92002E2101

KIRJALLINEN KYSYMYS E-2101/02

esittäjä(t): Toine Manders (ELDR) komissiolle

(16. heinäkuuta 2002)

Aihe: Liikalihavuus

Useassa EU:n jäsenvaltiossa, kuten Alankomaissa, tehtyjen tutkimusten mukaan keskivertoeurooppalainen syö, juo ja tupakoi liikaa ja liikkuu liian vähän, minkä vuoksi hän lihoo liikaa. Sydän- ja verisuonitaudit (kuten tromboosi) ovat kaikkien hankalimpia yhteiskunnallisia ongelmia. Yhä suurempi kiinnostus aktiiviseen ja terveelliseen elämään ei ole johtanut tuloksiin. Eri toimenpiteillä pyritään torjumaan liikalihavuus- ja ylipaino-ongelmia, mutta ei käydä käsiksi ongelman varsinaiseen syyhyn (joka on riittämätön kuntoilu ja liikunta). Hyvä esimerkki on Alankomaissa osittain käyttöön otettu eurooppalainen tupakkadirektiivi, minkä perusteella savukerasioihin on laitettu uudet etiketit. Sen toivottuun vaikutukseen, eli tupakankäytön vähentämiseen, ei ole päästy tähänastisten kokemusten perusteella.

Tilanne on huolestuttava, kun otetaan huomioon, että niin sanottujen hyvinvointivaltioiden tautien vaikutus on laajempi kuin eurooppalaisille aiheutuneet kansanterveysongelmat. Näistä taudeista johtuvat suuret kustannukset hidastavat talouskasvua ja estävät työmarkkinoihin osallistumisen laajentamista, joka ovat välttämätöntä talouskasvun edistämiselle. Tämä kehitys voi hankaloittaa Lissabonin prosessia.

Kun otetaan huomioon, että tämä ongelma ei rajoitu ainoastaan Alankomaihin, on oikeutettua puhua eurooppalaisesta ongelmasta, mihin tarvitaan Euroopan tason lähestymistapaa. Eurooppalaiset toimintalinjat voisivat tukea kuntoilua ja liikuntaa yhteiskunnallisessa elämässä. Siten koko EU:ssa vaikutettaisiin oireiden sijasta syihin, eli näin voitaisiin päästä rakenteelliseen ratkaisuun.

1. Onko komissio tietoinen edellä mainitusta kehityksestä?

2. Aikooko komissio ryhtyä toimiin ehdottamalla kuntoilun ja liikunnan edistämistä koskevaa politiikkaa jäsenvaltioissa ja mahdollisuuksien mukaan edellyttämällä sen soveltamista opetus- tai työnjärjestämissuunnitelmissa ja, silloin kun se on mahdollista, pitämään kuntoilua ja liikuntaa edellytyksenä EU:n rahoitukselle?

David Byrnen komission puolesta antama vastaus

(23. syyskuuta 2002)

Komissio on varsin hyvin perillä liikalihavuuden yleistymisestä jäsenvaltioissa. Vaikka vuosia 1989 ja 1996 koskevissa Eurostatin keräämissä tiedoissa näkyy vain rajallinen liikalihavuuden yleistyminen (painoindeksillä (BMI) mitattuna), komissio olettaa, että ensi vuonna saatavilla olevat, vuotta 2002 koskevat uudet vertailukelpoiset tiedot vahvistavat liikalihavuuden kasvusuuntauksen, joka on havaittu lukuisissa kansallisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa.

Komission toimivalta koulutuksen alalla on rajallista, sillä opetuksen sisältö ja koulutusjärjestelmien järjestäminen on täysin jäsenvaltioiden vastuulla. Komissio ei näin ollen voi yhdistää mitään tällaisia vaatimuksia tämän alan taloudelliseen tai muuhun tukeen. Komissio voi kuitenkin osaltaan auttaa kehittämään terveyttä edistäviä toimintaympäristöjä saattamalla päättäjät ja tiedemiehet yhteen ja edistämällä hyviä toimintatapoja. Näin tehdään tätä nykyä terveyttä edistävien koulujen eurooppalaisessa verkostossa, joka on komission, Euroopan neuvoston ja Maailman terveysjärjestön yhteishanke.

Lisäksi komissio määritteli koulutusjärjestelmien konkreettisia tulevaisuuden tavoitteita koskevassa tuoreessa raportissaan tapauksia, joissa koulutuksen ja urheilun yhdistäminen on erityisen tarkoituksenmukaista(1). Komissio on lisäksi tietoinen siitä, että urheilu on arvokas väline edistettäessä tärkeitä koulutusalan tavoitteita. Näitä ovat esimerkiksi koulutus monikulttuurisessa ympäristössä, muita heikommassa asemassa olevien oppilaiden tukeminen, koulussa epäonnistuminen torjuminen sekä sosiaalisen syrjäytymisen ehkäiseminen. Unioni tukee näitä tavoitteita erityisesti kouluopetusta koskevan Comenius-toimen kautta.

Komissio on vastikään tehnyt ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan liikuntakasvatuksen teemavuodesta 2004(2). Sillä pyritään muun muassa tukemaan liikuntaa ja urheilua koulujen opetussuunnitelmissa, jotta lisättäisiin koululaisten liikuntaa ja kohotettaisiin tällä tavoin heidän fyysistä kuntoaan. Päätöksessä myönnetään taloudellista tukea kansainvälisiin, valtakunnallisiin, alueellisiin ja paikallisiin aloitteisiin, joilla edistetään mainittuja tavoitteita. Tukea myönnetään erityisesti tapahtumiin, joilla on tarkoitus levittää urheiluun liittyviä kasvatuksellisia arvoja sekä tarjota tietoa ja esimerkkejä hyvistä toimintatavoista.

Uuteen kansanterveysalan toimintaohjelmaan (20032008) sisältyy toimia, jotka liittyvät terveystietojen keräämiseen, sekä terveyteen vaikuttaviin tekijöihin liittyviä toimia. Liikalihavuuden ehkäiseminen on yksi toteutettavista toimista.

Komissio pohtii parhaillaan, miten voitaisiin kehittää johdonmukainen liikalihavuutta koskeva yhteisön strategia tämän toimintaohjelman yhteydessä. Lisäksi komissio haluaisi muutoksen nykyiseen valitettavaan suuntaukseen yhä suurempi osa väestöstä on ylipainoista tai liikalihavaa eikä harrasta liikuntaa, mikä puolestaan kasvattaa kustannuksia ja aiheuttaa laajamittaisia kansanterveysongelmia. Tällaisen strategian on perustuttava ravitsemusta ja liikuntaa koskeviin toimiin, jotta tätä maailmanlaajuista epidemiankaltaista kehitystä voitaisiin ehkäistä ja hallita.

(1) KOM(2001) 59 lopullinen, Koulutusjärjestelmien konkreettiset tulevaisuuden tavoitteet.

(2) EYVL C 25 E, 29.1.2002.