1. 

Millä edellytyksillä on hyväksyttävää, että kolmannen maan kansalainen samaan aikaan otetaan oikeudellisesti säilöön ja pidetään fyysisesti vangittuna maastapoistamista varten? Voidaanko tällaisen kolmannen maan kansalaisen säilöönotto tarkemmin sanoen toteuttaa vankilassa eikä jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY ( 2 ) 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa erityislaitoksessa sillä perusteella, että hän merkitsee vakavaa vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai sisäiseen turvallisuuteen liittyville merkittäville oikeushyville?

2. 

Nämä ovat pääasiallisesti asiassa C‑18/19 esitetyt kysymykset.

3. 

Unionin tuomioistuinta pyydetään näin ollen täsmentämään uudelleen niitä edellytyksiä, joiden täyttyessä jäsenvaltioiden on taattava kolmansien maiden kansalaisten säilöönotto maastapoistamista varten direktiivin 2008/115 mukaisesti.

4. 

Käsiteltävä asia on arkaluonteinen, koska laittoman maahantulon kohtelua koskeva kysymys sekoittuu siinä vaarallisina pidettävien henkilöiden tilanteen käsittelemiseen.

5.

Direktiivin 2008/115 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä säädetään yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä, joita jäsenvaltioiden on yhteisön oikeuden yleisperiaatteisiin kuuluvien perusoikeuksien sekä kansainvälisen oikeuden mukaisesti sovellettava palauttaessaan laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, mukaan luettuina pakolaisten suojeluun ja ihmisoikeuksiin liittyvät velvoitteet.”

6.

Direktiivin 2008/115 15 artiklassa, jonka otsikko on ”Säilöönotto”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltiot voivat ottaa säilöön palauttamismenettelyjen kohteena olevan kolmannen maan kansalaisen palauttamisen valmistelemiseksi ja/tai henkilön poistamiseksi maasta vain, jos muita riittäviä mutta lievempiä keinoja ei voida soveltaa tehokkaasti tietyssä tapauksessa, erityisesti kun

Säilöönoton on oltava mahdollisimman lyhytaikainen ja sitä saa jatkaa vain niin kauan kuin asianmukaisella ripeydellä hoidettavat maastapoistamisjärjestelyt ovat kesken.

2.   Säilöönottomääräyksen antaa hallinto- tai oikeusviranomainen.

Säilöönottomääräys on annettava kirjallisena ja siinä on mainittava ratkaisun tosiseikkoihin liittyvät ja oikeudelliset perusteet.

Jos säilöönottomääräyksen antaa hallintoviranomainen, jäsenvaltion on

Asianomainen kolmannen maan kansalainen on vapautettava välittömästi, jos säilöönotto ei ole laillinen.

3.   Joka tapauksessa säilöönottoa on tarkasteltava uudelleen kohtuullisin väliajoin joko asianomaisen kolmannen maan kansalaisen hakemuksesta tai viran puolesta. Jos säilöönoton kestoa jatketaan, uudelleen tarkastelut toteutetaan oikeusviranomaisen valvonnassa.

4.   Kun käy ilmi, että kohtuullista mahdollisuutta maastapoistamisen toteuttamiseen ei enää ole oikeudellisten tai muiden näkökohtien vuoksi tai että 1 kohdassa säädetyt edellytykset eivät enää ole olemassa, säilöönotto ei ole enää perusteltua ja asianmukainen henkilö on vapautettava välittömästi.

5.   Säilöönottoa on jatkettava niin kauan kuin 1 kohdassa säädetyt edellytykset ovat olemassa ja niin kauan kuin se on tarpeen onnistuneen maastapoistamisen varmistamiseksi. Kunkin jäsenvaltion on säädettävä rajoitetusta säilöönottoajasta, joka ei saa ylittää kuutta kuukautta.

6.   Jäsenvaltiot eivät saa jatkaa 5 kohdassa tarkoitettua aikaa muutoin kuin kansallisen lainsäädännön mukaisesti rajoitetuksi ajaksi, joka ei ole pidempi kuin kaksitoista kuukautta, jos niiden kohtuullisista pyrkimyksistä huolimatta maastapoistaminen todennäköisesti kestää kauemmin siitä syystä, että

7.

Direktiivin 2008/115 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Säilöönoton edellytykset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Säilöönotto tapahtuu yleensä erityisissä säilöönottolaitoksissa. Jos jäsenvaltio ei voi järjestää säilöönotetun henkilön majoitusta erityisessä säilöönottolaitoksessa, vaan joutuu turvautumaan vankilamajoitukseen, säilöönotetut kolmannen maan kansalaiset on pidettävä erillään vangeista.

2.   Säilöönotetuille kolmannen maan kansalaisille on pyynnöstä annettava asianmukaisen ajan kuluessa mahdollisuus ottaa yhteys oikeudellisiin edustajiin, perheenjäseniin ja toimivaltaisiin konsuliviranomaisiin.

3.   Erityisesti on kiinnitettävä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden asemaan. Kiireellistä terveydenhoitoa ja välttämätöntä sairaanhoitoa on annettava.

4.   Asiaan liittyvillä ja toimivaltaisilla kansallisilla, kansainvälisillä ja valtioista riippumattomilla järjestöillä ja elimillä on oltava mahdollisuus vierailla 1 kohdassa tarkoitetuissa säilöönottolaitoksissa, jos niitä käytetään kolmansien maiden kansalaisten säilöönottoon tämän luvun mukaisesti. Tällaiset vierailut saattavat edellyttää viranomaisen lupaa.

5.   Säilöönotetuille kolmansien maiden kansalaisille on järjestelmällisesti annettava tietoja kyseisen laitoksen säännöistä ja heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Tällä tarkoitetaan myös tietoja heidän kansallisen lainsäädännön mukaisesta oikeudestaan ottaa yhteyttä 4 kohdassa tarkoitettuihin järjestöihin ja elimiin.”

8.

Direktiivin 2008/115 18 artiklassa, jonka otsikko on ”Hätätilanteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos palautettavien kolmansien maiden kansalaisten poikkeuksellisen suuri määrä aiheuttaa jäsenvaltion säilöönottolaitoksen tiloille tai sen hallinto- tai oikeusviranomaisen henkilöstölle odottamattoman suuria rasitteita, kyseinen jäsenvaltio voi poikkeuksellisen tilanteen ajaksi – – ryhtyä säilöönoton edellytysten osalta 16 artiklan 1 kohdasta ja 17 artiklan 2 kohdasta poikkeaviin kiireellisiin toimenpiteisiin.

2.   Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle mainitunlaisiin poikkeuksellisiin toimenpiteisiin turvautumisesta. Sen on myös ilmoitettava komissiolle heti, kun perusteet näiden poikkeuksellisten toimenpiteiden soveltamiselle eivät enää ole olemassa.

3.   Tämän artiklan säännöksiä ei saa tulkita jäsenvaltioille myönnetyksi luvaksi poiketa niiden yleisestä velvoitteesta ryhtyä kaikkiin tarvittaviin yleisiin tai erityisiin toimenpiteisiin tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi.”

9.

Ulkomaalaisten oleskelusta, työskentelystä ja kotouttamisesta liittovaltion alueella annetun lain (Gesetz über den Aufenthalt, die Erwerbstätigkeit und die Integration von Ausländern im Bundesgebiet), sellaisena kuin se on 25.2.2008 päivätyssä versiossaan (BGBl. I, s. 162) ja sellaisena kuin se on muutettuna maastapoistumista koskevan velvoitteen tehostetusta täytäntöönpanosta 20.7.2017 annetulla lailla (Gesetz zur besseren Durchsetzung der Ausreisepflicht (BGBl. I, s. 2780) (jäljempänä AufenthG), 62a §:ssä säädetään seuraavaa:

”(1)   Säilöönotto maastapoistamista varten toteutetaan lähtökohtaisesti erityisissä säilöönottolaitoksissa. Jos liittotasavallan alueella ei ole erityisiä säilöönottolaitoksia tai jos ulkomaalainen merkitsee vakavaa vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai sisäiseen turvallisuuteen liittyville merkittäville oikeushyville, säilöönotto voidaan toteuttaa vankiloissa; tällöin maastapoistamista varten säilöönotetut henkilöt on majoitettava erillään vangeista. – –

(2)   Maastapoistamista varten säilöönotetulle henkilölle on annettava mahdollisuus ottaa yhteys oikeudellisiin edustajiin, perheenjäseniin ja toimivaltaisiin konsuliviranomaisiin sekä asiaan liittyviin tuki- ja avustusjärjestöihin.

– –

(4)   Asiaan liittyvien tuki- ja avustusjärjestöjen työntekijöiden on pyynnöstä voitava vierailla maastapoistamista varten säilöönotettujen henkilöiden luona.

(5)   Maastapoistamista varten säilöönotetuille henkilöille on annettava tietoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä kyseisen laitoksen säännöistä.”

10.

Vuonna 1980 syntynyt WM on Tunisian kansalainen, joka oleskeli Saksassa. Hessenin osavaltion (Saksa) toimivaltainen ministeriö määräsi 1.8.2017 tekemällään päätöksellä, että hänet poistetaan maasta Tunisiaan AufenthG:n 58a §:n 1 momentin ( 3 ) nojalla sillä perusteella, että hän merkitsi erityistä vaaraa kansalliselle turvallisuudelle.

11.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseinen ministeriö katsoi päätöksessään, että WM merkitsi tällaista vaaraa, kun otettiin huomioon erityisesti hänen persoonallisuutensa, käyttäytymisensä ja ääri-islamilaiset vakaumuksensa, perustuslain turvaamisesta vastaavan viranomaisen tekemä asianomaisen luokittelu niin kutsutun Islamilaisen valtion ihmissalakuljettajaksi ja värvääjäksi sekä hänen toimintansa kyseisen terroristijärjestön puolesta Syyriassa.

12.

WM nosti 1.8.2017 tehdystä päätöksestä kanteen Bundesverwaltungsgerichtissä (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Saksa) ja teki sille lisäksi väliaikaisen oikeussuojan myöntämisestä hakemuksen, jossa hän vaati päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Kyseinen tuomioistuin hylkäsi 19.9.2017 antamallaan päätöksellä hakemuksen sillä perusteella, että oli riittävän todennäköistä, että WM tekisi Saksassa terrori-iskun.

13.

Toimivaltaisen ulkomaalaisviranomaisen vaatimuksesta Amtsgericht (paikallinen alioikeus, Saksa) määräsi 18.8.2017 antamallaan päätöksellä, että WM:n säilöönotto maastapoistamista varten toteutettaisiin vankilassa 23.10.2017 asti AufenthG:n 62a §:n 1 momentin mukaisesti. ( 4 )

14.

WM haki tähän päätökseen muutosta Landgerichtissä (alueellinen alioikeus, Saksa), joka hylkäsi muutoksenhaun 24.8.2017 antamallaan päätöksellä. WM on tehnyt viimeksi mainitusta päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen kassaatiovalituksen, jossa hän vaatii kyseistä tuomioistuinta toteamaan, että hänen säilöönottonsa ajanjaksolla 18.8.–23.10.2017 oli lainvastainen.

15.

Säilöönottoa maastapoistamista varten jatkettiin tämän jälkeen useaan kertaan. Näistä jatkamisista nostetut kanteet ovat vireillä Bundesgerichtshofissa.

16.

WM poistettiin maasta Tunisiaan 9.5.2018.

17.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä sitä, voiko jäsenvaltio direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan nojalla toteuttaa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten, jotka merkitsevät vakavaa vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai kansalliselle turvallisuudelle, säilöönoton maastapoistamista varten vankilassa erillään vangeista.

18.

Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohta esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan säilöönotto maastapoistamista varten voidaan toteuttaa tavanomaisessa vankilassa, jos ulkomaalainen merkitsee vakavaa vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai sisäiseen turvallisuuteen liittyville merkittäville oikeushyville, kun maastapoistamista varten säilöön otettu henkilö on myös tässä tapauksessa majoitettava erillään vangeista ( 5 )?”

19.

Ennakkoratkaisupyyntö, joka on päivätty 22.11.2018, saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 11.1.2019.

20.

WM, Saksan ja Ruotsin hallitukset sekä Euroopan komissio esittivät kirjallisia huomautuksia Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti asetetussa määräajassa.

21.

Sekä SEUT 267 artiklan sanamuodon että rakenteen perusteella ennakkoratkaisumenettely edellyttää, että kansallisessa tuomioistuimessa on todella vireillä riita-asia, jossa tämän on annettava ratkaisu, jossa otetaan huomioon unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuasiassa antama tuomio. Näin ollen unionin tuomioistuimen on virankin puolesta tarkistettava, onko pääasia yhä vireillä. ( 6 )

22.

Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että sen jälkeen, kun Landgericht hylkäsi 24.8.2017 tekemällään päätöksellä kanteen, jonka WM oli nostanut säilöönottonsa toteuttamisesta tavanomaisessa vankilassa tehdystä päätöksestä, WM teki viimeksi mainitusta päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen kassaatiovalituksen, jossa hän vaatii säilöönottonsa toteamista lainvastaiseksi. Saksan hallituksen mukaan ( 7 ) WM väittää, että säilöönottomääräys on laiton, koska AufenthG:n 62a § on ristiriidassa direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan kanssa.

23.

On riidatonta, että WM oli poistettu maasta Tunisiaan 9.5.2018 ennen kuin ennakkoratkaisupyyntö esitettiin 22.11.2018.

24.

Bundesgerichtshof täsmentää ennakkoratkaisupyynnön 8 kohdassa, että valitus on sallittu perhe- ja hakemuslainkäyttöasioissa noudatettavasta menettelystä annetun lain (Gesetz über das Verfahren in Familiensachen und in den Angelegenheiten der freiwilligen Gerichtsbarkeit, jäljempänä FamFG) 70 §:n 3 momentin 1 virkkeen 3 kohdan nojalla FamFG:n 62 §:n mukaisen vahvistamisvaatimuksen yhteydessä, että se täyttää myös muilta osin tutkittavaksi ottamisen edellytykset (FamFG:n 71 §) ja että sen perusteltavuus riippuu olennaisesti unionin tuomioistuimen esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen antamasta vastauksesta.

25.

On muistutettava, että ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole lausua kansallisten säännösten tulkinnasta. ( 8 ) Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antaminen tietojen perusteella on siis todettava, että pääasia on yhä vireillä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ja että unionin tuomioistuimen vastaus esitettyyn kysymykseen on yhä hyödyllinen kyseisen asian ratkaisun kannalta. Ennakkoratkaisupyyntöön on näin ollen vastattava. ( 9 )

26.

Ruotsin hallitus katsoo ensisijaisesti, ettei direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohtaa voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen tilanteeseen. Se korostaa tässä yhteydessä, että SEUT 72 artiklan, jonka mukaan unionin yhteinen maahanmuuttopolitiikka ei vaikuta niihin velvollisuuksiin, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi, nojalla jäsenvaltiot ovat edelleen toimivaltaisia toteuttamaan tehokkaita turvallisuustoimia säilöönoton yhteydessä maassa laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen maastapoistamista varten.

27.

Ruotsin hallitus katsoo käsiteltävässä asiassa, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö on tarpeellinen SEUT 72 artiklassa tarkoitetun yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi Saksan liittotasavallassa.

28.

Tätä väitettä, jota Saksan hallitus ei tue ja jonka komissio kiistää, ei voida hyväksyä, koska pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännös kuuluu nähdäkseni direktiivin 2008/115 soveltamisalaan.

29.

Direktiivin 2008/115 soveltamisalan laajuuden arvioinnissa on otettava huomioon kyseisen direktiivin yleinen rakenne; direktiivi annettiin erityisesti EY 63 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdan b alakohdan nojalla, joka on toistettu EUT-sopimuksen kolmannen osan V osaston, joka koskee ”vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta”, sisältämässä SEUT 79 artiklan 2 kohdan c alakohdassa. ( 10 )

30.

Direktiivin 2008/115 otsikon ja sen 1 artiklan sanamuodon mukaan siinä säädetään yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä, joita kaikkien jäsenvaltioiden on sovellettava laittomasti maassa oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseen. Tästä muotoilusta ja direktiivin yleisestä rakenteesta ilmenee, että jäsenvaltiot voivat poiketa näistä vaatimuksista ja menettelyistä ainoastaan direktiivissä säädetyissä tapauksissa, muun muassa niissä, joista säädetään sen 2 artiklassa. ( 11 )

31.

Direktiivin 2008/115 2 artiklan 1 kohdassa, jossa määritellään direktiivin soveltamisala, säädetään, että sitä sovelletaan jäsenvaltion alueella laittomasti oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin. Kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 alakohdassa määritellään laittoman oleskelun käsite siten, että sillä tarkoitetaan ”sellaisen kolmannen maan kansalaisen oleskelua jäsenvaltion alueella, joka ei täytä tai ei enää täytä Schengenin rajasäännöstön 5 artiklassa määrättyjä maahantulon edellytyksiä tai muita maahantulon, maassa oleskelun tai asumisen edellytyksiä kyseisessä jäsenvaltiossa”. Määritelmästä seuraa, että kolmansien maiden kansalaisten oleskelu jäsenvaltion alueella maahantulon, oleskelun tai asumisen edellytyksiä täyttämättä on pelkästään tästä syystä laitonta ilman, että oleskelun kestolle olisi asetettu ajallinen vähimmäisedellytys tai oleskelun tarkoitukselle edellytys aikomuksesta jäädä kyseiselle alueelle. ( 12 )

32.

Direktiivin 2008/115 2 artiklan 2 kohdan nojalla jäsenvaltiot voivat jättää soveltamatta tätä direktiiviä selkeästi ja tyhjentävästi luetelluissa tapauksissa, nimittäin niissä, joissa ovat kyseessä

33.

Mikään unionin tuomioistuimelle toimitetussa asiakirja-aineistossa ei viittaa siihen, että pääasian valittajan tilanne kattaisi jommankumman edellä mainituista poikkeuksista.

34.

Pääasian valittajan huomautuksissa ja Saksan hallituksen vastauksessa sille osoitettuun tietojensaantipyyntöön viitataan menettelyyn, joka koskee säilöönottoa ja luovuttamista Tunisiaan ja joka saatettiin päätökseen Frankfurt am Mainin syyttäjäviranomaisen (Generalstaatsanwaltschaft, Saksa) päätöksellä marraskuussa 2016. Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan lisäksi, että Bundesgerichtshof kumosi pääasian valittajasta ulkomaisen terroristiryhmän tukemisesta epäilemisen vuoksi tammikuussa 2017 annetun pidätysmääräyksen, että hänet vapautettiin tämän jälkeen tutkintavankeudesta ja että kyseinen kumoamispäätös tehtiin 17.8.2017. Asianomaiselle ei siis ole määrätty mitään rikosoikeudellista seuraamusta.

35.

Pitää paikkansa, ettei ennakkoratkaisupyynnön perusteella voida määrittää, oleskeliko pääasian valittaja ensin laillisesti Saksassa, mutta on riidatonta, että Hessenin osavaltion toimivaltainen ministeriö määräsi 1.8.2017 tekemällään päätöksellä, että hänet poistetaan maasta Tunisiaan AufenthG:n 58a §:n 1 momentin nojalla ja että tällainen direktiivissä 2008/115 tarkoitettu palauttamispäätös on lähtökohtaisesti asianomaisen henkilön laittoman oleskelun perusteella tehty hallinnollinen päätös eikä rikosoikeudellinen seuraamus tai tällaisen seuraamuksen seuraus.

36.

Asianomaisen mahdollinen oleskeluoikeus lakkasi siis tästä päätöksestä lukien, ja tämän jälkeen pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön, nimittäin AufenthG:n 62a §:n 1 momentin, jonka tavoitteena on saattaa direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohta osaksi Saksan oikeusjärjestystä, perusteella tehtiin 18.8.2017 päätös säilöönotosta vankilassa.

37.

Pääasian valittajan tilanteeseen sovelletaan näin ollen direktiiviä 2008/115 ja erityisesti sen 16 artiklan 1 kohtaa, jonka mukaan säilöönotto toteutetaan ensisijaisesti erityisessä säilöönottolaitoksessa.

38.

Pelkästään se, että Ruotsin hallitus vetoaa SEUT 72 artiklaan, ei voi riittää siihen, että käsiteltävässä asiassa jätettäisiin soveltamatta direktiiviä 2008/115, vaikka pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä viitataan pääasiallisesti kansalliselle turvallisuudelle aiheutuvan erityisen vaaran käsitteeseen.

39.

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että vaikka jäsenvaltioiden asiana on toteuttaa sisäisen ja ulkoisen turvallisuutensa varmistamiseen soveltuvat toimenpiteet, tästä ei kuitenkaan seuraa, että tällaiset toimenpiteet jäävät kokonaan unionin oikeuden soveltamisen ulkopuolelle. ( 13 )

40.

Yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden tai valtion turvallisuuden suojaaminen otetaan nimenomaisesti huomioon direktiivin 2008/115 6 artiklan 2 kohdassa, 7 artiklan 4 kohdassa, 11 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 12 artiklan 1 kohdassa, ( 14 ) mutta ne eivät kuitenkaan sisällä kyseisen direktiivin soveltamista koskevaa poikkeusperustetta. Kyseisissä säännöksissä tulee esiin myös unionin lainsäätäjän tahto ottaa huomioon SEUT 72 artiklassa määritelty jäsenvaltioille jätetty toimivalta laittoman maahantulon ja laittoman oleskelun alalla, ja tilanne kokonaisuudessaan heijastaa unionin ja jäsenvaltioiden välistä tämän alan toimivallan ”rinnakkaiseloa”. ( 15 )

41.

SEUT 72 artiklaa ei voida tulkita Ruotsin hallituksen ehdotuksen mukaisesti siten, että siinä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus jättää vain soveltamatta direktiiviä 2008/115 ja erityisesti sen 16 artiklaa, mikä olisi omiaan vaarantamaan unionin oikeuden sitovuuden ja yhtenäisen soveltamisen. ( 16 )

42.

Tämä primaarioikeuden määräys on otettava huomioon yhtäältä annettaessa unionin säädöksiä EUT-sopimuksen V osaston, joka koskee ”vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta”, nojalla, sillä jos unionin lainsäätäjä jättää sen huomiotta, tällainen säädös saatetaan tarvittaessa todeta kyseisen määräyksen nojalla pätemättömäksi, sekä toisaalta tulkittaessa kyseisiä säädöksiä, kuten jäljempänä todetaan direktiivin 2008/115 16 artiklan yhteydessä.

43.

Lopuksi on muistutettava, että siitä huolimatta, ettei EY 63 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdan b alakohdassa, joka on otettu SEUT 79 artiklan 2 kohdan c alakohtaan, eikä direktiivissä 2008/115, joka on annettu muun muassa tämän EY:n perustamissopimuksen määräyksen nojalla, suljeta pois jäsenvaltioiden rikosoikeudellista toimivaltaa laitonta maahantuloa ja laitonta oleskelua koskevissa kysymyksissä, jäsenvaltioiden on järjestettävä näitä kysymyksiä koskeva lainsäädäntönsä niin, että unionin oikeuden noudattaminen voidaan taata. Jäsenvaltiot eivät voi soveltaa – rikosoikeudellistakaan – lainsäädäntöä, jolla saatetaan vaarantaa direktiivillä tavoiteltujen päämäärien toteuttaminen ja estää näin sen tehokas vaikutus. ( 17 )

44.

Jäsenvaltioilla on SEU 4 artiklan 3 kohdasta johtuva velvollisuus toteuttaa kaikki toimenpiteet, joilla voidaan varmistaa direktiivistä 2008/115 johtuvien velvoitteiden täyttäminen, ja pidättäytyä kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa direktiivin tavoitteiden toteutumisen. On tärkeätä, etteivät sovellettavat kansalliset säännökset ole omiaan vaarantamaan kyseisellä direktiivillä käyttöön otettuja yhteisiä vaatimuksia ja menettelyjä. ( 18 )

45.

Näin ollen on mielestäni hylättävä Ruotsin hallituksen väite, jonka mukaan direktiivin 2008/115 16 artiklaa ei voida soveltaa, ja tarkistettava, voiko kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö, jonka nojalla kolmannen maan kansalainen voidaan vangita maastapoistamista varten, vaarantaa kyseisellä direktiivillä käyttöön otettujen yhteisten vaatimusten ja menettelyjen asianmukaisen soveltamisen sekä samalla direktiivin tavoitteet.

46.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös sen asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. ( 19 )

47.

Direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohtaa on näin ollen tulkittava sanamuodon mukaisesti, systemaattisesti ja teleologisesti ottaen huomioon kyseistä säädöstä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö. ( 20 )

48.

Tässä yhteydessä on korostettava, että direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään lähtökohdasta, jonka mukaan laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten säilöönotto maastapoistamista varten toteutetaan erityisissä säilöönottolaitoksissa. Säännöksen toisessa virkkeessä säädetään lähtökohdan poikkeuksesta, jota sellaisena on tulkittava suppeasti. ( 21 )

49.

On riidatonta, ettei direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen sanamuoto ole identtinen kaikissa kieliversioissa. Säännöksen saksankielisessä versiossa nimittäin säädetään, että ”jos jäsenvaltiossa ei ole tällaisia erityisiä säilöönottolaitoksia ja majoitus on järjestettävä tavanomaisissa vankiloissa, säilöönotetut kolmansien maiden kansalaiset majoitetaan erillään vangeista”. Säännöksen muissa kieliversioissa, jotka ovat yhdenmukaisia, ei viitata tilanteeseen, jossa erityisiä säilöönottolaitoksia ei ole olemassa, vaan siihen, että jäsenvaltio ”ei voi” järjestää kyseisten kansalaisten majoitusta tällaisissa laitoksissa, ( 22 ) eikä kyseisessä säännöksessä myöskään täsmennetä syitä, miksi tämä on jäsenvaltiolle mahdotonta. ( 23 )

50.

Kuten unionin tuomioistuin on todennut, kieliversioon ei voida vedota kaikkia muita erikielisiä versioita vastaan, ( 24 ) joten huomioon on otettava tekstin, johon kyseinen säännös kuuluu, yleinen systematiikka ja unionin lainsäätäjän tavoite. ( 25 ) Huomautan ainoastaan, että vaikka muut kieliversiot kuin saksankielinen versio ovat omiaan jättämään kansallisille viranomaisille laajemman harkintavallan, niissä ilmaistaan yhtä lailla suppea lähestymistapa poikkeamiseen lähtökohdasta, jonka mukaan säilöönotto toteutetaan erityisessä laitoksessa, koska jäsenvaltioiden täytyy olla pakkotilanteessa, joka on käsiteltävässä asiassa se, ettei niillä ole muuta vaihtoehtoa kuin toteuttaa säilöönotto vankilassa.

51.

Joka tapauksessa on niin, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämään kysymykseen voida antaa yksiselitteistä vastausta tulkitsemalla direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohtaa sen sanamuodon mukaisesti.

52.

Kun säilöönottotoimenpidettä on tarkasteltu direktiivin 2008/115 systematiikan perusteella, on tutkittava erityisesti kyseisen direktiivin 16 ja 18 artiklan keskinäistä suhdetta koskevaa kysymystä sekä käsitteiden ”yleinen järjestys” ja ”yleinen turvallisuus” käyttöä sekä kyseisessä säädöksessä että muissa direktiiveissä.

53.

On todettava, että koska kolmannen valtion kansalaisen, tässä tapauksessa WM:n, katsotaan oleskelevan laittomasti jäsenvaltiossa ja koska hän näin ollen kuuluu direktiivin 2008/115 2 artiklan 1 kohdan perusteella direktiivin soveltamisalaan, häneen on sovellettava direktiivissä maastapoistamista varten säädettyjä yhteisiä vaatimuksia ja menettelyjä. ( 26 )

54.

Direktiivissä 2008/115 säädetään yksityiskohtaisesti menettelystä, jota kunkin jäsenvaltion on sovellettava maassa laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseen, ja vahvistetaan järjestys, jota noudattaen tämän menettelyn eri välivaiheet toimitetaan. ( 27 )

55.

Direktiivissä 2008/115 vahvistettu menettelyvaihejärjestys vastaa niiden toimenpiteiden porrastusta, joihin ryhdytään palauttamispäätöksen täytäntöön panemiseksi, eli porrastusta, jonka alimmalla askelmalla on toimenpide, joka jättää asianomaiselle henkilölle suurimman vapauden, eli määräajan varaaminen paluuvelvoitteen vapaaehtoiselle noudattamiselle, ja jossa edetään kohti keinoja, joilla vapauteen puututaan kaikkein laajimmin, eli säilöön ottaminen tätä tarkoitusta varten varattuun erityiseen laitokseen; kaikissa vaiheissa edellytetään kuitenkin suhteellisuusperiaatteen noudattamista. Tähän viimesijaiseen toimenpiteeseen, jota on pidettävä direktiivissä maastapoistamismenettelyssä sallituista toimenpiteistä ankarimmin vapautta rajoittavana, turvautumiselle on direktiivin 15 ja 16 artiklalla asetettu tarkat rajat, muun muassa sen takaamiseksi, että kolmansien maiden kansalaisten perusoikeuksia kunnioitetaan. ( 28 )

56.

Tällaisen vapaudenmenetyksen on direktiivin 2008/115 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan oltava mahdollisimman lyhytaikainen ja sitä saadaan jatkaa vain niin kauan kuin asianmukaisella ripeydellä hoidettavat maastapoistamisjärjestelyt ovat kesken. Artiklan 3 ja 4 kohdan mukaan vapaudenmenetystä on tarkasteltava uudelleen kohtuullisin väliajoin ja se on lopetettava, kun havaitaan, ettei kohtuullista mahdollisuutta maastapoistamiseen enää ole. Artiklan 5 ja 6 kohdassa vahvistetaan vapaudenmenetyksen enimmäiskestoksi 18 kuukautta, mikä on kaikkia jäsenvaltioita velvoittava yläraja. ( 29 )

57.

Säilöönoton edellytyksistä voidaan todeta, että vähimmäistakeista säädetään direktiivin 2008/115 16 ja 17 artiklassa. ( 30 ) Kyseisen direktiivin 16 artiklassa edellytetään, että asianomaiset henkilöt sijoitetaan ensisijaisesti erityiseen laitokseen ja joka tapauksessa pidetään erillään vangeista, että heille annetaan tietoa heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan säilöönoton aikana ja että he voivat ottaa yhteyttä asiaan liittyviin ja toimivaltaisiin kansallisiin, kansainvälisiin ja valtioista riippumattomiin järjestöihin ja elimiin. Kyseisen direktiivin 17 artiklassa säädetään haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä eli ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä ja perheitä koskevasta erityisestä suotuisammasta säilöönottojärjestelmästä.

58.

On siis niin, että vaikka kolmannen maan kansalaisen vapaudenmenetystä maastapoistamista varten pidetään viimeisenä keinona, se on erottamaton osa järjestelmää, jonka unionin lainsäätäjä on ottanut käyttöön varmistaakseen direktiivissä 2008/115 säädettyjen sellaisten palauttamismenettelyjen asianmukaisen kulun, joiden tavoitteena on nimenomaan varmistaa yhteisiin vaatimuksiin perustuva tehokas maastapoistamis- ja palauttamispolitiikka, jotta kyseiset henkilöt palautetaan inhimillisellä tavalla sekä heidän perusoikeuksiaan ja ihmisarvoaan täysimääräisesti kunnioittaen.

59.

Unionin lainsäätäjä on myös säätänyt yksiselitteisesti, että vapaudenmenetys voidaan panna täytäntöön tavallisessa vankilassa. Vaikka tätä huomautusta voidaan pitää itsestäänselvyytenä, se on pidettävä mielessä arvioitaessa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa.

60.

Unionin tuomioistuin on lisäksi korostanut, että ainoastaan niissä tapauksissa, joissa maastapoistamisena toteutettavan palauttamispäätöksen täytäntöönpanon katsotaan tapauskohtaisen arvioinnin perusteella vaarantuvan asianomaisen henkilön käytöksen johdosta, jäsenvaltiot voivat määrätä vapaudenmenetyksestä ottamalla henkilön säilöön. ( 31 )

61.

Tämä täsmennys paljastaa epäilyksettä asianomaisen maahantulijan oman käyttäytymisen huomioon ottamisen palauttamismenettelyjen tehokkuuden arvioinnissa ja erityisesti mahdollisuuden määrätä hänelle vapaudenmenetyksen käsittävä toimenpide. Kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään kuitenkin pakkokeinosta, joka perustuu välttämättä kyseessä olevien kolmansien maiden kansalaisten yksilöllisten tilanteiden arviointiin heidän mahdollisen vaarallisuutensa selvittämiseksi.

62.

Vaikka direktiivin 2008/115 16 ja 18 artiklan säännökset vaikuttavat erillisiltä ja epäyhtenäisiltä direktiivin tekstissä, ne liittyvät selvästi toisiinsa ja niitä on luettava yhdessä, ja jälkimmäisen artiklan sanamuodosta ilmenee, että se on poikkeus ensin mainitusta. Jäsenvaltion ollessa direktiivin 2008/115 18 artiklassa kuvaillun kaltaisissa ”hätätilanteissa” se voi siis poiketa lähtökohdasta, jonka mukaan säilöönotto on toteutettava erityisessä laitoksessa, jos sen on käytännössä mahdotonta panna lähtökohta täytäntöön.

63.

Kysymys on siitä, onko direktiivin 2008/115 18 artiklassa lueteltu tyhjentävästi mahdolliset perusteet poiketa kyseisestä lähtökohdasta.

64.

Se, että direktiivin 2008/115 18 artiklassa määritellyt ”hätätilanteet” ovat ainoa unionin lainsäätäjän nimenomaisesti säätämä peruste poiketa säilöönoton toteuttamisesta ensisijaisesti erityisessä laitoksessa, ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi luonteeltaan yksinomainen. Kuten julkisasiamies Bot korostaa ratkaisuehdotuksessaan Bero ja Bouzalmate, ( 32 ) edellä mainittuun kysymykseen ei hänen mielestään voida vastata myöntävästi direktiivin 2008/115 sanamuodon perusteella.

65.

Vaikka direktiivin 2008/115 18 artiklan sanamuodon mukaisessa tulkinnassa käy selvästi ilmi yhteys direktiivin 16 artiklan 1 kohtaan, tämän viittauksen soveltamisala rajoittuu mielestäni pelkästään sääntöön, josta voidaan väliaikaisesti poiketa, nimittäin erityiseen säilöönottolaitokseen sijoittamiseen silloin, kun maahan saapuu äkillisesti paljon kolmannen maan kansalaisia, jolloin on kyseessä hätätilanne. Viittaamalla direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohtaan pyritään ainoastaan määrittämään yksi hätätilanteesta aiheutuva seuraus, johon on lisättävä kyseisen direktiivin 15 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu tuomioistuinvalvontaan liittyvien määräaikojen pidentäminen ja mahdollisuus olla noudattamatta kyseisen säädöksen 17 artiklan 2 kohdassa säädettyä velvollisuutta antaa perheiden käyttöön erillinen majoitustila. ( 33 )

66.

Lisäksi on syytä todeta, ettei direktiivin 2008/115 nykyinen 18 artikla sisältynyt 1.9.2005 esitettyyn ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia. ( 34 ) Tähän direktiiviehdotukseen sisältyi sen sijaan jo 15 artiklan 2 kohta, joka oli sanamuodoltaan lähes sama kuin 16 artiklan 1 kohta ja jossa siis säädettiin mahdollisuudesta poiketa lähtökohdasta, jonka mukaan säilöönotto on toteutettava erityisessä säilöönottolaitoksessa, täsmentämättä tällaisen poikkeuksen perusteita. Lainsäädäntömenettely johti näin ollen siihen, että direktiiviin 2008/115 sisällytettiin 18 artikla, jota voidaan pitää lainsäätäjän tahtona vahvistaa yhtäältä erityinen poikkeusperuste jäsenvaltioille arkaluonteisessa asiassa, joka koskee laittomien maahantulijoiden joukoittaista saapumista niiden alueelle, ja toisaalta tällaisen tilanteen aiheuttamien ongelmien seuraukset sovellettaessa direktiiviä 2008/115.

67.

On todettava, että sen jälkeen, kun 18 artikla sisällytettiin direktiiviin 2008/115, kyseisen direktiivin 16 artiklan 1 kohdan yleisluonteinen muotoilu on pysynyt muuttumattomana.

68.

Lisäksi on korostettava, että palauttamistoimenpiteitä varten laaditusta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käyttöön tarkoitetusta yhteisestä ”palauttamiskäsikirjasta”16.11.2017 annetussa komission suosituksessa (EU) 2017/2338 ( 35 ) todetaan seuraavaa: ”[Direktiivin 2008/115] 16 artiklan 1 kohdan poikkeusta voidaan soveltaa, kun säilöönotettujen määrä nousee voimakkaasti laittoman maahanmuuton määrän odottamattoman vaihtelun vuoksi (mutta vielä ei olla ’hätätilanteessa’, jota nimenomaisesti säännellään [direktiivin 2008/115] 18 artiklassa), ja tämä aiheuttaa ongelmia.” Kyseessä on selvästi direktiivin 2008/115 18 artiklassa tarkoitetusta perusteesta erillinen säilöönoton toteuttamista ensisijaisesti erillisessä erityislaitoksessa koskeva poikkeusperuste, joka ei näin ollen ole luonteeltaan yksinomainen.

69.

Koska direktiivin 2008/115 18 artikla on itsenäinen eikä siihen sisältyvä erityiseen säilöönottolaitokseen sijoittamista koskeva poikkeusperuste ole luonteeltaan yksinomainen, kyseiseen säännökseen ei nähdäkseni tarvitse välttämättä viitata määritettäessä sellaisen tilanteen ominaispiirteitä, johon jäsenvaltio voi vedota perustellakseen säilöönoton toteuttamisen vankilassa.

70.

On muistutettava, että kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään mahdollisuudesta toteuttaa vankilassa sellaisen maahantulijan säilöönotto maastapoistamista varten, joka merkitsee ”vakavaa vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai sisäiseen turvallisuuteen liittyville merkittäville oikeushyville”. Tämä sanamuoto ilmentää mielestäni selvästi yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyvien syiden huomioon ottamista.

71.

Nämä kaksi käsitettä ovat hyvin tunnettuja unionin oikeudessa, koska eri direktiiveissä mainitaan yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen liittyviä syitä, joiden perusteella voidaan poiketa perusvapaudesta tai perusoikeudesta, mikä muodostaa näin ollen yleiseen järjestykseen tai yleiseen turvallisuuteen perustuvan poikkeuksen. Direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan järjestelmällinen lähestymistapa edellyttää tämän säännöksen arviointia ottamalla huomioon sekä säädös, johon se kuuluu, että eri direktiivejä, joissa viitataan näihin unionin tuomioistuimen säännöllisesti tulkitsemiin käsitteisiin.

72.

Tältä osin unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin kansalaisen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ja hänen eräiden perheenjäsentensä voidaan katsoa vaarantavan yleisen järjestyksen ainoastaan, jos heidän oma käyttäytymisensä muodostaa asianomaisen jäsenvaltion yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavan todellisen, välittömän ja riittävän vakavan uhan. Tämän jälkeen on todettava, että yleisen järjestyksen vaarantumisen käsitettä on tulkittu samalla tavalla useiden sellaisten kolmannen maan kansalaisten tilannetta sääntelevissä direktiiveissä, myös direktiivissä 2008/115, jotka eivät kuulu unionin kansalaisen perheeseen. ( 36 )

73.

Siltä osin kuin kyse on käsitteestä ”yleinen turvallisuus”, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että siihen kuuluvat jäsenvaltion sisäinen turvallisuus ja sen ulkoinen turvallisuus ja että näin ollen valtion elinten tai sen julkisten peruspalvelujen toimintaan tai väestön eloonjäämiseen kohdistuva uhka, ulkosuhteiden tai kansojen rauhanomaisen rinnakkaiselon vakavan häiriintymisen vaara tai sotilaallisiin etuihin kohdistuva uhka voivat vaikuttaa yleiseen turvallisuuteen. ( 37 ) Unionin tuomioistuin on todennut lisäksi, että järjestäytyneiden ryhmien harjoittamaan huumausainekauppaan liittyvän rikollisuuden ( 38 ) tai terrorismin ( 39 ) torjunta sisältyvät yleisen turvallisuuden käsitteeseen. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on vaatinut osoittamaan, että henkilön oma käyttäytyminen merkitsee asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen vaikuttavaa todellista, välitöntä ja riittävän vakavaa uhkaa. ( 40 )

74.

Unionin tuomioistuin on todennut hiljattain, ettei kaikkia unionin lainsäätäjän viittauksia yleisen järjestyksen vaarantumisen käsitteeseen pidä kuitenkaan ymmärtää välttämättä siten, että niissä viitataan yksinomaan henkilön omaan käyttäytymiseen, joka muodostaa asianomaisen jäsenvaltion yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavan todellisen, välittömän ja riittävän vakavan uhan. Unionin tuomioistuin on siten todennut yleiselle turvallisuudelle muodostuvaa uhkaa koskevan lähikäsitteen osalta, että kyseistä käsitettä on kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä 13.12.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/114/EY ( 41 ) yhteydessä tulkittava laajemmin kuin vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvia henkilöitä koskevassa oikeuskäytännössä ja että kyseinen käsite voi kattaa muun muassa mahdolliset uhat yleiselle turvallisuudelle. Unionin tuomioistuin on katsonut näin ollen, että yleisen järjestyksen vaarantumisen käsitteen ulottuvuuden täsmentämiseksi on otettava huomioon unionin oikeussäännön, jossa kyseiseen käsitteeseen viitataan, sanamuoto, sen asiayhteys sekä sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa kyseinen säännös on. ( 42 )

75.

Edellä esitetyn perusteella katson, että yleiseen järjestykseen ja yleiseen turvallisuuteen liittyvillä syillä, joihin kansallisessa lainsäädännössä viitataan, voidaan perustella poikkeaminen kyseisen maahantulijan sijoittamisesta erityiseen säilöönottolaitokseen, josta säädetään ensisijaisesti direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdassa, sillä edellytyksellä, että kyseisen maahantulijan käyttäytyminen voi osoittaa, että on olemassa yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun tai asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen vaikuttava todellinen, välitön ja riittävän vakava uhka. Se, ettei yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden käsitteitä mainita nimenomaisesti kyseisessä artiklassa, toisin kuin saman direktiivin muissa säännöksissä, ei voi kumota tätä päätelmää.

76.

On korostettava, että jäsenvaltioilla on useilta kohdin harkintavaltaa direktiivin 2008/115 säännösten panemiseksi täytäntöön ottamalla huomioon kansallisen oikeutensa erityispiirteet. ( 43 ) Kuten edellä todettiin, direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan tulkinnassa on lisäksi otettava huomioon SEUT 72 artikla, jossa määrätään jäsenvaltioiden toimivaltaa koskevasta varauksesta yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi. Näin ollen se, ettei yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden käsitteitä mainita nimenomaisesti direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdassa, ei tarkoita sitä, ettei jäsenvaltio voi turvautua yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun tai sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen liittyviin näkökohtiin määrittäessään edellytyksiä poikkeamiselle maahantulijan sijoittamisesta erityiseen säilöönottolaitokseen maastapoistamista varten.

77.

Asiayhteyden osalta on muistutettava, että kysymys yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden ja valtion turvallisuuden suojaamisesta otetaan nimenomaisesti huomioon direktiivin 2008/115 6 artiklan 2 kohdassa, 7 artiklan 4 kohdassa, 11 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 12 artiklan 1 kohdassa, mutta näitä käsitteitä ei määritellä kyseisessä säädöksessä. Unionin tuomioistuin on todennut, että käsite ”vaara yleiselle järjestykselle”, sellaisena kuin siitä säädetään direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa, edellyttää joka tapauksessa – kaikki lain rikkominenhan häiritsee yhteiskuntajärjestystä –, että kyse on yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavasta todellisesta, välittömästä ja riittävän vakavasta uhasta. ( 44 ) Tällaista uhkaa koskeva vaatimus perusteena sille, että vapaaehtoista poistumista varten myönnettävää aikaa lyhennetään tai se jätetään myöntämättä, on a fortiori oikeutuksena vankilassa toteutettavan säilöönoton muodostamalle paljon vakavammalle pakkokeinolle poikkeuksena erityislaitokseen sijoittamista koskevasta lähtökohdasta. Päinvastainen ratkaisu merkitsisi epäjohdonmukaisuutta direktiivissä 2008/115.

78.

Direktiivin 2008/115 pääasiallinen tavoite on, kuten sen johdanto-osan toisesta ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, tehokkaan maastapoistamis- ja palauttamispolitiikan käyttöönotto kyseessä olevien henkilöiden perusoikeuksia ja ihmisarvoa täysimääräisesti kunnioittaen. ( 45 ) Koska säilöönotto erityislaitoksessa on sääntö, 16 artiklan 1 kohdan toista virkettä on tulkittava tässä tilanteessa suppeasti, ( 46 ) eikä siinä jäsenvaltioille annettua liikkumavaraa saa käyttää tavalla, joka olisi vastoin kyseisen direktiivin tavoitetta ja tehokasta vaikutusta.

79.

Koska päätös, jolla kolmannen maan kansalainen on otettu säilöön vankilaan maastapoistamista varten, perustuu yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle aiheutuvan vaaran olemassaoloon, mikä edellyttää joka tapauksessa, että kyse on – paitsi yhteiskuntajärjestyksen häiriintymisestä, jota kaikki lain rikkominen merkitsee – yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun tai asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen vaikuttavasta todellisesta, välittömästä ja riittävän vakavasta uhasta, tällainen päätös voisi olla unionin oikeuden mukainen.

80.

Tulkitessaan direktiivin 2008/115 7 artiklan 4 kohtaa unionin tuomioistuin on katsonut tässä yhteydessä, että pelkästään se, että kolmannen maan kansalaista voidaan epäillä kansallisen oikeuden mukaan rikoksena rangaistavasta teosta, voi yhdessä muiden yksittäistapausta koskevien seikkojen kanssa olla perusteena toteamukselle vaarasta yleiselle järjestykselle kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla ja että sama pätee rikostuomion yhteydessä. ( 47 ) Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, ettei kyseisessä säännöksessä tarkoitetun yleisen järjestyksen säilyttämiseen erottamattomasti liittyvien intressien erityinen arviointi ole välttämättä yhteneväinen rikostuomion perusteena olevien arviointien kanssa ja – mikä on mielestäni vielä tärkeämpää – että yleiselle järjestykselle aiheutuvan vaaran käsitteen arvioinnissa on merkitystä ”kullakin sellaisella kolmannen maan asianomaisen kansalaisen tilanteeseen liittyvällä tosiseikalla tai oikeudellisella seikalla, joka on omiaan valaisemaan sitä, merkitseekö tällaisen kansalaisen oma käyttäytyminen kyseistä uhkaa”. ( 48 )

81.

Tämä hyvin yleinen muotoilu ilmentää mielestäni unionin tuomioistuimen empiiristä ja avointa lähestymistapaa sen osoittamiseen, että kyse on yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun vaikuttavasta todellisesta, välittömästä ja riittävän vakavasta uhasta. Näissä olosuhteissa minusta vaikuttaa siltä, ettei pelkästään sen toteaminen, että rikosta ei ole tapahtunut, rikostuomiota ei ole annettu tai rikosta ei edes epäillä, sulje automaattisesti pois sitä, että kyseessä olevaa henkilöä voidaan pitää yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun tai asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen vaikuttavana todellisena, välittömänä ja riittävän vakavana uhkana.

82.

Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava ne tosiseikat, joista mainitun uhkan olemassaoloa koskeva arviointi riippuu, unionin tuomioistuin voi antaa ohjeita tällaisessa tarkastelussa huomioon otettavista seikoista.

83.

Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että vankilassa toteutettavaa säilöönottoa määrättäessä huomioon otettu tilanne ( 49 ) näyttää olevan sellaisen radikalisoituneen henkilön tilanne, joka vaikuttaa vaaralliselta, jota toimivaltaiset turvallisuusviranomaiset pitävät vaarallisena ja jonka vaarallisuus saa epäilemään rikollisia aikeita toteuttaa todennäköisesti ihmisiä tai valtion huomattavan tärkeitä intressejä vahingoittavia terroristisia väkivallantekoja.

84.

Vaikka on kiistatonta, että pääasiassa kyseessä oleva järjestö on toteuttanut sen syyksi luetut kansainväliset terroriteot, mikä oikeuttaa jäsenvaltion vetoamaan yleisen järjestyksen tai yleisen turvallisuuden suojaamiseen, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkasteltava kyseisen kolmannen maan kansalaisen tosiasiallista roolia kyseisen järjestön tukemisessa sekä arvioitava, miten vakavan uhkan asianomaisen käyttäytyminen aiheuttaa yleiselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle, ja erityisesti sitä, onko hänellä henkilökohtaista vastuuta kyseisen järjestön toimien täytäntöönpanossa. ( 50 )

85.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että toimivaltaisella kansallisella tuomioistuimella oli vankilassa toteutettavaa WM:n säilöönottoa koskevan päätöksen tekemistä varten lähtökohtaisesti asiakirjatietoja, toisin sanoen asiakirjoja, jotka tukivat asianomaisen rikollista käyttäytymistä ja hänen aikomustaan tehdä rikos, erityisesti terrori-isku Saksan liittotasavallan alueella. ( 51 ) Tällainen seikka on merkityksellinen arvioitaessa, oliko asianomainen vaaraksi yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle, koska kyseinen seikka liittyy WM:ää koskevan epäilyn uskottavuuteen ja koska se siis on omiaan valaisemaan sitä, merkitsikö hänen oma käyttäytymisensä vaaraa Saksan liittotasavallan yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle vankilassa toteutettavaa säilöönottoa koskevan päätöksen tekohetkellä. ( 52 )

86.

Kyseisen tuomioistuimen asiana on lopuksi suhteellisuusperiaatteen, jota toteutettavassa toimenpiteessä on noudatettava, perusteella tutkia, aiheuttaako kolmannen maan asianomaisen kansalaisen käyttäytyminen todellisen ja välittömän vaaran jäsenvaltion yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle, ja näin ollen määrittää, oliko asianomaisen mahdollisesti menneisyydessä Saksan liittotasavallan yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle muodostama uhka edelleen olemassa ajankohtana, jolloin pääasiassa kyseessä oleva päätös tehtiin, ( 53 ) ja tämä on tarkistettava myös arvioitaessa säilössä pysyttämistä. ( 54 )

87.

On korostettava, että SEUT 79 artiklan 2 kohdan mukaisesti direktiivin 2008/115 tavoitteena on – kuten sen johdanto-osan 2 ja 11 perustelukappaleesta ilmenee – ottaa käyttöön tehokas maastapoistamis- ja palauttamispolitiikka, joka perustuu yhteisiin vaatimuksiin ja oikeudellisiin suojakeinoihin, jotta henkilöt palautetaan inhimillisellä tavalla ja heidän perusoikeuksiaan ja ihmisarvoaan täysimääräisesti kunnioittaen. ( 55 ) Direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan tarkoitus voidaan johtaa selvästi unionin lainsäätäjän kyseisen direktiivin 1 artiklassa ja edellä mainituissa johdanto-osan perustelukappaleissa ilmaisemasta johtoajatuksesta.

88.

Kuten direktiivin 2008/115 johdanto-osan 13, 16, 17 ja 24 perustelukappaleesta ilmenee, kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvista säilöönotoista määräämiselle on asetettu tiukat rajat mainitun direktiivin IV luvun säännöksissä siten, että yhtäältä suhteellisuusperiaatteen noudattaminen käytettyihin keinoihin ja tavoiteltuihin päämääriin nähden ( 56 ) ja toisaalta asianomaisten kolmannen maan kansalaisten perusoikeuksien kunnioittaminen voidaan varmistaa. ( 57 ) Lisäksi direktiivin johdanto-osan 13 perustelukappaleen mukaan pakkokeinojen käytössä on nimenomaisesti noudatettava paitsi suhteellisuusperiaatetta myös tehokkuusperiaatetta. ( 58 )

89.

Näin ollen on varmistettava, onko maahantulijan sijoittaminen maastapoistamista varten tavanomaiseen vankilaan sen perusteella, että kyseinen maahantulija merkitsee vakavaa vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai sisäiseen turvallisuuteen liittyville merkittäville oikeushyville, tehokkuus- ja suhteellisuusperiaatteiden sekä asianomaisen perusoikeuksien mukainen toimenpide.

90.

Vaikka direktiivissä 2008/115 suositaan jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen vapaaehtoista paluuta, siinä säädetään pakkokeinojen käytöstä sen tavoitteen toteutumisen eli palauttamispäätöksen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Äärimmäinen pakkokeino on vapaudenriisto asianomaisen henkilön säilöönotossa, joka voidaan direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan nojalla toteuttaa poikkeuksellisesti tavallisessa vankilassa.

91.

Pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään siis toimenpiteestä, joka kuuluu selvästi kyseisellä direktiivillä käyttöön otettuun järjestelmään palauttamismenettelyjen tehokkuuden varmistamiseksi, sillä niiden perusteiden luonteella, joihin jäsenvaltio voi vedota perustellakseen poikkeamisen lähtökohdasta, jonka mukaan säilöönotto toteutetaan erityislaitoksessa, ei ole tehokkuusperiaatteen arvioinnin kannalta merkitystä. On myös selvää, että kyseessä oleva kansallinen toimenpide vastaa direktiivin 2008/115 8 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitettua pakkokeinoa, joka edistää palauttamispäätöksen täytäntöönpanoa ja siten kyseisen direktiivin toteuttamista.

92.

Erityisen säilöönottolaitoksen tarkoituksena on myös helpottaa kaikkien sellaisten toimenpiteiden toteuttamista, joilla varmistetaan henkilön nopea ja tehokas palauttaminen alkuperämaahan hänelle tunnustettuja oikeuksia kunnioittaen, erityisesti silloin, kun kyse on direktiivin 2008/115 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista maasta poistettavan maahantulijan yhteydenotoista toimivaltaisiin konsuliviranomaisiin tai säilöönotettuja maahantulijoita tukeviin valtioista riippumattomiin järjestöihin. Säilöönoton toteuttaminen vankilassa ei näin ollen saa vaarantaa tätä yhteydenpitoa, koska muutoin vaarannettaisiin mainitun direktiivin tehokas vaikutus, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

93.

On muistutettava, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä niiden keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti näiden oikeuksien ja vapauksien – käsiteltävässä asiassa perusoikeuskirjan 6 artiklassa vahvistetun vapautta koskevan oikeuden – käytön rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat tarpeellisia ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

94.

Kyseessä olevalla AufenthG:n 62a §:n 1 momentista johtuvalla rajoituksella on oikeudellinen perusta. Kyseinen säännös ei vaikuta perusoikeuskirjan 6 artiklassa vahvistetun vapautta koskevan oikeuden keskeiseen sisältöön. Siinä nimittäin ei aseteta kyseenalaiseksi mainitun oikeuden takaamista, ja kuten säännöksen sanamuodosta ilmenee, siinä mahdollistetaan maahantulijan säilöönotto vankilassa vain hänen oman käyttäytymisensä takia ja samassa säännöksessä tarkoitetuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa. ( 59 )

95.

Koska kansallisen turvallisuuden ja yleisen järjestyksen suojaaminen on kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön tavoite, on todettava, että tähän lainsäädäntöön perustuva säilöönoton toteuttaminen vankilassa vastaa lähtökohtaisesti unionin tunnustamaa yleisen edun mukaista legitiimiä tavoitetta.

96.

Todetun perusoikeuteen puuttumisen oikeasuhteisuudesta on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaate edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa kyseisillä toimenpiteillä ja että toimenpiteillä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja että kun on mahdollista valita usean asianmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava toimenpide, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin tavoitteisiin nähden. ( 60 )

97.

Tässä yhteydessä kolmannen maan kansalaisen säilöönotto vankilassa maastapoistamista varten on jo luonteensakin vuoksi toimenpide, jolla voidaan suojata yleisöä vaaralta, jota kyseisen henkilön käyttäytyminen voi merkitä, joten sillä voidaan toteuttaa pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella lainsäädännöllä tavoiteltu päämäärä. ( 61 )

98.

Toimenpiteen tarpeellisuudesta on korostettava, että AufenthG:n 62a §:n sanamuodosta ilmenee, että kyseessä olevaan toimenpiteeseen turvautumiselle on asetettu tiukat rajat vaatimuksessa, jonka mukaan asianomaisen henkilön on merkittävä ”vakavaa” vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai sisäiseen turvallisuuteen liittyville ”merkittäville” oikeushyville, sekä siinä, että kyseisen henkilön pitämistä erillään vangeista koskevaa edellytystä on ehdottomasti noudatettava.

99.

Kyseessä oleva kansallinen säännös vastaa säilöönoton erityistä täytäntöönpanotoimenpidettä, jota säännellään tiukasti direktiivin 2008/115 15 ja 16 artiklassa, kun kyse on palauttamismenettelyn viimeisestä vaihtoehdosta. Tältä osin direktiivin 2008/115 15 artiklan 5 ja 6 kohdassa säädetyn enimmäiskeston tarkoituksena on rajoittaa pakolla täytäntöön pantavan maastapoistamisen kohteena olevien kolmansien maiden kansalaisten vapaudenriistoa, koska säilöönoton on kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan oltava mahdollisimman lyhytaikainen ja sitä saa jatkaa vain niin kauan kuin asianmukaisella ripeydellä hoidettavat maastapoistamisjärjestelyt ovat kesken, mitä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava.

100.

Tiukat rajat, jotka on asetettu toimivaltaisten kansallisten viranomaisten toimivallalle ottaa kolmannen maan kansalainen säilöön vankilaan maastapoistamista varten, varmistetaan myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitetyllä käsitteiden ”valtion turvallisuus” ja ”yleinen järjestys” tulkinnalla. ( 62 )

101.

Valtion turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuva uhka voi siis oikeuttaa tarpeellisuusvaatimuksen kannalta maahantulijan säilöönoton tai säilössä pysyttämisen vankilassa maastapoistamista varten vain sillä edellytyksellä, että hänen oma käyttäytymisensä merkitsee yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun tai asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen vaikuttavaa todellista, välitöntä ja riittävän vakavaa uhkaa, ( 63 ) mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava edellä 79–86 kohdassa esitetyin edellytyksin.

102.

Kuten aiemmin todettiin, toimenpide on tarpeellinen, jos tavoiteltua legitiimiä tavoitetta ei voida saavuttaa yhtä asianmukaisella mutta vähemmän rajoittavalla toimenpiteellä. ( 64 )

103.

Kun otetaan huomioon erityisten säilöönottolaitosten ominaispiirteet ( 65 ) ja kansallisten viranomaisten velvoite suojella säilöönotettuja henkilöitä, ( 66 ) säilöönoton toteuttaminen tällaisissa laitoksissa ei vaikuta minusta asianmukaiselta, jos kyseinen toimenpide koskee henkilöä, joka merkitsee vakavaa vaaraa kolmansien ruumiilliselle koskemattomuudelle ja hengelle tai sisäiseen turvallisuuteen liittyville merkittäville oikeushyville. Turvallisuusvaatimuksen ei voida näissä olosuhteissa katsoa täyttyvän kyseisen henkilön pakenemisen vaaran ehkäisemisen eikä kyseisten laitosten henkilökunnan ja muiden säilöönotettujen henkilöiden fyysisen koskemattomuuden säilyttämisen kannalta.

104.

Erityisiä säilöönottolaitoksia, joiden toimintatapa vastaa kollektiiviasumisen toimintatapaa, ei ole suunniteltu tiettyihin erityisen vaarallisiin henkilöihin liittyvien erityisten turvallisuustarpeiden huomioon ottamiseen. ( 67 ) Näiden tarpeiden sisällyttäminen erityislaitosten muuttumattomaan rakenteeseen vahvistaisi väistämättä yleisesti turvajärjestelmää, mikä rajoittaisi muiden, lähtökohtaisesti vaarattomien säilöönotettujen henkilöiden liikkumisvapautta laitoksessa, ja loisi siten vankilamaisen ympäristön kaikille. Vaihtoehto, jossa erityisiin säilöönottolaitoksiin perustetaan erityisyksikkö, jonka tavoitteena on erityisen vaarallisen henkilön erityishoito, aiheuttaa nähdäkseni organisatorisen rasitteen ja kohtuuttomat kulut, koska tällaisia henkilöitä on vähän verrattuna kaikkien säilöönoton käsittävän palauttamismenettelyn kohteena olevien kolmannen maan kansalaisten määrään.

105.

Kyseessä oleva kansallinen säännös ei ole myöskään suhteeton sillä tavoiteltuihin päämääriin nähden, koska siinä saatetaan tasapainoon yleistä etua koskeva tavoite, nimittäin valtion turvallisuuden ja yleisen järjestyksen suojaaminen, sekä vankilassa toteutettavan säilöönottotoimenpiteen aiheuttama puuttuminen vapautta koskevaan oikeuteen ja kyseisen henkilön oikeuteen ihmisarvonsa ehdottomaan kunnioittamiseen. Tällainen säännös ei nimittäin voi olla perustana säilöönottotoimenpiteille, elleivät toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ole ensin selvittäneet tapauskohtaisesti, vastaako asianomaisten henkilöiden valtion turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle aiheuttama vaara vähintään näiden henkilöiden vapautta koskevaan oikeuteen puuttumisen, jota kyseiset toimenpiteet merkitsisivät, vakavuutta ja noudatetaanko heidän oikeuttaan ihmisarvoon täysimääräisesti. ( 68 )

106.

Kuten edellä todettiin, direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan tarkoitus voidaan ymmärtää ainoastaan perusoikeuskirjassa, erityisesti sen 1–4 artiklassa, vahvistettujen niiden oikeuksien mukaisesti, joissa taataan ihmisarvon kunnioittaminen sekä oikeus elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja joissa kielletään epäinhimillinen ja halventava kohtelu, sekä sopusoinnussa niiden kanssa. Nämä viittaukset sisältyvät nimittäin välttämättä direktiivin 2008/115 1 artiklaan sisältyvään perusoikeuksia koskevaan viittaukseen.

107.

Kuten julkisasiamies Bot korosti ratkaisuehdotuksessaan Bero ja Bouzalmate, ( 69 ) direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohtaa ja yleisemmin maasta poistettavien ulkomaalaisten säilöönoton edellytyksiä koskevia säännöksiä voidaan siis soveltaa konkreettisesti ja yhdenmukaisesti edellä mainittujen tekstien kanssa ainoastaan, jos niissä kunnioitetaan mainittuja arvoja.

108.

Yhtäältä direktiivin 2008/115 säännöksiä ja toisaalta perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia tarkastelemalla on siis määritettävä, onko vankilassa toteutettu WM:n säilöönotto pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa unionissa hänelle tunnustettujen oikeuksien mukaista.

109.

Direktiivissä 2008/115 maasta poistettavien kolmansien maiden kansalaisten hyväksi säädettyjen konkreettisten vähimmäistakeiden joukossa ovat kyseisen säädöksen 16 artiklassa säädetyt säilöönottoa koskevat edellytykset, joita kansallisissa menettelyissä on noudatettava.

110.

Vertailtaessa kyseisen säännöksen sanamuotoa AufenthG:n 62a §:n 1 momentin sanamuotoon käy ilmi, että kaikki mainitussa direktiivissä säädetyt takeet on nimenomaisesti sisällytetty kyseiseen kansalliseen säännökseen sitä merkittävää poikkeusta lukuun ottamatta, joka koskee velvoitetta kiinnittää huomiota haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden asemaan sekä antaa kiireellistä terveydenhoitoa ja välttämätöntä sairaanhoitoa. ( 70 )

111.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on joka tapauksessa varmistaa, että kaikkia direktiivin 2008/115 16 artiklassa säädettyjä säilöönoton edellytyksiin liittyviä takeita konkreettisesti noudatetaan säilöönotetun henkilön vangitsemistilanteessa. Tämä arviointi on tarpeen ja tärkeää varsinkin, kun otetaan huomioon kyseisten takeiden suhteellisen lakoninen muotoilu, ja lisäksi on varmistettava edellä mainittuun säännökseen sisältyvien vaatimusten tosiasiallinen ulottuvuus. Tältä osin on mielestäni tarpeen esittää tiettyjä huomautuksia Saksan hallituksen unionin tuomioistuimen esittämään tietojensaantipyyntöön antaman vastauksen johdosta.

112.

Ensinnäkin tiedot, joissa selitetään vankilassa sovellettavia sääntöjä ja täsmennetään sinne säilöön otettujen kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia ja velvollisuuksia, on nähdäkseni oltava saatavilla säilöönotettujen yleisimmin käyttämillä kielillä. On syytä huomauttaa, ettei Saksan hallituksen vastauksessa mainita mitään näistä säilöönotetuille henkilöille annettavista pakollisista tiedoista, joissa on mainittava erityisesti säilöönotetun henkilön oikeus ottaa yhteyttä asiaan liittyviin ja toimivaltaisiin kansallisiin, kansainvälisiin ja valtioista riippumattomiin järjestöihin ja elimiin. ( 71 )

113.

Toiseksi Saksan hallituksen vastauksesta ilmenee, että säilöönotetulla henkilöllä ”oli toisinaan oikeus 30 minuutin pituisiin valvottuihin puhelinkeskusteluihin lähiomaistensa kanssa” ja että hänellä oli 4.10.2017 alkaen oikeus tunnin pituiseen puhelinkeskusteluun kahdesti kuukaudessa ja 1.12.2017 alkaen viikoittain 30 minuutin pituiseen valvottuun puhelinkeskusteluun. Tämä lähiomaisten kanssa kommunikoinnin tiukka rajaaminen on omiaan aiheuttamaan vaikeuksia, kun otetaan huomioon direktiivin 2008/115 16 artiklan 2 kohdan sanamuoto, jossa todetaan, että säilöönotetuille henkilöille on ”pyynnöstä” annettava ”asianmukaisen ajan kuluessa” mahdollisuus ottaa yhteyttä perheenjäseniin. Näiden kahden ilmaisun samanaikaisella käytöllä ilmaistaan nähdäkseni unionin lainsäätäjän tahto saattaa keskenään oikeudenmukaiseen tasapainoon yksikön, erityisen säilöönottolaitoksen tai vankilan toimintasäännöt, jotka väistämättä liittyvät tietyn yhteisön hallinnointiin turvallisuusasioissa, ja kullekin säilöönotetulle henkilölle myönnettävät takeet mahdollisuudesta pitää yhteyttä perheeseensä. ( 72 )

114.

Kolmanneksi Saksan hallituksen vastauksessa viitattiin siihen, että säilöönotettu oli kontaktissa tutkintavankien kanssa, kun ateriat tuotiin hänen selliinsä, ja 4.10.2017 alkaen joidenkin muiden ”asianmukaisten” vankien seurassa vietetyn tunnin vapaa-ajan yhteydessä. Tästä tilanteesta aiheutuu väistämättä vaikeuksia, jotka liittyvät direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan sanamuodon tulkintaan.

115.

Tältä osin unionin tuomioistuin katsoo, että kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee, että siinä asetetaan ehdoton velvollisuus pitää laittomasti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset erillään vangeista, jos jäsenvaltio ei voi sijoittaa näitä kansalaisia erityisiin säilöönottolaitoksiin. Se on todennut lisäksi, että velvollisuuteen, joka koskee laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten pitämistä erillään vangeista, ei yhtäältä liity mitään poikkeusta ja se on oikeuksien kunnioittamisen tae, josta unionin lainsäätäjä on nimenomaisesti säätänyt kyseisten kansalaisten hyväksi niiden edellytysten yhteydessä, jotka koskevat maastapoistamista varten toteutettavaa säilöönottoa vankiloissa, ja että kyseinen velvollisuus on toisaalta enemmän kuin pelkkä erityinen tapa toteuttaa kolmansien maiden kansalaisten säilöönotto vankiloissa ja siinä on kyse säilöönoton aineellisesta edellytyksestä, jota ilman säilöönotto ei lähtökohtaisesti olisi direktiivin mukainen. ( 73 )

116.

Vaikka voidaan katsoa, että unionin tuomioistuin on halunnut tulkita direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohtaa suppeasti, ( 74 ) jäljelle jää kysymyksiä, jotka koskevat tämän vangeista erillään pitämistä koskevan velvollisuuden tarkkaa ulottuvuutta ja erityisesti viimeksi mainitun ilmaisun merkitystä. Komissio korostaa huomautuksissaan, että edellä mainitun säännöksen saksankielinen versio, jossa käytetään myös ennakkoratkaisukysymykseen sisältyvää, yleensä vankeusrangaistukseen tuomittuja vankeja tarkoittavaa termiä ”Strafgefangenen”, ja muut kieliversiot, muun muassa englanninkielinen versio (”ordinary prisoners”), ranskankielinen versio (”prisonniers de droit commun”), espanjankielinen versio (”presos ordinarios”), italiankielinen versio (”detenuti ordinari”) ja vironkielinen versio (”tavalistest vangidest”), jotka näyttävät käsittävän tutkintavangit, poikkeavat toisistaan.

117.

Komission suosituksessa 2017/2338 todetaan seuraavaa: ”Käsite ’tavalliset vangit’ kattaa tuomitut vangit ja tutkintavangit: Tämä vahvistetaan Euroopan neuvoston ministerikomitean hyväksymien palauttamista koskevien 20 suuntaviivan (Twenty Guidelines on Forced Return) suuntaviivassa 10 olevassa 4 kohdassa, jossa nimenomaisesti korostetaan, että henkilöitä, jotka otetaan säilöön ennen kuin heidät poistetaan alueelta, ei saisi pitää yhdessä tavallisten vankien, tuomittujen tai tutkintavankeudessa olevien kanssa. Säilöönotetut on siten erotettava myös tutkintavangeista.”

118.

On muistutettava, että direktiivissä 2008/115 on tarkoitus ottaa huomioon Euroopan neuvoston ministerikomitean hyväksymät palauttamista koskevat 20 suuntaviivaa, joihin sen johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa viitataan, minkä pitäisi lähtökohtaisesti johtaa tulkintaan, jonka mukaan vankien käsite sisältää vankeusrangaistukseen tuomitut vangit ja tutkintavangit.

119.

Tämä ratkaisu ei ole mielestäni kuitenkaan täysin vakuuttava teoreettisesta eikä käytännön näkökulmasta.

120.

Säilöönoton ensisijainen toteuttaminen erityislaitoksessa ja velvollisuus pitää maahantulija erillään vangeista, kun hänet vangitaan poikkeuksellisesti maastapoistamista varten, johtuvat siitä, että henkilöt, joita palauttaminen koskee, eivät ole ”rikollisia”, minkä vuoksi heitä on kohdeltava eri tavoin kuin rikollisia, sillä säilöönottotoimenpide on luonteeltaan puhtaasti hallinnollinen. Vaikka on perustellusti katsottu, että erillään pitämisen velvoite liittyy suoraan sen maahantulijan ihmisarvon ja perusoikeuksien kunnioittamiseen, joka ei ole syyllistynyt rikokseen eikä rikkomukseen, ( 75 ) tämä toteamus pätee myös tutkintavankeihin, joita ei ole vielä tuomittu ja joihin sovelletaan syyttömyysolettamaa. ( 76 ) Ainakin oikeudellisesta näkökulmasta tällaisia henkilöitä on hankala pitää vankeina, joiden kanssa ei voi olla tekemisissä.

121.

Erillään pitämistä koskevan velvollisuuden suppea arviointi voi käytännössä johtaa sellaiseen vähintäänkin paradoksaaliseen tilanteeseen, että jos ehkäistään kaikkea kontaktia vankien kanssa heidän rikosoikeudellisesta asemastaan riippumatta, maahantulija joutuu eristyksiin, joka voi loukata hänen ihmisarvoaan, vaikka kyseisen velvollisuuden tarkoituksena on suojella asianomaista henkilöä. ( 77 ) Kysymys on vielä monimutkaisempi, jos otetaan huomioon kyseisen maastapoistamista varten vaarallisuutensa vuoksi vangitun maahantulijan erityinen profiili, joka ei selvästikään ole se, joka otettiin huomioon laadittaessa direktiivin 2008/115 16 artiklaa. Kyseisen legitiimisti säilöönotetun maahantulijan kanssa mahdollisesti tekemisiin joutuvien henkilöiden fyysiseen koskemattomuuteen liittyvä turvallisuusriski, jolla voidaan perustella säilöönotto vankilassa, vaikuttaa puoltavan kaiken jo tuomittujen tai tuomiota odottavien vankien kanssa kommunikoinnin ehdotonta kieltämistä, jotta viimeksi mainittuja voidaan suojella.

122.

Tässä vaiheessa on syytä pohtia, loukataanko sellaisen maahantulijan ihmisarvoa, joka on otettu säilöön maastapoistamista varten ja jolta on edellä mainitun säännöksen mukaisesti estetty kaikki kontakti ”vankien” kanssa.

123.

Perusoikeuskirjan 4 artiklan, joka vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa, merkitys ja ulottuvuus ovat perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan nojalla samat kuin mainitussa yleissopimuksessa. ( 78 )

124.

Epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kiellolla, josta määrätään perusoikeuskirjan 4 artiklassa, on ehdoton luonne, koska se liittyy läheisesti perusoikeuskirjan 1 artiklassa tarkoitetun ihmisarvon kunnioittamiseen. Perusoikeuskirjan 4 artiklassa taatun oikeuden ehdoton luonne saa tukea Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta. Kuten nimittäin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 15 artiklan 2 kappaleesta ilmenee, sen 3 artiklasta ei voida poiketa. ( 79 ) Perusoikeuskirjan 1 ja 4 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa vahvistetaan yksi unionin ja sen jäsenvaltioiden perusarvoista. Tästä syystä kaikissa olosuhteissa, mukaan lukien terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastainen taistelu, Euroopan ihmisoikeussopimus sisältää kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun ehdottoman kiellon kyseisen henkilön käyttäytymisestä riippumatta. ( 80 )

125.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa asetetaan sen valtion viranomaisille, jonka alueella vangitseminen on tapahtunut, positiivinen velvollisuus varmistaa, että jokaista vankia pidetään vangittuna ihmisarvon kunnioittamisen takaavissa olosuhteissa, että asianomaista ei aseteta toimenpiteen toteuttamistavalla ahdinkoon tai koettelemukseen, jonka voimakkuus ylittää vangitsemiseen väistämättä kuuluvan kärsimyksen tason, ja että – kun otetaan huomioon vankeuden käytännön vaatimukset – vangin terveys ja hyvinvointi varmistetaan riittävällä tavalla. ( 81 )

126.

Vankilassa olevan henkilön eristäminen kuuluu epäinhimillisen tai halventavan kohtelun arvioinnissa huomioon otettaviin täytäntöönpanoa koskeviin yksityiskohtaisiin sääntöihin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut tältä osin seuraavaa: ”Täydellinen aisteihin liittyvä eristäminen yhdistettynä täydelliseen sosiaaliseen eristämiseen voi tuhota persoonallisuuden, ja se on epäinhimillisen kohtelun muoto, jota ei voida perustella turvallisuuteen liittyvillä vaatimuksilla eikä millään muullakaan syyllä. Yhteydenpidon kieltäminen muiden vankien kanssa turvallisuus-, kurinpito- ja suojelusyistä ei sen sijaan sellaisenaan ole epäinhimillinen rangaistuksen muoto tai epäinhimillistä kohtelua.” Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on täsmentänyt lisäksi, että vankeusolosuhteiden arvioinnissa on otettava huomioon niiden kumulatiiviset vaikutukset, minkä vuoksi selliin sijoittamisen aineellisten edellytysten lisäksi on tarkistettava eristyksen kesto. ( 82 )

127.

Toimivaltaisen viranomaisen, jolta haetaan muutosta vankilassa toteutettavaa maasta poistettavan maahantulijan säilöönottoa koskevaan päätökseen, on näin ollen objektiivisten, luotettavien, tarkkojen ja asianmukaisesti päivitettyjen tietojen perusteella ja unionin oikeudessa taattuun perusoikeuksien suojan tasoon nähden arvioitava, onko olemassa merkittäviä perusteita uskoa, että kyseistä henkilöä kohdellaan epäinhimillisesti tai halventavasti vankeusolosuhteidensa vuoksi. ( 83 )

128.

Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava ne tosiseikat, joista tämä arviointi riippuu, unionin tuomioistuin voi antaa ohjeita tämän tutkinnan yhteydessä huomioon otettavista seikoista.

129.

Saksan hallituksen vastauksesta ilmenee, ( 84 ) että kyseisen maahantulijan vankeusolosuhteissa ei unionin tuomioistuimelle esitetyn asiakirja-aineiston perusteella pääasian valittajan esittämiä päinvastaisia todisteita lukuun ottamatta näytä olevan epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua, sellaisena kuin se määriteltiin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 125 ja 126 kohdassa, etenkään kun asianomaista ei eristetty, koska hänellä oli mahdollisuus kommunikoida ulkomaailman kanssa ja vankilan sisällä muun muassa tuomiota odottaneiden muiden vankien kanssa.

130.

Kun otetaan huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, jossa kielletään vain täydellinen aisteihin liittyvä eristäminen yhdistettynä täydelliseen sosiaaliseen eristämiseen, edellä mainittua epäinhimillisen tai halventavan kohtelun puuttumista koskevaa päätelmää voitaisiin pitää pätevänä, vaikka kyseisellä maahantulijalla ei olisi mitään yhteyksiä vankeihin heidän rikosoikeudellisesta asemastaan riippumatta, koska asianomaisen voidaan tällaisessa tapauksessa katsoa olevan ainoastaan osittaisessa ja suhteellisessa eristyksessä. ( 85 )

131.

Direktiivin 2008/115 16 artiklan 1 kohdan ja siihen sisältyvän erillään pitämistä koskevan velvollisuuden suppea tulkinta, joka perustuu vankeusrangaistukseen tuomitut vangit ja tutkintavangit sisältävän käsitteen ”vangit” merkitykseen, voidaan siis hyväksyä vaarantamatta maastapoistamista varten säilöönotetun maahantulijan perusoikeuksien välttämätöntä kunnioittamista, jollei vankeusolosuhteiden kumulatiivisten vaikutusten arvioinnista muuta johdu.

132.

Tällainen päättely vaikuttaa mielestäni kuitenkin liian teoreettiselta ja jäykältä, koska se johtaa puhtaasti mekaanisesti toimivaan järjestelmään, jossa ei oteta huomioon kunkin yksittäisen tilanteen tarkkaa tutkintaa, jota suhteellisuusperiaate kuitenkin edellyttää ja jota unionin tuomioistuin on säännöllisesti vaatinut tulkitessaan direktiivin 2008/115 säännöksiä. Pääasian esimerkki selventää mielestäni erityisen hyvin tätä kaavaa, jossa voidaan päätyä lähes järjettömiin ratkaisuihin, koska pelkkä toteamus selleihin ateriat tuovan tutkintavangin kontaktista kyseisen maahantulijan kanssa riittäisi osoittamaan erillään pitämistä koskevan velvollisuuden rikkomisen. Jos erillään pitämistä koskevaa velvollisuutta tulkitaan liian suppeasti, mikään, satunnainenkaan, kontakti ei ole mahdollista, mikä ei käytännössä ole perusteltavissa.

133.

Lisäksi maahantulijan osittainenkin ja suhteellinenkin eristäminen pelkästään siten, että häneltä kielletään kontakti kaikkiin vankeihin, vie jo luonteensakin takia häneltä pääsyn niihin liikunta- ja kulttuuritoimintoihin ja palkalliseen työhön, joita tarjotaan kollektiivisesti muille vangeille, mikä tekee luonteeltaan rankaisevaksi toimenpiteen, jota ei ole ollenkaan sellaiseksi tarkoitettu, ja luo maahantulijan vahingoksi perusteetonta syrjintää vankilassaolon olosuhteisiin nähden. ( 86 )

134.

Näin ollen on saavutettava oikeudenmukainen tasapaino sen välillä, että on ehkäistävä kaikkea vankilaan säilöön otettujen maahantulijoiden syrjivän, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun vaaraa ja että direktiivin 2008/115 16 artiklan sanamuodon mukaan on varmistettava kyseisten maahantulijoiden pitäminen erillään vangeista, jotta voidaan suojata kyseisten maahantulijoiden fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta sekä myös vankien ja valvontahenkilöstön fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta, jos maahantulijat ovat vaaraksi yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle. Tämä vaikeasti toteutettava yhteensovittaminen voisi mielestäni perustua kahteen seikkaan.

135.

Ensimmäinen niistä on käsitteen ”vangit” tulkitseminen siten, että siihen eivät sisälly tutkintavangit, joiden oletetaan olevan syyttömiä. Toinen on se, että hyväksytään asianomaisen maahantulijan järjestelmällinen pitäminen yksityissellissä, koska kontaktit tutkintavankien kanssa voidaan sallia edellä mainituissa yhteisissä toiminnoissa, joiden suunnittelijoina ovat vankilan päivittäisestä todellisuudesta täysin tietoiset laitoksen vastuuhenkilöt, jotka ottavat huomioon kyseisen maahantulijan vankilaan sijoituksen syyn ja tavoitteen sekä hänen persoonallisuutensa ja käyttäytymisensä. Tämä teoreettisesti mahdollinen ratkaisu vaikuttaa käytännössä toivottavalta.

136.

Aluksi on todettava, ettei direktiivin 2008/115 16 artiklassa viitata sellaisen erityisen päätöksen tekemiseen, joka koskee maahantulijan säilöönottoa vankilassa maastapoistamista varten. Koska on tosiasiallisesti kyse säilöönottotoimenpiteen erityisestä toteuttamistavasta, direktiivin 2008/115 systematiikan, joka on otettava direktiivin säännösten tulkitsemiseksi huomioon, ( 87 ) perusteella on viitattava kyseisen säädöksen 15 artiklaan.

137.

Direktiivin 2008/115 15 artiklassa säädetään säilöönottoa ja säilössä pitämistä koskevista tiukoista aineellisista edellytyksistä sekä määritellään näiden toimenpiteiden toteuttamiseen liittyvä tuomioistuinvalvonta.

138.

Direktiivin 2008/115 15 artiklasta ilmenee, että säilöönottomääräyksen voi antaa hallinto- tai oikeusviranomainen, että jäsenvaltioiden on joko säädettävä, että oikeusviranomainen tutkii viipymättä säilöönoton laillisuuden ja tekee siitä päätöksen mahdollisimman lyhyessä ajassa säilöönoton alkamisesta, tai annettava asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle oikeus panna vireille menettely, jossa oikeusviranomainen tutkii viipymättä hänen säilöönottonsa laillisuuden ja tekee siitä päätöksen mahdollisimman lyhyessä ajassa kyseisen menettelyn alkamisesta, ja että asianomainen kolmannen maan kansalainen on vapautettava välittömästi, jos säilöönoton katsotaan olevan laiton.

139.

Siitä riippumatta, antaako säilöönottomääräyksen hallinto- vai oikeusviranomainen, säilöönottoa on direktiivin 2008/115 15 artiklan 3 kohdan nojalla tarkasteltava uudelleen kohtuullisin väliajoin asianomaisen kolmannen maan kansalaisen hakemuksesta tai viran puolesta, ja tuomioistuinvalvontaa edellytetään, jos säilöönoton kestoa jatketaan. Unionin tuomioistuin on todennut tältä osin, että kolmannen maan kansalaisen jatketun säilöönoton uudelleentarkastelu toteutetaan oikeusviranomaisen valvonnassa ja että oikeusviranomaisen, joka lausuu mahdollisuudesta jatkaa alkuperäistä säilöönottoa, on välttämättä harjoitettava mainittua säilöönottoa koskevaa valvontaa, vaikka viranomainen, joka on saattanut asian sen käsiteltäväksi, ei olisikaan nimenomaisesti pyytänyt kyseistä valvontaa ja vaikka alkuperäisestä säilöönotosta määrännyt viranomainen olisikin jo tarkastellut uudelleen asianomaisen kansalaisen säilöönottoa. ( 88 )

140.

On muistutettava, että direktiiviä 2008/115 on tulkittava, kuten sen johdanto-osan 24 perustelukappaleesta ja 1 artiklasta ilmenee, erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien ja periaatteiden mukaisesti. Erityisesti direktiivin 2008/115 15 artiklassa säädettyjen säilöönottopäätöksiin liittyvien oikeussuojakeinojen piirteet on määritettävä siten, että ne vastaavat perusoikeuskirjan 6 artiklaa, joka koskee jokaisen oikeutta vapauteen, ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa, jonka mukaan jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava mainitussa artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa. ( 89 )

141.

Näin ollen on katsottava, että oikeusviranomaisen, joka lausuu säilöönottoa tai tällaisen toimenpiteen jatkamista koskevasta pyynnöstä, johon liittyy täytäntöönpano vankilassa asianomaisen maahantulijan yleiselle järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle aiheuttaman vaaran vuoksi, on voitava lausua kaikista niistä tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, joilla on merkitystä sen selvittämiseksi, onko pyydetty toimenpide perusteltu, kun otetaan huomioon direktiivin 2008/115 15 artiklassa mainitut vaatimukset ja vaatimukset, jotka liittyvät yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun tai asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen vaikuttavan todellisen, välittömän ja riittävän vakavan uhkan olemassaolon osoittamiseen. ( 90 )

142.

Kun säilöönotto ei ole tai ei ole enää perusteltu näiden vaatimusten kannalta, toimivaltaisen oikeusviranomaisen on voitava korvata omalla päätöksellään hallintoviranomaisen päätös tai tarvittaessa sen oikeusviranomaisen päätös, joka on määrännyt alkuperäisestä säilöönotosta, ja lausua mahdollisuudesta määrätä korvaavasta toimenpiteestä tai asianomaisen kolmannen maan kansalaisen vapauttamisesta. Oikeusviranomaisen on tätä varten voitava ottaa huomioon ne tosiseikat ja todisteet, joihin alkuperäisestä säilöönotosta määrännyt hallintoviranomainen on vedonnut, sekä kaikki asianomaisen kolmannen maan kansalaisen mahdolliset huomautukset. Sen on lisäksi voitava selvittää muut sen päätöksen kannalta tarpeelliseksi katsomansa merkitykselliset seikat. Tästä seuraa, että oikeusviranomaisella valvonnan yhteydessä oleva toimivalta ei voi missään tapauksessa rajoittua siten, että se voi ottaa huomioon pelkästään kyseessä olevan hallintoviranomaisen esittämät seikat. ( 91 )

143.

Jos direktiivin 2008/115 15 artiklaa tulkittaisiin toisin, kyseisen artiklan 1, 2, 4 ja 6 kohdalla ja 16 artiklan 1 kohdalla ei olisi enää tehokasta vaikutusta ja kyseisen direktiivin 15 artiklassa edellytetystä tuomioistuinvalvonnasta tulisi merkityksetön, millä vaarannettaisiin siis mainitulla direktiivillä tavoiteltujen päämäärien toteutuminen. ( 92 )

144.

Lisäksi direktiivin 2008/115 15 artiklan säännöksiä luettaessa on otettava huomioon sekä perusoikeuskirjan 6 ja 47 artikla että Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräykset, joihin perusoikeuskirjassa viitataan ja joita vastaavat oikeudet käsiteltävässä asiassa ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artikla, joka koskee oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen, 6 artikla, joka koskee oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ja 13 artikla, joka koskee oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. ( 93 )

145.

Tässä yhteydessä on katsottava, että asianomaisen maahantulijan esittämän, direktiivin 2008/115 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun henkilökohtaista uudelleentarkastelua koskevan hakemuksen on perusoikeuskirjan 6 ja 47 artiklasta johtuvien vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi mahdollistettava asianomaisen vankeusolosuhteiden tutkiminen viipymättä ja siitä riippumatta, onko viran puolesta toteutettavalle säilöönoton uudelleentarkastelulle vahvistettu määräaika päättynyt, jotta voidaan selvittää, onko hänen ihmisarvoaan mahdollisesti loukattu vastoin perusoikeuskirjan 1–4 artiklaa, luettuina yhdessä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan kanssa.

146.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on suorittaa edellä esitettyjen seikkojen osalta tarpeelliset tarkastukset, jotka koskevat direktiivissä 2008/115 säädettyjen vähimmäistakeiden noudattamista ja vankilaan säilöön otetun kolmannen maan kansalaisen perusoikeuksien kunnioittamista.

147.

Ennakkoratkaisupyynnöstä ja Saksan hallituksen vastauksesta ilmenee tältä osin, että tuomioistuin tekee yleisesti päätökset säilöönotosta ja tällaisen toimenpiteen jatkamisesta ja että asianomaisella maahantulijalla on mahdollisuus nostaa kanne näistä tuomioistuimen päätöksistä. Lisäksi mainitaan, että alkuperäisen säilöönoton enimmäiskestoksi on vahvistettu 6 kuukautta ja että sitä voidaan jatkaa enintään 12 kuukaudella. Kysymykseen tuomioistuinvalvontaa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Saksan hallitus totesi, että päätös, jolla määrätään vapaudenmenetyksestä tai jatketaan sitä, on kumottava viran puolesta ennen asetetun määräajan päättymistä, jos vapaudenmenetyksen peruste on poistunut, että myös asianomainen tai viranomainen voi vaatia vapaudenmenetyksen lopettamista ja että asiaa käsittelevä tuomioistuin ratkaisee tämän vaatimuksen määräyksellä, johon voidaan hakea muutosta.

148.

On todettava, ettei unionin tuomioistuimelle toimitetun asiakirja-aineiston tueksi ole esitetty riittävästi tietoja, jotta oikeussuojakeinoja, joita kyseessä oleva kolmannen maan kansalainen voi käyttää, koskevat menettelysäännökset voitaisiin ymmärtää tarkasti ja jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voitaisiin esittää tältä osin tarkempia ohjeita.

149.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY 16 artiklaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 15 artiklan kanssa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 1–4, 6 ja 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kolmannen maan kansalaisen säilöönotto maastapoistamista varten voidaan toteuttaa vankilassa, jos hän merkitsee yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun tai asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tai ulkoiseen turvallisuuteen vaikuttavaa todellista, välitöntä ja riittävän vakavaa uhkaa, mikä toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on tarkistettava, sillä edellytyksellä, että kielletään kontakti vankeusrangaistukseen tuomittujen vankien kanssa.

Vankilassa maastapoistamista varten toteutettavaa kolmannen maan kansalaisen säilöönottoa tai säilöönoton jatkamista koskevaan päätökseen kohdistettua muutoksenhakua käsittelevän toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on myös selvitettävä konkreettisesti ja täsmällisesti kyseisen kansalaisen vankeusolosuhteet, jotta voidaan varmistaa tehokkuus- ja suhteellisuusperiaatteiden ja direktiivin 2008/115 16 artiklassa säädettyjen vähimmäistakeiden noudattaminen sekä perusoikeuskirjan 1–4, 6 ja 47 artiklassa vahvistettujen kyseisen kansalaisen perusoikeuksien kunnioittaminen.