27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/123

1.1.1

Maahanmuuttajille on perustettava kohtaamispaikkoja ja tiedotuskeskuksia, jotta he voivat saada entistä helpommin vastauksia terveyden- ja sosiaalihuollon kysymyksiin. Tulisi varmistaa, että tiedon jakamisesta näissä keskuksissa huolehtivat samaan maahanmuuttajaryhmään kuuluvat henkilöt. Lisäksi keskusten tulisi edistää viranomaisten, maahanmuuttajia edustavien kansalaisjärjestöjen ja vastaanottavien maiden vastaavien elinten yhteistyötä.

1.1.2

Jäsenvaltioiden ja EU:n tulisi tehostaa yhteistyötä kansainvälisten organisaatioiden kanssa kysymyksissä, jotka liittyvät maahanmuuttajien terveyteen sekä ongelmien ja hyvien näkökohtien seurantaan ja analysointiin paikallis-, alue-, valtio- ja unionitasolla.

1.1.3

Koulutukseen on sisällytettävä kansallisia kansanterveysohjelmia, joissa otetaan huomioon vähemmistökulttuurit.

1.1.4

Tulisi perustaa erityinen korvausrahasto sekä käynnistää koulutusta, uudelleensijoittamista ja vastaanottaja- ja lähtömaiden yhteistyötä edistäviä ohjelmia.

1.1.5

Perusoikeuskirjassa taataan mahdollisuus saada ennaltaehkäisevää hoitoa ja sairaanhoitoa, ja tämän mahdollisuuden tulisi perusoikeuskirjan mukaisesti kuulua ihmisoikeutena kaikille EU:ssa asuville henkilöille heidän asemastaan riippumatta.

1.1.6

Olisi otettava käyttöön potilaiden ja terveydenhuoltolaitosten välisiä luottamuslausekkeita (siellä, missä niitä ei vielä ole) sen varmistamiseksi, että mahdollisia tietoja henkilön maahanmuuttajastatuksesta ei voida paljastaa kolmansille osapuolille, jotta tiedot eivät estä maahanmuuttajaa hakemasta lääketieteellistä apua ja hoitoa erityisesti, kun kyseessä on laiton maahanmuutto.

1.1.7

Jäsenvaltioiden ja EU:n tulisi tehdä yhteistyötä parantaakseen maahanmuuttoa ja terveydenhuoltoa koskevaa tiedonkeruuta ja tutkimusta koko EU:ssa.

1.1.8

Terveydenhuolto tulisi sisällyttää olennaisena ulottuvuutena maahanmuuttopolitiikkaan.

1.1.9

Terveysvaikutusten arvioinnissa tulisi arvioida sekä terveyspolitiikkojen että muiden politiikkojen mahdollisia vaikutuksia maahanmuuttajien terveyteen.

1.1.10

Niiden jäsenvaltioiden, joissa terveyspalvelut ovat perinteisesti erikoistuneet trooppisten sairauksien hoitoon, tulee tarjota osaamisensa kaikkien EU:n asukkaiden käyttöön ja jatkaa laadukasta trooppisten sairauksien ja varsinkin malarian hoidon tutkimusta.

1.1.11

Tarvitaan entistä parempia mekanismeja kaikkien maahanmuuttajaryhmien terveydenhuoltotarpeiden arvioimiseksi mahdollisimman pian heidän maahantulonsa jälkeen sekä kyseisten tarpeiden täyttämiseksi. EU:n ja jäsenvaltioiden yhteistyötä on tehostettava, jotta voidaan huolehtia niiden maahanmuuttajien välittömistä tarpeista, jotka ovat maahan saapuessaan kiireellisen terveydenhoidon tarpeessa. Erityisesti tulee huolehtia tulkkauspalveluista.

1.1.12

Maahanmuuttajien työsuojelua tulisi priorisoida. Toimintaan tulisi sisältyä työmarkkinaosapuolien ja toimivaltaisten viranomaisten yhteistyö, jotta voidaan taata työsuojelun korkea taso aloilla, joille maahanmuuttajia yleensä palkataan. Myös työpaikoilla toteutettavia terveydenedistämisohjelmia olisi kehitettävä edelleen yhteistyössä paikallisten palveluntarjoajien kanssa siirtotyöläisten ja heidän perheidensä tarpeiden tyydyttämiseksi.

1.1.13

Olisi myös harkittava kouluissa toteutettavia terveydenedistämisohjelmia yhtenä keinona huolehtia maahanmuuttajalasten terveydenhuoltotarpeista. Etenkin maahanmuuttajalasten terveys on ensisijainen asia. Esikoulu- ja kouluterveydenhuollon on vastattava kaikkien lasten moninaisiin tarpeisiin; tämä koskee myös maahanmuuttajalapsia, ja erityishuomiota tulee kiinnittää vastikään maahan tulleisiin.

1.1.14

Olisi kehitettävä terveydenhoitoa ja ennaltaehkäisypalveluja, joissa hoidettavan kulttuuri otetaan asianmukaisesti huomioon. Tyttöjen sukupuolielinten silpomiskiellosta on kuitenkin pidettävä tinkimättä kiinni.

1.1.15

Terveydenhuoltohenkilöstön tulisi saada jatkuvaa koulutusta ja heillä tulee olla mahdollisuus kehittää ammattitaitoaan, jotta he pystyvät huolehtimaan maahanmuuttajayhteisöjen muuttuvista terveydenhuoltotarpeista.

1.1.16

Kehitysmaissa koulutetun terveydenhuoltohenkilöstön palkkaamista pitää tarkastella lähtö- ja työskentelymaan yhteisen kehitystyön näkökulmasta ja helpottaa henkilöstön paluuta väliaikaisen ulkomailla oleskelun jälkeen tai tarjota hyvitystä lähtömaalle, joka on järjestänyt koulutuksen. Komission tulee tutkia, minkälaisia hyviä käytänteitä kuuluu eettisten sääntöjen mukaiseen lääkintä- ja hoitohenkilöstön palkkaamiseen kolmansista maista, jotta voidaan laatia ehdotus EU:n hyvien käytänteiden ohjeistoksi.

1.1.17

Kansanterveysalaa valvovien viranomaisten roolia tulisi vahvistaa ja hyvien käytänteiden vaihtamista tulisi kannustaa. EU:n viranomaisten tulisi tässä olla koordinoivassa roolissa.

1.1.18

On lisättävä terveyden ja terveydenhuollon tilaa koskevaa kulttuurienvälistä vuoropuhelua (3).

1.1.19

ETSK korostaa jälleen aiempia suosituksiaan, joiden mukaan jäsenvaltioiden tulisi soveltaa maahanmuuttajiin Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksia (4).

2.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on hyvillään puheenjohtajavaltio Portugalin jatkuvasta kiinnostuksesta tutkia kansanterveys- ja maahanmuuttokysymyksiä. Vuorollaan puheenjohtajina toimivat Saksa, Portugali ja Slovenia ovat yhtä mieltä siitä, että ”terveydenhuoltopolitiikalla on ratkaiseva rooli, sillä ennaltaehkäisyn tehostamisesta ja rajatylittävästä terveydenhuollosta on välitöntä hyötyä Euroopan kansalaisille” (5).

Kyseiset kolme puheenjohtajavaltiota ovat sitoutuneet jatkamaan aktiivista toimintaa niiden eriarvoisuuksien poistamiseksi, joita maahanmuuttajat kohtaavat terveydenhuoltopalvelujen saannissa. On myös sovittu useiden yhteisötoimien tukemisesta kaikkien kansalaisten hyvän terveydentilan edistämiseksi. Toiminnassa keskitytään terveyden edistämiseen, sairauksien ennaltaehkäisyyn, innovointiin sekä terveydenhuollon saatavuuteen.

2.2

Komitea on antanut lukuisia lausuntoja säännönmukaisesta ja laittomasta maahanmuutosta (6), joten käsillä olevassa valmistelevassa lausunnossa keskitytään terveyskysymyksiin. Pyydämme puheenjohtajavaltio Portugalia ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä tutustumaan maahanmuuttokysymyksiä käsitteleviin komitean aiempiin lausuntoihin.

3.1

Maahanmuutosta ja terveydenhuollosta on kirjoitettu paljon, ja tässä selvityksessä on käytetty lähteenä kansainvälisen muuttoliikkeen maailmanlaajuisen komission poliittisen analyysin ja tutkimuksen ohjelmaa varten äskettäin laadittua asiakirjaa (Carballo & Mboup, syyskuu 2005). Muita lähteitä mainitaan lausunnon mittaan.

3.2

Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan terveydellä tarkoitetaan fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa eikä pelkästään sairauden tai vamman puuttumista. Tässä lausunnossa ”terveyden” katsotaan näin määriteltynä kuuluvan ihmisoikeuksiin.

3.3

Maahanmuuttajien ja pakolaisten terveys on tärkeää monista syistä, joista mainittakoon seuraavat:

4.1

On arvioitu, että joka vuosi maailmassa muuttaa yli 200 miljoonaa ihmistä työtä ja parempaa elämää tavoitellen. Heistä vähintään 30–40 miljoonaa (7) on epävirallisia muuttajia. Maailmanlaajuinen muuttajien määrä muodostaisi maailman viidenneksi väkirikkaimman maan (8). Vuonna 2005 muuttajista 49,6 prosenttia oli naisia. Euroopassa on 7–8 miljoonaa väestökirjanpidon ulkopuolella olevaa maahanmuuttajaa (9).

4.2

Komitea tarkastelee tässä valmistelevassa lausunnossa pääasiassa EU:hun muuttavien unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten maahanmuuttoa ja terveyskysymyksiä. Tällä hetkellä EU:ssa asuu noin 18 miljoonaa EU:n ulkopuolisten maiden kansalaista. Unionissa elää myös huomattava joukko ulkomailla syntyneitä kansalaisia ja laittomia maahanmuuttajia. Suurin osa EU:hun saapuvista maahanmuuttajista tulee alueelle laillisesti.

4.3

Turvapaikanhakijoiden osuus maahanmuuttajaväestöstä on kaiken kaikkiaan verrattain pieni, ja turvapaikanhakijoiden määrä on viime vuosina pudonnut, mikä ei johdu niinkään suojelua tarvitsevien henkilöiden määrän vähenemisestä kuin EU:n politiikasta.

Sekä laillinen että laiton maahanmuutto on viime vuosina lisääntynyt monissa Etelä-Euroopan maissa, kuten Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa. Monet näistä maahanmuuttajista tulevat Pohjois-Afrikasta tai Saharan eteläpuolisesta Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Aasiasta sekä IVY-maista.

4.4

Vaikka maahanmuuttajat ovat yleensä lähtömaansa väestöä terveempiä, heillä saattaa olla enemmän terveysongelmia kuin vastaanottajayhteisön väestöllä keskimäärin. Tähän on monia syitä, kuten

4.5

Tietyiltä alueilta tulevassa maahanmuuttajaväestössä esiintyy muita enemmän tartuntatauteja, ja pitkäaikaiset sairaudet, kuten mielenterveysongelmat, sepelvaltimotauti, hengityselinsairaudet ja sokeritauti, ovat heidän keskuudessaan usein yleisempiä.

4.6

Laittomilla maahanmuuttajilla ja heidän perheillään, etenkin lapsilla, on pahempia terveysongelmia kuin laillisilla maahanmuuttajilla, mikä saattaa olla yhteydessä riskeihin, joille kyseiset henkilöt ovat altistuneet maahan pyrkiessään, heikompiin taloudellisiin ja sosiaalisiin olosuhteisiin ja puutteellisiin mahdollisuuksiin käyttää palveluja.

5.1.1

Taloudelliset tekijät ovat EU:hun suuntautuvan maahanmuuton tärkein syy. Merkittäviä syitä ovat myös konfliktit ja vaino. Ihmiset muuttavat ja jatkavat muuttamista eri syistä. Jotkut muuttavat aikomuksenaan asettautua aloilleen ja aloittaa uusi elämä, toiset haluavat ansaita riittävästi voidakseen palata kotimaahansa.

5.1.2

Joillakin on muuttaessaan laillinen määräaikainen työlupa, toiset muuttavat rekisteröitymättä, mutta löytävät työtä ja jäävät määräämättömäksi ajaksi. Molemmissa tapauksissa maahanmuuttoon voi liittyä terveysalan haasteita, joiden taustalla ovat usein kansalliset politiikat ja asenteet maahanmuuttajia kohtaan sekä laaja-alaisemmat terveyteen vaikuttavat tekijät, kuten koulutus, työllisyys ja asuntoasiat.

5.1.3

Kiertomuuttoa pidetään yhä useammin keskeisenä maahanmuuttomuotona (10), joka voi hyvin hallittuna auttaa sovittamaan yhteen työvoiman kansainvälisen tarjonnan ja kysynnän ja edistää siten käytettävissä olevien voimavarojen entistä tehokkaampaa kohdentamista sekä talouskasvua. Se voi olla vastaus EU:n tarpeisiin ja tarjota uskottavan vaihtoehdon laittomalle maahanmuutolle.

5.2.1

Pakon saneleman maahanmuuton terveydenhuollolliset seuraukset ovat vakavia ja kauaskantoisia. Joka vuosi on ihmisiä, jotka joutuvat jättämään kotimaansa ja elämään pakolaisina YK:n suojeluksessa, ja miljoonat joutuvat jättämään kotinsa mutta pysymään oman maansa rajojen sisäpuolella.

5.2.2

Usein ihmiset joutuvat maksamaan suuria summia saadakseen apua rajanylityksessä, mistä aiheutuu taloudellisia vaikeuksia. Maahanmuuttajat elävät pelon vallassa ja joutuvat helposti työnantajien hyväksikäytön kohteeksi. Raiskausten ja seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuminen ei ole harvinaista naisten keskuudessa.

5.2.3

Ihmiskauppa on rikos, joka rikkoo perusihmisoikeuksia vastaan ja tuhoaa elämiä. Ihmiskauppa tunnustetaan nykyajan orjuudeksi, ja (ILO:n) arvioiden mukaan 12 miljoonaa henkeä ympäri maailmaa elää joka vuosi jonkinlaisessa pakotetussa orjuudessa ja yli miljoona ihmistä myydään kauppatavarana prostituutioon tai pakkotyöhön. Yhdysvaltojen ulkoministeriön tietojen mukaan heistä yli 80 prosenttia on naisia ja tyttöjä ja jopa 50 prosenttia alaikäisiä. Lisäksi enemmistö myydään tietojen mukaan seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi.

5.2.4

Kaupankäynnistä syntyy kauppiaille suunnaton tuotto, joka on joidenkin arvioiden mukaan vuosittain jopa 10 miljardia USA:n dollaria (11) (iii: UNICEF).

5.3.1

Maailman matkailujärjestö on selvittänyt, että 1900-luvun viimeisen vuosikymmenen aikana kansainvälisen matkailun osuus maailman palvelualasta oli 30 prosenttia, ja arvioi, että ulkomailta toiseen maahan saapuvien määrä ylittää vuoteen 2020 mennessä 1,55 miljardia henkeä. Näistä matkoista 0,4 miljardia on kaukomatkoja, joilla kuljetaan ekologisten vyöhykkeiden yli.

5.3.2

Arviolta 14 miljoonaa henkeä matkustaa vuosittain teollisuusmaista Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja Tyynenmeren saarten trooppisille alueille. Huomattavan monella on takaisin palatessaan hoitoa vaativa tauti. Yleisin ongelma on ripuli, mutta myös malariasta on tullut yleinen diagnosointia ja hoitoa vaativa ja kustannuksia aiheuttava ongelma maissa, joihin matkailijat palaavat.

5.3.3

Suojaamattomina matkailijat voivat saada hepatiitti A -tartunnan tai sukupuolitaudin, HIV-infektio mukaan luettuna.

6.1.1

Monet EU-maat toteuttavat politiikkoja, joissa määritellään maahantuloa ja oleskelun kestoa koskevat oikeudet ja se, milloin on poistuttava maasta. Kaiken kaikkiaan kyseiset politiikat ovat ennemminkin rajoittavia kuin sallivia, ja ne vaikeuttavat maahanmuuttoa. Tämä saattaa luoda sosiaalisen ja taloudellisen ympäristön, joka on haitallinen maahanmuuttajien terveydelle.

6.1.2

Suhtautuminen kansanterveyteen, joukkoterveystarkastuksiin ja terveys- ja sosiaalipalvelujen saatavuuteen vaihtelee maittain. Kattavista, eri maiden käytäntöjä vertailevista tiedoista näyttäisi olevan puute.

6.2.1

Harvat EU-maat keräävät rutiininomaisesti tietoja maahanmuuttajien terveydestä, ja sen vuoksi luotettavien tietojen saaminen maahanmuuttajien terveydenhuoltoon liittyvistä kokemuksista ja tarpeista on vaikeaa. Monissa maissa terveydenhuollon rekisterejä ei ole suunniteltu siten, että niissä voitaisiin yksilöidä henkilöt maahanmuuttajastatuksen mukaan.

6.2.2

Joissakin maissa näitä tietoja kerätään, mutta toisissa keskeisenä tietona pidetään lähtöaluetta tai etnistä ryhmää. Voi olla epäselvää, kuka on maahanmuuttaja ja kuka on maahanmuuttajan jälkeläinen. Joissakin tapauksissa ihmisistä ilmoitetaan pelkästään etninen tausta, eikä esimerkiksi lasten välillä tehdä minkäänlaista eroa sen mukaan, ovatko he itse maahanmuuttajia tai ovatko he maahanmuuttajien lapsia.

6.2.3

On myös joukko laittomia ja niin ollen rekisteröimättömiä maahanmuuttajia, joiden määrää ei tiedetä ja jotka voivat olla haluttomia hakeutumaan hoitoon silloin, kun siihen on tarvetta.

6.2.4

Lisäksi maahanmuuttajat saattavat olla haluttomia antamaan terveysviranomaisille tietoja maahanmuuttajastatuksestaan, mikäli tietoja saatettaisiin käyttää heidän etujensa vastaisesti. Kaikesta tästä johtuen laadukasta tietoa ei ole saatavilla.

6.2.5

Vastahakoinen suhtautuminen saattaa johtua kulttuurisidonnaisista ja uskonnollisista syistä. Lisäksi viranomaisilla ja terveydenhuoltopalvelujen tarjoajilla ei ole asianmukaista tietoa maahanmuuttajien erityistarpeista eikä valmiutta vastata niihin. Näiden syiden vuoksi maahanmuuttajista ja heidän terveydentilastaan ei ole riittävästi tietoa.

6.3.1

Tuntemattoman pelko pahentaa sekä laillisten että laittomien maahanmuuttajien kohtaamia vaikeuksia, joita ovat esimerkiksi kieli, kulttuuri ja politiikat (v: Tizon, 1983). Muita ongelmia ovat

Kaikki nämä vaikuttavat yksilön ja yhteisön terveyteen.

6.4.1

Tutkimuksessa (12) on tullut ilmi, että eräiden Euroopassa asuvien maahanmuuttajaryhmien keskuudessa tavataan korkeimmat skitsofrenian ja itsemurhien esiintymistiheydet ja että huumeiden ja alkoholin väärinkäyttö sekä masennus ja ahdistuneisuus ovat heidän keskuudessaan yleisiä. Tutkimuksen mukaan näillä ryhmillä ei ole myöskään asianmukaisia mahdollisuuksia saada terveys- ja sosiaalialan tukipalveluja.

6.4.2

Maahanmuuttajien mielenterveyttä heikentävinä tekijöinä mainitaan mm. ruokavalion muutokset, perheen ja yhteiskunnan tuen puuttuminen, kulttuuri, kieli ja ilmasto, vastaanottavan väestön vihamielisyys, rasistisuus ja muukalaisviha, ihmisten pakeneminen sodan jaloista ja siihen liittyvistä kidutuksen kauhuista, perheen menettäminen ja seksuaalinen hyväksikäyttö.

6.4.3

Tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa pakolaisista kokee ahdistusta tai masennusta ja kärsii posttraumaattisen stressireaktion oireista, kuten painajaisista ja paniikkikohtauksista, jotka ovat yleisiä.

6.4.4

Mahdollisuudet saada hoitoa, apua ja tukea näihin oireisiin ovat erityisen heikot pakolaisilla ja ilman asianmukaisia asiakirjoja olevilla maahanmuuttajilla, jotka eniten tarvitsevat kyseisiä palveluja.

6.5.1

Kaikissa ihmisissä on eräänlainen terveysjalanjälki, joka ilmentää sitä, mistä he tulevat ja minkälaisessa sosiaalisessa ympäristössä he elävät. Taloudellisiin syihin perustuvassa maahanmuutossa henkilöt muuttavat yleensä köyhistä maista rikkaisiin, joten osalla näistä maahanmuuttajista on terveysprofiili, joka on yhteydessä köyhyyteen.

6.6.1

HI-virustartunnan saaneille tai tuberkuloosia sairastaville maahanmuuttajille tarjottava tuki on vaihtelevaa, ja kulttuuri, kieli, uskonto sekä maahanmuuttajien laillinen ja taloudellinen asema asettavat sille omat haasteensa. Nuoriso, naiset ja tytöt ovat muita suuremmassa vaarassa saada HIV/AIDS-tartunta.

6.6.2

Yhdenmukaisia joukkotarkastuspolitiikkoja ei ole olemassa, ja maahantuloa edeltävien seulontatutkimusten toteuttamistapa vaihtelee jopa paikallistasolla. Suhtautuminen seulontatutkimuksiin vaihtelee paikallistasolla epäilyttävän paljon. Eräiden yksiköiden mukaan yli 50 prosenttia jättää tulematta seurantakäynneille. Palveluntarjoajat selittävät asiaa heikolla tiedonkululla, viranomaispelolla sekä mahdollisesti tarjolla olevien palvelujen puutteellisella tuntemuksella. ETSK on tietoinen siitä, että komissaari Markos Kyprianou on pyytänyt tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaista keskusta (ECDC) laatimaan tuberkuloosia koskevan EU:n toimintaohjelman. Suunnitelma on tarkoitus julkaista syksyllä 2007, ja siinä otetaan huomioon eri jäsenvaltioissa vallitsevat tilanteet.

6.6.3

Ilmoitukset tuberkuloositapauksista ovat vuosien 1995 ja 2005 välillä lisääntyneet EU:ssa tasaisesti. ECDC:n viimeisimmässä epidemiaraportissa korostetaan, että EU:n 25 jäsenvaltiossa ilmoitetuista tapauksista 30 prosenttia oli ”peräisin ulkomailta” (The First European Communicable Disease Epidemiological Report, tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus, 2007). On myös huomattava, että maahanmuuttajat sijoittuvat usein alueille, joilla asumisolot ovat huonot ja asunnot ja työtilat ahtaita, ja tällöin hengitystieinfektioiden leviämisen vaara kasvaa. On myös todennäköistä, että maahanmuuttajien osuus kodittomista on keskimääräistä suurempi.

6.6.4

EU:n selvitys AIDS & Mobility — HIV/AIDS Care & Supports for Migrants and Ethnic Minority Communities in Europe (vii: EU — toimittaja Clark K & Broring G) sisältää maakohtaisia HIV:tä koskevia selvityksiä, joissa käsitellään

6.6.5

Selvityksessä korostetaan, että maahanmuuttajien tilanne (määrä, etninen tausta ja epidemiologia) ja yhteiskunnan reaktiot vaihtelevat suuresti Euroopan eri maissa.

6.6.6

On mahdollista, että maapallon sellaisista osista lähtöisin olevat henkilöt, joissa HIV:tä esiintyy runsaasti, todennäköisesti tuovat taudin tullessaan Eurooppaan. Vuosien 1997 ja 2005 välillä kaikista EU:ssa todetuista heterosuhteissa tarttuneista HIV-tartuntatapauksista 47 prosentissa tartunnan todettiinkin olevan peräisin maasta, jossa HIV:n levinneisyys on suuri.

6.6.7

Käänteisesti voidaan todeta, että sellaisista maista tulevilla maahanmuuttajilla, joissa HIV:n levinneisyys on pieni, ei näyttäisi olevan suurempaa riskiä saada tartuntaa kuin vastaanottavan maan kansalaisilla (riski saattaa olla jopa pienempi).

6.7.1

Pitkällä aikavälillä kehittyvät sairaudet, kuten sepelvaltimotauti (CHD), keuhkoahtaumatauti (COPD), sydänhalvaus ja sokeritauti, ovat merkittävä haaste terveydenhuoltopalveluille suurimmassa osassa maailmaa, ja ne aiheuttavat noin puolet kuolemista vuosittain.

6.7.2

Sepelvaltimotauti on yleisin kuolinsyy, ja sillä on suurimmat vaikutukset, kun ajatellaan hoitoa, kustannuksia sekä vaikutuksia yksilöön, hoitajiin ja yhteisöön. Sepelvaltimotaudin esiintymistiheys maahanmuuttajaväestön keskuudessa voi liittyä etniseen alttiuteen, ruokavalioon ja stressiin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa aasialaiset miehet näyttäisivät olevan muita alttiimpia sepelvaltimotautiin sairastumiselle (viii: Baljaran & Raleigh, 1992; McKeigue & Sevak, 1994, BMJ 2003).

Eteläaasialaista alkuperää olevan väestön keskuudessa sekä miesten että naisten sepelvaltimotaudista johtuva kuolleisuus on 30–40 prosenttia muuta väestöä korkeampi (ix: Balajaran, 1991).

6.7.3

Yhdistyneessä kuningaskunnassa kerättyjen tietojen mukaan sydänhalvausten esiintymistiheys on Karibian alueelta tulevien maahanmuuttajien keskuudessa kaksinkertainen ”valkoiseen” väestöön nähden (x: Stewart, 1999). Ruotsissa ruokavalioon ja alkoholin kulutukseen liittyvän liikalihavuuden ja sepelvaltimotaudin esiintymistiheyden on todettu olevan suuri suomalaisten maahanmuuttajien keskuudessa (xi: Jarhult ym., 1992).

6.8.1

Ihmisten muuttaminen maailman eri osista voi myös merkitä perinnöllisten tautien liikkumista. Sirppisoluanemia ja talassemia (välimerenanemia) ovat yleistyneet Afrikasta sekä Karibian ja Välimeren alueelta peräisin olevan maahanmuuton seurauksena. Sirppisoluanemia on melko yleinen EU:ssa, ja kuudentuhannen aikuisen ja 75–300 lapsen arvioidaan sairastavan sitä vuosittain Yhdistyneessä kuningaskunnassa (xii: Karmi, 1995). Myös Portugalissa sirppisoluanemian on todettu olevan yleinen maahanmuuttajien keskuudessa (xiii: Carrerio ym., 1996).

6.8.2

Talassemia on Välimeren alueelta peräisin oleva perinnöllinen verisairaus, jota esiintyy Yhdistyneessä kuningaskunnassa Lähi-idästä ja Kyproksesta peräisin olevan etnisen vähemmistön keskuudessa, ja näyttää siltä, että myös pakistanilaiset, kiinalaiset ja bangladeshilaiset sairastavat sitä yleisesti.

6.8.3

Nämä sairaudet edellyttävät erikoislääkärin suorittamaa taudinmääritystä ja neuvontapalveluja, joita ei ole aina saatavilla.

6.9.1

Maahanmuuttajat päätyvät usein vähäistä ammattitaitoa vaativiin työtehtäviin, jotka eivät enää kiinnosta paikallista väestöä. Joihinkin näistä työtehtävistä, kuten kaivostyöhön, työhön, joissa käsitellään asbestia, sekä kemianteollisuuden ja raskasteollisuuden työpaikkoihin, liittyy terveysriskejä. Maatalousalalla altistuminen torjunta-aineille ja muille kemikaaleille on liitetty masentuneisuuden, päänsäryn ja keskenmenojen korkeaan esiintymistiheyteen.

6.9.2

Korkeasti koulutetuilla ja ammattitaitoisilla maahanmuuttajilla, maahanmuuttajilla, joiden tapauksessa voidaan puhua ns. aivovuodosta, sekä kiertomuuttajilla esiintyy hyvin usein työperäistä stressiä, sillä he työskentelevät huonommissa olosuhteissa kuin vastaanottavan maan työntekijät (erilaiset oikeudet jne.). Heillä ei ole kuitenkaan muuta vaihtoehtoa, sillä he ovat taloudellisesti riippuvaisessa asemassa. (13)

6.10.1

Maahanmuuttajien työtapaturmien yleisyys on Euroopassa noin kaksinkertainen muihin työntekijöihin verrattuna (xiv: Bollini & Siem, 1995). Saksassa maahanmuuttajien tapaturmat ovat yleisiä erityisesti sellaisilla aloilla, joilla työsuojelu on heikkoa (xv: Huismann ym., 1997). Niin ikään Saksassa kerättyjen tietojen mukaan 5-9-vuotiaat maahanmuuttajalapset ovat alttiimpia tieliikenneonnettomuuksille ja muille loukkaantumisille kuin samanikäiset saksalaislapset (xvi: Korporal & Geiger, 1990). Alankomaissa turkkilaista ja marokkolaista alkuperää olevat lapset näyttäisivät olevan muita alttiimpia kotona tapahtuville tapaturmille, myrkytykset ja palovammat mukaan luettuina sekä tieliikenneonnettomuuksille (xvii: De Jong & Wesenbeek, 1997).

6.11.1

Eräillä maahanmuuttajaryhmillä, kuten puolisoistaan erillään asuvilla miehillä, on muuta väestöä enemmän sukupuolitauteja. Monissa EU-maissa raskauteen liittyvä kuolleisuus on korkeampi maahanmuuttajanaisten kuin paikallisten naisten keskuudessa. Raskaudenkeskeytykset ovat usein yleisempiä maahanmuuttajilla. Barcelonassa maahanmuuttajat pyytävät raskaudenkeskeytyksiä kaksi kertaa yleisemmin kuin espanjalaiset naiset. Genevessä toimiva kansainvälinen maahanmuuton ja terveydenhuollon tutkimuskeskus on todennut tutkimuksessaan, että aborttien määrä on laittomien maahanmuuttajien parissa kolminkertainen vastaavanikäiseen maan omaan väestöön verrattuna (xviii: Carballo ym., 2004).

6.11.2

Yhdistyneessä kuningaskunnassa aasialaisnaisten synnyttämien lasten syntymäpaino on muihin etnisiin ryhmiin verrattuna usein alhaisempi ja myös perinataalikuolleisuus ja synnytyksen jälkeinen kuolleisuus ovat yleensä korkeampia. Myös karibialaisnaisten lasten syntymän jälkeinen neonataalikuolleisuus on keskimäärin muita lapsia yleisempää. Belgiassa ja Saksassa perinataali- ja imeväiskuolleisuuden on havaittu olevan korkeaa marokkolaisten ja turkkilaisten maahanmuuttajien lasten keskuudessa. Saharan etelänpuoleisesta Afrikasta ja Keski- ja Etelä-Amerikasta kotoisin olevien naisten keskuudessa lasten alhainen syntymäpaino ja synnytysvaikeudet ovat yleisiä.

6.11.3

Maahanmuuttajien lapset saattavat käyttää muita vähemmän ennaltaehkäiseviä palveluja, kuten rokotuksia.

6.12.1

Maahanmuuttajat kokevat terveydenhuoltopalvelujen käytössä juridisia, psykososiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Kielimuuri on ilmeinen ongelma, kuten myös terveyspalvelujen hinta, sillä pieninkin maksuosuus on pienituloiselle maahanmuuttajalle huomattava este. Monissa maissa laittomien maahanmuuttajien ja hakemuksensa käsittelyä odottavien turvapaikanhakijoiden ongelmana ovat hoidon saantia haittaavat juridiset esteet.

6.12.2

Usein julkisten terveydenhuoltopalvelujen tuottajilla ei ole myöskään mahdollisuuksia ottaa huomioon maahanmuuttajien erityisiä terveysongelmia, ja niiltä puuttuvat herkkyys ja taidot, joita tarvitaan, jotta voidaan menestyksekkäästi tuottaa terveyspalveluja henkilöille, joilla saattaa olla hyvin erilaisia käsityksiä terveydestä, erilainen suhtautuminen sairauteen, kipuun ja kuolemaan sekä erilaisia tapoja ilmaista oireita, selviytyä sairauden kanssa ja ilmaista lääkäriin kohdistuvia odotuksia.

6.12.3

Lisäksi jäsenvaltioiden erittäin pitkälle kehittyneen ja eriytyneen terveydenhuoltoalan monimutkaisuus saattaa vaikeuttaa tilannetta entisestään.

6.12.4

Maahanmuuttajaväestöön kohdistuva sairauksien ehkäisy ja terveyden edistäminen on usein riittämätöntä. Tämä ei koske pelkästään synnytystä edeltäviä tutkimuksia, vaan myös rokotusohjelmia ja muunlaista ennaltaehkäisyä ja varhaishavaitsemisjärjestelmiä, seulontatutkimukset mukaan luettuina. Tähän asti ennaltaehkäisyohjelmissa ei ole juurikaan sovellettu erilaiset kulttuurit huomioon ottavia lähestymistapoja eri maahanmuuttajaryhmien tavoittamiseksi.

6.12.5

Suuri rasitus useimmille maahanmuuttajille ovat tiettyjen sairaanhoidon palvelujen korkeat hinnat ja kalliit lääkkeet. Nämä syyt voivat vaikuttaa siihen, että hoitoon ei hakeuduta ajoissa tai hoitoon määrättyjä toimenpiteitä ja lääkkeitä ei käytetä. Tämän seurauksena yksilöiden inhimillinen kärsimys ja yhteiskunnan taloudelliset kokonaiskustannukset kasvavat arvaamattomasti.

6.13.1

Myös yleistyvä terveydenhuoltohenkilöstön palkkaaminen köyhistä maista EU:hun ja muihin kehittyneisiin maihin on kasvava ongelma. Jos se jatkuu hallitsemattomana, siitä aiheutuu huomattavaa haittaa lähettävien (ja ”menettävien”) maiden terveyskehitykselle, ja se heikentää kyseisten maiden lääketieteen ja hoitoalan koulutuksen kestävyyttä. Koulutetun terveydenhuoltohenkilöstön maastamuutto resursseiltaan köyhistä maista merkitsee huomattavaa investointien menetystä terveydenhuoltohenkilöstön koulutuksessa (14). Ongelman selvittämiseksi on löydettävä uusia ratkaisuja, kuten erityinen korvausrahasto, koulutus ja uudelleensijoittaminen. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa varmistetaan, että julkisessa terveydenhuoltojärjestelmässä sovelletaan eettisten sääntöjen mukaisia palkkauskäytäntöjä. Tämä on tunnustettu yleisesti hyväksi käytänteeksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava tällaisten käytänteiden käyttöön ottaminen ja niiden soveltaminen sekä terveydenhuoltoalan työnvälitystoimistoissa ja yksityisissä terveydenhuoltopalveluissa että julkisella sektorilla.

6.13.2

Terveydenhuoltohenkilöstö (erityisesti sairaanhoitajat ja lääkärit) on avainasemassa maahanmuuttajien terveydenhuollon ylläpitämisessä ja parantamisessa. Jäsenmaiden on varmistettava terveydenhuollon ammattilaisten kyky vastata maahanmuuttajien terveydenhoidon tarpeisiin ja ymmärtää näiden erityisryhmien kulttuuriin, uskontoon ja elämäntapoihin liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat heidän terveyskäyttäytymiseensä. Tämä on tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että maahanmuuttajilla on mahdollisuus saada heidän kulttuurinsa huomioon ottavia terveydenhuoltopalveluja.

—

13. syyskuuta 2006 annettu lausunto ”Maahanmuutto EU:ssa ja kotouttamispolitiikat: alue- ja paikallishallinnon sekä kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyö”, esittelijä Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 318, 23.12.2006).

—

15. joulukuuta 2005 annettu lausunto ”Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Haagin ohjelma: kymmenen painopistettä seuraaviksi viideksi vuodeksi — Kumppanuus Euroopan uudistamiseksi vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla”, KOM(2005) 184 lopullinen, esittelijä Luis Miguel Pariza Castaños (EUVL C 65, 17.3.2006).

—

20. huhtikuuta 2006 annettu lausunto ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus muuttoliikkeitä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista”, KOM(2005) 375 lopullinen — 2005/0156 COD, esittelijä Sylvia Sciberras (EUVL C 185, 8.8.2006).