8.3.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 64/24

1.

Onko kyseessä EY:n perustamissopimuksen 56 artiklassa tarkoitettu pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus, jos yritys (hyväksytty laitos), joka lain nojalla hyväksytään ajamaan sosiaalisen asumisen etuja Alankomaissa ja joka voi sitä varten hakea julkisia varoja ja joka saa lain nojalla toimia ainoastaan kyseisten etujen hyväksi ja jonka toiminta-alue on periaatteessa Alankomaat, ei saa harjoittaa rajat ylittävää toimintaa ilman ministerin antamaa ennakkolupaa?

2.a.

Voidaanko jäsenvaltion sosiaaliseen asumiseen liittyvän edun katsoa olevan EY:n perustamissopimuksen 58 artiklassa tarkoitettu yleiseen järjestykseen liittyvä etu?

b.

Voidaanko jäsenvaltion sosiaaliseen asumiseen liittyvän edun katsoa olevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettu yleistä etua koskeva pakottava syy?

c.

Voidaanko erityisesti jäsenvaltion sosiaalisen asumisen järjestelmän tehokkuuteen ja rahoitettavuuteen liittyvän edun katsoa olevan EY:n perustamissopimuksen 58 artiklassa tarkoitettu yleiseen järjestykseen liittyvä etu tai yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettu yleistä etua koskeva pakottava syy?

3.a.

Jos ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulle hyväksytylle laitokselle myönnettävän ennakkoluvan edellyttäminen on rajoitus, joka on perusteltu kysymyksissä 2.a, 2.b ja 2.c tarkoitetulla tavalla, onko tämä edellytys tällöin välttämätön ja oikeasuhtainen?

b.

Onko jäsenvaltiolla sovellettaessa edellä mainittua perustelua laaja harkintavalta määriteltäessä kyseisen yleisen edun ulottuvuutta ja tapaa, miten tätä etua ajetaan? Onko tässä yhteydessä vaikutusta myös sillä, että yhteisöllä ei ole lainkaan tai että sillä on hyvin vähän toimivaltaa sosiaalisen asumisen alalla?

4.a.

Voiko jäsenvaltio perustellakseen pääomien vapaan liikkuvuuden rajoittamista vedota EY:n perustamissopimuksen 58 artiklassa mainittujen ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen yleistä etua koskevien pakottavien syiden lisäksi tai yhdessä niiden kanssa myös EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaan, jos yrityksille on annettu erityisoikeuksia ja ne tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja?

b.

Onko EY:n perustamissopimuksen 58 artiklassa tarkoitettujen yleisten etujen ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettujen yleistä etua koskevien pakottavien syiden sisältö sama kuin EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yleisten taloudellisten tarkoitusten?

c.

Onko jäsenvaltion vetoamisella EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohtaan ja väitteellä, että yritykset, joille on annettu erityisoikeuksia, hoitavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä tehtäviä, lisäarvoa siihen nähden, että vedottaisiin EY:n perustamissopimuksen 58 artiklassa tarkoitettuihin yleisiin etuihin ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuihin yleistä etua koskeviin pakottaviin syihin?

5.a.

Voidaanko yritysten, kuten ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitettujen hyväksyttyjen laitosten, joiden on käytettävä kaikki varansa sosiaalisen asumisen hyväksi mutta joilla on myös kaupallista toimintaa sosiaalista asumista varten, katsoa olevan kaiken toimintansa tai osan siitä kannalta yrityksiä, jotka tuottavat EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja?

b.

Onko kysymykseen 5.a myöntävästi vastaamiseksi välttämätöntä, että yrityksillä on erillinen kirjanpito, jonka perusteella voidaan kiistattomasti todeta, mitkä kulut ja mitkä tulot liittyvät niiden sosiaaliseen toimintaan ja mitkä niiden kaupalliseen toimintaan, ja että tällainen velvoite on sisällytetty kansalliseen lain säädökseen? Onko tällä tavoin varmistettava, että jäsenvaltion taloudellisia resursseja käytetään ainoastaan sosiaalisen toiminnan ja sen jatkuvuuden hyväksi?

6.a.

Jos ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetun hyväksytyn laitoksen voidaan katsoa olevan kaiken toimintansa tai osan siitä kannalta yritys, joka tuottaa EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, voidaanko sillä, että tehtäväksi on annettu tällaisten palvelujen tuottaminen, perustella sitä, että hyväksyttyyn laitokseen kohdistuu EY:n perustamissopimuksen 56 artiklassa tarkoitettu pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitus?

b.

Onko jäsenvaltiolla sovellettaessa edellä mainittua perustelua laaja harkintavalta määriteltäessä kyseisen yleisen edun ulottuvuutta ja tapaa, miten tätä etua ajetaan? Onko tässä yhteydessä vaikutusta myös sillä, että yhteisöllä ei ole lainkaan tai sillä on hyvin vähän toimivaltaa sosiaalisen asumisen alalla?

7.a.

Voiko se, että jäsenvaltio antaa EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille tietyille yrityksille käyttöön taloudellisia resursseja, edellyttää, että yrityksen toimintaa on alueellisesti rajoitettava sen välttämiseksi, että kyseiset taloudelliset resurssit olisivat lainvastaista valtiontukea ja että yritykset käyttäessään näitä resursseja toisessa jäsenvaltiossa kilpailisivat tässä toisessa jäsenvaltiossa yritysten kanssa ehdoin, jotka eivät perustu markkinatilanteeseen?

b.

Voiko jäsenvaltio, kuten tässä asiassa Alankomaat, vaatia ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetuilta hyväksytyiltä laitoksilta, jotka haluavat harjoittaa toisessa jäsenvaltiossa luonteeltaan sosiaalista ja kaupallista asuntorakennustoimintaa, ennakkolupaa, jos ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa ei vielä ole lakisääteistä velvollisuutta tehdä eroa tällaisten kahden tyyppisten toimintojen välillä? Onko ennakkoluvan edellyttäminen tässä tapauksessa välttämätön ja oikeasuhteinen keino EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan noudattamiseksi?