–

Erdem Deha Altiner ja Isabel Hanna Ravn, edustajanaan E. O. R. Khawaja, advokat,

–

Tanskan hallitus, asiamiehinään M. S. Wolff, J. Nymann-Lindegren ja C. Thorning, avustajanaan R. Holdgaard, advokat,

–

Belgian hallitus, asiamiehinään C. Pochet, L. Van den Broeck ja M. Jacobs,

–

Irlanti, asiamiehinään A. Joyce ja L. Williams,

–

Norjan hallitus, asiamiehenään I. S. Jansen, avustajanaan K. B. Moen, advokat,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään E. Montaguti ja M. Wilderspin, avustajanaan H. Peytz, advokat,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 21 artiklan ja Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (EUVL 2004, L 158, s. 77 sekä oikaisut EUVL 2004, L 229, s. 35 ja EUVL 2005, L 197, s. 34) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisia ovat yhtäältä Erdem Deha Altiner ja Isabel Hanna Ravn ja toisaalta Udlændingestyrelsen (ulkomaalaisvirasto, Tanska) ja joka koskee ulkomaalaisviraston 3.6.2016 tekemää päätöstä (jäljempänä 3.6.2016 tehty päätös), jossa se pysytti Statsforvaltningenin (valtionhallinto, Tanska) aikaisemmin tekemän päätöksen hylätä yhtäältä Erdem Deha Altinerin pyyntö oleskeluluvan myöntämisestä Tanskassa Isabel Hanna Ravnin, joka on unionin kansalainen, perheenjäsenenä.

3

Direktiivin 2004/38 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä säädetään:

– –”

4

Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

5

Saman direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Henkilöt, joihin direktiiviä sovelletaan”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin unionin kansalaisiin, jotka siirtyvät toiseen jäsenvaltioon tai oleskelevat toisessa jäsenvaltiossa kuin jonka kansalaisia he ovat, sekä heidän 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyihin perheenjäseniinsä, jotka tulevat heidän mukanaan tai seuraavat heitä myöhemmin.”

6

Direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuoto on seuraava:

”1.   Unionin kansalaisilla on oikeus oleskella toisen jäsenvaltion alueella yli kolmen kuukauden ajan

2.   Edellä 1 kohdassa säädetty oleskeluoikeus koskee myös perheenjäseniä, jotka eivät ole minkään jäsenvaltion kansalaisia ja jotka tulevat unionin kansalaisen mukana vastaanottavaan jäsenvaltioon tai seuraavat häntä sinne myöhemmin, edellyttäen, että kyseinen unionin kansalainen täyttää 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetut edellytykset.”

7

Euroopan unionin sääntöjen piiriin kuuluvien ulkomaalaisten oleskelusta Tanskassa 12.5.2011 annetun asetuksen nro 474 (bekendtgørelse nr. 474 om ophold i Danmark for udlændinge, der er omfattet af Den Europæiske Unions regler) 13 §:n sanamuoto on seuraava:

”Siinä laajuudessa kuin unionin oikeudesta seuraa, Tanskan kansalaisen perheenjäsenillä on oikeus oleskella maassa ulkomaalaislain 2 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyä kolmea kuukautta pidempään.”

8

Ulkomaalaisvirasto antoi 10.12.2014 EU-ohjeen nro 1/14 valtion aluehallinnoille siitä, miten niiden on käsiteltävä unionin oikeuteen perustuvia perheenyhdistämishakemuksia, joissa perheenkokoaja on Tanskan kansalainen (EU-orientering nr. 1/14, Orientering til Statsforvaltningen om behandling af ansøgninger om familiesammenføring efter EU-retten, hvor referencen er dansk statsborger (jäljempänä ohje nro 1/14).

9

Ohjeen nro 1/14 4.1.5 kohdassa, jonka otsikko on ”Ajallinen yhteys Tanskan kansalaisen Tanskaan palaamisen ja unionin oikeuden nojalla tehdyn perheenyhdistämishakemuksen välillä”, todetaan seuraavaa:

”Ulkomaisen perheenjäsenen ei edellytetä tulevan Tanskaan samanaikaisesti Tanskan kansalaisen kanssa.

Jos oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen toisessa jäsenvaltiossa käyttäneen Tanskan kansalaisen perheenjäsen hakee perheenyhdistämistä unionin sääntöjen perusteella vasta Tanskan kansalaisen Tanskaan palaamisen jälkeen, on arvioitava tapauskohtaisesti, onko perheenjäsenen hakemus luonnollinen jatke Tanskan kansalaisen paluulle Tanskaan.

Arvioinnissa on painotettava Tanskan kansalaisen Tanskaan paluun ja hakemuksen jättämisen ajallisen eron syitä, kuten sitä, onko perheenjäsen työhön tai opintoihin liittyvistä erityisistä syistä lykännyt hakemuksen jättämistä, sekä ajallisen eron suuruutta. Hakemuksen jättämisen viivästymisen syynä voi olla esimerkiksi se, että hakija on saattanut loppuun meneillään olleen koulutuksen, mikä voidaan osoittaa esimerkiksi liittämällä hakemukseen tutkintotodistukset jne. Myös erityiset terveydelliset syyt, kuten hakijan tai hänen perheenjäsenensä vakava sairaus, voivat olla viivästymisen syynä.

Toisaalta useiden kuukausien viivästystä ei lähtökohtaisesti voida perustella yleisellä toivomuksella työssäkäynnin jatkamisesta tai perheen kanssa asumisesta.

Jos työssäkäyntiin liittyy erityisiä näkökohtia, kuten sopimusvelvoitteen täyttäminen, joiden vuoksi hakemuksen jättäminen on viivästynyt useita kuukausia, hakemusta pidetään lähtökohtaisesti luonnollisena jatkeena Tanskan kansalaisen paluulle. Asian voi osoittaa esimerkiksi työsopimuksella, jossa esimerkiksi todetaan, että henkilö on mukana tietyssä rakennushankkeessa.

– –

Jos perheenjäsen on tullut Tanskaan samana ajankohtana, jona Tanskan kansalainen on palannut Tanskaan tai tämän paluun luonnollisena jatkeena mutta hakenut perheenyhdistämistä unionin sääntöjen nojalla vasta myöhemmin, vaatimusta hakemuksen jättämisestä luonnollisena jatkeena Tanskan kansalaisen paluulle ei sovelleta, kunhan asianosainen täyttää muut edellytykset unionin sääntöjen mukaan suoritettavalle perheenyhdistämiselle Tanskan kansalaisen kanssa.

Edellytyksenä on, että perheenjäsen on tullut Tanskaan viettääkseen perhe-elämää Tanskan kansalaisen kanssa ja että hänen osaltaan olisi lisäksi voitu tehdä päätös perheenyhdistämisestä Tanskan kansalaisen kanssa unionin sääntöjen nojalla, jos hakemus olisi tehty maahantulon yhteydessä. Edellytyksenä on myös, että hakija on täyttänyt kyseiset edellytykset koko ajanjakson ajan hakemuksen jättämisajankohtaan asti.

Tämän kaltaisia asioita arvioitaessa ratkaisevaa siis on, että perheenjäsen on täyttänyt unionin sääntöjen mukaiset edellytykset perheenyhdistämiselle Tanskan kansalaisen kanssa koko ajanjakson ajan muttei vain ole hakenut sitä. Tällaisessa tapauksessa perheenjäsenellä on unionin sääntöjen nojalla oleskeluoikeus Tanskassa siitä huolimatta, että hän hakee varsinaista oleskelukorttia vasta myöhemmin.

Jos hakemusta ei jätetä maahantulon yhteydessä, hakijan on osoitettava tulleensa maahan samana ajankohtana, jona Tanskan kansalainen on palannut Tanskaan tai tämän paluun luonnollisena jatkeena ja täyttäneensä koko ajanjakson ajan unionin sääntöjen mukaiset edellytykset perheenyhdistämiselle Tanskan kansalaisen kanssa esimerkiksi oleskelemalla Tanskassa kyseisen Tanskan kansalaisen luona. Tämä voidaan osoittaa esimerkiksi esittämällä matkalippu, todistus väestörekisterinmuutosmerkinnästä tai vuokranmaksutositteita.”

10

Érdem Deha Altiner on syntynyt 2.9.2004 Turkissa ja hän on Turkin kansalainen. Hänen isänsä Metin Altiner, joka oli saapunut Tanskaan 17.7.2008, oli eronnut Érdem Deha Altinerin äidistä ja solminut 26.10.2010 uuden avioliiton Isabel Hanna Ravnin, joka on Tanskan kansalainen ja joka asui tuohon aikaan Tanskassa, kanssa. Érdem Deha Altinerin huoltajuus oli uskottu Metin Altinerin ja Érdem Deha Altinerin äidin avioerotuomiossa Érdem Deha Altinerin äidille, joka oli Turkin kansalainen, ja Érdem Deha Altiner asui tämän luona Turkissa.

11

Isabel Hanna Ravn ja Metin Altiner asuivat 1.12.2012–24.10.2014 Ruotsissa. Érdem Deha Altiner tuli ajanjaksoiksi 1.8.2013–9.9.2013 ja 8.7.2014–2.9.2014 Ruotsiin Schengen-viisumilla ja oleskeli heidän luonaan.

12

Isabel Hanna Ravn ja Metin Altiner palasivat 24.10.2014 Tanskaan, jossa he ovat asuneet siitä lähtien. Érdem Deha Altiner tuli 25.6.2015 Tanskaan Schengen-viisumilla, joka oli voimassa 30.9.2015 asti.

13

Érdem Deha Altiner sai 15.7.2015 äidiltään kirjallisen suostumuksen oleskelulupahakemuksen jättämiseen ja jätti kaksi päivää myöhemmin Tanskan valtionhallinnolle hakemuksen unionin oleskeluluvan saamiseksi isänsä vaimon, Isabel Hanna Ravnin perheenjäsenenä.

14

Tanskan valtionhallinto hylkäsi tämän hakemuksen 9.3.2016 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, että hakemusta ei tehty luonnollisena jatkeena Isabel Hanna Ravnin paluulle Tanskaan. Unionin tuomioistuimelle esitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että valtionhallinto teki selväksi hylkäyspäätöksessään, ettei se ottanut kantaa siihen, oliko Érdem Deha Altiner voinut Ruotsissa tapahtuneiden oleskeluidensa perusteella kehittää ja lujittaa perhe-elämää Isabel Hanna Ravnin kanssa tuossa jäsenvaltiossa. Päätöksestä valitettiin ulkomaalaisvirastoon, joka hylkäsi valituksen 3.6.2016 tekemällään päätöksellä.

15

Ulkomaalaisvirasto totesi tässä päätöksessään, että Érdem Deha Altiner ei tullut Tanskan alueelle samaan aikaan kuin Isabel Hanna Ravn ja että Érdem Deha Altinerin tekemä oleskelulupahakemus ei ollut luonnollinen jatke Isabel Hanna Ravnin paluulle Tanskaan. Ulkomaalaisviraston mukaan kolmannen valtion kansalainen, joka on sellaisen Tanskan kansalaisen perheenjäsen, joka on palannut toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneen oleskelunsa jälkeen Tanskaan, on menettänyt johdetun oleskeluoikeuden Tanskassa, jos kyseinen perheenjäsen ei tule Tanskan alueelle tai jätä hakemusta oleskeluluvan saamiseksi Tanskassa luonnollisena jatkeena Tanskan kansalaisen paluulle Tanskaan.

16

Érdem Deha Altiner ja Isabel Hanna Ravn nostivat 3.6.2016 tehdystä päätöksestä 15.6.2016 kanteen Københavns byretissä (Kööpenhaminan alioikeus, Tanska), joka siirsi 18.10.2016 tekemällään päätöksellä asian ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.

17

Kyseinen tuomioistuin toteaa, että asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko Tanskan säännöstössä oleva sellainen edellytys, jonka mukaan kolmannen valtion kansalaisen, joka on sellaisen Tanskan kansalaisen perheenjäsen, joka on palannut Tanskaan käytettyään sitä ennen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, oleskeluoikeudelle on asetettu edellytys siitä, että kyseisen perheenjäsenen tulon Tanskan alueelle tai oleskelulupahakemuksen esittämisen on oltava ”luonnollinen jatke” kyseisen Tanskan kansalaisen paluulle, yhteensopiva unionin oikeuden kanssa. Pääasian kantajat katsovat, että tällainen edellytys on unionin oikeuden, erityisesti SEUT 21 artiklan vastainen.

18

Tämän vuoksi Østre Landsret (Itä-Tanskan hovioikeus, Tanska) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Ovatko SEUT 21 artikla ja analogisesti – – direktiivi 2004/38 esteenä sille, että jäsenvaltio epää johdetun oleskeluoikeuden kolmannen valtion kansalaiselta, joka on oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttäneen, jäsenvaltioon palanneen unionin ja kyseisen jäsenvaltion kansalaisen perheenjäsen, kun perheenjäsen ei tule maahan tai hae oleskeluoikeutta luonnollisena jatkeena unionin kansalaisen paluulle?”

19

Aivan aluksi on todettava, että Belgian ja Norjan hallitukset, jotka ovat viitanneet unionin tuomioistuimelle jättämissään huomautuksissa Érdem Deha Altinerin Ruotsissa tapahtuneiden kahden oleskelun suhteelliseen lyhyeen kestoon, ovat esittäneet epäilyjä siitä, voidaanko Érdem Deha Altinerin katsoa tosiasiallisesti oleskelleen tässä jäsenvaltiossa siten, että perhe-elämä hänen ja kyseisen unionin kansalaisen, joka on käsiteltävässä asiassa Isabel Hanna Ravn, välillä pystyi kehittymään ja lujittumaan siten, että Érdem Deha Altinerille syntyy sen johdosta unionin oikeuden perusteella johdettu oleskeluoikeus Tanskassa. Norjan hallitus katsoo, että tässä tilanteessa ennakkoratkaisukysymys voitaisiin katsoa hypoteettiseksi.

20

On selvää, että juuri unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsenensä, joka on kolmannen valtion kansalainen, tosiasiallinen oleskelu vastaanottavassa jäsenvaltiossa synnyttää silloin, kun unionin kansalainen palaa siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, kyseisessä jäsenvaltiossa johdetun oleskeluoikeuden SEUT 21 artiklan 1 kohdan perusteella kolmannen valtion kansalaiselle, jonka kanssa unionin kansalainen on viettänyt perhe-elämää vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

21

Nyt käsiteltävässä asiassa käy ilmi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämistä seikoista, jotka on tiivistetty tämän tuomion 13–15 kohdassa, että ulkomaalaisvirasto ei hylännyt Érdem Deha Altinerin unionin oikeuden perusteella esittämää oleskelulupahakemusta lopulta sillä perusteella, että perhe-elämä hänen, Metin Altinerin ja Isabel Hanna Ravnin välillä ei ollut voinut kehittyä ja lujittua Érdem Deha Altinerin Ruotsissa tapahtuneiden oleskeluiden johdosta, vaan siksi, että hänen tulonsa Tanskan alueelle ja oleskelulupahakemuksen jättäminen eivät tapahtuneet samaan aikaan Isabel Hanna Ravnin Tanskaan palaamisen kanssa tai luonnollisena jatkeena tälle paluulle kuten ohjeessa nro 1/14 vaaditaan.

22

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2016, Petruhhin, C‑182/15, EU:C:2016:630, 19 ja 20 kohta).

23

Tällaisessa tilanteessa – tämän vaikuttamatta siihen, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on mahdollista tarvittaessa tarkistaa kyseisessä tuomioistuimessa riitautetun hallintotoimen tosiseikkoja koskevat lähtökohdat – ei voida katsoa, ettei ennakkoratkaisukysymyksellä, joka koskee pääasiallisesti sitä, onko ohjeen nro 1/14 kaltainen kansallinen säännöstö yhteensopiva unionin oikeuden kanssa, ole yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian kohteeseen tai että se koskee luonteeltaan hypoteettista ongelmaa.

24

Ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen otettava tutkittavaksi.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään, onko SEUT 21 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa ei säädetä unionin oikeuteen perustuvan johdetun oleskeluoikeuden myöntämisestä kolmannen valtion kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen ja joka palaa kyseiseen jäsenvaltioon oleskeltuaan sitä ennen unionin oikeuden nojalla ja sitä noudattaen toisessa jäsenvaltiossa, kun unionin kansalaisen perheenjäsen ei ole tullut jäsenvaltion alueelle tai jättänyt siellä oleskelulupahakemusta ”luonnollisena jatkeena” kyseessä olevan unionin kansalaisen paluulle tähän jäsenvaltioon.

26

Tästä on aluksi palautettava mieleen, että unionin tuomioistuin on jo todennut, että kun unionin kansalainen on oleskellut tosiasiallisesti direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen edellytysten nojalla ja niitä noudattaen muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka kansalainen hän on, ja perhe-elämä on kehittynyt tai lujittunut tässä jäsenvaltiossa, unionin kansalaisen SEUT 21 artiklan 1 kohtaan perustuvien oikeuksien tehokas vaikutus edellyttää, että unionin kansalaisen vastaanottavassa jäsenvaltiossa viettämä perhe-elämä voi jatkua hänen palatessaan jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, sen avulla, että asianomaiselle perheenjäsenelle, joka on kolmannen valtion kansalainen, myönnetään johdettu oleskeluoikeus. Tällaisen johdetun oleskeluoikeuden puuttuminen nimittäin tekisi unionin kansalaiselle vähemmän houkuttelevaksi lähteä jäsenvaltiosta, jonka kansalainen hän on, käyttääkseen SEUT 21 artiklan 1 kohtaan perustuvaa oikeuttaan oleskella toisessa jäsenvaltiossa, koska hänellä ei olisi varmuutta siitä, että hän voisi jatkaa lähtöjäsenvaltiossaan perhe-elämää, jota hän on kehittänyt tai lujittanut vastaanottavassa jäsenvaltiossa (tuomio 12.3.2014, O ja B, C‑456/12, EU:C:2014:135, 54 kohta ja tuomio 5.6.2018, Coman ym., C‑673/16, EU:C:2018:385, 24 kohta).

27

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee sitä paitsi, että kun unionin kansalainen palaa jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, edellytykset, joiden mukaisesti johdettu oleskeluoikeus myönnetään SEUT 21 artiklan 1 kohdan perusteella sellaiselle kolmannen valtion kansalaiselle, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen ja jonka kanssa unionin kansalainen on oleskellut vastaanottavassa jäsenvaltiossa pelkässä unionin kansalaisen ominaisuudessaan, eivät saisi lähtökohtaisesti olla tiukempia kuin edellytykset, joista direktiivissä 2004/38 säädetään tällaisen oleskeluoikeuden myöntämiselle kolmannen valtion kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen asettautumalla muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jonka kansalainen hän on. On nimittäin niin, että vaikkei direktiivi 2004/38 katakaan tällaista palaamistapausta, sitä on sovellettava analogisesti niiden edellytysten osalta, jotka koskevat unionin kansalaisen oleskelua muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, koska molemmissa tapauksissa juuri unionin kansalainen on viitehenkilö sen kannalta, että kolmannen valtion kansalainen, joka on unionin kansalaisen perheenjäsen, voi saada johdetun oleskeluoikeuden (tuomio 12.3.2014, O ja B, C‑456/12, EU:C:2014:135, 50 kohta).

28

On muistutettava siitä, että sellaisen unionin kansalaisen, joka on asettautunut muuhun kuin siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, perheenjäsenille direktiivin 2004/38 7 artiklan 2 kohdan nojalla tunnustetun johdetun oleskeluoikeuden osalta ei ole asetettu edellytystä, jonka mukaan perheenjäsenten olisi tultava kyseisen jäsenvaltion alueelle tietyn ajan kuluessa unionin kansalaisen tulosta.

29

Tämän säännöksen sanamuodon mukaan nimittäin tällaisessa tilanteessa johdettu oleskeluoikeus tunnustetaan unionin kansalaisen perheenjäsenille myös silloin, kun he ”seuraavat” unionin kansalaista ”myöhemmin” muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jonka kansalainen unionin kansalainen on, eikä ainoastaan silloin, kun he ”tulevat” unionin kansalaisen ”mukana” kyseiseen jäsenvaltioon.

30

On kuitenkin palautettava mieleen, että kolmannen valtion kansalaisen mahdollinen johdettu oleskeluoikeus unionin jäsenvaltiossa johtuu siitä, että unionin kansalainen on käyttänyt liikkumisvapauttaan (ks. vastaavasti tuomio 12.3.2014, O ja B, C‑456/12, EU:C:2014:135, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Koska johdetun oleskeluoikeuden myöntämisellä SEUT 21 artiklan 1 kohdan perusteella pyritään siihen, että vastaanottavassa jäsenvaltiossa unionin kansalaisen perheenjäsenen, joka on kolmannen valtion kansalainen, kanssa kehittynyttä ja lujittunutta perhe-elämää voidaan jatkaa siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen kyseinen unionin kansalainen on, sen jäsenvaltion, jonka kansalainen unionin kansalainen on, toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus tarkistaa ennen sellaisen oleskeluluvan myöntämistä, ettei sellainen perhe-elämä unionin kansalaisen ja kolmannen valtion kansalaisen, joka on hänen perheenjäsenensä, välillä ollut katkennut ennen kolmannen valtion kansalaisen tuloa siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen unionin kansalainen on.

32

Sellaista tarkistamista varten kyseinen jäsenvaltio voi ottaa pelkkänä indisiona huomioon sen seikan, että kolmannen valtion kansalainen, joka on tämän jäsenvaltion oman kansalaisen perheenjäsen, on tullut jäsenvaltion alueelle huomattavan pitkän ajan päästä jäsenvaltion kansalaisen paluun jälkeen.

33

Kuitenkaan ei voida sulkea pois sitä, että unionin oikeuden nojalla ja sitä noudattaen vastaanottavassa jäsenvaltiossa tapahtuneen oleskelun aikana unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsenensä, joka on kolmannen valtion kansalainen, välillä kehittynyt ja lujittunut perhe-elämä jatkuu siitä huolimatta, että unionin kansalainen palaa siihen jäsenvaltioon, jonka kansalainen hän on, ilman, että kyseinen perheenjäsen tulisi hänen mukanaan, kun perheenjäsenen on pakko esimerkiksi henkilökohtaista tilannetta koskevista, ammatillisista tai koulutukseen liittyvistä syistä myöhentää saapumistaan kyseisen unionin kansalaisen kotijäsenvaltioon.

34

Näin ollen se seikka, että oleskelulupahakemusta ei ole tehty ”luonnollisena jatkeena” unionin kansalaisen paluulle, on merkityksellinen seikka, joka – vaikkei se olekaan yksinään ratkaiseva – voi johtaa siihen, että kyseisen unionin kansalaisen kotijäsenvaltio päätyy katsomaan kokonaisarvioinnissa, että kyseisen hakemuksen, ja sen, että kyseinen unionin kansalainen käytti sitä ennen oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, välillä ei ole yhteyttä, ja kieltäytyy sen seurauksena myöntämästä tällaista oleskelulupaa.

35

Kun otetaan huomioon kaikki edellä olevat seikat, esitettyyn kysymykseen on vastattava, että SEUT 21 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa ei säädetä unionin oikeuteen perustuvan johdetun oleskeluoikeuden myöntämisestä kolmannen valtion kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen ja joka palaa kyseiseen jäsenvaltioon oleskeltuaan sitä ennen unionin oikeuden nojalla ja sitä noudattaen toisessa jäsenvaltiossa, kun unionin kansalaisen perheenjäsen ei ole tullut unionin kansalaisen kotijäsenvaltion alueelle tai jättänyt siellä oleskelulupahakemusta ”luonnollisena jatkeena” kyseessä olevan unionin kansalaisen paluulle tähän jäsenvaltioon, kunhan tällaisessa säännöstössä edellytetään, että kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon myös muut merkitykselliset seikat ja erityisesti ne seikat, joilla voidaan osoittaa, että unionin kansalaisen kyseiseen jäsenvaltioon palaamisen ja hänen perheenjäsenensä, joka on kolmannen valtion kansalainen, samaan jäsenvaltioon tulemisen välillä olleesta aikavälistä huolimatta vastaanottavassa jäsenvaltiossa kehittynyt ja lujittunut perhe-elämä ei ole päättynyt, jotta johdetun oleskeluoikeuden myöntäminen kyseiselle perheenjäsenelle voidaan perustella, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

36

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 21 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa ei säädetä unionin oikeuteen perustuvan johdetun oleskeluoikeuden myöntämisestä kolmannen valtion kansalaiselle, joka on sellaisen unionin kansalaisen perheenjäsen, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen ja joka palaa kyseiseen jäsenvaltioon oleskeltuaan sitä ennen unionin oikeuden nojalla ja sitä noudattaen toisessa jäsenvaltiossa, kun unionin kansalaisen perheenjäsen ei ole tullut unionin kansalaisen kotijäsenvaltion alueelle tai jättänyt siellä oleskelulupahakemusta ”luonnollisena jatkeena” kyseessä olevan unionin kansalaisen paluulle tähän jäsenvaltioon, kunhan tällaisessa säännöstössä edellytetään, että kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon myös muut merkitykselliset seikat ja erityisesti ne seikat, joilla voidaan osoittaa, että unionin kansalaisen kyseiseen jäsenvaltioon palaamisen ja hänen perheenjäsenensä, joka on kolmannen valtion kansalainen, samaan jäsenvaltioon tulemisen välillä olleesta aikavälistä huolimatta vastaanottavassa jäsenvaltiossa kehittynyt ja lujittunut perhe-elämä ei ole päättynyt, jotta johdetun oleskeluoikeuden myöntäminen kyseiselle perheenjäsenelle voidaan perustella, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.