92003E0334

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0334/03

esittäjä(t): Cristiana Muscardini (UEN) neuvostolle

(10. helmikuuta 2003)

Aihe: Naton laajentuminen ja Euroopan unionin puolustuspolitiikka

Yhdeksäntoista Naton valtion- ja hallitusten päämiestä piti 21. ja 22. marraskuuta 2002 Prahassa huippukokouksen, jossa olivat läsnä Naton 27 kumppanuusvaltion johtajat Euroatlanttisessa kumppanuusneuvostossa. Kokouksessa käsiteltiin muun muassa kahta peruskysymystä, Naton strategisen kapasiteetin parantamista ja sen laajentumista, kolme vuotta kolmen ensimmäisen entisen Neuvostoliiton valtion liittymisen jälkeen.

Naton poliittis-strategisen profiilin määrittäminen on tullut tarpeelliseksi sen vuoksi, että epävakauden ja epävarmuuden lähteitä on enemmän (verrattuna ennen hallinneeseen Neuvostoliiton uhkaan) ja että Natolle vuosien 1991 ja 1999 strategisilla konsepteilla annetut tehtävät ovat laajentuneet. Näissä suunnitelmissa vastustettiin joukkotuhoaseiden leviämistä ja tuettiin kansainvälisen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaista taistelua. Prahassa saavutettujen tulosten perusteella Nato tuntuu edelleen olevan Euroopan uuden turvallisuuden poliittinen ja sotilaallinen tukipilari, vaikka huippukokouksessa ei onnistuttu ratkaisemaan kaikkia Naton itsensä poliittisia ja institutionaalisia ongelmia.

Voisiko neuvosto vastata seuraaviin kysymyksiin:

1. Pitääkö se Natoa liittona perinteisessä merkityksessä vai alkuna uudelle ja tehokkaammalle yhteistä turvallisuutta koskevalle järjestelmälle?

2. Miten Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteet Naton sisällä kehittyvät?

3. Missä suhteessa unionin nopean toiminnan joukot ovat Naton nopean toiminnan joukkoihin, ottaen huomioon että Naton 19 jäsenvaltiosta Euroopassa on 17?

4. Mikä on WEU:n rooli?

5. Onko mahdollista, että tiiviimpi yhteistyö antaisi sitä soveltaville maille tehokkuuden, jota edellytetään itsenäisen puolustuspolitiikan takaamiseksi?

Vastaus

(21. heinäkuuta 2003)

Neuvosto muistuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että toisen kansainvälisen järjestön kuten Naton toiminnan tai tehokkuuden arvioiminen ei kuulu neuvoston toimivaltaan ja että Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen välisiin suhteisiin sovelletaan suoraa kahdenvälistä vuoropuhelua, jota käydään jatkuvasti kaikilla tasoilla uuden transatlanttisen toimintaohjelman puitteissa.

Neuvosto muistuttaa kysyjälle myös siitä, että sekä Naton että Euroopan unionin jäseninä olevat valtiot voivat ilmoittaa joukkojaan jommalle kummalle tai kummallekin järjestölle. Nopeaan toimintaan tarkoitetut yksiköt voidaan ilmoittaa molemmille järjestöille ja tarvittaessa saattaa toimintavalmiuteen kummankin järjestön omien menettelyjen mukaisesti.

Neuvosto on päättänyt antaa valmisteluelintensä tehtäväksi viimeistellä EU:n nopean toiminnan joukkoja koskevan työn mahdollisimman pian seuraavien yleisperiaatteiden pohjalta:

- enintään 530 päivän toimintavalmius

- kriisinhallintamenettelyjen rationalisointi nopean toiminnan operatiivisten vaatimusten mukaisesti

- esimerkkitilanteisiin perustuva ennakkosuunnittelu

- nopean toiminnan joukkojen määrittely erikseen Helsingin yleistavoiteluettelossa

- yksityiskohtaiset säännöt nimetyn johtovaltion käsitteen ja muiden määriteltävien käsitteiden käytöstä.

Nizzassa 7.9. joulukuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston ja Marseilles'ssa 13. marraskuuta 2000 kokoontuneen WEU:n ministerineuvoston päätelmien mukaisesti neuvosto on tehnyt periaatepäätöksiä, joiden mukaan EU sisällyttäisi asianmukaiset tehtävät Petersbergin tehtäviin.

Nizzan sopimuksella Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen lisättiin uusi 27 b artikla, jonka mukaan sopimuksen perusteella toteutettu tiiviimpi yhteistyö ei voi koskea asioita, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla. Näiden määräyksiin mahdollisesti tehtävien muutosten käsittely kuuluisi joka tapauksessa Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan meneillään olevan työskentelyn piiriin.