Valitus, jonka Pesquerias Riveirenses, S.L. ym. ovat tehneet 4.4.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-180/13, Pesquerías Riveirenses ym. v. neuvosto, 7.2.2014 antamasta määräyksestä

(Asia C-164/14 P)

2014/C 159/28

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Valittajat: Pesquerias Riveirenses, S.L., Pequera Campo de Marte, S.L., Pequera Anpajo, S.L., Arrastreros del Barbanza, S.A., Martinez Pardavila e Hijos, S.L., Lijo Pesca, S.L., Frigorificos Hermanos Vidal, S.A., Pesquera Boteira, S.L., Francisco Mariño Mos y Otros, C.B., Juan Antonio Pérez Vidal y Hermano, C.B., Marina Nalda, S.L., Portillo y Otros, S.L., Vidiña Pesca, S.L., Pesca Hermo, S.L., Pescados Oubiña Perez, S.L., Manuel Pena Graña, Campo Eder, S.L., Pesquera Laga, S.L., Pesquera Jalisco, S.L., Pesquera Jopitos, S.L. ja Pesca-Julimar, S.L. (edustaja: abogado J. Tojeiro Sierto)

Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Unionin yleisen tuomioistuimen määräys on kumottava siltä osin kuin siinä jätetään tutkimatta valittajien nostama kumoamiskanne 21.1.2013 annetusta neuvoston asetuksesta (EU) N:o 40/2013 (1) ja on annettava uusi ratkaisu, jolla mainittu kanne otetaan tutkittavaksi

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Asetus koskee valittajia suoraan – SEUT 263 artiklan virheellinen soveltaminen

SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään, että ”luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi – – nostaa kanteen – – sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä”. Tässä tarkoituksessa se, että toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan, ja se, ettei toimi edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, ovat kaksi eri vaatimusta, ja valtion harkintavaltaa koskevalla kysymyksellä, joka on olennainen määritettäessä sitä, koskeeko riidanalainen toimi kyseistä henkilöä suoraan, ei sitä vastoin ole merkitystä määritettäessä sitä, voidaanko kansallista toimea pitää ”täytäntöönpanotoimenpiteenä” SEUT 263 artiklan neljännen kohdan tarkoituksessa.

Valittajat katsovat, että asetus, jolla vahvistetaan mainitun lajin saaliit ja rajoitetaan niitä, koskee selkeästi niitä suoraan mustakitaturskan saalistamiseen tarkoitettujen kalastusalusten varustajina. EU hallinnoi vuosittain mustakitaturskakantaa TAC:illa (total allowable catch, suurimmat sallitut saaliit), ja valittajien mielestä mainitut TAC:t on vahvistettu virheellisesti, koska niitä vahvistettaessa ei ole otettu huomioon viimeisimpiä olemassa olevia tieteellisiä suosituksia, ja näin ollen siitä, että mustakitaturskaa hallinnoidaan yhtenä yhtenäisenä kantana eikä kahtena eri kantana, on seurauksena se, että suurin sallittu saalis on pienempi kuin saalis, joka valittajille olisi osoitettava siinä tapauksessa, että kantaa hallinnoitaisiin erikseen pohjoisessa ja etelässä. Mainitun TAC:n vahvistamisen osalta jäsenvaltiot eivät voi enää myöhemmin osoittaa kalastusmahdollisuuksia eikä kalastusmahdollisuuksien jakamisessa käytettyjä yksityiskohtaisia hallinnointia koskevia sääntöjä voida ottaa enää käyttöön, koska jakaminen suoritetaan aina Euroopan unionin alun perin vahvistaman TAC:n perusteella, ja tämän johdosta valittajien ainoana mahdollisuutena tai vaihtoehtona osoittaa se, etteivät ne ole samaa mieltä kyseistä TAC:sta ja sen vahvistamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tai kalastuksen hallinnoinnista, on saattaa asia vireille unionin tuomioistuimissa.

(1)  EU:n vesillä ja tietyillä EU:n ulkopuolisilla vesillä EU:n alusten käytettävissä olevien, kansainvälisten neuvottelujen alaan tai sopimusten soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2013 21.1.2013 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 40/2013 (EUVL L 23, s. 54).