52003XC0903(05)

Alkuperänimityksen ja maantieteellisten merkintöjen suojasta annetun asetuksen (ETY) N:o 2081/92 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu rekisteröintihakemuksen julkaiseminen

(2003/C 207/06)

Tämä julkaiseminen sisältää oikeuden vastustaa rekisteröintiä mainitun asetuksen 7 ja 12 d artiklassa tarkoitetulla tavalla. Väitteet hakemusta vastaan on tehtävä jäsenvaltion, WTO:n jäsenvaltion tai 12 artiklan 3 kohdan mukaista menettelyä noudattaen hyväksytyn kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen välityksellä kuuden kuukauden kuluessa julkaisemisesta. Julkaiseminen perustellaan seuraavilla tekijöillä ja erityisesti 4 kohdan 6 alakohdalla, joiden mukaan hakemus katsotaan perustelluksi asetuksessa (ETY) N:o 2081/92 tarkoitetulla tavalla.

NEUVOSTON ASETUS (ETY) N:o 2081/92

REKISTERÖINTIHAKEMUS: 5 ARTIKLA

SAN ( ) SMM (x)

Asiakirjan kansallinen numero: 78

1. Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen Nimi: Subdirección General de Sistemas de Calidad Diferenciada - Dirección General de Alimentación - Secretaría General de Agricultura y Alimentación del Ministerio de Agricultura, Pesca y Alimentación de España

Osoite: Paseo de la Infanta Isabel, 1, E-28071 Madrid

Puhelin (34) 913 47 53 94

Faksi (34) 913 47 54 10.

2. Hakijaryhmittymä 2.1 Nimi: a) Asociación de Jóvenes Agricultores de Asturias (ASAJA).

b) Coordinadora de Organizaciones de Agricultores y Ganaderos (COAG - ASTURIAS).

c) Unión de Campesinos Asturianos (UCA).

d) Unión de Cooperativas Agrarias Asturianas (UCAPA).

e) Asociación de Investigación de Industrias de la Carne del Principado de Asturias.

f) Cárnicas Hicor.

g) Cárnicas García Nuño.

2.2 Osoite: a) Primo de Rivera, 1. ofic. 32-34 - E-33001 Oviedo

b) Gascona, 19-1o A - E-33011 Oviedo

c) Marqués de Santa Cruz, 6 - E-33007 Oviedo

d) Siglo XX, 26-28 bajo - E-33208 Gijón

e) Espinero, s/n - E-33429 Noreña

f) Poligono de Roces, Max Plank, 9 - E-33211 Gijón

g) Balbona, 18 - E-33429 Bobes (Siero)

2.3 Kokoonpano: Tuottaja/jalostaja (x) Muu ( ).

3. Tuotelaji: Luokka 1.1 - Tuore naudanliha

4. Tavaraerittely (tiivistelmä 4 artiklan 2 kohdan edellytyksistä)

4.1 Tuotteen nimi: "Ternera Asturiana"

4.2 Kuvaus: Merkintä suojaa tuoretta naudanlihaa, joka on peräisin Asturian ruhtinaskunnassa syntyneistä, kasvatetuista ja lihotetuista eläimistä ja joka täyttää kaikki tavaraerittelyn vaatimukset.

Ainoastaan "Asturiana de los Valles" - ja "Asturiana de la Montaña" -rodut ja niiden väliset risteytykset soveltuvat suojatun lihan tuotantoon. Imetysvaihe kestää vähintään viisi kuukautta.

Lihantuotantoon soveltuvat myös eläimet, jotka saadaan risteyttämällä "Asturiana de los Valles" - ja "Asturiana de la Montaña" -rotujen puhdasrotuiset urospuoliset naudat jommastakummasta asturialaisesta kotoperäisestä rodusta geneettisesti peräisin olevien naaraspuolisten nautojen kanssa, vaikka ne eivät täytäkään rodun täydellistä puhtautta koskevia ominaisuuksia eivätkä vastaa morfologisten ominaisuuksien osalta rodulle asetettuja standardeja.

SMM-rekisteriin merkittyjä emolehmiä ja vasikoita ei tarvitse rekisteröidä kummankin rodun virallisiin kantakirjoihin.

Tuotteet luokitellaan eläimen teurastusiän mukaan seuraaviin ryhmiin:

a) Ternera, enintään 12 kuukauden iässä teurastettu vasikka.

b) Añojo, yli 12 kuukauden ja enintään 18 kuukauden iässä teurastettu vasikka.

Jokaisessa ryhmässä erotellaan ruhojen luokituksen mukaan seuraavat tuotteet:

- Culón: Ruhon rakenne vastaa luokkaa S tai E yhteisön ruhojenluokitusjärjestelmässä, lukuun ottamatta "Asturiana de la Montaña" -rodun eläimiä.

- Valles: Ruhon rakenne vastaa luokkaa U tai R yhteisön ruhojenluokitusjärjestelmässä, lukuun ottamatta "Asturiana de la Montaña" -rodun eläimiä.

- Casín: "Asturiana de la Montaña" -rodun eläimistä saadut ruhot, joiden rakenne vastaa luokkaa R tai tätä ylempää luokkaa.

Kaikissa tapauksissa ruhojen on vastattava tyyppejä S, E, U tai R. Rasvakerroksen paksuuden on vastattava luokkia 2 ja 3 lukuun ottamatta luokkia S ja E, joiden rasvakerroksen paksuudelle sallitaan luokka 1.

Vuorokausi teurastuksen jälkeen määritetyn pH-arvon on oltava alle kuusi.

Lihan värin on oltava arvon 2 (vaaleanpunainen) ja arvon 4 (punainen) naudanruhoille asetettujen laatuvaatimusten mukaisesti.

"Asturiana de los Valles" -rodulle tyypilliset aistinvaraiset ominaisuudet ovat korkealuokkainen maku ja mureus, ja "Asturiana de la Montaña" -rodulle puolestaan tyypillisiä ovat maku ja mehevyys.

4.3 Maantieteellinen alue: SMM:n tuotanto- ja lihotusalueen muodostaa Asturian ruhtinaskunnan itsehallintoalue kokonaisuudessaan. Tuotteen jalostusalue on sama kuin tuotanto- ja lihotusalue.

4.4 Alkuperätodisteet: Sääntelyneuvosto perustaa erilaisia rekistereitä ja valvoo tuotteen tunnistamista valmistusprosessin kaikissa vaiheissa ja takaa sen jäljitettävyyden. Perustettavat rekisterit ovat:

- Karjatilarekisteri

- Teurastamorekisteri

- Leikkaamorekisteri

- Tukkukaupparekisteri

Rekisteröidyiltä tiloilta peräisin olevien eläinten alkuperän valvonta perustuu vasikoiden yksilölliseen tunnistamiseen. Vasikat merkitään ja rekisteröidään ennen kuin ne ovat 20 vuorokauden ikäisiä. Kun eläin kirjataan rekisteriin, siitä laaditaan lomake, johon merkitään tiedot tuottajasta ja eläimestä. Lomakkeen on seurattava eläintä teurastukseen asti. Kaikki tapahtumat - siirto, myynti, kuolema tai toimittaminen rekisteröimättömälle tilalle tai rekisteröimättömään teollisuuslaitokseen - on ilmoitettava sääntelyneuvostolle.

Teurastamoon tuotavat eläimet on tunnistettava asianmukaisesti korvamerkin, rekisterilomakkeen ja muiden virallisten asiakirjojen avulla.

Teurastamo antaa eläimelle teurastusnumeron ja ilmoittaa sääntelyneuvostolle vasikkaa ja ruhoa koskevat tiedot sekä säilyttää korvamerkit todisteena. Teurastamo kirjaa tiedot rekisteriinsä. Sääntelyneuvosto tarkistaa tiedot ja asiakirjat ennen kuin se sertifioi yksittäiset ruhot. Jos tarkastus osoittaa kaiken olevan kunnossa, sääntelyneuvosto suorittaa tunnistamisen ruhon merkintöjen perusteella ja sertifioi sen numeroidulla etiketillä ja takuutodistuksella.

Ruhojen on saavuttava leikkaamoon ja/tai tukkukauppaan asianmukaisesti tunnistettuina ja sertifioituina. Näiden laitosten on ilmoitettava sääntelyneuvostolle vastaanottamiensa ruhojen saapumista, leikkaamista ja ruhojen tai palojen lähtemistä koskevat tiedot. Jokaisen laitoksen on huolehdittava näiden tietojen kirjaamisesta kaupan pitämistä tai leikkaamista koskevan kirjanpitoonsa. Kaikki ruhot ja palat on tunnistettava yksilöllisesti ja merkittävä sääntelyneuvoston myöntämillä etiketeillä.

Prosessin kaikissa vaiheissa, kasvatustilojen rekisteröinnistä suojatun tuotteen sertifiointiin asti, on pantava täytäntöön valvonta- ja analyysimenettely.

4.5 Viljelymenetelmä/Valmistusmenetelmä: Suojattu liha on peräisin suojatun maantieteellisen merkinnän rajaamalla alueella syntyneistä, kasvatetuista ja lihotetuista eläimistä, joita emä on imettänyt vähintään viisi kuukautta.

Eläinten ruokinta on laajaperäiselle karjankasvatukselle tyypillistä: emänmaitoa ja luonnonlaitumia. Vieroituksesta lähtien ruokintaa täydennetään vilja- ja vihannespohjaisella rehulla.

Tuotanto, teurastus, paloittelu ja varastointi tapahtuu rekisteröidyissä laitoksissa säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Eläimet teurastetaan rekisteröidyissä teurastamoissa, liha varustetaan etiketeillä sekä varastoidaan ja riiputetaan rekisteröidyissä laitoksissa.

4.6. Yhteys maantieteelliseen alkuperään: Kastanjanruskea asturianlehmä, jota on esiintynyt alueella jo ammoisista ajoista alkaen, on Iberianniemimaan keskeinen lehmärotu niin päälukunsa kuin tuotantonsakin perusteella. Campa de Torresin (Gijón) arkeologisissa kaivauksissa löydettyjen luiden analysointi on osoittanut, että alueella 500-400 eKr. kasvatetut rodut olivat samoja kuin nykyisinkin.

Alunperin "Asturiana de los Valles" -rotua käytettiin lihan- ja maidontuotantoon sekä työjuhtana, ja alunperin vain alavammilla mailla esiintynyt rotu levisi koko Asturian alueelle. 1000-luvulta lähtien karjankasvatus kehittyi nopeasti erityisesti maan keski- ja länsiosissa luostarilaitoksen ansiosta. Se vaati puolestaan laajoja laidunmaita, jotka näin tulivat karjankasvatuksen kautta hyötykäyttöön.

Laajaperäinen karjankasvatus ja kunnallisten laidunmaiden käyttö olivat vuosisatojen ajan jatkuvien riitojen aiheena. Vuonna 1277 perustettiin ensimmäinen veljeskunta, jonka keskeisenä tavoitteena oli luoda yhteistyöjärjestö laidunmaiden hyödyntämiseksi karjankasvatuksessa mereltä Asturian ja Léonin vuorille saakka siten, että karjalaumat saattoivat laiduntaa kesät ylhäällä vuorilla ja talvet alhaalla laaksoissa.

Lähempänä meidän aikaamme 1800-luvulta peräisin olevat tiedot kertovat alkuperäisten lehmien jo levinneen sangen lukuisina koko Asturian alueelle. Vuosina 1836 ja 1842 Englannin konsuli Asturiassa, J. J. Kelly, teki Englannin ulkoministeriön pyynnöstä selkoa Asturian karjalauman lukumäärästä.

Abril Brocas arvioi (1918) koko Asturian nautakarjan lukumääräksi 406534 eläintä, joista merkittävä osa vietiin Madridin, Barcelonan ja Valencian markkinoille.

Koneistumisen ja erikoistuneiden lypsylehmärotujen kehittymisen myötä asturianlehmää ei enää tarvittu enempää työjuhtana kuin maidontuotantoonkaan. Rotu väistyi Asturian vuorten syrjäalueille, missä sen alueen oloihin sopeutuneet kasvatusmenetelmät ja tavat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle aina meidän päiviimme asti.

Viime vuosina lihakarjaksi kasvatettujen eläinten lukumäärä on lisääntynyt huomattavasti siten, että nykyään eläimiä käytetään enemmän lihan- kuin maidontuotantoon. Samalla alkuperäisten asturianrotujen eläinten määrä on noussut 28 prosenttiin vuonna 1999 koko Asturian nautakarjasta oltuaan vuonna 1986 vain 10 prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että alueen lihantuotanto on selkeästi suuntautunut kohti esi-isiltä perittyjä lähtökohtia.

Asturia on tyypillistä karjankasvatusaluetta, jossa nautoja kasvatetaan lihantuotantoa varten koko alueella rannikolta korkeaan vuoristoseutuun asti.

Karjankasvatus perustuu emolehmätuotantoon ja luonnonlaitumien hyödyntämiseen lähialueilta vuoristoseuduille lauhana vuodenaikana. Talvella nautoja ruokitaan myös rehuilla.

Teuraseläinten, joista saadaan merkinnällä suojattua lihaa, ruokinta ja kasvatus perustuu alueella käytettäviin perinteisiin menetelmiin. Niihin kuuluvat alueen luonnonvarojen ja Asturialle tyypillisten maantieteellisten ja sosiologisten tekijöiden hyödyntäminen.

Asturian kasvillisuus on tyypillistä Atlantin alueelle. Sitä hallitsevat lehtipuut, koska alueella sataa runsaasti ja ilmasto on lauha. Alueen kasvillisuuteen vaikuttavat joka tapauksessa erilaiset maaperään liittyvät, ilmastolliset ja bioottiset tekijät.

Vuoristoniittyjen ja -laidunten kasvillisuus on hyvin monipuolista. Niillä kasvaa lähinnä maataloudessa hyödynnettäviä lajeja, kuten heiniä, palkokasveja ja huulikukkasia, jotka tyydyttävät hyvin karjan ravinnontarpeen. Tärkeimpiä niittykasveja ovat seuraavat: anthoxanthum odoratum, trifolium pratense, lotus corniculatus, centaurea nigra, nardus stricta, festuca rubra s.l. ja trifolium repens.

Vasikkojen on saatava imeä emäänsä vähintään viiden ensimmäisen elinkuukauden aikana. Lihotuksessa käytetään luonnollisia ja perinteisiä ravinteita. Eläinten luonnollista kasvurytmiä muuttavien, ihmiselle vaaraa aiheuttavien tai lihan laatua huonontavien ainesten käyttö on kielletty.

Vasikat kulkevat emien mukana imetysaikana luonnonniityille ja/tai vuoristolaitumille poikimisajankohdan mukaan. Vasikat vieroitetaan vähitellen sitä mukaa, kun vasikat alkavat syödä enemmän luonnonheinää. Imetys, luonnonniityt, nautojen myöhempi ruokinta vilja- ja kasvipohjaisilla väkirehuilla sekä lihan riittävä riippuminen antavat tuotteelle sen makua, kiinteyttä ja mehevyyttä koskevat erityiset aistinvaraiset ominaisuudet.

Asturian rotua kasvatetaan kolmella erityyppisellä tilalla tilan maantieteellisen sijainnin ja saatavilla olevien ravinteiden mukaan. Kolme karjanhoitomenetelmää ovat perinteinen karjanhoito, puoli-intensiiviseen tai säännölliseen osittaiseen karjasuojassa pitoon perustuva karjanhoito sekä parannettuihin niittyihin perustuva karjanhoito.

Perinteistä karjanhoitoa harjoitetaan Asturian etelä-, keski- ja länsiosien vuoristoseuduilla, joilla kasvatetaan eniten "Asturiana de los Valles" -rotua, samoin kuin Asturian itäosien vuoristoseudulla, joilla kasvatetaan "Asturiana de la Montaña" -rotua. Tämä vastaa pientilojen käyttämää menetelmää, joka on pitkälti kunnan hyödyntämiskelpoisen pinta-alan mukainen.

Naudat laiduntavat tilojen lähellä olevilla niityillä alkukeväästä, jolloin lämpötila on lauha ja ravintoa on riittävästi. Toukokuun puolessavälissä tai kesäkuun alussa avataan vuorten solat (1600-1700 metriä), ja karja nousee vuoristoon. Vasikat ovat laitumilla emiensä kanssa koko kesän, mikä helpottaa lauman paimentamista. Tänä aikana heinää kasvatetaan tilan lähellä olevilla laitumilla. Naudat syövät talvella lähes yksinomaan kuivattua heinää, vaikka viime aikoina nautoja on alettu ruokkia myös rehuilla.

Puoli-intensiivistä karjanhoitoa tavataan Asturian alavilla mailla lähellä rannikkoa. Tämä karjanhoito muistuttaa kovasti lypsykarjanhoitoa. Alueen maanpinta on tasainen ja maanviljely on siten helpompaa, minkä ansiosta alueella voidaan viljellä kasveja monipuolisemmin kuin perinteisen karjanhoidon alueella. Näiden kylien lihantuotantoon kasvatettavien nautojen ravinto muistuttaa lypsylehmien ravintoa, joka koostuu maissista ja niittykasveista, kuivasta ruohosta, tuoreesta heinästä ja rehusta.

Parannettuihin niittyihin perustuvaa karjanhoitomenetelmää tavataan Asturian länsiosissa, joissa se on otettu käyttöön vasta äskettäin. Tätä menetelmää soveltavat tilat sijaitsevat alueilla, jotka saattavat olla varsin korkealla merenpinnasta, mutta joita pidetään pinnanmuodostukseltaan loivarinteisinä kukkuloina. Näin ollen niillä voidaan käyttää koneita, mikä helpottaa huomattavasti maanviljelystä. Alueella on toteutettu aloitteita, joiden tarkoituksena on ottaa hyötykäyttöön aikaisemmin nummimaiden valtaamia laajoja laitumia.

Nykyisin kyse on pinta-alaltaan suurista tiloista, joilla on yleensä paljon emolehmiä ja joilla naudat laiduntavat niityillä vuoden ympäri. Koska kyse on tehoperäisestä karjanhoidosta, karjalauman paimentaminen on helpompaa. Karja tuodaan suojaan vain sankkojen lumisateiden aikana, jolloin nautoja ruokitaan lähinnä rehuheinällä tai kuivalla heinällä.

Vuonna 1998 tehtiin tutkimus, jossa kuluttajat arvioivat asturialaista lihaa ja sen erikoisuutta, Ternera Asturianaa. Tutkimuksesta kävi ilmi, että sekä kansallisella tasolla että tuotteen omalla alueella tuotteella oli hyvä tunnettuvuus ja korkea arvostus. Espanjan väestöstä 29,4 prosenttia ja oman alueen väestöstä 42,2 prosenttia tunsi asturialaisen lihan. Espanjan väestöstä 23,3 prosenttia oli sitä mieltä, että paras liha on peräisin Asturiasta, ja luku nousi 38 prosenttiin tuotteen omalla alueella.

Asturialaisista vasikoista tehdyt tieteelliset tutkimukset (projekti INIA SC 93/-053), joissa verrattiin seitsemän espanjalaisen laajaperäisessä lihantuotannossa käytetyn alkuperäisrodun ominaisuuksia ja ruhojen laatua, osoittivat asturialaisvasikoiden lihan aistinvaraisen laadun olevan erinomainen. Asturialaisrodusta peräisin oleva liha sijoittui ensimmäiseksi tuoksun, laadun ja voimakkuuden, mehevyyden, maun ja mureuden arvioinnissa. Se sijoittui toiseksi kokonaisarvioinnissa ja ensimmäiseksi arvioinnissa nautinnollisuudesta.

Lihan hyvän maineen ansiosta Ternera Asturianalla on oma erityinen nimensä ja korkeampi hinta tärkeillä markkinoilla (Mercado Nacional de Pola de Siero), ja se on esillä tällä nimellä esimerkiksi perinteisissä lihakaupoissa, valintamyymälöissä, mainoslehtisissä, ja ruokaohjeissa.

4.7 Valvontaelin Nimi: Consejería de Medio Rural y Pesca del Principado de Asturias

Osoite: Edificio Administrativo, C/ Coronel Aranda, s/n - E-33005 Oviedo

4.8 Merkintä: Kaikki ruhot, joilla on "Ternera Asturiana" -merkintä, varustetaan sääntelyneuvoston valvomalla numeroidulla etiketillä.

Samoin liha, joka on peräisin "Ternera Asturiana" -merkinnän saaneista ruhoista, varustetaan sääntelyneuvoston hyväksymällä numeroidulla etiketillä ja sääntelyneuvoston myöntämällä ja valvomalla numeroidulla vastaetiketillä, jotka on ennen tuotteen lähettämistä kiinnitettävä tavalla, joka estää etikettien uudelleen käyttämisen. Näin taataan suojatun tuotteen jäljitettävyys ketjun päästä päähän.

4.9 Kansalliset vaatimukset - Joulukuun 2. päivänä 1970 annettu laki N:o 25/1970: Estatuto de la viña, del vino y de los alcoholes (/laki viiniköynnöksistä, viinistä ja alkoholista).

- Maaliskuun 28. päivänä 1972 annettu asetus N:o 835/1972 lain N:o 25/1970 soveltamisesta.

- Tammikuun 25. päivänä 1994 annettu määräys maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä annetun asetuksen (ETY) N:o 2081/92 yhteensovittamisesta Espanjan lainsäädännön kanssa.

- Lokakuun 22. päivänä 1999 annettu kuninkaallinen asetus N:o 1643/1999, jossa säädetään yhteisön suojattujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjaamista koskevien hakemusten jättämismenettelystä.

EY-numero: ES/00182/01.01.24.

Täydellisen asiakirjan vastaanottopäivä: 23. kesäkuuta 2003.