92003E1617

KIRJALLINEN KYSYMYS E-1617/03

esittäjä(t): Antonio Tajani (PPE-DE) komissiolle

(13. toukokuuta 2003)

Aihe: SARS

Akuutin keuhkokuumeen eli SARS:in leviäminen Eurooppaan edellyttää Euroopan unionin viranomaisilta pikaisia toimia yhteisen epidemialta puolustautumisen järjestämiseksi ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön tehostamiseksi.

Italian terveysministeri Girolamo Sirchia on vaatinut tiukempaa valvontaa Euroopassa, sillä tehokkaan koordinoinnin puuttuessa Schengenin alueen maiden väliset avoimet rajat vaarantavat epidemian torjunnan.

Yhteisön on otettava käyttöön eurooppalainen terveydensuojelustrategia rajoilla (ja erityisesti lentokentillä) ja laadittava terveysturvaa koskeva säännöstö, jota kaikkien Schengenin sopimukseen liittyvien maiden on noudatettava.

Voiko komissio ilmoittaa edellä esitetyt seikat huomioon ottaen, mitä aloitteita se aikoo tehdä SARS-viruksen leviämisen estämiseksi ja eri jäsenvaltioiden viranomaisten välisen yhteistyön tehostamiseksi?

Milloin komissio aikoo vastata Italian hallituksen pyyntöihin, jotka koskevat valvonnan parantamista Schengenin alueen maissa?

David Byrnen komission puolesta antamayhteinen vastauskirjallisiin kysymyksiin E-1521/03, E-1547/03, P-1604/03, E-1613/03 ja E-1617/03

(10. kesäkuuta 2003)

Komissio on omaksunut aktiivisen aloitteentekijän roolin kyseisen vakavan hengitystieoireyhtymän (Severe Acute Respiratory Syndrome, SARS) leviämisen ehkäisemisessä.

SARS-neuvoston äskettäisen (6. toukokuuta 2003 antaman) ilmoituksen mukaan ehkäisytoimet toteutetaan tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkoston perustamisesta yhteisöön 24 päivänä syyskuuta 1998 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 2119/98/ETY(1) nojalla perustetun unionin tartuntatautien epidemiologisen seurannan ja valvonnan verkoston kautta, joka on ollut erittäin tehokas väline sisäisen tietojenvaihdon ja vastausten koordinoinnin kannalta ja jonka toimintaan ovat osallistuneet tiiviisti myös Euroopan talousalue (ETA)/Euroopan vapaakauppa-alue (EFTA) ja ehdokasmaat yhteistyössä Maailman terveysjärjestön (WHO) kanssa.

Komissio on säännöllisesti yhteydessä myös Euroopan lentoyhtiöiden ja lentokenttien kattojärjestöihin edistäen SARSiin liittyvää tietojen vaihtoa ja hyviä käytäntöjä. Ilmailuteollisuuden edustajia on kuultu niiden odotuksista yhteisön laajuisen koordinoinnin osalta, vaikka koordinointi on joka tapauksessa järjestettävä WHO:n suuntaviivojen mukaisesti kansallisten terveysviranomaisten valvonnassa.

Neuvosto on hyväksynyt pääpiirteissään komission yhdessä verkostokomitean kanssa laatimat suuntaviivat.

Vaikka terveydensuojelutoimenpiteiden toteuttaminen on jäsenvaltioiden viranomaisten vastuulla, välittömien ja tulevien toimien painopisteet ovat seuraavat:

- Kaikkien epäiltyjen SARS-tapausten nopea havaitseminen tehokkaan valvonnan avulla.

- Tartuntariskille altistuvien henkilöiden suojaaminen sairaaloissa SARS-potilaiden tehokkaan eristämisen avulla ja hoitohenkilöstöä koskevien suojatoimenpiteiden toteuttaminen.

- Huomion kiinnittäminen erityisesti lentomatkailuun, joka on edistänyt merkittävästi SARS-epidemian leviämistä, ja erityisesti tartunta-alueilta lähtevien matkustajien vaatimustenmukaisiin kasvosuojuksiin, lentomatkan aikana annettaviin ohjeisiin ja tiedotuksen tehostamiseen tartunta-alueilta tulevien matkailijoiden saapumispaikoissa.

- Ammattihenkilöstön ja suuren yleisön tietojen lisäämisen merkitys sekä ajantasaisten ja täsmällisten tietojen antaminen ja vaihtaminen muiden maiden kanssa, erityisesti ETA-/EFTA-maiden, liittyvien maiden ja ehdokasmaiden sekä WHO:n kanssa. Yhteistyötä muiden kumppaneiden, esimerkiksi lentoyhtiöiden kanssa olisi lisättävä.

Neuvosto on lisäksi pannut merkille komission aikomuksen antaa ehdotus yhteisöön perustettavasta tautien ehkäisyn ja valvonnan keskuksesta.

Jäsenvaltiot vastaavat ulkorajoilla tehtävistä tarkastuksista Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen II osaston 2 luvun määräysten ja erityisesti sen 5 artiklan määräysten mukaisesti. Kyseisessä artiklassa luetellaan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon sallimista koskevat edellytykset sopimuspuolten alueella. Näitä määräyksiä soveltamalla voidaan taata riittävä turvallisuustaso Schengen-maissa, eikä nykytilanteessa ole tarpeen lisätä rajatarkastuksia.

Sisärajoilla tehtävien tarkastusten mahdollista uudelleen aloittamista koskevat päätökset kukin jäsenvaltio tekee itsenäisesti Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Koska tarkasteltavan ongelman lähde sijaitsee yhteisön ulkopuolisissa maissa, komissio pitää tässä vaiheessa riittävänä sitä, että lentokentillä on asianmukaiset valmiudet suorittaa ulkorajatarkastuksia.

(1) EYVL L 268, 3.10.1998.