1

Georgios Pandalis vaatii valituksellaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 14.2.2017 antaman tuomion Pandalis v. EUIPO – LR Health & Beauty Systems (Cystus) (T-15/16, ei julkaistu, jäljempänä valituksenalainen tuomio, EU:T:2017:75), jolla hylättiin hänen kumoamiskanteensa Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) ensimmäisen valituslautakunnan 30.10.2015 tekemästä päätöksestä (asia R 2839/2014-1), joka koskee LR Health & Beauty Systemsin ja Pandalisin välistä menettämismenettelyä (jäljempänä riidanalainen päätös).

2

[Euroopan unionin] tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1 ja oikaisu EUVL 2015, L 312, s. 28) 7 artiklan, jonka otsikko on ”Ehdottomat hylkäysperusteet”, 1 kohdan c alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Seuraavia merkkejä ei rekisteröidä:

– –

3

Saman asetuksen 51 artiklassa, jonka otsikkona on ”Menettämisperusteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   [Euroopan unionin] tavaramerkin haltijan julistetaan menettäneen oikeutensa [EUIPO:lle] tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella, jos:

– –

2.   Jos menettämisperusteet koskevat ainoastaan joitakin tavaroita tai palveluja, joita varten [EU-tavaramerkki] on rekisteröity, haltijan julistetaan menettäneen oikeutensa ainoastaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen osalta.”

4

Mainitun asetuksen 64 artiklan, jonka otsikko on ”Valitusta koskeva päätös”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tutkittuaan valituksen hyväksyttävyyden valituslautakunta tekee päätöksen valituksesta. Lautakunta voi joko käyttää kiistetyn päätöksen tehneen osaston toimivaltaa tai palauttaa asian tälle osastolle edelleen päätettäväksi.”

5

Asetuksen 75 artiklassa, jonka otsikko on ”Päätösten perustelu”, säädetään seuraavaa:

”[EUIPO] perustelee päätöksensä. Ne voivat perustua ainoastaan sellaisiin syihin, joihin osapuolet ovat voineet ottaa kantaa.”

6

Ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10.6.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/46/EY (EYVL 2002, L 183, s. 51) 2 artiklan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

7

Kyseisen direktiivin 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   [Jäsenvaltioiden elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan lainsäädännön lähentämisestä 20.3.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY (EYVL 2000, L 109, s. 29)] 5 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi nimitys, jolla tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia valmisteita myydään, on 'ravintolisä'.

2.   Ravintolisien pakkausmerkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa ei näihin valmisteisiin saa liittää ihmisten sairautta ehkäiseviä, sitä hoitavia tai sitä parantavia ominaisuuksia eikä viitata tällaisiin ominaisuuksiin.

3.   Ilman, että direktiivin [2000/13] soveltaminen rajoittuu, on pakkausmerkinnöissä oltava seuraavat pakolliset tiedot:

8

Valittaja Pandalis teki 10.8.1999 EUIPO:lle EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen. Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on sanamerkki Cystus (jäljempänä kyseinen tavaramerkki).

9

Tavarat, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palveluiden kansainvälistä luokitusta tavaramerkin rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 30, sellaisena kuin tämä sopimus on tarkistettuna ja muutettuna (jäljempänä Nizzan sopimus), ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta: ”lisäravintoaineet, ei lääkinnällisiin tarkoituksiin”.

10

Kyseinen tavaramerkki rekisteröitiin 5.1.2004 numerolla 1273 119.

11

LR Health & Beauty Systems GmbH jätti 3.9.2013 vaatimuksen kyseisen tavaramerkin menettämisestä kaikkien rekisteröityjen tavaroiden osalta asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla sillä perusteella, että tavaramerkkiä ei ole otettu tosiasialliseen käyttöön viiden vuoden yhtäjaksoisen jakson kuluessa.

12

EUIPO:n mitättömyysosasto (jäljempänä mitättömyysosasto) julisti 12.9.2014 kantajan menettäneen oikeutensa tiettyjen rekisteröityjen tavaroiden osalta, joita ovat muun muassa Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluvat ”lisäravintoaineet, ei lääkinnällisiin tarkoituksiin”.

13

EUIPO:n ensimmäinen valituslautakunta (jäljempänä valituslautakunta) hylkäsi 30.10.2015 tekemällään riidanalaisella päätöksellä valittajan valituksen mitättömyysosaston päätöksestä. Ensiksi se totesi, että valittaja ei ole käyttänyt sanaa ”cystus” EU-tavaramerkkinä eli osoittamaan tavaroidensa kaupallisen alkuperän vaan kuvailevasti ilmoittaakseen, että kyseiset tuotteet sisältävät keskeisenä vaikuttavana aineena Cistus Incanus L. ‑kasvilajikkeesta saatavaa uutetta. Tällöin ®-symbolin osittainen käyttö ja sanan ”cystus” kirjoittaminen y-kirjaimella ei ole riittävää, jotta voitaisiin todeta käyttö EU-tavaramerkkinä.

14

Toiseksi valituslautakunta totesi, ettei valittaja ole esittänyt konkreettisia ja objektiivisia todisteita kyseisen tavaramerkin käytöstä Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluville ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuille lisäravintoaineille”. Yhtäältä ei nimittäin ole osoitettu, että sanaa cystus olisi käytetty tavaramerkkinä tavaroille Pilots Friend Immunizer®, Immun44® Saft ja Immun44® Kapseln. Toisaalta ei ole osoitettu, että imeskelytabletit, kurkkupastillit, hauduke, kurkkuliuos ja infektion hoitoon tarkoitetut tabletit (jäljempänä muut Cystus-tuotteet) kuuluvat sellaisten tuotteiden ryhmään, joita kutsutaan nimellä ”lisäravintoaineet, ei lääkinnällisiin tarkoituksiin” ja jotka kuuluvat mainittuun luokkaan 30. Valituslautakunta siis arvioi olennaisesti, etteivät esimerkit sanan ”cystus” käytöstä näille tuotteille voi osoittaa kyseisen tavaramerkin tosiasiallista käyttöä niille tuotteille, joita varten se on rekisteröity.

15

Valituslautakunta totesi näin ollen, että riidanalaista tavaramerkkiä ei ole tosiasiallisesti käytetty Euroopan unionissa viitekauden aikana.

16

Valittaja nosti 14.1.2016 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen kumoamista.

17

Ensimmäisellä kanneperusteellaan, joka koostui pääasiallisesti kolmesta osasta, valittaja väitti, että valituslautakunta rikkoi asetuksen N:o 207/2009 64 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä tämän asetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, kun se katsoi kyseisen tavaramerkin mainitun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuksi kuvailevaksi merkinnäksi.

18

Valituksenalaisen tuomion 17–20 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi perusteettomana tämän valitusperusteen ensimmäisen osan, joka koski valituslautakunnan tutkinnan laajuutta.

19

Kanneperusteen toisesta osasta, joka koski kantajan oikeutta tulla kuulluksi, unionin yleinen tuomioistuin totesi tuomionsa 23–25 kohdassa, että vaikka oikeus tulla kuulluksi, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan toisessa virkkeessä, ulottuu kaikkiin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin ja todisteisiin, jotka muodostavat päätöksen perustan, tämä oikeus ei kuitenkaan koske lopullista kantaa, jonka hallintoelin aikoo omaksua. Näin ollen valituslautakunnalla ei ole velvollisuutta kuulla valittajaa sen tosiseikkojen arvioinnin osalta, joka valituslautakunnan lopullisesta kannasta ilmenee. Nyt käsiteltävässä asiassa valituslautakunta ei kuitenkaan ottanut kantaa rekisteröinnin ehdottomien hylkäysperusteiden olemassaoloon eikä kyseenalaistanut riidanalaisen tavaramerkin erottamiskykyä. Valittajalla oli joka tapauksessa ollut menettelyn aikana mahdollisuus ottaa kantaa tavaramerkin tosiasialliseen käyttöön ja myös väistämättä tämän käytön luonteeseen kaikkien asianomaisten tuotteiden osalta. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän toisen osan tehottomana.

20

Ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan, joka koskee valituslautakunnan virhettä sen todetessa sanan ”cystus” kuvailevaksi kaikkien valittajan tuotteiden osalta, unionin yleinen tuomioistuin päätti tutkia yhdessä kolmannen kanneperusteen kanssa.

21

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 31–35 kohdassa toisen kanneperusteen, jonka mukaan valituslautakunta oli käyttänyt harkintavaltaansa väärin.

22

Valittaja väitti kolmannen kaksiosaisen kanneperusteensa tueksi, että valituslautakunta rikkoi asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 2 kohtaa julistamalla kyseisen tavaramerkin menetetyksi, vaikka valittaja oli näyttänyt toteen tavaramerkin tosiasiallisen ja sen tarkoituksen mukaisen käytön Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluville ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuille lisäravintoaineille”.

23

Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa koski kyseisen tavaramerkin käyttöä tuotteiden Pilots Friend Immunizer®, Immun44®, Saft ja Immun44® Kapseln pakkauksissa.

24

Valituksenalaisen tuomion 42 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, etteivät asianosaiset ole riitauttaneet sitä, että kyseiset tuotteet sisältävät keskeisenä vaikuttavana aineena uutteita, joita saadaan kasvista, jonka tieteellinen nimi on Cistus Incanus L. ja latinankielinen nimi cistus.

25

Valituksenalaisen tuomion 43 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että kun otetaan huomioon asiayhteys, yleisö mieltää sanan ”cystus” käytön kyseisten tuotteiden pakkauksissa näiden tuotteiden pääainesosan kuvaukseksi eikä osoitukseksi tavaroiden kaupallisesta alkuperästä. Ilmaisusta ”extrait de cystus®” ja merkinnästä ”cystus®052” tuotteen Immun44® Saft ainesosaluettelossa ilmenee nimittäin selvästi, ettei sana ”cystus” tarkoita Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluvaa ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettua lisäravintoainetta” puhumattakaan sen kaupallisesta alkuperästä, vaan ainoastaan yhtä sen ainesosista. Kyseisten tuotteiden pakkauksissa olevia useita viittauksia sanaan ”cystus” ja niiden korostamista ei voida katsoa mainitun sanan käytöksi EU-tavaramerkkinä, kun kohdeyleisö mieltää kyseisten viittausten kuvailevan tuotteiden keskeistä vaikuttavaa ainetta, kuten esillä olevassa asiassa.

26

Valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin lisäsi, ettei sanan ”cystus” kirjoittaminen y-kirjaimella riitä osoittamaan sen käyttöä tavaramerkkinä. Tästä on todettava, etteivät uudelleen muotoillut kirjoitusasut tee sellaisesta merkistä erottamiskykyistä, jonka sisältö ymmärretään välittömästi kuvailevaksi. Näin on käsiteltävässä asiassa sitäkin suuremmalla syyllä, koska valituslautakunta on voinut perustellusti katsoa, että kirjaimet ”i” ja ”y” ovat usein vaihdettavissa latinalaista alkuperää olevissa sanoissa ja että saksan kielessä kirjain ”y” voidaan lausua kuten kirjain ”i”. Valituslautakunta on näin ollen voinut virhettä tekemättä todeta, että kohdeyleisö mieltää sanan ”cystus” kuvailevaksi, cistus-kasvin nimeen viittaavaksi merkinnäksi eikä EU-tavaramerkiksi, ilman että se olisi tällä tavoin lausunut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun rekisteröinnin ehdottoman hylkäysperusteen olemassaolosta.

27

Kolmannen kanneperusteen toinen osa koski muiden Cystus-tuotteiden luokittelua. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa, ettei valituslautakunta luokitellut näitä tuotteita lääkkeiksi, Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 5 kuuluviksi lääkevalmisteiksi tai mihinkään muuhun ryhmään, vaan ainoastaan katsoi, ettei ole oikeudellisesti riittävällä tavalla osoitettu, että kyseiset tuotteet on luokiteltava Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluviksi ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuiksi lisäravintoaineiksi”.

28

Muistutettuaan valituksenalaisen tuomion 55 ja 56 kohdassa säännöistä, joissa säännellään todistustaakkaa EU-tavaramerkin menettämismenettelyssä, unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 57 kohdassa, että yhtäältä valittaja ei ole näyttänyt toteen kyseisen tavaramerkin tosiasiallista käyttöä ja että toisaalta pelkkä väite siitä, että kyseiset tuotteet ovat Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluvia ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettuja lisäravintoaineita”, ei ole riittävä.

29

Valituksenalaisen tuomion 58 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että valituslautakunta on voinut perustellusti todeta, että direktiivin 2002/46 säännösten, joissa edellytetään tiettyä määrää pakollisia merkintöjä tavanomaista ruokavaliota täydentävän tuotteen myynnissä, noudattamatta jättäminen osoittaa merkittävällä tavalla, ettei kyseisiä tuotteita pidä luokitella Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluviksi ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuiksi lisäravintoaineiksi”.

30

Unionin yleinen tuomioistuin lisäsi valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa, ettei valituslautakunta tehnyt virhettä myöskään katsoessaan, että muiden Cystus-tuotteiden lääkevalmisteen tuotenumeron olemassaolo, näiden tuotteiden myynti apteekissa ja erityisesti se, että niiden kaupan pitämisen yhteydessä tuodaan esille niiden kyky suojata vilustumiselta ja flunssalta ja lievittää suun ja nielun tulehduksia, ovat täydentäviä todisteita siitä, ettei niitä pidä luokitella Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluviksi ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuiksi lisäravintoaineiksi”.

31

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi ensimmäisen, toisen ja kolmannen kanneperusteen ja kanteen kokonaisuudessaan.

32

Valittaja vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

33

EUIPO vaatii, että unionin tuomioistuin

34

LR Health & Beauty Systems vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

35

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee Cystus-tuotteiden luokittelua Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluviksi ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuiksi lisäravintoaineiksi”, toinen sanan ”cystus” käytön luonnetta tuotteiden Pilots Friend Immunizer®, Immun44® Saft ja Immun44® Kapseln osalta ja kolmas oikeutta tulla kuulluksi valituslautakunnassa.

36

Ensimmäinen valitusperuste koskee valituksenalaisen tuomion 54–59 kohdassa esitettyjä perusteita. Se jakautuu kahteen osaan.

37

Ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan tulkinnassa ja soveltamisessa.

38

Sen mukaan valituksenalaisesta tuomiosta ei käy ilmi, ettei kyseistä tavaramerkkiä ole käytetty ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettuja lisäravintoaineita” tai yleensä lisäravintoaineita varten. Muut Cystus-tuotteet, joiden pääainesosa on cistus, ovat direktiivin 2002/46 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja ravintolisiä, eikä kyseisessä direktiivissä tehdä erottelua lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettujen ravintolisien ja ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettujen ravintolisien välillä.

39

Unionin yleinen tuomioistuin myös otti vääristyneellä tavalla huomioon sen seikan, että muiden Cystus-tuotteiden mainonta on perustunut näiden tuotteiden kykyyn suojata flunssalta ja vilustumiselta, kun se katsoi virheellisesti tämän seikan osoittavan, ettei näitä tavaroita voida luokitella ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuiksi lisäravintoaineiksi”.

40

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin otti vääristyneellä tavalla huomioon myös sen seikan, että kantaja ei mahdollisesti noudattanut direktiivin 2002/46 6 artiklan 1–3 kohdassa säädettyjä merkintävaatimuksia. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin tulkitsi tämän tarkoittavan, että tuote, joka ei ole näiden säännösten mukainen, ei ole ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettu ravintolisä. Merkinnät eivät kuitenkaan vaikuttaisi muiden Cystus-tuotteiden luokitteluun direktiivin 2002/46 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuiksi ravintolisiksi.

41

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 2 kohtaa katsomalla, että muiden Cystus-tuotteiden yleisen lääkevalmisteen tuotenumeron olemassaolo ja näiden tuotteiden myynti apteekeissa on osoitus siitä, ettei niitä pitäisi luokitella ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuiksi lisäravintoaineiksi”. Saksassa tällaisen lääkevalmisteen numeron olemassaololla ei kuitenkaan ole yhteyttä siihen, onko jokin tuote tarkoitettu lääketieteellisiin tarkoituksiin vai ei.

42

Lopuksi valittaja väittää, ettei unionin yleinen tuomioistuin tutkinut erikseen kyseisellä tavaramerkillä kaupan pidettäviä imeskelytabletteja (jäljempänä imeskelytabletit) tarkastaakseen, ovatko ne direktiivin 2002/46 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja ravintolisiä.

43

Valittaja väittää ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa, että valituksenalaisessa tuomiossa perustellaan riittämättömästi toteamus, jonka mukaan kyseistä tavaramerkkiä ei ole asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla käytetty tosiasiallisesti ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuille lisäravintoaineille”.

44

Valittaja ei nimittäin voi saada selville syitä, joiden vuoksi hänen esittämänsä tosiseikat ja todisteet eivät ole vakuuttaneet unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että kyseistä tavaramerkkiä on tosiasiallisesti käytetty ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuille lisäravintoaineille”. Lisäksi valittaja ei voi unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn avulla saada selville, mihin ryhmään hänen tuotteensa kuuluvat.

45

Lisäksi valituksenalaisen tuomion perustelut ovat riittämättömät, koska valittaja ei saa niistä selville syitä, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei tarkastanut erikseen, onko kyseessä olevaa tavaramerkkiä imeskelypastillien osalta käytetty tosiasiallisesti ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuille lisäravintoaineille”.

46

Erityisesti valittaja väittää, ettei imeskelypastilleja ole myyty merkinnällä, jonka mukaan ne suojaavat flunssalta ja vilustumiselta ja lievittävät suun ja nielun tulehduksia. Valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi kuitenkin tämän ominaisuuden osoitukseksi siitä, ettei muita Cystus-tuotteita pitäisi luokitella ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuiksi lisäravintoaineiksi”.

47

EUIPO ja LR Health & Beauty Systems vaativat, että ensimmäinen valitusperuste hylätään.

48

Käsiteltävässä asiassa valittaja sai kyseisen tavaramerkin rekisteröinnin Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluville tavaroille ”lisäravintoaineet, ei lääkinnällisiin tarkoituksiin”.

49

Valituksenalaisen tuomion 54–61 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi valituslautakunnan katsoneen perustellusti, ettei valittaja ole osoittanut, että muut Cystus-tuotteet voitaisiin luokitella ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuiksi lisäravintoaineiksi”, minkä vuoksi hän ei ole näyttänyt toteen, että kyseistä tavaramerkkiä on asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla käytetty tosiasiallisesti unionissa.

50

Ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisen osan, joka koskee muiden Cystus-tuotteiden luokittelua, tueksi valittaja väittää ensimmäisessä väitteessään, että nämä tuotteet ovat direktiivin 2002/46 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja ravintolisiä ja kuuluvat Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30.

51

Tältä osin on muistutettava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymysten osalta. Näin ollen ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen toteamaan merkityksellisen tosiseikaston ja arvioimaan todisteita. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että kyseinen tosiseikasto ja selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, niiden arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin (tuomio 18.12.2008, Les Éditions Albert René v. SMHV, C‑16/06 P, EU:C:2008:739, 68 kohta ja tuomio 6.6.2018, Apcoa Parking Holdings v. EUIPO, C‑32/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:396, 49 kohta).

52

Lisäksi tällaisen vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä toimitetusta aineistosta selvästi ilman, että on tarpeen ryhtyä uudelleen arvioimaan tätä tosiseikastoa ja selvitystä (tuomio 18.12.2008, Les Éditions Albert René v. SMHV, C‑16/06 P, EU:C:2008:739, 69 kohta ja tuomio 26.10.2016, Westermann Lernspielverlage v. EUIPO, C‑482/15 P, EU:C:2016:805, 36 kohta).

53

Kun otetaan huomioon myös tosiseikkojen ja todisteiden huomioon ottamista vääristyneellä tavalla koskevan valitusperusteen poikkeuksellinen luonne, SEUT 256 artiklassa, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdassa edellytetään erityisesti, että valittaja ilmoittaa täsmällisesti ne seikat, jotka unionin yleinen tuomioistuin on ottanut huomioon vääristyneellä tavalla, ja osoittaa tämän arvioinnissaan tekemät virheet, jotka ovat johtaneet tähän huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla (tuomio 22.9.2016, Pensa Pharma v. EUIPO, C‑442/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:720, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

On selvää, että ensimmäisen väitteensä tueksi esittämillään perusteilla valittaja tyytyy riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen tekemän tosiseikkojen arvioinnin, jonka johdosta tämä päätteli, ettei muita Cystus-tuotteita pidä luokitella Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluviksi ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuiksi lisäravintoaineiksi”, ja pyrkii todellisuudessa saamaan unionin tuomioistuimelta uuden arvioinnin tosiseikoista.

55

Siltä osin kuin valittaja väittää, että valituksenalainen tuomio perustuu tosiseikkojen ja selvitysaineiston huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla, on lisäksi todettava, ettei hänen tämän väitteen tueksi esittämistään perusteluista voida tunnistaa erityisiä seikkoja, jotka unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut vääristyneellä tavalla huomioon, tai tämän tekemiä arviointivirheitä. Nämä väitteet eivät täten täytä edellä 53 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä asetettuja edellytyksiä.

56

Näin ollen ensimmäinen väite on jätettävä tutkimatta.

57

Valittaja moittii toisessa väitteessä unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se tutkinut erikseen imeskelypastilleja sikäli kuin se katsoi valituksenalaisen tuomion 59 kohdassa yleisesti, että muiden Cystus-tuotteiden markkinoinnissa esitettiin niillä olevan suotuisia vaikutuksia terveyteen, mikä osoittaa, ettei niitä pitäisi luokitella ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuiksi lisäravintoaineiksi”. Valittaja kuitenkin kiistää sen, että imeskelypastilleja pidettäisiin kaupan ilmoittamalla niiden tällaisista suotuisista vaikutuksista.

58

Ilman että olisi tarpeen määrittää, onko toinen väite tutkittava, on riittävää todeta, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 39 kohdassa, että siinä tulkitaan virheellisesti valituksenalaisen tuomion 59 kohtaa.

59

Tuossa kohdassa unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin todennut, että imeskelypastilleja pidettiin kaupan ilmoittamalla niiden suotuisista vaikutuksista terveyteen. Se pelkästään huomautti, tekemättä eroa imeskelypastillien ja muiden Cystus-tuotteiden välillä, ettei valituslautakunta ole tehnyt virhettä tosiseikkojen arvioinnissa niiden lisätodisteiden osalta, jotka osoittavat, ettei muita Cystus-tuotteita pidä luokitella ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuiksi lisäravintoaineiksi”.

60

Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin ei kyseenalaistanut valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 57 kohdassa tekemää arviota, jonka mukaan valittajan toimittamissa asiakirjoissa ei ilmoitettu, ovatko imeskelypastillit ”lääkevalmisteita” vai ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettuja lisäravintoaineita”. Näin ollen valituslautakunta ja unionin yleinen tuomioistuin itse asiassa tarkastelivat erikseen imeskelypastilleja ja ottivat huomioon sen, ettei niitä ole pidetty kaupan ilmoittamalla niiden suotuisista vaikutuksista terveyteen.

61

Toinen väite on näin ollen hylättävä.

62

Valittaja väittää perusteluvelvollisuuden rikkomista koskevasta ensimmäisen valitusperusteen toisesta osasta yhtäältä, että unionin yleinen tuomioistuin ei todennut lainkaan, mihin luokkaan muut Cystus-tuotteet kuuluvat.

63

Kuten julkisasiamies kuitenkin totesi ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa, LR Health & Beauty Systemsin ja valittajan välinen riita koskee yksinomaan sitä, onko valittaja pystynyt osoittamaan kyseisen tavaramerkin tosiasiallisen käytön muille Cystus-tavaroille Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluvina ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettuina lisäravintoaineina”.

64

Tutkiessaan tätä riita-asiaa unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa, että valituslautakunta katsoi perustellusti, ettei valittaja ollut toimittanut näyttöä tosiasiallisesta käytöstä. Ei ole unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä tutkia, mihin muuhun ryhmään kuin Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 muut Cystus-tuotteet olisi luokiteltava, koska tällaisella kysymyksellä ei ole merkitystä mainitun riidan ratkaisemisen kannalta.

65

Ensimmäinen väite on näin ollen hylättävä perusteettomana.

66

Toisaalta valittaja väittää, ettei valituksenalaisessa tuomiossa perustella sitä, miksi unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut erikseen, onko kyseistä tavaramerkkiä käytetty tosiasiallisesti erityisesti imeskelypastilleille ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettuina lisäravintoaineina”.

67

Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuin ei edellytä unionin yleisen tuomioistuimen esittävän selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan asianosaisten esittämiä päätelmiä, ja unionin yleisen tuomioistuimen perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt asianosaisten argumentteja, ja unionin tuomioistuimella on niiden avulla käytettävissään riittävät tiedot, jotta se pystyy harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (tuomio 30.5.2018, Tsujimoto v. EUIPO, C‑85/16 P et C‑86/16 P, EU:C:2018:349, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68

Unionin yleinen tuomioistuin ei tosin tehnyt eroa imeskelypastillien ja muiden Cystus-tuotteiden välillä. On kuitenkin todettava, että riidanalaisen päätöksen 57–64 kohdassa valituslautakunta tarkasteli sitä, vastaavatko imeskelypastillit muiden Cystus-tuotteiden joukossa kuvausta ”lisäravintoaineet, ei lääkinnällisiin tarkoituksiin”.

69

On siis todettava, että unionin yleinen tuomioistuin vahvisti valituslautakunnan arvioinnin katsoessaan, ettei tämä tehnyt virhettä muiden Cystus-tuotteiden luokittelussa. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 45 kohdassa, tällä tavoin unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi implisiittisesti valittajan imeskelypastilleista esittämät väitteet.

70

Näin ollen toinen väite ja vastaavasti ensimmäisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.

71

Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen valitusperuste on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

72

Toinen valitusperuste liittyy valituksenalaisen tuomion 43 ja 46 kohtaan sisältyviin perusteluihin. Siinä on kaksi osaa.

73

Toisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 2 artiklaa, kun se katsoi kyseisen tavaramerkin cistus-kasvin nimeen viittaavaksi kuvailevaksi merkinnäksi viittaamatta sen konkreettiseen käyttöön tavaramerkkinä.

74

Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa, että valituslautakunta on voinut katsoa, että kohdeyleisö mieltää sanan ”cystus”cistus-kasvin nimeen viittaavaksi kuvailevaksi merkinnäksi, lausumatta kuitenkaan asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun ehdottoman hylkäysperusteen olemassaolosta. Tämä unionin yleisen tuomioistuimen summittainen luokittelu vie valittajan mukaan siltä mahdollisuuden käyttää tavaramerkkiä asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla sen keskeisen tehtävän mukaisesti.

75

Ensimmäiseksi unionin yleisen tuomioistuimen olisi tältä osin pitänyt tarkastaa, onko valittaja käyttänyt kyseistä tavaramerkkiä ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuille lisäravintoaineille” siinä muodossa, jossa se oli rekisteröity, tai muodossa, joka poikkeaa rekisteröidystä muodosta sellaisilta osin, jotka eivät vaikuta sen erottamiskykyyn.

76

Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt tutkia, onko kyseistä tavaramerkkiä käytetty sen keskeisen tehtävän mukaisesti, joka on kaupallisen alkuperän osoittaminen. Kyseistä tavaramerkkiä on valittajan mukaan käytetty tämän tehtävän mukaisesti, koska kuluttaja on tottunut siihen, että tuotteissa on keskeisen tavaramerkin lisäksi toissijaisia tavaramerkkejä, jotka myös mielletään osoituksiksi tuotteiden alkuperästä.

77

Kolmanneksi kohdeyleisö katsoo valittajan mukaan merkin Cystus tavaramerkiksi, joka kattaa kaupan pidettäviä ravintolisiä, koska kyseistä tavaramerkkiä käytetään myös cistus-kasville, jota myydään lopputuotteena. Näin ollen kyseisten tuotteiden nimeäminen merkillä Cystus on tavaramerkin käyttöä, sillä siitä käy ilmi, että yhden tuotteen pääainesosan valmistaja vastaa myös kaikista kyseisistä ravintolisistä.

78

Valittaja väittää, että siltä on tosiasiassa viety mahdollisuus käyttää tavaramerkkiään sen tehtävän mukaisesti sellaisten ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettujen lisäravintoaineiden” osalta, jotka sisältävät keskeisenä vaikuttavana aineena cistus-kasvin uutteita.

79

Toisen valitusperusteensa toisessa osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on laiminlyönyt perusteluvelvollisuutensa todetessaan, että kyseistä tavaramerkkiä ei ole direktiivin 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla tosiasiallisesti käytetty ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuille lisäravintoaineille”.

80

Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 43 ja 46 kohdassa tekemä arviointi on valittajan mukaan tältä osin ristiriitainen, koska yhtäältä siinä todetaan lyhyesti, että sanan ”cystus” kirjoittaminen y-kirjaimella ei riitä osoittamaan sen käyttöä tavaramerkkinä. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin väittää, että tämän päättelyn perusteella valituslautakunta oli voinut virhettä tekemättä todeta, että kohdeyleisö mieltää sanan ”cystus”cistus-kasvin nimeen viittaavaksi kuvailevaksi merkinnäksi eikä EU-tavaramerkiksi.

81

Unionin yleisen tuomioistuimen esittämä perustelu on lisäksi riittämätön, koska siinä ei täsmennetä niitä syitä, joiden vuoksi kyseisen tavaramerkin konkreettinen käyttö ei olisi asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaista. Koska nimittäin tavaramerkki on rekisteröity muun muassa Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluville ”ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetuille lisäravintoaineille”, on syytä olettaa, että se on näiden tuotteiden osalta erottamiskykyinen eikä kuvaileva.

82

EUIPO ja LR Health & Beauty Systems vaativat, että toinen valitusperuste on hylättävä.

83

Toisen valitusperusteen ensimmäisestä osasta on huomattava, että tavaramerkin käyttö on tosiasiallista silloin, kun tavaramerkkiä käytetään sen keskeisen tehtävän, jona on sen takaaminen, että niillä tavaroilla tai palveluilla, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, on tietty alkuperä, mukaisesti luomaan tai säilyttämään markkinat näille tavaroille ja palveluille, ja kun käyttö ei ole pelkästään näennäistä käyttöä, jolla ainoastaan pyritään säilyttämään tavaramerkin tuottamat oikeudet. Tavaramerkin käytön tosiasiallisuuden arvioinnin on perustuttava kaikkiin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin, joiden avulla voidaan osoittaa, että tavaramerkkiä todella hyödynnetään kaupallisesti; tällaisia ovat erityisesti sellaiset käyttötavat, joita voidaan pitää kyseisellä talouden alalla perusteltuina markkinaosuuksien säilyttämiseksi tai luomiseksi tavaroille tai palveluille, joita tavaramerkillä suojataan, sekä näiden tavaroiden tai palvelujen luonne, kyseisten markkinoiden ominaispiirteet ja tavaramerkin käytön laajuus ja taajuus (ks. tuomio 11.3.2003, Ansul, C-40/01, EU:C:2003:145, 43 kohta ja tuomio 17.3.2016, Naazneen Investments v. SMHV, C‑252/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:178, 56 kohta).

84

Yksilöllisten tavaramerkkien osalta tämä keskeinen tehtävä on taata kuluttajalle tai loppukäyttäjälle se, että tavaramerkillä varustetulla tavaralla tai palvelulla on tietty alkuperä, jolloin kuluttaja tai loppukäyttäjä voi tavaramerkin perusteella erottaa ilman sekaannusvaaraa tämän tavaran tai palvelun muista tavaroista ja palveluista, joilla on toinen alkuperä. Tavaramerkin on nimittäin oltava takeena siitä, että kaikki tavaramerkillä varustetut tavarat tai palvelut on tuotettu tai toimitettu yhden ja saman, niiden laadusta vastaavan yrityksen valvonnassa, jotta tavaramerkki voisi täyttää keskeisen tehtävänsä siinä vääristymättömän kilpailun järjestelmässä, jonka luominen ja ylläpitäminen on EUT-sopimuksen tavoitteena (tuomio 8.6.2017, W. F. Gözze Frottierweberei ja Gözze, C-689/15, EU:C:2017:434, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

85

Tästä seuraa, että keskeisen tehtävän mukaisen tosiasiallisen käytön edellytys ei täyty, kun tavaramerkin asettaminen tavaraan ei edistä markkinoiden luomista tavaralle eikä edes helpota sen erottamista muiden yritysten tavaroista kuluttajan edun mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 15.1.2009, Silberquelle, C-495/07, EU:C:2009:10, 21 kohta).

86

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että valittajan väitteet perustuvat valituksenalaisen tuomion virheelliseen tulkintaan.

87

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 43 kohdassa, että ”kun otetaan huomioon asiayhteys”, kohdeyleisö mieltää sanan ”cystus” käytön tuotteiden Pilots Friend Immunizer®, Immun44® Saft ja Immun44® Kapseln pakkauksissa kuvailevan kyseisten tuotteiden pääainesosaa eikä osoittavan mainittujen tuotteiden kaupallista alkuperää.

88

Unionin yleinen tuomioistuin myös lisäsi valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa, että valituslautakunta on voinut oikeudellista virhettä tekemättä todeta, että kohdeyleisö mieltää sanan ”cystus”cistus-kasvin nimeen viittaavaksi kuvailevaksi merkinnäksi eikä EU-tavaramerkiksi.

89

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 47 kohdassa, että osatekijällä ”cystus” on ”heikko erottamiskyky”.

90

Kuten julkisasiamies esitti ratkaisuehdotuksensa 59 kohdassa, unionin yleinen tuomioistuin ei täten ole todennut, että kyseessä oleva tavaramerkki on kuvaileva.

91

Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin teki eron yhtäältä kyseisen tavaramerkin ja toisaalta sanan ”cystus”, jonka yleisö mieltää kuvailevan tuotteiden Pilots Friend Immunizer®, Immun44® Saft ja Immun44® Kapseln pääainesosaa, käytön välillä. Kun otetaan huomioon edellä 83–85 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, unionin yleinen tuomioistuin saattoi tehdä tällaisen erottelun, koska tavaramerkkiä ei aina käytetä sen keskeisen tehtävän mukaisesti, joka on taata sen rekisteröinnin kattamien tavaroiden tai palvelujen alkuperä.

92

Tämän vuoksi unionin yleinen tuomioistuin totesi tosiseikkojen ja todisteiden arvioinnin jälkeen lähinnä, että esillä olevan asian olosuhteissa valituslautakunta katsoi perustellusti, ettei valittaja ollut käyttänyt kyseistä tavaramerkkiä sen keskeisen tehtävän mukaisesti. Pikemminkin kuin kyseistä tavaramerkkiä kantaja on siis käyttänyt sanaa ”cystus” kuvailemaan kyseisten tuotteiden pääainesosaa.

93

Lisäksi kysymys siitä, onko valittaja käyttänyt kyseistä tavaramerkkiä alkuperän osoittamistehtävän mukaisesti vai onko hän käyttänyt sanaa ”cystus” kyseisten tuotteiden pakkauksissa, merkitsee tosiseikkoja koskevaa arviointia ja voi siis olla muutoksenhaun kohteena ainoastaan, jos tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla edellä 51 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti. Valittaja ei kuitenkaan väitä toisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin olisi arvioinnissaan ottanut tosiseikat ja todisteet huomioon vääristyneellä tavalla.

94

Ensimmäinen valitusperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

95

On todettava, että perusteluvelvollisuutta koskeva toisen valitusperusteen toinen osa perustuu olettamaan siitä, että unionin yleinen tuomioistuin totesi riidanalaisen tavaramerkin kuvailevan kyseisiä tavaroita. Kuten tämän valitusperusteen ensimmäisen osan tarkastelusta ilmenee, tämä olettama on virheellinen.

96

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen tuomion 39–49 kohdassa syitä, joiden perusteella se arvioi, ettei riidanalaista tavaramerkkiä ollut tosiasiallisesti käytetty unionissa asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla tuotteille Pilots Friend Immunizer®, Immun44® Saft ja Immun44® Kapseln.

97

Tässä tilanteessa toisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana, ja näin ollen toinen valitusperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

98

Valittaja viittaa valituksenalaisen tuomion 23–25 kohtaan ja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan toisen virkkeen tulkinnassa oikeudellisen virheen siltä osin kuin valituslautakunta lausui rekisteröinnin ehdottoman hylkäysperusteen olemassaolosta kyseisen tavaramerkin kuvailevuuden vuoksi, kuten riidanalaisen päätöksen 32 ja 34 kohdasta ilmenee. Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi, valituslautakunta teki tämän arvioinnin riidanalaisen päätöksen alkuosassa eikä tutkiessaan riidanalaisen tavaramerkin konkreettista käyttöä.

99

Valittajalla ei ollut valituslautakunnan menettelyn aikana mahdollisuutta ottaa kantaa päätelmään kyseisen tavaramerkin kuvailevuudesta. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi näin ollen pitänyt kumota riidanalainen päätös sen vuoksi, että oikeutta tulla kuulluksi on loukattu.

100

EUIPO ja LR Health & Beauty Systems riitauttavat kantajan esittämien väitteiden perusteltavuuden.

101

Valituksenalaisen tuomion 23–25 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tutki ja hylkäsi valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän ensimmäisen kanneperusteen toisen osan, joka koski hänen asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan toisen virkkeen mukaisen oikeutensa tulla kuulluksi loukkaamista. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin huomautti, että – toisin kuin valittaja väittää – valituslautakunta ei lainkaan lausunut rekisteröinnin ehdottomien hylkäysperusteiden olemassaolosta eikä kyseenalaistanut riidanalaisen tavaramerkin erottamiskykyä, ja että valittajalla oli joka tapauksessa mahdollisuus ottaa menettelyn aikana kantaa tavaramerkin tosiasialliseen käyttöön ja tähän sisältyen väistämättä tämän käytön luonteeseen kaikkien asianomaisten tuotteiden osalta.

102

Valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta etenkin riidanalaisen päätöksen virheellisestä tulkinnasta. Hän väittää, että valituslautakunta lausui asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesta rekisteröinnin ehdottomasta hylkäysperusteesta, josta häntä ei ole kuultu. Tältä osin valittaja viittaa riidanalaisen päätöksen 32 ja 34 kohtaan.

103

Kyseisen päätöksen 32 kohdassa valituslautakunta totesi, että ”kasvin tieteellinen yleisnimi ei ole pelkästään kasvilajikkeen nimi [ja näin ollen tuotteen nimi laajassa merkityksessä tai asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu kuvaileva merkintä], vaan se tarkoittaa myös tuotteita, joiden pääainesosa on saatu tällaisista kasveista”, ja ettei tätä toteamusta myöskään kyseenalaisteta vaihtamalla toisiinsa kirjaimia ”i” ja ”y”, joita käytetään usein erotuksetta alkuperältään latinankielisissä sanoissa.

104

Nämä virkkeet voisivat tosin erikseen tarkasteltuina johtaa sekaannukseen. Riidanalaisen päätöksen 29 kohdasta ilmenee kuitenkin, että valituslautakunta totesi, että LR Health & Beauty Systemsin ja valittajan välinen riita koskee kysymystä siitä, onko valittaja konkreettisesti käyttänyt kyseistä tavaramerkkiä alkuperän osoittamistehtävän mukaisesti vai onko hän käyttänyt sanaa ”cystus” kyseisten tuotteiden pääainesosaa kuvailevana merkintänä.

105

Valituslautakunta ei täten todennut yleisesti, ettei valittaja voi käyttää kyseistä tavaramerkkiä. Valituslautakunta totesi tosiseikat ja todisteet tutkittuaan, että valittaja on käyttänyt käsiteltävässä tapauksessa sanaa ”cystus”cistus-kasvin nimeen viittaavana kuvailevana merkintänä.

106

Tästä seuraa, että – toisin kuin valittaja väittää – riidanalaisen päätöksen 32 kohtaa ei voida katsoa sellaiseksi valituslautakunnan toteamukseksi, jonka mukaan tämä olisi lausunut rekisteröinnin ehdottoman hylkäysperusteen olemassaolosta.

107

Lisäksi valituslautakunta täsmensi riidanalaisen päätöksen 33 ja 34 kohdassa, että symbolin ”®” lisääminen on todennäköisesti ymmärrettävä siten, että valittaja lopulta ilmoitti mainonnassaan, että hän oli hankkinut tavaramerkkioikeuden kuvailevalle merkinnälle.

108

Kuten julkisasiamies totesi tältä osin ratkaisuehdotuksensa 85 kohdassa, nämä virkkeet eivät ole valituslautakunnan itsensä toteamus siitä, että sana ”cystus” on yleisellä tavalla kuvaileva merkintä, vaan tulkinta valittajan symbolin ”®” käytöstä.

109

Näissä olosuhteissa on todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt virhettä riidanalaisen päätöksen tulkinnassa todetessaan, ettei valituslautakunta ole lausunut asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun rekisteröinnin ehdottoman hylkäysperusteen olemassaolosta.

110

Kolmas valitusperuste ei siis voi menestyä.

111

Kaiken edellä esitetyn perusteella valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

112

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan nojalla on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Tämän työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn 184 artiklan 1 kohdan nojalla, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

113

Koska EUIPO ja LR Health & Beauty Systems ovat vaatineet valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska valittaja on hävinnyt asian, hänet on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: