—

Vaikka työsuhteet ovat EU:ssa edelleen enimmäkseen vakiomuotoisia, on todettava, että työllisyyden kasvu viime vuosina johtuu etenkin naisten keskuudessa pitkälti osa-aikatyön lisääntymisestä. Iäkkäille työntekijöille ei ole selvästi edelleenkään tarjolla riittävästi heille soveltuvia työpaikkoja, ja epätyypilliset työmuodot (muut kuin vakiomuotoiset työsuhteet), joista eräät tarjoavat huonot työehdot ja heikon sosiaaliturvan, ovat lisääntyneet voimakkaasti etenkin nuorten keskuudessa.

—

Heikossa asemassa olevien ryhmien integroitumismahdollisuudet työmarkkinoille ovat tuskin lainkaan parantuneet (päätellen jatkuvasti korkeasta pitkäaikaistyöttömyydestä, etenkin nuorten ja heikosti koulutettujen verrattain korkeasta työttömyysasteesta sekä ennen kaikkea iäkkäiden matalasta työllisyysasteesta). Myös sosiaalisesti syrjäytyneille ryhmille työmarkkinatilanne on edelleen hyvin ongelmallinen.

—

Toteutetaan toimia, joiden avulla edistetään nuorten integroitumista työmarkkinoille tavoitteena varmistaa nuorille ensimmäinen, myös tulevaisuudennäkymiä tarjoava työpaikka.

—

Torjutaan entistä voimakkaammin edelleen olemassa olevat lukuisat haitat ja syrjimiset, jotka perustuvat ikään, sukupuoleen, vammaan tai etniseen alkuperään ja jotka ilmenevät etenkin koulutukseen ja työmarkkinoille pääsyn sekä työmarkkinoilla pysymisen yhteydessä.

—

Parannetaan työmarkkinoiden varmuutta ja estetään epävarmuus muun muassa varmistamalla, ettei työttömiä pakoteta ottamaan vastaan työtä ilman sosiaaliturvaa, torjumalla pimeä työ sekä estämällä määräaikaistyöntekijöiden hyväksikäyttö.

—

Parannetaan työpaikkojen laatua ja suojellaan työntekijöitä syrjinnältä.

—

Lisätään investointeja työpaikkojen laatuun ja iän huomioon ottaviin työpaikkoihin.

—

Investoidaan perus- ja täydennyskoulutukseen sekä elinikäiseen oppimiseen ja poistetaan työmarkkinoilla tarjotun ja kysytyn osaamisen välisiä eroja.

—

Ajanmukaistetaan ja parannetaan tarvittaessa epätyypillisten työmuotojen sosiaaliturvaa.

—

Vähennetään sukupuoleen perustuvaa eriytymistä työmarkkinoilla etenkin toteuttamalla tehokkaita toimia työ- ja perhe-elämän yhdistämiseksi (ennen kaikkea kehittämällä laaja-alaisia lasten päivähoitopalveluja sekä erilaisia tukipalveluja hoitoa tarvitseville ja heidän perheilleen myös ympärivuorokautista hoitoa tarjoavissa laitoksissa).

—

Poistetaan perhevelvollisuuksista johtuvat esteet vanhempien siirtyessä (uudelleen) työelämään ja jatkaessa työuraansa sekä kannustetaan isiä osallistumaan nykyistä enemmän lastenhoitoon.

—

Luodaan yrityksille asianmukaisia kannustimia ja tuetaan niitä, jotta ne palkkaisivat nykyistä enemmän nuoria ja iäkkäitä työntekijöitä, joilla on erityisongelmia löytää työtä.

—

Luodaan siirtymävaiheen työmarkkinat ja tarjotaan yrityksille asianmukaisia kannustimia palkata entistä enemmän työntekijöitä sekä tuetaan samalla kyseisiä henkilöitä sosiaaliseen syrjäytymiseen johtaneiden ongelmien voittamisessa (tässä yhteydessä on estettävä sekä ei-toivottu järjestelmän väärinkäyttö että kilpailuvääristymät).

—

Yleishyödyllisillä aloilla, etenkin osuus- ja yhteisötaloudessa, toteutetuilla työllisyysaloitteilla on tässä yhteydessä tärkeä rooli. Työmarkkinapoliittisten toimien rahoituksen yhteydessä niille on varmistettava asianmukainen tuki.

—

Unioni- ja jäsenvaltiotasolla toteutettavat aktiiviset työmarkkinapoliittiset toimet eivät onnistu, ellei niitä oteta asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden talousarviosuunnittelussa.

—

ETSK toteaa, että useissa maissa työmarkkinapoliittisia aloitteita koskevia ehdotuksia — esimerkiksi kansallisten uudistussuunnitelmien yhteydessä — ja aloitteiden budjettirahoitusta ei ole sovitettu yhteen (1).

—

Kansallisissa toimintaohjelmissa tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon eri maissa saadut myönteiset kokemukset. Euroopan sosiaalirahastoa tulisi hyödyntää asianmukaisesti vuosina 2007–2013.

—

ETSK kannattaa näin ollen nykyistä sitovampien tavoitteiden asettamista unionitasolla, jotta jäsenvaltioille annetaan selkeä kehys ja yksiselitteiset velvoitteet. ETSK katsoo, että toimien toteuttamisen valvonta jäsenvaltioissa edellyttää komission roolin vahvistamista työllisyysstrategiassa.

—

ETSK kehottaa myös korjaamaan tavoitteita etenkin, kun ajatellaan nuorten työllisyyttä ja nuorisotyöttömyyden torjuntaa (esimerkiksi kuuden kuukauden määräajan lyhentäminen työtä tai oppisopimuspaikkaa etsivien nuorten aktivoimiseksi), tasa-arvon edistämistä, vammaisten tukemista ja maahanmuuttajien integrointia.

—

ETSK toivoo, että näin kansalliset uudistusohjelmat olisivat työllisyyspolitiikan alalla vastedes nykyistä kunnianhimoisempia ja että niiden laatu paranisi määräaikojen, vastuun, sitoutumisen ja rahoitusperustan osalta. ETSK kehottaa tässä yhteydessä pohtimaan konkreettisten tavoitteiden asettamista asianmukaisten budjettivarojen sitomiseksi jäsenvaltioiden aktiivisiin työmarkkinapoliittisiin toimiin.

—

parannetaan nuorten tilannetta työmarkkinoilla ja vähennetään selkeästi nuorisotyöttömyyttä.

—

toteutetaan aktiivisena ikääntymisen strategioita, jotta iäkkäät voivat olla entistä pidempään työelämässä.

—

edistetään päättäväisesti naisten työllisyyttä ja mahdollistetaan kautta linjan sekä naisille että miehille työ- ja yksityiselämän entistä parempi yhteensovittaminen.

—

parannetaan vammaisten pysyvää integrointia työmarkkinoille.

—

parannetaan maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen osallistumista työelämään ja heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla.

—

Lissabonin ja Tukholman huippukokouksissa asetettujen välitavoitteiden saavuttamisessa on edistytty hitaasti, eikä vuonna 2005 saavutettu yleisen 67 prosentin työllisyysasteen (vuonna 2005: 63,8 prosenttia) eikä naisten 57 prosentin työllisyysasteen (vuonna 2005: 56,3 prosenttia) tavoitteita. On yhä ilmeisempää, ettei vuodeksi 2010 asetettuja tavoitteita kyetä saavuttamaan useissa jäsenvaltioissa eikä unionissa kokonaisuudessaan.

—

vaikka kokopäivätyö on EU:ssa edelleen pääasiallinen työmuoto, on todettava, että — etenkin naisten — työllisyyden kasvu viime vuosina johtuu pitkälti osa-aikatyön lisääntymisestä (työllisyyden kasvu onkin kokopäivätyöksi muutettuna selkeästi heikompaa, ja näin mitattuna kokopäivätyö on eräissä jäsenvaltioissa jopa vähentynyt).

—

viime vuosina on selkeimmin kasvanut iäkkäiden työllisyys. Siitä huolimatta myös iäkkäiden työllisyysaste on jäänyt huomattavasti tavoitteista (55–64-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2005 vain 42,5 prosenttia). Vain yhdeksän EU-maata on saavuttanut 50 prosentin tavoitteen (naisten ja miesten väliset erot ovat suuria: miesten osalta tavoitteet saavutettiin 17:ssä, naisten osalta vain neljässä maassa: Pohjoismaissa ja Virossa).

—

nuorten työttömyysaste oli vuonna 2005 EU:n 25 jäsenvaltiossa keskimäärin 18,5 prosenttia eli edelleen noin kaksi kertaa korkeampi kuin kokonaistyöttömyysaste.

—

huolimatta tilanteen yleisestä parantumisesta useissa jäsenvaltioissa — etenkin niissä, joissa työttömyysaste on hyvin korkea — työttömyysaste on EU:n laajuisesti pysynyt hieman alle kahdeksassa prosentissa ja on siis edelleen korkea, ja se on eräissä maissa jopa noussut.

—

työllisyysasteiden alueelliset erot ovat eräissä jäsenvaltioissa (etenkin kokoaikatyöksi muutettuina) edelleen suuria. Niiden henkilöiden määrä, jotka nykyisin 27 jäsenvaltion EU:ssa asuvat alueilla, joilla työttömyysaste on yli 15 prosenttia, on huomattavasti noussut unionin laajentumisten jälkeen.

—

sosiaalisesti syrjäytyneille ryhmille työmarkkinatilanne on edelleen hyvin ongelmallinen.

—

Heikossa asemassa olevien ryhmien integrointimahdollisuudet työmarkkinoille ovat tuskin lainkaan parantuneet (päätellen jatkuvasti korkeasta pitkäaikaistyöttömyydestä sekä etenkin nuorten ja heikosti koulutettujen verrattain korkeasta työttömyysasteesta ja ennen kaikkea iäkkäiden alhaisesta työllisyysasteesta).

—

Vaikka työsuhteet ovat EU:ssa edelleen enimmäkseen vakiomuotoisia, tiedoista ilmenee, että epätyypilliset työmuodot (muut kuin vakiomuotoiset työsuhteet), joista eräät tarjoavat huonot työehdot ja heikon sosiaaliturvan, ovat lisääntyneet voimakkaasti. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisesti lisääntymässä, ja etenkin nuoret tekevät määräaikaistyötä keskimääräistä enemmän. Urakkasopimukset, vuokratyövoiman käyttö ja näennäinen yrittäjyys (8) sekä lyhytaikaiset ja heikon sosiaaliturvan tarjoavat työsuhteet ovat lisääntymässä, vaikkakin tilanne vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain. Kaiken kaikkiaan epävarmuus lisääntyy etenkin heikossa asemassa olevissa ryhmissä. Vain jos kyseiset työmuodot ovat oma valinta ja jos ne tarjoavat riittävän sosiaaliturvan, ne voivat olla ”välivaihe” ennen siirtymistä säännellyille työmarkkinoille.

—

Useissa jäsenvaltioissa työn epävarmuus on lisääntynyt ennen kaikkea heikosti koulutettujen työntekijöiden, koulunsa keskeyttäneiden ja ammattitaidottomien henkilöiden keskuudessa. Työmarkkinoilla kysytyn ja tarjolla olevan osaamisen välisen epätasapainon vuoksi työmarkkinoille pääsy ja työelämään palaaminen työttömyyden jälkeen on kyseisille henkilöille erityisen vaikeaa.

—

Henkilöiden, joilla on huollettavia, on edelleen vaikea löytää vakituinen ja tyydyttävä työpaikka.

—

Vammaiset jäävät edelleen usein työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tuoreimpien unionin tietojen mukaan vammaisista työskentelee vain 40 prosenttia. Luvut ovat vaikeasti vammaisten osalta vieläkin huolestuttavampia.

—

Lisäksi on suuri määrä henkilöitä, joiden syrjäytyminen johtuu riippuvuussairauksista, ylivelkaantumisesta tai asunnottomuudesta ja joiden integrointi työmarkkinoille edellyttää sosiaalisia erityistoimia.

—

Maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden piirissä työehdot ja mahdollisuudet työmarkkinoilla ovat useimmissa jäsenvaltioissa epävarmemmat kuin muulla väestöllä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tässä yhteydessä romaneihin, joista on Romanian ja Bulgarian EU-jäsenyyden myötä tullut Euroopan suurin vähemmistöryhmä ja joiden työmarkkinatilanne (työttömyysaste osittain 70–90 prosenttia) on monista syistä erittäin huolestuttava. ETSK ottaa aiheeseen kantaa erillisessä lausunnossa.

—

Euroopan keskuspankin tulisi etenkin korkopolitiikallaan — hintavakauden vallitessa — edistää osaltaan tehtävänsä mukaisesti talouskasvua ja työllisyyttä. Työllisyys kasvaa huomattavasti vasta sitten, kun talouskasvu on keskipitkän aikavälin tuottavuuden kasvun ansiosta vakaata.

—

On hyödynnettävä uudistetun vakaus- ja kasvusopimuksen laajennettua toimintavaraa, jotta EU:n jäsenvaltiot voivat torjua suhdannevaihteluita sekä toteuttaa talousarviossaan sosiaalisesti hyväksyttäviä rakenneuudistuksia ja varmistaa julkisten investointien asianmukaisen tason.

—

korkeatasoisen ammattitaidon varmistaminen peruskoulutuksen sekä ammatillisen ja työssä annettavan koulutuksen avulla, jotta nuoret löytäisivät mahdollisimman helposti pysyvän työpaikan; tässä yhteydessä myös talouselämän tulisi julkisen tahon ohella kantaa vastuunsa.

—

ajoissa annettava aktiivinen tuki oppisopimuspaikkaa ja työtä etsiville nuorille (mahdollisesti jo neljän kuukauden jälkeen), painopisteohjelmien vahvistaminen sekä henkilökohtainen tuki ja neuvonta ongelmaryhmien, kuten pitkäaikaistyöttömien nuorten sekä koulun ja oppisopimuksen keskeyttäneiden nuorten integroimiseksi muun muassa yleishyödyllisten työllisyyshankkeiden ja koulutustuen avulla.

—

laaja-alaisten ja helposti saatavilla olevien ammatinvalinta- ja tiedonsaantipalvelujen kehittäminen nuoria varten kaikilla koulutustasoilla; ammattitaidon parantaminen ja asianmukaisten henkilöresurssien varmistaminen työmarkkinahallinnoissa.

—

työmarkkinoilla tarjotun ja kysytyn osaamisen välillä vallitsevien erojen poistaminen; peruskoulutusjärjestelmien tehostaminen (muun muassa alentamalla koulun keskeyttäneiden määrää ja torjumalla lukutaidottomuutta) sekä oppisopimuskoulutuksesta täydennyskoulutukseen siirtymisen helpottaminen; sukupuoleen perustuvan erittelyn poistaminen ammatinvalinnassa.

—

sellaisten toimien toteuttaminen, joilla varmistetaan, että määräaikaiset ja heikon sosiaaliturvan tarjoavat työsuhteet jäävät nuorten elämässä tilapäisiksi ilmiöiksi.

—

kiinnitettävä erityistä huomiota henkilökohtaisen koulutuksen aikana (ja sitä ennen) annettavaan tukeen sekä painostettava aikaisin kielen oppimiseen ja ammattitaitoa sivuavien taitojen hankkimiseen. On vältettävä työelämän aloittamista vaikeuttavia tekijöitä (ennen kaikkea poistettava kieliesteet mahdollisimman nopeasti) sekä helpotettava maahanmuuttajien ulkomaisten tutkintojen tunnustamista.

—

sisällytettävä integrointitoimet sosiaali- ja työmarkkinapolitiikkaan (muun muassa parantamalla viranomaisten ja työvoimahallintojen monikulttuurista pätevyyttä sekä tukemalla etenkin pk-yrityksiä). Unionin ja jäsenvaltioiden on tuettava integrointia edistäviä toimia asianmukaisesti.

—

poistettava työmarkkinoille pääsyyn liittyviä institutionaalisia esteitä ja syrjintää jäsenvaltioissa (esimerkiksi nopeuttamalla etenkin turvapaikanhakijoiden työluvan saantia (12)) sekä estettävä palkkojen polkeminen ja vahvistettava samalla integrointinäkymiä unionin maahanmuuttopolitiikassa (on torjuttava integraatiota vaikeuttava maahanmuuttopolitiikka, joka edistää määräaikaista maahanmuuttoa ja johtaa siten epävarmoihin työmuotoihin ja syrjäytymiseen).

—

parannettava tietoja, jotka koskevat maahanmuuttajataustan, eriytymisen sekä työmarkkinoilla esiintyvän syrjinnän välistä yhteyttä (13).

—

suunniteltava ennaltaehkäiseviä toimia ja seuraamuksia sekä toteutettava työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten kumppanuuksia jäsenvaltioissa pimeän työn torjumiseksi, jotta estetään sosiaalinen polkumyynti ja kilpailuvääristymät etenkin silloin, kun työvoima liikkuu rajojen yli.

—

työnhakijan laaja-alainen neuvonta ja seuranta, aktiivinen työnvälityksen tukeminen (muun muassa tukityöllistäminen, palkkatuki, yleishyödylliset sosiaalihankkeet) sekä tarvittaessa kuntoutustoimet pysyvää työllistymistä varten; aktiivisen työmarkkinapolitiikan asianmukainen rahoitus työvoimahallintojen pitkäjänteisen suunnittelun varmistamiseksi.

—

sosiaalisesti hyväksyttävien kannustimien luominen eläkkeelle siirtymisen lykkäämiseksi sekä — jos mahdollista ja toivottavaa — houkuttelevien mallien kehittäminen julkisessa eläkejärjestelmässä työelämästä eläkkeelle siirtymisen joustavoittamiseksi (mukaan lukien iäkkäiden osa-aikatyön kehittäminen).

—

toimet, joilla pyritään parantamaan työntekijöiden fyysistä ja psyykkistä kuntoa työuran pidentämiseksi, etenkin työpaineen vähentäminen yrityksissä ja iän huomioon ottavien työehtojen luominen (muun muassa kannustimet työterveyshuollon kehittämiseksi työpaikalla sekä laaja-alaiset yritysohjelmat terveyden edistämistä, sairauksien ehkäisemistä ja työntekijöiden suojelua varten).

—

iäkkäiden työntekijöiden nykyistä laajempi osallistuminen täydennyskoulutukseen (ammattitaidon kehittämisaloite 40+ sekä kannustimet, jotta etenkin heikosti koulutetut osallistuisivat nykyistä enemmän yritysten sisäiseen koulutukseen).

—

tietoisuutta edistävät toimet iäkkäiden työntekijöiden hyväksi (kokemuksen kautta saadun tiedon arvostus ja työelämässä opittujen taitojen siirtäminen nuoremmille työntekijöille) sekä etenkin pk-yrityksille tarjottava neuvonta ja tuki ennakoivassa henkilöstösuunnittelussa ja iän huomioon ottavan työorganisaation kehittämisessä.

—

toteutettava toimia työmarkkinoilla esiintyvän syrjinnän torjumiseksi ja sukupuolesta johtuvien palkkaerojen rakenteellisten syiden poistamiseksi sekä edistettävä naisten omaa sosiaaliturvaa etenkin toimin, joiden avulla vähennetään lyhytaikaista ja sosiaaliturvan piiriin kuulumatonta osa-aikatyötä sekä parannetaan osa-aikatyön sääntelyä (esimerkiksi ulotetaan oikeus tehdä osa-aikatyötä lasten vanhempiin, jotka voivat myöhemmin palata kokopäivätyöhön, sekä edistetään osallistumista yritysten sisäisiin täydennyskoulutusohjelmiin).

—

kehitettävä huomattavasti yleisesti saatavilla olevia, korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia kodin ulkopuolisia lastenhoitopalveluja alle kouluikäisille ja kouluikäisille lapsille, jotta mahdollistetaan molempien vanhempien työssäkäynti. On toteutettava toimia jaetun vanhemmuuden tosiasialliseksi edistämiseksi lastenhoidossa (ennen kaikkea isien osallistumisen kannustaminen).

—

lopetettava sellaiset perhepoliittiset toimet, joilla kannustetaan vahvasti poistumaan työelämästä tai keskeyttämään työura pitkäksi aikaa, sillä jälkeenpäin on vaikea palata työelämään kohtuullisin ehdoin. Vanhempainloman aikana myönnetyt korvaukset eivät saa vaikuttaa kielteisesti tulokehitykseen, kannustaa naisia poistumaan työelämästä eivätkä estää lastenhoidon jakamista molempien vanhempien kesken.

—

toteutettava työmarkkinapoliittisia toimia, joilla edistetään työelämään paluuta vanhempainloman jälkeen (muun muassa yrittäjyyttä edistävien aloitteiden tukeminen) sekä torjutaan koulutusta vastaamattoman työn tekeminen ja tulojen menetys (muun muassa joustavat täydennyskoulutusmallit lastenhoitovapaan aikana tai työnteon jatkaminen osa-aikaisena).

—

otettava perheolot huomioon työaikajärjestelyissä (muun muassa alle kouluikäisten tai kouluikäisten lasten vanhempien mahdollisuudet vaikuttaa työaikajärjestelyihinsä, mahdollisuus etätyöhön sekä oikeus joustaviin työaikajärjestelyihin, mikäli henkilöillä on huollettavia).

—

Mukautetaan vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiä siten, että työ ja siirtyminen työelämään ovat houkutteleva vaihtoehto esimerkiksi tarjoamalla työntekoon liittyviä etuuksia (in-workbenefits). Lisäksi vammaiseläkkeelle paluun tulisi olla mahdollista koeajan jälkeen.

—

Kehitetään, toteutetaan ja tuetaan erityisesti vammaisille suunnattuja aktiivisia työmarkkinaohjelmia (etenkin kuntoutustoimia) sekä toimia, joilla helpotetaan siirtymistä suojatyöstä tavanomaiseen työelämään (esimerkiksi tiedotuksen ja viestinnän räätälöinti vammaisille työnhakijoille soveltuviksi).

—

Muutetaan työpisteet vammaisille soveltuviksi sekä edistetään niihin työntekijöihin kohdennettuja myönteisiä toimia, jotka ovat vammautuneet työuransa aikana. Lisäksi tulisi harkita koulutusvapaan myöntämistä ammatillista täydennyskoulutusta varten, työnkuvan mukauttamista tai vaihtoehtoisia tehtäviä.

—

Varmistetaan vammaisille työntekijöille lisäapu ja vammaisten hoivapalvelut, jotta työntekijät, joiden perheessä on vammainen perheenjäsen, voivat jatkaa työuraansa.