Italian tasavallan 4.10.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-410/04)

(2005/C 19/63)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Italian tasavalta on nostanut 4.10.2004 Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan asiamiehenä on valtionasiamies Danilo Del Gaizo.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin:

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevassa asiassa on riitautettu Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta maaseudun kehittämistoimenpiteisiin kaudella 2000–2006 maksettavan tuen ohjeellisesta jaosta jäsenvaltioittain tehdyn päätöksen 1999/659/EY muuttamisesta 23 päivänä heinäkuuta 2004 tehty komission päätös 2004/592/EY [K(2004)2837 lopull.]. (1)

Kantaja väittää, että kanteen kohteena olevassa päätöksessä tehdyllä muutoksella ei ainoastaan mukauteta Italian tasavallalle vuodelle 2004 osoitettuja yhteisön varoja sen esittämiin kustannusarvioihin nähden, vaan lisäksi määritetään uudestaan niihin tarkoitetut kokonaismäärärahat, ja kun siinä vahvistetaan kokonaismäärärahojen suuruudeksi 4 512,30 MEuroa, siinä pienennetään noin 40 MEurolla nk. Berliinin profiilin perusteella määritettyä määrää (4 473,2 MEuroa).

Kantaja vetoaa vaatimustensa tueksi taannehtivuuskiellon periaatteeseen. Se väittää tämän osalta, että asetus N:o 817/2004 (2) on annettu 20.4.2004 ja se tuli voimaan 7.5.2004, jolloin asetuksen N:o 445/2002 47 artiklan 1 kohdassa säädetty, 30.9. päättyvä määräaika, jonka kuluessa jäsenvaltiot voivat lähettää komissiolle selvityksen varainhoitovuoden 2003 aikana toteutuneista ja sen loppuun mennessä toteutettavista menoista sekä varainhoitovuoden 2004 ja sitä seuraavien varainhoitovuosien menoarviot, oli kulunut kauan sitten umpeen. Komission olisi näin ollen pitänyt määrittää varainhoitovuoden 2004 osalta talousarvioon merkityt määrärahat saman asetuksen 49 artiklan säännösten perusteella, koska se oli 30.9.2003 vielä voimassa, eikä vielä asetuksen N:o 817/2004 57 artiklan perusteella. Näin ollen sen ei olisi pitänyt tehdä varainhoitovuoden 2004 osalta kanteen kohteena olevaa päätöstä, jonka oikeusperustana ovat asetuksen N:o 1257/1999 (3) soveltamisesta annetut säännökset, eikä mukauttaa määrärahoja, jotka jäsenvaltioille oli alun perin myönnetty päätöksessä 1999/659, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 426/2000, siten kuin siitä on säädetty edellä mainitussa 57 artiklassa.

Toissijaisesti, vaikka katsottaisiinkin, että asetusta N:o 817/2004 ja erityisesti sen 57 artiklaa kokonaisuudessaan voitiin asianmukaisesti soveltaa myös jäsenvaltioiden asetuksen N:o 445/2002 mukaisesti 30.9. mennessä toimittamiin menoarvioihin, kantaja toteaa, että komissiolla ei ole toimivaltaa muuttaa määrärahoja, jotka on vahvistettu päätöksellä 1999/659, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2000/426, myöskään pienentämällä nk. Berliinin profiilin perusteella määritettyjä kokonaismäärärahoja, ja ettei tätä missään tapauksessa voida tehdä Italian tasavallan osalta. Kantaja toteaa tämän osalta, että se, ettei ole olemassa mitään oikeusperustaa, joka oikeuttaisi kanteen kohteena olevassa päätöksessä tehdyn pienennyksen, osoittaa, että päätöstä tehdessään vastaaja on tulkinnut täysin vääristetysti asetuksen kyseistä säännöstä, joka on päätöksen perustana, ja että se on näin ollen syyllistynyt harkintavallan väärinkäyttöön.

Kantaja vetoaa lopuksi vaihtoehtoisesti luottamuksensuojan periaatteeseen sekä toimien perusteluvelvollisuutta koskevaan periaatteeseen.

(1)  EUVL L 263, 10.8.2004, s. 24.

(2)  Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu komission asetus (EY) N:o 817/2004 (EUVL L 153, 30.4.2004, s. 30).

(3)  Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tuesta maaseudun kehittämiseen ja tiettyjen asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999 (EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80).