27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/31

1.1

Energiasta on tullut keskeinen poliittinen kysymys, joka liittyy läheisesti kasvua ja työllisyyttä koskevaan Lissabonin strategiaan.

1.2

Lissabonin strategiassa keskeisellä sijalla on työpaikkojen lisääminen ja niiden laadun parantaminen. Markkinaolosuhteiden muuttuessa menetetään energia-alalla työpaikkoja. Samalla uudet energiaratkaisut voivat vauhdittaa laadukkaiden työpaikkojen luomista merkittävästi. Yleissivistävä ja ammatillinen koulutus ovat keskeisiä tekijöitä.

1.2.1

Työllisyyden lisäksi myös muut energiapolitiikan sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät näkökohdat ovat tärkeä osa Lissabonin strategiaa. Tähän kuuluu erityisesti korkealaatuisen julkisen palvelun tarjoaminen kohtuulliseen hintaan. Kansalaisyhteiskunnan ja työmarkkinaosapuolten on voitava osallistua aktiivisesti energiapolitiikan kehittämiseen.

1.3

ETSK ja kansalliset talous- ja sosiaalineuvostot ovat esittäneet seuraavat Lissabonin strategiaan liittyvät, energiapolitiikkaa koskevat suositukset (osaamisyhteiskunnalle muotoiltu energiapolitiikka):

1.4

Jotta energia-alalla saataisiin aikaan kiireellisesti tarvittavia muutoksia, innovaatiovauhtia on nopeutettava. Komitea kehottaa

2.1

ETSK:n on määrä laatia vuoden 2008 alussa yhteistyössä kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen kanssa kokoava raportti kasvua ja työllisyyttä koskevista Lissabonin strategian painopisteistä. Tämä energiapolitiikkaa koskeva lausunto on osa mainittua raporttia. Se on laadittu yhteistyössä kansallisten talous- ja sosiaalineuvostojen kanssa. Työskentelyyn osallistuivat erityisen aktiivisesti Ranskan, Italian ja Maltan talous- ja sosiaalineuvostot.

2.2

Käsillä oleva lausunto pohjautuu kasvua ja työllisyyttä koskevien yhdennettyjen suuntaviivojen (2005–2008) B jaksoon eli Euroopan kasvupotentiaalia lisääviin mikrotaloudellisiin uudistuksiin. Se liittyy erityisesti kilpailukyvyn vahvistamista (N:o 8), tutkimusta ja kehitystä (N:o 12), innovaatiota sekä tieto- ja viestintätekniikkaa (N:o 13) ja luonnonvarojen kestävää käyttöä (N:o 14) käsitteleviin suuntaviivoihin (1).

2.3

Eurooppa-neuvosto ilmaisi 23.–24. maaliskuuta 2006 Brysselissä pitämänsä kokouksen päätelmissä tyytyväisyytensä Euroopan parlamentin, alueiden komitean ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitean aloitteisiin lisätä yhteisön tason vastuunottoa (työllisyyttä ja kasvua koskevaan uudelleenkäynnistettyyn Lissabonin strategiaan liittyen). ”Eurooppa-neuvosto kannustaa Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa jatkamaan työtään ja pyytää niitä toimittamaan vuoden 2008 alussa yhteenvedot kasvu- ja työllisyyskumppanuuden tukemiseksi” (puheenjohtajan päätelmien kohta 12).

2.4

Eurooppa-neuvosto toteaa: ”Kuvaavaa tilanteelle Euroopassa on kiihtynyt kansainvälinen kilpailu, ikääntyvä väestö, kohonneet energian hinnat sekä tarve taata energiahuollon varmuus” (puheenjohtajan päätelmien 7 kohta). Lisäksi se vahvistaa, että työllisyyttä ja kasvua koskevat yhdennetyt suuntaviivat vuosille 2005–2008 ovat edelleen voimassa. Niiden puitteissa se on sopinut ensisijaisia toimia edellyttävistä aloista, joita ovat panostaminen osaamiseen ja innovointiin, liiketoimintapotentiaali erityisesti pk-yrityksissä ja ensisijaisten ryhmien työllistäminen sekä Euroopan energiapolitiikan määrittelystä (kohta 16).

2.5

”Eurooppa-neuvosto toteaa, että Euroopalla on edessään useita energia-alan haasteita: öljy- ja kaasumarkkinoilla vallitseva ongelmallinen tilanne, kasvava riippuvuus tuonnista, monipuolistamisessa saavutetut rajoitetut tulokset, korkeat ja epävakaat energian hinnat, lisääntyvä maailmanlaajuinen energiankysyntä, tuottaja- ja kauttakulkumaita sekä kuljetusreittejä koskevat turvallisuusriskit, ilmastonmuutoksesta johtuvat kasvavat uhat, hidas edistyminen energiatehokkuuden alalla ja uusiutuvien energialähteiden käytössä, tarve avoimuuden lisäämiseen energiamarkkinoilla ja kansallisten energiamarkkinoiden yhdentymisen ja yhteenliittämisen jatkamiseen energiamarkkinoiden vapautumisen lähestyessä toteutumistaan (heinäkuu 2007) sekä energia-alan toimijoiden välisen koordinoinnin rajoittuneisuus samalla, kun tarvitaan laajoja investointeja energiainfrastruktuuriin” (kohta 43).

2.6

Vastauksena näihin haasteisiin ja komission vihreän kirjan ”— Euroopan strategia kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaamiseksi” pohjalta Eurooppa-neuvosto kannustaa kehittämään energiapolitiikkaa, jolla pyritään tehokkaaseen yhteisön politiikkaan, jäsenvaltioiden toimien johdonmukaisuuteen ja eri politiikanalojen toimien yhtenäisyyteen ja saavutetaan tasapainoisella tavalla toimitusvarmuuden, kilpailukyvyn ja ympäristön kestävyyden tavoitteet (kohta 44).

2.7

”Eurooppa-neuvosto korostaa, että mainitun johdonmukaisuuden saavuttamiseksi sekä EU:n sisäisissä että ulkoisissa politiikoissa energiapolitiikan on vastattava monien politiikanalojen vaatimuksiin. Osana kasvustrategiaa energiapolitiikka edistää avoimilla ja kilpailuun perustuvilla markkinoilla investointeja, teknologian kehittämistä sekä koti- ja ulkomaankauppaa. Energiapolitiikalla on vahvat siteet ympäristöpolitiikkaan, työllisyyteen, aluepolitiikkaan ja erityisesti liikennepolitiikkaan. Lisäksi ulko- ja kehitysyhteistyöpolitiikan merkitys energiapolitiikan tavoitteiden edistämisessä muiden maiden kanssa kasvaa jatkuvasti” (kohta 45).

2.8

Euroopan energiapolitiikan pitäisi perustua yhteisiin näkemyksiin pitkän aikavälin kysynnästä ja tarjonnasta sekä kaikkien energialähteiden etujen ja haittojen objektiiviseen ja avoimeen arviointiin, ja sen pitäisi osaltaan edistää tasapainoisella tavalla kolmen päätavoitteensa saavuttamista (kohdat 46 ja 47):

2.9

Näihin tavoitteisiin pyrittäessä Euroopan energiapolitiikan olisi

2.10

Komission on määrä esittää strateginen energiakatsaus säännöllisesti vuodesta 2007 alkaen. Komissio julkaisi ensimmäisen katsauksensa sekä Eurooppa-neuvostolle ja Euroopan parlamentille tarkoitetun tiedonannon aiheesta ”Energiapolitiikka Euroopalle” (”energiapaketti”) 10. tammikuuta 2007.

2.11

Komissio on asettanut Euroopan energiapolitiikalle kolme tavoitetta: torjua ilmastonmuutosta, edistää työllisyyttä ja kasvua sekä vähentää EU:n riippuvuutta kaasun ja öljyn tuonnista.

2.12

Komissio on esittänyt Euroopan energiapolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen EU:ssa 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. EU:n tavoitteeseen liittyvät läheisesti teollisuusvaltioiden kansainväliset toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Kun niihin on sitouduttu, EU:n on lisättävä toimiaan. Tavoitteena tulisikin olla päästöjen vähentäminen 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja 60–80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

2.13

Huolenaiheena ei ole ainoastaan ilmastonmuutos vaan myös Euroopan energiahuollon turvallisuus, talous ja kansalaisten hyvinvointi. Komissio katsoo, että tavoitteen saavuttaminen voi myös vähentää EU:n kasvavaa riippuvuutta epävakaista öljyn ja kaasun hinnoista, lisätä EU:n energiamarkkinoiden kilpailukykyä sekä edistää teknologian kehitystä ja työllisyyttä.

2.14

Yleisen kasvihuonekaasuja koskevan tavoitteen saavuttaminen edellyttää EU:lta hiilidioksidipäästöjen vähentämistä energiankäytössä vähintään 20 prosentilla — ja luultavasti enemmänkin — seuraavan 13 vuoden aikana. Se tarkoittaa, että EU:n on johdettava maailmanlaajuisesti uuden teollisen vallankumouksen vauhdittamista.

2.15

Tavoitteen saavuttamiseksi komissio ehdottaa lukuisia energiaan liittyviä toimenpiteitä. Niitä ovat energiatehokkuuden parantaminen, uusiutuvien energiamuotojen osuuden lisääminen energialähteiden yhdistelmässä ja uudet toimenpiteet, joilla varmistetaan, että kaikki voivat hyötyä energian sisämarkkinoiden eduista, jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuullisuuden vahvistaminen ja energiateknologian kehitystä koskevan pitkän aikavälin näkemyksen luominen, uudenlainen lähestymistapa ydinturvallisuuteen ja ydinlaitosten turvaamiseen, sekä EU:n määrätietoinen pyrkimys noudattaa yhtenäistä linjaa kansainvälisten kumppanien, kuten energiantuottajien, viejien ja kehitysmaiden kanssa.

2.16

Katsaus sisältää kymmenkohtaisen energia-alan toimintasuunnitelman ja toimenpideaikataulun. Toimintasuunnitelma sisältää ensimmäisen konkreettisten toimien muodostaman kokonaisuuden, johon kuuluvat seuraavat osat:

2.17

Komission 19. lokakuuta 2006 hyväksymä energiatehokkuussuunnitelma on myös osa toimintasuunnitelmaa. Komission tiedonanto ”Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen — Toimet vuoteen 2020 ja sen jälkeen” (KOM(2007) 2 lopullinen) ja strateginen katsaus täydentävät ja vahvistavat toisiaan.

2.18

Eurooppa-neuvosto kannatti ehdotuksia varauksetta 8.–9. maaliskuuta 2007 pidetyssä kevätkokouksessaan. Komissio laatii yksityiskohtaisia lainsäädäntö- ja muita asiaankuuluvia ehdotuksia huippukokouksen päätelmien mukaisesti. Kahden vuoden kuluttua laadittavassa toisessa strategisessa energiakatsauksessa raportoidaan edistyksestä, koska valtion- ja hallitusten päämiehet ovat sitoutuneet keskustelemaan energiakysymyksistä säännöllisesti.

2.19

ETSK laati toimikaudellaan 2002–2006 useita energiapolitiikkaa käsitelleitä lausuntoja erityisesti erilaisten energialähteiden ja -teknologioiden ominaisuuksista ja merkityksestä. Syyskuun 2006 täysistunnossaan ETSK hyväksyi aiempiin lausuntoihin suureksi osaksi perustuvan valmistelevan lausunnon ”EU:n energiahuolto: optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskeva strategia (2)”. Lausunto kattaa monia Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2006 esille ottamista kysymyksistä. Seuraavassa kerrataan lausunnon tärkeimmät johtopäätökset.

2.20

ETSK katsoo, että unionin on asetettava energialähteiden monipuolista yhdistelmää koskeva strateginen päämäärä, joka vastaa parhaalla mahdollisella tavalla taloutta, toimitusvarmuutta ja ilmastopolitiikkaa koskevia tavoitteita. Kaikilla energialähteillä ja tekniikoilla on edellä mainittuihin tavoitteisiin nähden etunsa ja haittansa, jotka on otettava huomioon ennakkoluulottomasti ja tasapainoisesti.

2.21

Uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseen liittyy mahdollisuuksia, jotka on syytä hyödyntää. Ei kuitenkaan pidetä todennäköisenä, että uusiutuvilla energialähteillä voitaisiin lähitulevaisuudessa kokonaan korvata perinteiset energialähteet siinäkään tapauksessa, että uusiutuvia energialähteitä koskeva tavoite — 20 prosentin osuus vuonna 2020 — saavutettaisiin.

2.22

Kaikki vaihtoehdot on säilytettävä. Lausunnossa esitetyt skenaariot 25 jäsenvaltion EU:sta tukevat selkeästi tätä päätelmää. Jopa vaihtoehto, joka perustuu oletukseen, että energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntymistä koskeva kehityskulku olisi mahdollisimman suotuisa, ei anna aihetta olettaa, että mikään energiatekniikka voisi jäädä pois käytöstä aiheuttamatta kielteisiä vaikutuksia joko ympäristöön tai talouteen.

2.23

Nykyisen energialähteiden yhdistelmän kehittämisessä tulisi pyrkiä vähentämään tuontiriippuvuutta sekä lisäämään päästöttömien energialähteiden saatavuutta Euroopassa. Tässä yhteydessä tulee pitää mielessä, että markkinatoimijat päättävät investoinneista eri tekniikoihin.

2.24

ETSK on kehottanut laatimaan optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskevan strategian. Tällöin on tärkeää selkiyttää EU:n, jäsenvaltioiden, riippumattomien viranomaisten sekä markkinatoimijoiden roolit.

Optimaalista energialähteiden yhdistelmää koskevan strategian ehdotetaan koostuvan seuraavista tekijöistä:

3.1

Energia on välttämättömyys nykyaikaiselle yhteiskunnalle. Jotta ravintoon, lämmitykseen, valaistukseen, liikenteeseen, hyödykkeisiin ja kulutustavaroihin sekä yhä suuremmassa määrin televiestintään ja tiedon käsittelyyn liittyvät tarpeet voidaan tyydyttää, energiansaanti on turvattava. Tapaa, jolla näitä tarpeita täytetään, voidaan ja täytyy muuttaa. Nykyisten haasteiden ja erityisesti ilmastonmuutoksen vuoksi kiireelliseksi tavoitteeksi on asetettava erittäin tehokas ja mahdollisimman vähähiilinen energiatalous.

3.2

Energiakysymys liittyy läheisesti kasvua ja työllisyyttä koskevaan Lissabonin strategiaan. Jotta Lissabonin strategian tavoitteet voidaan saavuttaa, tarvitaan riittävästi energiaa kohtuulliseen ja kilpailukykyiseen hintaan. Samalla uudet energiaratkaisut voivat vauhdittaa Euroopan kilpailukykyä ja laadukkaiden työpaikkojen luomista merkittävästi, erityisesti jos ne menestyvät maailmanlaajuisilla markkinoilla.

3.3

Energiapolitiikan yleiset tavoitteet — kilpailukyky, toimitusvarmuus ja kestävyys — ovat edelleen voimassa. Ilmastonmuutoksen muodostama merkittävä haaste edellyttää energian kysynnän kasvun vähentämistä parantamalla huomattavasti energiatehokkuutta ja lisäämällä selvästi uusiutuvien ja muiden vähähiilisten energiateknologioiden sekä mahdollisesti myös hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin osuutta tulevaisuudessa. Energiansaannin turvaamista palvelee myös energiatehokkuuden parantaminen, energialähteiden monipuolistaminen sekä EU:n yksituumainen esiintyminen ulkoisissa suhteissaan. Kilpailukykyä on vahvistettava avoimien markkinoiden sekä toimivan ja oikeudenmukaisen kilpailun avulla. Siihen liittyy pääsy verkkoihin ja korkealaatuisen julkisen palvelun varmistaminen.

3.4

Lissabonin strategiassa keskeisellä sijalla on työpaikkojen luominen ja niiden laadun parantaminen. Koska kilpailu markkinoilla yleensä edellyttää tuottavuuden parantamista, myös energiamarkkinoilla toimivien yritysten on tehostettava toimintaansa. Kun energia-alan työpaikkoja menetetään, irtisanottuja työntekijöitä on tuettava asianmukaisesti. Samalla työpaikkoja voidaan lisätä energiaa käyttävillä aloilla. Etenkin energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvien energialähteiden sekä muiden kehittyvien teknologioiden käyttöön tähtäävä toiminta luo runsaasti uusia ja enimmäkseen laadukkaita työpaikkoja.

3.4.1

Lissabonin strategian yhteydessä on kiinnitettävä asianmukaista huomiota energiapolitiikan sosiaaliseen ulottuvuuteen. Siihen kuuluvat työllisyyttä ja työpaikkoja koskevat kysymykset samoin kuin energian yleinen saatavuus kohtuullisiin hintoihin eli korkealaatuinen julkinen palvelu. Työmarkkinaosapuolten ja muun kansalaisyhteiskunnan on voitava osallistua aktiivisesti energiapolitiikan kehittämiseen.

3.5

ETSK on esittänyt yksityiskohtaiset näkemyksensä yllä mainituista energiapolitiikan avainkohdista viimeaikaisissa lausunnoissaan. Lisäksi se laatii aikanaan lausuntonsa komission yksityiskohtaisista lainsäädäntö- ja muista ehdotuksista, jotka perustuvat energiapakettia koskeviin Eurooppa-neuvoston päätelmiin.

3.6

Jotta vältettäisiin päällekkäistä työtä ja voitaisiin tarjota mahdollisimman paljon lisäarvoa energiakeskusteluun, ETSK keskittyy tässä lausunnossa yhteyteen, joka energiapolitiikalla on Lissabonin strategialle keskeiseen näkemykseen Euroopasta osaamisyhteiskuntana. Tässä lausunnossa käsitellään energiapaketin sisältämiä kysymyksiä suhteessa innovointiin.

3.7

Poliittisilla tavoitteilla ja toimilla luodaan puitteet, mutta teknologia ja muu innovointi sekä käyttäytymisen muuttaminen ovat avaintekijöitä todelliseen edistykseen pyrittäessä. Tämä pätee energiatehokkuuden parantamiseen sekä energian muuntamisessa että käytössä. Innovaatiolla on tärkeä rooli pyrittäessä vähentämään riippuvuutta energian tuonnista, koska sen avulla voidaan monipuolistaa energialähteiden yhdistelmää. Innovaatiota tarvitaan ehdottomasti myös kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä, kun kehitetään ja hyödynnetään uudistuvia energialähteitä, puhdasta hiiltä ja muita fossiilisia polttoaineita sekä turvallista ydinvoimaa.

3.8

Innovaatio tarkoittaa uudistamista laajassa merkityksessä. Siihen kuuluu uusien ideoiden kehittäminen ja laajamittainen käyttöönottaminen sekä niiden taloudellinen hyödyntäminen. Se kattaa sekä teknologiset innovaatiot että uudet johtamis- ja muut organisatoriset ratkaisut. Innovaatiota tapahtuu teollisuuden lisäksi myös palvelusektorilla ja julkisella sektorilla. Innovaatio on usein lähtöisin tutkimuksesta, mutta niin ei ole kaikissa tapauksissa. Komitea viittaa tässä yhteydessä myös aiheesta ”Energiahuollon turvallisuuden ja kestävyyden tutkimustarpeet” antamaansa lausuntoon (3).

3.8.1

Keskeisinä tarkastelun kohteina ovat energiateknologiat, joista esimerkkeinä ovat aiempaa tehokkaammat polttomoottorit, tuulivoimalat, aurinkopaneelit, sekä tulevaisuutta edustavat polttokennot, vetyteknologia ja fuusioenergia. Yhtä tärkeitä ovat materiaalikehityksen ja meteorologian kaltaiset tukiteknologiat, jotka mahdollistavat tehokkaan ja optimaalisen toiminnan parantamalla ennustettavuutta.

3.8.2

Mahdollisten teknologioiden valikoima energiankäytön tehostamiseksi on melkein rajaton: esimerkkejä ovat eristyksen parantaminen, vähemmän kuluttavat sähkölaitteet, kevyemmät materiaalit, tuote- ja prosessisuunnittelun parantaminen ja tehokkaammat koneet. Tässä yhteydessä runsaasti energiaa tarvitsevien teollisuudenalojen rooli on tärkeä. Jos ne eivät vastaa kysyntään sijoituksilla ja asiantuntemuksella, teollisuuden energiatehokkaan teknologian innovointi tukahtuu EU:ssa.

3.8.3

Tieto- ja viestintätekniikka tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Energian tuotantoon, muuntamiseen ja jakeluun — kuten mihin tahansa prosesseihin — sovellettuna tieto- ja viestintätekniikka tehostaa toimintaa ja lisää tuottavuutta. Sama pätee erityisesti siirtoverkkojen turvalliseen ja varmaan toimintaan. Tieto- ja viestintätekniikka auttavat käyttäjiä ja kuluttajia hallitsemaan energiankäyttöään. Yhtenä esimerkkinä sen tarjoamista mahdollisuuksista voisi olla huippukuormituksen vähentäminen mahdollistamalla käyttäjien välitön reagointi hintasignaaleihin. Laajemmin katsoen tieto- ja viestintätekniikka voivat korvata liikkumistarpeita esimerkiksi etätyön ja videokonferenssien avulla.

3.8.4

Uusia menetelmiä eli innovaatioita tarvitaan myös energian ja energiajärjestelmien toimintaan ja hallintaan. Tavoitteena on varmistaa korkealaatuiset palvelut kohtuulliseen hintaan. Esimerkkejä tästä ovat tuotanto- ja siirtojärjestelmien turvallinen toiminta ja ylläpito sekä markkinoiden (vaihdannan) ja kulutushuippujen hallinta sekä päivänvalon hyödyntäminen. Lisäksi myös toimiva logistiikka on tärkeää sekä energiantarpeen että polttoainetalouden hallinnan parantamisen kannalta.

3.8.5

Myös ihmisten käyttäytymisestä koskevaa innovointia tarvitaan. Kuluttaja on keskeinen tekijä — aiempaa järkevämpi energiankäyttö on jokaisen asia, ja se edellyttää uusia ajatuksia ja enemmän tietoa. Valveuttaminen ja riittävän kuluttajainformaation tarjoaminen valintojen ohjaamiseksi ovat suuria haasteita. Alue- ja kaupunkisuunnittelulla sekä arkkitehtonisilla ratkaisuilla ja rakennuksia koskevilla vaatimuksilla voidaan tukea merkittävästi kansalaisten energiavalintoja. Tätä varten olisi edistettävä tehokkaaseen energiankäyttöön ja energiansäästöön kehottavia tiedotuskampanjoita.

3.9

Ongelmiin tarvitaan kokonaan uusia ratkaisuja, ja muutosta tarvitaan kiireellisesti. Perinpohjaiset muutokset vievät aikaa, ja sen vuoksi on tärkeää aloittaa resurssien kohdentaminen välittömästi. Sillä välin parhaat olemassa olevat tekniikat esimerkiksi kotitalouksien energiankäytön vähentämiseksi on otettava laaja-alaisesti käyttöön.

3.10

Jotta innovoinnin ja sijoitusten kustannustehokkuutta voidaan parantaa, teknologioiden kustannustehokkuutta olisi arvioitava kvantitatiivisesti varhaisessa vaiheessa. Yhtenä tärkeänä esimerkkinä ovat eri teknologioiden kustannukset vältettyä hiilidioksiditonnia kohti — esimerkiksi tuulivoimalat tulevat paljon kalliimmiksi kuin rakennusten eristäminen.

3.11

Innovaatioiden luominen ja käyttöönottaminen edellyttää tietynlaisia olosuhteita ja erityisiä paikallis-, alue-, valtio- ja EU:n tason poliittisia toimenpiteitä. Koska EU:n tavoitteena on päästä johtoasemaan maailmassa energiatehokkaan ja vähähiilisen teknologian alalla, on erittäin tärkeää tarkastella energiapolitiikkaa ja muita asiaankuuluvia toimintaedellytyksiä sitä silmällä pitäen.

3.12

Menestyksekkään innovoinnin ensimmäinen edellytys on osaava ja motivoitunut työvoima, jota tuetaan korkealuokkaisella koulutusjärjestelmällä. Uusien teknologioiden kehittäminen edellyttää riittävää tutkimusta ja kehitystä sekä riskirahoitusta pk-yritysten kehittämis- ja perustamisvaiheissa. Terve ja avoin kilpailu kannustaa yrityksiä innovointiin. Maailmanlaajuinen pääsy markkinoille on välttämätöntä. Uusiutuvien energialähteiden tapauksessa verkkoon pääsy voi olla ratkaiseva edellytys onnistuneelle innovaatiolle. Sääntelyjärjestelmää on suunniteltava vahvistamaan innovaatiota, mm. palkitsemalla innovoijia erityisin tavoin (esimerkiksi päästökauppajärjestelmä ei palkitse niitä, jotka ovat ryhtyneet hyvissä ajoin toimiin päästöjen vähentämiseksi). Liiallinen sääntely tukahduttaa innovaation.

3.12.1

Uusien teknologien käyttöönotto edellyttää investointeja. Yritysten on oltava kannattavia, jotta ne pystyvät investoimaan. Tämä pätee myös energiatehokkuuden parantamista koskeviin investointeihin, vaikka niiden kuoletusaika olisikin lyhyt. Energiateollisuus on ollut viime vuosina hyvin kannattavaa, mutta investoinnit ovat silti alhaisella tasolla. Tiedetään, että suunnittelua ja hyväksyntää koskevat vaatimukset ja luvat hidastavat ja jopa estävät investointeja. Investointiin liittyvien riskien vähentämiseksi sääntelyjärjestelmän on oltava ennakoitava ja vakaa. Koska energiainfrastruktuuriin tehtävillä investoinneilla on usein pitkät kuoletusajat, olisi hyödyllistä voida käyttää pitkäaikaisia sopimuksia jossain muodossa.

3.12.2

Jotta yritys voisi investoida uuden teknologian kehittämiseen tai käyttöönottoon, sen on saatava investoinnilleen tuottoa riittävän suurilta markkinoilta. Useimmiten kansalliset markkinat eivät ole tarpeeksi suuria — maailmanlaajuisille markkinoille pääsy on yhä useammin edellytys investointien tekemiselle. Yhtä tärkeää on maailmanlaajuinen kysyntä ja yhdenvertaiset toimintaedellytykset. EU:n yksipuoliset toimet eivät luo kysyntää muualla, vaikka niin voi tapahtua ajan mittaan. Esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen hinta voi olla tärkeä kannustin, mutta sen pitäisi toimia maailmanlaajuisesti.

3.12.3

EU:n vahvaa asemaa energiatehokkuudeltaan hyvien ja uusiutuvista energialähteistä ammentavien teknologiaratkaisujen maailmanlaajuisilla markkinoilla olisi edelleen kehitettävä ja vahvistettava. EU:n pyrkimys toimia ilmastopolitiikan edelläkävijänä asettamalla kunnianhimoisia tavoitteita sekä energiatehokkuuden että uusiutuvien energialähteiden käytön alalla voi tukea tätä päämäärää. Se ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti. Tavoitteet ja niiden aikataulut on laadittava huolellisesti, jotta niiden saavuttaminen on realistista. Muutoin tuloksena saattaa olla vain ylimääräisiä kuluja ja jopa työpaikkojen menetyksiä. Keskeiset teknologiat on saatava kehityksessään kyllin pitkälle, jotta tavoiteaikataulut voidaan saavuttaa. Myös eri alojen erilaiset investointisyklit on otettava huomioon.

3.12.4

EU näyttää luottavan voimakkaasti markkinoiden innovaatiota vahvistavaan vaikutukseen. Vaikutus ei kuitenkaan välttämättä ole riittävän tehokas. Yhdysvallat ja eräät muut maat luottavat enemmän tutkimus- ja kehitystoiminnan julkiseen rahoitukseen. Euroopan on lisättävä sekä julkista että yksityistä energia-alan tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitusta. Tekniikan alan yhteistyötä muiden suurten toimijoiden kanssa on kehitettävä, ja niiden politiikkoja ja toimenpiteitä on seurattava järjestelmällisesti. Euroopan unionissa tarvitaan paljon nykyistä enemmän jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, ja valtio- ja EU-tason pyrkimyksiä on koordinoitava nykyistä paremmin kilpailua poistamatta. Julkisella sektorilla tapahtuvan tutkimuksen ja yritysten välistä yhteistyötä on tiivistettävä sekä tutkimusohjelmien suunnittelussa että niiden toteuttamisessa, jotta tutkimus voi toimia perustana innovoinnille. Ehdotetulla Euroopan teknologiainstituutilla voisi olla oma tehtävänsä tällä alalla.

3.13

Innovaation aktiiviseksi tukemiseksi tarvitaan yleensä erilaisten välineiden yhdistämistä. Erilaiset kehitysvaiheet ja markkinatilanteet edellyttävät erilaisia toimenpiteitä, jotta toimet olisivat tehokkaita. Erilaiset teknologiat voidaan jakaa kolmeen luokkaan sen perusteella, millaisia toimenpiteitä niiden muuttaminen menestyksekkäiksi innovaatioiksi markkinoilla edellyttää:

3.14

Unionin, jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla käytettävissä olevien toimenpiteiden ja välineiden valikoima on laaja. Toimet innovaation aktiiviseksi tukemiseksi on valittava huolellisesti seuraavista vaihtoehdoista, jotta tuloksia saadaan kustannustehokkaalla tavalla. Toimien toteuttamisvauhtia on arvioitava kriittisesti, jotta voidaan välttää resurssien tuhlausta ja tahattomia vaikutuksia. Sekä suoria että epäsuoria tavoitteita palvelevia, joka tapauksessa hyödyllisiä toimia (ns. no regrets -toimia) on toteutettava mahdollisimman pian. Monimutkaisia ja usein uudenlaisia toimia, kuten markkinahinnan asettamista hiilidioksidille, on ensin tarkasteltava huolellisesti. Jotta voitaisiin välttää ongelmia, odottamattomia sivuvaikutuksia ja epätyydyttäviä ratkaisuja, ei tule käyttää moninkertaisia toimia yhden tavoitteen saavuttamiseksi. Kun tarvittavia toimenpiteitä valitaan, on myös tärkeää ottaa huomioon sisämarkkinoiden tehokas toiminta — tähän mennessä näin ei ole aina tapahtunut.

3.14.1

Tutkimuksen ja kehittämisen rahoitus: Komitea viittaa tässä yhteydessä erityisesti lausuntoonsa aiheesta ”Panostaminen osaamiseen ja innovointiin (Lissabonin strategia)” (asiakokonaisuus INT/325). EU on kokonaisuutena selvästi jäljessä Yhdysvaltoja ja eräitä muita tärkeitä kilpailijoita. Tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännessä puiteohjelmassa myönnetään yhteensä 4 miljardia euroa energiateollisuuteen (kansainvälisen lämpöydinkoereaktorin [ITER] rakentamista lukuunottamatta), kun taas Yhdysvaltain energiastrategiassa (Energy Bill) ehdotetaan, että liittovaltion budjetissa osoitetaan energiatutkimukseen 4,4 miljardia dollaria pelkästään vuonna 2007. Jatkossa määrä kasvaa yhä. Sen lisäksi, että julkista rahoitusta energia-alan tutkimus- ja kehitystoimintaan lisätään, tulisi käyttää myös kannustimia yksityisen rahoituksen lisäämiseksi ja samalla edistää EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

3.14.2

Yleissivistävä ja ammattikoulutus: Sen lisäksi, että eurooppalaista yleissivistävää ja ammattikoulutusta ajantasaistetaan, energia-alasta on tehtävä nuorille houkutteleva uravaihtoehto myönteisine näkymineen. Koska tekniikka muuttuu yhä nopeammin, elinikäinen oppiminen on ratkaisevan tärkeää.

3.14.3

Kansalaisten valveuttaminen: On suuri haaste saada ihmisten käyttäytymistä muutettua järkevämmän energiankäytön suuntaan. Kouluilla ja kampanjoilla on tässä tärkeä tehtävä. Tulevien kansalaisten valistaminen aiheesta voitaisiin aloittaa jo peruskoulussa, sillä lapset ovat erittäin vastaanottavaisia maapallon tulevaisuutta koskeville kysymyksille ja halukkaita toimimaan. Työpaikoilla ja yrityksissä esimerkiksi vapaaehtoisiin sopimuksiin perustuvat energiakatselmukset ovat tuottaneet hyviä tuloksia.

3.14.4

Hintamekanismit, verotus: Hintasignaalit voivat hyvin suunniteltuina tukea innovaatiota tehokkaasti ohjaamalla käyttäjien valintoja. Energian käytön vähentämisen välineenä yleensä korkeat hinnat eivät ole kovin tehokkaita. On hyvin tunnettua, että energia-alalla hintajousto on yleensä vähäistä.

3.14.5

Tuet: Hyvin suunnitellut tuet voivat ohjata valintoja tehokkaasti. Oppimiskäyrien alkupäässä tukia tarvitaan monissa tapauksissa tasoittamaan muuten liian korkeita riskejä. Jotta tuet eivät vääristäisi kilpailua, niitä voidaan käyttää vain nykyisten EU-sääntöjen mukaisesti eli markkinoiden toiminnan puutteiden korjaamiseen. Tukien kestoa on rajoitettava ja ne on poistettava käytöstä asteittain. Energiatehokkuuden parantamiseksi on kehitettävä asianmukaisia kannustimia. Niillä voidaan kattaa energiatehokkuudeltaan ansiokkaiden sovellusten ylimääräiset alkukustannukset, joilla on usein lyhyet takaisinmaksuajat.

3.14.6

Poliittiset tavoitteet ja velvoitteet: Poliittisilla tavoitteilla ja velvoitteilla osoitetaan kehityksen haluttua suuntaa. Yhtä tärkeitä investointipäätösten kannalta ovat poliittiset välineet, joita käytetään tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun tavoitteita asetetaan, on tärkeää muistaa, että yleensä jotkut talouden osa-alueet voittavat ja jotkut häviävät, ja liian kunnianhimoiset tavoitteet voivat aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä. Tällä hetkellä suuntauksena näyttää olevan yleistavoitteen ja sen lisäksi siihen liittyvien alatavoitteiden asettaminen. Esimerkkinä ovat hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtäävät tavoitteet ja niiden saavuttamista edistävät, uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä koskevat tavoitteet. Tämä voi johtaa ratkaisuihin, jotka eivät ole optimaalisia yleistavoitteen saavuttamisen kannalta. Sekä tavoitteiden että erityisesti valittujen välineiden vaikutukset on arvioitava huolellisesti, kuten Saksassa ja Suomessa tehdyt sopimukset teollisuuden kanssa osoittavat.

3.14.7

Päästökauppa, vihreät ja valkoiset todistukset: Nämä ovat tehokkaita välineitä tavoitteiden saavuttamiseksi, jos ne suunnitellaan asianmukaisesti. Niiden kustannuksia on kuitenkin vaikea arvioida etukäteen ja ne voivat vaihdella huomattavasti. Mitä laajemmat markkinat ovat kyseessä ja mitä suurempi päästöoikeus- ja todistuskauppaa käyvien markkinatoimijoiden määrä on, sen parempi. Jos järjestelmää sovelletaan maailmanlaajuisilla markkinoilla kilpaileviin yrityksiin, myös sen on oltava maailmanlaajuinen, jotta vältetään kilpailun vääristyminen.

3.14.8

Sääntely tai sitovat normit: Huolellisesti suunnitellulla sääntelyllä voidaan vahvistaa innovointia. Sääntely voi olla erityisen tehokas tapa päästä eroon vanhentuneista teknologioista. Asettamalla sääntelyn avulla kunnianhimoisia välitavoitteita tehokkuusstandardien nostamiseksi voidaan myös vaikuttaa siihen, että uudet tuotteet ovat parempia energiatehokkuudeltaan. Innovaation tukahduttamisen vaara on kuitenkin aina olemassa. Joka tapauksessa on varmistettava, ettei sääntelyllä luoda markkinoille esteitä.

3.14.9

Vapaaehtoiset standardit ja sopimukset sekä sertifiointi: Nämä ovat innovoinnin kannalta suotuisimpia politiikan välineitä. Ne eivät ehkä aina johda täsmällisten tavoitteiden saavuttamiseen, mutta ne edistävät innovointia merkittävästi ja käytännöllisesti katsoen ilman kielteisten sivuvaikutusten riskiä.

3.14.10

Julkiset hankinnat: Julkisilla hankinnoilla voi olla merkittävä rooli energia-alan innovoinnin vahvistamisessa. Siihen tarkoitettuja menetelmiä olisi kehitettävä ja levitettävä laajalti. Ympäristöystävällinen hankintatoiminta edellyttää yleensä elinkaarianalyysin käyttöä, ja viranomaiset tarvitsevat usein lisäkoulutusta sen ja muiden uusien menetelmien käytössä. Julkisia hankintoja koskevat EU:n säännöt, joita on noudatettava, tarjoavat mahdollisuuden hankintojen ympäristöystävällisyyden lisäämiseen, sillä ne edellyttävät kehittyneimmän tekniikan mukaisia ratkaisuja.

3.14.11

Jotta energia-alalla saataisiin aikaan kiireellisesti tarvittavia muutoksia, innovaatiovauhtia on nopeutettava. Komitea kehottaa