This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 51998PC0067
Proposal for a Council Directive on a common system of taxation applicable to interest and royalty payments made between associated companies of different Member States
Ehdotus neuvoston direktiiviksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavaksi yhteiseksi verojärjestelmäksi
Ehdotus neuvoston direktiiviksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavaksi yhteiseksi verojärjestelmäksi
/* KOM/98/0067 lopull. - CNS 98/0087 */
EYVL C 123, 22.4.1998, p. 9
(ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)
Ehdotus neuvoston direktiiviksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavaksi yhteiseksi verojärjestelmäksi /* KOM/98/0067 lopull. - CNS 98/0087 */
Virallinen lehti nro C 123 , 22/04/1998 s. 0009
Ehdotus neuvoston direktiiviksi eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavaksi yhteiseksi verojärjestelmäksi (98/C 123/07) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) KOM(1998) 67 lopull. - 98/0087(CNS) (Komission esittämä 6 päivänä maaliskuuta 1998) EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon, ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, sekä katsoo, että yhtenäismarkkinoilla, joilla on kotimaisten markkinoiden ominaisuudet, eri jäsenvaltioiden yhtiöiden välisiin liiketoimiin ei saa soveltaa vähemmän suotuisia veroehtoja kuin niitä, joita sovelletaan samassa jäsenvaltiossa olevien yhtiöiden välisiin samoihin liiketoimiin, tämä vaatimus ei tällä hetkellä täyty korko- ja rojaltimaksujen osalta; kansalliset verolait yhdessä mahdollisten kahdenvälisten sopimusten kanssa eivät riitä varmistamaan kaksinkertaisen verotuksen täydellistä poistamista, ja niiden soveltaminen merkitsee usein kyseisille yhtiöille työläitä hallinnollisia muodollisuuksia ja kassavirtaongelmia, on tarpeellista huolehtia siitä, että korko- ja rojaltimaksuja verotetaan jäsenvaltiossa kerran, korko- ja rojaltimaksujen verotuksen poistaminen siinä jäsenvaltiossa, missä ne syntyvät, riippumatta siitä, kannetaanko ne lähdeverona vai muuna verona, on asianmukaisin tapa edellä mainittujen muodollisuuksien ja ongelmien poistamiseksi ja kansallisten ja rajojen ylitse tapahtuvien liiketoimien tasa-arvoisen verokohtelun varmistamiseksi; on erityisen tarpeellista poistaa nämä verot maksuilta, joita suoritetaan eri jäsenvaltioiden lähiyhtiöiden samoin kuin tällaisten yhtiöiden pysyvien toimipaikkojen välillä, järjestelyjä olisi sovellettava vain siihen koron tai rojaltien taikka velkasaatavan määrään, josta maksajan ja tosiasiallisen edunsaajan välillä olisi sovittu erityisen suhteen puuttuessa, jäsenvaltioilla tulisi olla mahdollisuus jättää soveltamatta direktiivin säännöksiä, jos nämä maksut suoritetaan tosiasialliselle edunsaajalle, jota ei sijoittautumisjäsenvaltiossaan veroteta näistä tuloeristä sellaisen verotason mukaisesti, jota tavallisesti sovelletaan tuon jäsenvaltion yhtiön saamiin korkoihin tai rojalteihin, lisäksi on tarpeen jättää jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä petosten tai väärinkäytösten estämiseksi, Kreikalla ja Portugalilla olisi talousarviosyistä oltava oikeus hyötyä siirtymäkaudesta ennen kuin ne voivat soveltaa 1 artiklan säännöksiä, jotta nämä jäsenvaltiot voivat asteittain alentaa korko- ja rojaltimaksuista perittäviä veroja siitä riippumatta, kannetaanko ne lähdeverona vai muuna verona, on tarpeellista, että kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin täytäntöönpanosta komissio antaa neuvostolle kertomuksen direktiivin toiminnasta erityisesti sen soveltamisalan laajentamiseksi muihin kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin yhtiöihin tai yrityksiin sekä 7 artiklan soveltamisen arvioimiseksi ja koron ja rojaltien määritelmien kattavuuden tarkistamiseksi ottaen huomioon sellaisten korkoja ja rojalteja koskevien määräysten lähentäminen, jotka sisältyvät kansalliseen lainsäädäntöön ja kahdenvälisiin kaksinkertaista verotusta koskeviin sopimuksiin, ja perustamissopimuksen 3 b artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltiot eivät voi riittävästi saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita ja yhteisö voi siten saavuttaa ne paremmin; tämä direktiivi rajoittuu siihen, mitä vähintään tarvitaan näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, eikä siinä mennä pitemmälle, kuin näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on tarpeellista, ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN: 1 artikla 1. Jäsenvaltion on vapautettava korot ja rojaltit näiden tulojen veronalaisuudesta tässä jäsenvaltiossa siitä riippumatta, kannetaanko vero lähdeverona vai muuna verona, jos korkojen tai rojaltien maksajana tai osapuolena, jonka puolesta ne maksetaan, on tämän jäsenvaltion yhtiö tai toisen jäsenvaltion yhtiön ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa sijaitseva pysyvä toimipaikka ja jos ne maksetaan toisen jäsenvaltion lähiyhtiölle tai jäsenvaltion lähiyhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle pysyvälle toimipaikalle, edellyttäen että kyseinen lähiyhtiö tai lähiyhtiön pysyvä toimipaikka on näiden maksujen tosiasiallinen edunsaaja. 2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tilanteissa, joihin ei varsinaisesti liity valtioiden rajojen yli suoritettavia maksuja. Erityisesti 1 kohtaa ei sovelleta: a) jäsenvaltion yhtiön tai toisen jäsenvaltion yhtiön ensiksi mainitussa jäsenvaltiossa sijaitsevan pysyvän toimipaikan maksamiin korkoihin ja rojalteihin, jos koron tai rojaltin tosiasiallinen edunsaaja on ensin mainitussa jäsenvaltiossa sijaitseva pysyvä toimipaikka ja jos se velkasaatava tai oikeus tai omaisuus, jonka johdosta korkoa tai rojaltia maksetaan, tosiasiassa liittyy tällaiseen pysyvään toimipaikkaan. b) korkoon ja rojalteihin, jotka jäsenvaltion yhtiö maksaa tämän jäsenvaltion lähiyhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle pysyvälle toimipaikalle, jos tällaiseen muulle lähiyhtiölle kuin sen ensiksi mainitun jäsenvaltion ulkopuolella sijaitsevalle pysyvälle toimipaikalle maksettuun korkoon tai rojaltiin sovellettaisiin tässä jäsenvaltiossa lähdeveroa, ellei se velkasaatava tai oikeus taikka omaisuus, jonka johdosta korko tai rojalti maksetaan, tosiasiassa liity mainittuun pysyvään toimipaikkaan. 2 artikla 1. Tässä direktiivissä: a) "korolla" tarkoitetaan tuloa kaikenlaisista velkasaatavista, riippumatta siitä, onko niiden vakuutena kiinnitys ja liittyykö niihin oikeus päästä osalliseksi velallisen voitosta, ja erityisesti joukkovelkakirjojen tai debentuurien tuottoa mukaan lukien tällaisiin joukkovelkakirjoihin tai debentuureihin liittyvät emissiovoitot ja palkkiot. Viivästyneestä maksusta maksettavia viivästyskorvauksia ei pidetä korkoina. b) "rojalteilla" tarkoitetaan kaikenlaisia maksuja, jotka on saatu vastikkeena kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen tai tietokoneohjelman mukaan lukien elokuvan, patenttien, tavaramerkkien, mallien, suunnitelmien, salaisten kaavojen tai menetelmien taikka teollisten, kaupallisten tai tieteellisten laitteiden taikka teollista, kaupallista tai tieteellistä asiantuntemusta koskevan tiedon käytöstä tai käyttöoikeudesta. Sillä ei tarkoiteta muuttuvia tai kiinteitä maksuja, jotka muodostavat vastikkeen mineraaliesiintymien, -lähteiden tai muiden luonnonvarojen hyödyntämisestä tai oikeudesta niiden hyödyntämiseen eikä maksuja tietokoneohjelmien käytöstä tai käyttöoikeudesta jos omistusoikeus siirretään. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tulojen ja maksujen lisäksi tässä direktiivissä tarkoitettuina korkoina ja rojalteina on käsiteltävä kaikkia muita korkoja ja maksuja, joita pidetään korkona tai rojalteina tai joita siinä tapauksessa, että maksajan tai tosiasiallisen edunsaajan luonne olisi toinen, pidettäisiin korkona tai rojalteina joko sen jäsenvaltion, josta korko tai rojaltit ovat peräisin, ja tosiasiallisen edunsaajan jäsenvaltion välillä voimassa olevan kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen taikka sopimuksen puuttuessa sen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, josta korko tai rojaltit ovat peräisin. 3 artikla 1. Tässä direktiivissä: a) "jäsenvaltion yhtiöllä" tarkoitetaan i) yhtiötä, joka on perustettu jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja jonka sääntömääräinen kotipaikka, hallinnollinen keskustoimipaikka tai päätoimipaikka on yhteisössä ja jonka toimilla on tehokas ja jatkuva yhteys kyseisen jäsenvaltion talouteen; ja ii) jolla jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti katsotaan olevan kotipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa ja jolla ei kolmannen valtion kanssa tehdyn kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen mukaisesti katsota verotustarkoituksia varten olevan kotipaikkaa yhteisön ulkopuolella; ja iii) johon sovelletaan lisäksi jotain seuraavista veroista ilman, että se on niistä vapautettu, tai veroa, joka on samanlainen tai olennaisesti samankaltainen ja joka määrätään tämän direktiivin voimaantulon jälkeen seuraavien olemassa olevien verojen lisäksi tai niiden asemesta: - impôt des sociétés/vennootschapsbelasting ja impôt des non-résidents/belasting der niet-verblijfhouders Belgiassa, - selskabsskat Tanskassa, - Körperschaftssteuer Saksassa, - Öüñïò åéóïäÞìáôïò íïìéêþò ðñïóþðùí Kreikassa, - impuesto sobre sociedades Espanjassa, - impôt sur les sociétés Ranskassa, - corporation tax Irlannissa, - imposta sul reddito delle persone giuridiche Italiassa, - impôt sur le revenu des collectivités Luxemburgissa, - vennootschapsbelasting Alankomaissa, - Körperschaftssteuer Itävallassa, - imposto sobre o rendimento da pessoas colectivas Portugalissa, - yhteisöjen tulovero/inkomstskatten för samfund Suomessa, - statlig inkomstskatt Ruotsissa, - corporation tax Yhdistyneessä kuningaskunnassa; b) yhtiötä pidetään toisen yhtiön "lähiyhtiönä", jos ainakin i) ensiksi mainittu yhtiö omistaa välittömästi tai välillisesti vähintään 25 prosenttia toisen yhtiön pääomasta; tai ii) toinen yhtiö omistaa välittömästi tai välillisesti vähintään 25 prosenttia ensiksi mainitun yhtiön pääomasta; taikka iii) kolmas yhtiö omistaa välittömästi tai välillisesti vähintään 25 prosenttia sekä ensiksi mainitun yhtiön pääomasta että toisen yhtiön pääomasta; Jäsenvaltioilla on kuitenkin mahdollisuus - soveltaa tätä direktiiviä olosuhteissa, joissa kyseessä oleva omistus on alle 25 prosenttia; - korvata pääomaomistuksen vähimmäismäärän periaate vähimmäisäänimäärän periaatteella. c) korko- ja rojaltimaksujen "tosiasiallinen edunsaaja" on jäsenvaltion yhtiö tai pysyvä toimipaikka, joka pitää maksuja hallussaan omaan lukuunsa eikä asiamiehenä, uskottuna miehenä tai nimettynä edustajana jonkun toisen puolesta; d) "pysyvällä toimipaikalla" tarkoitetaan jäsenvaltiossa olevaa kiinteää liikepaikkaa, jonka kautta toisessa jäsenvaltion yhtiön liiketoimintaa harjoitetaan kokonaan tai osittain; Pysyvän toimipaikan katsotaan maksavan korkoa tai rojalteja, jos nämä maksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia tämän toimipaikan kuluina siinä jäsenvaltiossa, jossa se sijaitsee; sitä pidetään koron tai rojaltien tosiasiallisena edunsaajana, jos nämä tulot ovat tuloa, johon kyseisessä jäsenvaltiossa sovelletaan jotakin 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa mainittua veroa. 2. Jäsenvaltiot voivat peruuttaa tämän direktiivin tuoman edun kyseisen jäsenvaltion yhtiöiltä olosuhteissa, joissa 1 kohdan b alakohdassa säädetyt edellytykset eivät keskeytyksettä ole täyttyneet vähintään kahden vuoden ajan. 4 artikla Poiketen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan säännöksistä jäsenvaltio, jossa korko syntyy, voi sulkea tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle korkomaksuilta vaikuttavat maksut, muun muassa: a) tulot, joita käsitellään voitonjakona tai pääoman takaisinmaksuna; b) tuloa velkasaatavista, joihin liittyy oikeus saada osa maksajan voitoista; c) tulot velkasaatavista, jotka antavat velkojalle oikeuden vaihtaa oikeutensa korkoon oikeuteen osallistua maksajan voittoihin; d) tulot velkasaatavista, joihin ei sisälly määräyksiä pääoman takaisinmaksusta. Korkoon, joka on näin luonnehdittu voiton jakamiseksi, sovelletaan puolestaan neuvoston direktiivin 90/435/ETY (1) säännöksiä, jos maksu suoritetaan sellaisten yhtiöiden kesken, joihin tätä direktiiviä sovelletaan. 5 artikla Jos korkojen tai rojaltien maksajan ja tosiasiallisen edunsaajan välisen tai niiden molempien ja jonkun kolmannen välisen erityisen suhteen vuoksi kyseisen tulon maksun määrä ylittää sen määrän, josta maksaja ja tosiasiallinen edunsaaja olisivat tällaisen suhteen puuttuessa sopineet, tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan vain viimeksi mainittuun määrään; kun kyseessä on korko ja sen velkasaatavan määrä, josta korkoa maksetaan, tällaisen suhteen vuoksi ylittää sen määrän, josta maksaja ja tosiasiallinen edunsaaja olisivat sopineet tällaisen suhteen puuttuessa, tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan vain siihen mahdolliseen korkoon, joka olisi maksettu viimeksi mainitusta määrästä. 6 artikla 1. Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltiota toteuttamasta aiheellisia toimenpiteitä estääkseen petoksia tai väärinkäytöksiä. 2. Jäsenvaltio voi peruuttaa tämän direktiivin tuoman edun tai kieltäytyä soveltamasta tätä direktiiviä sellaiseen liiketoimeen, jonka pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena on veropetosten tekeminen tai veron kiertäminen. 7 artikla 1. Edellä 6 artiklassa mainittujen tilanteiden lisäksi jäsenvaltiot voivat jättää soveltamatta 1 artiklan säännöksiä niihin korko- ja rojaltimaksuihin, jotka maksetaan toisen jäsenvaltion lähiyhtiölle tai jäsenvaltion lähiyhtiön toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle pysyvälle toimipaikalle, jolta tämän tulon osalta ja sen hyväksi annetun säännöksen tai tiettyjen yhtiöiden tai pysyvien toimipaikkojen tai tiettyjen toimintojen hyväksi annetun säännöksen nojalla a) kannetaan 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii) alakohdassa mainittu vero sellaisen verokannan mukaan, joka on alhaisempi kuin toisen jäsenvaltion yhtiön tai toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan pysyvän toimipaikan tällaiseen tuloon tavallisesti sovellettu verokanta; tai b) joka saa hyväkseen sellaisen veropohjan alennuksen, jota ei tavallisesti sovellettaisi toisen jäsenvaltion yhtiöihin tai toisessa jäsenvaltioissa sijaitseviin pysyviin toimipaikkoihin. 2. Jos 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut olosuhteet soveltuvat vain osaan 1 kohdassa tarkoitetuista koroista ja rojalteista, jäsenvaltiot voivat jättää soveltamatta tämän direktiivin säännöksiä korkojen tai rojaltien tähän osaan. 8 artikla 1. Kreikka ja Portugali voivat jättää soveltamatta 1 artiklan säännöksiä siirtymäkauden aikana, joka päättyy viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. Jos tätä oikeutta käytetään, toisen jäsenvaltion lähiyhtiölle tai jonkin jäsenvaltion lähiyhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle pysyvälle toimipaikalle maksettaviin korkoihin tai rojalteihin sovellettava verokanta ei saa ylittää kymmentä prosenttia kahden ensimmäisen vuoden aikana eikä viittä prosenttia kolmen viimeisen vuoden aikana. Ennen viidennen vuoden päättymistä neuvosto voi komission ehdotuksesta pidentää tässä kohdassa säädettyä siirtymäkautta. 2. Jos jäsenvaltion yhtiö tai tämän jäsenvaltion yhtiön kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitseva pysyvä toimipaikka saa korkoa tai rojalteja Kreikan tai Portugalin lähiyhtiöltä tai jonkin jäsenvaltion lähiyhtiön Kreikassa tai Portugalissa sijaitsevalta pysyvältä toimipaikalta, ensiksi mainitun jäsenvaltion on hyväksyttävä tästä tulosta Kreikassa tai Portugalissa maksettua veroa vastaava määrä vähennyksenä sen yhtiön tai pysyvän toimipaikan tuloverosta, joka on saanut kyseisen tulon 1 kohdan mukaisesti. 3. Edellä 2 kohdassa säädetyn verovähennyksen ei kuitenkaan tarvitse ylittää seuraavista määristä alhaisempaa: a) Kreikassa tai Portugalissa tällaisesta tulosta 1 kohdan nojalla maksettava vero; tai b) korkoja tai rojalteja saaneen yhtiön tai pysyvän toimipaikan ennen verovähennystä lasketusta tuloverosta se osa, joka on laskettavissa näille maksuille sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla, jonka yhtiö kyseinen yhtiö on tai jossa pysyvä toimipaikka sijaitsee. 9 artikla 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2000. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle. Tässä ilmoituksessa jäsenvaltioiden on toimitettava vastaavuustaulukko, joka osoittaa kansalliset säännökset, jotka ovat voimassa tai saatetaan voimaan kunkin tämän direktiivin artiklan osalta. 10 artikla Kolmen vuoden kuluttua 9 artiklan 1 kohdassa mainitusta päivästä komissio antaa neuvostolle kertomuksen direktiivin toiminnasta erityisesti sen soveltamisalan laajentamiseksi muihin kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin yhtiöihin tai yrityksiin sekä 7 artiklan soveltamisen tarkistamiseksi. 11 artikla Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. 12 artikla Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. (1) EYVL L 225, 20.8.1990, s. 6.