29.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 72/9

1)

Neuvosto tarkasteli 27 päivänä helmikuuta 2007 Maltan tarkistettua lähentymisohjelmaa, joka kattaa vuodet 2006–2009.

2)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu pysyttelee ohjelmakaudella 3 prosentin tietämissä. Käytettävissä olevien tietojen perusteella se näyttää perustuvan suotuisiin kasvuoletuksiin vuonna 2007 ja sen jälkeen erittäin suotuisiin kasvuoletuksiin, erityisesti ulkoisen rahoitusaseman keskipitkän aikavälin optimistisen kehityksen vuoksi. Ohjelmassa ennustettua pienempi nettoviennin määrä keskipitkällä aikavälillä saattaa kasvattaa viime vuosina todettua ulkoista epätasapainoa. Inflaatioennuste vaikuttaa realistiselta.

3)

Komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen mukaan julkisen talouden alijäämäksi arvioidaan 2,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006, kun edellisen tarkistetun lähentymisohjelman tavoite oli 2,7 prosenttia. Vuoden 2006 ennustettu toteutuma on uudessa tarkistuksessa (2,6 % suhteessa BKT:hen) alle komission yksiköiden syksyn 2006 talousennusteen ja vaikuttaa realistiselta äskettäin saatujen BKT:n kasvua koskevien tietojen ja valtiontalouden kassatietojen perusteella.

4)

Tarkistetussa ohjelmassa esitetyllä julkisen talouden strategialla pyritään supistamaan alijäämä alle 3 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen vuonna 2006 ja julkisen talouden vakauttamiseen sen jälkeen. Tarkistuksessa ennustetaan julkisen talouden alijäämän supistuvan ja johtavan jotakuinkin tasapainoiseen julkiseen talouteen vuoteen 2009 mennessä. Korkotaakan ennustetun supistumisen myötä perusylijäämän odotetaan nousevan 3,25 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2009 mennessä. Sopeutukseen pyritään leikkaamalla menoja lähes 5,75 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:hen, mikä enemmän kuin kattaisi tulojen laskun melkein 3,75 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:hen. Vaikka kokonaismenoja on onnistuttu hillitsemään, terveydenhoitomenot ovat jatkaneet kasvuaan viime vuosina. Alijäämää supistavia kertaluonteisia toimenpiteitä tullaan käyttämään vähemmän kuin viimeksi kuluneina vuosina. Ohjelmassa vahvistetaan yleisesti ottaen edellisessä tarkistuksessa suunniteltu julkisen talouden nimellinen sopeutus paljon suotuisamman makrotalouden skenaarion puitteissa.

5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen alijäämän (eli suhdannetasoitetun julkisen talouden rahoitusaseman ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) odotetaan paranevan vuoden 2006 3 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen 0,5 prosentin alijäämään ohjelmakauden lopussa. Edellisen tarkistetun lähentymisohjelman tapaan ohjelmassa esitetään julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteeksi tasapainoinen rakenteellinen rahoitusasema, jota ohjelmassa ei kuitenkaan pyritä saavuttamaan ohjelmakauden aikana. Koska keskipitkän aikavälin tavoite on vaadittua vähimmäistasoa (arvioitu noin 1,75 prosentin alijäämäksi suhteessa BKT:hen) tiukempi, sillä voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi. Ohjelman keskipitkän aikavälin tavoite sijoittuu euroalueelle ja ERM II -jäsenvaltioille vakaus- ja kasvusopimuksessa ja käytännesäännöissä asetetulle vaihteluvälille ja heijastaa riittävästi velkasuhdetta ja keskimääräistä potentiaalista tuotannon kasvua pitkällä aikavälillä.

6)

Ohjelmassa esitettyihin julkista taloutta koskeviin ennusteisiin liittyvät riskit näyttävät olevan pitkälti tasapainossa vuonna 2007, mutta julkisen talouden toteutuma voi olla myöhempinä vuosina ennakoitua heikompi. Tämä johtuu tarkistuksen perustana olevasta vuodeksi 2007 ennustetusta BKT:n suotuisasta kasvusta ja erittäin suotuisasta makrotalouden skenaariosta vuosiksi 2008–2009 (vaikkakin kyseisiä vuosia koskevat verokertymäennusteet vaikuttavat varovaisilta). Vuoden 2007 jälkeisestä sopeutusstrategiasta ei myöskään anneta tarkkoja tietoja, mikä lisää julkisen talouden suunniteltuun vakautukseen liittyviä riskejä.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella näyttää siltä, että ohjelman mukainen finanssipolitiikan viritys on asianmukainen liiallisen alijäämän korjaamiseksi vuoteen 2006 mennessä, kuten neuvosto on suositellut. Se vaikuttaa myös tarjoavan riittävän varmuusmarginaalin, jotta alijäämän 3 prosentin raja-arvoa suhteessa BKT:hen ei ylitetä normaaleissa suhdannevaihteluissa vuodesta 2008 eteenpäin. Liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeisinä vuosina vauhti, jolla julkista taloutta sopeutetaan ohjelmassa esitetyn keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, on pitkälti vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että euroalueella ja ERM II -jäsenvaltioissa rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain vähimmäismäärällä, jonka ohjeena on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono.

8)

Julkisen talouden bruttovelan arvioidaan olleen 68,25 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006, joten velkasuhde ylittää sille perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa velkasuhteen ennustetaan supistuvan ohjelmakaudella 8,75 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen. Edellä mainittujen julkisen talouden tavoitteisiin liittyvien riskien vuoksi velkasuhde ei kuitenkaan todennäköisesti kehity yhtä suotuisasti kuin ohjelmassa ennustetaan. Tämän riskinarvioinnin perusteella velkasuhde näyttää supistuvan ohjelmakaudella riittävästi kohti viitearvoa.

9)

Malta on hiljattain hyväksynyt eläkeuudistuksen, jolla pyritään nostamaan todellista eläkeikää, samalla kun eläkkeiden tasoa korotetaan. Sen vuoksi ohjelmassa ennustetaan, että eläkemenot kasvavat ja johtavat ikääntymiseen liittyvien menojen suurempaan kasvuun, lähelle EU:n keskiarvoa. Terveydenhoitomenoja koskevat ennusteet osoittavat noin 1,75 prosenttiyksikön kasvua suhteessa BKT:hen pitkällä aikavälillä, jos nykyinen suuntaus säilyy, vaikkakin kasvu on aiempaa kehitystä jonkin verran hitaampaa. Nykyinen julkisen talouden rahoitusasema ei riitä varmistamaan sitä, että velka supistuu alle perustamissopimuksessa asetetun viitearvon. Sen vuoksi julkisen talouden rahoitusaseman parantaminen ohjelman ennusteiden mukaisesti edistäisi julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvien riskien vähentämistä. Kaiken kaikkiaan Maltan julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän keskisuuria riskejä.

10)

Lähentymisohjelma ei sisällä laadullista arviota siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 esitetty kertomus kaiken kaikkiaan vaikuttaa keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa esitetään kuitenkin järjestelmällisesti tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä aiheutuisi kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa otetaan erityisesti huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Lähentymisohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Molemmissa ohjelmissa suunnitellaan erityisesti eläkeuudistuksen toteuttamista, ja lähentymisohjelmassa annetaan tarkempia tietoja kansallisessa uudistusohjelmassa ilmoitetusta verouudistuksesta.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennetyistä tietovaatimuksista voidaan todeta, että ohjelmasta puuttuu joitakin pakollisia ja vapaaehtoisia tietoja (2).

i)

edistymään riittävästi kohti ohjelmassa esitettyjä keskipitkän aikavälin tavoitteita ja varmistamaan, että julkisen velan suhde BKT:hen supistuu vastaavalla tavalla, ja esittämään pitkän aikavälin finanssipolitiikan strategian, erityisesti menojen osalta;

ii)

parantamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä saavuttamalla keskipitkän aikavälin tavoitteen ja kehittämällä edelleen terveydenhoitojärjestelmän uudistusta ja täytäntöönpanoa, kun otetaan huomioon velkataso ja ikääntymiseen liittyvien menojen ennakoitu kasvu.