10.8.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 240/3

(1)

Unionin toiminnassa kunnioitetaan jäsenvaltioiden velvollisuuksia, jotka liittyvät niiden terveyspolitiikan määrittelyyn sekä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen.

(2)

Unionin toiminnalla ei vaikuteta kansallisiin säännöksiin, jotka koskevat elinten ja veren luovuttamista tai lääketieteellistä käyttöä.

(3)

Asetus (EY) N:o 883/2004 ei tarjoa ratkaisua luontoisetuuksien korvaamiseen sairausetuutena elävälle luovuttajalle, jos häneen sovellettavassa lainsäädännössä suljetaan pois kustannusten korvaaminen tai ei säädetä siitä, eikä elimen vastaanottajaan sovellettava lainsäädäntö kata luovuttajan kustannuksia.

(4)

On tunnustettua, että elinsiirto on kustannustehokas hoito, joka on tuonut valtavaa hyötyä potilaille, ja eläviltä luovuttajilta saadut luovutukset on tarpeen toteuttaa tavalla, joka minimoi yksittäisen luovuttajan sosiaalisen riskin.

(5)

Elimen vastaanottajan toimivaltaisen laitoksen olisi löydettävä inhimillinen tapauskohtainen ratkaisu ja korvattava luontoisetuudet, joita eläviltä luovuttajilta saatujen elinten rajatylittävä luovuttaminen edellyttää, jos elimen luovuttajaan sovellettavassa lainsäädännössä ei säädetä korvauksista, kun on kyse elävistä elinten luovuttajista tai eläviltä luovuttajilta saatujen elinten luovuttamisesta yleisesti.

(6)

Elävän luovuttajan on voitava tehdä itsenäinen päätös kaiken asiaan liittyvän tiedon perusteella, ja hänelle olisi tiedotettava etukäteen terveydenhoidon kattavuudesta, rajatylittävään elimen luovutukseen liittyvien kustannusten korvaamisesta sekä mahdollisen ansionmenetyksen korvaamisesta sairauden perusteella maksettavilla rahaetuuksilla,

1.

Elimen vastaanottajan toimivaltaisten viranomaisten olisi valmistellessaan tai hyväksyessään toisessa jäsenvaltiossa vakuutetulta elävältä luovuttajalta saadun elimen luovutuksen otettava huomioon elävän luovuttajan pääsy terveydenhuoltojärjestelmän piiriin ongelmissa, jotka liittyvät luovutusmenettelyyn;

2.

Elimen vastaanottajan toimivaltaisten viranomaisten on löydettävä inhimillinen ratkaisu ja korvattava luontoisetuudet, joita rajat ylittävä elävältä luovuttajalta saadun elimen luovuttaminen luovuttajalta vaatii, jos luovuttajaan sovellettavassa lainsäädännössä ei säädetä luovuttajan oikeudesta sairauteen liittyviin luontoisetuuksiin;

3.

Luovuttajan toimivaltaisen viranomaisen on tarjottava sairauden perusteella maksettavat rahaetuudet soveltamansa lainsäädännön mukaisesti siitä riippumatta, missä jäsenvaltiossa elimenluovutus tapahtui tai kuka oli elimen vastaanottaja. Luovutukseen liittyvää mahdollista luovuttajan ansionmenetystä olisi käsiteltävä kuten mitä tahansa työkyvyttömyyttä luovuttajaan sovellettavassa lainsäädännössä, koska ei ole mitään syytä käsitellä elimenluovutukseen liittyvää työkyvyttömyyttä eri tavalla kuin muuta lääketieteellisiin syihin perustuvaa työkyvyttömyyttä.