EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document C2006/165/22
Case C-188/06 P: Appeal brought on 12 April 2006 by Schneider Electric SA against the order of the Court of First Instance (Fourth Chamber) made on 31 January 2006 in Case T-48/03, Schneider Electric SA v Commission of the European Communities
Asia C-188/06 P: Valitus, jonka Schneider Electric SA on tehnyt 12.4.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-48/03, Schneider Electric SA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 31.1.2006 antamasta tuomiosta
Asia C-188/06 P: Valitus, jonka Schneider Electric SA on tehnyt 12.4.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-48/03, Schneider Electric SA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 31.1.2006 antamasta tuomiosta
EUVL C 165, 15.7.2006, p. 13–13
(ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
|
15.7.2006 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 165/13 |
Valitus, jonka Schneider Electric SA on tehnyt 12.4.2006 yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-48/03, Schneider Electric SA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 31.1.2006 antamasta tuomiosta
(Asia C-188/06 P)
(2006/C 165/22)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Schneider Electric SA (edustajat: avocat A. Winckler, avocat I. Girgenson ja avocat M. Pittie)
Muu osapuoli: Euroopan yhteisöjen komissio
Vaatimukset
|
— |
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-48/03, Schneider Electric SA v. Euroopan yhteisöjen komissio, 31.1.2006 antama määräys on kumottava EY 225 artiklan 1 kohdan ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan nojalla |
|
— |
asia on palautettava ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen ratkaistavaksi |
|
— |
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja katsoo, että määräyksessä vääristellään asian kannalta merkityksellisiä tosiseikkoja ja että sitä rasittavat oikeudelliset virheet.
Ensiksikin, toisin kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on todennut, Legrandin myynti Wendel/KKR -yritysryhmälle ei tapahtunut ”spontaanisti” eikä siitä ”tullut lopullista” ennen 4.12.2002 tehtyä päätöstä (1). Joka tapauksessa keskittymästä luopuminen ei poistanut Schneiderilta sen oikeussuojan tarvetta kyseisen päätöksen osalta.
Toiseksi, 4.12.2002 tehty päätös on todellisuudessa kieltopäätös, kun otetaan erityisesti huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen komissiolle antamat ohjeet. Asiassa Schneider vastaan komissio 22.10.2002 antamassaan tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin nimittäin totesi selvästi, että komission on aloitettava valvontamenettely uudestaan väitetiedoksiantovaiheesta.
Kolmanneksi, vaikka 4.12.2002 tehty päätös on tosiasiallisesti päätös toisen vaiheen aloittamisesta, se voi olla kumoamiskanteen kohteena. Siltä osin kuin asetuksen N:o 4064/89 (2) 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla tehty päätös on asianomaiselle vastainen sen perusteella voidaan nimittäin nostaa kumoamiskanne. Käsiteltävänä olevan tapauksen poikkeuksellisissa olosuhteissa 4.12.2002 tehty päätös oli joka tapauksessa sellainen, että sen johdosta voitiin nostaa kanne. Kaikki muut tulkinnat johtaisivat todelliseen oikeussuojan epäämiseen.
Lopuksi myös lopettamispäätös voi olla kumoamiskanteen kohteena samalla tavoin kuin kaikki päätökset, joilla komissio muuttaa asianosaisen oikeudellista asemaa ilmeisellä tavalla.
(1) Komission 4.12.2002 tekemä päätös Schneiderin ja Legrandin välisen keskittymän tarkemman tutkintamenettelyn aloittamisesta (asia COMP/M.2283 – Schneider/Legrand II).
(2) Yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4064/89 (EYVL L 395, s. 1).