25.8.2011

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 248/113

---

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Vihreä kirja – Hallintoa helpommaksi kansalaisille: parannetaan virallisten asiakirjojen vapaata liikkuvuutta ja väestörekisteritietojen vaikutusten tunnustamista”

KOM(2010) 747 lopullinen

2011/C 248/19

Esittelijä: Bernardo HERNÁNDEZ BATALLER

Euroopan komissio päätti 14. joulukuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Vihreä kirja – Hallintoa helpommaksi kansalaisille: parannetaan virallisten asiakirjojen vapaata liikkuvuutta ja väestörekisteritietojen vaikutusten tunnustamista

KOM(2010) 747 lopullinen.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 26. toukokuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 15.–16. kesäkuuta 2011 pitämässään 472. täysistunnossa (kesäkuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 127 puolesta ja 2 vastaan 3:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK suhtautuu myönteisesti komission vihreään kirjaan ja tunnustaa tarpeen helpottaa virallisten asiakirjojen liikkuvuutta koko Euroopan unionissa, sillä se helpottaa unionin kansalaisten elämää ja auttaa heitä käyttämään oikeuksiaan entistä tehokkaammin, kun nykyiset esteet poistetaan.

1.2   ETSK kannattaa komission ehdotuksia parantaa virallisten asiakirjojen liikkuvuutta, sillä näin täydennetään unionin kansalaisuutta ja vahvistetaan kansalaisten taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia.

1.3   Väestörekisteritietojen osalta ETSK katsoo, että komission tulisi

—	luoda valinnainen ylikansallinen eurooppalaisen väestörekisteritodistuksen järjestelmä

—	käynnistää tarvittavat toimet lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamiseksi

—

sopia edellä mainittujen edellytysten täyttymistä odotettaessa väestörekisteritodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta määrittelemällä todistuksia koskevat vähimmäisvaatimukset sekä sopimalla todistusten yleisestä pätevyydestä EU:n alueella silloin, kun kulloinenkin toimivaltainen viranomainen on ensin vahvistanut asiakirjan laillisuuden.

1.4   ETSK kehottaa sen vuoksi EU:n muita toimielimiä ja toimivaltaisia elimiä viemään komission ehdotuksia viipymättä eteenpäin, jotta asiaa koskevat ylikansalliset säännöt voitaisiin mahdollisuuksien mukaan hyväksyä vielä kuluvan lainsäädäntökauden aikana.

1.5   Komitea pitää näin ollen perusteltuna puoltaa hallinnollisten asiakirjojen monikielisten vakiolomakkeiden käyttöönottoa. Niiden pohjana voitaisiin käyttää kansainvälisen väestörekisteritoimikunnan CIEC:n käyttämiä lomakkeita. Tästä olisi mm. se etu, että asiakirjaa ei tarvitsisi kääntää kohdevaltiossa.

2.   Johdanto

2.1   Hallinnolliset menettelyt, jotka tulee täyttää, jotta virallisia asiakirjoja voidaan käyttää sen jäsenvaltion ulkopuolella, jossa ne on annettu, voivat olla hyvin aikaa vieviä ja aiheuttaa asianomaiselle henkilölle huomattavia kustannuksia, jotka syntyvät pääasiassa asiakirjojen oikeaksi todistamisesta tai virallisten käännösten teettämisestä.

2.1.1   Yhtenä hankaluutena on se, että jostakin oikeudesta hyötyäkseen tai jonkin velvollisuuden täyttääkseen kansalaiset ovat velvollisia esittämään toisen jäsenvaltion viranomaisille asiasta todisteeksi vaadittavat viralliset asiakirjat. Vaadittavat todistukset voivat olla hyvin monenlaisia, kuten hallinnollisia asiakirjoja, notaarin vahvistamia asiakirjoja, väestörekisteriotteita, erilaisia sopimuksia tai oikeuden päätöksiä.

2.1.2   Tavanomainen tapa vahvistaa virallinen asiakirja ulkomailla käyttöä varten on sen laillistaminen. Tavallisesti laillistettavan asiakirjan tarkastavat asiakirjan antaneen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ja tämän jälkeen sen maan suurlähetystö tai konsulaatti, jossa asiakirjaa on tarkoitus käyttää. Yksinkertaisempi menettely on ns. apostilla-menettely, jossa asiakirjan antanut jäsenvaltio antaa myös sen vahvistavan todistuksen.

2.1.3   Eurooppa-neuvosto on pyytänyt Tukholman-ohjelman (1) puitteissa komissiota jatkamaan toimia, jotta oikeus vapaaseen liikkuvuuteen toteutuisi täysimääräisesti. Tukholman ohjelman toimintasuunnitelmaan sisältyy tämän vuoksi kahden säädösehdotuksen laatiminen seuraavista aiheista:

—	asiakirjojen vapaa liikkuvuus poistamalla asiakirjojen laillistamisvaatimukset jäsenvaltioiden välillä

—	tiettyjen väestörekisteritietoja koskevien asiakirjojen vaikutusten tunnustaminen, jotta yhdessä jäsenvaltiossa syntynyt oikeudellinen asema voitaisiin tunnustaa samoin oikeudellisin seurauksin toisessa jäsenvaltiossa.

3.   Komission vihreä kirja

3.1   Komissio on käynnistänyt kuulemismenettelyn, joka koskee virallisten asiakirjojen vapaata liikkuvuutta ja väestörekisteritietojen vaikutusten tunnustamista.

3.2   Viralliset asiakirjat

3.2.1   Komissio haluaa käynnistää kaikkia sellaisia virallisia asiakirjoja koskevan pohdinnan, jotka edellyttävät hallinnollisia toimenpiteitä, jotta niitä voidaan käyttää muualla kuin asiakirjan antaneessa jäsenvaltiossa. Toimenpiteet voivat liittyä esimerkiksi asiakirjan todistamiseen oikeaksi tai virallisen käännöksen esittämiseen. Näille asiakirjoille on yhteistä se, että niillä voidaan todistaa jokin viranomaisen vahvistama tapahtuma.

3.2.2   Unionin jäsenvaltioiden hallinnollisia menettelyjä, kuten virallisten asiakirjojen laillistamista tai apostillan hankintaa, ohjaa oikeudellinen kehys, joka muodostuu nykyisellään hajanaisista osista:

—	jäsenvaltioiden lainsäädännöistä, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia

—	lukuisista monen- ja kahdenvälisistä kansainvälisistä sopimuksista, joita on ratifioinut vaihteleva joukko maita ja jotka eivät riitä tarjoamaan tarvittavia ratkaisuja unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden turvaamiseen

—	hajanaisesta unionin oikeudesta, jossa käsitellään vain tiettyjä asiaan liittyviä kysymyksiä.

3.3   Ratkaisumalleja virallisten asiakirjojen vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi jäsenvaltioiden välillä

3.3.1

Hallinnollisten menettelyjen poistaminen: Komission asiakirjassa ehdotetaan laillistamista ja apostilla-todistusta koskevien vaatimusten poistamista kaikilta virallisilta asiakirjoilta vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi unionissa.

3.3.2

Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten yhteistyö: 3.3.2.1 Jos asiakirjan aitoudesta on vakavia epäilyjä tai jos kyseisenlaista asiakirjaa ei ole olemassa jäsenvaltiossa, toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa tarvittavia tietoja ja etsiä sopivan ratkaisun. 3.3.2.2 Sähköisen oikeudenkäytön portaalilla voitaisiin informoida kansalaisia erilaisista väestörekisteriasiakirjoista ja niiden oikeudellisista vaikutuksista. Voitaisiin myös harkita, että kansalaisille tarjottaisiin mahdollisuus pyytää ja saada tällaisia asiakirjoja suojatun internetsivuston kautta.

3.3.3

Virallisten asiakirjojen käännättämisen vähentäminen: Monilla hallinnon aloilla voitaisiin ottaa vapaaehtoispohjalta käyttöön vakiolomakkeet ainakin tavallisimpia asiakirjoja varten, jotta vältyttäisiin erilliseltä käännättämiseltä ja siihen liittyviltä kuluilta.

3.3.4

Eurooppalainen väestörekisteritodistus: Jäsenvaltioiden kansalliset väestörekisteriasiakirjat säilyisivät eurooppalaisen väestörekisteritodistuksen rinnalla, sillä ehdotetun eurooppalaisen todistuksen käyttö ei olisi pakollista vaan valinnaista. Asiakirjan muoto ja tiedot voitaisiin yhdenmukaistaa yleiseurooppalaisen todistuksen avulla.

3.4   Väestörekisteritietojen vaikutusten vastavuoroinen tunnustaminen:

3.4.1

Väestörekisteritietoja koskevat asiakirjat ovat viranomaisten laatimia asiakirjoja, joissa todetaan kansalaisen elämään liittyviä seikkoja, kuten syntymä tai vanhemmuus.

3.4.2

Olisi voitava taata, että väestörekisteriin kirjattu tilanne pätee myös silloin, kun EU:n kansalainen käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ja että väestörekisteritiedoissa vahvistettu oikeudellinen tilanne tuottaa kyseiseen tilanteeseen liittyvät siviilioikeudelliset vaikutukset.

3.4.3

Herääkin kysymys, tarvitaanko unionin toimia, jotta Euroopan kansalaiset saisivat paremman oikeusvarmuuden väestörekisteriasioissa ja jotta voitaisiin poistaa esteet, joihin kansalaiset törmäävät pyytäessään yhdessä jäsenvaltiossa syntyneen oikeudellisen tilanteen tunnustamista toisessa jäsenvaltiossa.

3.4.4

Unionin toimet johdetun oikeuden alalla (2) ovat toistaiseksi olleet tarkasti rajattuja, eikä ole olemassa sääntöjä siitä, miten jäsenvaltion olisi tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa syntyneet väestörekisteriin kirjattavat tilanteet. Euroopan unionilla ei myöskään ole toimivaltaa puuttua jäsenvaltioiden aineelliseen perheoikeuteen, sillä Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus ei tarjoa minkäänlaista oikeusperustaa tällaiselle ratkaisulle.

3.4.5

Komissio ehdottaa näihin ongelmiin kolmea erilaista ratkaisuvaihtoehtoa: 3.4.5.1 Viranomaisten auttaminen käytännön ratkaisujen löytämisessä: Euroopan unionin tehtävä olisi pääasiassa auttaa kansallisia viranomaisia tekemään entistä tehokkaampaa yhteistyötä. 3.4.5.2 Tunnustaminen ilman eri toimenpiteitä: Tunnustaminen ei edellyttäisi sääntöjen yhdenmukaistamista vaan jättäisi jäsenvaltioiden oikeusjärjestykset entiselleen. Tässä ratkaisussa jokainen jäsenvaltio hyväksyisi ja tunnustaisi vastavuoroisen luottamuksen pohjalta toisessa jäsenvaltiossa syntyneet oikeudelliset tilanteet. 3.4.5.3 Tunnustaminen, joka perustuu lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamiseen: Unionin tasolla laadittaisiin yhteiset säännöt siitä, minkä maan oikeutta noudatetaan rajat ylittävässä tilanteessa, joka liittyy väestörekisteritapahtumiin.

4.   Yleistä

4.1   Euroopan komission laatima vihreä kirja on oikeudellisesti perusteltu, sillä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toimintaa on parannettava ja syvennettävä ja se on nivellettävä entistä vahvemmin niiden oikeuksien harjoittamiseen, jotka yksityishenkilöllä on unionin kansalaisuuden perusteella ja jotka tunnustetaan taloudellisissa perusvapauksissa.

4.2   Komitea esittääkin tyytyväisyytensä komission aloitteeseen, jossa Euroopan unionin perustuslaillisten periaatteiden ja perusarvojen sekä unionin tavoitteiden mukaisesti, siten kuin ne vahvistetaan Lissabonin sopimuksen jälkeisissä Euroopan unionista sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyissä sopimuksissa, asetetaan etusijalle kansalaisten asemaa Euroopan yhdentymisprosessissa vahvistava oikeudellinen lähestymistapa.

4.3   Unionin toimielinten ja muiden elinten tehtävänä on näin ollen helpottaa unionin jäsenvaltioiden kansalaisten ja ylipäänsä kaikkien yksityishenkilöiden mahdollisuuksia käyttää heille kuuluvia oikeuksia ja vapauksia ja hyödyntää niiden tarjoamia mahdollisuuksia niin laajasti kuin perussopimusten ja nykyisen lainsäädännön puitteissa on mahdollista.

4.3.1   Siten voidaan varmistaa entistä yhdenvertaisempi kohtelu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 9 artiklassa määritellyn periaatteen mukaisesti ja poistaa kyseisten oikeuksien ja vapauksien harjoittamisen tieltä sellaisia esteitä, jotka eivät ole yleisen järjestyksen ylläpidon kannalta perusteltuja ja jotka usein suojelevat pelkästään korporatiivisia intressejä (mikä merkitsee mahdollisia byrokraattien, notaarien, rekisterinpitäjien jne. toimia) tai kätkevät taakseen EU:n jäsenvaltioiden suvereniteettiin liittyvää järjenvastaista epäluuloa.

4.4   Hallinnollisiin tai kielimenettelyihin liittyvien esteiden poistamiseen tähtäävien tulevien toimien aineellista ulottuvuutta on kuitenkin syytä punnita tarkkaan, sillä vaikka niillä voidaan saada aikaan yksilön kannalta toivottuja tuloksia, kun hallinnollisia esteitä ja rasitteita poistetaan ja virallisten asiakirjojen käyttöön asiakirjan antaneen jäsenvaltion ulkopuolella liittyviä kustannuksia vähennetään ja aikatauluja lyhennetään, niiden vaikutukset voivat aiheuttaa myös vakavia oikeudellisia ristiriitoja väestörekisteritietojen kaltaisilla erityisen aroilla aloilla.

4.5   Arvioinnin osana on analysoitava erikseen mainittujen toimien toteutettavuutta tarkastelemalla yhtäältä puhtaasti menettelyihin liittyviä sekä kielikysymyksiä ja toisaalta asianomaisten henkilöiden oikeudellista tilannetta koskevia keskeisiä kysymyksiä.

4.6   Jotta muun muassa vapaa liikkumis- ja oleskeluoikeus sekä sijoittautumisvapaus, palvelujen vapaa tarjoaminen ja työntekijöiden vapaa liikkuminen sisämarkkinoilla voivat toteutua täysimittaisesti, on otettava käyttöön ylikansallisia menettelyjä ja toimia, joilla voidaan poistaa virallisten asiakirjojen laillistamista koskevat hallintomenettelyt tai rajata ne vain hyvin erityisiin tilanteisiin.

4.6.1   Muiden kuin virallisen asiakirjan myöntäneen jäsenvaltion viranomaisten toimiin liittyy usein intressejä, jotka ovat ristiriidassa EU:n oikeuden kanssa ja aiheuttavat syrjivää kohtelua ja yksilön kannalta kohtuutonta taakkaa.

4.6.2   On ilmeistä, että yleisen järjestyksen ylläpito ja jäsenvaltioiden taloudellisten etujen turvaaminen voidaan taata menettelyillä, jotka ovat yksittäisen ihmisen kannalta kevyempiä ja joissa joka tapauksessa kunnioitetaan unionin järjestelmässä yksilölle myönnettyjä oikeuksia. Jos asiakirjan aitoudesta on vakavia epäilyjä tai jos kyseisenlaista asiakirjaa ei ole olemassa jäsenvaltiossa, toimivaltaisten viranomaisten tulee vaihtaa tarvittavia tietoja ja etsiä sopiva ratkaisu.

4.6.2.1   Komitea korostaa kuitenkin, että se katsoo viranomaisten velvollisuudeksi tehdä kansalaisille kaikin mahdollisin tavoin helpommaksi kaikkien sellaisten yksilön asemasta tai tilanteesta todisteena olevien virallisten asiakirjojen valtioiden rajat ylittävä laillistaminen, jotka ovat ehtona tai edellytyksenä EU:n tunnustamien oikeuksien ja vapauksien harjoittamiselle.

4.6.3   EU:ssa on tällaisista toimista jo erilaisia kokemuksia, joista esimerkkeinä mainittakoon seuraavat:

—

hallinnollinen yhteistyö kansainvälisen väestörekisteritoimikunnan yleissopimukseen N:o 3 (3) osallistuvien 11 jäsenvaltion väestörekisteriviranomaisten välillä; komitea pitää yhteistyöstä saatuja tyydyttäviä tuloksia hyvänä perusteena sille, että EU:n kaikkien jäsenvaltioiden tulisi liittyä yleissopimukseen, joka olisi välivaihe ennen alaa koskevien ylikansallisten sääntöjen odotettavissa olevaa hyväksymistä.

—	ammattipätevyyttä koskevien tietojen vaihto sisämarkkinoiden sähköisen tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) välityksellä

—	asteittainen automatisointi sekä eksekvatuurimenettelystä (ulkomailla annetun tuomion tai viranomaisen päätöksen täytäntöönpanomääräyksestä) luopuminen sähköisten menettelyjen yleistymisen, sähköisen oikeudenkäytön jne. yhteydessä.

4.6.3.1   Näiden kokemusten valossa vaikuttaisi johdonmukaiselta, että Euroopan komissio nivoo virallisten asiakirjojen vapaata liikkuvuutta koskevassa vihreässä kirjassa esittämänsä lainsäädäntöehdotuksen Euroopan digitaalistrategian ja e-2020-hankkeen kaltaisiin muihin aloitteisiin. ETSK:n mielestä samassa yhteydessä olisi oivallinen tilaisuus viedä eteenpäin väestörekistereiden verkoston perustamishanketta. Verkoston avulla helpotettaisiin käytännössä periaatetta, jonka mukaan asiakirjat olisi esitettävä yhden ainoan kerran, ja yksinkertaistettaisiin siten kaikkia hallinnollisia menettelyjä.

4.6.3.2   ETSK:n mielestä voitaisiin myös tutkia mahdollisuutta luoda lyhyellä aikavälillä vakiolomakkeiden sähköinen tietokanta jäsenvaltioiden myöntämiä yleisimpiä virallisia asiakirjoja varten. Tietokantaa hallinnoisi Euroopan komissio, ja sen tarkoituksena olisi helpottaa kyseisten asiakirjojen vastavuoroista tunnustamista ja niiden vastaavuuden automaattista vahvistamista koko EU:n alueella. Tietokannasta löytyisivät vakiolomakkeet käännettyinä unionin virallisille kielille.

4.6.4   Vastaavasti kokemukset EU:n muilta toiminta-aloilta osoittavat, että on mahdollista käyttää asiakirjoja, jotka on laadittu samaa tai vastaavaa muotoa, tekniikkaa ja materiaalia hyödyntäen. Tästä ovat esimerkkeinä mm. Eurooppa-passi (4) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun avustamiseen liittyvät asiakirjat, ajokortin vakiomalli moottoriajoneuvojen ja mopojen eri ajoneuvoluokissa jne.

4.6.5   Näin ollen hallinnollisten asiakirjojen monikielisten vakiolomakkeiden käyttöönottoa voidaan pitää perusteltuna. Lomakkeiden pohjana voitaisiin käyttää kansainvälisen väestörekisteritoimikunnan CIEC:n käyttämiä malleja. Tästä olisi mm. se etu, että asiakirjaa ei tarvitsisi kääntää kohdevaltiossa.

4.7   Entistä tiiviimpi hallinnollinen yhteistyö ja kaikissa EU:n jäsenvaltioissa pätevät asiakirjat ovat hyvinkin toteutuskelpoisia tavoitteita toimintaympäristössä, jossa vallitsee vastavuoroinen luottamus tai – vielä paremmin – vastavuoroisen tunnustamisen periaate, ja ne ovat selvästi toivottavia tavoitteita, jos halutaan helpottaa mainittujen EU:n kansalaisuuteen liittyvien oikeuksien sekä taloudellisten perusoikeuksien harjoittamista. Kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavien eurooppalaisten sääntöjen laatiminen on institutionaalinen tehtävä, joka kuuluu EU:n toimivaltaan ja joka on tarpeellinen Euroopan yhdentymisprosessin syventämiseksi.

4.8   Väestörekisteritietoja sisältäviin asiakirjoihin liittyy kuitenkin monimutkaisia kysymyksiä, joiden vuoksi on tutkittava erilaisia lainsäädäntöpoliittisia vaihtoehtoja.

4.8.1   On löydettävä yhteinen ratkaisu – esimerkiksi eurooppalainen väestörekisteritodistus – ongelmaan, joka syntyy siitä, että nykyisin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten myöntämissä väestörekisteritodistuksissa kansalaisten erilaisia henkilökohtaisia tilanteita ei tunnusteta samalla tavalla eikä niiden vaikutuksia tunnusteta täysimittaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

4.8.2   Unionin jäsenvaltioiden erilaisten oikeudellisten, kulttuuriin liittyvien ja uskonnollisten perinteiden vuoksi henkilöiden oikeudellinen asema saa eri maissa erilaisen sisällön. Tämä johtaa eroavuuksiin, jotka vaihtelevat eräissä jäsenvaltioissa avioliiton solmimista varten vaadittavasta esteettömyystodistuksesta erilaisten tilanteiden, kuten samaa sukupuolta olevien henkilöiden liiton, tunnustamiseen, sukunimien järjestyksen määrittämiseen tai sukupuolenvaihdoksen jälkeisen sukupuolen määrittämiseen.

4.9   Kun otetaan huomioon, että asiaa koskevat toimivaltuudet kuuluvat nykyisin jäsenvaltioille, että Lissabonin sopimus ei tarjoa erityistä oikeusperustaa ylikansallisten yhdenmukaistamistoimien toteuttamiseksi asiassa ja ettei siihen myöskään sisälly – toisin kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 77 artiklan 3 kohtaan, joka liittyy viisumeihin ja muihin lyhytaikaisiin oleskelulupiin – lauseketta sellaisten tilanteiden varalta, joissa toimivaltaa ei ole määritelty, asiassa on noudatettava tunnontarkasti toissijaisuusperiaatetta.

4.10   Näin ollen mahdollista vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista jonkinlaisen ylikansallisen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 1 kohdan yleisiin määräyksiin perustuvan lainsäädännöllisen järjestelyn pohjalta tulisi tarkastella samaisen artiklan 3 kohdassa määrätyn erityisen lainsäätämisjärjestyksen valossa ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden parlamenttien osallistumisen välttämättömyys.

4.10.1   Näin ollen ei olisi toivottavaa toteuttaa yksityiskohtaista tutkimusta eikä syrjivää arviointia niistä oikeudellisista vaihtoehdoista, joita unionin tulisi soveltaa sen mukaan, minkä väestörekisteritilanteen tunnustamisesta on kyse, sillä menettelyä olisi todennäköisesti helpompi soveltaa vanhemmuuteen, adoptioon tai henkilön sukunimien järjestykseen kuin avioliiton tunnustamiseen.

4.10.2   Lyhyesti sanottuna: riippumatta siitä, mitä oikeudellista vaihtoehtoa Euroopan unioni alkaa kehittää ja miten paljon aikaa tarvitaan sen hyväksymiseen, on mahdollisimman nopeasti tarjottava tukea sellaisille henkilöille, jotka vaativat oikeudellisen tilanteen tai väestörekisteriasiakirjan vaikutusten tunnustamista, laatimalla sitovat EU:n ohjeet tai suuntaviivat, jotka auttavat jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia tekemään johdonmukaisia ja joustavia ratkaisuja, joissa ihmisiä ei syrjitä kansallisuuden perusteella.

4.11   Koska virallisten asiakirjojen liikkuvuutta on tarve helpottaa viipymättä, EU:n jäsenvaltioiden ja toimielinten tulee tukea komission aloitteita virallisten asiakirjojen liikkuvuuden parantamiseksi ja ottaa käyttöön valinnainen ylikansallinen eurooppalainen väestörekisteritodistus. Niiden tulee käynnistää tarvittavat toimet lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja sopia tällä välin väestörekisteritodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta määrittelemällä todistuksia koskevat vähimmäisvaatimukset ja sopimalla todistusten yleisestä pätevyydestä EU:n alueella silloin, kun kulloinenkin toimivaltainen viranomainen on ensin vahvistanut asiakirjan laillisuuden

4.12   Jotta voidaan varmistaa, että virallisten asiakirjojen vapaata liikkuvuutta koskevat EU:n tulevat toimet ovat mahdollisimman tehokkaita, komitea kehottaa komissiota harkitsemaan mahdollisuutta laajentaa tulevien säädösehdotusten soveltamisala koskemaan Euroopan talousalueen kansalaisia ja sellaisten kolmansien maiden kansalaisia, joiden kanssa EU:lla on voimassa oleva assosiaatiosopimus (jäsenvaltioiden kansalaisille saman mahdollisuuden tarjoavan vastavuoroisen järjestelmän pohjalta), sekä sellaisia EU:ssa pitkään oleskelleita kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat laillisesti asettuneet unionin jonkin jäsenvaltion alueelle tai joilla on siellä kotipaikka.

---

(1)  KOM(2004) 401 lopullinen.

(2)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 21 artiklan 2 kohta.

(3)  Kyseisen yleissopimuksen mukaan väestörekisterivirkailija antaa avioliittotodistusta kirjoittaessaan vakiolomakkeella tiedon avioliitosta kummankin puolison syntymäpaikan väestörekisterinpitäjälle.

(4)  EYVL C 241, 19.9.1981, ja EYVL C 179, 26.7.1982.

---