Valitus, jonka France Télécom SA on tehnyt 12.2.2010 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (kolmas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-427/04 ja T-17/05, Ranskan tasavalta ja France Télécom v. komissio, 30.11.2009 antamasta tuomiosta

(Asia C-81/10 P)

2010/C 148/19

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: France Télécom SA (edustajat: asianajajat S. Hautbourg, L. Olza Moreno, L. Godfroid ja M. van der Woude)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Ranskan tasavalta

Vaatimukset

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa valituksensa tueksi viiteen valitusperusteeseen.

Ensimmäisessä valitusperusteessaan France Télécom vetoaa siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti valtiontuen käsitettä hyväksyessään toimenpiteen määrittelemisen tässä tapauksessa valtiontueksi, vaikka se myöntää toisaalta, että mahdollisen edun olemassaolo ei kysymyksessä olevassa tapauksessa riipu asianomaisen järjestelmän ominaisuuksista vaan sen ulkopuolisista tekijöistä, joiden vaikutukset on voitu todeta vasta jälkikäteen. Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sivuutti sen valtiontukien ennakkovalvontajärjestelmän, josta määrätään SEUT 107 ja 108 artiklassa ja joka perustuu järjestelmien ominaisuuksien etukäteiseen, objektiiviseen analyysiin kansallisten viranomaisten niistä etukäteen antamien ilmoitusten perusteella, luonteen.

Toisessa valitusperusteessaan kantaja vetoaa siihen, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti edun käsitettä jättäessään suorittamatta kaikkien poikkeavaan verotusjärjestelmään sisältyvien säännösten kokonaisvaltaisen analyysin. Lailla nro 90-568 perustetussa järjestelmässä määrättiin todellisuudessa kahdesta erityisestä verotusta koskevasta menettelytavasta: arvioperusteisesta veronluonteisesta maksusta, joka kannettiin vuosina 1991–1993 ja joka johti kantajan liialliseen verotukseen yleiseen verotusjärjestelmään verrattuna, ja yleisestä verotusjärjestelmästä, jota sovellettiin vuosina 1994–2002 ja jolla oli kantajalle edullinen verotusvaikutus. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt useita oikeudellisia virheitä, koska se ei ole verrannut poikkeavan verotusjärjestelmän kaikkia vaikutuksia yleiseen verotusjärjestelmään molempien jaksojen osalta.

Kolmannessa valitusperusteessaan kantaja vetoaa luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen siltä osin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole hyväksynyt väitettä siitä, että koska komissio 8.2.2005 päivätyssä La Postea koskevassa päätöksessään ei ottanut kantaa perustettuun verotusjärjestelmään, kantajalle oli katsottava syntyneen luottamus siihen, että kysymyksessä olevat toimenpiteet olivat valtiontukia koskevien sääntöjen mukaisia. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ollut ottanut huomioon tiettyjä, kysymyksessä olevaan asiaan liittyviä poikkeuksellisia seikkoja, joiden vuoksi luottamuksensuojan periaatteen soveltaminen oli perusteltua.

Neljännessä valitusperusteessaan France Télécom vetoaa perustelujen puuttumiseen tuomiosta, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on korvannut komission perustelut omilla perusteluillaan vastatessaan kantajan väitteisiin tukijärjestelmän vanhentumisen periaatteen loukkaamisesta. Siten kantajan mukaan asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 15 artiklan 1 kohdassa säädetty kymmenen vuoden vanhentumisaika olisi pitänyt laskea 2.7.1990 lukien, jolloin lailla nro 90-568 säädettiin kyseessä olevasta verotusjärjestelmästä, eikä siitä päivästä lukien, jolloin tuki tosiasiallisesti myönnettiin tuen saajalle.

Viidennessä ja viimeisessä valitusperusteessaan kantaja väittää lopuksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio on oikeusvarmuuden periaatetta loukkaamatta voinut määrittää tuen määrän ”haarukan” perusteella ja määrätä sen takaisin perimisestä vaikka sen todellisen edun, jonka kantaja olisi voinut saada, määrittäminen oli mahdotonta. Kaiken lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ollut vastannut kantajan kaikkiin väitteisiin oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamisesta.

(1)  Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL, L 83, s. 1).