–

Promociones Oliva Park SL, edustajinaan J. Terrón Díaz ja S. J. Llopis Nadal, abogados,

–

Espanjan hallitus, asiamiehinään aluksi A. Rubio González, sittemmin S. Centeno Huerta,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Armenia, O. Beynet ja P. Arenas,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16.12.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY (EUVL 2009, L 9, s. 12) 1 artiklan 2 kohdan, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (EUVL 2009, L 140, s. 16) 1 artiklan, 2 artiklan k alakohdan, 3 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 3 kohdan a alakohdan ja sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY (EUVL 2009, L 211, s. 55) 32–34 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Promociones Oliva Park SL (jäljempänä Oliva Park) ja Tribunal Económico Administrativo Regional de la Comunidad Valenciana (taloudellis-hallinnollinen valituslautakunta, Valencia, Espanja) (jäljempänä TEAR) ja jossa on kyse verovuosina 2013–2016 sähköntuotannon arvosta kannettavana verona (jäljempänä IVPEE) maksettujen oma-aloitteisten suoritusten oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä.

3

Direktiivin 2008/118 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä vahvistetaan yleinen järjestelmä, joka koskee seuraavien tavaroiden (jäljempänä ’valmisteveron alaiset tavarat’) kulutuksesta välittömästi tai välillisesti kannettavaa valmisteveroa:

– –

2.   Jäsenvaltiot voivat erityistarkoituksissa kantaa myös muita välillisiä veroja valmisteveron alaisista tavaroista, jos nämä verot ovat valmisteveron tai arvonlisäveron perusteen määrittämistä, veron määrän laskentaa sekä verosaatavan syntymistä ja valvontaa koskevien unionin verosääntöjen mukaisia, verovapautuksia koskevat säännökset pois lukien.

– –”

4

Direktiivin 2009/28 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Aihe ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”Tällä direktiivillä luodaan yhteiset puitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiselle. Siinä asetetaan sitovat kansalliset tavoitteet, jotka koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisosuutta energian kokonaisloppukulutuksesta ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta liikenteessä. – –”

5

Tämän direktiivin 2 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, toisen kohdan k alakohdassa määritellään, että ”tukijärjestelmällä” tarkoitetaan ”jäsenvaltion tai tiettyjen jäsenvaltioiden käyttämää välinettä, järjestelmää tai mekanismia, joka edistää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä alentamalla tällaisen energian kustannuksia, korottamalla sen mahdollista myyntihintaa tai lisäämällä tällaisen energian ostomääriä uusiutuvan energian velvoitteen avulla tai muulla tavalla. Edellä mainittu sisältää muun muassa investointituen, verovapaudet tai ‑helpotukset, veronpalautukset, uusiutuvan energian velvoitteen tukijärjestelmät kuten ne, joissa käytetään vihreitä sertifikaatteja, sekä syöttötariffimaksujen ja lisähintamaksujen kaltaiset suorat hintatukijärjestelmät”.

6

Mainitun direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä koskevat pakolliset kansalliset kokonaistavoitteet ja toimenpiteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 5–11 artiklan mukaisesti laskettu uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on vuonna 2020 vähintään yhtä suuri kuin liitteessä I olevassa A osassa olevan taulukon kolmannessa sarakkeessa asetettu kansallinen kokonaistavoite uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle kyseisenä vuonna. – –

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tehokkaasti suunnitellut toimenpiteet sen varmistamiseksi, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on sama tai suurempi kuin liitteessä I olevassa B osassa kuvatussa ohjeellisessa kehityspolussa esitetty osuus.

3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat soveltaa muun muassa seuraavia toimenpiteitä:

– –”

7

Direktiivin 2009/72 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde ja soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan yhteiset säännöt sähkön tuotannolle, siirrolle, jakelulle ja toimitukselle sekä kuluttajansuojaa koskevat säännöt, jotta voidaan tehostaa ja yhdentää [Euroopan unionin] kilpailulle avoimia sähkömarkkinoita. Siinä annetaan säännöt, jotka koskevat sähköalan järjestämistä ja toimintaa, avointa markkinoille pääsyä, tarjouskilpailuihin sovellettavia perusteita ja menettelyjä, lupien myöntämistä ja verkkojen käyttöä. – –”

8

Direktiivin 2009/72 32–34 artikla, jotka ovat sen VIII luvussa, jonka otsikko on ”Verkkoon pääsyn järjestäminen”, sisältää verkkoon pääsyä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

9

Kyseisen direktiivin 32 artiklan, jonka otsikko on ”Kolmannen osapuolen pääsy verkkoon”, 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmansien osapuolten siirto- ja jakeluverkkoihin pääsyä varten luodaan järjestelmä, jota sovelletaan puolueettomasti ja syrjimättömästi verkon käyttäjien välillä.

10

Mainitun direktiivin 33 artikla, jonka otsikko on ”Markkinoiden avaaminen ja vastavuoroisuus”, koskee sähkömarkkinoiden avaamista ja vastavuoroisuutta, ja saman direktiivin 34 artikla, jonka otsikko on ”Erilliset linjat”, koskee toimenpiteitä, joilla taataan pääsy suoriin linjoihin kaikille kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneille sähköntuottajille, sähköntoimittajille ja vaatimukset täyttäville asiakkaille.

11

Kestävää energiankäyttöä edistävistä verotoimenpiteistä 27.12.2012 annetun lain 15/2012 (Ley 15/2012 de medidas fiscales para la sostenibilidad energética; BOE nro 312, 28.12.2012, s. 88081) johdanto-osassa todetaan seuraavaa:

”I. Tämän lain tavoitteena on mukauttaa verojärjestelmämme siten, että energiankäyttö olisi tehokkaampaa, ympäristöystävällisempää ja kestävämpää – –

– –

Tämän lain oikeusperustana on perustuslain 45 § – –. Siten yksi tämän verouudistuksen kulmakivistä on sähköenergiantuotannosta aiheutuvien ympäristökustannusten sisällyttäminen hintoihin – –. Tämän lain on toimittava kimmokkeena energiatehokkuutemme parantamiseen siten, että samalla varmistetaan luonnonvarojen parempi hoito ja uuden kestävän kehityksen mallin kehittäminen edelleen sekä taloudellisesta että sosiaalisesta näkökulmasta ja myös ympäristön näkökulmasta.

– –

Tätä tarkoitusta varten tässä laissa otetaan käyttöön seuraavat kolme uutta veroa: [IVPEE] – –

II. Tätä varten ja myös talousarvion tasapainon edistämiseksi tämän lain I osastossa otetaan käyttöön välitön ja reaalinen sähköenergian tuotannon arvoa koskeva vero, joka kannetaan sähköenergian tuotannosta ja siirrosta Espanjan sähköverkkoon.

Tämä vero kannetaan sellaisten sähköenergian tuottajien taloudellisesta kapasiteetista, joiden laitokset yhtäältä ovat tehneet huomattavia investointeja sähkön siirto- ja jakeluverkkoihin voidakseen siirtää niihin tuottamansa energian ja jotka toisaalta aiheuttavat itse tai näiden verkkojen olemassaolon ja kehittämisen vuoksi kiistattomia ympäristövaikutuksia ja samalla huomattavia kuluja, jotka ovat tarpeen tarjonnan takaamiseksi. Veroa kannetaan kaikkien sähköntuotantolaitosten tuotannosta.”

12

Kyseisen lain 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”[IVPEE] on välitön ja reaalinen vero, jota kannetaan sähkön tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon kunkin jäljempänä 4 §:ssä mainitun laitoksen välityksellä nettosähköntuottona mitattuna.”

13

Mainitun lain 2 §:ssä, joka koskee IVPEE:n alueellista soveltamisalaa, säädetään, että tätä veroa kannetaan koko Espanjan alueella.

14

Lain 15/2012 4 §:n 1 ja 2 momentissa määritetään IVPEE:n verotettava tapahtuma seuraavasti:

”1.   Verotettava tapahtuma on kaikissa – – sähköalasta 27.11.1997 annetun lain 54/1997 (Ley 54/1997 del Sector Eléctrico; BOE nro 285, 28.11.1997, s. 35097) IV osastossa tarkoitetuissa laitoksissa tapahtuva sähkön tuotanto ja siirto sähköverkkoon, mukaan lukien Espanjan mantereen ja saarten ja Espanjan mantereen ulkopuolisten alueiden sähköverkkoihin, nettosähköntuottona mitattuna.

2.   Tässä laissa tarkoitettu nettotuotanto vastaa vaihtovirtageneraattoreiden liittimistä mitattua energiaa, josta vähennetään sähkön tuotannosta aiheutuva kulutus ja hävikki verkkoon liittämiskohtaan saakka.”

15

Lain 15/2012 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Verovelvollisia ovat luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt ja 17.12.2003 annetun yleisen verolain 58/2003 [(Ley 58/2003 General Tributaria; BOE nro 302, 18.12.2003, s. 44987)] 35 §:n 4 momentissa tarkoitetut verosubjektit, jotka harjoittavat edellä 4 §:ssä mainittua toimintaa.”

16

Lain 15/2012 6 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Veron määräytymisperusteena on kokonaistulo, jonka verovelvollinen saa kussakin laitoksessa tapahtuvasta sähkön tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon nettosähköntuottona mitattuna kyseisellä verokaudella.

Kokonaistulon laskennassa otetaan huomioon kaikissa [lakiin 54/1997] perustuvissa taloudellisissa korvausjärjestelmissä kyseisellä verokaudella vahvistetut korvaukset sekä Espanjan saarilla ja Espanjan mantereen ulkopuolisilla alueilla sovellettavassa sähkön tuotantoa ja siirtoa sähköverkkoihin koskevassa erityisessä taloudellisessa korvausjärjestelmässä vahvistetut korvaukset.”

17

Lain 15/2012 8 §:n mukaan IVPEE:n verokanta on 7 prosenttia.

18

Saman lain 10 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Verovelvollisen on suoritettava vero oma-aloitteisesti ja maksettava veron määrä sitä kuukautta seuraavan marraskuun kuluessa, jona vero erääntyy maksettavaksi – –

2.   Seuraavan vuoden toukokuun, syyskuun, marraskuun ja helmikuun ensimmäisen ja 20. päivän välisenä aikana verovelvollisen, joka toteuttaa verotettavan tapahtuman, on suoritettava maksu, joka vastaa kunkin kalenterivuoden kolmen, kuuden, yhdeksän tai 12 kuukauden jaksoa – –

3.   Eriin jaetut maksut lasketaan sen sähköenergian nettotuotannon arvon perusteella, joka on kertynyt verokauden alusta edellisessä momentissa tarkoitetun kolmen, kuuden, yhdeksän tai kahdentoista kuukauden ajanjakson loppuun saakka, soveltamalla tämän lain 8 §:ssä säädettyä verokantaa – –

Tässä tarkoituksessa tuotannon arvoksi katsotaan se kokonaismäärä, jonka verovelvollinen saa sähköenergian (energian nettotuotanto) tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon kussakin laitoksessa vastaavana ajanjaksona.

– –”

19

Saman lain toisessa lisäsäännöksessä säädetään seuraavaa:

”Valtion yleisistä talousarvioista annetussa laissa säädetään vuosittain, että [lain 54/1997] 13 §:ssä tarkoitetut sähköverkon kustannukset rahoitetaan summalla, joka vastaa seuraavien erien yhteismäärää:

– –”

20

Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklan mukaisesti lähettämään selvennyspyyntöön antamassaan vastauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoitti sähköntuotannon tulosta, joka on lain 15/2012 6 §:n nojalla IVPEE:n veron peruste, että tätä tuloa säädeltiin alun perin lain 54/1997 16 §:ssä, jota oli osittain muutettu sähköalan rahoitusvakauden takaamiseksi suoritettavista kiireellisistä toimenpiteistä 12.7.2013 annetulla kuninkaan asetuksella 9/2013 (Real Decreto-ley 9/2013 por el que se adoptan medidas urgentes para garantizar la estabilidad financiera del sistema eléctrico; BOE nro 167, 13.7.2013, s. 52106), ja että tämä laki on korvattu sähköalasta 26.12.2013 annetulla lailla 24/2013 (Ley 24/2013 del Sector Eléctrico; BOE nro 310, 27.12.2013, s. 105198), joka tuli voimaan 28.12.2013.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmensi tässä vastauksessa, että lain 24/2013 ensimmäisen siirtymäsäännöksen 1 momentin mukaan lain 54/1997 vastaavia säännöksiä sovellettiin edelleen niin kauan kuin lain 24/2013 tiettyjen säännösten täytäntöön panemiseksi tarvittavia kyseisen lain soveltamissääntöjä ei ole annettu. Näin ollen vuosina 2013–2016 laissa 15/2012 tarkoitettua sähköntuotannon tuloa sääntelevä säännöstö oli – siltä osin kuin kyse on kaikista soveltamissääntöjä edellyttävistä seikoista, joiden osalta näitä sääntöjä ei ollut annettu ennen näiden varainhoitovuosien päättymistä – laki 54/1997. Vastauksista, joita tähän menettelyyn osallistuvat osapuolet ovat antaneet unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin, ilmenee tältä osin, että laissa 15/2012 ja laissa 54/1997 säädetyt korvauksen osat ovat pääosin samat.

22

Lain 24/2013 14 §:n 5–7 momentissa säädetään seuraavaa:

”5.   Tuotannosta saatu korvaus sisältää seuraavat osatekijät:

6.   Hallitus voi määrittää lisäkorvauksen osan, jolla katetaan Espanjan mantereen ulkopuolisten alueiden sähköjärjestelmissä harjoitettavaan sähköenergian tuotantoon tehtävien investointien ja tämän tuotannon harjoittamisen kustannusten ja tästä tuotannosta saatujen tulojen välinen erotus – –

7.   Hallitus voi poikkeuksellisesti ottaa käyttöön erityisen korvausjärjestelmän, jonka tarkoituksena on kannustaa uusiutuvista energialähteistä, tehokkaasta yhteistuotannosta ja jäämistä peräisin olevan sähkön tuotantoa, kun on velvollisuus saavuttaa Euroopan unionin direktiiveissä tai muissa säännöksissä tarkoitetut energiatavoitteet tai jos tällaisen järjestelmän käyttöönotto edellyttää energiakustannusten ja ulkoisen energiariippuvuuden vähentämistä – –

– –”

23

Oliva Park esitti Oficina Gestora de Impuestos Especiales de Valencialle (Valencian valmisteverotusvirasto, Espanja) vaatimuksen sen verovuosina 2013–2016 maksamien IVPEE:n oma-aloitteisten suoritusten oikaisemisesta ja 12609,58 euron veronpalautuksesta.

24

Koska näitä vaatimuksia ei hyväksytty, Oliva Park teki TEARille oikaisuvaatimuksen, joka hylättiin 28.9.2017 tehdyllä päätöksellä.

25

Oliva Park nosti tästä viimeksi mainitusta päätöksestä kanteen Tribunal Superior de Justicia de la Comunidad Valencianassa (Valencian itsehallintoalueen ylioikeus, Espanja).

26

Oliva Park väittää kanteensa tueksi muun muassa, että IVPEE on unionin oikeuden ja erityisesti direktiivien 2008/118, 2009/28 ja 2009/72 vastainen.

27

Oliva Park väittää erityisesti IVPEE:n väitetystä ristiriidasta direktiivin 2008/118 kanssa, että kyseinen vero, joka kannetaan muiden samasta tavarasta tai palvelusta kannettavien verojen lisäksi, on tosiasiallisesti välillinen vero, jota kannetaan uusiutuvia lähteitä käyttävästä sähköntuotannosta, jota kantajan mukaan syrjitään muita kuin uusiutuvia lähteitä käyttävään sähköntuotantoon nähden, koska näiden välillä ei tehdä eroa tuotannon intensiivisyyden ja ympäristökuormituksen mukaan. Kyseinen yhtiö vetoaa myös siihen, ettei IVPEE:llä ole toiminnallista tarkoitusta, sekä markkina- ja elinkeinovapauden loukkaamiseen.

28

Espanjan hallitus puolestaan kiistää tämän väitteen ja väittää, että IVPEE on kuluttajaa rasittamaton välitön vero, jota kannetaan sähköenergian tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon ja jolla on ympäristönsuojeluun liittyvä erityinen tarkoitus, ja ettei saastuttaja maksaa ‑periaate koske tätä veroa eikä uusiutuvan sähkön tuottajia syrjitä, kun on kyse mahdollisuudesta saada takaisin IVPEE:stä aiheutuva verokustannus. Kyseinen vero ei siis ole unionin oikeuden vastainen.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että sillä on useita syitä esittää ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle. Vaikka IVPEE on nimittäin säädetty välittömäksi veroksi, se on luonteeltaan ja olennaisilta ominaisuuksiltaan välillinen vero. Samoin on niin, että vaikka tällä verolla on nimellisesti ympäristönsuojeluun liittyvä tarkoitus, se on lähtökohtaisesti verotulojen saamiseksi kannettava vero, jolla ei ole erityistä tarkoitusta ja jonka peruste ei ole muu kuin fiskaalinen. Sen lisäksi, että sähköntuotantoa uusiutuvista energianlähteistä syrjitään, IVPEE:llä vääristetään sähkön sisämarkkinoita ja rajoitetaan vapaata kilpailua.

30

Kyseinen tuomioistuin toteaa, että vaikka laissa 15/2012 IVPEE määriteltiin välittömäksi veroksi, jonka tavoitteena oli, kuten sen johdanto-osassa täsmennettiin, ”sähköntuotannosta aiheutuvien ympäristökustannusten sisällyttäminen hintoihin”, se katsoo kuitenkin, että tämä määrittely ei vastaa sen tosiasiallista luonnetta. Tässä verossa ei nimittäin ensinnäkään oteta mitenkään huomioon verovelvollisen ominaispiirteitä, sähköntuotantolähdettä eikä siirto- ja jakeluverkkojen käytön intensiivisyyttä.

31

Toiseksi erotuksena välittömistä veroista kyseisen veron määräytymisperusteena eivät ole verovelvollisten nettotulot vaan bruttotulot, koska tämä vero kannetaan kaikista taloudellisista korvauksista, jotka saadaan sähkön tuotannosta ja sähköenergian syöttämisestä verkkoon.

32

Kolmanneksi vaikka progressiivisuuden periaate edellyttää, että talouden toimija, joka saastuttaa eniten, maksaa eniten, IVPEE:n verokanta on kaikkien verovelvollisten osalta 7 prosenttia.

33

Neljänneksi ei ole säädetty mistään vapautuksesta tai hyvityksestä, joka perustuisi uusiutuvien lähteiden käyttöön sähköntuotannossa tai verovelvollisten toiminnan ympäristövaikutuksiin. Näin ollen suositaan toimijoita, jotka tuottavat sähköä uusiutumattomista energianlähteistä.

34

Viidenneksi päätelmää, jonka mukaan IVPEE on välillinen vero, tukee se, että kyseisen veron kantaa Dependencia de Aduanas e Impuestos Especiales de la Agencia Tributaria (verohallinnon tulli- ja valmisteveroyksikkö, Espanja), koska valmisteverot ovat jo määritelmän mukaan välillisiä veroja.

35

Kuudenneksi IVPEE:n aiheuttama verorasitus kohdistuu kuluttajiin sähkön loppuhintana. Lisäksi tämä vero on sisällytetty uusiutuvia lähteitä käyttävien sähköntuotantolaitosten korvausjärjestelmään nimenomaan toimintakustannuksena, joka siirtyy kuluttajien maksettavaksi.

36

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tästä seuraa, että IVPEE on ominaisuuksiltaan kulutusvero, sillä sen olennaiset osatekijät liittyvät kiistatta kulutukseen. Sitä nimittäin kannetaan sähkön tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon muiden toimijoiden kuin tuottajan itsensä käytettäväksi, ja sähkön tuottamiseen liittyvä kulutus ja hävikki sähköverkkoon liittämispaikkaan saakka on nimenomaisesti suljettu sen veron perusteen ulkopuolelle.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo myös, että IVPEE on unionin oikeuden vastainen, koska sillä ei ole erityistä tarkoitusta. Huolimatta siitä, että lain 15/2012 johdanto-osasta ilmenee, että IVPEE:n tarkoituksena on yhdenmukaistaa Espanjan verojärjestelmää ja edistää energiatehokkaampaa ja ympäristöä säästävämpää energiankulutusta, sen kantamisella ei ole mitään erityistä tai muuta kuin fiskaalista tarkoitusta, eikä sen tarkoituksena ole konkreettisten ympäristönsuojelutoimien rahoittaminen vaan pelkästään tulonsaanti. Tältä osin IVPEE:n kantamisella pyritään kattamaan toimitusvarmuuden ylläpitämisestä aiheutuvat hyvin korkeat kustannukset ja erityisesti korvaamaan sähköenergian tuotanto-, siirto-, jakelu- ja markkinointitoiminnat. Lisäksi Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja) on katsonut, ettei mikään IVPEE:n rakenneosista heijasta ympäristönsuojelutavoitetta.

38

Lisäksi tämän veron verotettavalla tapahtumalla ei ole mitään yhteyttä ympäristötavoitteeseen eikä siinä tehdä mitään eroa sähkön tuottamiseen käytetyn teknologian ympäristövaikutusten nojalla.

39

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin epäilee myös IVPEE:n yhteensopivuutta direktiivin 2009/28 1 artiklan 2 kohdan kanssa. Koska tämä vero ei nimittäin ole kustannuksiin nähden oikeasuhteinen, se voisi tehdä uusiutuvia lähteitä käyttävästä energiantuotannosta vähemmän houkuttelevaa.

40

Lisäksi koska Espanjaan tuodusta energiasta ei kanneta IVPEE:tä, kyseisellä verolla suositaan muiden jäsenvaltioiden sähköntuottajia ja se näin ollen vääristää kilpailua SEUT 107 artiklan 1 kohdan vastaisesti. Tällaisen kilpailunvastaisen edun käyttöön ottaminen muille kuin kotimaisille tuottajille vaikuttaa myös tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen, sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen, joista säädetään direktiivissä 2009/72, jossa edellytetään, että kolmansien osapuolten pääsy kyseiseen verkkoon on varmistettava puolueettomasti ja syrjimättömästi.

41

Tribunal Superior de Justicia de la Comunidad Valenciana on tämän vuoksi päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

42

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään verosta, joka kannetaan sähköenergian tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon kyseisen jäsenvaltion alueella ja jonka veron perusteena on verovelvollisen näiden toimintojen harjoittamisesta saamien tulojen kokonaismäärä.

43

Aluksi on todettava, että IVPEE on luokiteltu lain 15/2012 johdanto-osassa välittömäksi veroksi, joka kannetaan ”sähkön tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon” eli ”sähköntuottajien taloudellisesta kapasiteetista”. Espanjan hallitus täsmentää tältä osin, että tämä vero on tarkoitettu välittömäksi veroksi ja että sen verorasitusta ei voida vyöryttää loppukuluttajalle, kun otetaan huomioon Espanjan sähkömarkkinoiden toiminta.

44

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin pääasian kantajan tavoin, että tästä välittömäksi veroksi luokittelusta huolimatta IVPEE on ominaispiirteidensä nojalla välillinen vero, jonka verorasitus vyörytetään sähkön loppukuluttajalle, ja kuuluu sellaisena direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan.

45

Tässä yhteydessä veron, tullin tai maksun luokittelu unionin oikeuden näkökulmasta kuuluu unionin tuomioistuimen tehtäviin, ja tämä määrittelee veron sen objektiivisten ominaisuuksien perusteella riippumatta sen luokittelusta kansallisessa oikeudessa (tuomio 18.1.2017, IRCCS – Fondazione Santa Lucia, C‑189/15, EU:C:2017:17, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Esitettyyn kysymykseen vastaamiseksi on näin ollen määritettävä, voidaanko IVPEE luokitella direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi muuksi välilliseksi veroksi, joka kannetaan valmisteveron alaisesta tavarasta, tässä tapauksessa sähköstä.

47

Mainitun direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan sillä otetaan käyttöön yleinen järjestelmä, joka koskee tässä säännöksessä lueteltujen tavaroiden kulutuksesta välittömästi tai välillisesti kannettavaa valmisteveroa; näitä tavaroita ovat muun muassa direktiivin 2003/96 soveltamisalaan kuuluva sähkö. Direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat erityistarkoituksissa kantaa myös muita välillisiä veroja valmisteveron alaisista tavaroista, jos nämä verot ovat valmisteveroon tai arvonlisäveroon sovellettavien unionin verosääntöjen mukaisia.

48

Kuten unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, tämä direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohta, jolla pyritään ottamaan huomioon jäsenvaltioiden verotusperinteiden moninaisuus alalla ja se, että välilliseen verotukseen turvaudutaan usein muun kuin budjettipolitiikan toteuttamiseksi, antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää paitsi vähimmäismääräisestä valmisteverosta myös muista omiin erityistarkoituksiinsa tähtäävistä välillisistä veroista. Kyseisessä säännöksessä käytetyllä muiden välillisten verojen käsitteellä tarkoitetaan näin ollen direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tavaroiden kulutukseen kohdistuvia, erityistarkoituksessa kannettavia muita välillisiä veroja kuin viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettuja valmisteveroja (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2015, Kernkraftwerke Lippe-Ems, C-5/14, EU:C:2015:354, 58 ja 59 kohta).

49

Näin ollen sen ratkaisemiseksi, voidaanko IVPEE katsoa direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvaksi, on ensin selvitettävä, onko tämä vero direktiivissä 2003/96 tarkoitettuun sähkön kulutukseen suoraan tai välillisesti kohdistuva välillinen vero. (ks. analogisesti tuomio 4.6.2015, Kernkraftwerke Lippe-Ems, C‑5/14, EU:C:2015:354, 60 kohta).

50

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että IVPEE:n verotettavana tapahtumana on sähköntuotanto ja sähkön siirto sähköverkkoon eli energian nettotuotanto, joka on määritelty laissa 15/2012 energiaksi, josta vähennetään sähkön tuotantoon liittyvä kulutus ja sähköverkkoon liittämiskohtaan saakka aiheutuneet häviöt.

51

Lisäksi on selvää, että IVPEE:tä ei kanneta suoraan sähkön kuluttajilta vaan sitä tuottavilta ja verkkoon siirtäviltä taloudellisilta toimijoilta (ks. analogisesti tuomio 4.6.2015, Kernkraftwerke Lippe-Ems, C-5/14, EU:C:2015:354, 64 kohta).

52

On totta, että verorasitus saattaisi periaatteessa kohdistua välillisesti kokonaan sähkön loppukäyttäjään, jos tuottaja sisällyttäisi veron määrän jokaisen kulutukseen luovutetun tuoteyksikön hintaan, jolloin vero olisi neutraali tuottajan kannalta (ks. vastaavasti tuomio 4.6.2015, Kernkraftwerke Lippe-Ems, C‑5/14, EU:C:2015:354, 64 kohta).

53

Käsiteltävässä asiassa tilanne ei kuitenkaan ole tällainen.

54

Ensinnäkin nimittäin, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, veron vyöryttämistä koskevaa muodollista mekanismia ei ole. Tällaisessa tilanteessa se, että IVPEE:n soveltaminen aiheuttaa energian hinnan nousun ja näin ollen sähkölaskun suurentumisen kaikkien loppukuluttajien osalta, ei yksinään riitä sen toteamiseen, että tämä vero vyörytetään kokonaisuudessaan näille kuluttajille. Päinvastaisessa tapauksessa kaikkia sähköntuottajien maksamia veroja, joilla on vähäinenkin vaikutus kuluttajien maksamaan sähkön lopulliseen hintaan, olisi pidettävä direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna välillisenä verona siitä huolimatta, että tällaisen veron ja sähkön kulutuksen välillä ei ole suoraa ja erottamatonta yhteyttä.

55

Toiseksi IVPEE:n laskentatavasta on todettava, että kyseisen veron peruste muodostuu kokonaissummasta, jonka verovelvollinen saa sähkön tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon, ja tähän summaan sovelletaan yhtenäistä verokantaa, joka on 7 prosenttia.

56

Kuten unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, kyseisen määrän laskentaan sisältyy lain 15/2012 6 §:n nojalla sähköntuotantotoiminnasta maksettava korvaus. Lakien 54/1997 ja 24/2013 merkityksellisten säännösten mukaan tämä korvaus käsittää vuorokautisilla ja päivänsisäisillä markkinoilla myydyn sähköenergian, josta maksetaan korvaus tarjonnan ja kysynnän välisen tasapainohinnan perusteella, mukauttamispalvelut, jotka ovat tarpeen asianmukaisen toimituksen takaamiseksi kuluttajille, valmiusmekanismista johtuva korvaus sekä lisäkorvaukset sähkön tuottamisesta Espanjan mantereen ulkopuolisilla alueilla ja sähkön tuotannosta uusiutuvista lähteistä.

57

Kaikki ennakkoratkaisumenettelyyn osallistuneet osapuolet ovat unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamissaan vastauksissa ilmoittaneet, että tietyt edellisessä tuomion kohdassa luetellut IVPEE:n veron perusteen muodostavat osat eivät riipu tosiasiallisesti tuotetun ja verkkoon siirretyn sähkön määrästä. Kuten Espanjan hallitus on todennut, näin on erityisesti sellaisten mukauttamispalvelujen osalta, joiden osalta suoritetaan maksu tietyn tuotantovalmiuden saatavuudesta, sekä sellaisten valmiusmekanismien osalta, joiden yhteydessä kyseisten tuottajien korvauksen muodostavan määrän suuruudeksi vahvistetaan tietty määrä euroja megawattia kohden ja jotka perustuvat tietyn tuotantokapasiteetin käyttöön antamiseen sekä laitoksen kokoon ja tuotantokapasiteettiin. Kyseisen hallituksen mukaan tämä pätee myös erityisiin korvauksiin, jotka maksetaan sähkön tuotannosta uusiutuvista lähteistä, tehokkaasta yhteistuotannosta ja jäämistä sekä sähkön tuotannosta Manner-Espanjan ulkopuolisilla alueilla, joille on säädetty lisämaksusta suhteessa kyseisten tuottajien sähkömarkkinoilla saamiin tuloihin.

58

Edellä esitetystä seuraa, että IVPEE lasketaan pelkästään sähköntuottajan aseman perusteella verovelvollisten osittain kiinteiden tulojen perusteella ja siis riippumatta tosiasiallisesti tuotetun ja sähköverkkoon siirretyn sähkön määrästä. Näin ollen ei voida todeta, että kyseisen veron ja sähkön kulutuksen välillä olisi suora ja erottamaton yhteys.

59

Koska IVPEE ei näin ollen ole välillinen vero, joka kannetaan välittömästi tai välillisesti sähkön kulutuksesta direktiivissä 2003/96 tarkoitetulla tavalla, se ei voi kuulua direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan (ks. analogisesti tuomio 4.6.2015, Kernkraftwerke Lippe-Ems, C-5/14, EU:C:2015:354, 66 kohta).

60

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2008/118 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään verosta, joka kannetaan sähköenergian tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon kyseisen jäsenvaltion alueella ja jonka veron peruste on verovelvollisen näiden toimintojen harjoittamisesta saamien kokonaistulojen määrä ottamatta huomioon tosiasiallisesti tuotetun ja verkkoon siirretyn sähkön määrää.

61

Toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2009/28 1 artiklaa, 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 3 kohdan a alakohtaa, kun a alakohta luetaan yhdessä tämän direktiivin 2 artiklan toisen kohdan k alakohdan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään verosta, jolla on yksi verokanta ja joka kannetaan sähkön tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon myös uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön osalta ja jonka tavoitteena ei ole ympäristönsuojelu vaan talousarvion tulojen kasvattaminen.

62

Tältä osin on muistutettava, että direktiivin 2009/28 tarkoituksena on, kuten sen 1 artiklasta käy ilmi, luoda yhteiset puitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian edistämiselle asettamalla muun muassa sitovat kansalliset tavoitteet, jotka koskevat tällaisista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisosuutta energian kokonaisloppukulutuksesta.

63

Näin ollen jäsenvaltioilla on saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdan nojalla velvollisuus varmistaa, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on vuonna 2020 vähintään yhtä suuri kuin mainitun direktiivin liitteessä I olevassa A osassa säädetty kansallinen kokonaistavoite, jonka on oltava yhdenmukainen sen tavoitteen kanssa, jonka mukaan unionin lopullisessa energian bruttokulutuksessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden on oltava vähintään 20 prosenttia.

64

Lisäksi direktiivin 2009/28 3 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava suunnitellut toimenpiteet tehokkaasti sen varmistamiseksi, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on sama tai suurempi kuin tämän direktiivin liitteessä I olevassa B osassa kuvatussa ohjeellisessa kehityspolussa esitetty osuus.

65

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat direktiivin 2009/28 3 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan ottaa käyttöön sen 2 artiklan toisen kohdan k alakohdassa tarkoitettuja tukijärjestelmiä eli myöntää investointitukia, verovapauksia tai ‑helpotuksia tai veronpalautuksia taikka asettaa uusiutuvan energian käyttämistä koskevan velvoitteen.

66

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että IVPEE voi tehdä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähköenergian tuotannosta vähemmän houkuttelevaa, koska se kannetaan kaikilta kotimaisilta tuottajilta ja lasketaan ottamatta huomioon tuotantokustannuksia.

67

Tältä osin on todettava, ettei missään tämän tuomion 62–65 kohdassa mainituista direktiivin 2009/28 säännöksistä kielletä jäsenvaltioita ottamasta käyttöön IVPEE:n kaltaista veroa, joka kannetaan sähkön tuotannosta ja siirrosta verkkoon myös silloin, kun sähkö on tuotettu uusiutuvista energialähteistä (ks. analogisesti tuomio 20.9.2017, Elecdey Carcelen ym., C-215/16, C-216/16, C-220/16 ja C-221/16, EU:C:2017:705, 30 kohta).

68

Direktiivin 2009/28 3 artiklan 3 kohdan sanamuodosta ja erityisesti sanasta ”voivat” käy nimittäin ilmi, että jäsenvaltioilla ei ole uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä edistääkseen minkäänlaista velvollisuutta ottaa käyttöön tukijärjestelmiä eikä varsinkaan – jos ne päättävät tällaisten järjestelmien käyttöön ottamisesta – suunnitella niitä niin, että ne toimivat verovapauksien tai ‑helpotusten muodossa. Jäsenvaltioilla on näin ollen harkintavaltaa siltä osin, mitä toimenpiteitä ne pitävät asianmukaisina niiden pakollisten kansallisten kokonaistavoitteiden saavuttamiseksi, jotka mainitaan tämän direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa, luettuna yhdessä sen liitteen I kanssa (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2017, Elecdey Carcelen ym., C-215/16, C-216/16, C-220/16 ja C-221/16, EU:C:2017:705, 31 ja 32 kohta ja tuomio 11.7.2019, Agrenergy ja Fusignano Due, C-180/18, C-286/18 ja C-287/18, EU:C:2019:605, 27 kohta).

69

Näin ollen direktiivin 2009/28 3 artiklan 3 kohdassa jäsenvaltioille säädetty mahdollisuus ottaa käyttöön tukijärjestelmiä, joilla on tarkoitus edistää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käyttöä tarvittaessa verovapauksin tai ‑helpotuksin, ei millään tavoin merkitse, että jäsenvaltioita estetään verottamasta yrityksiä, jotka kehittävät tällaisia energialähteitä (tuomio 20.9.2017, Elecdey Carcelen ym., C-215/16, C-216/16, C-220/16 ja C-221/16, EU:C:2017:705, 33 kohta).

70

Toiseen ja kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 2009/28 1 artiklaa, 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 3 kohdan a alakohtaa, kun a alakohta luetaan yhdessä kyseisen direktiivin 2 artiklan toisen kohdan k alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään verosta, jolla on yksi verokanta ja joka kannetaan sähkön tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon myös uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön osalta ja jonka tavoitteena ei ole ympäristönsuojelu vaan talousarvion tulojen kasvattaminen.

71

Neljännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/72 32–34 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään verosta, joka kannetaan sähkön tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon jäsenvaltion alueella, kun tätä veroa ei kanneta muissa jäsenvaltioissa tuotetun sähkön siirrosta tähän verkkoon.

72

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että IVPEE suosii muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneita sähköntuottajia, koska se kannetaan ainoastaan kotimaisilta tuottajilta, ja päättelee, että kilpailu vääristyy SEUT 107 artiklan 1 kohdan vastaisesti.

73

Koska ensimmäiseen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee, että IVPEE on välitön vero, joka kannetaan sähkön tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon, on muistutettava, että vaikka välitön verotus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, niiden on tätä toimivaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta (tuomio 22.12.2010, Tankreederei I, C-287/10, EU:C:2010:827, 14 kohta).

74

Tältä osin on todettava ensinnäkin SEUT 107 artiklan 1 kohdasta, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan verot eivät kuulu EUT-sopimuksen valtiontukia koskevien määräysten soveltamisalaan lukuun ottamatta tilannetta, jossa veroilla rahoitetaan tukitoimenpide siten, että ne ovat erottamaton osa kyseistä toimenpidettä (tuomio 20.9.2018, Carrefour Hypermarchés ym., C-510/16, EU:C:2018:751, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

75

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan ilmene, että IVPEE:n kantamisesta saadut tulot olisivat valtiontukitoimenpiteen rahoitustapa. Tästä seuraa, ettei tämän veron voida katsoa kuuluvan EUT-sopimuksen valtiontukia koskevien määräysten soveltamisalaan.

76

Toiseksi on todettava direktiivistä 2009/72, että tämän direktiivin 32–34 artikla koskevat yleistä syrjintäkiellon periaatetta sähkön sisämarkkinoiden alalla sääntelemällä kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä puolueettomalla ja syrjimättömällä tavalla.

77

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että IVPEE:hen liittyvä lainsäädäntö mahdollistaa ulkomaisten sähköntuottajien positiivisen syrjinnän espanjalaisten tuottajien vahingoksi, minkä vuoksi sähköenergian sisämarkkinat ja verkkoon pääsyn markkinat ovat vääristyneet.

78

Tästä on riittävää todeta, että koska direktiivi 2009/72 ei ole toimenpide, joka koskee jäsenvaltioiden verosäännösten lähentämistä, kyseisen direktiivin 32–34 artiklassa tarkoitettua syrjintäkiellon periaatetta ei sovelleta kansalliseen lainsäädäntöön, jolla otetaan käyttöön vero, joka kannetaan sähkön tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon jäsenvaltion alueella (ks. analogisesti tuomio 7.11.2019, UNESA ym., C-80/18–C-83/18, EU:C:2019:934, 51 kohta).

79

Edellä esitetyn perusteella neljänteen kysymykseen on vastattava, että SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja direktiivin 2009/72 32–34 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään kansallisesta verosta, joka kannetaan sähkön tuotannosta ja siirrosta sähköverkkoon jäsenvaltion alueella, kun tätä veroa ei kanneta muissa jäsenvaltioissa tuotetun sähkön siirrosta tähän verkkoon.

80

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: