1

Euroopan komissio vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan osittain unionin yleisen tuomioistuimen 24.9.2015 antaman tuomion TV2/Danmark v. komissio (T‑674/11, EU:T:2015:684, jäljempänä valituksenalainen tuomio), jossa tämä yhtäältä kumosi Tanskan toimenpiteistä (C 2/03) TV2/Danmarkin hyväksi annetun komission päätöksen 2011/839/EU (EUVL 2011, L 340, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös) siltä osin kuin komissio oli katsonut, että TV2/Danmarkille TV2-Fondenin välityksellä maksetut vuosien 1995 ja 1996 mainostulot olivat valtiontukea, ja toisaalta hylkäsi muilta osin TV2/Danmark A/S:n kanteen, jossa vaadittiin kyseisen päätöksen osittaista kumoamista.

2

TV2/Danmark on vuonna 1986 perustettu tanskalainen yleisradioyhtiö. Se oli aluksi muodoltaan itsenäinen valtionyritys, mutta se muutettiin kirjanpidollisin ja verotuksellisin vaikutuksin 1.1.2003 alkaen osakeyhtiöksi. TV2/Danmark on toinen julkinen televisioasema Tanskassa, kun taas ensimmäinen on Danmarks Radio.

3

TV2/Danmarkin tehtävänä on tuottaa ja lähettää valtakunnallisia ja alueellisia televisio-ohjelmia. Ohjelmat voidaan lähettää muun muassa radiolaitteistoilla taikka satelliitin tai kaapelin välityksellä. Tanskan kulttuuriministeri vahvistaa TV2/Danmarkille kuuluvat julkisen palvelun velvoitteet.

4

Julkisten yleisradioyhtiöiden lisäksi koko Tanskan televisiomarkkinoilla toimii kaupallisia televisioyhtiöitä. Niitä ovat muun muassa yhtäältä Viasat Broadcasting UK Ltd (jäljempänä Viasat) ja toisaalta yhteenliittymä, jonka muodostavat SBS TV A/S ja SBS Danish Television Ltd ‑nimiset yhtiöt (jäljempänä SBS).

5

TV2/Danmark perustettiin alun perin valtion myöntämällä korollisella lainalla, ja sen toimintaa oli Danmarks Radion toiminnan tavoin tarkoitus rahoittaa kaikkien tanskalaisten televisionkatselijoiden maksamista lupamaksuista saatavalla tuotolla. Lainsäätäjä päätti kuitenkin, että Danmarks Radiosta poiketen TV2/Danmarkilla olisi mahdollisuus saada myös muun muassa mainostoiminnan tuotto.

6

SBS Broadcasting SA/Tv Danmarkin 5.4.2000 tekemän kantelun johdosta komissio tutki TV2/Danmarkin rahoitusjärjestelmää Tanskan toimenpiteistä TV2/Danmarkin hyväksi 19.5.2004 tehdyssä päätöksessään 2006/217/EY (EUVL 2006, L 85, s. 1; jäljempänä TV2 I ‑päätös). Kyseinen päätös kattoi vuoden 1995 ja vuoden 2002 välisen ajanjakson, ja se koski seuraavia toimenpiteitä: lupamaksutulot, TV2/Danmarkin rahoittamiseen tarkoitettujen varojen (TV2-Fonden ja Radiofonden) siirrot, tilapäisesti myönnetyt summat, vapautus yhtiöverosta, TV2/Danmarkille sitä perustettaessa myönnetyt korko- ja lyhennysvapaat lainat, käyttöpääomalainan valtiontakaus ja suotuisat ehdot maksulle, joka TV2/Danmarkin on suoritettava valtakunnallisen lähetystaajuuden käytöstä (jäljempänä yhdessä asianomaiset toimenpiteet). Komission tutkimus koski myös TV2/Danmarkille myönnettyä lupaa käyttää paikallistaajuuksia verkotetusti ja kaikilla yhteisantennien omistajilla olevaa velvoitetta lähettää TV2/Danmarkin julkisen palvelun ohjelmia laitteistollaan.

7

Asianomaisten toimenpiteiden tutkinnan päätteeksi komissio katsoi, että ne olivat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea sillä perusteella, että TV2/Danmarkin rahoitusjärjestelmä, jolla pyrittiin korvaamaan kyseisen yrityksen tarjoamasta julkisesta palvelusta aiheutuneet kustannukset, ei täyttänyt toista ja neljättä edellytystä niistä neljästä edellytyksestä, jotka yhteisöjen tuomioistuin oli vahvistanut 24.7.2003 antamassaan tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (C‑280/00, EU:C:2003:415; jäljempänä näiden edellytysten osalta Altmark-edellytykset).

8

Komissio päätti lisäksi, että edellä mainitut tuet, jotka Tanskan kuningaskunta oli myöntänyt TV2/Danmarkille vuosina 1995–2002, soveltuivat sisämarkkinoille SEUT 106 artiklan 2 kohdan perusteella lukuun ottamatta 628,2 miljoonan Tanskan kruunun (DKK) (noin 85 miljoonaa euroa) suuruista summaa, jonka se luonnehti liian suureksi korvaukseksi. Se määräsi siten Tanskan kuningaskunnan perimään kyseisen määrän takaisin korkoineen TV2/Danmarkilta.

9

TV2 I ‑päätöksestä nostettiin neljä kumoamiskannetta yhtäältä TV2/Danmarkin (asia T‑309/04) ja Tanskan kuningaskunnan (asia T‑317/04) ja toisaalta TV2/Danmarkin kilpailijoiden Viasatin (asia T‑329/04) ja SBS:n (asia T‑336/04) toimesta.

10

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi mainitun päätöksen 22.10.2008 antamallaan tuomiolla TV2/Danmark ym. v. komissio (T‑309/04, T‑317/04, T‑329/04 ja T‑336/04, EU:T:2008:457). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi tuomiossaan, että komissio oli perustellusti päätellyt, että TV2/Danmarkille annettu julkisen palvelun tehtävä täytti yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien yleisradiopalvelujen määritelmän. Se totesi kuitenkin myös, että TV2 I ‑päätökseen liittyi useita lainvastaisuuksia.

11

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi ensinnäkin tutkiessaan kysymystä siitä, johtivatko TV2 I ‑päätöksessä tarkoitetut toimenpiteet valtion varojen käyttöön, ettei komissio ollut ottaessaan kantaa siihen, onko kyseiset toimenpiteet luonnehdittava valtion varoiksi, perustellut arviointiaan siitä, että vuosien 1995 ja 1996 mainostulot otettiin de facto huomioon valtion varoina. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi toiseksi, että komission suorittama tutkinta siitä, olivatko toinen ja neljäs Altmark-edellytys täyttyneet, ei perustunut perusteelliseen analyysiin niistä konkreettisista, oikeudellisista ja taloudellisista olosuhteista, joiden mukaisesti TV2/Danmarkille tulevan lupamaksun määrä määritettiin. TV2 I ‑päätöksestä puuttuivat näin ollen tätä seikkaa koskevat perustelut. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi kolmanneksi, että myös komission arvioinnit, jotka koskivat tuen soveltuvuutta SEUT 106 artiklan 2 kohdan kannalta ja erityisesti liian suuren korvauksen olemassaoloa, olivat puutteellisesti perusteltuja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kyseiset puutteelliset perustelut johtuivat siitä, ettei niitä konkreettisia, oikeudellisia ja taloudellisia olosuhteita, jotka ohjasivat TV2/Danmarkille tutkinnan kohteena olevan ajanjakson aikana tulleen lupamaksun määrän määrittämistä, ollut tutkittu perusteellisesti.

12

TV2 I ‑päätöksen kumoamisen jälkeen komissio tarkasteli asianomaisia toimenpiteitä uudelleen. Se kuuli tässä yhteydessä Tanskan kuningaskuntaa ja TV2/Danmarkia ja sai lisäksi huomautuksia kolmansilta osapuolilta.

13

Komissio teki kyseisen tutkinnan päätyttyä riidanalaisen päätöksen.

14

Kyseinen päätös koskee TV2/Danmarkin osalta vuosina 1995–2002 toteutettuja toimenpiteitä. Komissio on ottanut arvioinnissaan kuitenkin huomioon myös TV2 I ‑päätöksen jälkeen vuonna 2004 toteutetut pääoman vahvistamista koskevat toimenpiteet.

15

Komissio toisti riidanalaisessa päätöksessä näkemyksensä siitä, että asianomaiset toimenpiteet on luonnehdittava SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi. Se katsoi aluksi, että vuosien 1995 ja 1996 mainostulot olivat valtion varoja, ja päätteli tämän jälkeen valikoivan edun olemassaoloa tarkastaessaan, etteivät asianomaiset toimenpiteet täyttäneet toista ja neljättä Altmark-edellytystä. Vaikka komissio oli TV2 I ‑päätöksessä päätellyt, että 628,2 miljoonan DKK:n (noin 85 miljoonaa euroa) suuruinen summa oli liian suuri korvaus, joka oli ristiriidassa SEUT 106 artiklan 2 kohdan kanssa, se katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kyseinen summa oli asianmukainen oman pääoman varanto TV2/Danmarkille. Komissio totesi kyseisen päätöksen päätösosassa seuraavaa:

”1 artikla

Toimenpiteet, jotka Tanska on toteuttanut TV2/Danmarkin hyväksi vuosina 1995–2002 lupamaksuvarojen ja muiden tässä päätöksessä määritettyjen toimenpiteiden muodossa, soveltuvat sisämarkkinoille [SEUT] 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.”

16

TV2/Danmark nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.12.2011 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista.

17

TV2/Danmark vaati ensisijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin komissio oli katsonut, että asianomaiset toimenpiteet ovat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

18

TV2/Danmark vaati toissijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin komissio oli päätellyt, että

19

Valituksenalaisella tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin komissio oli katsonut, että TV2/Danmarkille TV2-Fondenin välityksellä maksetut vuosien 1995 ja 1996 mainostulot ovat valtiontukea, ja hylkäsi kanteen muilta osin.

20

EFTAn valvontaviranomainen toimitti unionin tuomioistuimen kirjaamoon 12.2.2016 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan kolmannen kohdan nojalla saada osallistua tämän asian käsittelyyn tukeakseen komission vaatimuksia. Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi tämän hakemuksen 11.3.2016 tekemällään päätöksellä.

21

Komissio vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

22

TV2/Danmark vaatii, että unionin tuomioistuin

23

EFTAn valvontaviranomainen vaatii, että unionin tuomioistuin

24

Viasat vaatii, että unionin tuomioistuin

25

Tanskan kuningaskunta vaatii unionin tuomioistuinta hylkäämään valituksen.

26

Valituksensa tueksi komissio esittää yhden ainoan valitusperusteen, jossa se lähinnä väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtion varojen käsitettä, kun se katsoi, että komissio oli luonnehtinut väärin TV2 Reklame A/S:ltä TV2/Danmarkille TV2-Fondenin välityksellä siirretyt vuosien 1995 ja 1996 mainostulot valtiontueksi.

27

Komissio väittää tältä osin, että koska TV2 Reklame oli julkinen yritys, jonka ainoa osakkeenomistaja oli Tanskan valtio, kyseinen yhtiö oli täysin Tanskan valtion määräysvallassa ja käytettävissä, joten sen varojen olisi pitänyt katsoa olevan kyseisessä määräyksessä tarkoitettuja valtion varoja.

28

Komissio väittää erityisesti, ettei asianomaisten varojen alkuperällä ole merkitystä tällaisen luonnehdinnan kannalta ja että kyseisten varojen alun perin yksityinen luonne ei voi merkitä sitä, etteivät ne ole valtion varoja.

29

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 208, 211 ja 212 kohdassa, että julkisten yritysten kaltaisilta kolmansilta saatuja varoja on pidettävä valtion varoina ainoastaan, jos niiden omistajat ovat antaneet ne vapaaehtoisesti valtion käyttöön tai jos niiden omistajat ovat hylänneet ne ja valtio vastaa niiden hallinnoinnista.

30

Komission mielestä on myös tarpeetonta pyrkiä selvittämään, oliko valtiolla määräysvalta asianomaisiin varoihin, sillä valtiolla julkiseen yritykseen oleva määräysvalta merkitsee, että sillä on määräysvalta sen varoihin.

31

Komissio katsoo siten, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen tuomion 212, 214 ja 215 kohdassa oikeudellisen virheen, kun se tulkitsi määräysvallan käsitettä liian suppeasti arvioidessaan, oliko Tanskan valtiolla määräysvalta TV2 Reklamelta TV2/Danmarkille TV2-Fondenin välityksellä siirrettyihin varoihin.

32

Komissio väittää tässä yhteydessä, että ratkaisevana tekijänä ei ole se, ovatko kyseiset varat olleet todellakin Tanskan viranomaisten, tässä tapauksessa kulttuuriministerin, käytettävissä ja ovatko Tanskan viranomaiset todellakin päättäneet niiden osoittamisesta, vaan se, että niillä on ollut siihen mahdollisuus. Sillä, että kulttuuriministeri oli vuosien 1995 ja 1996 osalta päättänyt siirtää kaikki TV2 Reklamen tulot TV2-Fondenille, ei ole merkitystä selvitettäessä sitä, olivatko mainitut varat valtion määräysvallassa, koska valtiolla oli mahdollisuus päättää siitä, että ne käytetään muuhun tarkoitukseen kuin tällaiseen siirtoon.

33

Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi tulkinnut valituksenalaisen tuomion 209 ja 213 kohdassa virheellisesti 13.3.2001 annettua tuomiota PreussenElektra (C‑379/98, EU:C:2001:160) ja rinnastanut kyseisen tuomion ja nyt käsiteltävän asian sopimattomasti toisiinsa.

34

EFTAn valvontaviranomainen ja Viasat katsovat komission tavoin, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että asianomaiset mainostulot eivät olleet SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtion varoja eivätkä näin ollen kyseisessä määräyksessä tarkoitettua valtiontukea.

35

TV2/Danmark ja Tanskan kuningaskunta riitauttavat komission argumentaation.

36

Ne väittävät etenkin, että Tanskan valtion määräysvalta TV2/Danmarkille TV2-Fondenin välityksellä vuosina 1995 ja 1996 maksettuihin mainostuloihin oli teoreettinen, sillä mahdollisuus määrätä näistä tuloista edellytti sitä, että TV2/Danmarkin rahoitustarpeet oli ensin täytetty ja että kaikki mainitut tulot on siirretty tosiasiassa TV2/Danmarkille.

37

TV2/Danmark ja Tanskan kuningaskunta katsovat, että komission päättely perustuu Tanskan oikeuden virheelliseen tulkintaan.

38

TV2/Danmark ja Tanskan kuningaskunta ovat lisäksi sitä mieltä, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt mitään oikeudellista virhettä, kun se yhdisti nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat olosuhteet ja 13.3.2001 annetun tuomion PreussenElektra (C‑379/98, EU:C:2001:160) taustalla olevan tilanteen toisiinsa.

39

Tanskan kuningaskunta katsoo lopuksi, että unionin yleisen tuomioistuimen tekemä ero TV2 Reklamelta TV2/Danmarkille TV-Fondenin välityksellä siirrettyjen mainostulojen ja TV2-Fondenilta TV2/Danmarkille siirrettyjen lupamaksutulojen välillä on perusteltavissa sillä, että ensimmäiseksi mainitut perustuvat yksityisten ilmoittajien TV2 Reklamelle suorittamiin maksuihin, kun taas jälkimmäisenä mainitut ovat sellaisen, valtion perimän maksun tuotto, jolla varmistetaan Tanskan julkisen yleisradiopalvelun rahoitus.

40

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen luonnehtiminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi edellyttää, että kaikki kyseisessä määräyksessä tarkoitetut edellytykset täyttyvät (ks. tuomio 17.7.2008, Essent Netwerk Noord ym., C‑206/06, EU:C:2008:413, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Mainitussa määräyksessä esitetään neljä edellytystä. Ensinnäkin kyseessä on oltava valtion toimenpide tai valtion varoilla toteutettu toimenpide. Kyseisen toimenpiteen on toiseksi oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua (ks. tuomio 24.7.2003, Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, C‑280/00, EU:C:2003:415, 75 kohta; tuomio 17.7.2008, Essent Netwerk Noord ym., C‑206/06, EU:C:2008:413, 64 kohta ja tuomio 19.12.2013, Association Vent De Colère! ym., C‑262/12, EU:C:2013:851,15 kohta).

42

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ainoastaan ensimmäinen näistä edellytyksistä on riidanalainen.

43

Kyseisestä edellytyksestä, että etu on myönnetty suoraan tai välillisesti valtion varoista, on muistutettava, että toimenpiteet, joilla ei siirretä valtion varoja, voivat kuulua SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuen käsitteen alaan (ks. mm. tuomio 16.5.2002, Ranska v. komissio, C‑482/99, EU:C:2002:294, 36 kohta; tuomio 30.5.2013, Doux Élevage ja Coopérative agricole UKL-ARREE, C‑677/11, EU:C:2013:348, 34 kohta ja tuomio 19.12.2013, Association Vent De Colère! ym., C‑262/12, EU:C:2013:851, 19 kohta).

44

Tuossa määräyksessä tarkoitetun valtion varoilla toteutetun toimenpiteen käsitteen on siten tarkoitus kattaa valtion suoraan myöntämien etujen lisäksi sellaisen julkisen tai yksityisen elimen välityksellä myönnetyt edut, jonka valtio on nimennyt tai perustanut tuen hallinnoimista varten (ks. tuomio 13.3.2001, PreussenElektra, C‑379/98, EU:C:2001:160, 58 kohta; tuomio 30.5.2013, Doux Élevage ja Coopérative agricole UKL-ARREE, C‑677/11, EU:C:2013:348, 26 kohta ja tuomio 19.12.2013, Association Vent De Colère! ym., C‑262/12, EU:C:2013:851, 20 kohta).

45

Unionin oikeudessa ei nimittäin voida hyväksyä sitä, että valtiontukia koskevat oikeussäännöt voitaisiin kiertää pelkästään sillä, että luodaan sellaisia riippumattomia toimielimiä, joiden tehtävänä on tukien jakaminen (ks. tuomio 16.5.2002, Ranska v. komissio, C‑482/99, EU:C:2002:294, 23 kohta).

46

Lisäksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohta koskee kaikkia rahavaroja, joita viranomaiset voivat tosiasiallisesti käyttää tukeakseen yrityksiä, ilman että sillä seikalla olisi merkitystä, kuuluvatko nämä varat pysyvästi valtion omaisuuteen. Tästä seuraa, että vaikka kyseistä toimenpidettä vastaavat rahamäärät eivät ole pysyvästi valtion hallinnassa, ne voidaan luokitella valtion varoiksi jo sillä perusteella, että ne ovat jatkuvasti valtion määräysvallassa ja siis toimivaltaisten kansallisten viranomaisten käytettävissä (ks. tuomio 16.5.2002, Ranska v. komissio, C‑482/99, EU:C:2002:294, 37 kohta; tuomio 17.7.2008, Essent Netwerk Noord ym., C‑206/06, EU:C:2008:413, 70 kohta; tuomio 30.5.2013, Doux Élevage ja Coopérative agricole UKL-ARREE, C‑677/11, EU:C:2013:348, 35 kohta ja tuomio 19.12.2013, Association Vent De Colère! ym., C‑262/12, EU:C:2013:851, 21 kohta).

47

Tästä seuraa, että kun julkisten yritysten varat ovat valtion määräysvallassa ja siis sen käytettävissä, kyseiset varat kuuluvat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtion varojen käsitteen alaan. Valtio voi nimittäin käyttämällä määräävää vaikutusvaltaansa kyseisiin yrityksiin ohjata niiden varojen käyttöä rahoittaakseen tarvittaessa muille yrityksille myönnettäviä erityisiä etuja (ks. vastaavasti tuomio 16.5.2002, Ranska v. komissio, C‑482/99, EU:C:2002:294, 38 kohta).

48

Sillä, että asianomaisia varoja hallinnoivat viranomaisesta erilliset yksiköt tai että ne ovat yksityistä alkuperää, ei ole tältä osin merkitystä (ks. vastaavasti tuomio 2.7.1974, Italia v. komissio, 173/73, EU:C:1974:71, 35 kohta ja tuomio 8.5.2003, Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio, C‑328/99 ja C‑399/00, EU:C:2003:252, 33 kohta).

49

Kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen tuomio 176 kohdassa, vuosien 1995–1996 aikana TV2/Danmark ei itse myynyt mainosaikaansa vaan tästä vastasi ulkopuolinen yhtiö, TV2 Reklame, ja tästä myynnistä saatu tuotto siirrettiin TV2/Danmarkille TV2-Fondenin välityksellä.

50

Tältä osin ei ole kiistetty sitä, etteivätkö TV2 Reklame ja TV2-Fonden olisi TV2/Danmarkin tavoin Tanskan valtion omistamia julkisia yrityksiä ja etteikö niiden tehtäväksi olisi annettu hoitaa mainitun mainosajan myynnistä saatujen tulojen siirtäminen TV2/Danmarkille.

51

Sitä kokonaisuutta, jota kautta kyseiset tulot kulkivat siihen saakka, kunnes ne siirrettiin TV2/Danmarkille, säänneltiin Tanskan lainsäädännössä, jonka nojalla valtion erityisesti valtuuttamien julkisten yritysten tehtävänä oli hallinnoida mainittuja tuloja.

52

Kyseessä olevat tulot olivat tästä syystä julkisessa määräysvallassa ja valtion, joka saattoi päättää niiden osoittamisesta, käytettävissä.

53

Tämän tuomion 43–48 kohdassa mieleen palautetun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella kyseessä olevat tulot ovat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtion varoja.

54

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 220 kohdassa, että vuosien 1995 ja 1996 tulot, jotka olivat peräisin TV2 Reklamen myymästä TV2/Danmarkin mainosajasta ja jotka siirrettiin TV2/Danmarkille TV2-Fondenin välityksellä, eivät olleet valtion varoja ja että komissio oli siis luonnehtinut ne virheellisesti valtiontueksi.

55

Kuten tämän tuomion 48 kohdassa on jo huomautettu ja toisin kuin valituksenalaisen tuomion 211 kohdasta ilmenee, sillä, että kyseiset tulot, jotka tulivat mainostajilta, olivat yksityistä alkuperää, ei ole tältä osin vaikutusta eikä sillä ole merkitystä siltä osin kuin on kyse siitä, olivatko ne Tanskan viranomaisten määräysvallassa.

56

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi lisäksi virheellisesti valituksenalaisen tuomion 208 ja 212 kohdassa, että julkisten yritysten hallinnoimat varat voivat olla silloin, kun ne ovat peräisin kolmansilta, valtion varoja ainoastaan, jos niiden omistajat ovat antaneet ne vapaaehtoisesti valtion käyttöön tai hylänneet ne ja valtio on vastannut niiden hallinnoinnista.

57

Toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin väittää, tällaiselle perustelulle ei näet ole mitään perustaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

58

Sama koskee niitä valituksenalaisen tuomion 214, 215 ja 217 kohdassa esitettyjä perusteluja, joiden mukaan pelkästään se osa näistä tuloista, jota ei kulttuuriministerin päätöksellä siirretty TV2/Danmarkille, saattoi olla valtion varoja, ja ettei erilaista päätelmää voida tehdä sen perusteella, ettei velvollisuutta siirtää mainitut tulot joka vuosi TV2-Fondenilta TV2/Danmarkille ollut olemassa.

59

Kuten tämän tuomion 49–52 kohdassa on todettu, se, että kyseessä olevat mainostulot olivat valtion määräysvallassa, perustui siihen, että ne olivat Tanskan valtion omistamien julkisten yritysten hallinnoimia. Lisäksi on selvää, että kulttuuriministerillä oli Tanskan lainsäädännön mukaan mahdollisuus päättää, että kyseiset tulot osoitetaan muuhun tarkoitukseen kuin siirrettäväksi TV2-Fondenille.

60

Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa tilannetta ei lopuksi voida verrata tilanteeseen, josta oli kyse asiassa, joka johti 13.3.2001 annettuun tuomioon PreussenElektra (C‑379/98, EU:C:2001:160), jossa katsottiin, että yksityisille sähkönjakeluyrityksille asetettuun velvoitteeseen ostaa kiinteillä vähimmäishinnoilla uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä ei liittynyt valtion varojen suoraa tai välillistä siirtämistä tällaista sähköä tuottaville yrityksille (ks. tuomio 13.3.2001, PreussenElektra, C‑379/98, EU:C:2001:160, 59 kohta; tuomio 17.7.2008, Essent Netwerk Noord ym., C‑206/06, EU:C:2008:413, 74 kohta ja tuomio 19.12.2013, Association Vent De Colère! ym., C‑262/12, EU:C:2013:851, 34 kohta).

61

Viimeksi mainittu asia koski näet yksityisiä yrityksiä, joita kyseessä oleva jäsenvaltio ei ollut valtuuttanut hallinnoimaan valtion varoja, vaan joita sitoi velvollisuus tehdä ostot omilla varoillaan (ks. tuomio 17.7.2008, Essent Netwerk Noord ym., C‑206/06, EU:C:2008:413, 74 kohta; tuomio 19.12.2013, Association Vent De Colère! ym., C‑262/12, EU:C:2013:851, 35 kohta ja määräys 22.10.2014, Elcogás, C‑275/13, ei julkaistu, EU:C:2014:2314, 32 kohta).

62

Mainitussa asiassa kyseessä olevia varoja ei voitu myöskään pitää valtion varoina, koska ne eivät millään hetkellä olleet valtion määräysvallassa (ks. tuomio 19.12.2013, Association Vent De Colère! ym., C‑262/12, EU:C:2013:851, 36 kohta ja määräys 22.10.2014, Elcogás, C‑275/13, ei julkaistu, EU:C:2014:2314, 32 kohta).

63

Kuten on jo huomautettu, nyt käsiteltävä asia koskee kuitenkin julkisia yrityksiä, tässä tapauksessa TV2 Reklamea ja TV2-Fondenia, jotka Tanskan valtio on perustanut, jotka ovat sen omistuksessa ja jotka se on valtuuttanut hallinnoimaan toisen julkisen yrityksen eli TV2/Danmarkin mainosajan myynnistä saatuja tuloja, joten kyseiset tulot olivat Tanskan valtion määräysvallassa ja sen käytettävissä.

64

Unionin yleinen tuomioistuin teki siis oikeudellisen virheen, kun se katsoi valituksenalaisen tuomion 213 kohdassa, että nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva tilanne vastasi tilannetta, josta oli kyse 13.3.2001 annetun tuomion PreussenElektra (C‑379/98, EU:C:2001:160) taustalla olevassa asiassa.

65

Tämän perusteella komission valituksensa tueksi esittämä ainoa valitusperuste on hyväksyttävä ja valituksenalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä kumotaan riidanalainen päätös siltä osin kuin komissio oli katsonut, että TV2/Danmarkille TV2-Fondenin välityksellä maksetut vuosien 1995 ja 1996 mainostulot olivat valtiontukea.

66

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun, jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi. Se voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

67

Nyt käsiteltävässä tapauksessa unionin tuomioistuin katsoo, että TV2/Danmarkin nostama kanne, jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista, on ratkaistava lopullisesti.

68

Tältä osin on riittävää huomauttaa, että tämän tuomion 43–64 kohdassa esitetyistä syistä TV2/Danmarkin kolmannen toissijaisen vaatimuksensa tueksi esittämä neljäs kanneperuste on hylättävä.

69

TV2/Danmarkin kanne on näin ollen hylättävä.

70

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

71

Kyseisen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

72

Koska komissio ja Viasat ovat vaatineet TV2/Danmarkin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska TV2/Danmark on hävinnyt asian, sen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on lisäksi velvoitettava korvaamaan kaikki komissiolle ja Viasatille ensimmäisessä oikeusasteessa ja tämän valituksen käsittelyn yhteydessä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

73

Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdassa, jota sovelletaan työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, määrätään, että jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

74

Tanskan kuningaskunta, joka on ollut väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

75

Työjärjestyksen 140 artiklan 2 kohdan mukaan, jota myös sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, EFTAn valvontaviranomainen, joka on asiassa väliintulijana, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

76

EFTAn valvontaviranomainen vastaa näin ollen väliintulijana tässä muutoksenhakuasiassa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: