1

Kantaja Rusal Armenal ZAO on Armeniassa vuonna 2000 perustettu yhtiö, joka tuottaa ja vie alumiinituotteita. Armenian tasavalta liittyi 5.2.2003 Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimukseen (EYVL 1994, L 336, s. 3).

2

Euroopan yhteisöjen komissio aloitti Eurométaux’n 28.5.2008 tekemän valituksen perusteella polkumyynnin vastaisen menettelyn, joka koski tietynlaisen Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta (jäljempänä Kina) peräisin olevan alumiinifolion tuontia. Ilmoitus tämän menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 12.7.2008 (EUVL 2008, C 177, s. 13).

3

Kantaja riitautti 25.7. ja 1.9.2008 päivätyissä kirjeissään muun muassa sen, että Armenia oli luokiteltu muihin kuin markkinatalousmaihin tuolloin sovelletun polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (EYVL 1996, L 56, s. 1; jäljempänä perusasetus) 2 artiklan 7 kohdan nojalla. Lisäksi kantaja vetosi hintojen alittavuutta/viitehintojen alittavuutta koskevan selvityksen osalta tuotteisiinsa liittyviin puutteisiin, mistä se toimitti lisätietoja 7.10.2008 päivätyssä kirjeessä.

4

Lisäksi kantaja vaati markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua (jäljempänä markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskeva hakemus). Komissio ilmoitti tältä osin 19.12.2008 päivätyllä kirjeellä kantajalle seikat, joiden perusteella se katsoi, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa mainitut kirjanpitoon ja tuotantokustannuksiin liittyvät edellytykset eivät täyttyneet. Kantaja toisti 5.1.2009 päivätyssä kirjeessä väitteensä, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohtaa ei sovellettu Armeniaan, ja kiisti komission arviot perusteista, joiden viimeksi mainittu ei katsonut täyttyvän. Kantaja esitti 13.3.2009 päivätyssä kirjeessä komissiolle markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevaan hakemukseensa liittyviä lisätietoja.

5

Komissio antoi 7.4.2009 asetuksen (EY) N:o 287/2009 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tietynlaisen Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion tuonnissa (EUVL 2009, L 94, s. 17; jäljempänä väliaikainen asetus). Komissio toimitti 8.4.2009 päivätyllä kirjeellä kantajalle perusasetuksen 14 artiklan 2 kohdan ja 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti väliaikaisen asetuksen sekä näkemykset, jotka liittyivät polkumyyntimarginaalin ja vahingon laskemiseen kantajan kannalta.

6

Turkki nimettiin vertailumaaksi normaaliarvon laskemiseksi niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa. Yksi samankaltaisen tuotteen turkkilainen tuottaja vastasi komission lähettämään kyselyyn (väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 10, 12 ja 52 perustelukappale).

7

Kuten väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 13 perustelukappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2007 ja 30 päivän kesäkuuta 2008 välisen ajanjakson (jäljempänä tutkimusajanjakso). Vahingon arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2008 välisen ajanjakson (jäljempänä tarkastelujakso).

8

Väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 19 perustelukappaleen mukaan tarkasteltavana oleva tuote on Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinasta peräisin oleva, vähintään 0,008 millimetriä mutta enintään 0,018 millimetriä paksu, vahvistamaton, valssattu mutta ei enempää valmistettu, enintään 650 millimetrin levyisillä ja yli 10 kilogramman painoisilla keloilla oleva alumiinifolio, joka luokitellaan CN-koodiin ex 7607 11 19. Väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 20 perustelukappaleessa todetaan samankaltaisesta tuotteesta, että yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottamalla ja myymällä alumiinifoliolla, Armenian, Brasilian ja Kiinan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä ja näistä maista yhteisöön tuodulla alumiinifoliolla sekä Turkissa tuotetulla ja myydyllä alumiinifoliolla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset.

9

Komissio totesi markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisestä, että Armeniaa ei voitu pitää markkinataloutena, sillä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan alaviitteessä nimenomaisesti mainittiin Armenia. Lisäksi komissio esitti, ettei kantaja täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa mainittuja kirjanpidon ja tuotantokustannusten perusteita. Komissio korosti tässä yhteydessä ensinnäkin, että tilintarkastajat antoivat kielteisen lausunnon kantajan vuoden 2006 tilinpäätöksestä eikä se ollut esittänyt asianmukaisesti tarkastettua kirjanpitoa vuodelta 2007, ja toiseksi, että hinta, joka oli maksettu Armenian valtiolle toimintaansa vanhassa tuotantolaitoksessa harjoittaneen yrityksen osakkeista, oli noin kolmanneksen niiden nimellisarvosta ja että valtio oli antanut lisäksi kiinteistöjen hallintaoikeuden kantajalle ilmaiseksi (väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 24 ja 25 sekä 27–31 perustelukappale).

10

Komissio esitti polkumyyntimarginaalin laskemisesta 8.4.2009 päivätyn kirjeensä liitteessä (ks. edellä 5 kohta), että kantaja täytti yksilöllistä kohtelua koskevat vaatimukset. Lisäksi kunkin kyseisen unioniin viedyn tuotetyypin painotettujen keskimääräisten normaaliarvojen, jotka olivat peräisin tätä koskevaan kyselylomakkeeseen vastanneelta turkkilaiselta tuottajalta, ja kantajan vastaavien painotettujen keskimääräisten vientihintojen vertailu johti 37 prosentin polkumyyntimarginaaliin. Nämä seikat otettiin väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 42, 74 ja 77 perustelukappaleeseen.

11

Komissio arvioi lisäksi, että kyseisen tuonnin vaikutusten kumulatiivinen tarkastelu oli mahdollista, koska perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetyt tällaisen tarkastelun edellytykset täyttyivät (väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 91–94 perustelukappale).

12

Lisäksi komissio katsoi, että unionin kulutukseen, kyseisistä maista peräisin oleviin tuontimääriin ja tuontihintoihin sekä unionin tuotannonalan tilanteeseen liittyvä selvitys osoitti, että unionin tuotannonalalle oli aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa (väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 88–90 ja 95–118 perustelukappale). Tutkittuaan polkumyynnin kohteena olevan tuonnin vaikutuksia ja muiden tekijöiden vaikutuksia komissio totesi lisäksi, että vahingon oli katsottava johtuvan tutkimuksen kohteena olleen kolmansista maista peräisin olevan polkumyyntituonnin kasvusta (väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 119–138 perustelukappale).

13

Koska komissio ei todennut pakottavia syitä, joiden vuoksi sen olisi pitänyt jättää välitoimet toteuttamatta, se määräsi väliaikaisen polkumyyntitullin vahingon poistavalle tasolle ottamalla huomioon hinnan, josta ei aiheutuisi vahinkoa ja joka unionin tuotannonalan pitäisi saada. Näin ollen kantajan valmistamille tuotteille vahvistettiin 20 prosentin väliaikainen polkumyyntitulli (väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 164–170 perustelukappale).

14

Komissio lähetti kantajille 15.7.2009 päivätyllä kirjeellä perusasetuksen 20 artiklan 2–4 kohdan mukaisesti lopullisen ilmoituksen olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella oli päätetty ehdottaa lopullisten polkumyyntitullien asettamista. Komissio pyysi kantajaa toimittamaan sille huomautuksensa lopullisesta ilmoituksesta 30.7.2009 mennessä.

15

Kantaja esitti 22.7.2009 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa lopullisesta ilmoituksesta ja tarjosi perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua sitoumusta sekä vaati myös kokouksen järjestämistä kyseisen sitoumuksen tutkimista varten. Komissio toimitti 27.7.2009 päivätyllä sähköpostiviestillä kantajalle sitoumuslomakkeen ja ehdotti kokouksen järjestämistä 29.7.2009 muistuttaen samalla siitä, että sitoumuksen antamisen lopullinen määräaika päättyisi 30.7.2009. Kantaja antoi 30.7.2009 päivätyllä kirjeellä sitoumuksensa komissiolle.

16

Komissio esitti 7.8.2009 päivätyllä kirjeellä kantajalle syyt, joiden vuoksi se katsoi, että sen tarjoamaa sitoumusta ei voitu hyväksyä. Komissio kehotti kantajaa esittämään sille huomautuksensa tästä viimeistään 12.8.2009, minkä kantaja teki 10.8.2009 päivätyllä sähköpostiviestillä.

17

Euroopan unionin neuvosto antoi 24.9.2009 asetuksen (EY) N:o 925/2009 lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tietynlaisen Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL 2009, L 262, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus). Lisäksi se hyväksyi brasilialaisen vientiä harjoittavan tuottajan Companhia Brasileira de Aluminion (CBA) tarjoamat sitoumukset muun muassa Brasiliasta peräisin olevan tietynlaisen alumiinifolion tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä tarjotun sitoumuksen hyväksymisestä 5.10.2009 tekemällään päätöksellä 2009/736/EY (EUVL 2009, L 262, s. 50).

18

Neuvosto vahvisti kantajan markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevan hakemuksen osalta riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 18–26 ja 32 perustelukappaleessa väliaikaisen asetuksen päätelmät Armenian asemasta, niistä perusteista, joita komissio ei katsonut kantajan täyttävän, sekä yksilöllisen kohtelun myöntämisestä sille (ks. edellä 9 ja 10 kohta). Tässä tilanteessa kantajan polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 33,4 prosenttia (riidanalaisen asetuksen 4.4 kohta). Neuvosto vahvisti lisäksi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 55 ja 56 perustelukappaleessa väliaikaiseen asetukseen sisältyneet päätelmät tarkasteltavana olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivisesta arvioinnista (ks. edellä 11 kohta). Lopuksi neuvosto vahvisti riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 44–48 ja 59–109 perustelukappaleessa myös väliaikaiseen asetukseen sisältyneet arvioinnit, jotka on esitetty edellä 12 ja 13 kohdassa, ja vahvisti kantajan tuotteiden tuonnista aiheutuneen vahingon poistamisen tasoksi 13,4 prosenttia.

19

Neuvosto esitti riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 114 perustelukappaleessa, että kantajan tarjoamaa sitoumusta ei voitu hyväksyä syistä, jotka liittyivät lähinnä yritysryhmän, johon kantaja kuului, rakenteesta sekä sen ja sillä unionissa olevien asiakkaiden välisten kauppasuhteiden luonteesta johtuvaan ristiinkompensoinnin vaaraan. Tämä sitoumus hylättiin riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 115 perustelukappaleen mukaan myös saman asetuksen johdanto-osan 21 ja 22 perustelukappaleessa selostettujen kantajan kirjanpitoa koskevien toteamusten vuoksi.

20

Tässä tilanteessa neuvosto asetti riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla kantajan tuotteiden tuonnille 13,4 prosentin lopullisen polkumyyntitullin.

21

Kantaja vaati riidanalaisen asetuksen kumoamista ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.12.2009 toimittamallaan kannekirjelmällä.

22

Komissio hyväksyttiin pyyntönsä perusteella väliintulijaksi tukemaan neuvoston vaatimuksia.

23

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

24

Neuvosto ja komissio vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

25

Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan lainvastaisuutta, sillä se väittää sen olevan ristiriidassa erityisesti Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen (WTO) liitteessä 1A olevan vuonna 1994 tehdyn tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) (EYVL 1994, L 336, s. 103, jäljempänä polkumyynnin vastainen sopimus) VI artiklan täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen 2.7 artiklan kanssa, toinen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan rikkomista, kolmas perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan rikkomista ja perustelujen puutteellisuutta, neljäs yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista ja ilmeistä arviointivirhettä sekä viides hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista.

26

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi ensimmäisen kanneperusteen 5.11.2013 antamallaan tuomiolla Rusal Armenal v. neuvosto (T‑512/09, EU:T:2013:571) ja kumosi näin ollen riidanalaisen asetuksen kantajaa koskevilta osin.

27

Komissio teki unionin tuomioistuimen kirjaamoon 16.1.2014 toimittamallaan kirjelmällä valituksen, jossa se vaati unionin tuomioistuinta kumoamaan 5.11.2013 annetun tuomion Rusal Armenal v. neuvosto (T‑512/09, EU:T:2013:571).

28

Euroopan parlamentti hyväksyttiin pyyntönsä perusteella väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.

29

Komissio esitti valituksensa tueksi kolme valitusperustetta, joista ensimmäisen mukaan unionin yleinen tuomioistuin oli lausunut kanteen ulkopuolelta, toisen perusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdalla pantiin täytäntöön erityisiä velvoitteita, joihin unioni oli sitoutunut WTO:n järjestelmässä, ja kolmas valitusperuste koski toimielinten välisen tasapainon periaatteen loukkaamista.

30

Unionin tuomioistuin hyväksyi toisen valitusperusteen 16.7.2015 antamallaan tuomiolla komissio v. Rusal Armenal (C‑21/14 P, jäljempänä muutoksenhaussa annettu tuomio, EU:C:2015:494) ja kumosi 5.11.2013 annetun tuomion Rusal Armenal v. neuvosto (T‑512/09, EU:T:2013:571).

31

Unionin tuomioistuin muistutti aluksi siitä, että kansainvälisen sopimuksen, jonka sopimuspuoli unioni on, määräyksiin voidaan vedota unionin johdetun oikeuden toimen kumoamista koskevan kanteen tai tällaisen toimen lainvastaisuutta koskevan väitteen tueksi ainoastaan kahden edellytyksen täyttyessä eli jos yhtäältä kyseisen sopimuksen luonne ja rakenne eivät ole sen esteenä ja jos toisaalta kyseiset määräykset ovat sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, ja että tällaisiin määräyksiin voidaan vedota unionin tuomioistuimissa unionin toimen lainmukaisuuden arviointiperusteena ainoastaan, jos kyseiset kaksi edellytystä täyttyvät samanaikaisesti. Unionin tuomioistuin korosti niin ikään, etteivät WTO-sopimukset luonteensa ja rakenteensa vuoksi lähtökohtaisesti kuulu niihin normeihin, joihin nähden unionin toimielinten toimien lainmukaisuutta voidaan valvoa (muutoksenhaussa annetun tuomion 37 ja 38 kohta).

32

Unionin tuomioistuin korosti kuitenkin, että se on hyväksynyt kahdessa poikkeuksellisessa tilanteessa, joissa taustalla on unionin lainsäätäjän halu rajoittaa itse harkintavaltaansa WTO:n sääntöjen soveltamisessa, että unionin tuomioistuimet valvovat tarpeen vaatiessa unionin toimien ja niiden soveltamistoimien lainmukaisuutta WTO-sopimusten kannalta, eli ensinnäkin kyse on tilanteesta, jossa unionin tarkoituksena on ollut panna täytäntöön erityinen velvoite, johon se on sitoutunut kyseisillä sopimuksilla, ja toiseksi tilanteesta, jossa unionin oikeuden toimessa nimenomaisesti viitataan WTO-sopimusten tiettyihin määräyksiin (muutoksenhaussa annetun tuomion 40 ja 41 kohta).

33

Unionin tuomioistuin totesi tämän jälkeen, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa oli otettu käyttöön erityinen normaaliarvon laskentaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen järjestelmä muista WTO-maista kuin markkinatalousmaista, mukaan lukien Armenia, peräisin olevaa tuontia varten ja että se ilmensi unionin lainsäätäjän tahtoa ottaa kyseessä olevalla alalla käyttöön unionin oikeusjärjestyksessä noudatettava omanlainen lähestymistapa (muutoksenhaussa annetun tuomion 47 ja 48 kohta). Koska polkumyynnin vastaiseen sopimukseen ei sisälly erityissääntöjä, jotka koskisivat tuontia muista WTO-maista kuin markkinatalousmaista, yhtäältä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan sääntöjen, jotka koskevat niistä WTO:n jäsenmaista, jotka eivät ole markkinatalousmaita, peräisin olevaa tuontia, ja toisaalta polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 artiklan sääntöjen ei voida osoittaa vastaavan toisiaan. Unionin tuomioistuin päätteli tästä, ettei perusasetuksen mainittua säännöstä voitu pitää toimenpiteenä, jolla on tarkoitus panna unionin oikeusjärjestyksessä täytäntöön WTO-sopimuksissa hyväksytty erityinen velvoite (muutoksenhaussa annetun tuomion 49–53 kohta).

34

Unionin tuomioistuin kumosi 5.11.2013 annetun tuomion Rusal Armenal v. neuvosto (T‑512/09, EU:T:2013:571) Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan nojalla ja antoi lopullisen ratkaisun kantajan esittämästä ensimmäisestä kanneperusteesta hylkäämällä sen (muutoksenhaussa annetun tuomion 57–60 kohta). Se palautti asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisisi toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen kanneperusteen.

35

Palautuksen jälkeen asia annettiin unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun neljännen jaoston käsiteltäväksi.

36

Asianosaiset eivät käyttäneet unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 217 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta kirjallisten huomautusten esittämiseen.

37

Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu neljäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin ehdotuksesta aloittaa asian käsittelyn suullisen vaiheen.

38

Osapuolten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 1.6.2016 pidetyssä istunnossa. Osapuolia kehotettiin tässä yhteydessä esittämään huomautuksensa muutoksenhaussa annetun tuomion mahdollisista vaikutuksista toiseen, kolmanteen, neljänteen ja viidenteen kanneperusteeseen, mikä merkittiin suullisesta käsittelystä laadittuun pöytäkirjaan.

39

Muutoksenhaussa annetun tuomion perusteella on jäljellä neljä kanneperustetta, jotka koskevat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan rikkomista (toinen kanneperuste), perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan rikkomista ja perustelujen puutteellisuutta (kolmas kanneperuste), yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista ja ilmeistä arviointivirhettä (neljäs kanneperuste) sekä hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista (viides kanneperuste).

40

Kantaja väittää toisen kanneperusteensa yhteydessä, että toimielimet ovat arvioineet sen markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevaa hakemusta ilmeisen virheellisesti. Tämä kanneperuste on kaksiosainen. Kantaja väittää ensimmäisessä osassa, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan rikkomista koskeva toteamus on perusteeton. Kantaja kiistää toisessa osassa sen, että toteamus perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomisesta olisi perusteltu.

41

Neuvosto vaatii komission tukemana tämän kanneperusteen hylkäämistä.

42

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen ja kolmannen luetelmakohdan mukaan ”edellä b alakohdan [mukaisen vaatimuksen] on sisällettävä riittävästi todisteita siitä, että tuottaja toimii markkinatalousolosuhteissa, mikä merkitsee, että: – – yrityksillä on yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan [toinen luetelmakohta], – – yritysten tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä, erityisesti varojen aliarvostuksen, muiden poistojen, vaihtokauppojen tai velkojen hyvittämisellä tapahtuneiden maksujen muodossa [kolmas luetelmakohta]”.

43

Koska yhtäältä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa luetellut edellytykset ovat kumulatiivisia (tuomio 18.3.2009, Shanghai Excell M&E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision v. neuvosto, T‑299/05, EU:T:2009:72, 76 kohta) ja kantaja toisaalta kiistää kanneperusteensa molemmissa osissa kyseisen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toista ja kolmatta luetelmakohtaa koskevien toteamusten perusteltavuuden, on korostettava, että jommankumman osan hylkääminen riittää siihen, että kanneperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

44

Nyt käsiteltävään asiaan liittyvissä olosuhteissa on tutkittava aluksi kanneperusteen ensimmäinen osa.

45

On muistettava, että neuvosto totesi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 21 ja 22 perustelukappaleessa, että kantajan esittämät tiedot eivät vastanneet perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa luetelmakohdassa lueteltuja vaatimuksia, ja vahvisti väliaikaiseen asetukseen sisältyneen selvityksen.

46

Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 22 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava: ”– – Yrityksellä on oltava yksi kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukainen selkeä kirjanpito. Tilintarkastajien havaitsemat puutteet niin vuoden 2006 kuin vuoden 2007 kirjanpidossa osoittavat selvästi, että yrityksen tilinpäätöksiä ei ole laadittu IAS:n mukaisesti, ja näin ollen yritys ei ole kyennyt osoittamaan, että vaatimus 2 täyttyisi. Markkinatalouskohtelun vaatimuksissa itse asiassa viitataan kansainvälisiin standardeihin, eikä WTO:n jäsenyys muuta tätä seikkaa. Lisäksi WTO:n jäsenyys ei itsessään anna takeita siitä, että yhden yksittäisen yrityksen taloudellisessa toiminnassa vallitsisivat markkinaolosuhteet”.

47

Komissio oli korostanut väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 27 perustelukappaleessa, että tilintarkastajat antoivat kielteisen lausunnon kantajan vuoden 2006 tilinpäätöksestä ja että se ei ollut esittänyt asianmukaisesti tarkastettua kirjanpitoa vuodelta 2007.

48

Komissio oli hylännyt saman asetuksen johdanto-osan 28 ja 29 perustelukappaleessa kantajan väitteen, joka perustui ensinnäkin tilintarkastusmenettelyn saattamiseen sääntöjenmukaiseksi vuoden 2006 osalta, toiseksi sitoumukseen toimittaa kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti tarkastettu kirjanpito vuodelta 2007 ja kolmanneksi siihen, ettei tilintarkastajan kielteisellä lausunnolla ollut merkitystä, koska tilit oli tarkastettu kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti. Komissio muistutti yhtäältä siitä, että sille ei ollut pyynnöstä huolimatta toimitettu tilinpäätöstä vuodelta 2007. Toisaalta se korosti, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohta, jossa säädetään markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman antamisesta, oli poikkeus, jota oli tulkittava suppeasti, ja päätteli tästä, että sen lisäksi, että tilinpäätös oli tarkastettava kansainvälisten standardien mukaisesti, se oli myös laadittava niiden mukaisesti.

49

Kantajan tätä selvitystä vastaan esittämät perustelut ovat kaksiosaiset. Ensimmäinen osa, joka esitetään ensisijaisesti, perustuu oikeudelliseen virheeseen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan tulkinnassa virheellisen oikeudellisen perusteen soveltamisen vuoksi. Toinen peruste on esitetty toissijaisesti, ja kantaja vetoaa siinä neuvoston ilmeiseen arviointivirheeseen ensisijaiseksi asettamansa perusteen soveltamisessa.

50

Kantajan mielestä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että otetaan huomioon Armenian tasavallan kuuluminen WTO:hon eikä aiheuteta kohtuutonta todistustaakkaa. Se arvioi neuvoston soveltaneen virheellistä oikeudellista perustetta omaksuessaan laajan tulkinnan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan vaatimuksesta ”riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti”. Tästä seuraa, että siltä edellytetään kirjanpitoa, joka on laadittu tiukasti kaikkien kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti ja jossa ei ole mitään puutteita eikä varaumia, ja tämä on vahvistettava tilintarkastuskertomuksessa ilman varaumia. Tällainen vaatimus ylittää 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan sanamuodon, sillä siinä edellytetään ainoastaan, että kirjanpito on selkeä, että se on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja että sitä sovelletaan kaikkeen toimintaan.

51

Neuvosto väittää siten virheellisesti, että jos viittauksella ”kansainvälisten kirjanpitonormien mukaiseen tarkastukseen” tulkittaisiin tarkoitettavan ainoastaan kansainvälisten tilintarkastusstandardien mukaista tilintarkastusta, tämä olisi ristiriidassa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan logiikan kanssa.

52

Kantaja huomauttaa aluksi, että tilintarkastuksen suorittaminen ei edellytä ainoastaan kansainvälisten tilintarkastusstandardien noudattamista vaan myös kirjanpitoasiakirjojen tutkimista tilinpäätöstietojen julkaisemista koskevien kansainvälisten standardien (International Financial Reporting Standards) mukaisesti. Se päättelee tästä lähinnä, että se ei ole velvollinen laatimaan kirjanpitoasiakirjojaan tilinpäätöstietojen julkaisemista koskevien kansainvälisten standardien mukaisesti, koska tilintarkastus riittää. Kantaja korostaa tässä yhteydessä, että vuodelta 2007 laaditussa tilintarkastuskertomuksessa (jäljempänä vuoden 2007 tilintarkastuskertomus) viitataan taloudellisen suorituskyvyn ja sen rahoituslaskelman esittämiseen tilinpäätöstietojen julkaisemista koskevien kansainvälisten standardien mukaisesti. Kantaja esittää tämän jälkeen, että jos tilintarkastajat toteavat merkittäviä poikkeamia, he eivät voi antaa tilintarkastuksesta todistusta. Lopuksi se arvioi, että on epäjohdonmukaista kohdella sitä samalla tavalla kuin yritystä, joka ei ole tarkastuttanut tilejään tai on tarkastuttanut ne vain sellaisten paikallisten sääntöjen perusteella, joita ei ole tunnustettu.

53

Kantaja lisää lähinnä, että mikäli sille olisi annettu markkinataloudessa toimivan yrityksen asema, toimielimet olisivat joka tapauksessa saaneet oikaista sen kustannuksia perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

54

Neuvosto vaatii tämän väitteen hylkäämistä.

55

Riidanalaista on, mikä merkitys on annettava vaatimukselle, jonka mukaan yrityksessä on oltava perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ”yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan”.

56

Tämän väitteen tutkimisen yhteydessä noudatettavista säännöistä on aluksi todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (ks. tuomio 7.6.2005, VEMW ym., C‑17/03, EU:C:2005:362, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Koska kyseessä on lisäksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitetun markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman antamisen yhden edellytyksen tulkinta, on otettava huomioon sekin, että tässä säännöksessä tarkoitetun tuotteen normaaliarvon määrittämismenetelmä on poikkeus kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa säädetystä erityisestä menetelmästä, sillä tätä viimeksi mainittua menetelmä sovelletaan lähtökohtaisesti silloin, kun kyseessä on tuonti maista, jotka eivät ole markkinatalouksia. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kaikkia poikkeuksia yleisäännöstä on tulkittava suppeasti (ks. tuomio 10.10.2012, Gem-Year ja Jinn-Well Auto-Parts (Zhejiang) v. neuvosto, T‑172/09, ei julkaistu, EU:T:2012:532, 118 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Koska perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa täsmennetään edellytykset, joita on noudatettava, jotta tätä poikkeusta voidaan soveltaa, näitä edellytyksiä on tulkittava suppeasti.

58

Heti aluksi on korostettava, että kantaja vetoaa tätä suppean tulkinnan periaatetta vastaan siihen, että markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisedellytyksiä tulkittaessa pitäisi päinvastoin ottaa huomioon se, että Armenian tasavalta kuuluu WTO:hon.

59

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä kyllä ilmenee, että unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä on tulkittava niin pitkälti kuin mahdollista kansainvälisen oikeuden mukaisesti erityisesti silloin, kun unionin oikeussääntöjen tarkoituksena on nimenomaan panna täytäntöön unionin tekemä kansainvälinen sopimus (ks. tuomio 15.3.2012, SCF Consorzio Fonografici, C‑135/10, EU:C:2012:140, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

60

On kuitenkin korostettava, että yksi muutoksenhaussa annetun tuomion olennaisista lähtökohdista perustuu perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan erityisyyteen, joka liittyy siihen, että unionin lainsäätäjä on päättänyt antaa erityissäännöksiä sellaisista WTO:n jäsenmaista peräisin olevasta tuonnista, jotka eivät ole markkinatalouksia, kun taas polkumyynnin vastaiseen sopimukseen ei sisälly erityissääntöjä, jotka koskisivat tuontia tällaisista maista (ks. edellä 33 kohta).

61

On todettava, että se, että unionin tuomioistuin on korostanut tällä tavoin sekä unionin lähestymistavan erityisyyttä että sitä, että vastaava määräys puuttuu polkumyynnin vastaisesta sopimuksesta, tarkoittaa sitä, ettei Armenian tasavallan jäsenyydellä WTO:ssa ole merkitystä, kun tulkitaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä.

62

Toiseksi on muistutettava perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan tulkinnasta, että tämän saman asetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa sallitaan poikkeuksellisesti, että muun kuin markkinatalousmaan yrityksen tuotteen normaaliarvo määritetään markkinatalousmaihin kuuluviin yrityksiin sovellettavien sääntöjen mukaan.

63

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjen edellytysten tarkoituksena on asettaa markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman hakijalle tiettyjä velvoitteita, joiden tarkoituksena on antaa toimielimille mahdollisuus varmistaa, että se toimii markkinatalouden olosuhteissa. Tästä näkökulmasta on todettava, että on erityisen tärkeää, että yrityksen käyttämät kirjanpitoasiakirjat osoittavat sen tuotannosta aiheutuneet todelliset kustannukset, koska sen tuotteen normaaliarvo vahvistetaan niiden perusteella.

64

Tämän tavoitteen valossa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan mainintaa, jonka mukaan yrityksillä on oltava ”yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti ja jota sovelletaan kaikkeen toimintaan”, ei voida tulkita muutoin kuin siten, että sillä pyritään antamaan toimielimille mahdollisuus varmistua asianomaisen yrityksen kirjanpitoasiakirjojen oikeellisuudesta.

65

Näin ollen kantaja tekee virheen väittäessään lähinnä, että tällainen edellytys voitaisiin täyttää pelkästään sillä, että toteutetaan kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukainen tarkastusmenettely, riippumatta päätelmistä, joita siinä esitetään kyseisen yrityksen tilien kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisuudesta. Tällainen lähestymistapa olisi yhtäältä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan tarkoituksen vastainen, koska se voisi johtaa markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämiseen yritykselle, jotka kirjanpitoasiakirjat eivät olisi riittävän luotettavia. Toisaalta tällainen lähestymistapa olisi myös edellä 57 kohdassa mainitun perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan suppean tulkinnan periaatteen vastainen.

66

Tästä seuraa, että oikeudellinen peruste, jota neuvosto oli velvollinen soveltamaan, tarkoitti sen selvittämistä, oliko kantajan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan nojalla esittämien todisteiden perusteella mahdollista varmistua sen kirjanpitoasiakirjojen oikeellisuudesta. Neuvosto oli näin ollen velvollinen ottamaan huomioon tarkastusten päätelmät, joita oli tehty tilinpäätöksen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisuudesta.

67

Kun neuvosto on korostanut riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 22 perustelukappaleessa, että ”tilintarkastajien havaitsemat puutteet niin vuoden 2006 kuin vuoden 2007 kirjanpidossa osoittavat selvästi, että yrityksen tilinpäätöksiä ei ole laadittu IAS:n mukaisesti, ja näin ollen yritys ei ole kyennyt osoittamaan, että vaatimus 2 täyttyisi”, neuvosto ei siis ole tehnyt oikeudellista virhettä, vaikka kantaja näin väittää.

68

Tätä päätelmää ei voida kumota kantajan viittauksella perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaan. Siinä sallitaan se, että toimielimet oikaisevat sellaisen yrityksen kustannuksia, joka toimii markkinatalousmaassa, jos tutkimuksen kohteena olevan tuotteen valmistukseen ja myyntiin liittyvät kustannukset eivät käy riittävän hyvin ilmi asianomaisen osapuolen kirjanpitomerkinnöistä, tai määrittävät ne saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella tai, jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei voida käyttää, mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot.

69

Kantaja näyttää lähinnä väittävän, että mahdolliset virheet sen kirjanpitoasiakirjoissa eivät olisi esteenä markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämiselle, koska se olisi tuolloin vastaavassa tilanteessa kuin markkinatalousmaan yritys, johon sovelletaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa.

70

Tämä perustelu ei vakuuta.

71

Se on yhtäältä suoraan ristiriidassa edellä 57 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä täsmennetyn markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman myöntämisedellytysten suppean tulkinnan periaatteen kanssa.

72

Toisaalta on korostettava, että perusasetuksen 2 artiklan 5 kohta perustuu lähinnä periaatteeseen, jonka mukaan kyseisen yrityksen kustannuksia voidaan oikaista tai ne voidaan määrittää saman maan muiden tuottajien tai viejien kustannusten perusteella. On kuitenkin todettava, että turvautuminen vertailuun saman maan sisällä on mahdollista vain markkinataloudessa toimivan yrityksen osalta ja että se on mahdotonta markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman hakijan osalta, koska se toimii määritelmän mukaisesti maassa, jossa ei ole markkinataloutta. Mikäli siis epäillään markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman hakijan kustannusten todenperäisyyttä, kyseinen hakemus on hylättävä ja tuotteen normaaliarvo on määritettävä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertaamalla kolmanteen maahan, joka on markkinatalousmaa.

73

Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

74

Kantaja väittää toissijaisesti, että riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 22 perustelukappaletta rasittaa ilmeinen arviointivirhe sen vuoksi, että neuvosto on yliarvioinut vuoden 2007 tilinpäätöstä koskevaan tilintarkastuskertomukseen liittyvän varauman vaikutuksia, sillä kertomus oli positiivinen.

75

Kantaja väittää ensinnäkin, että viittaus kansainvälisten standardien ”mukaisuuteen” ei estä sitä, että tilintarkastuslausunnossa on tiettyjä varaumia, jotka eivät suurimmaksi osaksi vaikuta tarkastettujen tilien oikeellisuuteen.

76

Se muistuttaa toiseksi esittäneensä tilivuoden 2007 tilinpäätöksen 12. ja 13.3.2009 eli seuraavana päivänä sen jälkeen kun riippumattomat tarkastajat olivat ne toimittaneet ja kolme viikkoa ennen väliaikaisen asetuksen antamista. Lukuun ottamatta varaumaa, joka koski varastojen arvoa 31.12.2006, tilintarkastajat antoivat positiivisen lausunnon, mikä osoittaa kansainvälisten standardien noudattamisen ja myös tilintarkastusstandardien noudattamisen.

77

Kantaja väittää kolmanneksi lähinnä, että ei ollut mahdollista, että tilintarkastajat olisivat antaneet vuoden 2007 tilintarkastuskertomuksessa lausunnon ilman varaumia, koska tilivuoden 2007 tilinpäätös tehdään tilivuoden 2006 tilinpäätöksen loppusaldoon, ja siitä oli annettu kielteinen lausunto. Se väittää, että kielteisen lausunnon jälkeen annettu lausunto, jossa on varauma, merkitsee tilinpäätöksen esittämisessä saavutetun merkittävän edistyksen tunnustamista ja sitä, että varauma ei suurimmaksi osaksi vaikuta siihen ja että se on kansainvälisten standardien mukainen. Kantaja muistuttaa tässä yhteydessä, että lausunto varaumin voidaan antaa vain silloin, jos varauma ei ole niin merkittävä, että sillä kyseenalaistettaisiin lähtökohtaisesti myönteinen lausunto, eikä se koske suurta määrää tilinpäätökseen sisältyviä tietoja. Näin ollen neuvosto on selvästi erehtynyt katsoessaan, että varastojen arvostusta koskenut varauma vaikutti kustannuksiin tutkimusajanjakson aikana ja että tämä vaikutus olisi ollut lisäksi riittävän merkittävä, jotta olisi katsottava, että tilinpäätös ei ollut kansainvälisten standardien mukainen.

78

Neljänneksi kantaja arvostelee toimielimiä siitä, että ne ovat laiminlyöneet ottaa huomioon, että sen tehdas oli suljettuna lähes kolmen vuoden ajan vuosina 2004–2006 laitteistojen korvaamista tai uusimista varten, mikä vaikutti sen kirjanpitoon tilivuonna 2006. Se väittää olleensa pakotettu ja myöhemmin onnistuneensa määrittämään ja korjaamaan tältä tilivuodelta todetut puutteet, mikä selittää viivästyksen vuoden 2007 tilintarkastuskertomuksen esittämisessä. Sen mielestä olisi kohtuutonta vaatia sitä oikaisemaan kaikki tilivuotta 2006 koskevat virheet. Se vetoaa vastauksessaan siihen, että varastojen arviointia ja raportointia koskevat vääristymät oli jo korjattu vuoden 2007 tilintarkastuskertomuksessa ja että varaumien ei ollut määrä toistua vuoden 2008 tilintarkastuskertomuksessa.

79

Unionin yleinen tuomioistuin korostaa aluksi, että nyt käsiteltävä väite koskee perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan soveltamista nyt käsiteltävään asiaan liittyvissä olosuhteissa ja että harjoitetun valvonnan laajuudessa on otettava huomioon laaja harkintavalta, joka toimielimille on annettu kauppapoliittisten suojatoimenpiteiden osalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita niiden on arvioitava, ovat monitahoisia (ks. tuomio 18.3.2009, Shanghai Excell M&E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision v. neuvosto, T‑299/05, EU:T:2009:72, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

80

Tästä seuraa, että tällaisia toimielinten suorittamia arviointeja koskevassa unionin tuomioistuinten valvonnassa varmistetaan ainoastaan, että menettelyä koskevia sääntöjä on noudatettu, että ne tosiseikat, joiden perusteella riitautettu valinta on tehty, pitävät asiallisesti paikkansa, että näitä tosiseikkoja ei ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (ks. tuomio 18.3.2009, Shanghai Excell M&E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision v. neuvosto, T‑299/05, EU:T:2009:72, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81

On kuitenkin muistettava, että vaikka komissiolla on taloudellista harkintavaltaa aloilla, joilla on tehtävä monitahoisia taloudellisia arviointeja, se ei tarkoita sitä, että unionin tuomioistuinten olisi pidättäydyttävä valvomasta sitä, miten toimielimet ovat tulkinneet taloudellisia seikkoja. Unionin tuomioistuinten on näet paitsi tutkittava esitettyjen todisteiden aineellinen paikkansapitävyys, luotettavuus ja johdonmukaisuus, myös tarkistettava, muodostavatko nämä todisteet merkityksellisten seikkojen kokonaisuuden, joka on otettava huomioon monitahoisen tilanteen arvioinnissa, ja voivatko kyseiset todisteet tukea päätelmiä, jotka niistä on tehty (tuomio 29.1.2014, Hubei Xinyegang Steel v. neuvosto, T‑528/09, EU:T:2014:35, 53 kohta).

82

On lopuksi korostettava, että todistustaakka on sillä vientiä harjoittavalla tuottajalla, joka haluaa saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa nimittäin säädetään, että hakemuksen ”on sisällettävä riittävästi todisteita”. Tämän vuoksi unionin toimielinten ei tarvitse osoittaa, että vientiä harjoittava tuottaja ei täytä tämän aseman saamisen edellytyksiä. Sen sijaan unionin toimielinten on arvioitava, riittävätkö vientiä harjoittavan tuottajan esittämät seikat osoittamaan sen, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, ja unionin tuomioistuinten on varmistettava, ettei tämä arvio ole ilmeisen virheellinen (ks. tuomio 18.3.2009, Shanghai Excell M&E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision v. neuvosto, T‑299/05, EU:T:2009:72, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

83

Edellä esitetyn perusteella nyt tarkasteltava väite merkitsee sitä, että on varmistettava, ettei neuvosto tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan lähinnä, että kantajan kirjanpidon oikeellisuutta ei ollut mahdollista varmistaa tilintarkastajien toteamien laiminlyöntien vuoksi.

84

Ensinnäkin on korostettava, että tutkimusajanjakso oli 1.7.2007–30.6.2008 ja että kantaja kykeni esittämään tilintarkastuskertomuksen vain tämän ajanjakson murto-osalta eli vuodelta 2007.

85

Toiseksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että vuoden 2007 tilintarkastuskertomus sisälsi varauman, jota perusteltiin seuraavasti: ”yhtiö on havainnut useita poikkeamia fyysiseen varastoon liittyvien tilien ja 31.12.2006 päivätyn reskontran välillä, mutta ei ole kyennyt selvittämään näitä poikkeamia tähän mennessä tyydyttävällä tavalla. Meidän on ollut mahdotonta varmistua näistä varastomääristä muilla selvityskeinoilla. Näin ollen emme ole kyenneet määrittämään, olisiko välttämätöntä oikaista varastoja 31.12.2006 sekä myyntikustannuksia ja nettotappioita tilivuosilta, jotka päättyivät 31.12.2006 ja 31.12.2007”. Tämä johti siihen, että tilintarkastajat esittivät antamassaan puoltavassa lausunnossaan seuraavan varauman: ”näkemyksemme mukaan tilinpäätöksessä esitetään yhtiön taloudellinen tilanne 31.12.2007 sekä sen taloudellinen tulos ja rahoituslaskelma kyseisenä päivänä päättyneenä tilivuonna paikkansapitävästi kaikilta merkityksellisiltä osin tilinpäätöstietojen julkaisemista koskevien kansainvälisten standardien mukaisesti, sillä varaumalla, että siihen eivät sisälly tällaisten oikaisujen vaikutukset tämänhetkisiin lukuihin sekä vastaaviin lukuihin ja että tällaisia oikaisuja olisi voitu mahdollisesti pitää välttämättöminä, jos olisi ollut mahdollista saada riittäviä ja asianmukaisia todisteita, jotka on kuvattu varaumin annettua lausuntoa tukevissa tiedoissa”.

86

Varauma koski siis kolmea seikkaa: varastojen inventointia 31.12.2006, myyntikustannuksia sekä nettotappioita vuosilta 2006 ja 2007.

87

Kolmanneksi kantaja huomauttaa kyllä perustellusti, että kyseisen tilintarkastuskertomuksen (m) osasta ilmenee, että tilivuoden 2007 aikana oli nähty vaivaa vuoden 2006 tilintarkastuskertomuksessa todettujen virheiden oikaisemiseksi. Tilintarkastuskertomuksen (m) osaa ei voida kuitenkaan lukea erillään tilintarkastajien esittämästä varaumasta. Tästä seuraa, että vaikka kantaja on arvioinut uudelleen tiettyjä vuoden 2006 virheellisiä tietoja (kuten laitteiden ja varastojen arvoa), näiden oikaisujen luotettavuus on edelleen epävarma.

88

Tässä yhteydessä on todettava, että kantaja myöntää itse kirjelmissään, että sen tekemä uudelleenarviointi oli puutteellinen, koska se väittää vastauksessaan, että se ”oikaisi polkumyynnin vastaisen tutkimuksen aikana ehdottomasti jokaisen kirjoitusvirheen, joka sisältyi 31.12.2006 päättyneen tilivuoden tileihin, joten tilintarkastajien laatimasta luettelosta oli aiheutunut sen johdolle kohtuuton rasite”.

89

Neljänneksi edellä esitetystä seuraa, että tiedot, joita kantaja, jolla on todistustaakka perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisestä edellä 82 kohdassa siteeratun oikeuskäytännön perusteella, oli antanut, eivät antaneet toimielimille mahdollisuutta varmistua siitä, että kantajan tilit olivat paikkansapitäviä kolmen seikan osalta: varastojen inventaari 31.12.2006, myyntikustannukset sekä nettotappiot vuosilta 2006 ja 2007.

90

Yhtäältä ei voida pätevästi kiistää sitä, että nämä seikat koskevat kantajan kustannuksia, jotka saattavat vaikuttaa sen tuotteen normaaliarvon määrittämiseen.

91

Toisaalta tästä seuraa välttämättä, että toimielimet eivät kyenneet kantajan kirjanpitoasiakirjojen perusteella määrittämään kyseistä normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa vahvistetun menetelmän mukaisesti.

92

Näin ollen neuvosto ei tehnyt väitettyä ilmeistä arviointivirhettä, kun se arvioi, että kantaja ei ollut osoittanut, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan edellytykset olivat täyttyneet.

93

Edellä esitetyn perusteella toinen väite ja sen seurauksena kanneperusteen ensimmäinen osa kokonaisuudessaan on hylättävä. Edellä 43 kohdassa esitetyistä syistä tämä päätelmä on riittävä syy hylätä kanneperuste, ilman että olisi tarpeen tutkia sen toista osaa.

94

Kantaja väittää tässä kanneperusteessa neuvoston rikkoneen perusasetuksen 3 artiklan 4 kohtaa, kun se on arvioinut kumulatiivisesti Armeniasta peräisin olevaa tuontia sekä Brasiliasta ja Kiinasta peräisin olevaa tuontia.

95

Neuvosto vaatii komission tukemana tämän kanneperusteen hylkäämistä.

96

Perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa säädetään, että ”jos useammasta kuin yhdestä maasta tapahtuvaa tuotteen tuontia tutkitaan samanaikaisesti polkumyynnin vuoksi, tällaisen tuonnin vaikutuksia voidaan arvioida kumulatiivisesti vain: a) jos kustakin maasta tapahtuvan tuonnin suhteen osoitettu polkumyyntimarginaali on 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa suurempi ja jos yhdestäkään maasta tapahtuvan tuonnin määrä ei ole vähäpätöinen; ja b) jos tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi on asianmukaista ottaen huomioon tuotavien tuotteiden väliset kilpailuedellytykset ja tuotavien tuotteiden ja yhteisön samankaltaisen tuotteen väliset kilpailuedellytykset”.

97

Neuvosto hylkäsi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 55–57 perustelukappaleessa kantajan perustelut, jotka koskivat sitä, että tuontia Armeniasta ei pitäisi arvioida kumulatiivisesti Brasiliasta ja Kiinasta peräisin olevan tuonnin kanssa, seuraavasti:

98

Lisäksi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 52 perustelukappaleessa, joka liittyy brasilialaisen vientiä harjoittavan valmistajan esittämien perustelujen hylkäämiseen mutta johon 56 perustelukappaleen kolmannessa luetelmakohdassa viitataan, todetaan seuraavaa: ”mitä tulee ensimmäiseen väitteeseen eli laatuvaatimusten eroihin, tutkimus osoitti, että laatueroista huolimatta alumiinifolion markkinat olivat valtaosin hintaperusteiset ja että laatueroilla oli vain vähäinen merkitys toimittajan valinnassa. Yhteistyössä toimineet asianomaiset tuojat ja käyttäjät vahvistivat nämä päätelmät. Näin ollen brasilialaisen vientiä harjoittavan tuottajan toteen näyttämätöntä väitettä alumiinifolion markkinoiden jakautumisesta useaan segmenttiin tuotteen laatuerojen perusteella ei voitu tutkimuksessa vahvistaa, ja tätä koskeva väite oli hylättävä”.

99

Unionin yleinen tuomioistuin arvioi, että kantajan tämän kanneperusteen yhteydessä esittämät perustelut voidaan jakaa kahteen osaan, joiden mukaan kiistetään niiden edellytysten arviointi, jotka sisältyvät yhtäältä perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohtaan ja jotka liittyvät siihen, että kumuloinnin kohteena olevan tuonnin määrä ei ollut vähäpätöinen, ja toisaalta perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohtaan, joka koskee kilpailuedellytysten tutkimista. Tämän toisen osan yhteydessä tutkitaan erityisesti kantajan väite, jonka mukaan riidanalaista asetusta ei ole perusteltu riittävästi kyseisen 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan soveltamisen osalta.

100

Kantaja esittää lähinnä viisi väitettä, jotka liittyvät siihen, että neuvosto on arvioinut, että kumulatiivisen arvioinnin kohteena olevan tuonnin määrä ei ollut vähäpätöinen.

101

Ensimmäinen väite koskee tulkintaa perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohtaan sisältyvästä edellytyksestä, jonka mukaan kustakin maasta tapahtuvan tuonnin määrä ei ole vähäpätöinen. Kantaja arvostelee neuvostoa siitä, että se on ottanut virheellisesti huomioon perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun yhden prosentin markkinaosuutta koskevan perusteen arvioidessaan tämän saman asetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tuonnin määrän vähäpätöisyyttä. Kantaja huomauttaa yhtäältä, että perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa ei viitata tämän saman asetuksen 5 artiklan 7 kohtaan. Toisaalta se väittää lähinnä, että tuonnin määrän vähäpätöisyydellä ei ole samaa vaikutusta näissä kahdessa säännöksessä. Vaikka se johtaisi menettelyn päättämiseen perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan tapauksessa, näin ei välttämättä olisi sovellettaessa sen 3 artiklan 4 kohdan a alakohtaa. Kantaja huomauttaa lisäksi, että kun kyseessä on perusasetuksen tulkinta, neuvosto ei voi vedota minkäänlaiseen harkintavaltaan.

102

Aluksi on korostettava, että kun neuvosto totesi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 56 perustelukappaleen toisessa luetelmakohdassa, että kantajan tuontimäärät ”eivät olleet vähäiset”, se ei arvioinut siinä yhteydessä kyseisten tuontimäärien suuruutta vaan nojautui siihen, että se tulkitsi yhdessä yhtäältä perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohtaa ja toisaalta saman asetuksen 5 artiklan 7 kohtaa.

103

Oikeuskäytännöstä ilmenee, että perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohtaa on tulkittu siten, että sillä sallitaan tietystä maasta peräisin olevan tuonnin huomioon ottaminen kumuloinnin yhteydessä vain siltä osin, kuin se on peräisin sellaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, jonka on todettu harjoittavan polkumyyntiä (tuomio 28.10.2004, Shanghai Teraoka Electronic v. neuvosto, T‑35/01, EU:T:2004:317, 161 kohta). Tästä seuraa, että tämän säännöksen tarkoituksena on välttää tuonnin vaikutusten kumulatiivisen arvioinnin suorittaminen siten, että siihen otetaan mukaan maa, josta peräisin oleva kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tuonti ei ole polkumyynnin syy joko siksi, että polkumyyntimarginaali on vähimmäistasoa pienempi, tai siksi, että tuonnin määrä on vähäpätöinen.

104

On todettava, että kun perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa täsmennetään, että ”toimenpiteitä ei saa saattaa vireille sellaista maata vastaan, jonka tuonti edustaa pienempää kuin yhden prosentin markkinaosuutta, elleivät tällaiset maat yhteensä edusta kolmea prosenttia tai enempää yhteisön kulutuksesta”, sillä pyritään nimenomaan selventämään olosuhteita, joissa tuonnin osuus unionin kulutuksesta on liian pieni, jotta näiden tuontimäärien voitaisiin katsoa olevan polkumyynnin syy.

105

Nämä kaksi säännöstä ovat näin ollen toisiaan täydentäviä, joten neuvosto ei ole tehnyt kantajan väittämää oikeudellista virhettä, kun se on ottanut huomioon perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa mainitun yhden prosentin kynnyksen tulkitessaan perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdan edellytystä siitä, ettei tuonnin määrä ole vähäpätöinen.

106

Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

107

Toinen väite koskee vertailua siihen, miten neuvosto on luonnehtinut tuontia Venäjältä. Neuvostoa arvostellaan siitä, että se on katsonut, että tuonti Armeniasta vaikutti merkittävästi markkinoihin, vaikka se totesi, että määrältään suurempi tuonti Venäjältä oli rajoitettua ja että se ei vaikuttanut kielteisesti unionin tuotannonalan tilanteeseen.

108

On todettava, että kantaja ei luonnehdi tätä väitettä oikeudellisesti.

109

Mikäli tämä väite esitetään sen osoittamiseksi, että toimielimet ovat menetelleet virheellisesti katsoessaan, että kantajan tuonnin määrä ei ollut perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla vähäpätöinen, se olisi heti aluksi hylättävä, koska edellä 103–105 kohdassa todettiin, että ilmaisun ”ei ole vähäpätöinen” tulkinta perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdan kannalta ei ollut virheellinen.

110

Mikäli tämä väite pitäisi ymmärtää siten, että siinä lähinnä väitetään yhdenvertaisen kohtelun periaatetta loukatun kantajan vahingoksi, se ei voi myöskään menestyä. Ilman että olisi tarpeen tutkia, ovatko tuonti Venäjältä ja tuonti Armeniasta toisiinsa verrattavissa olevissa tilanteissa, on riittävää muistuttaa, että yhdenvertaisen kohtelun periaate on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa, mikä merkitsee sitä, että kukaan ei voi vedota omaksi edukseen toisen hyväksi tehtyyn lainvastaisuuteen (ks. tuomio 14.4.2011, Visa Europe ja Visa International Service v. komissio, T‑461/07, EU:T:2011:181, 219 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jos oletetaan, että neuvosto olisi tehnyt virheen katsoessaan, että tuonti Venäjältä oli rajoitettua, tällainen virhe ei näin ollen vaikuttaisi siihen, että oli perusteltua katsoa, että tuonti Armeniasta ”ei ollut vähäpätöistä”.

111

Toinen väite on näin ollen myös hylättävä.

112

Kolmas, neljäs ja viides väite koskevat sen ajanjakson valintaa, joka on otettu huomioon arvioitaessa sitä, olivatko kantajan tuonnin määrät vähäpätöisiä vai eivät.

113

Neuvostoa arvostellaan kolmannessa väitteessä siitä, että se on määrittänyt kantajan tuontimäärät pelkästään tutkimusajanjakson (heinäkuusta 2007 kesäkuuhun 2008) perusteella eikä tarkastelujakson (tammikuusta 2005 kesäkuuhun 2008) perusteella. Lähinnä väitetään, että pelkkä tutkimusajanjakso ei ole kantajan osalta edustava, koska siinä ei oteta huomioon vaikutuksia, joita aiheutuu siitä, että sen toiminnot keskeytyivät kokonaan vuosiksi 2004–2006. Siinä ei myöskään näy se, että tuontia Armeniasta ei ollut lainkaan vuoden 2006 loppuun saakka, mikä lähinnä johtaa siihen, että tuonti on esitetty vääristyneellä tavalla. Se, että olisi otettu huomioon viennin määrät tarkastelujakson aikana, olisi riittänyt osoittamaan sen tuontimäärien vähäpätöisyyden. Se lisää, että pelkkä tuontimäärien huomioon ottaminen tutkimusajanjakson aikana ei riitä perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vahingon määrittämiseksi. Kantaja väittää lisäksi lähinnä, että neuvoston selvitys on ristiriitainen, koska vaikka siinä ei oteta huomioon kantajan tehtaan sulkemisen vaikutuksia keskimääräisten tuontimäärien laskennassa, siinä viitataan kyseisen sulkemisajanjakson aiheuttamaan tuontimäärien kasvuun.

114

Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 3 perustelukappaleessa erotetaan toisistaan yhtäältä polkumyyntiin ja vahinkoon liittyvä tutkimusajanjakso (1.7.2007–30.6.2008) ja toisaalta tarkastelujakso, joka koskee vahingon arvioimiseksi hyödyllisten suuntausten tutkimista (1.1.2005–30.6.2008).

115

Neuvosto on ottanut riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 56 perustelukappaleen toisessa luetelmakohdassa huomioon Armenian tuontimäärät tarkastelujakson aikana (eli 5,26 prosenttia) katsoessaan, että tuontimäärät eivät olleet vähäiset. Neuvosto on myös todennut, että tuonti Armeniasta oli kasvanut merkittävästi vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisenä aikana siitä huolimatta, että Kiinasta tuleva tuonti alkoi uudelleen ja Brasiliasta tuleva tuonti oli huomattavan suurta tarkastelujakson aikana.

116

Neuvosto nojautui siis perustellessaan päätelmäänsä, jonka mukaan tuontimäärät eivät olleet vähäiset, yhtäältä kantajan tuontimääriin tutkimusajanjakson aikana ja toisaalta tuonnin kehitykseen pidemmän ajanjakson eli tarkastelujakson aikana.

117

Koska edellä 104 ja 105 kohdasta ilmenee, että riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 56 perustelukappaleen toisessa luetelmakohdassa esitetty toteamus 5,26 prosentin markkinaosuudesta riitti sellaisenaan osoittamaan, että kantajan tuontimäärät eivät olleet vähäisiä, unionin yleinen tuomioistuin arvioi, että on riittävää varmistaa, että neuvosto ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä vahvistaessaan kyseisen markkinaosuuden yksinomaan tutkimusajanjaksoa 1.7.2007–30.6.2008 koskevien tietojen perusteella.

118

Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan ”menettelyn tultua vireille komissio, toimien yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, aloittaa tutkimuksen yhteisössä. Tämä tutkimus käsittää sekä polkumyynnin että siitä aiheutuneen vahingon. Jotta määritys olisi edustava, valitaan tutkimusajanjakso, joka polkumyyntitapauksissa tavallisesti käsittää vähintään kuuden kuukauden jakson välittömästi ennen menettelyn aloittamista.”

119

Oikeuskäytännöstä ilmenee, että tutkimus pitää suorittaa mahdollisimman tuoreiden tietojen perusteella, jotta voidaan määrittää polkumyyntitulleja, joilla kyseistä unionin tuotannonalaa kyetään suojaamaan polkumyynniltä (tuomio 3.10.2000, Industrie des poudres sphériques v. neuvosto, C‑458/98 P, EU:C:2000:531, 92 kohta, ja tuomio 28.1.2016, CM Eurologistik ja GLS, C‑283/14 ja C‑284/14, EU:C:2016:57, 66 kohta).

120

Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että neuvosto voi määrittää unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon pidemmältä ajanjaksolta kuin polkumyynnin olemassaoloa koskevan tutkimuksen kattamalta ajanjaksolta (ks. vastaavasti tuomio 7.5.1991, Nakajima v. neuvosto, C‑69/89, EU:C:1991:186, 87 kohta) sen ansiosta, että tutkitaan suuntauksia, jotka ovat hyödyllisiä arvioitaessa vahinkoa kyseisen ajanjakson yhteydessä.

121

Kantaja arvioi, että sen tuontimäärien merkitystä olisi pitänyt arvioida tämän pidemmän ajanjakson osalta.

122

Tässä yhteydessä on riittävää korostaa, että neuvosto on perustellusti vastannut, että tämä olisi johtanut siihen, että olisi annettu virheellinen kuva unioniin suuntautuvien vientimäärien todellisesta suuruudesta, koska olisi otettu huomioon kantajan tehtaan sulkemisjakso, jonka ei voida katsoa kuvastavan sen tuotanto- ja vientitoiminnan todellista määrää.

123

Näin ollen neuvosto ei ole tehnyt kantajan väittämää ilmeistä arviointivirhettä määrittäessään sen, että kantajan tuontimäärät eivät olleet vähäpätöiset, sellaisten tietojen perusteella, jotka liittyivät pelkästään tutkimusajanjaksoon eivätkä tarkastelujaksoon.

124

Tätä päätelmää ei heikennä kantajan vastauskirjelmässä oleva perustelu, joka koskee toimielinten velvollisuutta suorittaa puolueeton tarkastelu perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Ilman että olisi tarpeen pohtia tämän perustelun tutkimisedellytysten täyttymisestä, minkä neuvosto kiistää, on riittävää korostaa, että sellaisen ajanjakson huomiotta jättäminen, joka ei kuvasta kantajan normaalia toimintaa, kuuluu tarkoitukseen kerätä niin ajantasaisia tietoja kuin mahdollista, joten se on sen puolueettoman tarkastelun logiikan mukaista, johon perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa viitataan.

125

Kolmas väite on näin ollen hylättävä.

126

Kantajan neljäs väite koskee sitä, että sen tuontimääriä on tarkasteltu 18 kuukauden ajalta, kun muiden maiden viejien tuontimääriä on tarkasteltu 42 kuukauden ajalta, mikä merkitsee sitä syrjivää kohtelua.

127

On kuitenkin todettava, että tällaista väitettä eivät tue tosiseikat. Väliaikaisen asetuksen johdanto-osan 93 perustelukappaleen toisesta luetelmakohdasta, johon riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 58 perustelukappaleessa viitataan, ilmenee, että sekä Armeniasta että Brasiliasta ja Kiinasta peräisin olevat tuontimäärät on määritetty saman ajanjakson eli tutkimusajanjakson perusteella.

128

Kantaja arvostelee viidennessä väitteessään neuvostoa siitä, että se ei ole ottanut huomioon tutkimusajanjakson jälkeisiä tuontimääriä. Se muistuttaa, että sen myynti unioniin alkoi vähentyä huomattavasti vuonna 2008, mikä jatkui tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen. Se väittää, että tutkimusajanjakson jälkeisten tuontimäärien ottaminen huomioon vastaa tarpeeseen ottaa huomioon mahdollisimman tuoreet tiedot ja että koska myynti oli alkanut vähentyä kaksi kuukautta ennen hallinnollisen menettelyn aloittamista, menettelyn aloittaminen ei ole voinut aiheuttaa sitä.

129

Kuten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus korostaa, tutkimusajanjaksolla ja kiellolla ottaa huomioon tämän ajanjakson jälkeistä aikaa koskevia seikkoja pyritään takaamaan, että tutkimuksen tulokset ovat edustavia ja luotettavia, siten, että varmistetaan, että asianomaisten tuottajien toiminta polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisen jälkeen ei vaikuta niihin seikkoihin, joihin polkumyynnin ja vahingon määrittäminen perustuu, ja että menettelyn päätyttyä käyttöön otettu lopullinen tulli soveltuu näin ollen polkumyynnistä aiheutuvan vahingon tosiasialliseen korjaamiseen (ks. tuomio 17.12.2008, HEG ja Graphite India v. neuvosto, T‑462/04, EU:T:2008:586, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

130

Lisäksi perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa sallitaan siinä käytetyn sanan ”tavallisesti” takia poikkeuksen tekeminen kiellosta ottaa tutkimusajanjakson jälkeiseen ajanjaksoon liittyviä tietoja huomioon. Tutkimuksen kohteena olevien yritysten kannalta suotuisista olosuhteista on todettu, että yhteisön toimielinten tehtävänä ei ole ottaa huomioon tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevia tietoja, paitsi jos näistä tiedoista käy ilmi uusia seikkoja, joiden perusteella polkumyyntitullin suunniteltu käyttöönotto olisi ilmeisen asiaankuulumatonta. Jos sitä vastoin tutkimusajanjakson jälkeistä aikaa koskevat tiedot antavat siitä syystä, että ne heijastavat kyseessä olevien yritysten tämänhetkistä toimintaa, oikeutuksen polkumyyntitullin käyttöön ottamiselle tai korottamiselle, on edellä todetun perusteella todettava, että toimielimillä on oikeus, jopa velvollisuus, ottaa ne huomioon (ks. tuomio 17.12.2008, HEG ja Graphite India v. neuvosto, T‑462/04, EU:T:2008:586, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

131

Kantaja on tuonut väliaikaisten päätelmien julkistamista koskevissa huomautuksissaan esiin Euroopan unionin tilastotoimiston (Eurostat) tuontitilastokäyrän, josta ilmenee sen tuontimäärien romahtaneen maalis‑huhtikuussa 2008, minkä jälkeen sen tuontimäärät olivat vakautuneet tarkastelujakson loppuun eli tammikuuhun 2009 saakka.

132

Tästä asiakirjasta tosin ilmenee, että tuontimäärät romahtivat lähinnä huhti‑toukokuussa 2008 eli ennen kuin komissio aloitti polkumyynnin vastaisen menettelyn (12.7.2008) mutta myös ennen kuin unionin tuotannonalakaan oli tehnyt valitusta (28.5.2008), mikä voisi merkitä sitä, että kyseinen romahdus ei johtunut polkumyynnin vastaisen tutkimuksen aloittamisesta.

133

On kuitenkin korostettava, että edellä 130 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö tarkoittaa tutkimuksen kohteena olevien yritysten kannalta suotuisien olosuhteiden osalta sitä, että tutkimuksen jälkeiseen ajanjaksoon kuuluvat tiedot otetaan huomioon vain siinä tapauksessa, että polkumyyntitullin suunniteltu käyttöönotto on niiden vuoksi ilmeisen epäasianmukaista.

134

On todettava, että se, että tuontimäärät olisivat romahtaneet ennen menettelyn aloittamista, on hyvin suhteellista, koska ne ovat todellisuudessa romahtaneet lähes samanaikaisesti unionin tuotannonalan tekemän valituksen kanssa, ja että siten ei voida poissulkea sitä, että näiden kahden tapahtuman välillä on syy-yhteyssuhde. Lisäksi tällaisen menettelyn olemassaolo on saattanut vaikuttaa kantajan käyttäytymiseen saamalla sen pysyttelemään verrattain pienissä tuontimäärissä polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämiseen saakka. Perustelu, joka koskee kantajan mahdollista polkumyynnin vastaisen tutkimuksen aloittamisesta johtuvaa käyttäytymistä, ei siis ole ilmeisen asiaankuulumaton.

135

Neuvosto ei näin ollen ole tehnyt ilmeistä virhettä kieltäytyessään implisiittisesti ottamasta tutkimusajanjakson jälkeisiä tuontimääriä huomioon.

136

Viides väite ja kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen kokonaisuudessaan hylättävä.

137

Kanneperusteen tämän osan perustelut voidaan jakaa kolmeen väitteeseen, joissa kantaja arvostelee ensinnäkin riidanalaisen asetuksen perusteluja perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan soveltamisen osalta, vetoaa toiseksi asiaankuulumattomien perusteiden soveltamiseen ja kolmanneksi ilmeiseen arviointivirheeseen tämän säännöksen soveltamisessa nyt käsiteltävän asian olosuhteisiin.

138

Kantaja arvostelee ensimmäisen väitteen yhteydessä riidanalaisen asetuksen perusteluja siltä osin kuin siinä on hylätty todisteet, joita se oli esittänyt osoittaakseen, että sen tuotteen huono laatu asetti sen eri kilpailuolosuhteisiin kuin yhtäältä brasilialaiset ja kiinalaiset tuojat ja toisaalta unionin tuottajat. Se huomauttaa tässä yhteydessä, että neuvosto on tyytynyt korostamaan sen aikomusta siirtää omaa tuotantoaan entistä korkealaatuisempien jatkojalostusfolioiden tuotantoon.

139

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä kyseisen toimenpiteen tehneen unionin toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta ne voivat puolustaa oikeuksiaan, ja että unionin tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden (ks. tuomio 11.7.2013, Hangzhou Duralamp Electronics v. neuvosto, T‑459/07, ei julkaistu, EU:T:2013:369, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

140

Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska esitettyjä perusteluja on arvioitava paitsi päätöksen sanamuodon myös asiayhteyden ja kaikkien asiaa koskevien oikeussääntöjen perusteella. Riittää, että neuvosto esittää tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka ovat olennaisen tärkeitä asetuksen rakenteessa (ks. tuomio 11.7.2013, Hangzhou Duralamp Electronics v. neuvosto, T‑459/07, ei julkaistu, EU:T:2013:369, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

141

Erityisesti on todettava, että toimielimet eivät ole velvollisia ottamaan kantaa kaikkiin niiden, joita asia koskee, sille esittämiin väitteisiin, vaan riittää, että ne esittävät ne tosiseikat ja oikeudelliset huomiot, joilla on olennainen merkitys päätöksen kannalta (ks. tuomio 16.12.2015, VTZ ym. v. neuvosto, T‑108/13, ei julkaistu, EU:T:2015:980, 157 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

142

Ensinnäkin on korostettava, että kun riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 52 perustelukappaletta ja 56 perustelukappaleen kolmatta luetelmakohtaa luetaan yhdessä, neuvoston päätelmät ilmenevät selvästi ja yksiselitteisesti perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädetyn edellytyksen noudattamisen osalta. Niistä ilmenee lähinnä kolme seikkaa: ensinnäkin hinnan merkitys kilpailussa alumiinifolion markkinoilla ja laatuerojen vähäinen merkitys (johdanto-osan 52 perustelukappale); tämän jälkeen toteamus, jonka mukaan kantajan tuotteet kantajan tuotteilla oli samanlaiset fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja että niitä käytettiin samoihin peruskäyttötarkoituksiin niiden laatutasosta riippumatta (johdanto-osan 56 perustelukappaleen kolmas luetelmakohta), ja lopuksi kantajan ilmaisema aikomus siirtää omaa tuotantoaan entistä korkealaatuisempien jatkojalostusfolioiden tuotantoon, mikä viittasi siihen, että yrityksen tuottamien tuotteiden huonoa laatua koskeva väite voi olla liioiteltu (johdanto-osan 56 perustelukappaleen kolmas luetelmakohta). Tämä riidanalaisen asetuksen perustelujen osa-alue on näin ollen edellä 139 kohdassa mainittujen vaatimusten mukainen.

143

Toiseksi ja tämän seurauksena edellä 140 ja 141 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti on katsottava, että nämä perustelut, jotka mainitaan riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 52 perustelukappaleessa ja 56 perustelukappaleen kolmannessa luetelmakohdassa ja jotka liittyvät perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohdassa olevan edellytyksen noudattamiseen, riittävät täyttämään SEUT 296 artiklan vaatimukset perustelujen tämän osa-alueen osalta ilman että neuvosto olisi ollut velvollinen ottamaan nimenomaisesti kantaa kantajan hallinnollisen menettelyn aikana esittämiin eri todisteisiin.

144

Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä.

145

Kantaja esittää toisen väitteen yhteydessä, että riidanalaista asetusta rasittaa ilmeinen arviointivirhe siltä osin kuin sen kilpailuolosuhteisiin liittyvät perustelut on hylätty asiaankuulumattomin perustein. Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 56 perustelukappaleen kolmannessa luetelmakohdassa olevalla toteamuksella – joka perustuu siihen, että Armeniasta peräisin olevilla tuotteilla on samanlaiset fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja että niitä käytetään samoihin peruskäyttötarkoituksiin niiden laatutasosta riippumatta – on merkitystä vain jos kyseessä on sellaisten samanlaisten tuotteiden määrittäminen, joita koskee perusasetuksen 1 artiklan 4 kohta, eikä kilpailuedellytysten arvioimiseksi saman asetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan nojalla.

146

On muistettava, että neuvosto totesi riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 56 perustelukappaleessa, että ”Armeniasta tulevilla tuotteilla on samanlaiset fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja että niitä käytetään samoihin peruskäyttötarkoituksiin niiden laatutasosta riippumatta”. Kantaja arvioi, että nämä ovat asiaankuuluvia perusteita samankaltaisen tuotteen määrittämiseen liittyvän perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan b alakohdan yhteydessä.

147

Kantaja arvostelee siten tässä väitteessä neuvostoa siitä, että se on soveltanut perusteita, jotka eivät ole asiaankuuluvia arvioitaessa kilpailuedellytyksiä perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan perusteella. Kyseessä on näin ollen neuvoston mahdollinen oikeudellinen virhe eikä, kuten kantaja näyttää väittävän, ilmeinen arviointivirhe.

148

Edellä 103 kohdassa on muistutettu siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan a alakohtaa siten, että sen mukaan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointia ei voida suorittaa siten, että siihen otetaan mukaan maa, jonka osalta kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tuonti ei ole polkumyynnin kohteena joko siksi, että polkumyyntimarginaali on vähimmäistasoa pienempi, tai siksi, että tuontimäärät ovat vähäpätöisiä.

149

On todettava, että vastaava lähestymistapa on asetettava etusijalle perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohtaa tulkittaessa. Siten viittaus tuonnin vaikutusten kumulatiivisen arvioinnin asianmukaisuuteen ”ottaen huomioon tuotavien tuotteiden väliset kilpailuedellytykset”, on ymmärrettävä siten, että sillä pyritään välttämään sellaisten tuotteiden tuonnin vaikutusten kumuloiminen, jotka eivät kilpaile riittävästi keskenään, jotta ne voisivat olla unionin teollisuusalalle aiheutuneen vahingon syynä. Samoin maininta ”tuotavien tuotteiden ja yhteisön samankaltaisen tuotteen välisten kilpailuedellytysten” kumulatiivisen arvioinnin asianmukaisuudesta on ymmärrettävä siten, että sen tarkoituksena on välttää se, että tuontia, jonka kilpailu unionin tuotannonalan valmistaman tuotteen kanssa on vähäistä ja joka ei näin ollen voi olla viimeksi mainitulle aiheutuneen vahingon syynä, voitaisiin arvioida kumulatiivisesti muun tuonnin kanssa.

150

Neuvosto ei siten tehnyt oikeudellista virhettä soveltaessaan vastaavia perusteita kuin ne, jotka ovat asiaankuuluvia määritettäessä samankaltainen tuote perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan perusteella, koska niillä pyrittiin lähinnä varmistumaan siitä, että kysymyksessä oleva tuote ja samankaltainen tuote kilpailivat riittävästi keskenään.

151

Perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa määritetään näet samankaltaisella tuotteella tarkoitettavan ”tuotetta, joka on identtinen, toisin sanoen kaikissa suhteissa samanlainen kuin kysymyksessä oleva tuote, tai sellaisen tuotteen puuttuessa muuta tuotetta, joka, vaikka se ei ole kaikissa suhteissa samanlainen, muistuttaa ominaispiirteiltään kyseistä tuotetta”. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että kysymyksessä olevan tuotteen määrittelyllä pyritään polkumyyntitutkimuksen yhteydessä helpottamaan niiden tuotteiden luettelon laatimista, joille tarvittaessa määrätään polkumyyntitulleja. Tätä toimenpidettä varten toimielimet voivat ottaa huomioon useita seikkoja, kuten tuotteiden fyysiset, tekniset ja kemialliset ominaisuudet, tuotteiden käyttötarkoituksen, vaihdettavuuden, käsityksen, joka kuluttajilla on niistä, jakelukanavat, valmistusprosessin, tuotantokustannukset ja laadun (tuomio 10.10.2012, Gem-Year ja Jinn-Well Auto-Parts (Zhejiang) v. neuvosto, T‑172/09, ei julkaistu, EU:T:2012:532, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

152

Edellä esitetystä ilmenee, että kun neuvosto otti huomioon sen, että ”Armeniasta tulevilla tuotteilla on samanlaiset fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja että niitä käytetään samoihin peruskäyttötarkoituksiin niiden laatutasosta riippumatta”, se ei tehnyt kantajan väittämää oikeudellista virhettä.

153

Toinen väite on näin ollen hylättävä.

154

Kantaja väittää kolmannen väitteen yhteydessä, että neuvosto ei ole ottanut riittävällä tavalla huomioon sen tuotteiden huonoa laatua arvioidessaan kilpailuedellytyksiä sekä todisteita, jotka se esitti osoittaakseen niiden huonon laadun.

155

Tämän väitteen tutkimisen yhteydessä on otettava huomioon edellä 79 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti laaja harkintavalta, joka toimielimille on annettu kauppapoliittisten suojatoimenpiteiden osalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita niiden on arvioitava, ovat monitahoisia.

156

Kantajan tehtävänä on näin ollen osoittaa, että sen tuomien tavaroiden huono laatu asetti ne niin erilaiseen kilpailutilanteeseen kuin muut tuodut tavarat ja kysymyksessä oleva tuote, että neuvoston päätös soveltaa perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohtaa on ilmeisen virheellinen.

157

Kuten edellä 142 kohdassa on jo huomautettu, neuvosto on ottanut huomioon lähinnä kolme seikkaa päätellessään, että perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohdan edellytys täyttyi: hinnan ensisijaisuus kilpailussa alumiinifolion markkinoilla ja laatuerojen vähäinen merkitys; toteamus, jonka mukaan kantajan tuotteilla oli samanlaiset fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja niitä käytettiin samoihin peruskäyttötarkoituksiin niiden laatutasosta riippumatta, sekä kantajan ilmoittama aikomus siirtää omaa tuotantoaan entistä korkealaatuisempaan jatkojalostusfolioiden tuotantoon.

158

Ensinnäkin on todettava, että kantajan esittämillä todisteilla ei kyseenalaisteta kaikkia neuvoston huomioon ottamia tietoja. Niissä ei siis kiistetä kantajan aikomusta kohentaa tuotteidensa laatua, mitä se ei myöskään kiistä kirjelmissään.

159

Tässä yhteydessä voidaan huomauttaa, että unionin yleisellä tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus ottaa huomioon samankaltaisen tuotteen määrittämisen yhteydessä paitsi korvattavuus kysynnän tasolla myös korvattavuus tarjonnan tasolla, kun kyseessä on ollut mahdollisuus siirtyä tietynlaatuisten tuotteiden tuotannosta muunlaatuisten tuotteiden tuotantoon (ks. vastaavasti tuomio 10.10.2012, Gem-Year ja Jinn-Well Auto-Parts (Zhejiang) v. neuvosto, T‑172/09, ei julkaistu, EU:T:2012:532, 75 kohta). Edellä 149–151 kohdassa esitetyistä syistä päätelmillä, jotka on esitetty tarkasteltaessa kysymyksessä olevaa tuotetta perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan nojalla, on merkitystä myös silloin, kun on määritettävä kilpailuedellytyksiä tämän saman asetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

160

Tästä seuraa väistämättä, että mahdollisuus – jota kantaja ei ole kiistänyt – siirtyä korkealaatuisempaan tuotantoon vähentää huomattavasti niiden perustelujen merkitystä, joita se on esittänyt siitä, että sen tuotteiden väitetty huono laatu vaikuttaisi kilpailuedellytyksiin.

161

Toiseksi ja joka tapauksessa on myös korostettava, että neuvosto tuo perustellusti esiin kantajan esittämien todisteiden vähäisen todistusarvon.

162

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeudessa vallitsee vapaan todistusharkinnan periaate ja että ainoa merkityksellinen arviointiperuste esitettyjen todisteiden harkinnassa on niiden uskottavuus. Todisteen näyttöarvoa arvioitaessa on näin ollen ensiksi tutkittava sen sisältämän tiedon todennäköisyys. On siis otettava huomioon erityisesti asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja vastaanottaja sekä pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkeenkäyvältä ja luotettavalta (ks. samansuuntaisesti ja vastaavasti tuomio 29.6.2012, GDF Suez v. komissio, T‑370/09, EU:T:2012:333, 161 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

163

Ensinnäkin on todettava yhtiöiden Timos, DLR, RONCORNI, SPHERE France, FRIO COMSET ja Cogepack kirjeiden osalta, että nämä kirjeet laadittiin kantajan pyynnöstä menettelyn aloittamisen jälkeen, toiseksi niiden sanamuoto on hyvin samanlainen ellei sama, ja lopuksi niissä kaikissa vaaditaan kantajaa vastaan aloitetun polkumyynnin vastaisen menettelyn lopettamista. Näin ollen ei voida katsoa, että kyseisillä kirjeillä pyrittäisiin tarkastelemaan puolueettomasti kantajan tuotteiden laatua. Näissä kirjeissä olevalle kantajan tuotteiden väitettyyn huonoon laatuun liittyvälle kappaleelle voidaan siis antaa vain vähäinen todistusarvo.

164

Toiseksi Achenbach-yhtiön kirje vaikuttaa siltä, että myös se on laadittu kantajan pyynnöstä menettelyn aloittamisen jälkeen. Siinä korostetaan lähinnä, että kyseisen yhtiön kantajalle toimittamien uusien koneiden käyttöönottoon on liittynyt tiettyjä vaikeuksia, jotka ovat vaikuttaneet alumiinifolion tuotantokustannuksiin. Tällaisella kirjeellä ei näin ollen ole todellista todistusarvoa, kun on osoitettava kantajan tuotannon väitetty huono laatu.

165

Siten kolmanneksi ainoa seikka, joka osoittaa tosiasiallisesti kantajan yhden tuote-erän huonon laadun, on LENZING-yhtiön reklamaatiokirje, jolla se lopetti hankintansa kantajalta. Kyseessä on kuitenkin verrattain vähäisen summan (3176 euroa) riitauttaminen, joten sen ei voida kohtuudella katsoa edustavan kantajan tuotantoa kokonaisuutena eikä merkittävää osuutta siitä.

166

Kaiken edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että kantaja ei ole kyennyt osoittamaan, että perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan b alakohtaa olisi sovellettu ilmeisen virheellisesti sen tuontiin.

167

Kolmas väite ja sen seurauksena kolmas kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä.

168

Kantaja arvioi, että sen sitoumustarjous on hylätty yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaisesti ja ilmeisen virheellisin perustein.

169

Neuvosto vaatii tämän kanneperusteen hylkäämistä komission tukemana.

170

Perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Mikäli polkumyynti ja vahinko on väliaikaisesti vahvistettu, komissio voi hyväksyä riittäviksi katsomansa vapaaehtoiset sitoumustarjoukset, joissa viejä sitoutuu tarkistamaan hintojaan tai olemaan viemättä tuotteita polkumyyntihintaan, jos komissio on neuvoa-antavan komitean erityisen kuulemisen jälkeen vakuuttunut siitä, että tuen vahingollinen vaikutus on näin saatu poistettua”.

171

Saman asetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaan ”ehdotettuja sitoumuksia ei tarvitse hyväksyä, jos niiden hyväksyminen olisi epäkäytännöllistä, kuten jos tosiasiallisten tai mahdollisten viejien määrä on liian suuri tai muista syistä, kuten yleisestä käytännöstä johtuvista syistä. Kyseessä olevalle viejälle on voitava kertoa ne syyt, joiden vuoksi sitoumusesityksen hylkäämistä ehdotetaan, ja viejälle voidaan antaa mahdollisuus esittää huomautuksensa asiasta. Hylkäämisen syyt on ilmoitettava lopullisessa päätöksessä”.

172

Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 113–115 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

173

Kantaja kiistää tämän kanneperusteen yhteydessä sitoumustarjouksensa hylkäämisen neljänä perusteena pitämiensä perusteiden laillisuuden eli sen, että sen väitetään esittäneen sitoumustarjouksensa määräajan päättymisen jälkeen, kyseisen tarjouksen luonnehtimisen ”merkittävästi tarkistetuksi”, ilmaisun ”suuri vaara ristiinkompensoinnista”, jonka sen hyväksyminen olisi aiheuttanut, ja sen kirjanpitoa rasittavat puutteet.

174

On kuitenkin todettava, että riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 114 ja 115 perustelukappaleesta ilmenee, että kantajan esittämän sitoumustarjouksen hylkäämiselle esitettiin vain kaksi perustelua, eli yhtäältä toteamus, jonka mukaan tarjouksen oikaistulla versiolla ei rajoitettu riittävällä tavalla suurta vaaraa ”ristiinkompensoinnista siten, että samaa tuotetta myydään samoille asiakkaille eri paikasta peräisin olevana ja eri tuotteita myydään samoille asiakkaille samaan ryhmään kuuluvista eri myyntiyrityksistä” (114 perustelukappale), ja toisaalta kantajan kirjanpidon puutteet (115 perustelukappale). Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 114 perustelukappaleesta ei ilmene, että kantajan yksilöimät kaksi muuta seikkaa olisivat perusteluja, joihin neuvosto olisi nojautunut hylätessään kyseisen tarjouksen.

175

Riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 115 perustelukappaleessa olevan kantajan kirjanpidon puutteita koskevan perustelun laillisuudesta on huomautettava, että komissio selitti sitä kantajalle yksityiskohtaisemmin 7.8.2009 päivätyssä kirjeessä, jossa korostettiin lähinnä, että sitoumuksen noudattamisen valvonta edellytti mahdollisuutta tarkastaa kantajan kirjanpito ja että puutteet, joita kantajan kirjanpidossa oli havaittu tutkittaessa sen markkinataloudessa toimivan yrityksen asemaa koskevaa hakemusta, vaaransivat tällaisen tarkastuksen mahdollisuuden.

176

Kuten unionin yleisellä tuomioistuimella on ollut tilaisuus korostaa, perusasetuksen 8 artiklan 3 kohdasta johtuu, että unionin toimielimet voivat ottaa huomioon kaikenlaisia tosiseikkoja arvioidessaan sitoumustarjousta (tuomio 10.3.2009, Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP v. neuvosto, T‑249/06, EU:T:2009:62, 224 kohta). Missään perusasetuksen säännöksessä ei myöskään velvoiteta unionin toimielimiä hyväksymään hintoja koskevia sitoumustarjouksia niiltä talouden toimijoilta, jotka ovat olleet polkumyyntitullien vahvistamista edeltäneen tutkimuksen kohteena. Kyseisestä asetuksesta ilmenee päinvastoin, että toimielimet määrittelevät tällaisten sitoumusten hyväksyttävyyden harkintavaltansa rajoissa (ks. tuomio 10.3.2009, Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP v. neuvosto, T‑249/06, EU:T:2009:62, 225 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

177

Tästä on loogisesti pääteltävissä, että unionin yleinen tuomioistuin voi valvoa vain rajoitetusti sitoumustarjouksen hylkäämisen perusteltavuutta. Tässä yhteydessä voidaan korostaa, että toimielimillä oleva laaja harkintavalta ei johdu ainoastaan kauppapoliittisiin suojatoimenpiteisiin liittyvien taloudellisten, poliittisten ja oikeudellisten tilanteiden monitahoisuudesta. Se on myös seurausta lainsäätäjän päätöksestä jättää toimielimille vapaus päättää siitä, onko sitoumustarjous asianmukaista hyväksyä.

178

Ensinnäkin on korostettava, että tarve varmistaa sitoumusten riittävä valvonta on seikka, jonka toimielimet voivat pätevästi ottaa huomioon tutkiessaan kantajan sitoumustarjouksen.

179

Toiseksi ja tämän seurauksena on selvitettävä, rasittaako riidanalaista asetusta ilmeinen arviointivirhe, kun siinä todetaan, että kantajan kirjanpidossa todetut puutteet olivat omiaan vaarantamaan kantajan sitoumusten noudattamisen valvonnan.

180

Kuten edellä 89 kohdassa on jo korostettu, riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 22 perustelukappaleesta, johon saman asetuksen johdanto-osan 115 perustelukappaleessa viitataan, ilmenee, että toimielimillä oli hallussaan tilintarkastuskertomukset vain vuosilta 2006 ja 2007, ja niissä korostettiin puutteita kolmen seikan osalta: varastojen inventointi 31.12.2006, myyntikustannukset sekä nettotappiot vuosilta 2006 ja 2007.

181

Yhtäältä on todettava, että sen lisäksi että tällaiset puutteet vaikuttavat kantajan tuotteiden normaaliarvon laskentaan, ne ovat omiaan herättämään perustellun epäilyn kantajan kirjanpidon luotettavuudesta.

182

Tätä päätelmää ei heikennä se kantajan korostama seikka, että sille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, koska perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaan ei sisälly yhtään asianomaisen yrityksen kirjanpitoon liittyvää edellytystä. Tällainen seikka on näin ollen asiaankuulumaton.

183

Toisaalta neuvosto vetoaa kirjelmissään perustellusti siihen, että ristiinkompensoinnin vaara, joka kantajan sitoumuksella oli tarkoitus korjata, teki komission harjoittamasta kantajan kirjanpitorekisterin, ostoreskontran, tuotannon ja varastojen valvonnasta vieläkin tärkeämpää. Siinä tapauksessa, että kantajan sitoumustarjous olisi hyväksytty, olisi näet ollut komission tehtävänä varmistua siitä, että se ei myy suoraan tai sen yritysryhmän välityksellä, johon se kuuluu, jollekin asiakkaistaan unionissa jotakin toista tuotetta alentamalla sen hintaa, mistä seuraisi, että kumottaisiin kantajan tuotteen hinnan korotuksesta sen sitoumuksen seurauksena aiheutuvat vaikutukset tai rajoitettaisiin niitä. On todettava, että mahdollisuus varmistaa tällainen valvonta edellyttää kantajan rekisterien luotettavuutta.

184

Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 115 perustelukappaletta ei rasita ilmeinen arviointivirhe. Koska tällä perustelukappaleella perustellaan oikeudellisesti riittävällä tavalla toimielinten kieltäytymistä hyväksymästä kantajan sitoumustarjousta, ei ole tarpeen tutkia arvostelua, jota on esitetty saman asetuksen johdanto-osan 114 perustelukappaletta kohtaan.

185

Neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä.

186

Kantaja viittaa viidennen kanneperusteen yhteydessä lehtiartikkeliin, joka ilmestyi 12.10.2008Sunday Times ‑lehdessä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jossa korostettiin yhtäältä, että sen omistajan D:n ja komission kauppapolitiikan pääosastosta vastanneen entisen komission jäsenen välillä oli sosiaalista yhteydenpitoa, ja toisaalta sitä kohtaan alitettua polkumyynnin vastaista tutkimusta. Se arvioi lähinnä, että tässä artikkelissa sekä muissa myöhemmin julkaistuissa artikkeleissa esitetään suosimista koskevia väitteitä, joista esitettiin kysymys parlamentissa. Se huomauttaa niin ikään, että kauppapolitiikan pääosaston pääjohtajan 16.10.2008 päivätyssä kirjeessä, joka julkaistiin 19.10.2008, ilmoitettiin, että jos kantajan todettaisiin syyllistyneen polkumyyntiin, oli todennäköistä, että siltä kannettaisiin tulleja ja että sitä ”ei missään tapauksessa suosittaisi”, vaan kantaja voisi viime kädessä joutua maksamaan tullit viennistään.

187

Kantaja arvostelee komissiota lähinnä siitä, että se on julkisesti viitannut menettelyyn, joka on vireillä sitä vastaan, puolustautuakseen itseään vastaan esitettyjä suosimisväitteitä vastaan. Se arvioi myös, että on todennäköistä, että komission henkilöstö ymmärsi 16.10.2008 päivätyn kirjeen kehotukseksi suorittaa tutkimus siten, että päästäisiin kantajan kannalta epäedulliseen lopputuloksen komission riippumattomuuden osoittamiseksi. Tämä merkitsisi ”hyvän hallinnon” periaatteen loukkaamista, minkä vuoksi riidanalainen asetus pitäisi hylätä.

188

Neuvosto vaatii komission tukemana tämän kanneperusteen hylkäämistä.

189

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että komissio ja neuvosto ovat velvollisia kunnioittamaan unionin perusoikeuksia hallinnollisessa menettelyssä, joka koskee puolustautumista muista kuin unionin jäsenmaista polkumyynnillä tuotavaa maahantuontia vastaan, ja näihin perusoikeuksiin kuuluu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettu oikeus hyvään hallintoon (ks. tuomio 12.12.2014, Crown Equipment (Suzhou) ja Crown Gabelstapler v. neuvosto, T‑643/11, EU:T:2014:1076, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Hyvän hallinnon periaatetta koskevan oikeuskäytännön mukaan tapauksissa, joissa unionin toimielimillä on harkintavaltaa, unionin oikeusjärjestyksessä annettujen takeiden noudattamisella hallinnollisissa menettelyissä on vieläkin perustavanlaatuisempi merkitys. Näihin takeisiin kuuluvat erityisesti toimivaltaisen toimielimen velvoite tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat (tuomio 21.11.1991, Technische Universität München, C‑269/90, EU:C:1991:438, 14 kohta, ja tuomio 10.10.2012, Ningbo Yonghong Fasteners v. neuvosto, T‑150/09, ei julkaistu, EU:T:2012:529, 77 kohta).

190

Tässä tapauksessa on todettava, että komissio on vain muistuttanut seikoista, jotka ovat julkisia tietoja, poikkeamatta puolueettomuusvelvoitteestaan.

191

Ensinnäkin, siltä osin kuin kantaja väittää komission olevan Sunday Times ‑lehdessä julkaistussa artikkelissa esiin tuotujen seikkojen taustalla, on yhtäältä korostettava, että se, että oli olemassa tutkimus, joka kohdistui tietynlaisen Armeniasta peräisin olevan alumiinifolion tuontiin, oli julkista tietoa, koska kyseinen artikkeli ilmestyi sen jälkeen kun menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä12.7.2008. Toisaalta siitä, että D. on kyseisen tutkimuksen kohteena olevan yhtiön omistaja, on riittävää korostaa, että tämä oli helposti pääteltävissä yleisessä tiedossa olevista seikoista. Voidaan näet kohtuudella katsoa, että sekä se, että kantaja on ainoa alumiinin valmistaja Armeniassa, että se, että D. on sen omistaja, ovat julkisia tietoja.

192

Toiseksi on todettava 16.10.2008 päivätyn kirjeen sisällöstä, että siinä vain muistutetaan perusasetuksen peruslähtökohdasta eli siitä, että polkumyyntituonnille, josta aiheutuu vahinkoa unionin tuotannonalalle, voidaan määrätä polkumyyntitulleja.

193

Hyvän hallinnon periaatetta ei näin ollen voida todeta loukatun.

194

Edellä esitetyn perusteella viides kanneperuste ja siten kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

195

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 219 artiklan mukaan ratkaisuissa, jotka unionin yleinen tuomioistuin tekee sinne ratkaisun kumoamisen jälkeen palautetussa asiassa, unionin yleinen tuomioistuin päättää oikeudenkäyntikuluista, jotka ovat aiheutuneet yhtäältä asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja toisaalta muutoksenhakuasian käsittelystä unionin tuomioistuimessa. Koska unionin tuomioistuin on todennut muutoksenhaussa antamassaan tuomiossa, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin, unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on antaa tässä tuomiossa ratkaisu myös muutoksenhakuasian käsittelyyn liittyvistä oikeudenkäyntikuluista.

196

Työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, sen on vastattava omista kuluistaan, minkä lisäksi sen on korvattava neuvoston oikeudenkäyntikulut sen esittämien vaatimusten mukaisesti.

197

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Parlamentti ja komissio vastaavat näin ollen kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: