52001IR0201

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Biologista monimuotoisuutta koskevat toimintasuunnitelmat luonnonvarojen säilyttämisen, maatalouden, kalastuksen sekä talous- ja kehitysyhteistyön alalla"

(2002/C 107/22)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta "Biologista monimuotoisuutta koskevat toimintasuunnitelmat luonnonvarojen säilyttämisen, maatalouden, kalastuksen sekä talous- ja kehitysyhteistyön alalla" KOM(2001) 162 lopullinen,

ottaa huomioon työvaliokuntansa 12. kesäkuuta 2001 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan viidennen kohdan nojalla tekemän päätöksen laatia lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Biologista monimuotoisuutta koskevat toimintasuunnitelmat luonnonvarojen säilyttämisen, maatalouden, kalastuksen sekä talous- ja kehitysyhteistyön alalla" sekä antaa lausunnon valmistelu valiokunta 4:n "maankäyttö, taajama-asiat, energia, ympäristö" tehtäväksi,

ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin "Environment in the European Union at the turn of the century",

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille biologista monimuotoisuutta koskevasta Euroopan yhteisön strategiasta KOM(1998) 42 lopullinen,

ottaa huomioon neuvoston 25. lokakuuta 1993 tekemän päätöksen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen tekemisestä(1),

ottaa huomioon tiedon saantia, kansalaisten osallistumisoikeutta sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevan Euroopan yhteisöjen ja Yhdistyneiden kansakuntien välillä tehdyn yleissopimuksen,

ottaa huomioon valiokunta 4:n lokakuun 8. päivänä 2001 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 201/2001 rev.), jonka esittelijä oli Giuseppe Torchio (Spinedan kunnanjohtaja, I-PPE),

hyväksyi 14. ja 15. marraskuuta 2001 pitämässään 41. täysistunnossa (marraskuun 15. päivän kokouksessa) yksimielisesti seuraavan lausunnon.

1. Alueiden komitean kanta

1.1. Euroopan komissio lähetti 27. maaliskuuta 2001 neuvostolle ja Euroopan parlamentille tiedonannon aiheesta "Biologista monimuotoisuutta koskevat toimintasuunnitelmat luonnonvarojen säilyttämisen, maatalouden, kalastuksen sekä talous- ja kehitysyhteistyön alalla". Aloite juontaa juurensa toimista, joilla pyritään torjumaan Euroopan ja koko maailman biologisen monimuotoisuuden huolestuttavaa vähenemis- ja häviämissuuntausta. Kokonaisten lajien, luontotyyppien, ekosysteemien ja geeniperimän vähenemis- ja häviämistahti ei ole kuitenkaan hidastunut Euroopassa tai muualla maailmassa.

1.2. Alueiden komitea yhtyy komission huoleen siitä, että eräiden tietojen mukaan keskimäärin yli kolmannes Euroopan perhos- ja lintulajeista ja neljännes tiettyjen kasviryhmien lajeista on kuollut sukupuuttoon, minkä lisäksi joissakin jäsenvaltioissa yli kaksi kolmannesta nykyisistä luontotyypeistä on uhattuna. Euroopan kosteikkojen pinta-ala on vähentynyt viime vuosikymmeninä 60 prosentilla, noin sata kotieläinrotua on kuollut sukupuuttoon, ja jäljellä olevista roduistakin 30 prosenttia on uhattuna. FAO:n antamat luvut ovat vieläkin huolestuttavampia, sillä niiden mukaan yli 11000 kasvi- ja eläinlajia on välittömässä vaarassa ihmisen toiminnan vuoksi. Lisäksi luonnonvaraisten kasvien ja eläinten kansainvälinen kauppa uhkaa maailmanlaajuisesti 30000:ta lajia, ja Amazonin alueella aiheutuu suunnatonta tuhoa, kun vuosittain hävitetään noin 600000 km2 metsää.

1.3. Alueiden komitean mielestä maatalouden, kalastuksen ja monien teollisuusprosessien, myös lääketeollisuuden, kestävän kehityksen aikaansaamiseksi pitkällä aikavälillä on syytä painottaa moraalista velvollisuutta säilyttää biologinen monimuotoisuus, koska se tarjoaa monille kunnille kehitysmahdollisuuden ja sen häviäminen, väheneminen tai tiivistyminen heikentää kyseisten alueiden talousnäkymiä.

1.4. Alueiden komitean mielestä biologista monimuotoisuutta tukemalla voidaan parantaa konkreettisesti myös elämänlaatua etenkin paikallistasolla. Alue- ja paikallisviranomaisiin vedotaan voimakkaasti biologisen monimuotoisuuden puolesta, koska vaatimukset ovat kasvaneet ja ihmiset ovat yhä enemmän huolissaan monimuotoisuuden vähenemisestä. Yhä useammat pitävät elämänlaadun mittarina taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi tietyn tasoisen luonnon ja ympäristön säilyttämistä, jota vaaditaan kansalaisyhteiskunnassa alati kiivaammin ympäristö-ja eläinsuojelujärjestötoiminnan laajentuessa. Kansainvälisten huippukokousten ja hallinnon edustajien tapaamisten järjestämisellä Euroopan kaupungeissa on entistä enemmän myös poliittista vaikutusta hallituksiin ja yleiseen turvallisuuteen, koska vallitsevan politiikan ja globalisaation vastustus on saanut määrätietoisempia muotoja.

1.5 On kuitenkin totta, että vaikka biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä kannetaan yhä laajemmin huolta, ympäristöjärjestöt vastustavat ennen muuta tuotantoketjun tiettyjen osasten käsittelyä ja geenimuuntelua.

1.6. Alueiden komitea on samaa mieltä siitä, että politiikkaa on tehostettava ottamalla käyttöön muitakin kuin perinteisiä luonnonsuojelutoimia. Suojelutoimet on ulotettava paljon laajemmalle alueelle kuin niille 10-20 prosentille maapallon pinta-alasta, jotka voitaisiin nimetä suojelualueeksi. Biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi on torjuttava hormonaalisia haitta-aineita, pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP-yhdisteitä) ja lajeja uhkaavien vieraiden lajien lisääntymistä sekä seurattava tiettyjen muuntogeenisten organismien käyttöönoton vaikutuksia.

Maaseutu ja maatalouden puoliksi luonnontilaiset ekosysteemit ovat biologisen monimuotoisuuden todellisia varastoja. Onkin erityisen toivottavaa, että niiden historian ja identiteetin määrittämisestä ja suojelusta muodostuu uusi EU:n alueita yhdistävä tekijä, kun hahmotellaan uutta, kaupunkikeskeisyydestä ja teollisuuspainotteisuudesta pois suuntautuvaa Eurooppaa.

Biologisesti monimuotoiset alueet tulisi katsoa yhteisön politiikan lähtökohtana olevan Euroopan aluekehityssuunnitelman (ESDP) suuntaviivojen mukaisesti tekijöiksi, joista ei voida käydä kauppaa Euroopan maankäyttöä ohjattaessa.

2. Alueiden komitean suositukset

2.1. Alueiden komitea yhtyy komission esittämään ajatukseen, jonka mukaan toimintasuunnitelmia ja niiden tehoa pitää seurata ja käyttöön tulee ottaa indikaattoreita hankkeiden toteutuksen valvomiseksi ja sen varmistamiseksi, että yksittäisiä yhteisön toimia toteutettaessa politiikan välineitä käytetään kestävän kehityksen mukaisesti.

2.2. Vaikka komissio, Euroopan ympäristökeskus, jäsenvaltiot ja alan kansainväliset järjestöt ovat paneutuneet aiheeseen, toimintasuunnitelmien täytäntöönpanojärjestelmille ei ole vielä laadittu tarkkoja indikaattoreita. Kokonaisvaltaiset puitteet tällaisen toiminnan kehittämiselle esitetään kuitenkin jo komission Helsingin huippukokoukselle antamassa kertomuksessa. Alueiden komitea korostaa, että indikaattoreissa tulee ottaa huomioon paikalliset realiteetit ja että niiden tulee olla keskenään vertailukelpoisia. Maatalouden ekosysteemeille on laadittava pysyvät erityisindikaattorit, joilla voidaan osoittaa, esiintykö Euroopan historiallisiin maaseutumaisemiin liittyviä elementtejä alueellisesti, lineaarisesti vai pistemäisesti vai esiintyykö niitä lainkaan. Biologisen monimuotoisuuden indikaattoreissa tulee lisäksi ottaa huomioon eri rotujen esiintyminen sekä maanomistus- ja palkkiojärjestelyt, jotka tulee nähdä osana Euroopan luonnon alueellisia erityispiirteitä ja ilmentymiä.

2.3. Alueiden komitea toivoo, että määrittelykehystä valmisteltaessa otetaan ensisijaisesti huomioon jäsenvaltioiden ehdotukset biologisen monimuotoisuuden indikaattoreiksi, sillä jäsenvaltiot ovat jo pitkään osallistuneet alue- ja paikallisyhteisöjen kanssa ensisijaisten indikaattorien valintakriteerien määrittelyyn. Komitea toivoo myös, että indikaattoreihin saadaan uusia ulottuvuuksia yhtenäisen tietojenvaihtojärjestelmän avulla.

2.4. Eri toiminta-aloilla toteutettavat ympäristönsuojelupoliittiset ja biologista monimuotoisuutta edistävät toimet liittyvät tiiviisti alue- ja paikallisyhteisöjen erityistoimiin sekä suoraan että yhteisvaikutuksessa laajempien ja kokonaisvaltaisempien aloitteiden kanssa, joita on käynnistetty jäsenvaltioissa, yhteisötasolla Euroopan ympäristökeskuksen kanssa ja kansainvälisten aiesopimusten puitteissa.

2.5. Alueiden komitea toivoo, etteivät äskettäin tehdyt, biologisen monimuotoisuuden suojelua epäilemättä edistävät ympäristöalan kansainväliset pöytäkirjat ja sopimukset merkitse vain sitä, että tiettyjen jäsenvaltioiden hallitukset halusivat tehdä pesäeron edelliseen hallitukseen asettumalla vastakkaiselle ideologiselle kannalle, vaan että kyseisten maiden kasviston, eläimistön ja muun eliöstön säilyttämiseen mahdollisimman runsaslajisina paneudutaan toden teolla.

2.6. Arvioitaessa toimenpiteiden kustannusten ja hyödyn suhdetta ja laadittaessa maatalouden, teollisuuden ja muiden toiminta-alojen hyvien tuotantotapojen oppaita tulee tarkastella myös toimenpiteiden välittömiä ja välillisiä vaikutuksia biologisen monimuotoisuuden säilymiseen. Lisäksi tässä yhteydessä tulee välttää yksinomaan tuotanto- ja taloussuuntautuneiden muuttujien käyttöä ja arvioida toimenpiteistä ympäristölle aiheutuvaa välitöntä tai välillistä haittaa tai hyötyä.

2.7. Alueiden komitean mielestä on syytä seurata (ihmisen toiminnan aiheuttaman) maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnollisiin ja puoliksi luonnontilaisiin ekosysteemeihin sekä paikallisyhteisöjen talouselämään (esim. lumisateiden ja vuoristomatkailun suhdetta, merenpinnan korkeuden vaihtelun vaikutuksia rannikoihin, vesivarojen ja juomavesivarojen vaihtelua ja ilmastonmuutoksen uusia haittavaikutuksia).

Ihmisen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt (CO2, CFC:t ja N2O) muuttavat ilmastoa, mutta tiedeyhteisössä on ristiriitaisia käsityksiä muutosten ilmenemislaajuudesta ja -paikoista. Ilmastonmuutoksen oletetuista ja eniten huolta herättävistä vaikutuksista voidaan tiivistäen mainita seuraavat:

- merenpinnan nousun vaikutukset rannikoihin

- sademäärien muutokset ja niiden mahdolliset vaikutukset kasvistoon, agroekosysteemeihin ja metsiin

- biologisen monimuotoisuuden häviämistahdin kiihtyminen

- poikkeuksellisten sääilmiöiden esiintymistiheyden kasvu

- sademäärien ja lämpötilojen vaihtelut

- lumi- ja jääpeitteisten alueiden pinta-alan vaihtelut

- kasvipeitteisten alueiden pinta-alan ja kasviston vaihtelu

- vieraiden lämpöä suosivien lajien (hyönteisten, rikkakasvien jne.) määrän vaihtelu.

Biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi onkin erityisen tärkeää yksilöidä ilmastonmuutosindikaattorit, joissa otetaan huomioon edellä mainittujen ympäristötyyppien ja niiden eliöyhteisöjen muutokset.

2.8. Alueiden komitea pitää aiheellisena, että biologista monimuotoisuutta ja sitä eniten uhkaavia tekijöitä ryhdytään valvomaan paikallisesti (kuten Sveitsissä ja Alankomaissa jo tehdään biologisen monimuotoisuuden valvontaverkostojen avulla). Paikallisjohtoisen seurantajärjestelmän avulla suojelupolitiikkaa voitaisiin suunnata ja korjata paikallisesti ja integroida se valtiolliseen ja kansainväliseen sääntelykehykseen.

Tiivistäen voidaan todeta, että biologisen monimuotoisuuden paikallisvalvonnan avulla voitaisiin

- lisätä tietoisuutta biologisesta monimuotoisuudesta

- tutkia kriittisiä alueita tarkasti ja määrittää niiden tilanteen vakavuus

- määritellä tarkasti uhkatekijöiden ja ympäristöindikaattorien korrelaatiosuhde

- luoda paikallis- ja aluekehityksen malleille konkreettinen perusta

- tukea teknisesti ja tieteellisesti päätöksentekoa ja jäsenvaltioiden ympäristösuunnittelua

- arvioida indikaattorien perusteella luonnonperinnön hallinnan onnistumista

- määrittää tiettyjen ympäristönhoitotoimenpiteiden halutut tai toteutuneet vaikutukset talouden mittarein

- saada jäsenvaltiot panemaan täytäntöön Euroopan unionin biologista monimuotoisuutta koskevat tiedotusstandardit (paikalliset Agenda 21 -toimintaohjelmat).

2.9. Alueiden komitea katsoo, että nykyiset ympäristötiedon keruuverkostot tulisi sovittaa yhteen ja perustaa Euroopan ympäristökeskuksen mallin mukainen verkkojen verkosto. Ympäristötieto on etenkin paikallistasolla biologisen monimuotoisuuden konkreettisen hoidon avaintekijä. Tiedonkulun laadun takaamiseksi on välttämätöntä, että alueelliset ympäristöhallintoviranomaiset sekä valtio- ja yhteisötason elimet koordinoivat toimintaansa.

Bryssel 15. marraskuuta 2001.

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Jos Chabert

(1) EYVL L 309, 13.12.1993.