19.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 17/30

—

toivoo, että seitsemännellä ympäristöä koskevalla toimintaohjelmalla tuettaisiin paikallis- ja alueviranomaisia näiden täytäntöönpanoroolissa erityisesti sisällyttämällä ohjelmaan seuraavankaltaisia osatekijöitä: niiden suurempi osallistuminen kaikissa EU-lainsäädännön laadinta-, täytäntöönpano- ja arviointivaiheissa; ongelmiin niiden lähteillä puuttuvat tehokkaat politiikat ja paikallis- ja alueviranomaisten käytössä olevien, kustannusten kattamista koskevien vaihtoehtojen laajentaminen; keskittyminen siihen, kuinka kaupunkiympäristöä voitaisiin hallita kestävästi; sekä kohtuullisen aikarajan vakiinnuttaminen lakien hyväksymisen ja niiden tarkistamisen välille.

—

tukee ympäristöön ja täytäntöönpanoon liittyvän tiedon järjestämisen, ennakoivan levittämisen ja saatavuuden parantamista, sisältäen jäsenneltyjen täytäntöönpano- ja tietokehysten kehittämisen; tällaisen tuen antaminen tulisi mahdollistaa vuosia 2007–2014 koskevien rakennerahastojen teknisen tuen sekä tulevan LIFE-ohjelman kautta.

—

katsoo, että seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tulisi sitouttaa EU ja jäsenvaltiot ottamaan käyttöön uusia ja aiempaa tehokkaampia täytäntöönpanovälineitä reagoinnin parantamiseksi, kuten yleiset unionitason puitteet ympäristötarkastuksille ja -valvonnalle, tutkintavaltuudet Euroopan komissiolle, yleiset arviointiperustelut kansallisella tasolla tapahtuvaan valitusten käsittelyyn sekä direktiivi muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta.

—

suhtautuu myönteisesti ehdotettuihin ”kumppanuuksina toteutettaviin täytäntöönpanosopimuksiin”, joita ei kuitenkaan pitäisi solmia ainoastaan Euroopan komission ja tietyn jäsenvaltion välillä vaan niihin tulisi monitasoisen hallinnon asianmukaiseksi heijastamiseksi ottaa mukaan myös yksi tai useampi paikallis- tai alueviranomainen

—

suosittaa, että ympäristötuloksia parannettaisiin monitasoisen hallinnon innovatiivisten menetelmien kautta, muun muassa laajentamalla kaupunginjohtajien ilmastosopimusta resurssitehokkuuteen sekä kehittämällä edelleen ”Euroopan vihreä pääkaupunki” -palkintoa.

—

suhtautuu myönteisesti tukeen, jonka Euroopan komissio antaa tiedonannossaan AK:n ehdotukselle järjestää säännöllinen yhteinen konferenssi, jossa tarkasteltaisiin EU:n ympäristölainsäädännön soveltamiseen paikallis- ja aluetasolla liittyviä ongelmia ja niiden ratkaisuja.

Esittelijä

Suur-Lontoon Haringeyn kaupunkipiirin valtuutettu Nilgun CANVER (UK, PSE)

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Enemmän hyötyä irti EU:n ympäristötoimenpiteistä: luottamuksen lisääminen parantamalla tietämystä ja reagointia

COM(2012) 95 final

1.

muistuttaa, että lausunnolla on kolme tavoitetta:

2.

toteaa, että vuonna 2008 EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta annetussa tiedonannossa (1) keskityttiin siihen, kuinka Euroopan komission täytäntöönpanovaltuuksia voitaisiin käyttää EU:n ympäristölainsäädännön rikkomuksiin puuttumiseksi, mutta tässä vuonna 2012 annetussa tiedonannossa tarkastellaan sitä, kuinka täytäntöönpanoa voitaisiin tehostaa hyvän kansallisen, alueellisen ja paikallisen hallinnon kautta. Tämä heijastaa AK:n aiemmin esittämää kritiikkiä ja sen antamia suosituksia (2).

3.

toteaa, että tiedonannon tavoitteena on tehostaa vuoropuhelua sidosryhmien, kuten paikallis- ja aluehallinnon, kanssa siitä, kuinka nämä voisivat kehittää yhteistyötään EU-lainsäädännön täytäntöönpanon tehostamiseksi. Tämä voitaisiin toteuttaa parantamalla tietämyksen hankkimista ja jakamista sekä siten, että kaikki osapuolet sitoutuisivat ja reagoisivat laajemmin ruohonjuuritason ongelmien ratkaisemiseen. AK kannattaa näkemystä siitä, että tietämys ja reagointi ovat toisiaan täydentäviä näkökulmia täytäntöönpanossa.

4.

uskoo, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat mahdollisesti parantaa täytäntöönpanon ja soveltamisen yhdenmukaisuutta monin tavoin, erityisesti asettamalla pitkän aikavälin ympäristötavoitteita ja -strategioita, mobilisoimalla kansalaiset, perustamalla hyvin toimivia osastoja ja yksiköitä, käyttämällä EU-rahastoja ympäristöinfrastruktuuri- ja ekosysteemipalveluinvestointeihin, mukautumalla ilmastonmuutokseen ja vähentämällä katastrofiriskiä, soveltamalla strategista ympäristöarviointia ja ympäristövaikutusten arviointia koskevia direktiivejä sekä edistämällä avoimuutta ja oikeussuojan saatavuutta (3).

5.

tunnustaa kuitenkin, että uudet tehtävät ja säännöt, joita EU tällä alalla osoittaa paikallis- ja alueviranomaisille, voivat synnyttää kysymyksiä kustannuksista ja hallinnollisesta taakasta. Komitea katsoo, että uudet aloitteet tulisi toteuttaa tavalla, joka ei lisää paikallis- ja alueviranomaisten kustannuksia ja hallinnollista taakkaa. AK kehottaa Euroopan komissiota laatimaan vaikutustenarviointeja ja tutkimuksia tästä aiheesta. Komitea palauttaa mieleen vakiintuneet kantansa hallinnollisesta taakasta ja kehottaa niiden sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen määräysten (4) perusteella Euroopan komissiota laatimaan perusteellisen vaikutustenarvioinnin hallinnollisesta ja sääntelyyn liittyvästä taakasta, jota tämän tiedonannon perusteella kehitettävät EU:n uudet aloitteet synnyttävät.

6.

toistaa näkemyksensä seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tarpeellisuudesta, sillä nykyisen toimintasuunnitelman soveltaminen päättyi 22. heinäkuuta 2012 ja jatkuvuus on tarpeen varmistaa. Seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tulisi varmistaa, että EU:n ympäristövalinnat pysyvät paikallis- ja alueviranomaisten kannalta riittävän selkeinä ja ennakoitavina (5).

7.

palauttaa mieleen aiemmat suosituksensa (6) seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman yleisluonteesta ja painopisteistä. Suosituksissa korostetaan erityisesti sitä, että seitsemännellä ympäristöä koskevalla toimintaohjelmalla on edistettävä resurssitehokkaan Euroopan aikaansaamista Eurooppa 2020 -strategian puitteissa sekä näkemyksen kehittämistä siitä, mihin suuntaan EU:n ympäristöpolitiikkaa olisi ohjattava pitkällä aikavälillä. Siinä tulisi lisäksi asettaa selkeät tavoitteet, aikataulut ja toimenpiteet vuotta 2020 silmällä pitäen. Ohjelman tulee heijastaa YK:n kestävän kehityksen konferenssin (Rio+20) 22. kesäkuuta 2012 hyväksymää julistusta ja siinä painotettuja osallistavaa vihreää taloutta ja kestävän kehityksen tavoitteita vuoden 2015 jälkeen sekä AK:n panosta (7) Riossa järjestettyyn huippukokoukseen.

8.

toteaa huolestuneena, että EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpano on edelleen riittämätöntä ja että täytäntöönpano ja soveltaminen kaikilla tasoilla on ratkaisevan tärkeää ympäristön tilan ja kansanterveyden parantamiseksi, tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi, sääntelyvarmuuden luomiseksi teollisuudelle sekä markkinavääristymien välttämiseksi (8). Vuoden 2009 loppuun mennessä kaikista EU:n lainsäädännön rikkomista koskevista menettelyistä EU:n jäsenvaltioita vastaan 18,8 prosenttia (544) liittyi ympäristöön, mikä osoittaa ympäristön vahingoittumisen ja kilpailun vääristymisen jatkuvan (9).

9.

toteaa esimerkinomaisesti, että EU:n ympäristölainsäädännön noudattamatta jättämisen arvioidaan yleisesti aiheuttavan noin 50 miljardin euron kustannukset vuodessa terveydenhuoltokustannuksina ja suorina ympäristökustannuksina (10). Muita noudattamatta jättämisestä aiheutuvia kuluja ovat mm. käyttämättä jääneet liiketoimintamahdollisuudet, erilaiset sääntöjen noudattamisesta aiheutuvat kustannukset, kilpailun vääristyminen EU:n teollisuusyritysten keskuudessa sekä rikkomustapauksiin liittyvien kustannusten nousu. On arvioitu, että jätelainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano kasvattaisi jäte- (ja kierrätys)teollisuuden liikevaihtoa 42 miljardilla eurolla ja synnyttäisi noin 400 000 uutta työpaikkaa (11). EU:n ympäristöteollisuuden vuotuisen liikevaihdon arvioidaan olevan yli 300 miljardia euroa, joten epävarmuus täytäntöönpanon etenemisteistä ja aikatauluista voi aiheuttaa huomattavia kustannuksia hukattuina mahdollisuuksina (12). Jos investoinnit täytyy rikkomustapauksen vuoksi tehdä erittäin lyhyellä aikavälillä, ne tulevat todennäköisesti paljon kalliimmiksi kuin siinä tapauksessa, että täytäntöönpano olisi suunniteltu paremmin.

10.

kehottaa sisällyttämään täytäntöönpanon seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman ensisijaisiin painopisteisiin, jotta varmistetaan sitoutuminen parempien ympäristötulosten saavuttamiseen. Erityisesti tämä koskee niitä tuloksia, jotka on lueteltu resurssitehokkuutta koskevassa etenemissuunnitelmassa, vähähiilisyyttä koskevassa etenemissuunnitelmassa ja vuoteen 2020 ulottuvassa biologista monimuotoisuutta koskevassa strategiassa.

11.

toivoo, että seitsemännellä ympäristöä koskevalla toimintaohjelmalla tuettaisiin paikallis- ja alueviranomaisia näiden täytäntöönpanoroolissa erityisesti sisällyttämällä ohjelmaan seuraavankaltaisia osatekijöitä:

12.

katsoo, että seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman tulisi sitouttaa EU ja jäsenvaltiot ottamaan käyttöön uusia ja aiempaa tehokkaampia täytäntöönpanovälineitä ja hyödyntää tässä myös tiedonannossa esitettyjä ja osiossa C ja D eriteltyjä aloitteita, joita ovat mm. seuraavat: (13)

13.

jakaa Euroopan komission huolen siitä, että seuranta sujuu epätasaista tahtia eri puolilla Eurooppaa ja että tuotetut tiedot ovat usein epätäydellisiä, yhteensopimattomia tai vanhentuneita. Verkossa ei julkaista riittävästi hyödyllistä tietoa, ja julkaiseminen ei useinkaan ole järjestelmällistä. AK myöntää, että parempi ja helpommin saatavilla oleva tieto kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla mahdollistaisi merkittävien ympäristöongelmien havaitsemisen aikaisemmassa vaiheessa ja säästäisi näin ollen kustannuksia pitkällä aikavälillä.

14.

korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisilla voi olla keskeinen rooli täytäntöönpanoa koskevan tiedon keräämisessä. Tavoitteena tulee olla tiedon yhdenmukaisuuden ja yhteensopivuuden varmistaminen myös kansallisella ja EU-tasolla sekä sen tehokkuus ja luotettavuus.

15.

katsoo, että avoimuudella on keskeinen rooli paremman täytäntöönpanon ja soveltamisen edistämisessä. On tarpeen edistää investointeja sähköisiin tietojärjestelmiin, joiden kautta ympäristöä ja täytäntöönpanoa koskeva tieto saadaan suuren yleisön ja julkislaitosten tietoisuuteen, pyrkimällä yhä enemmän kaikilla hallintotasoilla levittämään ennakoivasti ympäristötietoa ja lisäämään sen saatavuutta.

16.

korostaa, että samalla, kun vahvistetaan tiedonsaannin vapautta koskevaa direktiiviä, kuten tiedonannossa esitetään, Euroopan komission tulisi myös varmistaa, että jäsenvaltiot ja niiden paikallis- ja alueviranomaiset noudattavat asianmukaisesti direktiivin nykyisiä vähimmäisvaatimuksia ja erityisesti niitä, jotka koskevat tiedon ennakoivaa, ajantasaista ja järjestelmällistä levittämistä kansalaisille Århusin yleissopimuksen (14) mukaisesti.

17.

tukee Euroopan komission ehdottamaa jäsenneltyjen täytäntöönpano- ja tietokehysten kehittämistä kaikille keskeisille EU:n ympäristölaeille. Kyseisten tietojärjestelmien kehittämisen tulee kuitenkin olla määrätietoista ja tehokasta, ja yksittäisten jäsenvaltioiden järjestelmien tarkoituksenmukaisesta ja joustavaa hyödyntämistä tulee parantaa. AK kannustaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä Euroopan komission kanssa paikallis- ja alueviranomaisten saamiseksi mukaan mainittujen kehysten täytäntöönpanoon. Komitea uskoo, että täytäntöönpano- ja tietokehysten tulisi yhdessä yhteisen ympäristötietojärjestelmän (SEIS) aloitteiden kanssa johtaa kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason avoimiin tietojärjestelmiin, joiden kautta tieto asetettaisiin saataville verkkoon ja jotka mahdollistaisivat sen, että paikallis- ja alueviranomaiset, kansalaiset, asiantuntijat ja liikeyritykset voisivat seurata täytäntöönpanoa mahdollisimman tehokkaasti ja oikea-aikaisesti (15).

18.

katsoo, että kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille esitettäviä tietopyyntöjä on tarpeen koordinoida ja yhdenmukaistaa edelleen ”tuota kerran, käytä monesti” -periaatteen mukaisesti. Yhteen lakiin liittyvien raportointivelvollisuuksien myötä hankittu tieto on monesti olennaista myös muiden lakien kannalta.

19.

korostaa kuitenkin, että EU-direktiivien määritelmiä on tarpeen parantaa, jotta mahdollistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset seurannassa ja raportoinnissa, suuren yleisön informoinnissa sekä soveltamisessa esimerkiksi jätehuollon puitedirektiiviin sisältyvien erilaisten jätteidenkäsittelyvaihtoehtojen ja jätevirtojen osalta.

20.

pitää erittäin tärkeänä Euroopan komission sitoumusta tutkia, miten EU-rahoitusta voitaisiin jäsenvaltioissa, alueilla ja kunnissa käyttää täytäntöönpano- ja tietokehysten, asiaankuuluvien yhteentoimivien tietojärjestelmien ja asiaankuuluvan koulutuksen kehittämiseen, parantamiseen ja hyödyntämiseen sekä tarvittaessa hallinnollisten valmiuksien kasvattamiseen. Erityisesti tällaisen tuen antaminen tulisi mahdollistaa vuosia 2007–2014 koskevien rakennerahastojen teknisen tuen sekä tulevan LIFE-ohjelman kautta.

21.

kehottaa Euroopan ympäristökeskusta tutkimaan pilottihankkeiden avulla, kuinka paikallis- ja alueviranomaisten seuranta- ja raportointipaineita voitaisiin vähentää tieto- ja viestintätekniikan ja sähköisen hallinnon avulla vaikuttamatta lainsäädännön tehoon.

22.

tukee Euroopan komission ja jäsenvaltioiden aloitteita hyödyntää – myös seurantakustannusten vähentämistä silmällä pitäen – GMES:n kaltaisia kaukokartoitustekniikoita ruohonjuuritasolla tapahtuvan täytäntöönpanon seurannan tehostamiseksi (16). Tähän voisi sisältyä myös paikallis- ja alueviranomaisten pilottihankkeiden edistäminen.

23.

korostaa strategista ympäristöarviointia ja ympäristövaikutusten arviointia koskevien direktiivien merkitystä välineinä, jotka mahdollistavat suuren yleisön osallistumisen ympäristöpolitiikkaan paikallis- ja aluetasolla, ja toistaa toiveensa siitä, että ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin tulevassa tarkistuksessa vahvistettaisiin säännöksiä siitä, että ympäristövaikutusten arviointien yhteydessä järjestettävä julkinen kuuleminen on aloitettava mahdollisimman aikaisin, esimerkiksi alustavassa rajaus- tai ennakkoselvitysvaiheessa, jotta seuraavien vaiheiden toteuttaminen ja toimivaltaisten viranomaisten päätöksenteko sujuvoituisivat, ja että on asetettava vähimmäisvaatimukset sille, miten ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät asiakirjat saatetaan parhaiten sellaisen yleisön saataville, jota asia koskee (17).

24.

kannattaa näkemystä, että tarvitaan parempia EU:n laajuisia, järjestelmällisesti ja ennakoivasti levitettyjä, sähköisiä maantieteelliseen koordinaatistoon sidottuja tietoja ja karttoja ympäristöstä, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset ja täydentää jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten parannettuja tietojärjestelmiä.

25.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aikeeseen laajentaa uimavesidirektiivissä käytetty lähestymistapa kattamaan kaikki asiaankuuluvat EU:n ympäristölait hyödyntämällä myös ilmanlaatua ja jätteitä koskevia pilottihankkeita, joita Euroopan ympäristökeskus parhaillaan laatii.

26.

tunnustaa Euroopan ympäristökeskuksen roolin jäsenvaltioiden komissiolle toimittamien seurantatietojen käsittelyssä ja kannattaa sen kasvavaa roolia Euroopan komission tukemisessa jäsenvaltioiden täytäntöönpanoraporttien analysoinnissa. Lisäksi komitea kehottaa kasvattamaan ympäristökeskuksen koordinointiroolia, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus ja yhteensopivuus näiden EU-tasolla kerättävien eri tietojen keruussa ja kokoamisessa, kuten on tehty useiden muidenkin välineiden, kuten Inspire, SEIS, GMES, GEOSS ja EyeonEarth, yhteydessä.

27.

odottaa Euroopan komission jatkavan SEIS-järjestelmän (yhteinen ympäristötietojärjestelmä) kehittämistä ja esittelevän pian vuoden 2012 aikana sitä koskevan täytäntöönpanosuunnitelman, jossa selvitetään nykytilanne ja esitetään, kuinka järjestelmää voitaisiin parantaa.

28.

kehottaa Euroopan komissiota julkaisemaan vaatimustenmukaisuuden valvontatutkimukset, jotka koskevat EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa 27 jäsenvaltiossa ja joita se teettää säännöllisesti. Näin mahdollistettaisiin täysipainoinen demokraattinen keskustelu ympäristölainsäädännön tilasta.

29.

toistaa kehotuksensa, että Euroopan komission tulisi luoda yleiset unionitason puitteet ympäristötarkastuksille ja -valvonnalle (18). Tällaisten puitteiden pitäisi antaa jäsenvaltioille mahdollisuus soveltaa suuntaviivoja joustavasti mutta kuitenkin soveltamisen suuren yhdenmukaisuuden varmistaen.

30.

katsoo, että sääntelyn parantamista ajatellen eurooppalaisesta tarkastuskehyksestä on tultava keskeinen kehys EU:n ympäristölainsäädännössä. Erityissäännösten kirjaamista alakohtaisiin EU:n ympäristödirektiiveihin tulee välttää mahdollisimman pitkälle. Mikäli erillisiin säännöksiin alakohtaisissa direktiiveissä on kuitenkin turvauduttava, on ne mukautettava tarkastuskehykseen.

31.

uskoo, että jäsenvaltiotason tarkastuksia koskevilla EU:n laajuisilla puitteilla voidaan vähentää erilaisista tai puutteellisista tarkastusjärjestelmistä johtuvaa EU:n alueiden ja kuntien välistä epäreilua kilpailua, varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset oikeudenkäyntitapauksissa sekä parantaa rajatylittävää yhteistyötä ja yhdenmukaisuutta kaikkialla EU:ssa. Tarkastusten muotoa ja sisältöä tulisi säännellä valtakunnallisella tasolla ja kehittää paikallis- ja aluetasolla, mutta EU-puitteissa määriteltyjen yleisten periaatteiden, kuten virtaviivaisen ja riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti (19). Euroopan ympäristökeskuksella voisi olla merkittävä rooli niiden yksilöimisessä ja edistämisessä yhteistyössä kansallisten ympäristönsuojeluvirastojen kanssa.

32.

katsoo, että Euroopan komissiolla tulisi olla mahdollisuus tutkia tapauksia, joissa on syytä epäillä, että EU:n ympäristölainsäädäntöä ei ole noudatettu. Tällainen tutkintamahdollisuus on tällä hetkellä olemassa seuraavilla aloilla: tulliliitto, maatalous, kalastus, aluepolitiikka, kilpailu, eläinlääketiede ja rahoituspolitiikka (20). Tällaiset Euroopan komission tarkastusmahdollisuudet saattavat olla ristiriidassa jäsenvaltioiden sisäisten hallintosuhteiden kanssa. Edellä mainitut tutkimukset tulee siksi toteuttaa kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevien, hallinnonsisäistä valvontaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Euroopan komission tutkimukset olisi myös toteutettava EU:n tavanomaisen rikkomismenettelyn mukaisesti, mikäli mahdollista.

33.

pitää olennaisena täydentävänä toimena, että Euroopan komissio raportoi mahdollisista tavoista vahvistaa IMPELiä (Euroopan unionin verkko ympäristölainsäädännön voimaansaattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi). Tähän sisältyy erityisesti IMPELin asianmukainen taloudellinen tukeminen pitkällä aikavälillä, IMPELin järjestelmällisen käytön lisääminen vertaisarvioinneissa, sen työ hyvien käytänteiden tunnistamisessa ja jakamisessa sekä sen laajentaminen myös alue- ja paikallistasoille (21).

34.

ilmaisee huolensa vajeista ja oikeussuojakeinojen puutteista monissa valitustenkäsittelyjärjestelmissä, mikä pakottaa kansalaiset ottamaan yhteyttä Euroopan komissioon, Euroopan parlamentin vetoomusvaliokuntaan tai Euroopan oikeusasiamieheen, joille tulvii valituksia.

35.

tukee ehdotuksia yleisiksi arviointiperusteiksi kansallisella tasolla toteutettavaan valitusten käsittelyyn, joka kattaa myös riitojenratkaisumenettelyt, kuten sovittelun. Ehdotukset perustuvat hiljattain annettuihin erityisiin säännöksiin epäkohtien ja riitojen ratkaisemista koskevista kansallisista mekanismeista kuluttajalainsäädännössä (22). Arviointiperusteisiin voisi sisältyä esimerkiksi yleiset takuut, jotka koskevat luotettavuutta ja määräaikoja sekä tarvetta tuottaa kansalaisille sähköisessä muodossa olevaa tietoa siitä, kuinka ongelma on ratkaistu, ja järjestää kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen käyttöön riippumattomia paikallisia valituslaitoksia samalla kun otetaan huomioon Århusin yleissopimukseen perustuvat oikeussuojan saatavuutta koskevat velvoitteet ja säilytetään ennallaan yleinen oikeus valittaa EU:n toimielimiin.

36.

toteaa, että vaikka vuonna 2003 ehdotettua direktiiviä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa ei ole vielä hyväksytty oikeudelliseksi välineeksi, Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että kansallisten tuomioistuinten on tulkittava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta koskevia sääntöjä tavalla, joka vastaa Århusin yleissopimusta (23). Johtuen oikeuskäytännöstä, joka antaa kansalaisille ja kansalaisjärjestöille paremmat mahdollisuudet saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi, jäsenvaltioiden tuomioistuimet, paikallis- ja alueviranomaiset sekä taloudelliset ja ympäristöön liittyvät intressitahot kokevat epävarmuutta siitä, miten tähän haasteeseen pitäisi vastata.

37.

toistaa näin ollen, että on tarpeen ottaa uudelleen käsittelyyn jäädytetty muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta annettava direktiivi (24). Näin korjattaisiin monien jäsenvaltioiden puutteita Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 ja 4 kohdan vaatimusten noudattamisessa. Samalla vahvistettaisiin suuren yleisön roolia katalysaattorina ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon tehostamisessa kaikilla tasoilla. Nyt tarkasteltavana olevassa tiedonannossa ei esitetä selkeästi, kuinka Euroopan komissio aikoo ratkaista tämän kysymyksen.

38.

suhtautuu myönteisesti tukeen, jonka Euroopan komissio antaa tiedonannossaan AK:n ehdotukselle järjestää säännöllinen yhteinen konferenssi, jossa tarkasteltaisiin EU:n ympäristölainsäädännön soveltamiseen paikallis- ja aluetasolla liittyviä ongelmia ja niiden ratkaisuja (25). Tällainen foorumi mahdollistaisi sen, että paikallis- ja alueviranomaisten ja niitä edustavien järjestöjen keskuudessa sekä AK:n neuvoa-antavissa foorumeissa ja verkostoissa toimivat ympäristöalan toimijat voisivat käydä jatkuvaa vuoropuhelua ja vaihtaa kokemuksia myös Euroopan komission kanssa.

39.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan komissio – ehdottamalla uutta välinettä eli ”kumppanuuksina toteutettavia täytäntöönpanosopimuksia” – noudattaa laajasti AK:n aiempaa kehotusta (26), että EU laajentaisi Euroopan komission jo vuonna 2002 toteuttamaa kolmenvälisiä yleissopimuksia ja sopimuksia koskevaa kokeiluhanketta (27). AK kehottaa Euroopan komissiota antamaan lisää tietoja ja ohjeita välineen aiotusta suunnittelusta ja soveltamisesta.

40.

katsoo, että kumppanuuksina toteutettavia täytäntöönpanosopimuksia ei pitäisi solmia ainoastaan Euroopan komission ja tietyn jäsenvaltion välillä vaan että niihin tulisi monitasoisen hallinnon asianmukaiseksi heijastamiseksi ottaa mukaan myös yksi tai useampi paikallis- tai alueviranomainen, jolloin sopimuksesta tulisi kolmenvälinen täytäntöönpanosopimus.

41.

uskoo, että kolmenväliset täytäntöönpanosopimukset voisivat auttaa saattamaan päätökseen EU:n eräiden ympäristöpolitiikkojen täytäntöönpanon, jossa perinteisillä välineillä ei saavuteta riittävää sitoutumista sellaisten uusien tai nykyisten ongelmien ratkaisemiseen, jotka liittyvät ympäristöön ja sääntöjen noudattamatta jättämiseen. Sopimusten tuloksena jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten tulisi sitoutua selkeästi toteuttamaan tarvittavat toimet ja EU:n tulisi sitoutua antamaan tähän tukea. Nämä sitoumukset on muodollistettava, niihin on liitettävä toteuttamiskelpoiset tavoitteet ja aikataulut ja ne on asetettava julkisesti saataville, jotta niitä voidaan valvoa.

42.

pahoittelee sitä, ettei tiedonanto heijasta AK:n ehdotusta tarkastella yhdessä erityisiä tapoja laajentaa kaupunginjohtajien ilmastosopimus kattamaan asiakirjassa ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” mainittuja keskeisiä aloja, kuten luonnon monimuotoisuus ja maankäyttö, jäte- ja vesihuolto tai ilman pilaantuminen (28). AK uskoo, että tämä helpottaisi EU:n ympäristöpolitiikan täytäntöönpanoa monitasoisen hallinnon innovatiivisilla menetelmillä, jotka edistävät paikallis- ja alueviranomaisten ennakoivaa sitoutumista täytäntöönpanon loppuunsaattamiseen sen sijaan, että tukeuduttaisiin vain EU-lainsäädännön toteuttamisen valvontaan.

43.

pahoittelee, ettei tiedonannossa viitata Euroopan komission ”Euroopan vihreä pääkaupunki” -palkintoon, jota AK tukee vahvasti ja jota se pitää tärkeänä välineenä nostettaessa esiin kaupunkeja, joissa EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpano on esimerkillistä ja innovatiivista, ja jaettaessa niiden kokemuksia muiden kaupunkien kanssa. Näin ollen AK toistaa vuonna 2010 esittämänsä palkinnon jatkokehittelyä koskevat suositukset (29).

44.

tähdentää, ettei ympäristöongelmia ja ilmastonmuutosta pystytä ratkaisemaan yhden ainoan hallintotahon toimin ja ettei yksikään hallintotaho yksinään kykene EU-politiikan toteuttamiseen. Tarvitaan monitasoista lähestymistapaa, jossa jokainen (unionitaso, valtiollinen, alueellinen ja paikallinen) hallinnon taso täyttää velvollisuutensa ja ryhtyy juuri niihin toimiin, joita asianomaisella tasolla voidaan ja pitää toteuttaa. Komitea kehottaa perustamaan jäsenvaltioihin hallintotasojen välisiä ryhmiä, joissa julkisen vallan eri tasoilta peräisin olevat asiantuntijat laativat kansalliset täytäntöönpanosuunnitelmat yhteistyössä keskenään (30).

45.

muistuttaa ympäristöpolitiikan olevan ala, jolla EU:lla ja jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta, joten alaan sovelletaan toissijaisuusperiaatetta.

46.

toteaa, että Euroopan komissio ei arvioi tiedonannossa esitettyjä vaihtoehtoja sen perusteella, ovatko ne toissijaisuusperiaatteen mukaisia. Komitea katsoo, että vaihtoehdot esitellään tiedonannossa tässä vaiheessa keskusteltavaksi ja pohdittavaksi, ja siksi niitä ei ole vielä kehitetty niin paljon, että AK voisi muodostaa niistä lopullisen näkemyksen. Lisäksi paljon riippuu siitä, päättääkö (ja jos niin miten) Euroopan komissio jatkaa joidenkin vaihtoehtojen käsittelyä.

47.

ottaa edellä mainitun varauksen huomioon ja panee merkille toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkostonsa huomiot, joissa todetaan yleisesti ottaen, että tiedonannossa esitetyt vaihtoehdot, kunhan ne saavat lopullisen muotonsa, eivät todennäköisesti ole merkittävästi toissijaisuusperiaatteen vastaisia (31).

48.

toteaa kuitenkin, että vaikka nykyisen tarkastuskehyksen parantamista tuetaan, on mahdollista, että toissijaisuusperiaatteen seurantaverkostossa vastustetaan jossain määrin sen muuttamista sitovaksi. Myös EU-tason tarkastuselimen perustamista saatetaan vastustaa. Samalla tavoin voi käydä niin, että vaikka jäsenvaltioiden valitustenkäsittelyn arviointiperusteita tuetaan, jotkin seurantaverkoston jäsenistä saattavat haluta, että nämä olisivat luonteeltaan ei-sitovia suosituksia. Vallalla näyttää olevan yhteisymmärrys siitä, että EU:n tulisi määritellä ehdot, joiden avulla EU:n ympäristölainsäädännön alalla varmistetaan tehokas ja tosiasiallinen mahdollisuus vedota kansallisiin tuomioistuimiin.