27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/44

1.1

Komitea suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen direktiiviksi vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista. Sen strategisena tavoitteena on yhdenmukaistaa yhteisön oikeutta mainitulla alalla. Tämän ansiosta turvallisuuden edellytykset vaarallisten aineiden kuljetuksissa kohentunevat.

1.2

Ehdotetulla direktiivillä ajantasaistetaan vaarallisten aineiden kuljetusten alalta neljä voimassa olevaa direktiiviä ja neljä komission päätöstä, jotka yhdistetään yhdeksi säädökseksi, ja samassa yhteydessä EU-sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan kattamaan maanteiden ja rautateiden ohella myös sisävesikuljetukset.

1.3

Komitea yhtyy komission käsitykseen, että on vaikea väittää, että vaarallisten aineiden kuljetuksille on luotu mahdollisimman turvalliset edellytykset, ellei anneta yhtenäistä yhteisön lainsäädäntöä, joka kattaa kaikki sisämaankuljetusmuodot (maantie- rautatie- ja sisävesikuljetukset).

1.4

Komitea on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että vaarallisten aineiden maantie- ja rautatiekuljetuksia koskeva sitovan lainsäädännön yhtenäistäminen, mikä ei edellytä nykyisten säännösten oleellista muuttamista, ja yhteisön lainsäädännön soveltamisalan ulottaminen samassa yhteydessä sisävesiliikenteeseen yksinkertaistaa merkittävästi lainsäädäntöä ja hallintomenettelyjä sekä viranomaisia että yksityisiä toimijoita ajatellen.

1.5

Yhden säädöksen soveltaminen kaikkiin kolmeen sisämaankuljetusmuotoon sekä mahdollisuus pelkästään viitata vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin direktiivin liitteissä (jolloin niitä ei enää liitettäisi itse direktiiviin, kuten nykyisin on asian laita) supistavat yhteisön säännöstöä merkittävästi.

1.6

Komitean mielestä direktiivin valitseminen uusien säännösten oikeudelliseksi muodoksi on hyvä ratkaisu. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että jäsenvaltioille kaavaillaan mittavia poikkeuksia ja vapauksia, komitea kehottaa kaikkia jäsenvaltioita mahdollisimman tiiviiseen yhteistyöhön komission kanssa, jotta lainsäädäntöä kyetään todella yhtenäistämään.

1.7

Komitea korostaa, että koska direktiiviehdotuksessa esitetään yksityiskohtaisia säännöksiä vaarallisten aineiden kuljettamisen teknisistä ehdoista sekä itse aineiden luokista, se voi ilmaista näkemyksensä ainoastaan ehdotukseen liittyvistä yleisistä kysymyksistä.

1.8

Komitea on tyytyväinen komission ilmoitukseen, että jäsenvaltioiden ja sidosryhmien, kuten vaarallisten aineiden kuljetuksia harjoittavia yrityksiä edustavien toimialajärjestöjen, esittämät näkemykset vaikuttivat ehdotuksen sisältöön olennaisesti ja että kuulemisprosessissa pyrittiin kaikin tavoin yhteisen näkökannan löytymiseen.

1.9

Komitea panee tyytyväisenä merkille, että komitologiamenettelyissä komissiota avustaa edelleenkin vaarallisten aineiden kuljetuksia käsittelevä erityinen sääntelykomitea.

1.10

Komitea on myös hyvillään siitä, että toimialajärjestöillä oli mahdollisuus osallistua sääntelykomitean kokouksiin ja esittää siinä yhteydessä säännöllisesti näkemyksiään ehdotusta valmisteltaessa. Se pitää lisäksi myönteisenä, että myös EFTA:n jäsenvaltioita kuultiin asiassa ja että Euroopan parlamenttia pidettiin jatkuvasti ajan tasalla.

1.11

Komitea pitää arvossa myös sitä, että Reinin navigaation keskuskomissiota pyydettiin esittämään mielipiteensä, etenkin kun vaarallisten aineiden kuljetukset kyseistä jokea pitkin muodostavat noin 80 prosenttia niiden kaikista kuljetuksista Euroopassa.

1.12

Komitea panee lisäksi merkille komission esittämät tiedot, joiden mukaan ulkopuoliset konsultit esittivät kyseisestä politiikanlohkosta vuosina 2004–2005 julkaisussa Evaluation of the EU policy on the transport of dangerous goods since 1994 arvionsa, joka vahvisti direktiiviehdotuksessa valitun linjan asianmukaisuuden. Komission esittämien tietojen mukaan julkisissa kuulemisissa valtaosa osallistujista asettui tukemaan komission ehdottamaa politiikkaa.

1.13

Komitea pitää erittäin toivottavana, että komissio tukisi jäsenvaltioissa tehtävää käännöstyötä taloudellisesti, koska direktiivin tekniset liitteet käännetään ja julkaistaan yhteisön sijaan jäsenvaltioissa.

1.14

Edellä esitetyn perusteella komitea on vakuuttunut, että on asianmukaista tukea puheena olevaa ehdotusta, jonka lukuisista eri jäsenvaltioista peräisin olevat vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksiin perehtyneet huippuasiantuntijat ovat laatineet.

1.15

Komitea kiinnittää kuitenkin huomiota tiettyihin kysymyksiin, joita sen mielestä pitää vielä täsmentää tai selkeyttää: Ensinnäkin puuttuu määritelmä siitä, mitä direktiivissä tarkoitetaan ”vaarallisilla aineilla”. Jäsenvaltioille myönnetään oikeus kieltää vaarallisten aineiden kuljetukset alueellaan vain muista kuin turvallisuussyistä. Liitekohdat III.2 ja III.3 eivät sisällä minkäänlaisia tietoja.

Komitean huomiot näistä seikoista esitetään ”Erityistä”-osiossa.

2.1

Vaarallisten aineiden (kemialliset aineet, puhdistusaineet, bensiini, räjähdysaineet, käsiaseiden ammukset, aerosolit, radioaktiiviset materiaalit, torjunta-aineet jne.) sisämaankuljetuksiin liittyy merkittävä onnettomuusriski. Tämä pätee kaikkiin kuljetusmuotoihin, niin maantie-, rautatie- kuin sisävesikuljetuksiinkin. Elämään ja terveyteen kohdistuvan uhan alaisina ovat sekä kuljetushenkilöstö että lukuisat kaupunkien ja maaseudun asukkaat.

2.2

Onkin jo ryhdytty toimenpiteisiin, joilla pyritään takaamaan vaarallisten aineiden kuljetusten mahdollisimman turvalliset olosuhteet. Nykyään vaarallisten aineiden kansainvälisiä kuljetuksia säännellään kansainvälisillä yleissopimuksilla ja sopimuksilla, jotka perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) suosituksiin. YK on laatinut ja ajantasaistanut asiakirjan Recommendations on the Transport of Dangerous Goods, jonka tavoitteena on varmistaa vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuus sekä vapaat ja multimodaaliset kansainväliset kuljetukset.

2.3

Vaarallisten aineiden kuljettamista koskeva sääntely on tärkeää paitsi kyseisten aineiden erityisluonteen vuoksi myös niiden volyymin takia. Vaarallisten aineiden kuljetusten kokonaismäärä unionissa on jo 110 miljardia tonnikilometriä vuodessa, mikä vastaa noin 8 prosenttia koko tavaraliikenteestä. Tästä määrästä 58 prosenttia kuljetetaan maanteitse, 25 prosenttia rautateitse ja 17 prosenttia sisävesitse. Rautatiekuljetuksia lukuun ottamatta kuljetusten määrä on kasvussa.

2.4

Sisämaankuljetuksia koskevat kansainväliset sopimukset on pantu Euroopassa täytäntöön seuraavilla asiakirjoilla:

2.5

Vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksia koskeva EU-lainsäädäntö kattaa kuitenkin vain maantie- ja rautatiekuljetukset. Näiden kuljetusmuotojen osalta lainsäädännöllä varmistetaan kuljetusten korkea turvallisuustaso, kuljetuspalvelujen vapaa tarjonta ja kuljetusvälineiden vapaa liikkuvuus EU:n alueella. Tätä alaa koskevaan yhteisön lainsäädäntöön sisältyy neljä säädöstä:

2.6

Vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksista ei kuitenkaan ole olemassa EU:n sääntöjä. Vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksissa noudatetaan tosin nykyään kahta järjestelmää, joilla säännellään Reinin ja Tonavan alueen kuljetuksia (ADN-R ja ADN-D), mutta ne ovat aluekohtaisia. Jäsenvaltioissa on lisäksi sääntöjä, joita sovelletaan kansallisiin kuljetuksiin. Alan lainsäädännön puuttuminen johtuu mm. ADN-sopimuksen allekirjoittamisen viivästymisestä. Komissio antoi vuonna 1997 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi aluksilla suoritettavia vaarallisten aineiden sisävesikuljetuksia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä. Ehdotus ei kuitenkaan tullut hyväksytyksi, ja se vedettiin pois vuonna 2004.

2.7

Sisävesikuljetuksia koskevan sopimuksen ratifiointiprosessi on kuitenkin käynnissä, ja sen odotetaan tulevan voimaan viimeistään vuonna 2009. Näin ollen komitea yhtyy komission toteamukseen, että jo pelkästään yhtenäistämistä ajatellen on järkevää sisällyttää sisävesiliikenne yhteisön oikeuteen. Samassa yhteydessä tarjoutuu tilaisuus ajantasaistaa ja yhdenmukaistaa voimassa olevaa lainsäädäntöä. Ei myöskään ole suotavaa luoda kahta eri järjestelmää, joista toinen koskisi kansainvälistä ja toinen kansallista liikennettä. Perusteena uudistukselle on myös se, että voimassa oleva vaarallisten aineiden kuljetuksia koskeva EU-lainsäädäntö on melko monimutkaista. Kuljetusmuotokohtaiset säädökset sisältävät tiettyjä epäjohdonmukaisuuksia, ja eräät säännökset ovat jo nyt tai kohtapuolin vanhentuneita. Esimerkiksi kahta direktiiviä voidaan pitää tarpeettomina, koska niiden säännökset on sisällytetty ADR-, RID- ja ADN-määräyksiin. Lisäksi on törmätty tekniseen ongelmaan, joka liittyy voimassa olevien direktiivien rakenteeseen. Direktiiveissä edellytetään, että aina kun kansainvälisiä sopimuksia tarkistetaan kahden vuoden välein, niiden laajat tekniset liitteet on käännettävä kokonaan. Tämä on osoittautunut äärimmäisen vaikeaksi ja kalliiksi tehtäväksi.

2.8

Komissio toteaa, että jos mitään ei tehdä, edellä mainitut ongelmat säilyvät ja saattavat vielä pahentua entisestään. Voimassa olevat mutkikkaat säännöt mutkistuvat luultavasti vielä enemmän, kun kansainvälisiä sopimuksia muutetaan, vanhentuneet säännöt jäävät voimaan ja aiheuttavat sekaannusta käyttäjien keskuudessa, ja sitovien sääntöjen noudattamatta jättäminen on yhä suurempana uhkana. EU-sääntöjen soveltaminen pikemminkin vaikeutuu pahasti kuin helpottuu. Kun multimodaalisten toimintamallien käyttö lisääntyy, eri sääntöjen soveltaminen eri liikennemuotoihin aiheuttaa entistä enemmän päivittäisiä käytännön ongelmia multimodaalisessa toiminnassa ja lisää tarpeettomasti kustannuksia. Sisävesiliikenteessä, joka tilastojen perusteella olisi monissa tapauksissa kaikkein sopivin liikennemuoto, eri sääntöjen soveltaminen kansainvälisiin ja kansallisiin kuljetuksiin haittaa tämän liikennemuodon kehittymistä.

2.9

Näin ollen ehdotetaan annettavaksi uusi direktiivi, jolla ajantasaistetaan vaarallisten aineiden maantie- ja rautatiekuljetusten alan neljä voimassa olevaa direktiiviä ja neljä komission päätöstä, jotka yhdistetään yhdeksi säädökseksi (kaikkiin kolmeen sisämaankuljetusmuotoon sovelletaan yhtä säädöstä), ja jolla EU-sääntöjen soveltamisala laajennetaan kattamaan myös sisävesikuljetukset.

2.10

Uudella direktiivillä kumotaan voimassa olevat, vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevat direktiivit 94/55/EY ja 96/49/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantajia koskevat direktiivit 96/35/EY ja 2000/18/EY sekä direktiiveihin 94/55/EY ja 96/49/EY liittyviä kansallisia poikkeuksia koskevat komission päätökset 2005/263/EY ja 2005/180/EY, sellaisina kuin ne ovat muutettuina. Tässä yhteydessä on aiheellista lisätä, että direktiivien 96/35/EY ja 2000/18/EY säännökset sisältyvät nykyisin direktiivien 94/55/EY ja 96/49/EY liitteisiin, minkä vuoksi ensiksi mainitut käyvät maantie- ja rautatieliikenteen osalta tarpeettomiksi.

2.11

Ehdotuksella sisällytetään voimassa olevat kansainvälisiä kuljetuksia koskevat säännöt yhteisön oikeuteen ja laajennetaan kansainvälisten sääntöjen soveltamisalaa kansallisiin kuljetuksiin. Ehdotuksella yksinkertaistetaan siis huomattavasti vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevaa yhteisön oikeutta, vaikka siinä laajennetaankin lainsäädännön soveltamisalaa.

2.12

Ehdotuksen tavoitteena on lisäksi siirtää direktiivien teknisten liitteiden välttämätön kääntäminen ja julkaiseminen yhteisöltä eli käytännössä komissiolta jäsenvaltioille. Yksi tärkeimmistä syistä tähän on se, etteivät EU-tasolla tuotetut käännökset ole kaikissa tapauksissa olleet kyllin korkealaatuisia, jolloin jäsenvaltiot ovat joutuneet teettämään omat käännöksensä tai korjauttamaan EU-käännöksiä. Liitteet ajantasaistetaan joka toinen vuosi. Näin ollen komission olisi tuettava taloudellisesti liitteiden kääntämistä jäsenvaltioissa. Komissio kuitenkin uskoo, että yhteisön säästämät käännös- ja julkaisukustannukset olisivat suuremmat kuin jäsenvaltioille annettava tuki.

2.13

Ehdotuksella tähdätään uuteen järjestelmään, jossa direktiivin liitteissä pelkästään viitattaisiin vaarallisten aineiden kuljetuksia koskeviin sopimuksiin eikä niitä liitettäisi itse direktiiviin, kuten nykyisin on tehty. Tämän odotetaan supistavan yhteisön säännöstöä noin 2 000 sivulla.

2.14

Yksinkertaistetulla yhteisön lainsäädännöllä yksinkertaistettaisiin myös yhteisön oikeuden saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lainvalvontaviranomaisten työ, myös raportointi, yksinkertaistuisi ja tehostuisi, jos vaarallisten aineiden kuljetuksia koskevat säännöt yhdenmukaistettaisiin.

2.15

Yksinkertaistetut ja yhdenmukaistetut säännöt helpottaisivat hallintomenettelyjä vaarallisten aineiden kuljetusten kaikkien osapuolten kannalta lähettäjistä vastaanottajiin.

2.16

Yhdenmukaistetut säännöt helpottaisivat myös kuljetuksia ja ajoneuvoja koskevaa dokumentointia sekä kuljetuksiin osallistuvien henkilöiden koulutusta ja vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuusneuvonantajien työtä.

2.17

Ehdotus sisältyy yhteisön säännöstön ajantasaistamista ja yksinkertaistamista koskevaan komission ohjelmaan sekä komission työ- ja lainsäädäntöohjelmaan.

3.1

Todettakoon ensinnäkin, että asiakirjaan aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista” sisältyvässä määritelmäjaksossa (esim. ADR, RID, ADN, ajoneuvo, vaunu, alus) ilmoitetaan, mitä yksittäisillä sanoilla ja termeillä tarkoitetaan tässä direktiivissä. Tarjolla ei kuitenkaan ole tietoa siitä, miten käsite ”vaaralliset aineet” olisi ymmärrettävä. Epäilemättä asia ei ole yksinkertainen, kun otetaan huomioon, miten paljon vaarallisia aineita nykyään on olemassa ja miten nopeasti tekniikan kehitys etenee kasvattaen niiden luetteloa lakkaamatta. Komitea katsoo tästä huolimatta, että tarvitaan tietoja siitä, mitä käsite ”vaaralliset aineet” merkitsee tässä direktiivissä.

3.2

Toiseksi todettakoon, että ehdotetussa direktiivissä jäsenvaltioille jätetään oikeus säännellä vaarallisten aineiden kuljetusta alueellaan tai kieltää tällaiset kuljetukset, mutta vain muista kuin kuljetusturvallisuuteen liittyvistä syistä. Vaikka komitea ymmärtää syyt, joiden perusteella jäsenvaltioille on myönnetty oikeus säännellä vaarallisten aineiden kuljetuksia tai kieltää ne, se ei ymmärrä ajatuskulkua, jonka pohjalta annetaan oikeus toimia ”vain muista kuin kuljetusturvallisuuteen liittyvistä syistä”. Komitea katsoo, että kun ajatellaan tarkasteltavana olevaa ehdotusta, jonka tavoitteena on lisätä vaarallisten aineiden kuljettamisen turvallisuutta, ehdotettu sanamuoto merkitsisi, ettei jäsenvaltioilla olisi mahdollisuutta kieltää vaarallisten eineiden kuljetusta alueellaan turvallisuussyistä, mikä vaikuttaa epäjohdonmukaiselta. Lisäksi komitealle jää epäselväksi, miten kyetään takaamaan rajatylittävään liikenteeseen kohdistuvien tämäntyyppisten kieltojen koordinointi, mikäli jäsenvaltiot määräävät toisistaan poikkeavia kieltoja.

3.3

Kolmanneksi komitea huomauttaa, että liitteen III (Sisävesikuljetukset) kohdat III.2 ja III.3 eivät sisällä minkäänlaisia tietoja kaavailluista siirtymäkauden lisäsäännöksistä tai kansallisista lisäsäännöksistä. Näin ollen komitea pyytää tarkentamaan, eikö tällaisia säännöksiä tosiaan ole suunnitteilla vai ovatko ne vasta valmisteilla.