Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen

2011/C 310/12

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006 (1) 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Vastaväitteet on toimitettava komissiolle kuuden kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

TIIVISTELMÄ

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 510/2006

”SZŐREGI RÓZSATŐ”

EY-N:o: HU-PGI-0005-0389-21.10.2004

SAN ( ) SMM ( X )

Tässä yhteenvedossa esitetään tuote-eritelmän pääkohdat tiedotustarkoituksessa.

1.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen:

2.   Ryhmittymä:

3.   Tuotetyyppi:

4.   Eritelmä:

(yhteenveto asetuksen (EY) N:o 510/2006 4 artiklan 2 kohdan edellytyksistä)

4.1   Nimi:

”Szőregi rózsatő”

4.2   Kuvaus:

Myytäväksi tarkoitettu paljasjuurinen jaloruusupensas koostuu perusrungosta ja siihen vartetusta jalolajikkeesta. Perusrunkona voidaan käyttää seuraavia lajikkeita: Laxa, Polmeriana, Schmid's Ideal, Inermis, Multiflora ja Superbe. Perusrungoilla on oltava seuraavat ominaisuudet: ne selviävät jopa – 30 °C:n pakkasesta vaurioitta, ovat taudinkestäviä (selviävät ennen kaikkea ruosteista ja härmästä) ja kestävät hyvin kuivuutta ja märkyyttä, kasvavat hyvin (vahvasti, terveesti ja nopeasti), sietävät hyvin kalkkia (poikkeuksena Multiflora) ja niiden lisääminen on helppoa (on tärkeää, että siemenet itävät nopeasti).

”Szőregi rózsatő” -ruusupensaan tuotannossa voidaan käyttää seuraavien ryhmien jalolajikkeita: puutarha- ja kukkapenkkiruusut, teehybridiruusut, polyantharuusut, floribundaruusut, köynnösruusut, miniatyyriruusut ja maanpeiteruusut. Kaikki ryhmät (poikkeuksena floribundaruusut) voidaan varttaa myös oman lajikkeen perusrunkoon, jolloin varttamiskorkeus on 40–140 senttimetriä.

Suojatun maantieteellisen merkinnän saaneen ”Szőregi rózsatőn” ominaisuudet voidaan jaotella seuraavasti A- ja B-luokkaan:

4.3   Maantieteellinen alue:

Suojatun maantieteellisen merkinnän saaneita ”Szőregi rózsatő” -jaloruusupensaita kasvatetaan seuraavissa Csongrádin läänissä sijaitsevissa kunnissa: Szeged-Szőreg, Szeged-Mihálytelek, Szeged-Gyálarét, Algyő, Deszk, Újszentiván, Kübekháza ja Tiszasziget.

4.4   Alkuperätodisteet:

Viljelijän on pidettävä viralliset vaatimukset täyttävää kirjanpitoa, jonka toimivaltaiset viranomaiset tarkastavat ja todentavat. Kirjanpidosta on käytävä ilmi seuraavat tiedot: maarekisterinumero, istutettujen perusrunkojen määrä, lajike ja alkuperä, istutuskartta, varttamissuunnitelma ja suunnitelman toteutuminen, lajikekohtaiset varttamismäärät, lopputuotteiden määrä ja laatu, myydyt määrät lajikekohtaisesti sekä vastaanottaja tai ostaja, myyntisopimuksen numero, tuottajan numero ja kasvikoodi. ”Szőregi rózsatő” -nimisuojan saaneiden jaloruusupensaiden myynnissä Szőregi Virág-Dísznövény Áfészin pitämä yhtenäinen tietokoneistettu rekisteröintijärjestelmä takaa yhtenäisen laadun. Kun jaloruusupensaat ovat lähteneet tuottajalta, ne myydään varustettuina yhtenäisellä etiketillä, kuvalla ja lajikkeen nimellä.

4.5   Tuotantomenetelmä:

Tuotanto alkaa perusrunkojen hankinnalla ja kasvatuksella. Jos viljelijä itse tuottaa perusrungot, siemenet on kylvettävä syksyllä tai keväällä riippuen siitä, hoidetaanko kylmäkäsittely koneellisesti vai luonnollisesti. Perusrunkojen taimet nostetaan myöhään syksyllä. Noston jälkeen taimet valitaan ja niputetaan juurenniskan paksuuden perusteella. Tässä tuotantovaiheessa on mahdollista myydä taimia (niille viljelijöille, jotka eivät tuota niitä itse). Itse tuotetut tai ostetut niput on pantava viistosti kaivantoihin ja peitettävä mullalla huolellisesti niin, että varret on peitetty kaikkialla tasaisesti kolme neljäsosan pituudelta.

Seuraava tuotantovaihe on istutusta edeltävä maanmuokkaus. Tisza- ja Marosjokialueen maaperä sopii erinomaisesti ruusunviljelyyn. On kuitenkin huolehdittava siitä, että perusrungot istutetaan ravinteikkaaseen ja rikkakasvittomaan maahan. Ruusunviljelyssä on käytettävä viljelykiertoa. Edellisenä kasvustona on viljeltävä viljalajeja tai sinimailasta. Kun edellinen kasvusto on korjattu pois, on tehtävä kasvinsuojelutoimet ja syksyllä syväkyntö (30–40 cm). Muokkaus viimeistellään kiekkoäkeellä tai jyrsimellä.

Istutus tapahtuu helmikuun puolivälistä maaliskuun alkuun. Perusrungot istutetaan riviin järjestyksessä paksuimmista ohuimpiin. Perusrungot on käsiteltävä ennen istutusta: juuret katkaistaan 17-senttimetrisiksi, ja varret leikataan 10-senttimetrisiksi. Istutus tehdään suurimmaksi osaksi käsin, mutta se voidaan myös tehdä koneellisesti. Riviväli on 80–90 cm, ja perusrunkojen istutusväli on 12–14 cm. Istutuksen jälkeen muokataan harjut. Istutussyvyys on hyvin tärkeä: taimen kaulaosan on jäätävä 2–3 cm maanpinnan yläpuolelle, jotta se on helppo varttaa.

Kasveja on hoidettava ja suojattava koko tuotantosyklin ajan. Maanmuokkaus tuhoaa rikkakasvit ja tuholaiset. Ravinteiden lisääminen parantaa ruusun vastustuskykyä. Lannoitukseen voidaan käyttää keinolannoitteita tai orgaanista karjanlantaa. Kasvinvuorotuksella voidaan ehkäistä tiettyjen tuholaisten leviämistä. Perusrungoista on kitkettävä rikkakasvit säännöllisesti. Tämä voidaan tehdä koneellisesti lautasmuokkaimella, auraamalla tai käsin haraamalla. Näin maa ilmastuu riittävästi. Tämä täytyy tehdä 4–6 kertaa vuodessa. Kasvit on ruiskutettava säännöllisesti sienitauteja ja tuholaisia vastaan. Kastelu on hyvin tärkeää, säästä riippuen.

Istutuksen jälkeen varttaminen tapahtuu kesäkuun jälkipuoliskolta lähtien syyskuun alkuun saakka. Ruusuja vartettaessa jalo-oksien on oltava lepotilassa. Varttamisessa on kolme erillistä vaihetta: perusrunkojen avaaminen, varttaminen ja sitominen. Jalo-oksat on otettava edellisvuonna vartetuista, kohtuullisen paljon kukkineista jaloruusulajikkeista.

Varttamisen jälkeinen ensimmäinen tehtävä on lannoittaa perusrungot yhdistelmälannoitteella talvella. Seuraavana vuonna työt alkavat keväällä ruusujen leikkaamisella. Perusrunko katkaistaan varttamiskohdan yläpuolelta terävillä puutarhasaksilla. Versojen väliset mahdolliset villiversot on poistettava. Sen jälkeen kun villiversot on poistettu, jaloversot lyhennetään 5–10 cm pitkiksi, jotta ruusupensas versoisi. Jaloruusupensaan keväisiin ja kesäisiin hoitotoimiin kuuluvat myös rikkakasvien koneellinen poistaminen, käsin tehty haraus ja ruiskutus. Kesän aikana ruusupensaista on leikattava talteen perusrunkojen varttamiseen tarvittavat jalo-oksat.

Ruusupensaat nostetaan syksyllä. Ihanteellinen aika on lokakuussa. Ennen nostoa pensaat on leikattava 40 cm:n korkeuteen. Nostotraktorilla nostetuista ja käännellyistä ruusupensaista on poistettava lehdet ja villiversot, ja pensaat on luokiteltava, niputettava ja varustettava etiketillä. Kun ruusupensaat on luokiteltu ja niputettu, ne on vietävä mahdollisimman nopeasti viileään varastoon ja suojattava kuivumiselta. Varastointiin sopii parhaiten sellainen kylmävarasto, jossa lämpötila on kesät talvet 0–2 °C.

Pakkaamisessa perusaineena on turpeen ja puulastujen yhdistelmä (suhteessa 50-50), jota pitää kasassa polyesteri tai paperi. Paperi voidaan istuttaa yhdessä paperirullan kanssa, sillä ne maatuvat. Tarkoituksena on suojata ruusupensaiden juuria myynnin aikana kuivumiselta tai mekaanisilta vaurioilta. Samaan luokkaan ryhmittelyt pensaat sidotaan 10 pensaan nipuiksi, ja nippuihin kiinnitetään etiketit. Näin muodostetut 10 ruusupensasta sisältävät niput voidaan edelleen sitoa viiden nipun ryhmiksi.

4.6   Yhteys maantieteelliseen alueeseen:

”Szőregi rózsatő” -ruusupensaan poikkeuksellinen laatu johtuu osaksi jo yli 100-vuotisista viljelyperinteistä ja osaksi maantieteellisen alueen erinomaisista ilmasto-oloista ja geologisista ominaisuuksista.

Historiallinen yhteys: Szegedin ja Szőregin tienoilla ruusunviljely sekä vartteiden ja leikkoruusujen myynti alkoi Új-Szegedissä 1800-luvun loppupuolella. Szőregin ruusunviljelyn historia on yhteydessä Szegedin ja Új-Szegedin viljelyperinteisiin ja puutarhaviljelyn kehitykseen. Szegedissä taimitarhoilla oppinsa saaneet nuoret varttamismestarit asettuivat Szőregiin, jossa he harjoittivat puutarhanhoitoa 1 440-2 880 m2:n suuruisella maa-alalla. He perustivat taimitarhan ja myivät vartteet useimmiten yhdessä heitä työllistävien Szegedin taimitarhojen tilausten kanssa. Szőregiin syntyi 1900-luvun alussa uusi talouden ala, jonka uranuurtajat olivat poikkeuksetta köyhiä maattomia vuokraviljelijöitä, torppareita ja päivätyöläisiä. Szőregin pienpuutarhurit, jotka olivat aktiivista ammattitaitoista väkeä, hioivat taitojaan, ja kun varttamistyöt oli kotona tehty, he lähtivät kauemmaksi varttamaan ja levittivät näin Szőregin mainetta työllään. Tämä pieni ryhmä opetti nykypäivän puutarhureita. Szőregin ruusunviljely eli kulta-aikaansa vuonna 1927.

Pienet taimitarhat olivat riippuvaisia toisistaan. Erityisesti myynnissä oli vaikeuksia, joten vuonna 1936 perustettiin ensimmäinen osuuskunta. Vuonna 1938 Szegedin ja Szőregin taimitarhojen kokonaisala oli noin 200 hehtaaria (350 maarekisterieekkeriä (2)), ja taimitarhoilla tuotettiin 1 250 000 vartetta. Muualla maassa taimitarhojen kokonaisala oli noin 490 hehtaaria, ja ne tuottivat 2 040 000 vartetta. Szegedin ja Szőregin taimitarhoilta ruvettiin harjoittamaan vientiä jo 1 900-luvun alkuvuosina. Szegedin ja Szőregin taimitarhojen osuus koko maan viennistä oli vuosina 1929–1931 keskimäärin 63,6 prosenttia eli 587 000 vartetta, mikä osoittaa, että näillä pienillä taimitarhoilla kasvatettiin erinomaisia vartteita.

Unkarissa viljellyistä ruusupensaista 98 prosenttia tuotetaan Szőregissä ja sen lähiympäristössä eli maan ainoalla isolla ruusunviljelyaluella. ”Szőregi rózsatő” on saanut myös ulkomailla mainetta ja tunnustusta. Tästä on osoituksena se, että vuosittain viljellyistä 4–5 miljoonasta jaloruusupensaasta suurin osa (yli kolme neljäsosaa) menee vientiin.

Luontoon liittyvät tekijät: Sen lisäksi, että ruusupensaiden kasvatus tapahtuu perinteisin tavoin, erinomaiset ympäristötekijät liittävät ruusupensaan Szőregiin. Hyvälaatuisten, vastustuskykyisten ja vahvojen ruusupensaiden kasvatus edellyttää kolmea ympäristötekijää: maan on oltava hyvälaatuista ja ravinteikasta, vettä on saatava sopivasti ja auringonpaistetta on saatava riittävästi.

”Szőregi rózsatő” -ruusupensasta viljellään Tisza- ja Marosjokien yhtymäkohdan lähellä, joten seudulla on kosteita entisiä tulvamaita. Maaperä on humuspitoista ja vettä hyvin pitävää, keskitiivistä mustan mullan maata sekä tulvamaata. Tällaisessa maaperässä viljellyillä ruusupensailla on tiheämmin haarautuvat juuret ja enemmän juurikarvoja kuin muilla maaperätyypeillä viljellyillä jaloruusupensailla. Koska maaperä suodattaa hyvin vettä, sitä ei jää seisomaan liikaa. Maaperän kuohkean, ilmavan rakenteen ansiosta siinä on juurten kehittymisen kannalta riittävä määrä happea. Koska juuristo haaroittuu hyvin, ruusupuu pystyy imemään paremmin ravinteita, jalo-osa kasvaa nopeammin ja vahvemmin ja siihen kehittyy enemmän oksia, versoja ja kukkia kuin muunlaisessa maaperässä viljeltyihin kasveihin. Myyntiin tuleva jaloruusupuu on näin ollen paljon vahvempi sekä kestää tauteja, talvea ja hallaa paremmin. Sen voidaan luottaa säilyttävän laatunsa myös muissa maaperätyypeissä. Tisza- ja Marosjokien läheisyys tuottaa ruusunviljelylle ihanteellisen suhteellisen kosteuspitoisuuden ja varmistaa kastelumahdollisuudet.

Ruusunviljelyyn liittyvistä ympäristötekijöistä tärkein on valo, josta saadaan fotosynteesin tarvitsema riittävä energiamäärä. ”Szőregi rózsatőn” laatuun vaikuttavat aurinkoisten tuntien määrän ohella huomattavasti päivän pituus, valon voimakkuus ja valoenergia. Szőregin ruusunviljelyalueella on maan lämpimimmät kesät ja eniten auringonvaloa. Vuoden keskilämpötila on 11,5 °C, ja kasvukauden keskilämpötila on 18 °C. Auringonvaloa saadaan yli 2 100 tuntia, joka ylittää pohjoisemmassa sijaitsevien alueiden keskiarvon. Kasvukausi alkaa keväällä aikaisemmin ja loppuu syksyllä myöhemmin eli on pidempi kuin pohjoisemmilla alueilla. Näin ollen kasvit saavat enemmän valoa ja lämpöä. Tämän ansiosta versojen kasvu on voimakasta. Jaloruusupensaat selviävät hyvin syksyyn ja tuottavat paksuja, sopivasti puumaiseksi muuttuneita oksia, joissa on hyvin kehittyneitä terveitä silmuja. Voimakkaiden varsien hyvät ravinnevarat mahdollistavat syksyllä nostettujen ruusupensaiden pidemmän varastoinnin ja seuraavana vuonna istutuksen jälkeisen hyvän juurtumisen. Szőregin seudulla kuumaa kesää seuraa monesti kova talvi. Kylmänkestävyytensä ansiosta kasvit karaistuvatkin sopivasti koko loppuelämäänsä varten. ”Szőregi rózsatő” juurtuu hyvin istutuksen jälkeen.

Inhimilliset tekijät, asiantuntemus: ”Szőregi rózsatő” -ruusupensasta on viljelty jo yli 100 vuotta, ja sillä on Unkarissa ainutlaatuiset viljelyperinteet. Jaloruusupensaan viljely vaatii poikkeuksellisen paljon työtä ja asiantuntemusta. Tällaista viljelyä onkin harjoitettu useiden sukupolvien ajan itsenäisissä perheyrityksissä. Seudulla kehittynyt osaaminen ja asiantuntemus siirtyy sukupolvelta toiselle. Siihen sisältyvät viljelyperinteiden, käsin varttamisen tekniikan ja kätevyyden periytyminen.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Tisza- ja Marosjokialueen mannerilmasto, ravinteikas, kuohkea ja liiallisen veden ihanteellisella tavalla poistava hiekan- ja savensekainen maa ja tulvamaa sekä auringonvalo suosivat ”Szőregi rózsatő” -ruusupensaan viljelyä. Ainutlaatuisten luonnonolosuhteiden sekä sukupolvelta toiselle periytyvän asiantuntemuksen ja kokemuksen ansiosta ”Szőregi rózsatő” -ruusupensas säilyttää ominaisuutensa kaikenlaisissa ilmasto-oloissa.

4.7   Tarkastuslaitos:

4.8   Merkinnät:

Etiketissä lukee ”Szőregi rózsatő” ja lajikkeen nimi, ja siinä on seuraava kuva:

Sen jälkeen kun nimitys on kirjattu unionin rekisteriin, käytetään lisäksi mainintaa ”oltalom alatt álló földrajzi jelzés” (suojattu maantieteellinen merkintä) ja vastaavaa unionin tunnusta.

(1)  EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

(2)  Maarekisterieekkeri on vanha mittayksikkö, joka vastaa 1 600 négyszögöliä eli 0,5755 hehtaaria (5 755 m2).