11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/45

—

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on samaa mieltä alueiden komitean ehdotuksesta, jonka mukaan on tarpeen erotella seuraavat tapaukset: 1) tilanteet, joissa julkisista palveluista myönnettävät vähämerkityksiset korvaukset eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, 2) paikallisista julkisista ja sosiaalisista palveluista myönnettävät korvaukset, jotka ylittävät vähämerkityksistä tukea koskevat kynnysarvot, mutta jotka organisaation erityispiirteiden ja sisämarkkinoiden kehityksen nykytilanteen vuoksi eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ja 3) muista unionin tasoisista tai rajatylittävistä julkisista palveluista myönnettävät korvaukset, joita hallinnoidaan alakohtaisilla direktiiveillä tai asetuksilla.

—

toistaa vaatimuksensa siitä, että kynnysarvo nostettaisiin 800 000 euroon vuodessa.

—

kehottaa komissiota luopumaan paikallisviranomaisen toimialueen asukaslukua koskevasta kriteeristä vähämerkityksistä tukea koskevan uuden asetuksen soveltamisedellytyksissä.

—

vastustaa sitä, että komissio ottaa käyttöön yleishyödyllisiä taloudellisia palveluita koskevien korvausten taloudellisen tehokkuuden arvioinnin. AK:n mielestä tällaiselle lainsäädäntöehdotukselle ei löydy riittävää oikeusperustaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklasta tai sen 3 kohdan määräysten mukaisesta komission yksipuolisesta päätöksestä tai direktiivistä. Komission tehtävä Euroopan unionin kilpailuviranomaisena ei missään tapauksessa ulotu jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämien julkisten varojen tehokkaan kohdistamisen edellytyksiin.

Yleisesittelijä

Karl-Heinz LAMBERTZ (BE, PSE), Belgian saksankielisen yhteisön pääministeri

Viiteasiakirjat

Alueiden komitean työjärjestyksen 52 artiklan mukaisesti tarkistettu lausunto, joka liittyy asiakirjaan CdR 150/2011 fin – asiakokonaisuus ECOS-V-016

1.

suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen julkisen palvelun tuottamisesta maksettavina korvauksina myönnettävää valtiontukea koskevasta lainsäädäntöpaketista.

2.

katsoo, että tarkistamisehdotus on alueyhteisöjen kannalta merkittävä poliittinen aloite, sillä sen tavoitteena on määritellä uudet selkeät ja oikeasuhtaiset säännöt, jotka koskevat julkisten palvelujen rahoitusmuotojen yhdenmukaisuutta sisämarkkinoiden vaatimusten kanssa, sekä taata näin ollen oikeusturva ja oikeudellinen ennakoitavuus, jotka ovat tarpeen julkisten palvelujen kehittämiseksi unionissa. Komitea pahoittelee kuitenkin, ettei komissio saavuta itse asettamaansa tavoitetta selkiyttää sovellettavuus- ja soveltamiskysymyksiä sekä minimoida etenkin asianomaisille aiheutuvat hallinnolliset rasitteet.

3.

katsoo, että Euroopan komission ehdottaman valtiontukien valvontaa koskevan järjestelmän yleisrakenteessa olisi otettava paremmin huomioon julkisten palveluiden paikallinen, rajatylittävä ja eurooppalainen ulottuvuus, niiden organisointimuotojen moninaisuus sekä EU:n jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvien vaikutusten tosiasiallinen vaara. Tämä tarve heijastuu ehdotuksista kuitenkin vain osittain.

4.

on tyytyväinen siihen, että komissio on samaa mieltä alueiden komitean ehdotuksesta (1), jonka mukaan on tarpeen erotella seuraavat tapaukset: 1) tilanteet, joissa julkisista palveluista myönnettävät vähämerkityksiset korvaukset eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joita ei näin ollen tule alistaa valtiontukia koskevaan valvontaan, 2) paikallisista julkisista ja sosiaalisista palveluista myönnettävät korvaukset, jotka ylittävät vähämerkityksistä tukea koskevat kynnysarvot, mutta jotka organisaation erityispiirteiden ja sisämarkkinoiden kehityksen nykytilanteen vuoksi eivät vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan unionin edun vastaisessa määrin, ja 3) muista unionin tasoisista tai rajatylittävistä julkisista palveluista myönnettävät korvaukset, joita hallinnoidaan alakohtaisilla direktiiveillä tai asetuksilla tai joita tuottavien kaupallisten yritysten organisaatio on rajatylittävä tai ylikansallinen.

5.

suhtautuu myönteisesti tiedonantoluonnokseen, jossa selvennetään ja ajantasaistetaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita koskevia unionin oikeuden käsitteitä erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kehityksen perusteella. Komitea pahoittelee kuitenkin, ettei komissio ole laatinut EU:n tuomioistuimen antamien suuntaviivojen lisäksi selkeitä kriteerejä taloudellisen toiminnan, paikallisuuden ja sisämarkkinaulottuvuuden määrittelemiseksi. Tämän takia tarkistaminen on vastaisuudessakin hyvin tulkinnanvaraista ja oikeudellinen epävarmuus jatkuu.

6.

korostaa tähän liittyen, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artikla – joka kuuluu yleisesti sovellettaviin määräyksiin – muodostaa uuden oikeusperustan, jonka nojalla parlamentti ja neuvosto voivat asetusten muodossa määritellä periaatteet ja edellytykset, joiden pohjalta yleishyödylliset taloudelliset palvelut voivat täyttää erityistehtävänsä. Komitea kehottaakin komissiota vahvistamaan virallisesti keskeisten, perussopimuksessa määrittelemättömien käsitteiden selkiyttämisen esittämällä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklaan perustuvan ehdotuksen neuvoston ja Euroopan parlamentin asetukseksi.

7.

katsoo, että tarkasteltavana oleva tiedonantoluonnos ei vapauta komissiota sitoumuksesta antaa yleishyödyllisiä palveluita koskevat laatupuitteet.

8.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission aikeeseen nostaa vähämerkityksistä tukea koskevan asetuksen (2) kynnysarvoa, jonka ylittävä valtiontuki ei kuulu valtiontukien valvonnan piiriin, siten että asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät kaikki muun muassa sosiaaliseen paikalliskehitykseen liittyvät julkiset lähipalvelut, joiden taustalla on esimerkiksi paikallista yhdistystoimintaa ja sosiaalisia mikroyrityksiä. Tällaiset palvelut liittyvät esimerkiksi sosiaaliseen osallisuuteen, syrjäytymisen torjuntaan, vanhuksille annettavaan tukeen, paikallistoimintaan ja kulttuuri-, urheilu- tai sosiaalispedagogisten toimintojen kehittämiseen. Ehdotus perustuu siihen, että riski tällaisten julkisten palveluiden vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan on mitätön.

9.

pahoittelee kuitenkin sitä, että komissio tyytyy ehdottamaan, että kolmen vuoden enimmäismäärä 200 000 euroa korotettaisiin 150 000 euroon vuodessa, millä katettaisiin vain ne lähirakenteet, joilla on vähemmän kuin neljä työntekijää. Komitea vaatii näin ollen jälleen kerran, että enimmäismäärä nostettaisiin 800 000 euroon vuodessa, jotta voitaisiin kattaa kaikki lähirakenteet, joilla on alle 20 työntekijää ja joilla ei ole käytettävissään muita resursseja kuin viranomaisten myöntämät korvaukset silloin, kuin lähipalveluita tuotetaan ilmaiseksi rajallisella alueella.

10.

kehottaa komissiota luopumaan paikallisviranomaisen toimialueen asukaslukua koskevasta kriteeristä vähämerkityksistä tukea koskevan uuden asetuksen soveltamisedellytyksissä. Asukasluvulla ei nimittäin ole mitään merkitystä arvioitaessa kyseisen yhteisön taloudellisen toiminnan vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Ei sitä paitsi voi tulla kysymykseen, että omaksutaan sellainen ajatusmalli, joka saattaa johtaa syrjintään eri tahojen (esim. kunnat, alueet, valtio) välillä. Käytettäessä kriteerinä pelkkää asukaslukua jätetään lisäksi huomiotta myös se seikka, että lähipalveluita saattavat osaltaan rahoittaa useammat erikokoiset ja eri tasoilla toimivat viranomaiset niiden perussopimuksessa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti, jotka koskevat vapautta järjestää ja tuottaa julkisia palveluita. Ei myöskään voi tulla kysymykseen, että palveluiden jakamisesta erityisesti kuntien välisen yhteistyön puitteissa rangaistaan. Paikallisen ja rajatun luonteen tarkistamisen tulee näin ollen perustua joukkoon tunnuslukuja, joissa otetaan huomioon mm. yhteisön maantieteellinen sijainti ja kyseisten julkisten palvelujen potentiaalinen käyttäjäkunta. Tällaisessa tarkistamisessa on otettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan perusteella huomioon niiden alueiden tilanne, jotka kärsivät vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista, sekä eriytettävä vastaavasti tukitoimia. Viiden miljoonan euron liikevaihtorajoitus olisi peruttava.

11.

panee tyytyväisenä merkille, että komissio suhtautuu avoimuuteen erittäin vakavasti ja jättää ehdottamansa asetuksen ulkopuolelle kaiken sellaisen tuen, joka ei ole avointa ja jonka määrää ei voida laskea tarkasti.

12.

kannattaa perussopimuksen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti komission omaksumaa metodia ottaa huomioon tiettyjen julkisten palveluiden yksinomaan paikallinen luonne sekä ehdotusta laajentaa ensisijaista yhteensopivuutta koskeva päätös koskemaan myös muita sosiaalipalveluita kuin pelkästään sairaaloita ja sosiaalisesta asuntopalvelusta huolehtivia tahoja.

13.

katsoo, että tämän ”olennaisia sosiaalisia tarpeita” koskevan uuden käsitteen käyttöönotto aiheuttaa alueyhteisöille ja niiden kumppaneille huomattavaa sekaannusta, koska se limittyy yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita sekä palveludirektiivin 2 artiklan 2 kohdan j alakohdassa tarkoitettuja poissuljettuja sosiaalipalveluita koskeviin jo olemassa oleviin käsitteisiin. Komitea kehottaakin komissiota asettamaan etusijalle palveludirektiivin 2 artiklan 2 kohdan j alakohdassa tarkoitetun sosiaalipalveluiden käsitteen, joka jättää jäsenvaltioiden ja alueyhteisöjen määriteltäväksi sen laajuuden toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, sekä täsmentämään, ettei palveluja koskevien esimerkkien luettelo, jonka komissio esittää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan soveltamista koskevassa päätösluonnoksessa, ole poissulkeva eikä tyhjentävä.

14.

pyytää, että komissio luopuisi aikeesta vähentää puoleen tämän päätöksen soveltamisen ehtona oleva vuotuinen korvauskatto ja että se säilytettäisiin 30 miljoonassa eurossa vuotta kohti.

15.

toivoo jäsenvaltioiden viranomaisten tuottamia julkisia palveluja koskevien vapaan hallinnoinnin ja järjestämisen periaatteiden nojalla, että komissio ei asettaisi ilmoitusvelvollisuudesta vapauttamisen ehdoksi toimeksiannon kokonaiskestoa.

16.

pyytää, että komissio ei asettaisi sosiaalipalveluiden osalta ilmoitusvelvollisuudesta vapauttamisen ehdoksi sitä, että näitä palveluita tuottavat vain ne yritykset, joiden tehtäväksi niiden tuottaminen on annettu, mikäli yritysten ja viranomaisten suhteiden avoimuudesta annetun direktiivin säännöksiä (viitteet) sovelletaan ja kyseiset yritykset toteuttavat kustannuslaskelman.

17.

arvioi, että jos alueyhteisöt käynnistävät tarjouspyyntömenettelyn, tarkoituksenaan noudattaa asiassa Altmark annetun tuomion neljättä, julkisten palveluiden tuottamisesta maksettavien korvauksien määrittelyä koskevaa kriteeriä, niiden on voitava asettaa laatukriteereitä määritelläkseen kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen sen sijaan, että ne nojautuisivat pelkästään halvimman hinnan kriteeriin.

18.

katsoo, että ehdotettu, pääoman tuottoasteeseen ja tuottoindikaattoreihin perustuva ”kohtuullisen voiton” uusi määritelmä on niin monimutkainen, että se on monien valtiotasoa alempien viranomaistahojen kannalta käyttökelvoton.

19.

kehottaa komissiota huomioimaan lopullisissa tarkistusehdotuksissaan kaikki julkisista palveluista maksettavien korvausten mahdolliset muodot, kun otetaan huomioon alueyhteisöjen suuri harkintavalta julkisten palveluiden rahoittamisessa, mukaan luettuina korvaukset, joilla tuetaan pitkäaikaisia investointeja, joita tarvitaan julkisten palveluiden paikallisen infrastruktuurin rahoittamiseksi. Lisäksi komitea toivoo, että komissio ei rajoittaisi sääntöjenmukaisuuden analysointia vain vuotuisiin toiminta-avustuksiin ja että se tarkentaisi erityisedellytyksiä, joiden perusteella arvioidaan, onko erityisesti rakennus- ja maainfrastruktuureihin tehtävien pitkäaikaisten investointien yhteydessä maksettu liiallisia korvauksia.

20.

muistuttaa komissiolle, että olisi tarkasteltava myös muita riippumattomia kriteereitä, jotka neutraloivat ensisijaisesti riskejä jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvista vaikutuksista, kilpailun vääristymisestä tai ristikkäistuista. Tällaisia ovat esimerkiksi tiettyjen alueellisten lupajärjestelmien kautta hallinnoitavien toimijoiden rajallinen alueellinen toimivalta, tiettyjen sellaisten – julkisten tai yksityisten – toimijoiden rajallinen toimivalta, jotka on perustettu tuottamaan tiettyä julkista palvelua tietyllä alueella ja joilla ei ole markkinoilla minkäänlaista taloudellista toimintaa, sekä tiettyjen sellaisten sosiaalisten yritysten voittoa tavoittelematon luonne, jotka rahoittavat tuottamiaan julkisia palveluita mahdollisilla voitoillaan, jotka vähennetään tulevista korvauksista.

21.

ehdottaa, että komission lopullisessa päätöksessä korvauksia myöntävien viranomaisten tehtäväksi annettaisiin perussopimuksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimiin mahdollisten ylikorvaustilanteiden ehkäisemiseksi, valvomiseksi ja purkamiseksi, sillä mahdollisten ylikorvaustilanteiden ehkäiseminen on suoraan alueyhteisöjen etujen mukaista. Toisaalta ilmitulleisiin liiallisiin korvauksiin liittyviä oikeussuojakeinoja tulee vastaavasti yksinkertaistaa niiden yritysten kannalta, joille on koitunut tosiasiallista ja suoraa haittaa.

22.

ehdottaa komissiolle, että näiden määräysten soveltamisen ehdoksi asetettaisiin seuraavat seikat:

23.

muistuttaa vastustavansa sitä, että komissio ottaa käyttöön yleishyödyllisiä taloudellisia palveluita koskevien korvausten taloudellisen tehokkuuden arvioinnin. AK:n mielestä tällaiselle lainsäädäntöehdotukselle ei löydy riittävää oikeusperustaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklasta tai sen 3 kohdan määräysten mukaisesta komission yksipuolisesta päätöksestä tai direktiivistä. Komission tehtävä Euroopan unionin kilpailuviranomaisena ei missään tapauksessa ulotu jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämien julkisten varojen tehokkaan kohdistamisen edellytyksiin. Tämä unionin tuomioistuimen valvonnassa harjoitettava yksinomainen tehtävä rajoittuu sellaisista julkisista palveluista maksettavien korvausten sääntöjenmukaisuuden valvontaan, jotka eivät täytä tuomioistuimen asiassa Altmark antamassa tuomiossa asetettuja edellytyksiä ja jotka kuuluvat näin ollen valtiontukien kieltämistä ja valvontaa koskevan järjestelmän piiriin.

24.

suhtautuu kielteisesti vaatimukseen julkisen palvelun tarpeen osoittamisesta jäsenvaltioiden toteuttamien markkinaselvitysten muodossa, koska sillä puututtaisiin jäsenvaltioiden yksinomaiseen oikeuteen organisoida ja järjestää yleishyödylliset palvelut.