27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/88

1.1

Tarkasteltuaan innovoinnin ja teollisuuden muutosten välisiä yhteyksiä sekä kyseisillä aloilla toteutettuja lukuisia unioni- ja jäsenvaltiotason aloitteita ETSK on päättänyt analysoida oma-aloitteisessa lausunnossaan innovaatiojärjestelmän niitä näkökohtia, jotka voivat edistää tutkimustulosten menestyksekästä suoraa kaupallista soveltamista sekä Euroopan teollisuuden ja talouden vahvistumista ja kasvua. Lisäksi komitea esittää lausunnossa näitä kysymyksiä koskevia suosituksia.

1.2

ETSK:n mielestä huomiota tulee kiinnittää tiiviiseen yhteyteen, joka monissa maissa ja monilla alueilla vallitsee yhtäältä innovoinnin onnistumisen ja toisaalta yhteiskunnan ja koulutusjärjestelmien avoimuuden välillä. Koska innovointi on kuluvalla vuosisadalla paitsi ajankohtaista myös ratkaisevan tärkeää talouselämässä ja kaikilla muillakin aloilla, voi henkilöresursseista ilmiselvästi tulla kasvutekijä. ETSK arvelee, että siitä tulee yhä ratkaisevampi kehitystä vauhdittava tekijä, minkä johdosta innovoinnin kivijalkana tulee olla ennen kaikkea laaja koulutuspohja, joka perustuu elinikäisen oppimisen edellytysten tarjoamiseen sekä lähteiltään ja sisällöltään avoimien tietopohjan yhtäläiseen saatavuuteen.

1.3

ETSK:n mielestä yrityksissä tulee innovoida ja tuottaa ”humaania” tietämystä synergisesti. Tällainen synergia on innovoinnin perusta ja edistää sen täysipainosta kehitystä. Samalla tulee luoda keinot sen varmistamiseksi, että työvoimajärjestelmän kehitys mukautuu joustavasti teollisuuden rakennemuutokseen ja että taloudelliset edellytykset täyttyvät.

1.4

ETSK pitää erittäin tärkeänä, että onnistuneet innovointialoitteet saavat julkisuudessa yhä enemmän näkyvyyttä, huomiota ja myönteistä vastakaikua. Sosiaalinen innovointi on avainasemassa kautta koko innovointiketjun. Muut kuin teknologiset innovaatiot, kuten uudenlaiset yritysmallit, suunnittelun parantaminen sekä työn ja osaamisen organisoinnin laadullinen parantaminen, ovat aivan yhtä tärkeitä kuin teknologiainnovaatiot. Yleisesti ottaen organisoinnin kehittämistä koskevia innovaatioita tarvitaan, jotta teknologisen innovoinnin mahdollisuudet voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin.

1.5

Työmarkkinaosapuolilla ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoilla ja organisaatioilla on jo nykyisin erittäin merkittävä rooli tiedon levittämisessä innovoinnin modernisoivista vaikutuksista sekä näiden vaikutusten vakiinnuttamisessa ja niiden hyväksynnän edistämisessä. Kyseistä tehtävää tulisi komitean mielestä kuitenkin edelleen korostaa määrittelemällä tässä yhteydessä toiminnan tärkeimmät tavoitteet ja laatimalla toimintalinjoja.

1.6

Euroopan paradoksi on siinä, että perustutkimus on meillä vahvaa, mutta saatujen tulosten kaupallisessa käytännön soveltamisessa Eurooppa on muista jäljessä. ETSK on vakuuttunut siitä, että tämän paradoksin ratkaisemiseksi on painotettava pikemminkin t&k-kustannusten rakenteellista muuttamista kuin BKT:sta tähän tarkoitukseen käytettävän osuuden kasvattamista. Määrärahojen lisäämistä on edistettävä yhä ponnekkaammin, mutta samalla tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota myös uudenlaisiin lähestymistapoihin.

1.6.1

Euroopan unionin jäsenvaltioissa tutkimus- ja kehittämisalan markkinat ovat usein tarjontapainotteiset: t&k-alan tutkimustulosten tarjonta on suurempaa kuin kysyntä yritysten taholta. Kysyntämarkkinoita on vahvistettava rajoittamalla yrittäjyyteen liittyviä riskejä, parantamalla yrityksissä tehtävän tutkimuksen edellytyksiä, muuttamalla yritysten toimintaympäristöä sekä kannustamalla korkeakouluja, tutkimuslaitoksia ja yrityksiä tekemään yhteistyötä.

1.6.2

Yritysten jatkuvan innovointikyvyn parantamiseksi tarvitaan sekä unionitasolla että jäsenvaltio- ja aluetasoilla yhteensovitettuja toimia rahoituksessa, tutkimuksessa ja kehittämisessä, teollisuudessa, verokysymyksissä, koulutuksessa, ympäristönsuojelussa sekä tiedotusvälineiden ja viestinnän alalla.

1.6.3

Komitean mielestä tässä yhteydessä tulee harkita sellaista jäsenvaltiotasolla jo käytössä olevaa ratkaisua, että kehittämistoimintaa harjoittavat ja sitä tutkimuslaitoksilla teettävät yritykset voivat hakea tarjouskilpailumenettelyn avulla lisärahoitusta joko talousarviosta tai yksityisistä lähteistä.

1.7

ETSK korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien arvon tunnustaminen ja suojelu ovat jääneet EU:ssa yhä enemmän jälkeen globaalin kilpailun kasvavista vaatimuksista. Tieteen saavutusten julkistamisen ja julkistamista seuraavan arvioinnin eli ”tiedemarkkinoiden” merkitys tulee tunnustaa vastaisuudessakin. Tutkimustulosten kaupalliseen hyödyntämiseen ja patentointiin liittyvien kysymysten ratkaiseminen, teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen turvaaminen ja yhteisön etujen yhä parempi hyödyntäminen edellyttävät, että näihin asioihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota ja että niiden hoitamiseksi toteutetaan kattavia toimenpiteitä. ETSK:n mielestä yhteisön oikeuden kehittämisen rinnalla jäsenvaltioiden tulee tutkia, millaisin välinein ne voisivat kehittää teollis- ja tekijänoikeuksien suojelua ja ulottaa tällaisen toiminnan myös patenttien hyödyntämisen viralliseen valvontaan. Tämä parantaisi myös EU:n sisäistä yhteistyötä.

1.8

ETSK on vakuuttunut siitä, että innovoinnin edistämiseksi ja kilpailukyvyn tehokkaaksi parantamiseksi kestävän kehityksen näkökulmasta on varmistettava innovoinnin strateginen ohjaus ja löydettävä ratkaisu kysymykseen, joka koskee alan koulutuksen antamista tutkijoille ja yritysten asiantuntijoille. Erityisen tärkeää on, että verkko-opetuksessa integroidaan koulutukseen tieto- ja viestintätekniikkaa (1) ja kiinnitetään erityishuomiota innovoinnin ohjausta koskevaan koulutukseen, tällaista koulutusta koskeviin kannustimiin ja edellytysten luomiseen koulutuksen järjestämiselle.

1.9

ETSK:n mielestä innovoinnin edistämiseksi on pyrittävä siihen, että teollisuuden muutosten sekä koulutuksen ja elinikäisen oppimisen keskeiset suuntaviivat ovat yhteneväiset ja että koulutuskin pystyy reagoimaan ajoissa markkinoiden vaatimuksiin ja muutoksiin. Tutkijoiden vapaan liikkuvuuden lisäksi tulee edistää innovoinnin ohjausmekanismin asianmukaista joustavuutta sekä innovaatioalan laitosten ja tiede- ja teknologiakeskusten vastuuhenkilöiden laajaa yhteistyötä.

1.10

ETSK katsoo, että teollisuuden rakennemuutoksen edistämisessä ovat erityisen tärkeällä sijalla ohjaus- ja organisaatiorakenteet, joiden avulla pystytään tehostamaan teknologian siirtoa. Teollisuus-, tiede- tai teknologiapuistot sekä teknologiakeskukset ovat erittäin tärkeitä sen varmistamisessa, että pk-yrityksille on tarjolla niiden tarvitsemaa neuvontaa ja apua sekä laboratorioita, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä pk-yritysten käynnistämiselle ja vakiinnuttamiselle sekä sille, että ne voivat ottaa (saada) itselleen osia markkinoista ja pysyvät mukana tekniikan kehityksessä. Jotta yrityksille olisi tarjolla suhteellisen huokeaan hintaan sisällöltään riittävän hyvät innovointiedellytykset, on yhä tärkeämpää, että teknologian siirrosta huolehtivat organisaatiot toimivat verkottuneesti siten, että logistiset tehtävät hoidetaan tieto- ja viestintätekniikan avulla. Komission tulee pohtia erilaisia vaihtoehtoja tällaisten rakenteiden kehittämiseksi ja kannustaa erityisesti teknologia- ja tiedekeskittymien sekä osaamiskeskusten kehittämiseen. Korkeakouluista, tiede- tai teknologiapuistoista sekä teknologiakeskuksista ja hautomoista muodostuville tiedekeskittymille (ja kilpailukykykeskittymille), tulee antaa keskeinen rooli EU:n ensisijaisten kehitystavoitteiden toteuttamisessa, ja niiden luomiseen tulee kannustaa.

1.11

ETSK katsoo, että EU:n voimakkaasti korostamat tavoitteet, kuten Lissabonin strategian mukainen pyrkimys tehdä Euroopasta kohtuuajassa maailman kilpailukykyisin alue, eivät ole kuvastuneet budjettikeskusteluissa eivätkä etenkään lopullisessa talousarviossa. Komissio tukee tutkimus- ja kehittämisohjelmia laaja-alaisin välinein, mutta kyseisten välineiden rooli ja painoarvo eivät ole kasvaneet toivotussa määrin. Kyseiset ohjelmat täyttäisivät tehtävänsä todella tehokkaasti, jos niiden vaikutus moninkertaistuisi jäsenvaltioissa ja niiden pohjalta luotaisiin eri maiden erityisoloihin sopivia ohjelmia. Näin ei kuitenkaan tapahdu. ETSK:n mielestä komission tulee tarkistaa innovointijärjestelmäänsä ja antaa tukeaan, jotta jäsenvaltioiden toimien koordinointia voidaan kehittää ja t&k-resurssien tuottamia kerrannaisvaikutuksia korostaa etenkin Euroopan unionin keskeisissä kehitystavoitteissa.

1.12

Rahoituskysymyksissä ETSK suhtautuu myönteisesti monipuolisiin toimiin, joiden avulla Euroopan investointipankki (EIP-ryhmä) vahvistaa Euroopan talouden elinvoimaa ja innovointikykyä niin tarjonnan kuin kysynnänkin alalla. ETSK huomauttaa, että tämä on vain yksi monien rahoitusvälineiden joukossa. Unionin talousarviosta tulee tarjota innovointiin rahoitus, josta Lissabonin strategiassa päätettiin. Lisäksi tarvitaan suhteessa samantasoista panostusta jäsenvaltioiden ja alueiden talousarvioista.

1.13

ETSK:n mielestä kokemukset osoittavat, että EIP:n toiminnalla on ollut perustavanlaatuinen vipuvaikutus. Juuri tästä syystä ETSK kehottaa EIP-ryhmää tutkimaan jatkuvasti ja erittäin huolellisesti, millä tavoin se voi yhteistyössä komission ja yleensä rahoitusmaailman kanssa voimistaa vipuvaikutusta tavoitteenaan sen maksimointi.

1.14

ETSK katsoo, että EIP-ryhmällä on vielä valtavasti mahdollisuuksia kehittää toimintaansa sekä julkisena pankkina että palvelujen tarjoana. ETSK kehottaa EIP-ryhmää laajentamaan suorittamaansa rahastojen hallinnointia koskemaan yhteisön talousarvioon kuuluvien resurssien lisäksi myös yksityisiä pääomamarkkinoita.

2.1

Euroopan komissio julkaisi Lahdessa 20. lokakuuta 2006 puheenjohtajavaltio Suomen johdolla pidetyn valtion- ja hallitusten päämiesten epävirallisen kokouksen yhteydessä tiedonannon KOM(2006) 589 lopullinen. Siinä käsitellään useista näkökulmista kysymyksiä, jotka koskevat innovoinnin vaikutuksia teollisuuden rakennemuutoksiin, ja todetaan, että unionilla ja sen jäsenvaltioilla on useita vahvuuksia innovoinnin alalla, mutta ne kärsivät tietyistä ristiriitaisuuksista. Eurooppalaiset nimittäin keksivät ja luovat uutta, mutta usein käy niin, ettei keksinnöistä synny uusia tuotteita, työpaikkoja ja patentteja. Pieniä, erittäin innovaatiokykyisiä uusia yrityksiä perustetaan paljon, mutta niiden ei ole helppo kasvaa suuriksi maailmanlaajuisesti menestyviksi yrityksiksi. Lisäksi joillakin aloilla (esim. televiestinnässä) tieto- ja viestintäteknologian innovaatiot ovat parantaneet tuottavuutta merkittävästi, mutta eräiden esimerkkien valossa toisilla aloilla näin ei ole käynyt. Innovoinnissa ja teollisuuden muutosten alalla tarvitaan vakavasti otettavaa ja joustavaa lainsäädäntöä patenttien rekisteröinnistä sekä teollis- ja tekijänoikeuksista. Elokuun 1 päivänä 2000 julkaistua ehdotusta neuvoston asetukseksi yhteisöpatentista tulisi tämän vuoksi tarkastella uudelleen ja mukauttaa, jotta se yhä paremmin vastaisi nopeasti muuttuvia talouden realiteetteja (tämä koskee etenkin pakkolisenssejä ja yhteisöpatentin sammumisen syitä). Tätä varten on luotava menettelyjä, jotka helpottavat rekisteröityjen patenttien erilaista teollista ja/tai kaupallista soveltamista ja joiden avulla voidaan määrittää kunkin toimijan innovointitoimiin liittyvät teollis- ja tekijänoikeudet, olipa kyse tutkijasta, johtajasta tai insinööristä tai toimijoiden muodostamista ryhmistä. Oikeudet tulee voida määrittää siitä huolimatta, että kyseiset toimijat kuuluvat hallinnolliseen tai yrityksen rakenteeseen, mikäli innovaatio ei liity tällaiseen rakenteeseen.

2.2

Jotta innovointi voi vaikuttaa optimaalisesti teollisuuden rakennemuutokseen, tulee yritys-, toimiala-, alue-, jäsenvaltio- ja unionitason välineet nivoa saumattomasti yhteen. Tällaiseen järjestelmään liittyvien välineiden tulee olla helposti prosessiin osallistuvien saatavilla ja käytettävissä. Osallistujat voivat olla yrityksiä, palkansaajia, oppilaitoksia, tutkimuslaitoksia tai muulla tavalla organisoituneita asianomaisia toimijoita.

2.3

Yrityksessä innovointia edistävät erityisesti i) innovoinnin strateginen ohjaus, ii) henkilöresurssien strateginen ohjaus, iii) osaamisen kehittäminen, iv) uudenlaisten menetelmien käyttö työn organisoinnissa ja v) yrityksessä tehtävät innovointisopimukset. Siirtyminen jäykästä työn organisoinnista dynaamisempaan toimintamalliin, jossa painotetaan kunkin työntekijän ja ammattilaisen taitojen ja kykyjen arvostamista ja hyödyntämistä ja ohjataan heitä täydennyskoulutusta ja/tai ammatin vaihdosta koskevien ohjelmien valinnassa, voi vain kartuttaa osaamista sekä edistää innovointia ja yhä laajempaa ja yleisempää luovien ideoiden keksimistä.

2.4

Aktiivista muutosten hallintaa yrityksessä edistävät ennen muuta i) osaamisen kartoittaminen ja räätälöidyt uralla etenemistä koskevat suunnitelmat, ii) palvelujen ulkoistaminen, iii) täydennys- ja muuntokoulutus sekä iv) työehtosopimukset ja yrityksen uudelleenorganisointiin liittyvät henkilöstösuunnitelmat.

2.5

Eri toimialoilla ja aluetasolla toteutettaviin ennakoiviin välineisiin voivat kuulua i) klusterien luominen, ii) innovointiverkostot ja -kumppanuudet, iii) tiede-, teknologia- ja teollisuuspuistot sekä innovaatiokeskittymät, iv) alueelliset innovointistrategiat ja kehittämissuunnitelmat sekä niitä toteuttavat tahot ja v) osaamiseen perustuvat alueet.

2.6

Euroopan komissio tutkii jatkuvasti, millä aloilla innovointi on Euroopassa tehokkainta.

2.7

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea korostaa, että yhdelläkään alalla ei voida sulkea pois innovointikyvyn nopeaa kasvua tai lisäarvon merkityksen lisääntymistä. Komitea suosittaa kaikkien sellaisten innovatiivisten ideoiden tukemista, jotka liittyvät materiaalien uudenlaisiin hyödyntämismenetelmiin, teknologian ja uusien tuotteiden kehittämiseen sekä uusien laatuominaisuuksien ja uudenlaisen lisäarvon luomiseen.

2.8

Jäsenvaltioiden hallitukset voivat proaktiivisesti voimistaa innovoinnin vaikutuksia etenkin sovittamalla yhteen omat työllisyys-, teollisuus-, innovaatio-, ympäristönsuojelu-, koulutus- ja kauppapolitiikkansa ja koordinoimalla niitä kaikilla julkishallinnon tasoilla. Työmarkkinaosapuolten ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kumppanuudesta saadaan tässä prosessissa selvästi lisäarvoa. Jäsenvaltiotasolla tulee myös hyödyntää seuraavia seikkoja: i) mahdollisten uusien työpaikkojen lähteiden kartoittaminen ja ennakoiminen, ii) täydennys- ja muuntokoulutusohjelmat, iii) elinikäisen oppimisen strategia sekä iv) sellainen työmarkkinoiden sääntely, että ammattitaidon kehittämiseen ja liikkuvuuteen on hyvät edellytykset.

2.9

Luovat kansainvälisen yhteistyön muodot voivat vauhdittaa erityisen voimakkaasti ja kohdennetusti innovointia ja teollisuuden rakennemuutosta. Tässä yhteydessä on syytä korostaa yhteisten teknologia-aloitteiden (JTI), nanoteknologian, innovatiivisten lääkkeiden, polttoaine- ja vetykennojen, ilmailun ja lentoliikenteen sulautettujen tietotekniikkajärjestelmien sekä ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan merkitystä. Lisäksi tulee tähdentää eurooppalaisten teknologiafoorumien merkitystä ja sitä, että niitä kannattaa kehittää edelleen. Saattaisi olla erittäin hyödyllistä levittää yhä laajemmin tietoa esimerkiksi teräsalan eurooppalaisen teknologiafoorumin, puhtaan hiiliteknologian foorumin ja Waterborne-teknologiafoorumin jo vakiintuneesta toiminnasta.

2.10

EU:n toimielimissä tulee nivoa saumattomasti ja ennakoivasti yhteen seuraavien toimien toteutus ja jatkokehitys: i) Lissabonin strategia, ii) kestävän kehityksen strategia, iii) kasvu- ja työllisyyskumppanuus, iv) unionitasolla käytävä (toimialojen sisäinen ja välinen) työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu, v) tutkimusta ja kehittämistä, innovointia, työllisyyttä, koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevat yhteisön ohjelmat, vi) yhteisön aluepolitiikka, vii) Euroopan sosiaalirahasto (ESR) ja Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR), viii) Euroopan muutoksenseurantakeskus ja ix) eurooppalainen ennakointijärjestelmä mahdollisten uusien työpaikkojen lähteiden kartoittamiseksi.

2.11

Euroopan teknologiainstituutin (EIT) perustamista koskeva aloite (2) on lupaava. Käsillä olevassa lausunnossa on paikallaan korostaa, että on järkevintä varmistaa juuri teknologiainstituutin toimintakehyksen luomisen nykyisessä vaiheessa eli prosessin alussa, että instituutti pystyy todella edistämään innovaatioiden muuttamista tuotteiksi ja työpaikoiksi.

2.12

Euroopan komission aloitteista erityishuomiota tulee kiinnittää aiheesta ”Verokannustimien tehokkaampi käyttö tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseksi”22. marraskuuta 2006 annettuun tiedonantoon KOM(2006) 728 lopullinen.

2.13

Yhtä merkittävä on valtiontukisääntöjä koskeva Euroopan komission aloite, jonka tavoitteena on edistää tutkimusta, kehittämistä ja innovointia (3).

2.14

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea toteaa, että erityisen tärkeää on i) valaa perusta Euroopan roolille tulevaisuuden strategisten teknologioiden eteenpäin viejänä, ii) vahvistaa huomattavasti korkeakoulujen, tutkimuksen ja yritysten välisiä yhteyksiä toteuttamalla perustavia toimenpiteitä ja iii) parantaa toimintaedellytyksiä.

2.15

Yleisiin toimintaedellytyksiin liittyvissä kysymyksissä tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota seuraaviin seikkoihin: i) yhtenäiset sisämarkkinat, ii) innovoinnin rahoitus, iii) teollis- ja tekijänoikeudet kuluvalla vuosisadalla sekä iv) EU:n yritysten tukeminen niiden ulkoisissa kauppa- ja taloussuhteissa ja unionin ulkopuolisten maiden markkinoille pääsy.

2.16

Lisäksi tulee suorittaa mahdollisimman pian alakohtaisia arviointeja, joiden tavoitteena on tehdä eri alojen omista toimintaedellytyksistä mahdollisimman suotuisia. Tämän prosessin yhteydessä tulee kohdistaa erityishuomiota seuraaviin tekijöihin: i) pk-yrityksiä koskevat näkökohdat, ii) Lissabonin strategian toteutumisen edistäminen ja iii) alueiden verkostoituminen toistensa kanssa.

3.1

ETSK toteaa, että käytettävissä tulee olla rahoitusvälineiden koko kirjo ja välineiden tulee toimia yhteensopivasti, jotta innovointi vaikuttaa teollisuuden muutoksiin mahdollisimman suotuisasti. Rahoitus- ja pääomamarkkinoiden kaikkien asiaankuuluvien tuotteiden tulee olla saatavilla, olivatpa ne perinteisen rahoitusalan yrityksen, alueviranomaisten tai jäsenvaltion taikka Euroopan unionin luomia. Rahoitusvälineiden on oltava käytettävissä koko innovointiprosessin ajan aina toteutuksen päättymiseen saakka siten, että rahoitusta voidaan saada teknologiatarjonnan ja markkinakysynnän vauhdittamiseen (push/market pull). Kysymys rahoituksesta on laaja, ja tässä lausunnossa tarkastellaan erityisesti yhtä alan avaintoimijaa eli Euroopan investointipankki -ryhmää, jossa yhdistyvät Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan investointirahaston (EIR) tarjoamat välineet.

3.2

EIP:n ja EIR:n asettamiin ensisijaisiin tavoitteisiin kuuluu Euroopan taloudellisen suorituskyvyn ja innovoinnin voimistaminen. Tämän Lissabonin strategiaa ja Euroopan kasvuohjelmaa edistävän tavoitteen saavuttamiseksi luodaan ja kehitetään tarvittavia mekanismeja. ”Innovaatio 2010” -aloite (i2i) on EIP:n tärkein panos prosessiin, jossa pyritään lisäämään innovointia ja parantamaan Euroopan kilpailukykyä. Tavoitteena on lainoittaa kymmenen vuoden kuluessa 50 miljardilla eurolla investointihankkeiden tukemista kaikkialla Euroopassa. Toiminta-aloina ovat koulutus sekä tutkimus, kehittäminen ja innovointi (t&k&i), kehittynyt tieto- ja viestintätekniikka (audiovisuaalisten viestimien palvelut ja sisältö mukaan luettuina) ja verkkopalvelut.

3.2.1

Vuodesta 2000 vuoden 2006 loppuun mennessä i2i-hankkeiden tukemiseksi on tehty maksusitoumuksia arviolta 46 miljardin euron arvosta. Vuodeksi 2010 asetettu 50 miljardin tavoite siis ylittynee. Lisäksi EIP on lisännyt tarjoamansa investointirahoituksen määrää strukturoidun rahoitusvälineen (SFF) avulla, tavoitteenaan ohjata rahoitusvaroja huipputason innovoiviin tuotteisiin, prosesseihin ja järjestelmiin. Kyseistä välinettä voidaan käyttää muuhunkin kuin tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tarkoituksena on tukea korkean luottoriskin hankkeita ja toimijoita siltä osin kuin hankkeet eivät ole investointimielessä kiinnostavia. Pk-yritysten investointitoiminnan rahoittamiseksi EIP tekee luottojärjestelyjä yhdessä asianmukaisten rahoituksen välittäjien kanssa.

3.2.2

Pk-yritysten erityistarpeisiin vastataan myös luomalla innovatiivisia toimintamalleja, jotka perustuvat esimerkiksi jaetun riskin mekanismeihin tai kansallisten ja alueellisten tukivälineiden ja EIP:n rahoitustuotteiden yhdistämiseen. Euroopan investointipankki keskittyy nimenomaan pk-yrityksiin tekemällä pääomainvestointeja ja antamalla takuita. EIR:n toiminta täydentää pk-yrityksille suunnattua EIP:n tukea.

3.2.3

Pk-yritysten lainansaannin osalta on pantava merkille Basel II -sopimuksen kielteinen vaikutus. Yleisesti ottaen kyseisessä sopimuksessa määrätään pankkijärjestelmää koskevista erityisvaatimuksista velvoittamalla pankit laatimaan luokitus kustakin pk-yrityksestä, joka pyrkii saamaan luottoa. Luokituksen laskemiseksi pk-yritysten on hankittava aiempaa huomattavasti laajempi joukko sekä määrällisiä että laadullisia tietoja. Pk-yritykset, joilla ei ole toiminnanohjauksen (Enterprise Resource Planning, ERP) kaltaisia tietojärjestelmiä, eivät kykene toimittamaan kaikkia tarvittavia tietoja. Toiminnanohjausjärjestelmät ovat erittäin kalliita, ja suurimmalla osalla pk-yrityksistä ei niitä ole, minkä seurauksena niille ei mahdollisesti myönnetä luottoa edullisin ehdoin. Tämä vaikuttaa kielteisesti niiden kehitykseen. Komitea kehottaa Euroopan investointipankkia ja Euroopan komissiota seuraamaan tarkoin pk-yritysten tarvitseman rahoituksen saatavuutta sekä sen suhdetta Basel II -sopimuksen aiheuttamiin vaikutuksiin.

3.3

EIP-ryhmältä saatava innovaatiotuki edellyttää liiketoimien riskiprofiiliin sopivien uusien rahoitusmallien sekä luonteeltaan vastaavien tuotteiden luomista. Samanaikaisesti EIP-ryhmä ja komissio toteuttavat yhteisön eri rahoitusvälineiden tuoman lisäarvon ja synergian kasvattamiseksi uusia yhteisaloitteita käynnistämällä yhteisön talousarviosta rahoitettavien ohjelmien välisiä kumppanuuksia. Esimerkkeinä tällaisista ohjelmista voidaan mainita seitsemäs puiteohjelma ja kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelma. Kyseiset yhteisaloitteet eivät rajoitu vain vuonna 2007 käyttöön otettavaan riskinjakorahoitusvälineeseen tai EIR:n uusiin, kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelman yhteydessä toteutettaviin aloitteisiin, mutta nämä ovat erityisen sopivia esimerkkejä yhteisaloitteista.

3.4.1

Riskinjakorahoitusväline on Euroopan komission ja Euroopan investointipankin yhdessä toteuttama uusi innovatiivinen aloite, jonka tavoitteena on edistää Euroopassa tutkimukseen, teknologian kehittämiseen ja demonstrointiin sekä innovointiin kohdistuvia investointeja etenkin yksityisellä sektorilla tarjoamalla tarvittavia lainatakuita eurooppalaisille innovaatioalan hankkeille, joihin liittyy suurehko riski. Tämän uuden välineen on määrä helpottaa lainarahoituksen saantia keskimääräistä korkeamman riskitason toimintaan siten, että riskit jaetaan Euroopan yhteisön, EIP:n ja t&k&i-hankkeiden toteuttajien kesken. Eurooppalaiset tutkijat voivat saada EIP:ltä RSFF-rahoitusta seitsemännestä puiteohjelmasta saatavien varojen lisäksi.

3.4.2

Riskinjakorahoitusvälineen toimintaa ohjaa samanlainen sääntökehys kuin mitä EIP soveltaa strukturoituun rahoitusvälineeseen. RSFF:ssä on kaksi lohkoa: toista rahoittaa Euroopan komissio (seitsemäs puiteohjelma) ja toista EIP, ja molempien rahoitusosuus vuosina 2007–2013 voi nousta miljardiin euroon. Seitsemännestä puiteohjelmasta saatavilla varoilla rahoitetaan tutkimus-, kehittämis- ja demonstrointihankkeita, kun taas EIP:ltä saatavilla varoilla voidaan myös lisärahoittaa innovaatiohankkeita. Näistä kahdesta lohkosta voidaan siis saada riskipääomarahoitusta yhteensä jopa 2 miljardin edestä, minkä ansiosta voidaan lisätä sellaisten tutkimus-, kehittämis- ja innovaatio-ohjelmien rahoitusta, joihin liittyy keskimääräistä enemmän riskejä. EIP:ltä odotetaan siis saatavan täydentävää rahoitustukea, joka puolestaan voi synnyttää peräti 10 miljardin euron arvoisen vipuvaikutuksen. RSFF:n avulla on tarkoitus tukea eurooppalaisia tutkimusaloitteita, kuten tutkimusinfrastruktuureja käsittelevää eurooppalaista strategiafoorumia (ESFRI), Euroopan teknologiafoorumia, yhteistä teknologia-aloitetta tai Euroopan tutkimuksen koordinointikeskuksen (Eureka) puitteissa käynnistettyjä hankkeita.

3.4.3

RSFF:n perusajatuksena on riskien jakaminen yhteisön, EIP:n ja edunsaajien kesken, ja sen avulla tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin voidaan saada lisärahoitusta. Se avaa sekä yksityiselle sektorille että tutkijoille paljon mahdollisuuksia ja siis täydentää t&k&i-alan nykyisiä rahoitusvälineitä. RSFF:n avulla EIP voi luoda markkinoiden heikkojen kohtien korjaamiseksi rahoitustuotteita, jotka vastaavat kunkin alan tarkkoja erityisvaatimuksia ja kunkin hankkeen toteuttajan omia vaatimuksia. Näin laajennetaan mahdollisten rahoituksensaajien kirjoa. RSFF:stä voivat saada rahoitusta kaikenkokoiset ja -tyyppiset oikeushenkilöt: suuryritykset, keskisuuret yritykset (mid-caps), pk-yritykset, tutkimuslaitokset, korkeakoulut, yhteistyöorganisaatiot, yhteisyritykset tai varta vasten perustetut organisaatiot (erillisyhtiöt). RSFF parantaa osaltaan rahoitusalan toimijoiden yleistä kykyä tukea erityisesti pk-yritysten toiminta-alojen t&k&i-toimia, sillä sen yhteydessä tehdään riskinjakosopimuksia pankkisektorin kanssa.

3.4.4

Heinäkuussa 2006 kokoontunut kilpailukykyneuvosto päätti osoittaa RSFF:lle 500 miljoonan euron määrärahat seitsemännen puiteohjelman puoliväliarviointia edeltäviksi ajanjaksoksi. Tarkoituksena on taata, että RSFF saadaan nopeasti käyntiin ja että sen rahoitusvälineillä on riittävä kriittinen massa. Yhteisön talousarviosta voidaan myöntää vuoteen 2013 ulottuvaksi ajanjaksoksi toiset 500 miljoonaa euroa sen mukaan, millaisia tuloksia puoliväliarvioinnissa saadaan ja kuinka paljon kysyntää tällä uudella välineellä arvioidaan olevan. RSFF:n hallinnoinnin ja siitä saatavien varojen käytön yleiset edellytykset, kuten tukikelpoisuusvaatimukset, säännöt ja riskien jakaminen instituutioiden kesken, määritellään seitsemännen puiteohjelman ”Yhteistyö”- ja ”Valmiudet”-ohjelmissa, mutta toimenpiteiden yksityiskohtaista toteutusta säännellään kahdenvälisellä sopimuksella, jonka Euroopan komissio ja EIP allekirjoittivat 5. kesäkuuta 2007.

3.5.1

EIR panee toimeen osakkailtaan (EIP, Euroopan komissio) tai muilta osapuolilta (jäsenvaltiotasolta) saamansa toimeksiannot, joiden tavoitteena on innovoinnin ja pk-yritysten rahoituksen tukeminen yhteisön tavoitteiden mukaisesti. Vuoden 2006 lopussa EIR:n liiketoimien kokonaisarvo oli 15 miljardia euroa, joista 11,1 miljardia euroa käytettiin takuisiin ja 3,7 miljardia euroa riskipääomatoimiin.

3.5.2

EIR on ainoa pk-yritysten rahoituksen parissa toimiva EU:n toimielin. Sen toiminnan yhtenä keskeisenä vaikuttimena on Lissabonin strategia, jonka tavoitteena on vahvistaa Euroopan kilpailukykyä. Investoimalla 3,7 miljardia euroa 244 riskipääomarahastoon EIR on omalta osaltaan auttanut korjaamaan innovointialan puutteita ja saanut aikaan vipuvaikutusta houkuttelemalla noin 20 miljardin euron rahoitusvarat pk-yritysten ja uusien nopeasti kasvavien yritysten tukemiseen. (Osa näistä yrityksistä, kuten Skype, Bluetooth/Cambridge Silicon Radio tai Kelkoo, on menestynyt maailmanlaajuisesti.) Maaliskuussa 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien mukaan Eurooppa-neuvosto kannustaa Euroopan investointirahastoa monipuolistamaan teknologian siirron rahoittamista edistäviä toimiaan. Vuonna 2006 tehtiin päätökset ensimmäisistä teknologiansiirtotoimista, jotka koskevat lisensointia ja spin-off-toimintaa.

3.5.3

Uusien rahoitusnäkymien mukaan EIR vastaa kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelman hallinnoinnista ja kuuluu Jeremie-ohjelman keskeisiin toimijoihin. Kyseisten ohjelmien tavoitteena on parantaa pk-yritysten rahoitusta ja luoda uusia rahoitusjärjestelyjä.

3.5.3.1

Kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelma on EU:n keskeisiä toimintavälineitä pk-yritysten ja innovoinnin edistämisessä. Se tarjoaa riskipääomaa (esim. teknologiansiirtotoimien rahoituksen, yksityisten pääomasijoittajien (bisnesenkeleiden) verkoston ja ekologisten innovaatioiden avulla) ja mahdollisuuden pk-yrityksille tarkoitettuihin takuujärjestelyihin.

3.5.3.2

Jeremie-aloitteen (Joint European Resources for Micro to Medium Enterprises, Euroopan yhteiset resurssit mikro- ja keskikokoisten yritysten tukemiseksi) yhteydessä jäsenvaltio- ja aluetason viranomaiset voivat halutessaan hyödyntää EAKR:stä saatavat resurssit siten, että niitä tarjotaan asianmukaisten markkinavetoisten rahoitusvälineiden muodossa, kuten omana pääomana, riskipääomana, takuina tai lainoina. Jeremie-aloite luotiin EAKR:stä saatavan rahoituksen optimoimiseksi ja lisärahoituksen saamiseksi. Sen täytäntöönpanoa helpottaa tavallista joustavampi sääntelykehys. Kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelman ja Jeremie-aloitteen resursseja on määrä täydentää vuonna 2007 kasvattamalla EIR:n pääomaa. Arvioidaan, että vuoteen 2013 mennessä yli miljoona pk-yritystä hyötyy EIR:n tarjoamista rahoitusvälineistä.

3.5.3.3

Koska yhteisön tarjoamilla rahoitusvälineillä on suuri vipuvaikutus (esim. yksi yhteisön talousarviosta saatu euro voi tuottaa pk-yrityksille jopa 50 euroa takuiden ansiosta) ja voimakas vauhdittava vaikutus rahoitusalaan (etenkin riskipääomarahastoihin), on niitä pidettävä yhtenä parhaista Lissabonin strategiaan liittyvistä käytänteistä. Jotta tekniset sovellukset saataisiin yhä laajemmin käyttöön kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelman yhteydessä, tulisi ottaa kohderyhmäksi korkeakoulut ja pk-yritykset ja painottaa henkisen pääoman kartoittamiseen tähtäävien toimenpiteiden edistämistä, lupia ja niiden myöntämistä sekä yhteistyösopimuksia ja niistä saatavaa hyötyä. Toteutuksen onnistuminen on taattava Jeremie-aloitteen avulla samalla tavoin kuin rahoitusta ja valtiontukia koskevien sääntöjen yhteydessä.

3.5.4

Euroopan investointipankki ja Euroopan investointirahasto sopivat vuonna 2006 yhteisistä toimista, jotka koskevat erityisesti EIP:n luottojärjestelyjen nivomista innovatiivisille pk-yrityksille annettaviin EIR:n takuisiin. Tällaisten toimien kehittäminen todennäköisesti jatkuu erityisesti Jeremie-aloitteen yhteydessä.