52010AP0309

EUR-Lex

Access to European Union law

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

EUROPA
EUR-Lex home
EUR-Lex - 52010AP0309 - EN

Help

Search tips

Need more search options? Use the Advanced search

Document 52010AP0309

Help

Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat * Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. syyskuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista: Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa (KOM(2010)0193 – C7-0111/2010 – 2010/0115(NLE))

EUVL C 308E, 20.10.2011, p. 116–137 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

HTML

PDF

Official Journal

20.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 308/116

Keskiviikko 8. syyskuuta 2010
Jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat *

P7_TA(2010)0309

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 8. syyskuuta 2010 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista: Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa (KOM(2010)0193 – C7-0111/2010 – 2010/0115(NLE))

2011/C 308 E/28

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (KOM(2010)0193),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0111/2010),

ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0235/2010),

1.	hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.	pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.	pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.	pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

toistaa pitkään esittämänsä vaatimuksen komissiolle ja neuvostolle, että parlamentille olisi annettava riittävästi aikaa ja joka tapauksessa vähintään viisi kuukautta, jotta se voi täyttää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 2 kohdan mukaisen neuvoa-antavan tehtävänsä jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivojen tarkistamisessa;

6.	kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

KOMISSION TEKSTI

TARKISTUS

Tarkistus 1

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 1 a kappale (uusi)

(1 a)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 157 artiklan 3 kohdassa määrätään, että Euroopan parlamentti ja neuvosto toteuttavat toimenpiteitä, joilla varmistetaan miesten ja naisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltaminen työtä ja ammattia koskevissa kysymyksissä, mukaan lukien samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaate.

Tarkistus 2

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 2 kappale

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa määrätään, että unionin on torjuttava sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää ja edistettävä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja suojelua. Siinä määrätään myös unionin aloitteista jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkojen koordinoinnin varmistamiseksi. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklassa määrätään, että unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen liittyvät vaatimukset.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdassa määrätään, että unionin tavoitteena on täystyöllisyys ja sosiaalinen edistys ja että sen on torjuttava sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää ja edistettävä sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja suojelua. Siinä määrätään myös unionin aloitteista jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkojen koordinoinnin varmistamiseksi. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklassa määrätään, että unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyysasteen edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä koulutuksen korkeaan tasoon liittyvät vaatimukset.

Tarkistus 3

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 2 a kappale (uusi)

(2 a)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklassa määrätään, että yhteisö pyrkii kaikessa toiminnassaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Lisäksi 10 artiklassa määrätään, että unioni pyrkii politiikkojensa ja toimiensa määrittelyssä ja toteuttamisessa torjumaan kaiken sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa todetaan, että eurooppalaiselle yhteiskunnalle luonteenomaisia piirteitä ovat moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo.

Tarkistus 4

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 4 kappale

(4)

Vuonna 2000 käynnistetty Lissabonin strategia perustui sen tunnustamiseen, että EU:n on parannettava tuottavuuttaan ja kilpailukykyään sekä lisättävä sosiaalista yhteenkuuluvuuttaan tilanteessa, jossa kilpailu on maailmanlaajuista, teknologia kehittyy ja väestö ikääntyy. Lissabonin strategia uudistettiin sen jälkeen, kun siitä oli vuonna 2005 tehty väliarviointi, jonka perusteella keskityttiin enemmän kasvun tehostamiseen sekä uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen.

(4)

Vuonna 2000 käynnistetty Lissabonin strategia perustui sen tunnustamiseen, että EU:n on parannettava tuottavuuttaan ja kilpailukykyään osaamisen kautta ja luomalla uudestaan edellytykset täystyöllisyydelle sekä lisättävä sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuuttaan tilanteessa, jossa kilpailu on maailmanlaajuista, teknologia kehittyy ja väestö ikääntyy. Lissabonin strategia uudistettiin sen jälkeen, kun siitä oli vuonna 2005 tehty väliarviointi, jonka perusteella keskityttiin enemmän kasvun tehostamiseen sekä uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen.

Tarkistus 5

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 5 kappale

(5)

Kasvua ja työllisyyttä koskeva Lissabonin strategia auttoi pääsemään yhteisymmärrykseen EU:n talous- ja työllisyyspolitiikkojen yleisestä suunnasta . Neuvosto hyväksyi strategian mukaisesti talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja työllisyyspolitiikan suuntaviivat vuonna 2005, ja niitä tarkistettiin vuonna 2008. Niissä annetut 24 suuntaviivaa muodostivat perustan kansallisille uudistusohjelmille, ja niissä esitettiin koko EU:ta koskevat tärkeimmät makro- ja mikrotaloudelliset sekä työmarkkinauudistukset. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että suuntaviivoissa ei asetettu tarpeeksi selkeitä prioriteetteja ja että niiden väliset yhteydet olisivat voineet olla vahvemmat. Tämä rajoitti niiden vaikutusta kansallisten politiikkojen laadintaan .

(5)

Kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian oli määrä auttaa määrittämään EU:n talous- ja työllisyyspolitiikkojen yleinen suunta . Neuvosto hyväksyi strategian mukaisesti talouspolitiikan laajat suuntaviivat ja työllisyyspolitiikan suuntaviivat vuonna 2005, ja niitä tarkistettiin vuonna 2008. Niissä annetut 24 suuntaviivaa muodostivat perustan kansallisille uudistusohjelmille, ja niissä esitettiin koko EU:ta koskevat tärkeimmät makro- ja mikrotaloudelliset sekä työmarkkinauudistukset. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että suuntaviivoissa ei ole asetettu riittävän sitovia tavoitteita kaikkien Euroopan unionissa asuvien ihmisten sosiaaliselle, poliittiselle ja kulttuuriselle osallistumiselle ja kestävälle taloudelle ja että prioriteettien välisten yhteyksien olisi pitänyt olla vahvempia. Strategian perustavoitteet jäivät lopulta saavuttamatta, koska jäsenvaltiot eivät myöskään omaksuneet näitä suuntaviivoja .

Tarkistus 6

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)

(5 a)

Sosiaalisiin asioihin keskittyvien EU:n uusien lainsäädäntöaloitteiden ohella Euroopan unionin on parannettava merkittävästi nykyistä politiikkaansa ja sen toteuttamista eri aloilla.

Tarkistus 7

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 6 kappale

(6)

Vuonna 2008 alkanut rahoitus- ja talouskriisi on johtanut huomattaviin työpaikkojen menetyksiin ja potentiaalisen tuotannon supistumiseen sekä julkisen talouden tilanteen dramaattiseen heikkenemiseen. Euroopan talouden elvytyssuunnitelma on kuitenkin auttanut jäsenvaltioita selviytymään kriisistä osittain koordinoitujen finanssipoliittisten elvytystoimien avulla. Meneillään oleva kriisi korostaa tehokkaiden keinojen puutetta reagoida aikaisessa vaiheessa kriisin merkkeihin ja osoittaa , että unionin politiikkojen koordinointi voi tuottaa merkittäviä tuloksia, jos sitä vahvistetaan ja tehostetaan noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta. Kriisi myös korostaa jäsenvaltioiden talouksien ja työmarkkinoiden tiivistä keskinäistä riippuvuutta , minkä johdosta sisämarkkinoiden potentiaalin täysi hyödyntäminen on myös yksi merkittävimmistä keinoista lisätä unionin kilpailukykyä, ja luo tarpeen tarkistaa laajamittaisesti mekanismeja, joiden tavoitteisiin työllisyyden ja sosiaalisten päämäärien saavuttaminen kuuluvat myös jatkossa.

Tarkistus 8

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 7 kappale

(7)

Komissio ehdotti uuden strategian eli Eurooppa 2020 -strategian laatimista seuraavalle vuosikymmenelle, jotta EU voisi selviytyä kriisistä vahvempana ja ohjata taloutensa kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Asianomaisten suuntaviivojen alla luetellut viisi yleistavoitetta muodostavat yhteiset tavoitteet, jotka ohjaavat jäsenvaltioiden ja unionin toimia. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä kaikin tavoin saavuttamaan kansalliset tavoitteet ja poistamaan kasvua rajoittavat pullonkaulat.

(7)

Komissio ehdotti uuden strategian eli Eurooppa 2020 -strategian laatimista seuraavalle vuosikymmenelle, jotta EU voisi selviytyä kriisistä vahvempana , jotta tulevia murroksia ja kriisejä voidaan käsitellä paremmin ja jotta unioni voi ohjata taloutensa kohti tulevaisuuteen suuntautuvaa, ekologisesti ja taloudellisesti kestävää ja osallistavaa kasvua yhdistettynä korkeaan työllisyys- ja tuotantotasoon sekä korkeaan sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tasoon. Asianomaisten suuntaviivojen alla luetellut yleistavoitteet muodostavat yhteiset tavoitteet, jotka ohjaavat jäsenvaltioiden ja unionin toimia. Jäsenvaltioiden olisi sitouduttava saavuttamaan kansalliset tavoitteet. Niiden olisi keskityttävä työllisyyden parantamiseen sekä lainsäädännöstä, byrokratiasta ja kansallisesta resurssien väärästä kohdentamisesta johtuvien kasvun esteiden poistamiseen.

Tarkistus 9

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 8 kappale

(8)

Osana laaja-alaisia strategioita talouskriisistä irtautumiseksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava kunnianhimoisia uudistuksia, joilla varmistetaan makrotalouden vakaus ja julkisen talouden kestävyys, parannetaan kilpailukykyä, vähennetään makrotaloudellista epätasapainoa ja parannetaan työmarkkinoiden toimivuutta. Finanssipoliittiset elvytystoimet olisi saatettava päätökseen, ja tämä olisi toteutettava koordinoidusti vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa.

(8)

Osana laaja-alaisia strategioita talouskriisistä irtautumiseksi ja kasvun edellytysten luomiseksi jäsenvaltioiden on toteutettava ja jatkettava rakenteellisia uudistuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa makrotalouden vakaus ja julkisen talouden kestävyys, parantaa kilpailukykyä ja tuottavuutta, vähentää makrotaloudellista epätasapainoa , vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta, torjua köyhyyttä ja parantaa työmarkkinoiden toimivuutta. Finanssipoliittiset elvytystoimet olisi saatettava päätökseen asteittain, ja tämä olisi aloitettava heti, kun talouden kestävä elpyminen on käynnistynyt, ja toimet olisi toteutettava koordinoidusti muun muassa vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa. Jäsenvaltioiden välinen makrotaloudellinen epätasapaino ja niiden väliset erot olisi kuitenkin poistettava, jotta kestävän taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteet voidaan saavuttaa käytännössä.

Tarkistus 10

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)

(8 a)

Eurooppa 2020 -strategiassa pitäisi asettaa etusijalle ihmiset ja ympäristö, sen olisi tarjottava ulospääsy talouskriisistä, estettävä uusi taloudellinen ja sosiaalinen romahdus, sitä olisi koordinoitava tiukasti rakenne- ja koheesiopolitiikan kanssa ja sillä olisi elvytettävä jäsenvaltioiden talouksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ja siinä olisi käsiteltävä työmarkkinoiden haasteita, joita ikääntyvä yhteiskunta aiheuttaa.

Tarkistus 11

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 9 kappale

(9)

Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön uudistukset, joilla pyritään ”älykkääseen kasvuun” eli osaamiseen ja innovointiin perustuvaan kasvuun. Uudistuksilla olisi pyrittävä parantamaan koulutuksen tasoa, varmistamaan sen saatavuus kaikille sekä torjumaan koulunkäynnin ja koulutuksen keskeyttämistä, vahvistamaan jokaisen yksilön oikeus elinikäiseen oppimiseen taitojen kehittämiseksi ja tunnustamiseksi ja todistusten myöntämiseksi niiden perusteella kaikille ja vahvistamaan tutkimus- ja yritystoimintaa sekä edistämään Euroopan unionin sisällä tapahtuvaa innovaatioiden ja osaamisen siirtämistä alueellisen epätasapainon poistamisen tukemiseksi ja ”aivovuodon” ehkäisemiseksi. Uudistuksilla olisi kannustettava yrittäjyyttä , pk-yritysten kehittämistä ja luovien ideoiden kehittämistä innovatiivisiksi tuotteiksi, innovatiivisiksi ja sosiaalisesti arvokkaiksi palveluiksi ja prosesseiksi, jotka voivat lisätä kasvua, laadukkaita ja kestäviä työpaikkoja ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja jotka auttavat vastaamaan tehokkaammin eurooppalaisiin ja maailmanlaajuisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Tässä yhteydessä on olennaista hyödyntää kaikkia tieto- ja viestintäteknologian tarjoamia mahdollisuuksia.

Tarkistus 12

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 9 a kappale (uusi)

(9 a)

Taloudellisen kasvun edistämiseksi jäsenvaltioiden pitäisi torjua sitä hidastavia toimia, kuten byrokraattista taakkaa, liiallista sääntelyä ja liiallisia normeja, korkeita veroja ja protektionismia.

Tarkistus 13

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 9 b kappale (uusi)

(9 b)

Syvien ja tehokkaiden sisämarkkinoiden saavuttaminen on keskeinen tekijä EU:n yleisen makrotaloudellisen suorituskyvyn varmistamiseksi. Se on erityisen tärkeää talous- ja rahaliiton vakauden kannalta, jotta voidaan saada taloudellista etua, palauttaa kasvu ja luoda uusia työpaikkoja.

Tarkistus 60

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 9 c kappale (uusi)

(9 c)

Jäsenvaltioiden olisi liitteessä esitettyjen suuntaviivojen mukaisia kansallisia uudistusohjelmia suunnitellessaan ja täytäntöön pannessaan varmistettava työllisyys- ja sosiaalipolitiikan tehokas hallinta. Sidosryhmien, alueelliset ja paikalliset sidosryhmät mukaan luettuina, sekä sidosryhmien, joita Eurooppa 2020 -strategian eri näkökohdat koskevat, parlamentaaristen elinten ja työmarkkinaosapuolten olisi voitava osallistua tiiviisti näiden ohjelmien suunnittelun, täytäntöönpanon, seurannan ja arvioinnin kaikkiin vaiheisiin sekä tavoitteiden ja indikaattorien määrittelyyn. Jäsenvaltioiden olisi seurattava tiiviisti kussakin kansallisessa uudistusohjelmassa toteutettujen uudistusten vaikutuksia työllisyyteen ja sosiaalipolitiikkaan.

Tarkistus 14

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 10 kappale

(10)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä uudistusohjelmissaan myös kestävään kasvuun. Kestävällä kasvulla tarkoitetaan resurssitehokkaan, kestävän ja kilpailukykyisen talouden luomista, kustannusten ja hyötyjen oikeudenmukaista jakoa sekä Euroopan johtajuuden hyödyntämistä kilpailussa uusien prosessien ja teknologioiden kehittämiseksi, vihreä teknologia mukaan lukien. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava tarvittavat uudistukset, jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää ja resursseja käyttää tehokkaasti. Niiden olisi myös kehitettävä liiketoimintaympäristöä, edistettävä ” vihreiden työpaikkojen ” luomista ja uudenaikaistettava teollinen perustansa.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä uudistusohjelmissaan myös kestävään kasvuun ihmisarvoisen työn periaatetta noudattaen. Kestävällä kasvulla tarkoitetaan resurssitehokkaan, kestävän ja kilpailukykyisen talouden luomista, kustannusten ja hyötyjen oikeudenmukaista jakoa siten, että rakennemuutoksesta selviytymiseen myönnetään riittävästi rahoitusta, sekä Euroopan johtajuuden hyödyntämistä kilpailussa uusien prosessien ja teknologioiden kehittämiseksi, erityisesti vihreä teknologia mukaan lukien , mikä auttaa luomaan uusia työpaikkoja. Tällaisen teknologian pitäisi olla mahdollisuuksien mukaan kaikkien yritysten käytettävissä mikroyritykset ja pk-yritykset mukaan lukien. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava tarvittavat uudistukset, jotta kasvihuonekaasupäästöjä voidaan vähentää ja resursseja käyttää tehokkaasti. Niiden olisi myös kehitettävä liiketoimintaympäristöä, edistettävä kestävien työpaikkojen luomista vanhassa ja uudessa taloudessa, mukaan lukien näissä töissä tarvittavan koulutuksen ja osaamisen tarjoaminen ja uudenaikaistettava teollinen perustansa erityisesti tuotantosuunnan muuttamisen alalla.

Tarkistus 15

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 11 kappale

(11)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä uudistusohjelmissaan lisäksi osallistavaan kasvuun. Osallistava kasvu tarkoittaa sellaisen yhteenkuuluvuutta lisäävän yhteiskunnan rakentamista, jossa ihmiset pystyvät ennakoimaan ja hallitsemaan muutosta ja osallistumaan näin aktiivisesti yhteiskunta- ja talouselämään. Jäsenvaltioiden uudistuksilla olisi varmistettava, että kaikille on tarjolla mahdollisuuksia koko elämän ajan. Näin vähennetään köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä poistamalla erityisesti naisten, vanhempien työntekijöiden, nuorten, vammaisten ja laillisten maahanmuuttajien esteitä työmarkkinoille osallistumiseen. Uudistuksilla olisi myös varmistettava, että talouskasvun edut saavuttavat kaikki kansalaiset ja kaikki alueet. Jäsenvaltioiden uudistusohjelmien pääpainon pitäisikin olla työmarkkinoiden tehokkaan toiminnan varmistamisessa siten, että investoidaan menestyksellisiin siirtymisiin, osaamisen asianmukaiseen kehittämiseen, työpaikkojen laadun parantamiseen ja työmarkkinoiden segmentoitumisen, rakennetyöttömyyden ja työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisen torjuntaan ; samalla olisi varmistettava riittävä ja kestävä sosiaaliturva ja aktiivinen osallistaminen köyhyyden vähentämiseksi.

(11)

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä uudistusohjelmissaan lisäksi osallistavaan kasvuun. Osallistava kasvu tarkoittaa sellaisen yhteenkuuluvuutta lisäävän yhteiskunnan rakentamista, jossa ihmiset pystyvät ennakoimaan ja hallitsemaan erityisesti uuden tekniikan, automaation ja tietokonevallankumouksen tuomaa muutosta ja osallistumaan näin aktiivisesti yhteiskunta- ja talouselämään. Jäsenvaltioiden uudistuksilla olisi siksi varmistettava, että kaikille on tarjolla mahdollisuuksia koko elämän ajan. Näin vähennetään köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä poistamalla työmarkkinoille osallistumisen esteitä erityisesti naisten, vanhempien työntekijöiden, nuorten, hoitoa antavien, vammaisten , ammattitaidottomien työntekijöiden, vähemmistöjen ja erityisesti romanien ja laillisten maahanmuuttajien sekä niiden osalta, jotka eivät pysty osallistumaan työmarkkinoille. Asianmukaisilla välineillä jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että talouskasvun edut saavuttavat kaikki kansalaiset ja kaikki alueet. Jäsenvaltioiden uudistusohjelmien pääpainon pitäisikin olla työmarkkinoiden tehokkaan toiminnan varmistamisessa siten, että investoidaan menestyksellisiin siirtymisiin, koulutusjärjestelmiin ja työmarkkinoiden tarpeisiin sopivan osaamisen kehittämiseen, työpaikkojen laadun parantamiseen, sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseen ja työmarkkinoiden segmentoitumisen torjuntaan varmistamalla työntekijöiden turva kaikenlaisissa työsuhteissa sekä syrjinnän, rakennetyöttömyyden , erityisesti nuorisotyöttömyyden, ja työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisen torjuntaan. Samalla olisi varmistettava riittävä ja kestävä sosiaaliturva ja aktiivinen osallistaminen köyhyyden vähentämiseksi.

Tarkistus 16

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)

(11 a)

Osallistavan kasvun tavoitteen yhteydessä jäsenvaltioiden olisi komission aloitteesta määritettävä asianmukainen lainsäädäntökehys työn uusille muodoille. Tällaisessa lainsäädäntökehyksessä olisi kiinnitettävä huomiota sekä joustavien työllistämismuotojen varmistamiseen että samalla työmarkkinoiden segmentoitumisen välttämiseen sekä varmistettava työntekijöiden yksilöllisten ja yhteisten oikeuksien kattava suojeleminen, työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen mukaan luettuna, ja riittävä sosiaaliturva.

Tarkistus 61

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 11 b kappale (uusi)

(11 b)

Jäsenvaltioiden uudistusohjelmilla olisi pyrittävä edistämään työllisyyttä lisäävää talouskasvua, joka perustuu ILO:n vaatimaan ihmisarvoiseen työhön ja ”hyvään työhön”, joiden olisi oltava johtavina periaatteina sekä työpaikkojen luomisessa että työmarkkinoille integroitumisessa. Tässä yhteydessä olisi varmistettava yhdenvertainen kohtelu sekä samasta työstä samalla työpaikalla maksettava sama palkka miehille ja naisille sekä vahvistettava niiden toteutumista, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18 ja 157 artiklassa määrätään. Erityistä huomiota olisi lisäksi kiinnitettävä työssäkäyvien köyhien, joiden määrä kasvaa jatkuvasti, köyhyyden vähentämiseen sekä lasten köyhyyden torjuntaan.

Tarkistus 17

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 12 kappale

(12)

EU:n ja jäsenvaltioiden rakenneuudistukset voivat edistää tehokkaasti kasvua ja työpaikkojen luomista, jos ne parantavat EU:n kilpailukykyä globaalissa taloudessa, avaavat uusia mahdollisuuksia eurooppalaisille viejille ja mahdollistavat elintärkeän tuonnin kilpailukykyisen saatavuuden . Uudistuksissa olisi sen vuoksi otettava huomioon ulkoiset kilpailukykyvaikutukset, jotta Euroopan kasvua sekä osallistumista avoimille ja oikeudenmukaisille markkinoille kaikkialla maailmassa voidaan edistää.

(12)

EU:n ja jäsenvaltioiden rakenneuudistukset voivat edistää tehokkaasti laadukasta kasvua ja kestävää laadukkaiden työpaikkojen luomista, jos niillä vastataan asianmukaisesti nykyiseen talous- ja rahoituskriisiin ja siten parannetaan EU:n kilpailukykyä globaalissa taloudessa, avataan uusia mahdollisuuksia eurooppalaisille viejille ja mahdollistetaan elintärkeän tuonnin kilpailukykyinen saatavuus . Uudistuksissa olisi sen vuoksi otettava huomioon ulkoiset kilpailukykyvaikutukset, jotta Euroopan unionin kasvua sekä osallistumista avoimille ja oikeudenmukaisille markkinoille kaikkialla maailmassa voidaan edistää samalla kun Euroopan unioni pyrkii tiukasti ja maailmanlaajuisesti valvomaan toimijoita, joilla on merkittävä vaikutus työllisyyteen, työvoiman liikkuvuuteen ja sosiaalisiin rahoitustuotteisiin kuten eläkkeisiin.

Tarkistus 18

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 13 kappale

(13)	Eurooppa 2020 -strategiaa on tuettava yhdennetyillä toimintalinjoilla, jotka jäsenvaltioiden olisi pantava kokonaisuudessaan täytäntöön samassa tahdissa , jotta koordinoitujen rakenneuudistusten myönteisistä heijastusvaikutuksista voidaan hyötyä.

(13)

Eurooppa 2020 -strategiaa on tuettava yhdennetyillä toimintalinjoilla, jotka jäsenvaltioiden olisi pantava tehokkaasti täytäntöön maansa olosuhteet ja niiden erityiset vaikeudet huomioon ottaen, jotta koordinoitujen rakenneuudistusten myönteisistä heijastusvaikutuksista voidaan hyötyä. Olisi varmistettava jäsenvaltioiden talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa toteuttamien toimien johdonmukaisuus.

Tarkistus 19

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)

(13 a)

Sekä sukupuolten tasa-arvon että työvoiman saannin kannalta on ratkaisevan tärkeää, että luodaan edellytykset naisten ja tyttöjen pääsylle aloille, joilla naiset ovat selvästi aliedustettuja, ja että vastustetaan niiden alojen ammateissa yhä vallitsevia stereotypioita. Kaikkien Eurooppa 2020 -strategian toimintalinjojen ja toimenpiteiden olisi siksi vahvasti edistettävä tasapuolisia mahdollisuuksia ja sukupuolten tasa-arvoa, ja niissä olisi otettava huomioon sukupuolten tasa-arvoa koskevat näkökohdat. Tämä kattaa aloitteet, joilla pyritään parantamaan naisten oikeuksia ja torjumaan naisiin kohdistuvaa syrjintää. Sosiaaliturvajärjestelmiä olisi tarkasteltava, jotta voidaan poistaa osa-alueet, jotka synnyttävät sukupuolten epätasa-arvoa. Työoloja olisi parannettava aloilla, joilla naiset ovat yliedustettuina. Vastentahtoista osa-aikatyötä koskevaan kysymykseen olisi puututtava. Sukupuolten tasa-arvoa koulutuksessa olisi vahvistettava. Sukupuolten palkkaero olisi supistettava 0–5 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Saavutettavissa olevien, kohtuuhintaisten, joustavien ja laadukkaiden hoitopalvelujen tarjonnan lisääminen kaikille ja erityisesti päivähoitopalvelujen saatavuus on tärkeä keino helpottaa ja edistää sukupuolten tasa-arvon toteutumista.

Tarkistus 20

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 13 b kappale (uusi)

(13 b)

Jäsenvaltioiden olisi EU-rahoitusta, Euroopan sosiaalirahastosta, Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta myönnettävä rahoitus mukaan lukien, suunnitellessaan ja täytäntöön pannessaan otettava huomioon Eurooppa 2020 -strategia ja erityisesti siihen sisältyvät työllisyyttä ja sosiaalipolitiikkaa koskevat näkökohdat. Synergioita ja saatavilla olevien eri rahoitusvälineiden täydentävyyttä on hyödynnettävä huomattavasti tehokkaammin, jotta voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 -strategian monitahoiset tavoitteet älykkäästä, osallistavasta ja ympäristöystävällisestä kasvusta ja tukea tehokkaammin heikoimmassa asemassa olevia mikroalueita ja kaikkien haavoittuvimpia ryhmiä, jotka kärsivät monimutkaisista ja moniulotteisista haitoista. EU-rahoituksella on vähennettävä byrokraattisia esteitä ja helpotettava pitkän tähtäimen toimenpiteitä.

Tarkistus 62

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 13 c kappale (uusi)

(13 c)

Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon koheesiopolitiikan merkitys työllisyyden ja sosiaalisen osallisuuden tukemisessa, alueiden tukemisessa niiden sosioekonomisten ongelmien ratkaisemisessa ja alueiden välisten erojen vähentämisessä sekä alueellisten erityispiirteiden tasaamisessa ja sen pohjalta yhdessä toimien pyrittävä laatimaan, täydentämään, koordinoimaan ja tarkistamaan kansallisia tavoitteitaan sisäisesti ja keskenään siten, että talouden kehityksen epätasapainoa eri alueiden välillä vähennetään.

Tarkistus 21

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 14 kappale

(14)

Vaikka nämä suuntaviivat on osoitettu jäsenvaltioille, Eurooppa 2020 -strategian osalta olisi toimittava kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa kumppanuudessa, jossa parlamentit, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat tiiviisti mukana, sillä ne osallistuvat kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen ja toteuttamiseen sekä strategiaa koskevaan yleiseen viestintään.

(14)

Vaikka nämä suuntaviivat on osoitettu jäsenvaltioille, Eurooppa 2020 -strategia olisi toteutettava kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa kumppanuudessa, jossa parlamentit, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat tiiviisti mukana osallistuen kansallisten uudistusohjelmien laatimiseen ja toteuttamiseen sekä strategiaa koskevaan yleiseen viestintään , sillä sosiaalipolitiikassa on otettava huomioon paikalliset olot ja ensisijaisiksi katsotut kysymykset.

Tarkistus 22

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 14 a kappale (uusi)

(14 a)

Jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltiot panevat työllisyyspolitiikan suuntaviivat täytäntöön, avointa koordinointimenetelmää olisi parannettava, koska sen vaikutus jäsenvaltioissa on liian vähäinen.

Tarkistus 23

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 15 kappale

(15)

Eurooppa 2020 -strategian tueksi esitetään kymmenen suuntaviivaa, jotka korvaavat aikaisemmat 24 ja joissa käsitellään johdonmukaisella tavalla työllisyyspolitiikan kysymyksiä ja laajoja talouspolitiikan aiheita. Tähän päätökseen liitetyt jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat kytkeytyvät kiinteästi jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan suuntaviivoihin, jotka on liitetty […] annettuun neuvoston suositukseen […]. Ne muodostavat yhdessä Eurooppa 2020 -strategian yhdennetyt suuntaviivat.

(15)

Eurooppa 2020 -strategian tueksi esitetään joukko suuntaviivoja , jotka korvaavat aikaisemmat 24 ja joissa käsitellään johdonmukaisella tavalla työllisyyspolitiikkaa ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lujittamista koskevia kysymyksiä sekä laajoja talouspolitiikan aiheita. Tähän päätökseen liitetyt jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivat kytkeytyvät kiinteästi jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan suuntaviivoihin, jotka on liitetty […] annettuun neuvoston suositukseen […]. Ne muodostavat yhdessä Eurooppa 2020 -strategian yhdennetyt suuntaviivat.

Tarkistus 24

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 16 kappale

(16)

Nämä uudet yhdennetyt suuntaviivat perustuvat Eurooppa-neuvoston päätelmiin. Jäsenvaltioille annetaan niissä täsmällisiä ohjeita kansallisten uudistusohjelmien määrittämiseen ja uudistusten toteuttamiseen niin, että niissä otetaan huomioon keskinäinen riippuvuus ja että ne ovat vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia. Suuntaviivat muodostavat perustan maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille. Ne muodostavat myös perustan yhteiselle työllisyysraportille, jonka neuvosto ja komissio toimittavat vuosittain Eurooppa-neuvostolle.

(16)

Nämä uudet yhdennetyt suuntaviivat perustuvat Eurooppa-neuvoston päätelmiin. Jäsenvaltioille annetaan niissä täsmällisiä ohjeita kansallisten uudistusohjelmien määrittämiseen ja uudistusten toteuttamiseen niin, että niissä otetaan huomioon keskinäinen riippuvuus ja että ne ovat vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisia. Suuntaviivat muodostavat perustan maakohtaisille suosituksille, joita neuvosto voi antaa jäsenvaltioille ottaen huomioon jäsenvaltioiden erilaiset lähtökohdat . Ne muodostavat myös perustan yhteiselle työllisyysraportille, jonka neuvosto ja komissio toimittavat vuosittain Eurooppa-neuvostolle.

Tarkistus 63

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)

(16 a)

Jäsenvaltioiden olisi käytettävä asianomaisten suuntaviivojen yhteydessä lueteltuja yleistavoitteita ohjenuoranaan asettaessaan omia kansallisia tavoitteitaan ja välitavoitteitaan sekä kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien, myös nuorten, työllisyyden lisäämiseen ja työttömyyden vähentämiseen, koulutukseen osallistuvien määrän lisäämiseen, koulupudokkaiden määrän vähentämiseen ja köyhyyden vähentämiseen. Edistymistä tavoitteiden ja välitavoitteiden saavuttamisessa olisi seurattava tarkasti ja arvioitava Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita vasten, ja tavoitteita ja välitavoitteita olisi tarvittaessa tarkistettava ja uusia lisättävä työllisyyspolitiikan suuntaviivoja tarkistettaessa.

Tarkistus 25

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 17 kappale

(17)	Vaikka nämä suuntaviivat on laadittava vuosittain, ne olisi pidettävä pitkälti muuttumattomina vuoteen 2014 , jotta niiden täytäntöönpanoon voidaan keskittyä,

(17)	Nämä suuntaviivat olisi pidettävä pitkälti muuttumattomina vuoteen 2020 , jotta niissä asetettujen tavoitteiden saavuttamista voidaan asianmukaisesti tarkastella uudelleen. Saavutettuja tavoitteita olisi arvioitava joka kolmas vuosi.

Tarkistus 26

Ehdotus päätökseksi

Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)

(17 a)

Sillä välin toteutettuja toimenpiteitä ja niiden tuloksia olisi arvioitava akateemisesti ja tarkasteltava uudelleen kriittisesti.

Tarkistus 27

Ehdotus päätökseksi

2 artikla

Liitteenä olevat suuntaviivat on otettava huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikoissa , joista raportoidaan kansallisissa uudistusohjelmissa . Jäsenvaltioiden olisi laadittava uudistusohjelmansa ” Eurooppa 2020 -strategian yhdennetyissä suuntaviivoissa” asetettujen tavoitteiden mukaisesti .

Liitteenä olevat suuntaviivat ja kansalliset uudistusohjelmat on pantava täytäntöön jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikoissa . Jäsenvaltioiden uudistusohjelmien on oltava kyseisissä suuntaviivoissa asetettujen tavoitteiden mukaisia ja niiden vaikutuksia työllisyyteen ja sosiaalipolitiikkaan on seurattava tiiviisti .

Tarkistus 28

Ehdotus päätökseksi

2 a artikla (uusi)

2 a artikla

Jäsenvaltioiden on liitteessä esitettyjen suuntaviivojen mukaisia kansallisia uudistusohjelmia suunnitellessaan ja täytäntöön pannessaan varmistettava työllisyys- ja sosiaalipolitiikan tehokas hallinto. Sidosryhmät, alueelliset ja paikalliset sidosryhmät mukaan lukien, sekä sidosryhmät, joita Eurooppa 2020 -strategian eri näkökohdat koskevat, parlamentaariset elimet ja työmarkkinaosapuolet on osallistettava tiiviisti näiden ohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin sekä tavoitteiden ja indikaattorien määrittelyyn.

Liitteessä vahvistettuihin EU:n yleistavoitteisiin liitetään asianmukaisia välitavoitteita ja indikaattoreita, onnistumis- ja tulosindikaattorit mukaan lukien, sekä kansallisia tavoitteita, indikaattoreita ja tulostauluja. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon nämä tavoitteet ja indikaattorit sekä suuntaviivat ja neuvoston niille mahdollisesti antamat maakohtaiset suositukset.

Jäsenvaltioiden on tiiviisti seurattava kussakin kansallisessa uudistusohjelmassa toteutettujen uudistusten vaikutuksia työllisyyteen ja sosiaalipolitiikkaan.

Jäsenvaltioiden on liitteessä olevien suuntaviivojen soveltamisesta raportoidessaan noudatettava unionin tasolla vahvistettavaa jäsentelyä ja sisällytettävä siihen samat osiot selkeyden, avoimuuden ja jäsenvaltioiden vertailtavuuden varmistamiseksi.

Tarkistus 29

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 7 – otsikko

Tarkistus 30

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 7 – -1 kohta (uusi)

Jäsenvaltiot asettavat kansalliseksi tavoitteekseen naisten ja miesten työllisyysasteen nostamisen 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, minkä tarkoituksena on täystyöllisyyden saavuttaminen, erityisesti lisäämällä nuorten, iäkkäämpien työntekijöiden, vähän koulutettujen ja vammaisten, vähemmistöjen ja erityisesti romanien integroitumista työmarkkinoille ja integroimalla lailliset maahanmuuttajat paremmin työelämään. Lisäksi jäsenvaltiot asettavat kansalliset tavoitteensa siten, että 15–24-vuotiaiden naisten ja miesten osuus koulutukseen tai työelämään osallistuvista henkilöistä nostetaan vähintään 90 prosenttiin.

Jäsenvaltiot nostavat työllisyystasoa 10 prosenttiyksiköllä vuoteen 2014 mennessä ja keskittyvät erityisiin ryhmiin seuraavasti:

—	15–25-vuotiaat nuoret,

—	50–64-vuotiaat iäkkäämmät työntekijät,

—

naiset,

—	ammattitaidottomat työntekijät,

—	vammaiset,

—	maahanmuuttajataustaiset henkilöt.

Pitkään työttöminä olleiden henkilöiden osuutta olisi vähennettävä 10 prosentilla.

Tarkistus 31

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 7 – 1 kohta

Jäsenvaltioiden olisi integroitava Eurooppa-neuvoston hyväksymät joustoturvan periaatteet työmarkkinapolitiikkaansa. Niitä olisi sovellettava Euroopan sosiaalirahaston tuella työvoimaosuuden nostamiseksi, segmentoitumisen ja toimettomuuden sekä sukupuolten välisen epätasa-arvon torjumiseksi ja rakennetyöttömyyden vähentämiseksi. Joustavuutta ja turvallisuutta lisäävien toimenpiteiden olisi oltava tasapainoisia ja vahvistettava toisiaan. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi otettava käyttöön joustavat ja luotettavat työsopimukset, aktiivinen työvoimapolitiikka, tehokas elinikäinen oppiminen, työvoiman liikkuvuutta edistävät politiikat, riittävät sosiaaliturvajärjestelmät ammatinvaihdon turvaamiseksi ja selkeästi esitetyt työttömien oikeudet ja velvollisuudet etsiä aktiivisesti töitä.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltiot sitoutuvat edistämään talouskasvua ja siten luomaan uusia työpaikkoja sekä lisäämään talouden, erityisesti pk-yritysten, innovaatiopotentiaalia ja poistamaan teollisuuden hallinnollisia rasitteita ja muita kuin tariffeihin liittyviä esteitä. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi myös kehitettävä sääntely- ja tukivälineitä, joissa otetaan huomioon yritysten koko kirjo niin, että kaikki yritysmuodot voivat kilpailla ja markkinoida itseään tasapuolisin edellytyksin. Naisten ja nuorten työmarkkinoille pääsyn helpottamiseksi siten, että otetaan huomioon väestörakenteeseen liittyvät haasteet, on luotava edellytykset riittäville lastenhoitopalveluille, niin että jokaiselle esikouluikäiselle lapselle voidaan tarjota kodin ulkopuolinen hoitopaikka ja että jokaiselle nuorelle voidaan koulun päättämisen jälkeen tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa tarjota työpaikka tai koulutus- tai jatkokoulutuspaikka näljän kuukauden kuluessa. Pitkään työttöminä olleille olisi tarjottava työllistämistoimenpiteitä, joita varten olisi määriteltävä määrällisiä tavoitteita ennaltaehkäisevien työmarkkinapolitiikkojen lujittamiseksi. Näin ollen vähintään 25 prosenttia kaikista pitkään työttöminä olleista osallistuisi johonkin työllistämistoimenpiteeseen eli lisäkoulutukseen, koulutukseen ja/tai alan vaihtoon.

Tarkistus 32

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 7 – 2 kohta

Jäsenvaltioiden olisi tehostettava sosiaalista vuoropuhelua ja vähennettävä työmarkkinoiden segmentoitumista toteuttamalla toimenpiteitä, joilla puututaan määräaikaisiin ja epävarmoihin työsuhteisiin, vajaatyöllisyyteen ja laittomaan työntekoon. Ammatillista liikkuvuutta olisi palkittava. Työpaikkojen ja työolosuhteiden laatuun olisi puututtava torjumalla matalaa palkkausta ja varmistamalla riittävä sosiaaliturva myös määräaikaisessa työsuhteessa oleville henkilöille ja itsenäisille ammatinharjoittajille. Työvoimapalveluita olisi vahvistettava ja niiden tulisi olla kaikkien käytettävissä , myös nuorten ja työttömyysuhan alla olevien työntekijöiden. Työvoimamarkkinoilta pisimpään poissa olleille olisi tarjottava yksilöllisiä palveluita.

Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa nostettava erityisesti matalan osaamistason työntekijöiden ja erityistä suojelua ja/tai tukea tarvitsevien ihmisten, kuten romanien, työllisyysastetta aktivointitoimenpiteiden avulla, neuvontapalvelujen sekä koulutuksen ja työmarkkinoiden tarpeisiin suunnatun koulutuksen välityksellä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava yhdenvertainen kohtelu sekä samasta työstä samalla työpaikalla maksettava sama palkka miehille ja naisille sekä vahvistettava niiden toteutumista, kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18 ja 157 artiklassa säädetään . Työpaikkojen laatuun olisi myös puututtava vähentämällä työssäkäyvien köyhien lukumäärää. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi parannettava laillisten maahanmuuttajien työllistettävyyttä asianmukaisilla ohjelmilla. Lisäksi tarvitaan jatkuvaa työtä ja innovatiivisia ohjelmia vammaisten integroimiseksi työmarkkinoille muun muassa tuettujen työpaikkojen avulla. Jäsenvaltioiden pitäisi poistaa esteet uusien työntekijöiden pääsyltä työmarkkinoille , tukea työpaikkojen luomista, edistää sosiaalista innovointia ja parantaa työnvälitystoimistojen palvelujen, myös julkisten työvoimapalvelujen, laatua ja tehokkuutta. Työvoimatoimistojen on tarjottava erityisesti tieto- ja viestintäteknologian alan koulutus- ja mentoriohjelmia sekä työnhakijoille, erityisesti iäkkäille, laillisille maahanmuuttajille, etnisille vähemmistöille ja vammaisille mahdollisuus käyttää nopeaa Internet-yhteyttä, jotta työnhakua voidaan helpottaa mahdollisimman paljon. Yksilöllisiä ja kollektiivisia itsensä työllistämisen muotoja yhteisötalouden eri yritysmuotoja hyödyntäen olisi tuettava tässä yhteydessä. Olisi toteutettava erityisiä toimia, joilla vastustetaan naisvaltaisuutta huonosti palkatuissa töissä, ja johtotehtävissä toimivien naisten tukea olisi parannettava, jotta vältetään sukupuoleen perustuva työmarkkinoiden segmentoituminen. Erityisesti työaikaa koskevista määräyksistä olisi tehtävä joustavampia siten, että ne mahdollistavat työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen sekä joustavan työelämästä poistumisen eläkkeelle siirryttäessä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia, joilla voidaan tukea miesten osallistumista lastenhoitoon, ja tarkistettava verojärjestelmiään niiden muuttamiseksi työllisyyttä suosiviksi. Joustavuuden lisäämiseen tarkoitettuja ulkoisia ja sisäisiä joustoturvastrategioita, joilla on tarkoitus voida reagoida tehokkaammin tuotantosykleihin, olisi pantava paremmin täytäntöön aktiivisilla työmarkkinapolitiikoilla ja riittävillä sosiaaliturvajärjestelmillä, jotka ovat työntekijöiden käytettävissä kaikenlaisissa työpaikoissa, jotta työpaikan vaihtamisesta ei aiheudu kohtuutonta taloudellista rasitetta. On korostettava, että joustavuus ei ole kestävä keino lisätä työllisyyttä, mikäli se ei käsitä sosiaaliturvaa. Näitä olisi täydennettävä selkeällä sitoutumisella työnhaun tukemiseen. Uudenlaiset työjärjestelyt, kuten epätyypillinen tilapäistyö, osa-aikatyö, etätyö tai työntekijöiden liikkuvuus eivät saa johtaa asianomaisten henkilöiden yksilöllisten ja yhteisten työntekijöitä koskevien oikeuksien ja sosiaaliturvan heikkenemiseen. Olisi varmistettava, ettei uusia työllistämismuotoja luoda vakituisten työsuhteiden (kokopäivätyö, vakituinen työ) kustannuksella. Myös laitonta työntekoa on pyrittävä torjumaan toimenpiteillä, ottamalla käyttöön mekanismeja, joiden avulla työhön liittyvien oikeuksien täytäntöönpanoa voidaan valvoa tehokkaasti. ILO:n sopimusten mukaisen ihmisarvoisen työn ja ”hyvän työn” olisi oltava johtavana periaatteena sekä työpaikkojen luomisessa että työmarkkinoille integroitumisessa. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä työmarkkinasopimuksia ja otettava työmarkkinaosapuolet aktiivisesti mukaan työmarkkinoiden toiminnan ja toimivuuden parantamiseen tähtäävän kansallisen politiikan laadintaan ja kunnioitettava täysimääräisesti työmarkkinaosapuolten oikeutta tehdä ja valvoa työehtosopimuksia kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisesti.

Tarkistus 33

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 7 – 2 a kohta (uusi)

On ensiarvoisen tärkeää luoda laadukkaita työpaikkoja, joita tarvitaan myös pitkällä aikavälillä ja jotka tuottavat merkittävästi lisäarvoa. Siksi koulutus- ja työllisyyspolitiikan on välttämättä tuettava talouden rakennemuutoksia. Talouskriisin aikana menetettyjen työpaikkojen tilalle ei useimmiten luoda yhtä paljon uusia työpaikkoja samoille aloille. Siksi koulutusjärjestelmän on vastattava joustavasti työmarkkinoiden vaatimuksiin, jotka noudattavat talouden uutta rakennetta. Työllisyyspolitiikalla on varmistettava, että työntekijät voivat siirtyä mahdollisimman vaivattomasti taloudenalalta toiselle ja eri työmarkkinatilanteiden välillä. Siksi on aiempaa tärkeämpää ottaa lähtökohdaksi pitkän aikavälin tavoitteet ja keskittyä enemmän koordinoituihin toimiin yrityksiä, koulutusta ja työllisyyttä koskevissa toimintalinjoissa.

Tarkistus 34

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 7 – 3 kohta

Jotta kilpailukykyä voitaisiin lisätä ja erityisesti matalan osaamistason työntekijöiden osallistumisastetta nostaa, jäsenvaltioiden olisi tarkasteltava talouspolitiikan suuntaviivan 2 mukaisesti uudelleen vero- ja etuusjärjestelmäänsä sekä julkisten palveluiden kapasiteettia tarvittavan tuen antamiseen . Jäsenvaltioiden olisi lisättävä työvoimaosuutta toteuttamalla politiikkoja, joilla edistetään aktiivista ikääntymistä, sukupuolten välistä tasa-arvoa, tasa-arvoista palkkausta sekä nuorten, vammaisten, laillisten maahanmuuttajien ja muiden heikommassa olevien ryhmien integroitumista työmarkkinoille . Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista edistävillä politiikoilla, joiden puitteissa voidaan tarjota kohtuuhintaisia hoitopalveluita ja organisoida työ innovatiivisesti, olisi pyrittävä erityisesti nuorten, ikääntyneempien työntekijöiden ja naisten työllisyysasteen parantamiseen. Erityisesti korkeakoulutettuja naisia olisi saatava työskentelemään tieteen ja tekniikan aloilla. Jäsenvaltioiden pitäisi myös poistaa esteet uusien työntekijöiden pääsyltä työmarkkinoille, tukea itsenäistä ammatinharjoittamista ja työpaikkojen luomista, muun muassa vihreässä työllisyydessä ja hoitoalalla, ja edistää sosiaalista innovointia.

Euroopan sosiaalirahaston varoja olisi käytettävä täysimääräisesti työllistettävyyden ja laadukkaiden työpaikkojen parantamiseen toteuttamalla henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen ja tulevaisuuden ammateissa tarvittavien pätevyys- ja laatuvaatimusten täyttämiseen tarkoitettuja toimia. Jotta työvoiman liikkuvuutta voidaan edistää, jäsenvaltioiden on lisättävä halukkuutta liikkuvuuteen Euroopan unionissa tarjoamalla siihen kannusteita. Tämän saavuttamiseksi olisi tarkasteltava Euroopan sosiaalirahaston tuen myöntämistä koskevia sääntöjä ja yksinkertaistettava niitä mahdollisuuksien mukaan. Kansallisia budjetteja ja EU:n yleistä talousarviota, Euroopan sosiaalirahasto ja Euroopan globalisaatiorahasto mukaan lukien, olisi koordinoitava ja ohjattava ne valmentamaan työvoimaa kestävää taloutta varten. Jäsenvaltioiden olisi tästä syystä ryhdyttävä tiedotustoimenpiteisiin, jotta kyseisiin varoihin liittyvä päämäärä ja niiden käyttöä koskevat ehdot tulisivat tunnetuiksi.

Tarkistus 35

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 7 – 3 a kohta (uusi)

Jäsenvaltioiden on edistettävä EU:n mikrorahoitusjärjestelyä, joka on esimerkki taloudellisten ja sosiaalisten toimien yhdistämisestä talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi.

Kansallisiin ja EU:n mikrorahoitusjärjestelyihin on sisällytettävä erityisiä koulutus- ja opastusohjelmia sekä sosiaalietuusjärjestelyitä, joilla varmistetaan vähimmäistoimeentulo yrityksen ensimmäisenä toimintavuonna, jotta yrittäjyys olisi todellinen vaihtoehto.

Tarkistus 36

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 7 – 3 b kohta (uusi)

Jäsenvaltioiden olisi myös edistettävä yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja ja investoitava niihin, esimerkiksi työllisyyden, terveydenhuollon ja asuntopolitiikan alalla, sekä varmistettava niille riittävä rahoitus.

Tarkistus 37

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 7 – 4 kohta

EU:n yleistavoitteen mukaan 20–64-vuotiaiden naisten ja miesten työllisyysaste on nostettava 75 prosenttiin muun muassa lisäämällä nuorten, iäkkäämpien työntekijöiden ja matalan osaamistason työntekijöiden osallistumista sekä integroimalla lailliset maahanmuuttajat paremmin työvoimaan. Jäsenvaltiot asettavat kansalliset tavoitteensa tämän yleistavoitteen perusteella.

Poistetaan.

Tarkistus 38

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 8 – otsikko

Tarkistus 39

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 8 – -1 kohta (uusi)

Jäsenvaltiot asettavat kansalliseksi tavoitteekseen koulunkäynnin keskeyttämisasteen vähentämisen alle 10 prosenttiin ja korkeakoulututkinnon tai vastaavan koulutuksen suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuuden nostamisen 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Tarkistus 40

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 8 – 1 kohta

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä tuottavuutta ja työllistettävyyttä tarjoamalla riittävästi osaamista ja ammattitaitoa työmarkkinoiden tarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa. Laadukasta perusopetusta ja hyvätasoista ammattikoulutusta on täydennettävä tehokkailla elinikäistä oppimista edistävillä kannustimilla, tarjoamalla mahdollisuus yrittää uudelleen, varmistamalla, että jokaisella aikuisella on mahdollisuus lisäkoulutukseen, sekä kohdennetuilla maahanmuutto- ja integraatiopolitiikoilla. Jäsenvaltioiden olisi kehitettävä järjestelmiä, joilla tunnustetaan hankittuja pätevyyksiä , poistettava työntekijöiden ammatillisen ja maantieteellisen liikkuvuuden esteitä, edistettävä laaja-alaisten taitojen ja luovuuden kehittämistä ja keskitettävä panostustaan erityisesti heikosti koulutettujen tukemiseen ja iäkkäämpien työntekijöiden työllistettävyyden parantamiseen. Samalla olisi parannettava korkean osaamistason työntekijöiden, myös tutkijoiden, koulutusta, taitoja ja kokemusta.

Laadukkaan perusopetuksen ja hyvätasoisen ammatillisen opetuksen tarjoaminen, millä autetaan työntekijöitä sovittamaan ammattitaitonsa työmarkkinoiden tarpeisiin , on oltava jäsenvaltioiden ensisijaisia tavoitteita. Niitä on täydennettävä tarjoamalla etenkin 25–35-vuotiaille nuorille mahdollisuus yrittää uudelleen, mihin sisältyy koulutusta koskeva pakollinen tarjous ja tehokkaat elinikäistä oppimusta koskevat kannustimet, minkä yhteydessä työmarkkinaosapuolia kehotetaan antamaan käyttöön tähän tarvittava aika sekä myös tukemaan ammatillista koulutusta taloudellisesti. Jäsenvaltiot sitoutuvat erityisesti vähentämään koulunsa keskeyttäneiden määrän alle 10 prosenttiin sekä täydentämään maahanmuutto- ja integraatiopolitiikkaa tarjoamalla kielikursseja ja yhteiskuntatietouden kursseja. Jäsenvaltioiden olisi myös kehitettävä järjestelmiä, joilla tunnustetaan hankittuja taitoja ja pätevyyksiä.

Tarkistus 41

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 8 – 2 kohta

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten ja yritysten kanssa ja parannettava koulutukseen pääsyä, tehostettava koulutusta ja sellaista ammatinvalinnanohjausta , jossa annetaan järjestelmällisesti tietoja uusista avoimista työpaikoista ja mahdollisuuksista , edistetään yrittäjyyttä ja arvioidaan paremmin sitä, mistä taidoista on jatkossa kysyntää. Investointeja inhimillisten resurssien kehittämiseen , taitojen lisäämiseen ja elinikäiseen oppimiseen osallistumiseen olisi edistettävä valtion , yksityishenkilöiden ja työntekijöiden yhteisellä rahoituksella. Jotta voidaan tukea nuoria ja erityisesti sellaisia nuoria, joilla ei ole työtä tai koulutuspaikkaa , jäsenvaltioiden olisi laadittava yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa järjestelmiä, joilla autetaan äskettäin valmistuneita löytämään ensimmäinen työpaikka tai jatkokoulutusmahdollisuuksia , myös oppisopimuskoulutusta , ja joilla nuorten työttömyyteen voidaan puuttua nopeasti . Taitojen lisäämiseen ja niiden tarpeen ennakointiin liittyvien politiikkojen säännöllinen seuranta auttaa tunnistamaan ne alueet, joilla on parantamisen varaa, ja tehostamaan koulutusjärjestelmien reagointia työmarkkinoiden tarpeisiin. Jäsenvaltioiden olisi käytettävä EU:n varoja täysimääräisesti kyseisten tavoitteiden tukemiseen.

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten ja yritysten kanssa ja parannettava koulutukseen pääsyä, ammatillinen koulutus mukaan luettuna, tehostettava koulutusta ja ammatinvalinnanohjausta antamalla järjestelmällisesti tietoja ja toteutettava asianmukaisia toimia, joilla edistetään uusia avoimia työpaikkoja ja työllistymismahdollisuuksia sekä edistetään yrittäjyyttä , pk-yritysten kehittämistä ja arvioidaan entistä paremmin tulevia laatuvaatimuksia. Inhimillisten resurssien kehittäminen, taitojen lisääminen ja jatkokoulutus olisi rahoitettava työnantajien ja valtion antamalla yhteisellä rahoituksella. On taattava, että kaikilla on pääsy laadukkaaseen yleiseen ja ammatilliseen koulutukseen ja että koulunsa keskeyttäneillä on mahdollisuus uudelleenintegroitua koulutusjärjestelmään milloin tahansa. Jäsenvaltioiden olisi kohdennettava koulutukseen tehtävät investoinnit siten, että tavoite työikäisen väestön koulutustason parantamisesta saavutetaan, ottaen huomioon myös epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen . Uudistuksilla olisi erityisesti työllistettävyyttä ajatellen pyrittävä lisäkoulutuksella tai tieto- ja viestintäteknologiaa koskevilla tiedoilla varmistamaan sellaisten perustaitojen hankkiminen, joita kaikki tarvitsevat menestyäkseen osaamistaloudessa. Toimia olisi toteutettava sen varmistamiseksi, että nuorten ja opettajien oppimiseen liittyvästä liikkuvuudesta tulee säännönmukaista. Jäsenvaltioiden olisi lisättävä avoimuutta ja yleissivistävien ja ammatillisten koulutusjärjestelmien tarkoituksenmukaisuutta erityisesti ottamalla käyttöön kansallisia tutkintokehyksiä, jotka mahdollistavat joustavat oppimisväylät, ja kehittämällä yhteistyötä yleissivistävien ja ammattioppilaitosten sekä työelämän välillä, jotta voidaan merkittävästi lisätä korkea-asteen tutkintojen ja ammattitutkintojen osuutta.

Tarkistus 42

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 8 – 2 a kohta (uusi)

Taitojen lisäämiseen ja niiden tarpeen ennakointiin liittyvien politiikkojen säännöllinen seuranta auttaa tunnistamaan ne alueet, joilla on parantamisen varaa, ja tehostamaan koulutusjärjestelmien reagointia työmarkkinoiden tarpeisiin. Jäsenvaltioiden olisi käytettävä EU:n varoja täysimääräisesti kyseisten tavoitteiden tukemiseen.

Tarkistus 43

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 8 a (uusi)

Suuntaviiva 8 a: Koheesiopolitiikan vahvistaminen työllisyyden edistämiseksi

Jäsenvaltiot sitoutuvat laatimaan, täydentämään, koordinoimaan ja tarkistamaan kansallisia tavoitteitaan yksitellen ja keskenään siten, että talouden kehityksen epätasapainoa eri alueiden välillä vähennetään.

Jäsenvaltiot tiedostavat, että koheesiopolitiikka on tehokas suuntaviivoja täydentävä muttei niille alisteinen väline, joka mukautuu alueellisiin erityispiirteisiin ja jolla tuetaan alueita niiden sosioekonomisten ongelmien ratkaisemisessa ja vähennetään alueiden välisiä eroja.

Yhtenäisen toimintatavan, eri tasojen hallinnan ja yhteistyön periaatteiden on muodostettava hallinnan ydin ja strategian perusteet, kun taas erityisesti alue- ja paikallistasolla on keskeinen tehtävä välineinä, joilla saadaan yhteys lukemattomiin unionissa eläviin ja tuottaviin talouden ja yhteiskunnan toimijoihin ja ennen kaikkea pieniin ja keskisuuriin, varsinkin yhteisötalouden, yrityksiin.

Koheesiopolitiikka ei näin ollen ole vain vakaiden määrärahojen lähde, vaan myös erinomainen väline talouden kehittämiseksi ja siten myös työllistämisen väline kaikilla EU:n alueilla.

Jäsenvaltioiden olisi investoitava enemmän liikenteeseen, energiaan, televiestintään ja tietotekniikan infrastruktuuriin sekä hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan rakennerahastoja.

Määrärahojen toimittamiseen käytettyjä järjestelmiä yksinkertaistamalla olisi kannustettava mahdollisten edunsaajien osallistumista unionin yhteisrahoittamiin ohjelmiin.

Jäsenvaltioiden olisi siksi yhtenäisen toimintatavan mukaisesti pyrittävä luomaan synergiaa koheesiopolitiikkansa ja muiden alakohtaisten politiikkojen välille, ottaen huomioon että yhteenkuuluvuudesta ei vain aiheudu kustannuksia vaan että se lujittaa yhteisöä, auttaa ottamaan käyttöön käyttämättä jäänyttä potentiaalia, vähentää maiden ja alueiden välisiä rakenteellisia eroja, lisää kasvua ja parantaa unionin alueiden kilpailukykyä globaalistuneessa maailmassa sekä lievittää maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutuksia ja tuottaa unionille sosiaalista pääomaa.

Tarkistus 44

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 9 – otsikko ja 1 kohta

Suuntaviiva 9: Koulutusjärjestelmien tulosten parantaminen kaikilla tasoilla ja korkea-asteen koulutukseen osallistumisen lisääminen

Laadukkaan koulutuksen takaamiseksi kaikille ja oppimistulosten parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi investoitava tehokkaasti koulutusjärjestelmiin, joiden tavoitteena on erityisesti parantaa työntekijöiden taitoja EU:ssa. Siten he voisivat vastata modernien työmarkkinoiden nopeasti vaihtuviin haasteisiin. Toiminnan olisi katettava kaikki tasot (varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta korkea-asteen koulutukseen, ammattikoulutukseen sekä aikuiskoulutukseen), ja siinä olisi otettava huomioon myös epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen. Uudistuksilla olisi pyrittävä varmistamaan sellaisten perustaitojen hankkiminen, joita kaikki tarvitsevat menestyäkseen osaamistaloudessa. Kyseisiä taitoja tarvitaan erityisesti työllistyttäessä, lisäkoulutukseen hakeuduttaessa tai tieto- ja viestintätekniikkataitoja hankittaessa. Toimia olisi toteutettava sen varmistamiseksi, että nuorten ja opettajien oppimiseen liittyvästä liikkuvuudesta tulee säännönmukaista. Jäsenvaltioiden olisi lisättävä avoimuutta ja korostettava koulutusjärjestelmien merkitystä erityisesti ottamalla käyttöön kansallisia tutkintokehyksiä, jotka mahdollistavat joustavat oppimisväylät, ja kehittämällä yhteistyötä koulutuksen ja työelämän välillä. Opettajan ammatista olisi tehtävä houkuttelevampi. Epätyypillisten opiskelijoiden pääsyä korkea-asteen koulutukseen olisi helpotettava ja osallistumista korkea-asteen tai vastaavaan koulutukseen olisi yleisesti lisättävä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet koulunkäynnin keskeyttämisen estämiseksi, jotta työelämän tai koulutuksen ulkopuolelle jäävien nuorten määrä vähenisi.

Poistetaan.

Tarkistus 45

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 9 – 2 kohta

EU:n yleistavoitteen mukaan koulunkäynnin keskeyttäminen vähennetään 10 prosenttiin ja korkea-asteen tai vastaavan koulutuksen suorittaneiden osuus 30–34-vuotiaiden ikäryhmässä nostetaan 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Jäsenvaltiot asettavat kansalliset tavoitteensa tämän yleistavoitteen perusteella.

Poistetaan.

Tarkistus 46

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 10 – otsikko

Tarkistus 47

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 10 – -1 kohta (uusi)

Jäsenvaltiot asettavat kansalliseksi tavoitteekseen kansallisen köyhyysrajan alapuolella elävien eurooppalaisten määrän vähentämisen 25 prosentilla, jolloin 20 miljoonaa ihmistä pääsisi köyhyydestä varsinkin työllisyys- ja koulutuspolitiikan toimenpiteillä.

Tarkistus 48

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 10 – 1 kohta

Jäsenvaltioiden toimissa köyhyyden vähentämiseksi olisi keskityttävä edistämään täysipainoista osallistumista yhteiskunnan ja talouden toimintaan sekä laajentamaan työllistymismahdollisuuksia, ja näissä toimissa olisi hyödynnettävä Euroopan sosiaalirahastoa. Myös tasapuolisten mahdollisuuksien takaamiseen olisi panostettava muun muassa kohtuuhintaisten, kestävien ja korkealaatuisten palvelujen ja julkisten palvelujen (myös verkkopalvelut suuntaviivan 4 mukaisesti) saatavuuden avulla sekä erityisesti terveydenhuollossa . Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön tehokkaat toimet syrjinnän torjumiseksi. Jotta voidaan torjua sosiaalista syrjäytymistä, voimaannuttaa ihmisiä ja edistää osallistumista työmarkkinoille , olisi vahvistettava sosiaaliturvajärjestelmiä , elinikäistä oppimista ja aktiivisia yhteenkuuluvuutta koskevia politiikkoja. Näin ihmisille voidaan tarjota mahdollisuuksia eri elämänvaiheissa ja suojella heitä syrjäytymiseltä. Sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmiä on nykyaikaistettava sen varmistamiseksi , että niitä voidaan käyttää täysimääräisesti riittävän toimeentulotuen ja terveydenhuollon takaamiseksi , mikä luo sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Samalla kyseisten järjestelmien olisi pysyttävä taloudellisesti kestävällä pohjalla. Etuusjärjestelmissä olisi keskityttävä toimeentuloturvan takaamiseen ammatinvaihtotilanteessa ja köyhyyden vähentämiseen erityisesti ryhmissä, joissa sosiaalisen syrjäytymisen riski on suurin. Tällaisia ryhmiä ovat yksinhuoltajaperheet, vähemmistöt, vammaiset, lapset ja nuoret, iäkkäät naiset ja miehet, lailliset maahanmuuttajat ja asunnottomat. Jäsenvaltioiden olisi myös aktiivisesti edistettävä yhteisötaloutta ja sosiaalisia innovaatioita kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tueksi .

Köyhyyden ja syrjäytymisen torjuminen säilyy tärkeänä haasteena. Tämän päämäärän saavuttamiseksi kaikille yhteiskuntaryhmille paikkakunnasta ja osaamistasosta riippumatta on luotava mahdollisuuksia osallistua tai palata työmarkkinoille. On ensiarvoisen tärkeää edistää tasapainoisesti ihmisten riittävää turvallisuuden tunnetta ja heidän työ- ja ansaintamotivaationsa säilymistä. Jäsenvaltioiden olisi tämän tavoitteen saavuttamiseksi ponnisteltava köyhyyden, myös työssä käyvien henkilöiden köyhyyden, vähentämiseksi, edistettävä täysipainoista osallistumista yhteiskunnan ja talouden toimintaan sekä laajennettava työllistymismahdollisuuksia ja hyödynnettävä tällöin Euroopan sosiaalirahastoa. Jäsenvaltioiden olisi tässä yhteydessä kiinnitettävä erityistä huomiota työssäkäyvien köyhien kasvavaan lukumäärään. Köyhyyden ehkäisemistä koskevien konkreettisten tavoitteiden määrittelemiseksi on täsmennettävä, miten köyhyyttä pitäisi mitata. On tarkistettava standardimääritelmää, jonka mukaan 60 prosenttia keskimääräisistä tuloista ansaitseva on ”köyhä”. Köyhyyttä ei voi määritellä tällaisella yksipuolisella osoittimella. On varmistettava, että tasapuoliset mahdollisuudet sekä kestävien ja kohtuuhintaisten, korkealaatuisten palvelujen ja julkisten palvelujen (myös verkkopalvelut suuntaviivan 4 mukaisesti) saatavuus säilytetään erityisesti sosiaalialalla, terveydenhuollossa ja asumisessa varmistamalla, että myös haavoittuvimmat ja heikoimmat väestöryhmät voivat käyttää niitä . Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että julkisten palvelujen antamat suulliset tai kirjalliset tiedot ovat selkeitä ja kattavia ja että asianosaiselle henkilölle ilmoitetaan peruste ja mahdollisuudet päätöksen uudelleenkäsittelyyn, jos jokin oikeus jätetään myöntämättä. Periaatteen, jonka mukaan saman koulutuksen saaneita ja samanlaista työtä tekeviä henkilöitä ei saa syrjiä sukupuolen perusteella, olisi oltava oikeudellisesti sitova kaikenlaisissa työsuhteissa jäsenvaltioissa. Jotta voidaan torjua sosiaalista syrjäytymistä, voimaannuttaa ihmisiä osallistumaan aktiivisesti yhteiskuntaan ja edistää osallistumista työmarkkinoille, on edelleen vahvistettava sosiaaliturvajärjestelmiä ja aktiivisia yhteenkuuluvuutta koskevia politiikkoja. Näin ihmisille voidaan tarjota mahdollisuuksia ja työllistymisnäkymiä eri elämänvaiheissa, suojella heitä syrjäytymiseltä ja auttaa heitä, erityisesti kauimpana työmarkkinoista olevia henkilöitä, löytämään laadukkaan työpaikan. Siksi on aktiivisen työmarkkinapolitiikan puitteissa luotava tehokkaita koulutusta ja työpaikkojen luomista koskevia toimintatapoja koulutuksen puuttumisen takia työmarkkinoilta syrjäytyneitä varten. Sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmiä on samalla nykyaikaistettava, niin että niitä voidaan käyttää täysimääräisesti toimeentulokynnyksen ylittävien riittävien tulojen varmistamiseksi, sosiaaliseen elämään osallistumisen mahdollistamiseksi ja terveydenhuollon takaamiseksi , siten että säilytetään näiden järjestelmien rahoituksen kestävyys. Etuusjärjestelmillä olisi varmistettava toimeentuloturva ammatinvaihtotilanteessa ja köyhyyden vähentäminen erityisesti ryhmissä, joissa sosiaalisen syrjäytymisen riski on suurin. Tällaisia ryhmiä ovat yksinhuoltajaperheet, vähemmistöt, vammaiset, lapset ja nuoret, iäkkäät naiset ja miehet, lailliset maahanmuuttajat ja asunnottomat. Jäsenvaltiot sitoutetaan erityisesti torjumaan asianmukaisilla toimilla lasten köyhyyttä, niin että köyhyys ei estä lasten henkilökohtaista kehitystä ja että he eivät ole huonommassa asemassa työelämään tullessaan siksi, että köyhyys on rajoittanut heidän kehitystään. On erityisen tärkeää varmistaa vähäosaisten perheiden lasten yhtäläinen pääsy koulutukseen ja yhtäläiset mahdollisuudet ja näin suojella heitä syrjäytymiseltä aikuisiässä. Tämän toimeentuloturvan parantamiseksi elämän eri vaiheissa jäsenvaltioiden olisi taattava riittävä vähimmäistoimeentulo, jonka taso olisi vähintäänkin köyhyysrajan yläpuolella ja joka noudattaisi eri käytänteitä, työehtosopimuksia ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Jäsenvaltioiden olisi myös aktiivisesti edistettävä yhteisötaloutta ja sosiaalisia innovaatioita, joiden avulla voidaan puuttua elämän aikana ilmeneviin erilaisiin sosiaalisiin riskeihin erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kohdalla. Julkisen talouden kestävyyttä vahvistaessaan jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota positiivisiin vaikutuksiin, joita sosiaalisen yhteenkuuluvuuden parannuksilla on kansallisiin budjetteihin. Köyhyyden vähentyminen ja osallistumisen lisääminen vähentävät sosiaalimenoja ja lisäävät verotuloja. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava työn laatua koskevat korkeat vähimmäisnormit, jotta voidaan poistaa köyhyys työttömien keskuudesta.

Tarkistus 49

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 10 – 1 a kohta (uusi)

Sosiaalisen suojelun järjestelmiä, mukaan lukien eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmiä, olisi vahvistettava ja nykyaikaistettava varmistaen niiden sosiaalinen riittävyys, rahoituksen kestävyys ja kyky vastata muuttuviin tarpeisiin. Siten jokaiselle Euroopan unionissa asuvalle voidaan tarjota riittävä suoja sosiaalisia uhkia, kuten terveysongelmia, työttömyyttä ja köyhyyttä vastaan.

Jäsenvaltioiden olisi parannettava sosiaalista suojaa lyhytkestoisissa työsopimuksissa, jotka koskevat erityisesti naisia ja jälleen kerran etenkin raskaana olevia naisia.

Tarkistus 50

Ehdotus päätökseksi

Liite – Suuntaviiva 10 – 2 kohta

EU:n yleistavoitteen mukaan kansallisten köyhyysrajojen alapuolella elävien eurooppalaisten määrää vähennetään 25 prosenttia, jolloin 20 miljoonaa ihmistä pääsisi köyhyydestä. Jäsenvaltiot asettavat kansalliset tavoitteensa tämän yleistavoitteen perusteella.

Poistetaan.

Top

Choose the experimental features you want to try