27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/138

1.1

Jo useiden vuosien ajan ETSK on katsonut, että Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan väliset suhteet sijoittuvat kaupallisia suhteita laajempiin strategisiin puitteisiin; suhteet ilmentävät unionin halua tuoda esiin rooliaan arvostettuna kumppanina rakennettaessa yhteiskuntamallia, joka perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen, demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, rauhaan sekä kansojen väliseen yhteisvastuuseen (1).

1.2

EU:n suhteissa Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibian alueeseen on historiallisesta näkökulmasta katsottuna lisäksi kyse paljon enemmästä kuin pelkästä taloudellisen tai geostrategisen kumppanin etsimisestä. Latinalaisen Amerikan kansoilla on Eurooppaan pitkäaikaiset kulttuuriset, poliittiset, sosiaaliset, kielelliset sekä tunne- ja jopa maailmankatsomukselliset siteet. Niitä ei voi eikä pidä unohtaa, vaan niille on sitä vastoin annettava suuri arvo alkavan neuvotteluprosessin yhteydessä.

1.3

Euroopan unionin ja Keski-Amerikan maiden käynnistettyä neuvottelut kumppanuussopimuksen solmimiseksi näiden kahden alueen välillä ETSK kehottaa keskittämään kaikki ponnistelut mahdollisuuteen päästä nopeasti kumpaakin osapuolta tyydyttävään sopimukseen, jota voitaisiin käyttää myös Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen kanssa parhaillaan tai tulevaisuudessa käytävissä neuvotteluissa esimerkkinä Euroopan unionin kanssa solmitun strategisen kumppanuuden molemminpuolisista eduista. Tällöin kyse on eduista, joiden on oltava kaupankäyntiin liittyviä etuja huomattavasti merkittävämpiä ja luotava perusta alueen taloudelliselle ja sosiaaliselle edistymiselle sekä kestävälle kehitykselle oikeusvaltion sääntöjen noudattamisen ja kaikkien ihmisten ihmisarvon kunnioituksen pohjalta.

1.4

ETSK suhtautuu luottavaisesti siihen, että neuvottelujen ansiosta Keski-Amerikan alueen hallitukset tiivistävät vuoropuhelua maidensa järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kanssa. Vuoropuhelun on oltava demokraattista ja avointa sekä perustuttava konkreettisiin ehdotuksiin, joita kunnioitetaan molemmin puolin. ETSK kehottaa myös Keski-Amerikan integraatiojärjestelmän neuvoa-antavaa komiteaa (CC-SICA) jatkamaan toimiaan, jotta päästäisiin sopimuksiin, jotka perustuvat mahdollisimman laajaan yhteisymmärrykseen, heijastavat koko keskiamerikkalaisen kansalaisyhteiskunnan kantaa neuvotteluihin ja mahdollistavat tarvittavat sovitteluratkaisut koko prosessin seuraamiseksi.

1.5

ETSK suosittaa, että neuvotteluissa otetaan huomioon seuraavat näkökohdat:

1.5.1

On voimistettava Keski-Amerikan järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa etenkin vahvistamalla institutionaalisesti CC-SICA:a Keski-Amerikan integraatiojärjestelmän neuvoa-antavana komiteana. Euroopan unionin on osaltaan vaikutettava siihen, että sen neuvottelukumppanit tunnustavat keskeisen roolin, joka CC-SICA:lla on ollut ja tulee olla menestyksekkään alueellisen integraation aikaansaamisessa. Samalla sen on harkittava rahoitustukitoimia kyseiselle elimelle alueellista yhteistyötä koskevassa asiakirjassa mainitun, komission hyväksymän tavoitteen mukaisesti.

1.5.2

Kumppanuussopimukseen on sisällytettävä sosiaaliset lausekkeet, joita tarvitaan, jotta sopimus hyödyttäisi yhteiskuntaa kokonaisuudessaan ja olisi ratkaiseva tekijä demokratioiden lujittamisessa, köyhyyden, sosiaalisen syrjäytymisen ja työttömyyden torjumisessa sekä sellaisen talousmallin kehittämisessä, joka ei lisää tai syvennä eriarvoisuutta. Kumppanuussopimuksen tulisi myös osaltaan vahvistaa sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja biologisen monimuotoisuuden kunnioitusta (tässä mielessä sopimuksessa tulisi ottaa huomioon tuhannet pientuottajat, jotka pyrkivät harjoittamaan aiempaa ympäristömyötäisempää maanviljelyä). Neuvotteluissa ja kumppanuussopimusta myöhemmin täytäntöönpantaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että hallitukset kunnioittavat ja noudattavat ILO:n kansainvälisiä työelämän perussääntöjä kaikilta osin.

1.5.3

Yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP-järjestelmä, Generalised System of Preferences) on Euroopan unionin yksipuolinen väline vähiten kehittyneiden maiden tukemiseksi; näin ollen kumppanuussopimuksen kaupallisten näkökohtien on oltava Keski-Amerikan maille edellä mainittua järjestelmää — joka on jo itse asiassa varsin hyvä — edullisemmat.

1.5.4

Järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan on saatava säännöllisesti ja oikea-aikaisesti asiaankuuluvia tietoja, jotta se kykenee seuraamaan neuvotteluja institutionaalisella tasolla. Tällöin on myös oltava mahdollisuus järjestää kuulemistilaisuuksia ennen neuvottelukierroksia, jotta järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan näkökanta tulee otetuksi huomioon. Samoin on järjestettävä foorumeita, jotka ovat avoimia suurelle yleisölle, jotta koko yhteiskunta voisi seurata yksityiskohtaisesti neuvotteluiden etenemisestä. Tässä mielessä keskeinen osa kansalaisyhteiskunnan osallistumista on oltava yhteisen seurantakomitean perustaminen neuvotteluja varten. Se toimisi institutionaaliselta pohjalta, voisi seurata kaikkia neuvotteluita ja toimisi välittäjänä neuvotteluosapuolten ja koko kansalaisyhteiskunnan välillä.

1.5.5

Jotta järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta todella osallistuisi EU:n ja Keski-Amerikan välisen kumppanuussopimuksen kaikkia osa-alueita koskeviin neuvotteluihin, ETSK suosittaa, että neuvoa-antava sekakomitea, joka on ETSK:n ja CC-SICA:n jäsenistä koostuva institutionaalinen, neuvoa-antava elin ja josta määrätään kyseisten kahden alueen välisen poliittisen sopimuksen 52 artiklan 4 kohdassa, aloittaa toimintansa välittömästi sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ja ottaa tehtäväkseen sopimuksen täytäntöönpanon seurannan.

2.1

Euroopan unionin ja Keski-Amerikan suhteet eivät kaiken kaikkiaan ole olleet tähän mennessä erityisen tiiviit, vaikka Euroopan unioni vaikutti osaltaan ratkaisevasti alueen rauhan- ja demokratisoitumisprosessiin ja käynnisti ministerienvälisen vuoropuheluprosessin (San Josén ministeritason vuoropuhelu vuonna 1984), joka vielä nykyäänkin on alueelle virstanpylväs.

2.2

Vuonna 2003 EU ja Keski-Amerikka allekirjoittivat sopimuksen poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön tiivistämiseksi. Toukokuussa 2006 järjestetyssä Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtion- ja hallitustenpäämiesten neljännessä huippukokouksessa ilmaistiin halukkuus edetä kohti kumppanuussopimusta mahdollisimman nopeasti (2).

2.3

Huhtikuussa 2006 järjestetyssä EU:n, Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden kansalaisyhteiskunnan neljännessä tapaamisessa hyväksytyssä Wienin julistuksessa todetaan, että kumppanuussopimusten EU:n, Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden välillä ei tulisi rajoittua kaupallisiin ja taloudellisiin näkökohtiin, vaan niissä tulisi ottaa lisäksi huomioon poliittiset, kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi.

2.4

ETSK:n ja CC-SICA:n välillä allekirjoitetussa yhteistyöpöytäkirjassa vahvistetaan niin ikään kyseisten kahden elimen toiminnan suuntaviivoiksi pyrkimys siihen, että sosiaalinen ulottuvuus sisällytetään EU:n ja Keski-Amerikan integraatiojärjestelmän mukaiseen tulevaan kumppanuussopimukseen ja että tuetaan aloitetta perustaa kyseisten kahden alueen järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan neuvoa-antava sekakomitea tulevan kumppanuussopimuksen institutionaalisissa puitteissa. Mahdollisuuteen saada kumppanuussopimus onnistuneesti aikaan liittyy läheisesti se, että kummankin alueen järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta voi tehokkaasti osallistua neuvotteluihin ja että alueilla on valmiudet tiedottaa koko yhteiskunnalle edistysaskelista, ongelmista ja saavutuksista.

3.1

Euroopan unionin ja Keski-Amerikan suhteita ylläpidetään nykyisin poliittisen vuoropuhelun ja yhteistyön sekä EU:n 1970-luvulla käynnistämään yleiseen tullietuusjärjestelmään perustuvien kaupallisten suhteiden pohjalta. Tullietuusjärjestelmää on sittemmin täydennetty kestävään kehitykseen ja hyvään hallintotapaan tähtäävällä erityiskannustinjärjestelmällä (GSP+-järjestelmä), johon sisältyy huumekaupan torjunta.

3.2

Yhteensä 12 prosentin osuudellaan EU on Keski-Amerikan toiseksi tärkein ulkopuolinen kauppakumppani heti Yhdysvaltojen jälkeen. Yhdysvaltojen osuus kaupasta on 46 prosenttia. Kehitysyhteistyön ja -avun osalta EU on Keski-Amerikan suurin avunantaja. Vuosina 2002–2006 avun määrä oli 563,2 miljoonaa euroa, ja siihen on lisättävä komission ja SICA:n pääsihteeristön väliseen muistioon perustuvat 74,5 miljoonaa euroa sekä aluetta ravistelleiden onnettomuuksien — etenkin Mitch-pyörremyrskyn ja heti sen jälkeen El Salvadoria koetelleen maanjäristyksen — jälkeen avustuksina annetut yli 279 miljoonaa euroa. Vuosina 2007–2013 EU on luvannut nostaa kehitysavun määrän 840 miljoonaan euroon. Toisaalta myös Keski-Amerikkaan suuntautuvien eurooppalaisten suorien investointien volyymi lisääntyy jatkuvasti.

3.3

Euroopan unionin ja Keski-Amerikan suhteissa on kuitenkin kyse huomattavasti enemmästä kuin kaupasta ja yhteistyöstä; suhteet perustuvat laajempaan strategiseen näkemykseen, joka käsittää nykyisin niinkin arkaluonteisia kysymyksiä kuin turvallisuus ja terrorismin torjunta, ympäristönsuojelu ja kestävän kehitysmallin rakentaminen, siirtolaisuus ja sen valvonnan tarve (sekä työvoimaa vastaanottavien että sitä vievien maiden hyväksi) sekä ihmisoikeuksia sekä taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia kunnioittaviin hyviin hallintokäytänteisiin perustuvan, uudenlaisen maailmanlaajuisen talousjärjestyksen luominen.

3.4

Wienissä toukokuussa 2006 tehty päätös aloittaa neuvottelut Keski-Amerikan kanssa kumppanuussopimuksen solmimiseksi on jo sinällään haaste ja mahdollisuus, joita ei ole varaa hukata.

3.5

Kun otetaan huomioon, että unionin strategia kumppanuussopimusten allekirjoittamiseksi perustuu alueidenväliseen vuoropuheluun, on tärkeää analysoida, mikä on Keski-Amerikan alueen integraation nykytilanne.

3.5.1

Keski-Amerikan integraatio on vanha hanke, jonka lähtökohdat ovat alueen valtioiden itsenäistymisessä. Hanke sai uutta voimaa, kun vuonna 1991 allekirjoitettiin Tegucigalpan pöytäkirja ja vuonna 1993 yleissopimus Keski-Amerikan taloudellisesta yhdentymisestä.

3.5.2

Vaikka alueellista integraatiota kannattaa huomattava enemmistö, tosiasia on, että edistysaskeleet ovat olleet merkitykseltään vähäisiä joko poliittisella tasolla tehtyjen päätösten toteuttamisvaikeuksien tai merkittävien taloudellisten ongelmien tai jopa alueellisen yhteisvastuun puuttumisen johdosta. Voidaan kuitenkin sanoa, että vuodesta 2002 lähtien yhdentyminen on edennyt aiempaa määrätietoisemmin (3).

3.5.3

Ylikansallisen päätöksenteon estävä alueellisten elinten heikkous, alueen maiden talouksien kehityserot sekä yhteiskuntaryhmien lähes täydellinen osallistumattomuus päätöksentekoon ja valistamiseen alueellisen integraation hyödyistä ovat kuitenkin tekijöitä, jotka vaikeuttavat yhdentymisprosessin määrätietoisempaa etenemistä.

3.5.4

Vaikeuksista huolimatta on kuitenkin eräitä tekijöitä, jotka jossain määrin synnyttävät toiveikkuutta alueellisesta integraatiosta. Niitä ovat erityisesti eri maita yhdistävät perinteet ja kulttuuri, varsin vakaiden ja sitovien oikeudellisten ja institutionaalisten puitteiden olemassaolo sekä havaittu ja ilmaistu tarve uudistaa eräitä instituutioita (kuten PARLACEN (4)), jotta alueellisten politiikkojen täytäntöönpanoa koskevia strategioita voitaisiin tehostaa. Myös kansalaisyhteiskunnan entistä suurempi valveutuneisuus ja aiempaa aktiivisempi toiminta herättävät optimismia ja luottamusta.

3.5.5

EU:n ja Keski-Amerikan sekakomitean äskettäisissä tapaamisessa huhtikuussa 2007 Keski-Amerikan hallitukset sitoutuivat esittämään ennen kumppanuussopimusneuvotteluiden päättymistä lainsäädäntökehyksen Keski-Amerikan tulliliiton perustamiseksi sekä aikataulun sen täytäntöönpanemiseksi. Tämä on merkittävä ja ratkaiseva askel kohti Keski-Amerikan integroitumista ja antaa viitteitä siitä, että nämä kaksi aluetta voivat päästä sopimukseen.

3.6

Nyt alkava neuvotteluprosessi on erinomainen tilaisuus käyttää hyväksi yhteisiä etuja eri aloilla, joita voidaan ja tulee hyödyntää. Esimerkkeinä voidaan mainita seuraavat näkökohdat.

3.6.1

Tulliliiton kehittäminen ja vahvistaminen sekä taloudellisten ja tulliesteiden poistaminen alueen maiden välillä ovat toimia, joita Euroopan unioni tukee ja jotka saattavat osaltaan edistää merkittävästi sitä, että Keski-Amerikan taloudet kykenevät täydentämään toisiaan ja lisäämään kilpailukykyään nykyisiin ja mahdollisiin talouskumppaneihinsa nähden. Tämä puolestaan helpottaa mahdollisia eurooppalaisia investointeja alueelle sekä kehitysyhteistyön täytäntöönpanoa.

3.6.2

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen ja yhtenäistäminen lujittavat Keski-Amerikan nuoria demokratioita, vähentävät konfliktien mahdollisuutta ja lisäävät oikeusvarmuutta sekä mahdollistavat sen, että kyseisten kahden alueen välinen vuorovaikutus perustuu selkeisiin, yhteisesti sovittuihin sääntöihin, joita noudatetaan molemmin puolin. Kuten Yhdistyneiden Kansakuntien Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden talouskomission (Economic Commission for Latin America and the Caribbean, ECLAC) useat tutkimukset osoittavat, maiden poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys riippuu suurelta osin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tasosta, jonka ne kykenevät saavuttamaan. Siksi on tarpeen kutsua järjestäytynyt kansalaisyhteiskunta mukaan koko neuvotteluprosessiin.

3.6.3

Toinen kummankin alueen kannalta kiinnostava aihealue ovat keinot ehkäistä luonnononnettomuuksia ja vähentää näin Keski-Amerikan maiden haavoittuvuutta. Alue on erittäin altis kyseisenlaisille ilmiöille, joiden seurauksena menetetään ihmishenkiä ja miljoonien ihmisten elin- ja työskentelyolosuhteet heikkenevät. Kysymys tulisi ottaa neuvotteluissa huomioon, jotta löydettäisiin keinoja ehkäistä ja hallita kyseisiä ilmiöitä. Samalla toimenpiteillä helpotettaisiin avustustehtäviä hätätilanteissa ja vähennettäisiin kansainvälisten avustustoimien kustannuksia.

3.6.4

Pyrkimättä esittämään aiheesta tyhjentävää luetteloa on lisäksi syytä tuoda esiin EU:n ja Keski-Amerikan yhteiset intressit, kuten välitön tarve suojella luontoa ja sen monimuotoisuutta politiikkojen, ohjelmien ja konkreettisten toimien avulla. Jos neuvotteluilla pystytään edistämään luonnonvarojen järkevää hyödyntämistä, luonnolle haitallisten käytänteiden ja tuotteiden hylkäämistä, maataloustyöntekijöiden oikeuksien ja ammattiyhdistysoikeuksien kunnioittamista sekä suojelua edellyttävien luonnonalueiden olemassaolon tunnustamista, kumppanuussopimus antaa tällöin merkittävän ja arvokkaan panoksen kyseisille alueille sen lisäksi, että se tarjoaa uudentyyppisestä kumppanuudesta mallin, jota voidaan käyttää esimerkkinä muissa neuvotteluissa.

4.1

Keski-Amerikan maat kuuluvat Latinalaisen Amerikan köyhimpiin. Niissä on vakavia taloudellisen kehityksen puutteita, ja ne ovat yhteiskunnallisesti erittäin haavoittuvia, mikä vaarantaa merkittävästi kunkin maan ja koko alueen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden. Haavoittuvuutta lisäävät huomattava köyhyys ja vaurauden hyvin epätasainen jakautuminen.

4.2

Alue on äskettäin käynyt läpi demokratisoitumisprosesseja ja kärsinyt pitkäkestoisista diktatuureista ja aseellisista konflikteista, joilla on ollut syvällekäyviä vaikutuksia (ainoana poikkeuksena Costa Rica). Tätä taustaa vasten on mahdollista määritellä lyhyesti eräät alueen kehityksen kannalta merkittävimmät ongelmat:

4.3

Keski-Amerikan alueella talous on kasvanut, mutta kasvu on osoittautunut riittämättömäksi, jotta alueen kohtaamat yhteiskunnalliset haasteet voitaisiin ratkaista. Viime vuosina alueen keskimääräinen kasvu on ollut 3,2–3,5 prosenttia vuodessa. Keski-Amerikan talouksien kilpailukyvyn puutteen johdosta — Costa Rica ja El Salvador ovat suhteellisesti ottaen poikkeuksia — alueen maat ovat vaatimattomalla sijalla World Economic Forum -järjestön toteuttaman, kilpailukykyä vuonna 2006 mittaavan luokittelun otoksessa, joka käsittää 125 maata: 53. (Costa Rica), 61. (El Salvador), 75. (Guatemala), 93. (Honduras) ja 95. (Nicaragua).

4.4

Yhteiskunnallisella tasolla on aiheellista todeta, että keskiamerikkalainen yhteiskunta on erittäin monisyinen ja monimuotoinen ja että siihen kuuluu alkuperäisyhteisöjä sekä merkittävä afrikkalaisperäinen yhteisö, jotka on yleensä unohdettu tai jopa syrjäytetty.

4.5

Alkuperäisyhteisöt mielletään usein köyhiin maaseutualueisiin kuuluviksi ja samalla unohdetaan merkittävä kaupunkeihin suuntautuva muuttovirta. Se johtuu maaseututalouden tilan jatkuvasta heikentymisestä, minkä seurauksena köyhien asuttamat alueet suurkaupunkien laitamilla ovat kasvaneet.

4.6

Afrikkalaisperäiset yhteisöt, jotka ovat levinneet kaikkiin alueen maihin (poikkeuksena El Salvador), eivät ole saaneet osakseen asianmukaista poliittista ja yhteiskunnallista huomiota, minkä johdosta ne kärsivät rotusyrjinnästä, syrjinnästä työmarkkinoilla sekä sosiaalisesta syrjinnästä.

4.7

Sukupuolten välinen epätasa-arvo, jota kaikki yhteiskunnallis-taloudelliset indikaattorit osoittavat, on ilmiö, jota ei sen laajuuden vuoksi voi jättää huomiotta. Olipa sitten kyse työttömyydestä tai epävarmoista työpaikoista, työn laadusta, saadusta palkasta tai koulunkäynnin keskeyttämisestä, joka koskee erityisesti tyttöjä, naisten erittäin heikko asema keskiamerikkalaisessa yhteiskunnassa on lähes hälyttävä etenkin, kun merkittävä osuus naisista on eri syistä perheenpäitä.

4.8

Tyttöjen ja naisten tilannetta koskevien ajantasaistettujen, luotettavien ja vertailukelpoisten tilastotietojen puuttuminen näyttää viittaavan siihen, että aiheeseen kiinnitetään vähäistä huomiota huolimatta siitä, että alueen hallitukset ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet kansainväliset yleissopimukset, kuten aihetta koskevat ILO:n yleissopimukset ja naisten kaikenlaisen syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen. Naisiin kohdistuva väkivalta (sen eri muodoissa perheväkivallasta työpaikkaväkivaltaan) on edelleen erittäin huolestuttavaa naisliikkeiden toteuttamista toimista huolimatta.

4.9

Köyhyys, joka koettelee käytännössä puolta tai yli puolta väestöstä (poikkeuksena Costa Rica), pimeä työ, jonka osuus on noin 40 prosenttia, sekä terveyden, koulutuksen ja työttömyyden kaltaisille yhteiskunnan osa-alueille suunnatut täysin riittämättömät määrärahat ovat kyseisen alueen ominaispiirteitä, jotka on syytä ottaa huomioon käsityksen saamiseksi Keski-Amerikassa vallitsevasta sosiaalisen yhteenkuuluvuuden puuttumisesta.

4.10

On myös tärkeää korostaa, että ihmisoikeuksia kunnioittavaa politiikkaa ei yleisesti ottaen ole. Erityisesti on tähdennettävä, että työntekijöiden oikeuksia ja ammatillista järjestäytymisoikeutta ei kunnioiteta, vaikka useat Keski-Amerikan maat ovat ratifioineet merkittävän määrän ILO:n yleissopimuksia, minkä myötä hallitusten vastuu niiden noudattamisesta luonnollisesti kasvaa. Kansalaisoikeuksien ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden käyttäminen alueella saattaa monissa tapauksissa merkitä valtavia henkilökohtaisia kustannuksia ja johtaa jopa ihmishenkien menetykseen.

5.1

Edettäessä kohti tulevan kumppanuussopimuksen toteuttamista on tärkeää tuoda esiin eräitä huomioon otettavia kriteerejä, joiden tulisi olla ETSK:n käsityksen mukaan sekä keskeisiä osatekijöitä sopimuksen onnistumiselle että osa Latinalaista Amerikkaa koskevaa kokonaisvaltaisempaa strategiaa.

5.2

Epäsymmetriat — Yksi tärkeimmistä huomioon otettavista osatekijöistä koskee näiden kahden alueen välisiä valtavia epäsymmetrioita hyvin monessa eri mielessä — pinta-ala, väestö, BKT, kauppasuhteet ja yhteiskunnallis-taloudellinen kehitys.

5.2.1

Koska alueiden välillä on näin merkittäviä epäsymmetrioita, kumppanuussopimuksen onnistumisen kannalta on välttämätöntä panna täytäntöön täydentäviä toimenpiteitä, jotta sopimuksella edistettäisiin sitä, että kauppa- ja yhteistyöpolitiikat ovat yhdenmukaisia eivätkä poikkea tavoitteiltaan toisistaan.

5.3

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen — Tämän on oltava yksi tulevan sopimuksen keskeisistä kriteereistä, koska sosiaalinen yhteenkuuluvuus on Euroopan unionin toiminnan strateginen perustekijä suhteissa unionin ulkopuolisiin maihin ja se on myös köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen liittyvistä valtavista ongelmista kärsivän Keski-Amerikan alueen kehityksen avaintekijä.

5.3.1

Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi on ryhdyttävä tarvittaviin ja asianmukaisiin toimenpiteisiin sosiaalipolitiikkojen kehittämiseksi muun muassa koulutuksen, terveyden, sosiaaliturvan ja verotuksen kaltaisilla aloilla, jotta yhteiskunta kokonaisuudessaan voisi hyötyä talouskehityksestä ja mahdollisuuksista, jotka kumppanuussopimus aikanaan avaa.

5.4

Demokratian ja instituutioiden vahvistaminen — Keski-Amerikan kaltaisessa hyvin monimuotoisessa sekä köyhyyden, kauan kestäneiden diktatuurien ja sisällissotien repimässä yhteiskunnassa on tärkeää, että kumppanuussopimus merkitsee mahdollisuutta vahvistaa demokratiaa — erityisesti osallistavaa demokratiaa — sekä siihen kuuluvia instituutioita.

5.4.1

Hyvin erilaiset elimet, jotka toimivat esimerkiksi ihmisoikeuksien, alkuperäis- tai afrikkalaisperäisten kansojen oikeuksien, naisten oikeuksien, työntekijöiden oikeuksien tai ympäristöoikeuksien puolesta, ovat vaatineet entistä laajempaa osallistumista poliittisiin, taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin päätöksentekoprosesseihin huolimatta kohtaamistaan vaikeuksista tulla kuulluiksi täysivaltaisina kumppaneina. Kumppanuussopimuksen on oltava tällaisen toiminnan tunnustamista kannustava tekijä.

5.4.2

Keski-Amerikan integraatiojärjestelmän neuvoa-antavan komitean (CC-SICA), joka Tegucigalpan pöytäkirjan 12 artiklan mukaan on neuvoa-antava elin, rooli järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajana on tunnustettava ja sitä on tuettava osoittamalla sille tarvittavat logistiset ja määräraharesurssit tehtävänsä hoitamiseksi.

5.4.3

ETSK tunnustaa CC-SICA:n institutionaaliseksi kumppanikseen. Komitea allekirjoitti huhtikuussa 2006 sopimuksen, joka perustuu yhteiseen sitoumukseen puolustaa demokratian, ihmisoikeuksien sekä taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien periaatteita sekä halukkuuteen osallistua vuoropuheluprosessiin sekä entistä tiiviimpien taloudellisten ja yhteistyösuhteiden luomiseen Euroopan unionin ja Keski-Amerikan integraatiojärjestelmän välille.

5.5

Alueellisen integraation tukeminen — Alueellista integraatiota ei pidä nähdä ainoastaan unionin vaatimuksena kauppasopimuksen solmimiseksi, vaan yhtä lailla Keski-Amerikan maiden mahdollisuutena ratkaista taloudelliset ongelmansa ja käyttää hyväksi integraation mahdollisesti synnyttämät yhteisvaikutukset.

5.5.1

Lähestymistapa asiaan ei kuitenkaan saa olla liian kunnianhimoinen. Alueellinen integraatio on prosessi, joka vie aikaa ja vaatii tukea ja jatkuvia ponnisteluja. Siinä mielessä kumppanuussopimuksen tulisi tarjota mekanismeja (muun muassa tullikorvausrahastot ja taloudellisen ja sosiaalisen koheesion rahastot), jotka kannustavat, tukevat ja edistävät Keski-Amerikan integraatioprosessia.

5.6

Sosiaalisen ulottuvuuden antaminen kumppanuussopimukselle — Kumppanuussopimus käsittää kolme toisiinsa läheisesti liittyvää osa-aluetta: poliittinen, kaupallinen ja yhteistyötä koskeva osa-alue. Ne ovat näin ollen kaikki merkittäviä, eikä neuvotteluissa voida yliarvostaa sellaista osa-aluetta, joka mahdollisesti vaikuttaa muita monimutkaisemmalta ja ongelmallisemmalta.

5.6.1

Poliittisella tasolla kumppanuussopimuksessa on vahvistettava konkreettisia toimia hyvän hallintotavan tukemiseksi. Siihen on myös sisällytettävä yhtäältä sosiaalinen ulottuvuus, jonka avulla sosiaalista yhteenkuuluvuutta pyritään parantamaan, ja toisaalta lausekkeita, joissa otetaan huomioon naisten asema sekä ihmisoikeuksien, työntekijöiden, alkuperäis- ja afrikkalaisperäisten asukkaiden oikeuksien sekä puhtaan ympäristön puolustaminen.

5.6.2

Sopimuksessa on niin ikään tarkasteltava Keski-Amerikan maastamuuttotilannetta. Maastamuutolla voi olla alueen maiden kehitykseen ristiriitaisia vaikutuksia (rahalähetykset, aivovienti ja työntekijöiden maastamuutto). Tarkastelussa on otettava huomioon Euroopan unionissa asuvien ja työskentelevien maahanmuuttajien ihmisarvon ja oikeuksien asianmukainen kunnioittaminen.

5.6.3

Yhteistyötasolla sopimuksessa on määrättävä siitä, että yhteisön tukea alueen kehittämiseksi sekä sen poliittisten, taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöongelmien ratkaisemiseksi jatketaan ja lisätään. Sopimuksessa voidaan — ja ETSK:n mielestä tulee — määrätä tiettyihin aloihin erikoistuneille elimille — kuten ILO, UNESCO ja WTO — annettavasta tuesta, jotta ne analysoisivat kaikkein pulmallisimpien osa-alueiden kehittymistä.

5.6.4

Vastatakseen Keski-Amerikan alueen maiden odotuksiin — maillahan on jo kokemusta muista kansainvälisistä sopimuksista (etenkin Yhdysvaltojen kanssa allekirjoitettu CAFTA-sopimus [Central American Free Trade Area]) — unionin on osoitettava, että kumppanuussopimuksella tähdätään laajempiin tavoitteisiin, jotka ovat kokonaisvaltaisen sosiaalisen näkemyksen mukaisia ja pohjautuvat EU:n omiin perusperiaatteisiin, ja että siihen sisältyy taloudellinen malli, jolla kyetään aikaansaamaan alueella kestävää kehitystä.

6.1

EU:n ja Keski-Amerikan maiden välisen kumppanuussopimuksen tulisi olla unionille ensisijainen poliittinen tavoite, koska sillä saattaa olla strategista merkitystä EU:n kahdenvälisille toimille Latinalaisen Amerikan muiden kumppaneiden kanssa.

6.2

Kumppanuussopimuksen tulisi kattaa tasapuolisesti kaikki osa-alueet — politiikka, kauppa ja yhteistyö.

6.3

Sopimuksessa tulisi ottaa huomioon, että neuvottelukumppanien joukossa on Latinalaisen Amerikan köyhimpiä maita ja että valtavat epäsymmetriat näiden kahden alueen välillä pakottavat vahvistamaan yhteistyöohjelmia, jotta vältettäisiin mahdolliset kielteiset vaikutukset ja varmistettaisiin kaupankäynnin avautuminen edellä esitettyä arviota vastaavasti.

6.4

Sopimukseen tulisi sisältyä toimenpiteitä, joilla edistetään yritysten kilpailukykyä ja turvataan investointien oikeudelliset puitteet, ja sen tulisi tarjota välineitä, joilla tasoitetaan luonnollisia vaikeuksia, joita Keski-Amerikan yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen aiheuttaa alueen talouksien välisten erojen johdosta.

6.5

Kumppanuussopimuksen tulisi edistää ratkaisevasti sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista alueella, jotta sen hyödyt ulottuisivat kaikille eikä yksinomaan tietyille ryhmille, jotka jo nauttivat tietyistä eduista.

6.6

Sopimukseen tulisi sisältyä yhteiskunnallis-ammatillinen ja erityisesti ILO:n sääntöjen noudattamista koskeva ulottuvuus. Kumppanuussopimuksen olisi kannustettava allekirjoittajaosapuolia noudattamaan ILO:n peruskirjassa esitettyjä periaatteita ja arvoja sekä sen sosiaalikysymyksiin liittyviä keskeisiä välineitä, joita ovat esimerkiksi julistus työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista (1998), kolmikantajulistus monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta (1977, muutettu vuonna 2000) sekä Kansainvälisen työkonferenssin päätöslauselma ammattiyhdistysoikeuksista sekä niiden suhteesta kansalaisvapauksiin (1970).

6.7

Sopimukseen tulisi sisältyä selkeä sosiaalinen ulottuvuus työhön liittyvien kysymysten korostamiseksi, ympäristön suojelemiseksi sekä alueen ja sen kansojen kokonaisvaltaisen kehityksen varmistamiseksi.

6.8

Sopimuksessa tulisi ottaa huomioon heikoimmassa asemassa olevat väestöryhmät, kuten naiset sekä alkuperäis- ja afrikkalaisperäiset asukkaat.

6.9

Sopimuksessa tulisi määrätä tarvittavista mekanismeista, jotta kansalaisyhteiskunnan osallistuminen olisi tehokasta neuvottelujen alusta lähtien täytäntöönpanovaiheeseen saakka.

6.10

Tässä yhteydessä tulisi lisätä tukea järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan neuvoa-antaville elimille ja etenkin CC-SICA:lle, joka on Keski-Amerikan alueen integraatioprosessin institutionaalinen elin, jotta sillä olisi riittävät henkilöstö-, logistiset ja rahoitusresurssit tehtävänsä suorittamista varten.

6.11

Jo tässä vaiheessa tulisi lisäksi perustaa neuvottelujen yhteinen seurantakomitea, joka koostuisi ETSK:n ja CC-SICA:n jäsenistä ja johon osapuolten yhteisellä sopimuksella voisivat osallistua sellaisten muiden organisaatioiden edustajat, joita pidetään neuvotteluprosessin analysoinnin kannalta välttämättöminä ja oleellisina.

6.12

Lisäksi CC-SICA:n ja ETSK:n välillä tulisi aloittaa keskustelut tulevan neuvoa-antavan yhteiskomitean — tulevan kumppanuussopimuksen neuvoa-antavan institutionaalisen elimen — kokoonpanosta, tehtävistä ja toimintatavoista.