–

London Steam-Ship Owners’ Mutual Insurance Association Limited, edustajinaan A. Song ja M. Volikas, solicitors, A. Thompson ja C. Tan, barristers, C. Hancock ja T. de la Mare, QC,

–

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään L. Baxter, B. Kennelly ja F. Shibli,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, U. Bartl ja M. Hellmann,

–

Espanjan hallitus, asiamiehinään S. Centeno Huerta, A. Gavela Llopis, S. Jiménez García ja M. J. Ruiz Sánchez,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään A. Daniel ja A.-L. Desjonquères,

–

Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja S. Żyrek,

–

Sveitsin hallitus, asiamiehenään M. Schöll,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Ladenburger, X. Lewis ja S. Noë,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 34 artiklan 1 ja 3 alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat London Steam-Ship Owners’ Mutual Association Limited (jäljempänä London P&I Club) ja Espanjan kuningaskunta ja joka koskee espanjalaisen tuomioistuimen antaman tuomion tunnustamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

3

Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Keskinäinen luottamus lainkäyttöön [Euroopan unionissa] edellyttää, että jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan ilman erityistä menettelyä paitsi, jos riidan kohteena on kysymys tuomion tunnustamisesta.”

4

Tämän asetuksen 1 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Erityisesti asetusta ei sovelleta vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin.

2.   Asetusta ei sovelleta:

– –

d) välimiesmenettelyyn.”

5

Asetuksen N:o 44/2001 II luku, jonka otsikko on ”Toimivalta”, jakautuu kymmeneen jaksoon.

6

Tämän luvun 3 jakso koskee toimivaltaa vakuutusasioissa.

7

Tässä jaksossa olevassa asetuksen 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän jakson säännöksistä voidaan poiketa sopimuksin ainoastaan, jos

– –

8

Kyseisen asetuksen 14 artiklan, joka myös kuuluu kyseiseen jaksoon, sanamuoto on seuraava:

”Edellä 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut riskit ovat seuraavat:

9

Mainitun asetuksen II luvun 7 jakso koskee tuomioistuimen toimivaltaa koskevia sopimuksia ja sisältää muun muassa asetuksen N:o 44/2001 23 artiklan, jonka 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos asianosaiset, joista ainakin yhden kotipaikka on jäsenvaltiossa, ovat sopineet, että jäsenvaltion tuomioistuimen tai tuomioistuinten on ratkaistava syntynyt riita tai tietystä oikeussuhteesta syntyvät vastaiset riidat, tuolla tuomioistuimella tai tuon jäsenvaltion tuomioistuimilla on toimivalta ratkaista asia. Toimivalta on yksinomainen, jos asianosaiset eivät toisin ole sopineet. Tällainen toimivaltaa koskeva sopimus on tehtävä:

10

Saman II luvun 9 jakso, joka koskee vireilläoloa ja samassa yhteydessä käsiteltäviä kanteita, sisältää muun muassa kyseisen asetuksen 27 artiklan, jossa säädetään seuraavaa:

”1.   Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, muiden tuomioistuinten kuin sen, jossa kanne on ensin nostettu, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.

2.   Kun on ratkaistu, että se tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, tulee muiden tuomioistuinten tuon tuomioistuimen toimivallan vuoksi jättää asia tutkimatta.”

11

Asetuksen N:o 44/2001 III luku, jonka otsikko on ”Tunnustaminen ja täytäntöönpano”, sisältää sen 32–56 artiklan.

12

Tämän asetuksen 32 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tuomiolla tarkoitetaan tässä asetuksessa jokaista jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisua riippumatta siitä, kutsutaanko sitä tuomioksi, päätökseksi, täytäntöönpanomääräykseksi vai joksikin muuksi, samoin kuin tuomioistuimen virkamiehen oikeudenkäyntikuluja koskevaa päätöstä.”

13

Kyseisen asetuksen 33 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Jäsenvaltiossa annettu tuomio tunnustetaan toisissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä.

2.   Jos kysymys tuomion tunnustamisesta sellaisenaan on riidan kohteena, voi jokainen, jonka etua tuomion tunnustaminen koskee, pyytää tämän luvun 2 ja 3 jaksossa tarkoitetussa menettelyssä vahvistettavaksi, että tuomio on tunnustettava.

3.   Jos tuomioon vedotaan jäsenvaltiossa vireillä olevassa asiassa ja tuon asian ratkaisu riippuu siitä, onko tuomio tunnustettava, on asiaa käsittelevä tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan tunnustamista koskevan kysymyksen.”

14

Mainitun asetuksen 34 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tuomiota ei tunnusteta, jos

– –

– –”

15

Asetuksen N:o 44/2001 35 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Tuomiota ei tunnusteta myöskään silloin, kun II luvun 3, 4 ja 6 jakson säännöksiä ei ole noudatettu, eikä 72 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa.

2.   Sen valtion tuomioistuin tai viranomainen, missä tunnustamista pyydetään, on tutkiessaan, onko olemassa jokin edellä olevassa kohdassa tarkoitettu toimivaltaperuste, sidottu niihin tosiseikkoihin, joihin tuomiojäsenvaltion tuomioistuin on perustanut toimivaltansa.

3.   Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, tuomiojäsenvaltion tuomioistuinten toimivaltaa ei saa tutkia; tuomioistuimen toimivaltaa koskevat säännökset eivät kuulu 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin oikeusjärjestyksen perusteisiin.”

16

Tämän asetuksen 43 artiklan 1 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Kumpikin asianosainen voi hakea muutosta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevasta hakemuksesta annettuun päätökseen.”

17

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) kumottiin ja korvattiin asetus N:o 44/2001.

18

Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 12 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”Tätä asetusta ei olisi sovellettava välimiesmenettelyyn. Tämän asetuksen säännökset eivät saisi estää jäsenvaltion tuomioistuinta asiassa, josta asianosaiset ovat tehneet välityssopimuksen, kansallisen lakinsa mukaisesti osoittamasta asianosaisia välimiesmenettelyyn, keskeyttämästä asian käsittelyä tai hylkäämästä kannetta taikka tutkimasta, onko välityssopimus mitätön, pätemätön tai mahdoton täyttää.

Tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia tämän asetuksen sääntöjä ei olisi sovellettava jäsenvaltion tuomioistuimen antamaan ratkaisuun siitä, onko välityssopimus mitätön, pätemätön tai mahdoton täyttää, riippumatta siitä, onko tuomioistuin päättänyt asiasta pääasiana vai erillisenä kysymyksenä.

Jos jäsenvaltion tuomioistuin on kuitenkin tämän asetuksen tai kansallisen lain mukaista toimivaltaansa käyttäessään todennut, että välityssopimus on mitätön, pätemätön tai mahdoton täyttää, tämä ei saisi sulkea pois tuomioistuimen asiakysymyksessä antaman tuomion tunnustamista ja mahdollista täytäntöönpanoa tämän asetuksen mukaisesti. Sanotun ei pitäisi rajoittaa jäsenvaltioiden tuomioistuimen toimivaltaa päättää välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ulkomaisten välitystuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta New Yorkissa 10 päivänä kesäkuuta 1958 tehdyn yleissopimuksen [Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 330, s. 3; jäljempänä vuoden 1958 New Yorkin yleissopimus] mukaisesti, koska kyseinen yleissopimus on ensisijainen tähän asetukseen nähden.

Tätä asetusta ei olisi sovellettava kanteeseen tai liitännäiseen menettelyyn, joka koskee erityisesti välitystuomioistuimen asettamista, välimiesten toimivaltuuksia, välimiesmenettelyn kulkua tai muita tällaiseen menettelyyn liittyviä seikkoja, eikä kanteeseen tai tuomioon, joka koskee välitystuomion kumoamista tai uudelleentarkastelua, sitä koskevaa muutoksenhakua taikka sen tunnustamista tai täytäntöönpanoa.”

19

Tämän asetuksen 73 artiklan 2 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Tämä asetus ei vaikuta vuoden 1958 New Yorkin yleissopimuksen soveltamiseen.”

20

Välimiesmenettelystä vuonna 1996 annetun lain (Arbitration Act 1996) 66 §:ssä, jonka otsikko on ”Välitystuomion täytäntöönpano”, säädetään seuraavaa:

”(1)   Välityssopimuksen mukainen välimiesoikeuden antama tuomio voidaan tuomioistuimen luvalla panna täytäntöön samoin kuin vastaava tuomioistuimen tuomio tai määräys.

(2)   Jos lupa myönnetään, voidaan antaa välitystuomion sisältöinen tuomio.

(3)   Välitystuomion täytäntöönpanolle ei anneta lupaa, jos tai siltä osin kuin henkilö, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, osoittaa, että välimiesoikeudella ei ollut aineellista toimivaltaa kyseisen välitystuomion antamiseen.

Oikeus tällaisen vastalauseen esittämiselle on voitu menettää (ks. 73 §).

(4)   Tämän pykälän säännökset eivät vaikuta välitystuomion tunnustamiseen tai täytäntöönpanoon, joka tapahtuu muun lain tai oikeussäännön, erityisesti välimiesmenettelystä vuonna 1950 annetun lain II osan (Geneven yleissopimuksen nojalla annettujen välitystuomioiden täytäntöönpano) tai välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa [vuoden 1958] New Yorkin yleissopimuksen perusteella koskevien III osan säännösten, nojalla tai välitystuomiosta nostetun kanteen nojalla [’action on the award’].”

21

Välimiesmenettelystä vuonna 1996 annetun lain 67–72 §:ssä täsmennetään edellytykset, joiden täyttyessä välimiesmenettelyn asianosaiset voivat riitauttaa välimiesoikeuden toimivallan, menettelyn sääntöjenmukaisuuden ja välitystuomion perusteltavuuden.

22

Tämän lain 73 §:ssä, jonka otsikko on ”Oikeuden esittää vastalause menettäminen”, säädetään seuraavaa:

”(1)   Jos välimiesmenettelyn asianosainen osallistuu tai osallistuu edelleen menettelyyn esittämättä, joko välittömästi tai välityssopimuksen tai välimiesoikeuden taikka minkä tahansa tämän osan säännöksen sallimassa määräajassa, vastalausetta

hän ei voi esittää tätä vastalausetta myöhemmin välimiesoikeudessa eikä tuomioistuimessa, ellei hän osoita, että hän ei ollut tietoinen vastalauseen perusteista eikä olisi kohtuullista huolellisuutta noudattamalla voinut havaita niitä osallistuessaan menettelyyn tai osallistuessaan siihen edelleen.

(2)   Jos välimiesoikeus toteaa olevansa aineellisesti toimivaltainen ja jos välimiesmenettelyn asianosainen, joka olisi voinut kyseenalaistaa tämän ratkaisun

ei tee näin tai ei tee näin välityssopimuksessa tai missä tahansa tämän osan säännöksessä sallitussa määräajassa, hän ei voi myöhemmin esittää vastalausetta välimiesoikeuden aineellisesta toimivallasta sellaisella perusteella, joka oli kyseisen ratkaisun kohteena.”

23

Rikoslain (Código Penal, jäljempänä Espanjan rikoslaki) 117 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Vakuutuksenantajat, jotka ovat ottaneet vastatakseen riskin rahamääräisestä vastuusta, joka syntyy minkä tahansa omaisuuden, yritystoiminnan, teollisuuden tai toiminnan käytöstä tai hyödyntämisestä, ovat, jos vakuutetun riskin muodostava tapahtuma toteutuu tässä rikoslaissa säädetyn olosuhteen seurauksena, suoraan siviilioikeudellisessa vastuussa laissa säädetyn tai sopimuksessa määrätyn korvauksen enimmäismäärään saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeutta periä vastaava määrä asianomaiselta henkilöltä.”

24

Sen jälkeen, kun öljysäiliöalus Prestige haaksirikkoutui marraskuussa 2002 Espanjan rannikkovesillä, mistä aiheutui Espanjan ja Ranskan rannikoille merkittäviä ympäristövahinkoja, Espanjassa aloitettiin vuoden 2002 lopulla muun muassa aluksen kapteenia koskeva rikostutkinta.

25

Tämän esitutkinnan päätteeksi asia siirrettiin Audiencia Provincial de A Coruñan (A Coruñan maakunnallinen ylioikeus, Espanja) käsiteltäväksi, ja useat oikeushenkilöt, Espanjan valtio mukaan lukien, nostivat rikosoikeudenkäynnin yhteydessä siviilikanteita Prestigen kapteenia ja sen omistajia vastaan sekä Espanjan rikoslain 117 §:ssä säädetyn suoran kanneoikeuden perusteella London P&I Clubia, joka on aluksen ja sen omistajien vastuuvakuutuksenantaja, vastaan. London P&I Club ei ollut läsnä tässä oikeudenkäynnissä, vaikka se oli tallettanut 16.6.2003 asiaa käsitteleviin espanjalaisiin rikostuomioistuimiin rahasumman korvauksena haaksirikosta mahdollisesti aiheutuneista vahingoista.

26

London P&I Club aloitti 16.1.2012 – eli näiden siviilikanteiden nostamisen jälkeen – Lontoossa (Yhdistynyt kuningaskunta) välimiesmenettelyn, jossa se vaati toteamaan, että Prestigen omistajien kanssa tehdyn vakuutussopimuksen välityslausekkeen mukaisesti Espanjan kuningaskunnan oli esitettävä Espanjan rikoslain 117 §:ään perustuvat vaatimuksensa tässä välimiesmenettelyssä. London P&I Club vaati myös sen toteamista, ettei sen voida katsoa olevan vastuussa Espanjan kuningaskuntaa kohtaan näiden vaatimusten osalta, koska vakuutussopimuksessa määrättiin pay to be paid ‑lausekkeen (korvaus maksun jälkeen ‑lauseke) mukaisesti siitä, että vakuutetun oli ensin maksettava vahinkoa kärsineelle asianmukainen korvaus ennen kuin se saattoi periä kyseisen määrän vakuutuksenantajalta. Espanjan kuningaskunta ei osallistunut välimiesmenettelyyn, vaikka välimiesoikeus oli kehottanut sitä osallistumaan.

27

Välimiesoikeus katsoi 13.2.2013 antamassaan välitystuomiossa, että koska Espanjan kuningaskunnan vaatimukset olivat Englannin kansainvälisen yksityisoikeuden mukaan luonteeltaan sopimusoikeudellisia, sopimukseen sovellettiin Englannin oikeutta. Välimiesoikeuden mukaan Espanjan kuningaskunta ei siten voinut vedota omistajien sopimusperusteisiin oikeuksiin noudattamatta sekä välityslauseketta että pay to be paid ‑lauseketta. Välimiesoikeus päätteli tästä, että Espanjan kuningaskunnan espanjalaisissa tuomioistuimissa esittämät vahingonkorvausvaatimukset olisi pitänyt esittää Lontoossa käydyssä välimiesmenettelyssä, että London P&I Club ei voinut olla vastuussa Espanjan kuningaskuntaa kohtaan, koska aluksen omistajat eivät olleet ensin maksaneet tälle vahingonkorvauksia, ja ettei tämä vastuu voinut vakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti missään tapauksessa ylittää miljardia Yhdysvaltain dollaria (USD) (n. 900000000 euroa).

28

London P&I Club saattoi vuoden 2013 maaliskuussa asian välimiesmenettelystä vuonna 1996 annetun lain 66 §:n 1 ja 2 momentin nojalla High Court of Justicen (England & Wales), Queen’s Bench Divisionin (Commercial Court) (Englannin ja Walesin alioikeus, Queen’s Bench ‑osasto (kauppajaosto), Yhdistynyt kuningaskunta) käsiteltäväksi, jotta tämä antaisi luvan panna välitystuomio täytäntöön kotimaassa samoin kuin vastaava tuomioistuimen tuomio tai määräys ja antaisi tämän välitystuomion sisältöisen tuomion. Espanjan kuningaskunta vastusti tätä hakemusta ja vaati tuomioistuinta, jonka käsiteltäväksi asia oli saatettu, kumoamaan kyseisen välitystuomion tai toteamaan sen tehottomaksi välimiesmenettelystä vuonna 1996 annetun lain 67 tai 72 §:n nojalla. Espanjan kuningaskunta väitti myös, että kyseisen tuomioistuimen oli harkintavaltansa nojalla kieltäydyttävä antamasta kyseisen välitystuomion sisältöistä tuomiota.

29

High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Commercial Court) antoi 22.10.2013 istunnon, jossa esitettiin tosiseikkoja koskevia todisteita ja kuultiin Espanjan oikeuden asiantuntijoita, päätteeksi määräyksen, jolla London P&I Clubille annettiin lupa 13.2.2013 annetun välitystuomion täytäntöönpanoon. Se antoi 22.10.2013 myös välitystuomion sisältöisen tuomion.

30

Espanjan kuningaskunta haki muutosta tähän määräykseen Court of Appealissa (England & Wales) (Civil Division) (muutoksenhakutuomioistuin (Englanti ja Wales) (siviiliasiain jaosto), Yhdistynyt kuningaskunta). Tämä tuomioistuin hylkäsi valituksen 1.4.2015 antamallaan tuomiolla.

31

Audiencia Provincial de A Coruña vapautti espanjalaisissa tuomioistuimissa vireille pannun rikosoikeudenkäynnin yhteydessä 13.11.2013 antamallaan tuomiolla Prestigen kapteenin ympäristörikoksia koskevista syytteistä, tuomitsi hänet törkeästä niskoittelusta viranomaista vastaan ja katsoi, ettei asianomainen ollut siviilioikeudellisessa vastuussa polttoaineen vuotamisesta aiheutuneista vahingoista, koska niskoittelun ja tämän vahingon välillä ei ollut yhteyttä. Se ei ottanut kantaa Prestigen omistajien tai London P&I Clubin siviilioikeudelliseen vastuuseen.

32

Useat asianosaiset tekivät tästä tuomiosta kassaatiovalituksen Tribunal Supremoon (ylin tuomioistuin, Espanja). Tämä tuomioistuin katsoi 14.1.2016 antamassaan tuomiossa, ettei Prestigen kapteeni ollut syyllistynyt törkeään niskoitteluun viranomaista vastaan, mutta se tuomitsi hänet tuottamuksellisesta ympäristön pilaamisesta. Siviilikanteesta se totesi, että Prestigen kapteeni, aluksen omistajat ja Espanjan rikoslain 117 §:n perusteella myös London P&I Club olivat siviilioikeudellisessa vastuussa, viimeksi mainittu sopimuksessa yhdeksi miljardiksi USD:ksi vahvistettuun vastuun rajaan saakka. Se palautti lopuksi asian Audiencia Provincial de A Coruñaan Espanjassa vireillä olevan oikeudenkäynnin vastaajien vastuulla olevien vahingonkorvausten määrän vahvistamiseksi.

33

Audiencia Provincial de A Coruña totesi 15.11.2017 antamassaan tuomiossa, jota oikaistiin 11.1.2018, että Prestigen kapteeni, sen omistajat ja London P&I Club olivat vastuussa yli 200:lle eri asianosaiselle – Espanja valtio mukaan luettuna – maksettavista korvauksista ja että London P&I Clubin osalta vastuu rajoittui sopimuksessa yhdeksi miljardiksi USD:ksi vahvistettuun vastuun rajaan saakka. Tästä tuomiosta tehtiin kassaatiovalitus, ja se vahvistettiin olennaisilta osiltaan Tribunal Supremon 19.12.2018 antamalla tuomiolla.

34

Audiencia Provincial de A Coruña vahvisti 1.3.2019 antamallaan täytäntöönpanomääräyksellä rahamäärät, joita kullakin kantajalla oli oikeus vaatia eri vastaajilta. Se katsoi muun muassa, että vastaajat olivat velvolliset maksamaan Espanjan valtiolle noin 2,3 miljardia euroa ja että London P&I Clubin osalta vastuu rajoittui 855 miljoonaan euroon.

35

Espanjan kuningaskunta pyysi 25.3.2019 päivätyllä hakemuksella High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionia tunnustamaan 1.3.2019 annetun täytäntöönpanomääräyksen asetuksen N:o 44/2001 33 artiklan nojalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä tuomioistuin hyväksyi kyseisen hakemuksen 28.5.2019 antamallaan määräyksellä.

36

London P&I Club valitti tästä määräyksestä 26.6.2019 ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen asetuksen N:o 44/2001 43 artiklan perusteella.

37

London P&I Club väitti valituksensa tueksi yhtäältä, että 1.3.2019 annettu täytäntöönpanomääräys on asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetulla tavalla ristiriidassa välimiesmenettelystä vuonna 1996 annetun lain 66 §:n nojalla 22.10.2013 annettujen ja Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) 1.4.2015 vahvistamien määräyksen ja tuomion kanssa. Se väitti tämän asetuksen 34 artiklan 1 alakohtaan tukeutuen toisaalta, että joka tapauksessa on niin, että kyseisen täytäntöönpanomääräyksen tunnustaminen tai täytäntöönpano olisi erityisesti oikeusvoiman periaate huomioon ottaen selkeästi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).

38

Espanjan kuningaskunta vaati valituksen hylkäämistä.

39

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasiassa nousee esiin ensinnäkin kysymys siitä, voidaanko sen välimiesmenettelystä vuonna 1996 annetun lain 66 §:n nojalla antamaa ratkaisua pitää asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuna ”tuomiona” silloin, kun kyseinen tuomioistuin ei ole itse käsitellyt välimiesoikeuden ratkaiseman oikeusriidan pääasiaa kokonaisuudessaan. Se pohtii toiseksi, voidaanko ratkaisuun, joka ei tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetyn välimiesmenettelyä koskevan poikkeuksen vuoksi kuulu tämän asetuksen asialliseen soveltamisalaan, kuitenkin vedota toisen jäsenvaltion antaman tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon estämiseksi asetuksen 34 artiklan 3 alakohdan perusteella. Jos näin ei ole, kyseinen tuomioistuin tiedustelee kolmanneksi, sallitaanko kyseisen asetuksen 34 artiklan 1 alakohdassa se, että tällaisen tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäydytään sillä perusteella, että siinä jätetään huomiotta aiempaan välitystuomioon tai välitystuomion sisältöiseen tuomioon liittyvä oikeusvoima.

40

Tässä tilanteessa High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Commercial Court) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

41

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuimen antama välitystuomion sisältöinen tuomio voi olla tässä säännöksessä tarkoitettu tuomio, joka on esteenä toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman tuomion tunnustamiselle kyseisessä jäsenvaltiossa, jos tuomiot ovat ristiriidassa keskenään.

42

Aluksi on muistutettava, että siltä osin kuin asetuksella N:o 1215/2012 kumottiin ja korvattiin asetus N:o 44/2001, jolla puolestaan korvattiin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehty yleissopimus (EYVL 1972, L 299, p. 32), sellaisena kuin se on muutettuna peräkkäisillä sopimuksilla uusien jäsenvaltioiden liittymisestä tähän yleissopimukseen, unionin tuomioistuimen tulkinta näistä oikeudellisista välineistä jonkin säännöksistä ja määräyksistä koskee myös niistä muiden säännöksiä ja määräyksiä, mikäli näiden säännösten ja määräysten voidaan katsoa vastaavan toisiaan (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, Volvo ym., C-30/20, EU:C:2021:604, 28 kohta).

43

Tämä pätee kummankin asetuksen 1 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja tämän yleissopimuksen 1 artiklan 4 kohdan osalta, joissa välimiesmenettely suljetaan niiden soveltamisalan ulkopuolelle.

44

Tämä poissulkeminen koskee välimiesmenettelyä kokonaisuudessaan, mukaan lukien kansallisissa tuomioistuimissa vireille pannut menettelyt (tuomio 25.7.1991, Rich, C-190/89, EU:C:1991:319, 18 kohta).

45

Tästä seuraa, että välitystuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva menettely kuuluu siis siinä jäsenvaltiossa sovellettavien kansallisen ja kansainvälisen oikeuden alaan, jossa tätä tunnustamista ja täytäntöönpanoa pyydetään, eikä asetuksen N:o 44/2001 alaan (ks. vastaavasti tuomio 13.5.2015, Gazprom, C-536/13, EU:C:2015:316, 41 kohta).

46

Vastaavasti asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 12 perustelukappaleessa korostetaan nyt, että tätä asetusta ei sovelleta kanteeseen tai tuomioon, joka koskee välitystuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa.

47

Tästä seuraa, että välitystuomion sisältöinen tuomio kuuluu asetuksen N:o 44/2001 1 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetyn välimiesmenettelyä koskevan poikkeuksen alaan, eikä siihen näin ollen voida soveltaa jäsenvaltioiden välistä vastavuoroista tunnustamista eikä se voi liikkua unionin oikeusalueella kyseisen asetuksen säännösten mukaisesti.

48

Tällaista tuomiota voidaan kuitenkin pitää asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuna tuomiona.

49

Ensinnäkin asetuksen N:o 44/2001 32 artiklassa annetusta tuomion käsitteen laajasta määritelmästä seuraa tältä osin, että tämä käsite kattaa kaikki jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisut, eikä siinä tehdä eroa kyseisen ratkaisun sisällön mukaan, kunhan tuomiojäsenvaltiossa on toimitettu tai on ollut mahdollisuus toimittaa eri menettelytavoin kontradiktorinen käsittely (ks. vastaavasti tuomio 7.4.2022, H Limited, C-568/20, EU:C:2022:264, 24 ja 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi tämä laaja määritelmä pätee kaikkien niiden kyseisen asetuksen säännösten osalta, joissa tätä käsitettä käytetään, erityisesti kyseisen asetuksen 34 artiklan 3 alakohdan osalta (ks. analogisesti tuomio 2.6.1994, Solo Kleinmotoren, C-414/92, EU:C:1994:221, 20 kohta).

50

Tällaista tulkintaa asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 alakohtaan sisältyvästä tuomion käsitteestä tukee tämän säännöksen tavoite eli jäsenvaltion sisäisen oikeusjärjestyksen integriteetin suojaaminen ja sen takaaminen, ettei jäsenvaltion yhteiskuntajärjestys häiriinny sen seurauksena, että sillä olisi velvollisuus tunnustaa toisessa jäsenvaltiossa annettu tuomio, joka on ristiriidassa sen omien tuomioistuinten samojen asianosaisten välillä antaman tuomion kanssa (ks. analogisesti tuomio 2.6.1994, Solo Kleinmotoren, C-414/92, EU:C:1994:221, 21 kohta).

51

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee toiseksi, että se, että jokin ala on suljettu asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalan ulkopuolelle, ei ole esteenä sille, että kyseistä alaa koskeva tuomio voi kuulua tämän asetuksen 34 artiklan 3 alakohdan soveltamisalaan ja olla näin ollen esteenä sellaisen toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamiselle, jonka kanssa se on ristiriidassa.

52

Unionin tuomioistuin on siten muun muassa pitänyt toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion kanssa ristiriidassa olevana sen jäsenvaltion, missä tunnustamista pyydetään, tuomioistuimen antamaa tuomiota, joka – koska se koski luonnollisten henkilöiden oikeudellista asemaa – ei kuulunut tämän tuomion 42 kohdassa mainitun yleissopimuksen soveltamisalaan, koska näillä kahdella tuomiolla oli toisensa pois sulkevat oikeusvaikutukset (ks. vastaavasti tuomio 4.2.1988, Hoffmann, 145/86, EU:C:1988:61, 25 kohta).

53

Näin ollen jäsenvaltiossa annettu välitystuomion sisältöinen tuomio voi olla asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettu tuomio, joka on esteenä toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamiselle kyseisessä jäsenvaltiossa, jos nämä tuomiot ovat ristiriidassa keskenään.

54

Tilanne on kuitenkin toinen siinä tapauksessa, että välitystuomio, jonka sisältöinen tämä tuomio on, on annettu olosuhteissa, joissa asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa tuomioistuinratkaisua ei olisi ollut mahdollista antaa siten, että kyseisen asetuksen säännöksiä ja perustavanlaatuisia tavoitteita noudatetaan.

55

Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. Ensimmäiseen ja toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi on siis otettava huomioon asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 alakohdan sanamuodon ja tavoitteen lisäksi myös tämän säännöksen asiayhteys ja kaikki kyseisellä asetuksella tavoitellut päämäärät (ks. vastaavasti tuomio 4.5.2010, TNT Express Nederland, C-533/08, EU:C:2010:243, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Nämä päämäärät heijastavat unionissa siviilioikeudellisissa asioissa tapahtuvan oikeudellisen yhteistyön taustalla olevia periaatteita, joita ovat siviilioikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden vapaa liikkuvuus, toimivaltaisten tuomioistuinten ennustettavuus ja näin ollen yksityisten oikeusvarmuus, asianmukainen lainkäyttö, se, että rinnakkaiset oikeudenkäynnit saadaan mahdollisimman vähiin, ja keskinäinen luottamus lainkäyttöön (ks. vastaavasti tuomio 4.5.2010, TNT Express Nederland, C-533/08, EU:C:2010:243, 49 kohta ja tuomio 19.12.2013, Nipponka Insurance, C-452/12, EU:C:2013:858, 36 kohta).

57

On lisättävä, että keskinäinen luottamus lainkäyttöön unionissa, mihin kyseisessä asetuksessa säädetyt tuomioistuinratkaisujen tunnustamista koskevat säännöt asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan perustuvat, ei ulotu välimiesoikeuksien antamiin välitystuomioihin eikä niiden sisältöisiin tuomioistuinratkaisuihin.

58

Tästä seuraa, että välitystuomiolla voi välitystuomion sisältöisen tuomion välityksellä olla vaikutuksia asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 alakohdan yhteydessä vain, jos tällä ei rajoiteta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin (ks. vastaavasti tuomio 25.5.2016, Meroni, C-559/14, EU:C:2016:349, 44 kohta) ja jos sen avulla on mahdollista saavuttaa päämäärät, jotka liittyvät siviilioikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden vapaaseen liikkuvuuteen ja keskinäiseen luottamukseen lainkäyttöön unionissa ehdoin, jotka ovat vähintään yhtä suotuisia kuin tässä asetuksessa säädetyt ehdot (ks. analogisesti tuomio 4.5.2010, TNT Express Nederland, C-533/08, EU:C:2010:243, 55 kohta ja tuomio 19.12.2013, Nipponka Insurance, C-452/12, EU:C:2013:858, 38 kohta).

59

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan välitystuomion sisällöstä ei ole voitu antaa asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan kuuluvaa tuomioistuinratkaisua ilman, että tämän asetuksen kahta perustavanlaatuista sääntöä – eli yhtäältä vakuutussopimukseen sisältyvän välityslausekkeen suhteellista vaikutusta ja toisaalta vireilläolovaikutusta – on jätetty noudattamatta.

60

Vakuutussopimukseen sisältyvän välityslausekkeen suhteellisesta vaikutuksesta on yhtäältä todettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että vakuutuksenantajan ja vakuutuksenottajan sopimaan oikeuspaikkalausekkeeseen ei voida vedota sellaista vakuutetun vahingon kärsinyttä osapuolta vastaan, joka haluaa nostaa kanteen suoraan vakuutuksenantajaa vastaan sopimukseen perustumattoman vahingonkorvausvastuun perusteella sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui, tai sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa sillä on kotipaikka, kunhan se on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2017, Assens Havn, C-368/16, EU:C:2017:546, 31 ja 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Tästä seuraa, että muun tuomioistuimen kuin sen, jossa suora kanne on jo nostettu, ei pitäisi katsoa olevansa toimivaltainen tällaisen välityslausekkeen perusteella, jotta asetuksella N:o 44/2001 tavoiteltu päämäärä eli vahinkoa kärsineiden suojaaminen suhteessa asianomaiseen vakuutuksenantajaan voidaan taata, sillä muutoin tätä vahingon kärsineen oikeutta loukattaisiin (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2017, Assens Havn, C-368/16, EU:C:2017:546, 36 ja 41 kohta).

62

Tämä päämäärä suojata vahinkoa kärsineitä kuitenkin vaarantuisi, jos asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 alakohdassa tarkoitettuna ratkaisuna, ”joka on annettu samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, missä tunnustamista pyydetään”, voitaisiin pitää sellaisen välitystuomion sisältöistä tuomiota, jossa välimiesoikeus on todennut olevansa toimivaltainen asianomaiseen vakuutussopimukseen sisältyvän tällaisen välityslausekkeen perusteella.

63

Kuten pääasian olosuhteet osoittavat, se, että katsottaisiin, että tällainen tuomio voisi olla esteenä vahinkoa kärsineen nostaman suoran vahingonkorvauskanteen johdosta toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamiselle, olisi omiaan estämään vahingon kärsinyttä saamasta tosiasiallista korvausta sille aiheutuneesta vahingosta.

64

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee vireilläolovaikutuksen osalta toisaalta, että välimiesmenettelyn aloittamisajankohtana eli 16.1.2012 espanjalaisissa tuomioistuimissa oli jo vireillä muun muassa Espanjan valtion ja London P&I Clubin välinen oikeudenkäynti.

65

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että espanjalaisissa tuomioistuimissa nostetut siviilikanteet oli annettu tiedoksi London P&I Clubille kesäkuussa 2011 ja että ainoa välimies oli kehottanut Espanjan kuningaskuntaa osallistumaan London P&I Clubin Lontoossa käynnistämään välimiesmenettelyyn.

66

Koska asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan 1 kohdassa viitataan ”samojen asianosaisten väli[siin] – – kantei[siin]” edellyttämättä kuitenkaan, että kyseessä oleviin menettelyihin tosiasiallisesti osallistutaan, on katsottava, että samat asianosaiset ovat olleet osallisina tämän tuomion 64 kohdassa tarkoitetuissa menettelyissä (ks. vastaavasti tuomio 19.10.2017, Merck, C-231/16, EU:C:2017:771, 31 ja 32 kohta).

67

Lopuksi on todettava, että näillä menettelyillä on sama kohde ja sama peruste eli se, onko London P&I Club mahdollisesti vastuussa Espanjan valtiota kohtaan aluksen haaksirikosta aiheutuneista vahingoista London P&I Clubin ja Prestige-aluksen omistajien välisen vakuutussopimuksen perusteella.

68

Tältä osin unionin tuomioistuin on asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan 1 kohtaa tulkitessaan katsonut, että kanteella, jolla vaaditaan toteamaan, että vastaaja vastaa vahingosta, ja velvoittamaan tämä korvaamaan vahinko, on sama peruste ja sama kohde kuin kyseisen vastaajan nostamalla negatiivisella vahvistuskanteella, jolla vaaditaan toteamaan, ettei tämä ole vastuussa kyseisestä vahingosta (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2013, Nipponka Insurance, C-452/12, EU:C:2013:858, 42 kohta ja tuomio 20.12.2017, Schlömp, C-467/16, EU:C:2017:993, 51 kohta). Nyt esillä olevassa asiassa Espanjassa nostettujen siviilikanteiden kohteena oli muun muassa London P&I Clubin vastuun toteaminen tässä jäsenvaltiossa, kun taas London P&I Clubin Lontoossa käynnistämän välimiesmenettelyn kohteena oli negatiivinen vahvistaminen tämän vastuun osalta.

69

Tällaiset olosuhteet vastaavat vireilläolovaikutustilannetta, jossa tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on asetuksen N:o 44/2001 27 artiklan mukaisesti omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen, ja tuon tuomioistuimen toimivallan vuoksi jätettävä asia tutkimatta.

70

Kuten tämän tuomion 56 kohdassa on korostettu, rinnakkaisten oikeudenkäyntien riskin minimoiminen, johon tällä säännöksellä pyritään, on yksi unionissa tapahtuvan siviilioikeudellisen yhteistyön taustalla olevista tavoitteista ja periaatteista.

71

Tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu välitystuomion sisältöisen tuomion antamista varten, tehtävänä on varmistaa, että asetuksen N:o 44/2001 säännöksiä ja perustavanlaatuisia tavoitteita on noudatettu, jotta voidaan estää niiden kiertäminen esimerkiksi siten, että välimiesmenettely saatetaan päätökseen ottamatta samalla huomioon vakuutussopimukseen sisältyvän välityslausekkeen suhteellista vaikutusta ja vireilläoloa koskevia kyseisen asetuksen 27 artiklan sääntöjä. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ja istunnossa käydyistä keskusteluista käy kuitenkin ilmi, ettei tällaista varmistusta ole tehty High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionissa (Commercial Court) eikä myöskään Court of Appealissa (England & Wales) (Civil Division), eikä kumpikaan näistä kahdesta tuomioistuimesta ole myöskään esittänyt unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan mukaista ennakkoratkaisupyyntöä.

72

Tällaisissa olosuhteissa pääasiassa kyseessä olevan kaltainen välitystuomion sisältöinen tuomio ei voi olla asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 alakohdan nojalla esteenä toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamiselle.

73

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion tuomioistuimen antama välitystuomion sisältöinen tuomio ei ole tässä säännöksessä tarkoitettu tuomio silloin, kun tämän jäsenvaltion tuomioistuin ei ole voinut antaa tuomiota, jonka tulos vastaa tämän välitystuomion tulosta, jättämättä huomiotta tämän asetuksen säännöksiä ja perustavanlaatuisia tavoitteita ja erityisesti asianomaiseen vakuutussopimukseen sisältyvän välityslausekkeen suhteellista vaikutusta sekä kyseisen asetuksen 27 artiklassa olevia vireilläoloa koskevia sääntöjä, joten kyseinen tuomio ei voi olla esteenä toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman tuomion tunnustamiselle mainitussa jäsenvaltiossa.

74

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa tulkittava siten, että siinä tapauksessa, että välitystuomion sisältöiseen tuomioon ei sovelleta tämän asetuksen 34 artiklan 3 alakohtaa, 1 alakohdan perusteella on mahdollista kieltäytyä toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sillä perusteella, että tämä tuomio on vastoin oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), koska siinä ei oteta huomioon ensin mainittuun tuomioon liittyvää oikeusvoimaa.

75

Tässä yhteydessä on todettava, että nyt käsiteltävässä asiassa kahteen ensimmäiseen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee, että se, ettei asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 alakohtaa sovelleta tämän tuomion 29 kohdassa tarkoitettuun tuomioon, johtuu siitä, että välimiesmenettely, joka johti kyseisessä tuomiossa vahvistettuun välitystuomioon, oli saatettu päätökseen ottamatta huomioon tämän asetuksen 27 artiklassa säädettyjä vireilläoloa koskevia sääntöjä ja asianomaiseen vakuutussopimukseen sisältyvän välityslausekkeen suhteellista vaikutusta.

76

Näissä olosuhteissa ei voida katsoa, että se, että kyseistä tuomiota ei väitetysti ole noudatettu tämän tuomion 34 kohdassa mainitussa 1.3.2019 annetussa täytäntöönpanomääräyksessä, joka on annettu menettelyssä, jota kyseisessä tuomiossa itsessään ei ole otettu huomioon, voisi olla vastoin Yhdistyneen kuningaskunnan oikeusjärjestyksen perusteita.

77

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on joka tapauksessa niin, että asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava suppeasti, koska sillä rajoitetaan yhden asetuksella tavoitellun perustavanlaatuisen päämäärän toteuttamista. Siihen voidaan vedota ainoastaan poikkeustilanteissa (tuomio 25.5.2016, Meroni, C-559/14, EU:C:2016:349, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78

Unionin tuomioistuin on jo katsonut, että oikeusjärjestyksen perusteiden käsitteeseen (ordre public) vetoaminen on poissuljettua, kun asia koskee ulkomaisen tuomion yhteensopivuutta kansallisen tuomion kanssa (tuomio 4.2.1988, Hoffmann, 145/86, EU:C:1988:61, 21 kohta).

79

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 77 kohdassa todennut ja Ranskan hallitus on huomauttanut, unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut säännellä asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 3 ja 4 alakohdassa tyhjentävästi kysymystä aiemmin annetun tuomion oikeusvoimasta ja erityisesti kysymystä siitä, onko tunnustettava tuomio ristiriidassa tämän aiemman tuomion kanssa, minkä vuoksi tässä yhteydessä ei ole mahdollista vedota tämän asetuksen 34 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuun oikeusjärjestyksen perusteisiin perustuvaan poikkeukseen.

80

Edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 34 artiklan 1 alakohtaa on tulkittava siten, että siinä tapauksessa, että välitystuomion sisältöiseen tuomioon ei sovelleta tämän asetuksen 34 artiklan 3 alakohtaa, toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta ei voida kieltäytyä sillä perusteella, että se on vastoin oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), koska tässä tuomiossa ei oteta huomioon ensin mainitun tuomion oikeusvoimaa.

81

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: