NEUVOSTON LAUSUNTO,

annettu 18 päivänä tammikuuta 2005,

Itävallan tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2004—2008

(2005/C 79/03)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon komission suosituksen,

on kuullut talous- ja rahoituskomiteaa,

ON ANTANUT TÄMÄN LAUSUNNON:

Neuvosto tarkasteli 18 päivänä tammikuuta 2005 Itävallan tarkistettua vakausohjelmaa, joka kattaa vuodet 2004—2008. Ohjelma vastaa tietovaatimuksia, jotka asetetaan vakaus- ja lähentymisohjelmien sisältöä ja muotoa koskevissa käytännesäännöissä.

Ohjelma perustuu makrotaloudelliseen skenaarioon, jonka mukaan kokonaistuotannon kasvu nopeutuu vuoden 2004 tasolta, joka oli 1,9 prosenttia, 2,5 prosenttiin vuosina 2005 ja 2006, ja pysyy noin 2,5 prosentissa ohjelmakauden loppuaikana. Käytettävissä olevien tietojen perusteella tämä skenaario näyttää vastaavan realistisia kasvuoletuksia ensimmäisten vuosien osalta, mutta vaikuttaa optimistiselta viimeisten vuosien osalta, koska ennuste pysyy potentiaalisen tuotannon yläpuolella neljänä peräkkäisenä vuotena. Ohjelmassa esitetyt inflaatioennusteet ovat realistisia.

Itävalta pyrkii saavuttamaan tasapainossa olevan rahoitusaseman vuoteen 2008 mennessä. Vuonna 2004 alijäämä oli 1,3 prosenttia suhteessa BKT:hen ja sen odotetaan nousevan 1,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2005, jonka jälkeen se ensin pienenee vähitellen 1,7 prosenttiin vuonna 2006 ja sitten laskee nollaan vuonna 2008 kahdessa yhtä suuressa erässä. Tämä kehityskaari on seurausta julkisen talouden strategiasta, jossa yhdistetään verotaakan pysyvä keventäminen tasapainoisen julkisen talouden saavuttamiseen keskipitkällä aikavälillä. EKT 95 -sääntöjä noudattaen verotaakkaa on tarkoitus keventää 43,1 prosentista vuonna 2003 40 prosenttiin vuonna 2008, kun taas kokonaismenoja on tarkoitus laskea 4,8 prosenttiyksikköä. Vakauttamisura on vahvistettu alueellisten viranomaisten välisessä kansallisessa vakaussopimuksessa, joka pannaan täytäntöön kaikilla hallinnon tasoilla rangaistusjärjestelmän avulla.

Julkisen talouden toteutuma voi olla ohjelmassa ennustettua huonompi. Erityisesti vakauttamisessa keskitetään veronalennukset ohjelmakauden alkuun ja vastaava menojen rajoittaminen ohjelmakauden loppuun. Ottaen huomioon ohjelman realistisen makrotaloudellisen skenaarion riskit ovat tasapainossa vuosina 2005 ja 2006, jolloin kehitykseen vaikuttavat eniten suuret veronalennukset, jotka tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Sitä vastoin ohjelmakauden loppuvuosien 2007—2008 osalta näyttää siltä, että riskit on arvioitu liian pieniksi, sillä BKT:n kasvun oletetaan pysyvän potentiaalisen kasvun yläpuolella ja toiseksi ohjelmassa ei juurikaan selvitetä ennustettua menojen huomattavaa laskua suhteessa BKT:hen. Tämän riskiarvioinnin vuoksi ohjelmassa esitetty finanssipolitiikan viritys ei ehkä riitä varmistamaan, että vakaus- ja kasvusopimuksen keskipitkän aikavälin tavoitteena oleva lähellä tasapainoa oleva suhdannekorjattu julkisen talouden rahoitusasema saavutetaan vuoteen 2008 mennessä. Se näyttää kuitenkin tarjoavan riittävän varmuusmarginaalin sen varmistamiseksi, ettei julkisen talouden alijäämän 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa ohjelmakauden aikana.

Velan arvioidaan vuonna 2004 olevan 64,2 prosenttia suhteessa BKT:hen, mikä ylittää perustamissopimuksessa määrätyn 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa ennustetaan, että velkasuhde pienenee 5 prosenttiyksikköä ohjelmakauden aikana. Velkasuhteen kehitys ei todennäköisesti ole niin suotuisaa kuin on ennustettu, kun otetaan huomioon edellä mainitut rahoitusasematavoitteisiin liittyvät riskit. Toisaalta Itävalta voisi mahdollisesti vastata tähän riskiin laajamittaisilla yksityistämistoimilla.

Itävalta näyttää olevan suhteellisen hyvässä asemassa julkisen talouden pitkäaikaisen kestävyyden suhteen huolimatta väestön ikääntymisestä aiheutuvista merkittävistä julkistaloudellisista kustannuksista. Vuosien 2003 ja 2004 eläkeuudistukset tuovat huomattavia menosäästöjä pitkällä aikavälillä. Vuoden 2003 eläkeuudistuksen jälkeen Itävalta toteutti toisen eläkeuudistuksen vuonna 2004 (Pensionsharmonisierung), jolla pyritään saattamaan kaikki yksityisen ja julkisen sektorin työntekijäryhmät yhtenäistetyn eläkejärjestelmän piiriin. Taloudellista kestävyyttä huomattavasti edistävä vuoden 2004 laki vaikuttaa viipeellä, koska lain on määrä tulla voimaan vasta vuoden 2030 jälkeen, kun taas vuoden 2003 laista saatavia keskipitkän aikavälin säästöt ovat osittain pienentyneet.

Ohjelmassa esitetty talouspolitiikka on osittain johdonmukaista talouspolitiikan laajojen maakohtaisten suuntaviivojen kanssa julkisen talouden alalla. Vaikka Itävalta keventää raskasta verotaakkaansa, tämä ei tapahdu yhtä aikaa menojen rajoittamisen kanssa, joten suhdannekorjattu rahoitusasema heikkenee voimakkaasti vuonna 2005 ja lähellä tasapainoa oleva rahoitusasema saavutettaneen vasta ohjelman viimeisenä vuonna.

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella Itävallalle suositellaan, että se lisää julkisen talouden vakauttamista ohjelman alkuvuosina. Lisäksi Itävallan olisi kuvailtava tarkemmin niitä erityistoimia, joiden avulla julkisen talouden mittava vakauttaminen olisi mahdollista ohjelman kahden viimeisen vuoden aikana.

Keskeisten makrotaloutta ja julkista taloutta koskevien ennusteiden vertailu

(1)  EYVL L 209, 2.8.1997.

(2)  Komission yksiköiden laskelmat ohjelmassa esitettyjen tietojen perusteella.

Lähteet:

Vakausohjelma (VO); komission yksiköiden syksyn 2004 talousennusteet (KOM); komission yksiköiden laskelmat.