52002PC0540

Muutettu ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9. joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta

(komission esittämä)

2001/0257 (COD)

Muutettu ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta torjunnasta 9. joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY muuttamisesta

1. TAUSTA

Euroopan parlamentti äänesti 3. heinäkuuta 2002 ensimmäisessä käsittelyssään tarkistuksista ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jolla muutetaan vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9. joulukuuta 1996 annettu neuvoston direktiivi 96/82/EY (KOM(2000) 624 [1] lopullinen, 10.12.2001).

[1] EYVL N:o L 10, 14.1.1997, s. 13.

Ehdotus toimitettiin neuvostolle ja Euroopan parlamentille (KOM(2000) 624 - 2001/0257(COD) Euroopan perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti 11. joulukuuta 2001.

Alueiden komitea antoi lausuntonsa 24. huhtikuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitea ei ole antanut lausuntoa.

2. KOMISSION EHDOTUKSEN TAVOITE

Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9. joulukuuta 1996 annetulla neuvoston direktiivillä 96/82/EY (niin sanotulla Seveso II -direktiivillä) pyritään estämään vaarallisista aineista johtuvia suuronnettomuuksia ja rajoittamaan niiden ihmiselle ja ympäristölle aiheuttamia seurauksia ja varmistamaan näin suojelun korkea taso yhdenmukaisesti ja tehokkaasti koko yhteisössä.

Ehdotus on jatkoa komission tiedonannolle "Turvallinen kaivostoiminta: viimeaikaisten kaivosonnettomuuksien jälkeiset toimet" (KOM (2000) 664 lopullinen), jossa komissio esittää kaivosten turvallisuuden parantamiseksi ensisijaisesti kolmea tointa (Seveso II -direktiivin muuttaminen, kaivosjätteen käsittelyä koskeva aloite ja IPPC-direktiivissä (96/61/EY) tarkoitettu parhaita käytettävissä olevia tekniikoita (BAT) koskeva viiteasiakirja). Ehdotuksella pyritään sisällyttämään direktiivin soveltamisalaan tietyt kaivostoiminnan osat, kaivosjätteen käsittelylaitokset mukaan luettuina.

Ehdotuksessa käsitellään myös ilotulitteiden räjähdysonnettomuutta, joka tapahtui Enschedessä Alankomaissa toukokuussa 2000. Tähän liittyen ehdotuksessa esitetään, että räjähteet ja pyrotekniset aineet olisi määriteltävä paremmin ja että olisi pienennettävä vähimmäismäärää, joka edellyttää määräysten soveltamista niihin. Lisäksi ehdotuksessa esitetään kahden ympäristölle vaarallisia aineita ja syöpää aiheuttavaa aineita koskevan tutkimuksen suositusten perusteella, että direktiivin soveltamisalaan sisällytettäisiin useampia syöpää aiheuttavia aineita ja että sääntöjen soveltamisen vähimmäismäärää alennettaisiin vesiympäristölle myrkyllisten aineiden osalta.

Komissio on myös pohtinut, pitäisikö AZF-yrityksen kemian laitoksessa Toulousessa 21. syyskuuta 2001 tapahtuneen räjähdyksen johdosta tehdä välittömästi muutoksia Seveso II -direktiiviin. Kyseinen laitos kuitenkin kuuluu direktiivin soveltamisalaan (päinvastoin kuin Baia Maren ja Enscheden laitokset). Koska onnettomuus lisäksi tapahtui juuri ehdotusta tehtäessä, ehdotukseen ei ole lisätty onnettomuuteen liittyviä oikeudellisia toimenpiteitä.

3. KOMISSION KANTA EUROOPAN PARLAMENTIN TARKISTUKSIIN

Euroopan parlamentti hyväksyi 3. heinäkuuta 2002 esitetystä 55 tarkistuksesta 47. Näistä 47 tarkistuksista ainoastaan 13 liittyy Seveso II -direktiivin soveltamisalaan. Vaikuttaa siltä, että monet muista tarkistuksista on laadittu Toulousen traagisen onnettomuuden jälkimainingeissa, ja niissä käsitellään kysymyksiä, jotka eivät liity direktiivin soveltamisalaan.

Komissio korostaa, että sen ehdotuksen tarkoituksena oli ainoastaan laajentaa direktiivin soveltamisalaa eikä tarkistaa direktiiviä perinpohjaisesti. Seveso II -direktiivillä korvattiin täysin vuonna 1982 annettu alkuperäinen Seveso-direktiivi [2], joka oli ollut voimassa yli 15 vuotta. Siirtyminen vuoden 1982 Seveso-direktiivistä Seveso II -direktiiviin merkitsi sinänsä suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun EU:n lainsäädännön perusteellista tarkistamista. Uutta direktiiviä on sovellettu vasta kolme vuotta. Komissio ei ole vielä saanut toiminnanharjoittajilta teollisuudesta eikä jäsenvaltioilta riittävästi palautetta direktiivin soveltamisessa mahdollisesti havaituista ongelmista ja katsoo sen vuoksi, että tässä vaiheessa on liian varhaista tehdä laajempi tarkistus.

[2] Neuvoston direktiivi 82/501/ETY, annettu 24 päivänä kesäkuuta 1982, tietyn teollisen toiminnan suuronnettomuuden vaarasta, 5.8.1982, s.1

Tästä huolimatta komissio on tarkastellut kaikkia esitettyjä tarkistuksia ja pyrkinyt hyväksymään niistä mahdollisimman monta. Komissio on erityisen tyytyväinen siihen, että komission yhteisen tutkimuskeskuksen yhteyteen perustetun suuronnettomuuksien riskejä tutkivan toimiston (MAHB) järjestämä ammoniumnitraattia käsittelevä seminaari on vaikuttanut siihen, että on laadittu ehdotuksia toimiksi Toulousen onnettomuuden jälkeen.

Komissio hyväksyy tarkistukset 1, 2, 27, 37, 39, 40, 42 ja 45 kokonaan.

Tarkistukset 8, 9, 13, 16, 18, 23-25, 46 ja 53 hyväksytään periaatteessa sillä edellytyksellä, että ne muotoillaan uudestaan. Komissio hyväksyy osittain tarkistukset 7, 17, 26, 32, 54 ja 55.

Komissio ei hyväksy tarkistuksia 3-6, 10-12, 14, 15, 19-22, 28, 29, 31, 33-36, 38, 43 ja 44.

Komission kanta Euroopan parlamentin tarkistuksiin on seuraava:

3.1. Komission kokonaan hyväksymät tarkistukset

Tarkistuksissa 1 ja 2 ehdotetaan johdanto-osan kappaleita, jotka liittyvät Toulousen onnettomuuteen. Tarkistuksissa ehdotetaan muutoksia ammoniumnitraattia koskeviin kohtiin sekä esitetään, että direktiiviä ei pitäisi soveltaa ammoniumnitraatin loppukäyttäjien laitoksiin.

Tarkistuksella 27 luodaan yhteys neuvoston päätökseen 2001/792/EY yhteisön mekanismin perustamisesta tiiviimmän yhteistyön edistämiseksi pelastuspalvelualan avustustoimissa [3] edellyttämällä, että jäsenvaltiot ottavat päätöksen huomioon ulkoisissa pelastussuunnitelmissa.

[3] EYVL N:o L 297, 15.11.2001, s. 7.

Tarkistuksen 37 mukaan jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle perustiedot (nimi, osoite ja toiminta) direktiivin soveltamisalaan kuuluvista laitoksista.

Tarkistuksessa 39 ehdotetaan neljää uutta ammoniumnitraattia koskevaa kohtaa sekä niiden kynnysarvoja.

Tarkistuksessa 40 ja 42 ehdotetaan kahta uutta kaliumnitraattia koskevaa kohtaa sekä niiden määritelmiä ja kynnysarvoja.

Tarkistuksessa 45 muotoillaan uudestaan liitteessä III oleva organisaatiota ja henkilökuntaa koskeva kohta, jossa määritetään turvallisuusjohtamisjärjestelmään sisällytettävät tiedot, ja korostetaan alihankkijoiden asemaa.

3.2. Komission osittain tai periaatteessa hyväksymät muutokset

Tarkistuksessa 7, joka liittyy siihen, kuuluvatko kaivosjätteen käsittelylaitokset direktiivin soveltamisalaan, esitetään, että ainoastaan "toimivat" käsittelylaitokset kuuluvat direktiivin soveltamisalaan. Komissio hyväksyy tämän periaatteessa, mutta ehdottaa, että ilmaisu "toimiva" korvataan ilmaisulla "aktiivinen". Tarkistuksessa ehdotetaan myös, että direktiivin soveltamisalaan kuuluisivat myös käsittelylaitokset, joita käytetään mekaanisen ja fysikaalisen prosessoinnin yhteydessä. Komissio ei hyväksy tätä tarkistukseen 6 liittyvistä syistä (katso jäljempänä kohta 3.3.). Kuten komission alkuperäisen ehdotuksen perusteluissa todetaan, komission tarkoituksena on käsitellä kaivosjätteen käsittelylaitosten turvallisuusnäkökohtia kaivosjätteen käsittelyä koskevassa aloitteessa. Komissio ehdottaa tämän vuoksi seuraavaa tekstiä 4 artiklan uudeksi g kohdaksi:

"g) kaatopaikkoihin lukuun ottamatta aktiivisia kaivosjätteen käsittelylaitoksia, jätealtaat ja -padot mukaan luettuina, joissa esiintyy tämän direktiivin liitteessä I määriteltyjä vaarallisia aineita ja joita käytetään mineraalien kemiallisen ja lämpöprosessoinnin yhteydessä."

Tarkistuksessa 8 ehdotetaan uuden kohdan lisäämistä 4 artiklaan. Näin siirrettäisiin selkeyden vuoksi direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävä kohta "mineraalien offshore-etsintään tai -hyödyntämiseen liittyviin vaaroihin" e kohdasta tähän uuteen kohtaan. Komissio hyväksyy tämän selvennyksen sillä edellytyksellä, että tehdään lisäys, jolla selvennetään, että hiilivedyt jäävät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Komissio ehdottaa sen vuoksi seuraavaa tekstiä:

4 artiklan e kohta:

"e) mineraalien hyödyntämiseen (etsintään, louhintaan ja prosessointiin) maanalaisissa kaivoksissa, avolouhoksissa tai poranreikien kautta lukuun ottamatta kemiallisen ja lämpöprosessoinnin toimintoja ja näihin liittyvää varastointia, joissa esiintyy tämän direktiivin liitteessä I määriteltyjä vaarallisia aineita,"

4 artiklan f kohta:

"(f) mineraalien, mukaan luettuina hiilivetyjen, offshore-etsintään tai -hyödyntämiseen"

Tarkistuksissa 9, 13, 18, 23 ja 24 käsitellään Seveso II -direktiivin soveltamisalaan tulevia tuotantolaitoksia. Näiden tarkistusten tarkoituksena on asettaa kohtuulliset määräajat ilmoitusten lähettämiselle (6 artikla), turvallisuusselvityksille (9 artikla), toimintaperiaatteille suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi (7 artikla) sekä sisäisille ja ulkoisille pelastussuunnitelmille (11 artikla). Komissio hyväksyy nämä kaikki periaatteessa, mutta esittää kuitenkin pieniä muutoksia sanamuotoon. Se ehdottaa seuraavaa tekstiä:

Lisätään 6 artiklan 1 kohtaan uusi luetelmakohta toisen luetelmakohdan jälkeen:

"tämän direktiivin soveltamisalaan tulevista tuotantolaitoksista kolmen kuukauden kuluessa päivämäärästä, jona direktiiviä aletaan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti soveltaa kyseiseen laitokseen."

Lisätään 7 artiklan uusi kohta 2 kohdan jälkeen:

"2A. Tämän direktiivin soveltamisalaan tulevia tuotantolaitoksia varten asiakirja on laadittava viipymättä, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa päivämäärästä, jona direktiiviä aletaan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti soveltaa kyseiseen laitokseen."

Lisätään 9 artiklan 3 kohtaan uusi luetelmakohta kolmannen luetelmakohdan jälkeen:

"- tämän direktiivin soveltamisalaan tulevista tuotantolaitoksista viipymättä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa päivämäärästä, jona direktiiviä aletaan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti soveltaa kyseiseen laitokseen."

Lisätään 11 artiklan 1 kohdan a alakohtaan uusi luetelmakohta kolmannen luetelmakohdan jälkeen:

"- tämän direktiivin soveltamisalaan tuleville laitoksille viipymättä, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa päivämäärästä, jona direktiiviä aletaan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti soveltaa kyseiseen laitokseen."

Lisätään 11 artiklan 1 kohdan b alakohtaan uusi luetelmakohta kolmannen luetelmakohdan jälkeen:

"- tämän direktiivin soveltamisalaan tuleville laitoksille viipymättä, kuitenkin viimeistään vuosi päivämäärästä, jona direktiiviä aletaan 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti soveltaa kyseiseen laitokseen."

Tarkistuksessa 16 esitetään, että korvataan 8 artiklassa ilmaisu "ulkoisten pelastussuunnitelmien laatimisesta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle" ilmaisulla "ulkoisten pelastussuunnitelmien laatimisesta vastaavalle viranomaiselle". Komissio hyväksyy tämän periaatteessa. Koska tarkistusta kuitenkin esitetään yhdessä tarkistuksen 15 kanssa, jota komissio ei hyväksy, sanamuotoa on muutettava. Komissio esittää tämän vuoksi seuraavaa tekstiä 8 artiklan 2 kohdan b alakohtaan:

"velvoitetaan tekemään yhteistyötä yleisölle tiedottamisessa ja tietojen toimittamisessa ulkoisten pelastussuunnitelmien laatimisesta vastaavalle viranomaiselle."

Tarkistuksessa 17 ehdotetaan, että turvallisuusselvitykseen sisällytetään luettelo selvityksen laatineista henkilöistä ja kuvaus selvityksen laatimisessa käytetyistä menetelmistä. Komissio hyväksyy ehdotuksen ensimmäisen osan, mutta ei usko, että lisävaatimus käytetyistä menetelmistä - lukuun ottamatta niitä, jotka ovat tarpeen turvallisuusselvityksen arvioimiseksi - lisäisivät turvallisuutta. Se ehdottaa sen vuoksi, että 9 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan teksti korvataan seuraavalla tekstillä:

"Turvallisuusselvityksessä on oltava vähintään liitteessä II luetellut tiedot. Turvallisuusselvityksessä on lueteltava selvityksen laatineet henkilöt ja organisaatiot. Siinä on oltava lisäksi ajan tasalla oleva luettelo tuotantolaitoksessa olevista vaarallisista aineista."

Tarkistuksilla 25 ja 26 pyritään vahvistamaan 11 artiklan säännöksiä, jotka koskevat pelastussuunnitelmien tekemiseen ja tarkastamiseen liittyviä kuulemismenettelyjä. Komissio hyväksyy periaatteessa tarkistuksen 25 sekä myös periaatteessa tarkistuksen 26 tavoitteen laitoksessa työskentelevän ulkopuolisten yritysten henkilökunnan kuulemisesta. Se ehdottaa sen vuoksi, että 11 artiklan 3 kohta korvataan seuraavalla tekstillä:

"Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä direktiivissä tarkoitetut sisäiset pelastussuunnitelmat laaditaan kuullen laitoksessa työskentelevää henkilökuntaa, mukaan luettuna alihankkijan henkilöstö, jota asia koskee, ja että väestöä kuullaan ulkoisia pelastussuunnitelmia tehtäessä ja päivitettäessä, tämän kuitenkaan rajoittamatta toimivaltaisten viranomaisten velvoitteita."

Tarkistuksessa 32 edellytetään, että turvallisuustoimenpiteet ja onnettomuuden tapahtuessa noudatettavaa käyttäytymistä koskevat tiedot saatetaan sellaisten henkilöiden tietoon, joihin suuronnettomuus voi vaikuttaa, "säännöllisesti ilman eri pyyntöä ja asianmukaisinta menettelyä noudattaen" ja ulottaa tämän velvoitteen "kaikkiin julkisiin laitoksiin (esimerkiksi koulut ja sairaalat)". Komissio hyväksyy periaatteessa tämän tarkistuksen ja ehdottaa, että seuraava teksti korvaa 13(1) artiklan ensimmäisen kohdan:

"Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että turvallisuustoimenpiteet ja onnettomuuden tapahtuessa noudatettavaa käyttäytymistä koskevat tiedot saatetaan säännöllisesti ilman eri pyyntöä ja asianmukaisinta menettelyä noudattaen kaikkien sellaisten henkilöiden suuria ihmismääriä vastaanottavien laitosten (esimerkiksi koulut ja sairaalat) tietoon, joihin 9 artiklassa tarkoitetussa tuotantolaitoksessa alkunsa saanut suuronnettomuus voi vaikuttaa."

Tarkistuksessa 54 ehdotetaan 12 artiklan (maankäyttö) muuttamista laajentamalla sellaisten laitosten luetteloa, joiden sijaintipaikka olisi pitkällä aikavälillä määrättävä tietylle etäisyydelle Seveso II -direktiivissä tarkoitetuista laitoksista, siten, että luetteloon sisällytetään yleisessä käytössä olevat alueet, liikenneväylät, teollisuuslaitokset ja virkistysalueet. Komissio hyväksyy tämän ehdotuksen osittain, lukuun ottamatta teollisuuslaitoksia, koska sitä mahdollisuutta, että suuronnettomuuden seuraukset lisääntyvät vaarallisten teollisuuslaitosten läheisyyden vuoksi, käsitellään jo artiklassa 8. Se katsoo myös, että "liikenneväylät" on liian laaja ilmaisu tässä yhteydessä ja että se olisi korvattava ilmaisulla "merkittävät liikenneväylät". Se ehdottaa sen vuoksi, että 12 artiklan 1 kohdan toinen alakohta korvataan seuraavalla tekstillä:

"Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden maankäytön suunnittelussa tai muissa asiaan kuuluvissa politiikoissa ja niiden täytäntöönpanomenettelyissä otetaan huomioon tarve säilyttää pitkällä aikavälillä riittävä etäisyys tässä direktiivissä tarkoitettujen tuotantolaitosten sekä asuinalueiden, yleisessä käytössä olevien rakennusten ja alueiden, merkittävien liikenneväylien, virkistysalueiden ja luonnon kannalta erityisen tärkeiden tai erityisen herkkien alueiden välillä ja että olemassa olevien tuotantolaitosten osalta otetaan huomioon 5 artiklan mukaiset tekniset lisätoimenpiteet, jotta henkilöihin kohdistuvia vaaroja ei lisättäisi."

Tarkistuksella 55 velvoitettaisiin komissio laatimaan suuntaviivat, joiden perusteella arvioidaan direktiivissä tarkoitettujen olemassa olevien laitosten sopivuus haavoittuville alueille ja laaditaan menetelmät vähimmäisvaatimuksena pidettävien turvavälien määrittelemiseksi. Komissio tukee maankäyttöä koskevien suuntaviivojen kehittämistä edelleen jo julkaistujen suuntaviivojen lisäksi (http://mahbsrv.jrc.it/downloads-pdf/Landuse2.pdf), ja on jo johtava tekijä tällä alalla. Komissio ei ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että tällä hetkellä olisi mahdollista tai hyödyllistä kehittää yksittäistä metodologiaa. Koska myös jäsenvaltioiden on myös osallistuttava kyseisten suuntaviivojen laatimiseen, se ehdottaa, että 12 artiklan 1 kohdan jälkeen lisätään seuraava uusi kappale:

"1A. Komissiota kehotetaan laatimaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa suuntaviivat yhdenmukaistettua teknistä tietokantaa varten, joka sisältää tiedot riskeistä ja riskiskenaarioista ja jonka avulla voidaan arvioida direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten sopivuus 12 artiklan 1 kohdassa mainituille haavoittuville alueille. Tämän tietokannan laatimisessa otetaan huomioon jäsenvaltioiden tekemät arvioinnit, toiminnanharjoittajilta saadut tiedot sekä kaikki muut olennaiset tiedot."

Tarkistuksessa 53 ehdotetaan määritelmiä ammoniumnitraattia koskevalle neljälle kohdalle, joita ehdotetaan tarkistuksessa 39. Komissio hyväksyy tämän tarkistuksen periaatteessa ja ehdottaa seuraavaa tekstiä, jolla korvattaisiin liitteen 1 osassa 1 olevat huomautukset 1 ja 2:

"1. Ammoniumnitraatti (5000/10000): lannoitteet, jotka voivat hajota itsestään jatkuvasti

Sovelletaan ammoniumnitraattipohjaisiin seoslannoitteisiin (sisältävät ammoniumnitraattia sekä fosfaattia ja/tai kaliumkarbonaattia), joiden ammoniumnitraatista laskettu typpipitoisuus on

- 15,75 [4] - 24,5 [5] painoprosenttia ja joissa palavien tai orgaanisten aineiden kokonaismäärä on enintään 0,4 prosenttia tai lannoitteet täyttävät direktiivin 80/876/ETY (sellaisena kuin se on muutettuna ja ajantasaistettuna) liitteen II vaatimukset,

[4] Jos ammoniumnitraatista johtuva typpipitoisuus on 15,75 painoprosenttia, se vastaa 45 prosenttia ammoniumnitraattia.

[5] Jos ammoniumnitraatista johtuva typpipitoisuus on 24,5 painoprosenttia, se vastaa 70 prosenttia ammoniumnitraattia.

- enintään 15,75 [6] painoprosenttia ja joissa palavien aineiden määrä on rajoittamaton,

[6] Jos ammoniumnitraatista johtuva typpipitoisuus on 15,75 painoprosenttia, se vastaa 45 prosenttia ammoniumnitraattia.

ja jotka voivat hajota itsestään jatkuvasti Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuustestin (Trough Test) mukaisesti (ks. United Nations Recommendations on the Transport of Dangerous Goods: Manual of Tests and Criteria, osa III, kohta 38.2).

2. Ammoniumnitraatti (1250/5000): lannoitelaatu

Sovelletaan yksinkertaisiin ammoniumnitraattipohjaisiin lannoitteisiin ja ammoniumnitraattipohjaisiin seoslannoitteisiin, joiden ammoniumnitraatista laskettu typpipitoisuus on

- yli 24,5 painoprosenttia, paitsi seoksissa, jotka sisältävät ammoniumnitraatin lisäksi dolomiittia, kalkkikiveä ja/tai kalsiumkarbonaattia, pitoisuus vähintään 90 prosenttia,

- yli 15,75 painoprosenttia seoksissa, jotka sisältävät ammoniumnitraattia ja ammoniumsulfaattia,

- yli 28 painoprosenttia [7] seoksissa, jotka sisältävät ammoniumnitraatin lisäksi dolomiittia, kalkkikiveä ja/tai kalsiumia, pitoisuus vähintään 90 prosenttia,

[7] Jos ammoniumnitraatista johtuva typpipitoisuus on 28 painoprosenttia, se vastaa 80 prosenttia ammoniumnitraattia.

ja jotka täyttävät (tarkistetun ja ajantasaistetun) direktiivin 80/876/ETY liitteessä II vahvistetut vaatimukset.

3. Ammoniumnitraatti (350/2500): tekninen laatu

Sovelletaan

- ammoniumnitraattiin ja ammoniumnitraattipohjaisiin valmisteisiin, joiden ammoniumnitraatista laskettu typpipitoisuus on:

- 24,5 - 28 painoprosenttia ja joka sisältää enintään 0,4 prosenttia palavia aineita,

- yli 28 painoprosenttia ja joka sisältää enintään 0,2 prosenttia palavia aineita,

- ammoniumnitraatin vesiliuoksia, joiden ammoniumnitraattipitoisuus on yli 80 painoprosenttia.

4. Ammoniumnitraatti (10/50): eritelmien ulkopuolelle jäävä materiaali ja lannoitteet, jotka eivät läpäise räjähdystestiä

Sovelletaan

- tuotantovaiheessa hylättyyn materiaaliin sekä huomautuksissa 2 ja 3 tarkoitettuihin ammoniumnitraattiin ja ammoniumnitraattivalmisteisiin, yksinkertaisiin ammoniumnitraattipohjaisiin lannoitteisiin ja ammoniumnitraattipohjaisiin seoslannoitteisiin, jotka palautetaan tai on palautettu loppukäyttäjältä valmistajalle, väliaikaiseen varastoon tai jälleenkäsittelylaitokseen, jotta ne työstettäisiin, kierrätettäisiin tai käsiteltäisiin turvallista käyttöä varten, koska ne eivät enää ole huomautuksissa 2 ja 3 esitettyjen eritelmien mukaisia,

- huomautuksissa 1 ja 2 tarkoitettuihin lannoitteisiin, jotka eivät täytä (tarkistetun ja ajantasaistetun) direktiivin 80/876/ETY liitteessä II vahvistettuja vaatimuksia.

Tarkistus 46 liittyy velvoitteeseen toimittaa tietoja niiden alueiden väestölle, johon onnettomuuden seuraukset todennäköisesti vaikuttavat. Tarkistuksessa ehdotetaan, että tietoihin lisätään helposti luettavassa mittakaavassa oleva kartta, josta käyvät ilmi riskialueet. Komissio hyväksyy tämän tarkistuksen periaatteessa, ja ehdottaa, että seuraava teksti lisätään liitteessä V olevan 10 kohdan jälkeen:

"10A. Kartta, josta käyvät ilmi alueet, joihin laitoksessa tapahtuneen suuronnettomuuden seuraukset voivat vaikuttaa."

3.3. Komission hylkäämät tarkistukset

Tarkistuksissa 3-5 ehdotetaan johdanto-osan kappaleita, joissa käsitellään Toulousen onnettomuuteen liittyviä asioita. Komissio katsoo, että tarkistuksissa 1 ja 2 ehdotetut kappaleet ovat riittävät ja että näissä tarkistuksissa ehdotetut kappaleet eivät sovellu yhteisön lainsäädäntöön.

Tarkistuksessa 6 ehdotetaan, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan kaivostoimintaan sisällytettäisiin myös mineraalien mekaaninen ja fysikaalista prosessointi. Komissio korostaa, että tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan laitoksiin, joihin tuodaan ja varastoidaan vaarallisia aineita ja/tai joissa harjoitetaan kemiallista ja lämpöprosessointia. Kun prosessointi on mekaanista tai fysikaalista, laitoksessa ei yleensä ole muita vaarallisia aineita kuin hyödynnettäviin aineisiin sisältyvät aineet.

Tarkistuksessa 10 ehdotetaan, että toiminnanharjoittaja sisällyttää ilmoitukseen tiedot koulutustoimenpiteistä. Ilmoituksen tarkoituksena on kuitenkin antaa toimivaltaisille viranomaisille tietyt vähimmäistiedot, kuten toiminnanharjoittajan nimi, laitoksen osoite jne. Komissio katsoo, että koulutukseen liittyviä kysymyksiä on parempi käsitellä muualla, esimerkiksi liitteessä III (turvallisuusjohtamisjärjestelmät) ja liitteessä IV (pelastussuunnitelmat).

Tarkistuksessa 11 ehdotetaan, että toiminnanharjoittajien olisi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle, mikäli laitosta, tuotantolaitosta tai varastoaluetta muutetaan. Tämä aiheuttaisi ylimääräisiä hallinnollisia rasitteita mutta ei parantaisi turvallisuutta, koska 6 artiklan mukaan toiminnanharjoittajien on ilmoitettava, mikäli vaarallisen aineen määrä kasvaa merkittävästi tai sitä käyttävissä prosesseissa tehdään merkittäviä muutoksia.

Tarkistuksessa 12 esitetään, että toiminnanharjoittajan olisi "osoitettava noudattavansa velvoitteitaan" asiakirjassa, jossa toiminnanharjoittaja selostaa toimintaperiaatteensa suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi (ns. MAPP-asiakirja). Ehdotettu lisäys ei kuulu kyseiseen MAPP-asiakirjaan. Yleensä noudatetaan tiettyä asiakirjojen hierarkiaa. Tämän hierarkian huipulla on MAPP-asiakirja, jossa esitetään suuronnettomuuksien ehkäisyyn liittyvä politiikka ja periaatteet. Tämän jälkeen kullakin seuraavalla tasolla esitetään yksityiskohtaisemmin näiden periaatteiden soveltaminen, ja ketjun päässä ovat työasiakirjat ja ohjeet.

Tarkistuksessa 14 esitetään, että 8 artiklaan (dominovaikutuksista) lisätään linkki maankäytön suunnittelua koskevaan 12 artiklaan. Kyseisen 8 artiklan tarkoituksena on kuitenkin varmistaa, että eri laitosten sijainnista johtuvat mahdolliset dominovaikutukset otetaan huomioon asianmukaisesti. Toiminnanharjoittajien yleinen velvollisuus toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet suuronnettomuuksien (myös seurausten lisääntymisen) ehkäisemiseksi sisältyy 5 artiklaan. Tällaisten toimenpiteiden määrittely kuuluu toiminnanharjoittajalle, ei jäsenvaltioille maankäytön suunnittelun yhteydessä.

Tarkistuksessa 15 ehdotetaan, että väestölle tiedotettaisiin onnettomuuksien leviämisen mahdollisista vaaroista ja riskeistä paikallisten lehtien välityksellä, postitse ja asianomaisen alueellisen elimen virallisen Internet-sivuston kautta. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti asia on kuitenkin selkeästi kansallisten ja paikallisten viranomaisten päätettävissä.

Tarkistuksessa 19 ehdotetaan, että turvallisuusselvitys on tarkistettava ehdottomasti "aina, kun työn organisointia muutetaan niin, että muutoksilla on vaikutuksia laitoksen turvallisuuteen". Työn organisointi muuttuu jatkuvasti, ja on selvää, että tehtäessä merkittäviä muutoksia on mukautettava turvallisuusjohtamisjärjestelmää. Vaatimus siitä, että näissä olosuhteissa olisi suoritettava muodollinen turvallisuusselvityksen tarkistus loisi tarpeettomia hallinnollisia rasitteita.

Tarkistuksella 20 pyritään siihen, että jäsenvaltioiden olisi yhdistettävä turvallisuusselvitysten laatimiseen käytettävät erilaiset menetelmät yhdeksi yhteisön menetelmäksi. Tällä hetkellä käytettävät erilaiset menetelmät johtuvat kemiallisten laitosten eroista. On vaikeaa nähdä, kuinka yksi menetelmä voisi olla sopiva kaikissa olosuhteissa. Komissio tukee kuitenkin yhtenäistämispyrkimyksiä ja on julkaissut ohjeet turvallisuusselvitysten laatimisesta (http://mahbsrv.jrc.it/GuidanceDocs-SafetyReport.html).

Tarkistuksissa 21 ja 22 ehdotetaan 10 artiklan muuttamista siten, että kaikkien tuotantolaitosten toiminnanharjoittajien on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista muutoksista ennen niiden toteuttamista. Tämä velvoite koskee jo "ylemmän tason" (9 artikla) tuotantolaitoksia ja komission mielestä se ei ole asianmukainen "alemman tason" (6 ja 7 artikla) tuotantolaitoksia varten.

Tarkistuksessa 28 ehdotetaan, että onnettomuustapauksessa jäsenvaltioiden olisi tiedotettava asiasta neuvoston päätöksen 2001/792/EY mukaisesti perustetulle seuranta- ja tiedotuskeskukselle ja tehtävä yhteistyötä kyseisen keskuksen kanssa. Kyseisen yhteisön mekanismin tarkoituksena on helpottaa yhteistyötä pelastuspalvelutoimissa. Yleinen ilmoittamista ja yhteistyötä koskeva velvoite tässä mekanismissa ei sen vuoksi vaikuta asianmukaiselta.

Tarkistuksessa 29 ehdotetaan maankäytön suunnittelua koskevan 12 artiklan muuttamista siten, että siihen sisällytettäisiin "toteutetut tekniset ratkaisut, joilla pyritään vähentämään vaara-alueen laajuutta". Kyseisessä artiklassa mainitaan kuitenkin jo "tekniset lisätoimenpiteet, jotta henkilöihin kohdistuvia vaaroja ei lisättäisi", ja ehdotettu kohta ei ole johdonmukainen artiklan rakenteen kanssa.

Tarkistuksella 31 velvoitettaisiin komissio kehittämään "kannustinohjelma ja/tai rahoitusohjelma laitosten uudelleensijoittamiseksi". Toissijaisuusperiaatteen vuoksi komissio katsoo kuitenkin, että tämä tehtävä kuuluu jäsenvaltioille. Komissio puolestaan valvoo tämänkaltaisten järjestelmien yhteensopivuutta eurooppalaisen kilpailulainsäädännön kanssa.

Tarkistuksella 33 ja 34 pyritään vahvistamaan väestön oikeutta tutustua turvallisuusselvitykseen ja ulkoisiin pelastussuunnitelmiin. Tarkistuksissa vaaditaan mm., että ne julkaistaan lehdissä ja Internet-sivustoilla, että ne toimitetaan paikallisille neuvoa-antaville elimille ja että ne asetetaan selvästi esille kaikissa suurelle määrälle yleisöä avoimissa laitoksissa. Komissio katsoo kuitenkin, että Seveso II -direktiivissä luotu tasapaino "aktiivisen" ja "passiivisen" tiedon välillä on yleisesti ottaen asianmukainen ja olisi säilytettävä. ("Aktiivinen" tieto toimitetaan automaattisesti henkilöille, joihin onnettomuus todennäköisesti vaikuttaa, ja "passiivinen tieto" toimitetaan pyynnöstä.) Lisäksi päätös tiedotusmekanismeista on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti tehtävä jäsenvaltioissa tai paikallisesti.

Tarkistuksessa 35 ehdotetaan uutta artiklaa "tuotantolaitosten tai yritysten ja ulkopuolisten yritysten henkilöstön koulutuksesta". Artiklan mukaan toimivaltaisten viranomaisten olisi järjestettävä henkilöstölleen säännöllisesti koulutusta ja annettava toimivaltaisille viranomaisille selvitys koulutuksesta joka toinen vuosi. Komissio on samaa mieltä koulutuksen tärkeydestä, mutta katsoo, että asiaa käsitellään asianmukaisesti liitteessä III (turvallisuusjohtamisjärjestelmät) ja liitteessä IV (pelastussuunnitelmat). Lisäksi koska turvallisuusselvityksessä on osoitettava, että turvallisuusjohtaminen on toteutettu käytännössä, sen on sisällettävä tarvittavat tiedot henkilöstön kouluttamisesta. Komissio ei tue päällekkäisiä raportointivaatimuksia.

Tarkistuksessa 36 esitetään, että jäsenvaltioiden olisi keskeytettävä laitoksen toiminta, mikäli toiminnanharjoittaja ei ole toimittanut tietoja muutoksista ja koulutuksesta. Komissio ei pidä tätä tarpeellisena, koska 17 artikla antaa jo jäsenvaltioille mahdollisuuden kieltää laitoksen toiminta, mikäli tarvittavia tietoja ei ole toimitettu tai turvallisuusselvitys on epätäydellinen.

Tarkistuksella 38 pyritään rajoittamaan "liike- tai teollisuussalaisuus" ainoastaan prosesseihin eli se ei koskisi vaarallisten aineiden varastointia. Vaikka komissio tukee avoimuusperiaatetta yleisesti ja erityisesti yleisön oikeutta tietää vaaroista, joille se saattaa altistua, se ei pidä asianmukaisena rajoittaa liike- tai teollisuussalaisuutta.

Tarkistuksessa 43 esitetään viittauksia direktiiviin 2000/60/EY vesipolitiikan puitteista sekä direktiiviin 91/689/ETY vaarallisista jätteistä. Komissio ei pidä näitä viittauksia tarpeellisena. Direktiivissä säädetään luokittelemattomista aineista ja valmisteista, ja vaarallinen jäte kuuluu direktiivin soveltamisalaan niiden ominaisuuksien perusteella, jotka sillä on valmisteena.

Tarkistuksessa 44 ehdotetaan, että liitteen II osaan IV sisällytetään velvoite laatia eri aineista vaaroja koskevia selvityksiä. Tämä vaatimus sisältää jo liitteen II osan III kohtaan C.2.

3.4. Muutettu ehdotus

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio muuttaa ehdotustaan edellä esitetyllä tavalla.