92002E3177

KIRJALLINEN KYSYMYS E-3177/02

esittäjä(t): Charles Tannock (PPE-DE) komissiolle

(7. marraskuuta 2002)

Aihe: Kasvu- ja vakaussopimuksen loukkaamattomuus

Kun oikeistopuolueet nousivat valtaan useissa jäsenvaltioissa, esimerkiksi Ranskassa, Italiassa ja Portugalissa, kävi ilmi, että maiden budjettialijäämä oli selkeästi aliarvioitu. Portugalissa sosialistihallituksen ilmoittama 2,2 prosentin alijäämä on korjattu 4,1 prosentiksi. Italiassa 1,4 prosentin luku on nostettu 2,2 prosenttiin. Voiko komissio ilmoittaa nykyiset, korjatut luvut niistä jäsenvaltioista, joissa hallituksen vaihdos on johtanut alijäämän uudelleenarviointiin? Uskooko komissio, että Italian alijäämän tarkistus johtui yksinomaan Eurostatin taannoisesta päätöksestä ottaa julkisen talouden arvopaperistamisoperaatiot mukaan laskelmiin (Euro Indicator -uutiskatsaus 116/2002)? Miten on mahdollista, että niin moni vasemmistohallitus onnistui sumuttamaan komissiota kirjanpitojärjestelmillä, jotka muistuttavat Enronin toimintaa?

Onko komissio tällä hetkellä selvillä menetelmistä, joita on pääasiallisesti käytetty budjettialijäämän peittämiseksi, ja mikäli on, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt varmistaakseen, ettei samoja menetelmiä käytetä edelleen niissä jäsenvaltioissa, joissa hallitus ei ole vaihtunut viime aikoina?

Lopuksi, Maastrichtin sopimuksen liitteenä olevan, liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan julkistalouden alijäämä/ylijäämä tarkoittaa koko julkisen talouden (keskushallinto, alue- ja paikallishallinto ja sosiaaliturvarahastot) nettoluotonottoa/nettoluotonantoa ja se lasketaan kansantalouden tilinpidossa käytettävien käsitteiden mukaisesti (Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmä, ESA 95). Valtion velka on koko julkisen talouden konsolidoitu bruttovelka, joka on maksamatta vuoden lopussa, kun taas perusylijäämä tarkoittaa julkisen talouden alijäämää/ylijäämää, josta vähennetään korkokulut. Komission jäsen Solbes Mira korosti vastauksessaan kirjalliseen kysymykseen E-1620/02(1), että Yhdistyneen kuningaskunnan talous on ollut lähes tasapainossa tai ylijäämäinen viime vuosina, ja vastaa näin ollen paitsi kasvu- ja vakaussopimuksen vaatimuksia myös maan hallituksen omaa verotusjärjestelmää ja niin sanottua kultaista sääntöä, jonka mukaan valtion investointimenoja ei pitäisi laskea kulutukseksi kasvu- ja vakaussopimusta silmällä pitäen. Voiko komissio selventää, ovatko tällaiset investointimenot nettoluotonottoa sopimuksen mukaisesti, kuten edellä mainitussa pöytäkirjassa määritellään?

(1) EUVL C 28 E, 6.2.2003, s. 125.

Pedro Solbes Miran komission puolesta antama vastaus

(4. joulukuuta 2002)

Liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä käsittelevän pöytäkirjan mukaan alijäämä on kirjattava Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (nykyisen version ESA 95(1):n) mukaisesti. Komissiolle ja jäsenvaltioille vuosien mittaan kertynyt kokemus on yleisesti parantanut julkista taloutta koskevien tietojen laatua. On myös syytä huomata, että liiallisia alijäämiä koskeva menettely on toiminut merkittävänä pontimena yhteisön julkisen talouden ja sen vertailukelpoisuuden parantamiselle. EKT 95:n mukainen kansantalouden tilinpito on nykyään luotettavampaa, täydellisempää, avoimempaa, yksityiskohtaisempaa ja ajantasaisempaa kuin muutama vuosi sitten. Lisäksi yhteisössä on ryhdytty koordinoituihin toimiin kirjanpitosääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja niiden soveltamisen valvomiseksi. Jäsenvaltioiden julkinen talous onkin paremmassa kunnossa ja vertailukelpoisempi kuin ennen.

Toisaalta yhä olemassa olevista epäkohdista kertoo selvästi esimerkiksi se, että Portugalissa tehtiin äskettäin huomattavia tarkistuksia julkista taloutta koskeviin lukuihin, mikä puolestaan viivästytti Portugalin vuoden 2001 liiallisen alijäämän määrittämistä.

Julkista taloutta koskevien tietojen keräämisen ja vahvistamisen kaikilla alueilla on siis vielä parantamisen varaa. Vastaisuudessa on näin ollen panostettava entistä enemmän näiden julkisen talouden valvonnan perustana olevien tietojen luotettavuuden ja ajantasaisuuden parantamiseen. Komissio tekeekin lähiaikoina neuvostolle esityksen parhaista käytänteistä julkisen talouden tietojen raportoimiseksi.

Esityksen tarkoituksena on selventää eri osapuolten roolia ja vastuuta ja siten lisätä avoimuutta sekä parantaa julkisen talouden valvonnassa käytettävien tilastojen ja ennusteiden laatua ja ajantasaisuutta.

Komissio julkaisi syksyn 2002 ennusteensa 13. marraskuuta 2002. Saksan vuoden 2002 alijäämä on sen mukaan 3,8 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT), Ranskan 2,7 prosenttia BKT:stä, Italian 2,4 prosenttia BKT:stä ja Portugalin 3,4 prosenttia BKT:stä. Italian vuoden 2001 alijäämää on arvopaperistamistoiminnan kirjanpitoa koskevan Eurostatin päätöksen johdosta korjattu ylöspäin 0,6 prosenttia BKT:stä.

ESA 95 ja EY:n perustamissopimus ovat hyvin yksiselitteisiä julkisten investointimenojen laskemisesta nettoluotonantoon: julkisten investointimenojen kirjaaminen ei eroa mitenkään muiden julkisten menojen kirjaamisesta. Näin ollen kirjatut julkiset investointimenot vaikuttavat nettoluotonantoon.

(1) Neuvoston asetus (EY) N:o 2223/96, annettu 25 päivänä kesäkuuta 1996, Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä (EYVL L 310, 30.11.1996).