1. 

Unionin tuomioistuinta pyydetään käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä täsmentämään Somalian rannikkovesien merirosvouden torjunnan yhteydessä Euroopan unionin ulkoisten toimien kolmen alan eli yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (jäljempänä YUTP), vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ulkoisen ulottuvuuden sekä kehitysyhteistyön rajat.

2. 

Tämä asia osoittaa erityisesti kansainvälisen terrorismin torjuntaa koskeneessa asiassa parlamentti vastaan neuvosto 19.7.2012 annetun tuomion ( 2 ) jälkeen jälleen sen, että vaikka pilarijako virallisesti poistettiin Lissabonin sopimuksella, sen voimaantulo ei näytä poistaneen tarvetta rajata unionin politiikkojen soveltamisaloja.

3. 

Tämä tehtävä on erityisen haasteellinen turvallisuutta koskevan tavoitteen yhteydessä. Tämä tavoite kun on yhteinen sekä YUTP:lle että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle. Se liittyy myös kehitysyhteistyöpolitiikkaan, sillä turvallisuus on elinehto politiikan kohteena olevien valtioiden kehitykselle.

4. 

Unionin politiikkojen rajaaminen on kuitenkin välttämätöntä, kun otetaan huomioon YUTP:n erityislaatuisuus muihin unionin politiikkoihin nähden.

5. 

Tätä erityislaatuisuutta kuvastaa etenkin Euroopan parlamentin roolin suppeus YUTP:ssa. Tästä näkökulmasta on varmasti perustuslaillisesti haastavaa vahvistaa selkeät perusteet, joiden mukaisesti YUTP:n soveltamisala määritetään suhteessa unionin ulkoisten toimien muihin aloihin.

6. 

Parlamentti vaatii kanteessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan merirosvouksesta epäiltyjen ja sen johdosta takavarikoidun omaisuuden siirtämistä Euroopan unionin johtamilta merivoimilta Mauritiuksen tasavallan huostaan sekä merirosvouksesta epäiltyjen kohtelua siirron jälkeen koskevista edellytyksistä tehdyn Euroopan unionin ja Mauritiuksen tasavallan välisen sopimuksen allekirjoittamisesta ja tekemisestä 12.7.2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/640/YUTP. ( 3 )

7. 

Riidanalainen päätös perustuu SEU 37 artiklaan ja SEUT 218 artiklan 5 ja 6 kohtaan.

8. 

Unionisopimuksen V osaston 2 lukuun ”Erityismääräykset [YUTP:sta]” kuuluvan SEU 37 artiklan nojalla ”unioni voi tehdä sopimuksia yhden tai useamman valtion tai kansainvälisen järjestön kanssa tämän luvun soveltamisalaan kuuluvilla aloilla”.

9. 

SEUT 218 artikla sisältää kansainvälisten sopimusten neuvottelua, allekirjoittamista ja tekemistä koskevat määräykset. Siinä määrätään seuraavaa:

”1.   Unionin ja kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen väliset sopimukset neuvotellaan ja tehdään seuraavan menettelyn mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 207 artiklan erityismääräysten soveltamista.

2.   Neuvosto antaa luvan neuvottelujen aloittamiselle, vahvistaa neuvotteluohjeet, antaa luvan sopimusten allekirjoittamiseen ja tekee sopimukset.

3.   Komissio tai, jos suunniteltu sopimus koskee yksinomaan tai pääasiassa [YUTP:aa], unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja esittää suosituksia neuvostolle, joka tekee päätöksen, jolla annetaan lupa aloittaa neuvottelut ja jossa nimetään suunnitellun sopimuksen alan mukaan unionin neuvottelija tai neuvotteluryhmän johtaja.

– –

5.   Neuvosto tekee neuvottelijan ehdotuksesta päätöksen, jolla annetaan lupa sopimuksen allekirjoittamiseen ja tarvittaessa sen väliaikaiseen soveltamiseen ennen sen voimaantuloa.

6.   Neuvosto tekee neuvottelijan ehdotuksesta päätöksen sopimuksen tekemisestä.

Lukuun ottamatta tapauksia, joissa sopimus koskee yksinomaan [YUTP:aa], neuvosto tekee päätöksen sopimuksen tekemisestä:

– –

10.   – – parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa.

– –”

10. 

Parlamentti esittää kumoamiskanteensa tueksi kaksi perustetta.

11. 

Ensimmäisellä kumoamisperusteellaan parlamentti väittää, että merirosvouksesta epäiltyjen ja sen johdosta takavarikoidun omaisuuden siirtämistä Euroopan unionin johtamilta merivoimilta Mauritiuksen tasavallan huostaan sekä merirosvouksesta epäiltyjen kohtelua siirron jälkeen koskevista edellytyksistä tehty Euroopan unionin ja Mauritiuksen tasavallan välinen sopimus ( 4 ) ei koske yksinomaan YUTP:aa SEUT 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, koska sopimuksen tavoite ja sisältö liittyvät myös oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa, poliisiyhteistyöhön ja kehitysyhteistyöhön, ja että näillä aloilla sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä. Tämän vuoksi päätös sopimuksen tekemisestä olisi parlamentin mukaan pitänyt tehdä SEUT 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti parlamentin antaman hyväksynnän jälkeen.

12. 

Toisessa kumoamisperusteessaan parlamentti väittää neuvoston rikkoneen SEUT 218 artiklan 10 kohtaa, koska se ei ole tiedottanut parlamentille välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa.

13. 

Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi 5.6.2012 antamallaan määräyksellä Tšekin tasavallan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan väliintulon neuvoston vaatimusten tukemiseksi.

14. 

Komissio hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan parlamentin vaatimuksia istunnossa.

15.

Parlamentti katsoo, että käsitettä ”yksinomaan YUTP:aa koskeva sopimus” on tulkittava suppeasti. Sen mukaan neuvosto on toimivaltainen tekemään kansainvälisen sopimuksen ilman parlamentin hyväksyntää tai kuulemista ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, ja silloin, kun sopimus koskee yksinomaan YUTP:aa eivätkä siten mitkään sen sisältämät tekijät liity unionin muihin politiikkoihin.

16.

Parlamentti väittää, että käsiteltävän kanteen kohteena oleva sopimus sisältää tekijöitä, jotka koskevat kolmea unionin eri politiikkaa eli YUTP:aa, poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa sekä kehitysyhteistyötä. Se katsoo, että jos sopimukseen sisältyy yksikin tällainen tekijä, siihen on saatava parlamentin hyväksyntä, vaikka tekijä olisi toissijainen tai liitännäinen. Sopimuksen ei nimittäin tällöin voida katsoa koskevan yksinomaan YUTP:aa.

17.

Neuvosto sen sijaan väittää, ettei sopimus sisällä YUTP:n lisäksi muita pääasiallisia tai liitännäisiä tekijöitä. Vaikka tällaisia tekijöitä voitaisiin yksilöidä, ne olisivat ainoastaan liitännäisiä, eivätkä siten vaatisi oikeudellisen perustan laajentamista. Koska aineellisoikeudelliseksi perustaksi on valittu yksinomaan YUTP:aan liittyvä perusta, voidaan päätellä, että sovellettavan menettelyn kannalta sopimus ”koskee yksinomaan [YUTP:aa]” SEUT 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, minkä vuoksi neuvosto voi tehdä päätöksen sopimuksen tekemisestä ilman parlamentin hyväksyntää.

18.

Katson neuvoston ja käsiteltävässä asiassa väliintulijoina olevien jäsenvaltioiden tapaan, että sopimus ”koskee yksinomaan [YUTP:aa]” SEUT 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, kun sopimuksen tekemisestä tehty päätös perustuu yksinomaan YUTP:aa koskevaan aineellisoikeudelliseen perustaan eli kun muut aineellisoikeudelliset perustat eivät tule kyseeseen.

19.

Vaikuttaisi epäjohdonmukaiselta tarkastella kysymystä siitä, mitä menettelyä kansainvälisen sopimuksen tekemiseen sovelletaan, erillään tätä edeltävästä kysymyksestä, joka liittyy sen aineellisoikeudellisen perustan määrittämiseen, jonka perusteella unionilla on toimivalta tehdä tällainen sopimus, sillä nämä kysymykset liittyvät läheisesti toisiinsa. Niiden erottaminen toisistaan johtaisi päällekkäiseen tarkasteluun, jossa olisi määriteltävä uudet perusteet sen selvittämiseksi, koskeeko sopimus yksinomaan YUTP:aa vai ei, sekä oikeudelliseen epävarmuuteen, koska erottamisen vaikutuksista ei ole tietoa.

20.

Tämän vuoksi ennen menettelyn aineellisoikeudellisen perustan määrittämistä on selvitettävä, minkä oikeudellisen perustan mukaan unioni voi tehdä kansainvälisen sopimuksen. Tätä lähestymistapaa tukee myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan ”toimen oikeusperusta nimittäin ei määräydy menettelyjen mukaan vaan toimen oikeusperusta ratkaisee toimen antamiseksi noudatettavat menettelyt”. ( 5 )

21.

Toisin kuin parlamentti väittää, sillä, että sopimus koskee toissijaisesti muita politiikkoja kuin YUTP:aa, ei näin ole merkitystä tutkittaessa, koskeeko sopimus yksinomaan YUTP:aa. Tämän vuoksi ei riitä, että sopimus koskee liitännäisesti tai satunnaisesti muita aloja kuin YUTP:aa, jotta sopimuksesta olisi ennakolta kuultava parlamenttia tai saatava sen hyväksyntä SEUT 218 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

22.

Perussopimuksen laatijat ovat halunneet antaa parlamentille suppean roolin YUTP:n alalla, ja tämän kanssa olisi ristiriidassa parlamentin ehdottama tulkinta, joka merkitsisi, että lähes kaikista kansainvälisistä sopimuksista olisi kuultava parlamenttia tai saatava sen hyväksyntä. Koska unioni huolehtii SEU 21 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan nojalla johdonmukaisuudesta ulkoisen toimintansa eri alojen välillä sekä näiden ja muiden politiikkojensa välillä, on harvinaista, ettei YUTP:n alalla tehty sopimus koske edes satunnaisesti unionin muita politiikkoja.

23.

Kuten neuvosto on aivan oikein huomauttanut, parlamentin näkemyksen noudattaminen merkitsisi, että parlamentin hyväksyntä tarvittaisiin moniin sopimuksiin, joiden oikeudellinen perusta koskee yksinomaan YUTP:aa, koska nämä sopimukset liittyvät usein jollain tavoin myös muihin unionin politiikkoihin, kun otetaan huomioon ulkosuhteiden alalla vahvistetut yleiset ja kaikkia aloja koskevat tavoitteet ja johdonmukaisuusvaatimus. Koska esimerkiksi turvallisuus, kehittäminen ja ihmisoikeudet ovat kiistattomassa yhteydessä toisiinsa, olisi monasti mahdollista väittää, että yhdellä näistä aloista toteutetut toimenpiteet vaikuttavat myös kahteen muuhun alaan ja koskevat siten myös niitä SEUT 218 artiklan 6 kohdan soveltamisen kannalta. Tämä ei kuitenkaan ole perussopimusten hengen mukaista. Perussopimuksilla ei nimittäin ole poistettu eikä sulautettu yhteen unionin eri politiikkoja ja niiden oikeudellisia perustoja, joiden avulla on tarkoitus saavuttaa horisontaaliset tavoitteet, vaan kaikki toimenpiteet ovat edelleen erillisiä, niillä on omat oikeudelliset perustansa ja niihin sovelletaan omia päätöksentekosääntöjä.

24.

Johdonmukaisuusvaatimuksen vuoksi neuvoston on sisällytettävä YUTP:n alalla hyväksymiin toimiinsa tekijöitä, jotka koskevat myös unionin muita politiikkoja. Kun tällaiset tekijät ovat liitännäisiä, niiden olemassaolon perusteella ei voida katsoa, että toimenpiteiden painopisteessä olisi jokin muu kuin YUTP. Unionin ulkoisen toiminnan horisontaaliset tavoitteet ja johdonmukaisuusvaatimus eivät poista kunkin unionin politiikan omia erityispiirteitä, eikä politiikkojen keskinäinen täydentävyys poista niiden erityislaatuisuutta.

25.

YUTP:n alalla tehdyt sopimukset voivat sisältää täysin liitännäisiä tekijöitä, jotka koskevat unionin muita politiikkoja, jos näiden sopimusten ulottuvuus on rajattu siten, ettei niiden perusteella voida lisätä muuta oikeudellista perustaa. Tällaiset sopimukset koskevat näin ollen yksinomaan YUTP:aa, myös SEUT 218 artiklan 6 kohdan soveltamisen kannalta.

26.

Toisin kuin parlamentti väittää, SEUT 218 artiklan 3 kohdan ja SEUT 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan sanamuotojen välinen ero ei muuta tätä arviointia.

27.

Pitää paikkansa, että SEUT 218 artiklan 3 kohdan nojalla unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja esittää suosituksia neuvostolle, ”jos suunniteltu sopimus koskee yksinomaan tai pääasiassa [YUTP:aa]”. ( 6 ) Kyseisen artiklan sanamuodossa mainitaan sen kohteena olevat kaksi sopimusryhmää eli sopimukset, jotka koskevat yksinomaan YUTP:aa tai pääasiassa YUTP:aa. Parlamentti päättelee näiden kahden SEUT 218 artiklan 3 kohdassa mainitun ryhmän olemassaolon perusteella, että neuvosto voi SEUT 218 artiklan 6 kohdan nojalla tehdä sopimuksen ilman parlamentin osallistumista ainoastaan, jos sopimus koskee yksinomaan – eikä ainoastaan pääasiassa – YUTP:aa.

28.

On kuitenkin syytä korostaa, että edellä mainitut kaksi määräystä käsittävät kaksi kansainvälisiin sopimuksiin liittyvää erillistä vaihetta. Ensin mainitussa määrätään, miten määritetään, mikä toimielin tai henkilö on toimivaltainen esittämään neuvostolle suosituksia, jotka koskevat neuvottelujen aloittamista suunnitellusta sopimuksesta. Toinen määräys koskee puolestaan tällaisen sopimuksen tekomenettelyä.

29.

Katson lisäksi ja perustavanlaatuisemmin, että parlamentin esiin tuoma sanamuotojen ero ei tue parlamentin näkemystä, joka on ristiriidassa SEUT 218 artiklan 6 kohdan perustana olevan järjestelmän kanssa.

30.

SEUT 218 artiklan 6 kohdassa muodostetaan nimittäin symmetria sisäisten ja ulkoisten toimien hyväksymismenettelyjen välille. Tämä määräys perustuu toisin sanoen parlamentin sisäisen ja ulkoisen toimivallan vastaavuuteen. Olisi vastoin tämän määräyksen sanamuotoa ja tarkoitusta, jos parlamentille myönnettäisiin kansainvälisen sopimuksen allekirjoittamisesta ja tekemisestä tehtävän päätöksen yhteydessä enemmän toimivaltaa kuin mitä sillä on sellaisen sisäisen toimen yhteydessä, jolla on jokin muu kohde.

31.

Lisäksi parlamentin esittämä tulkinta vaikuttaisi Lissabonin sopimuksessa vahvistettuun toimielinten väliseen tasapainoon, sillä Lissabonin sopimuksen mukaan parlamentilla on suppea rooli YUTP:n määrittelemisessä ja täytäntöönpanossa yksipuolisesti velvoittavien toimien ja kansainvälisten sopimusten yhteydessä.

32.

Kuten Tšekin tasavalta huomauttaa, SEUT 218 artiklan 6 kohta on menettelyllinen määräys, jonka tavoitteena on varmistaa, että parlamentin ”ulkoinen” toimivalta vastaa sen ”sisäistä” toimivaltaa eli että parlamentin toimivalta on tietyssä asiassa sama riippumatta siitä, sovelletaanko kyseiseen asiaan sisäistä vai ulkoista toimea.

33.

SEUT 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan ilmaisulla ”jos suunniteltu sopimus koskee yksinomaan [YUTP:aa]” on tarkoitus käytännössä varmistaa, että parlamentilla on tilanteissa, joissa ulkoinen toimi ei perustu yksinomaan YUTP:aa koskevaan oikeudelliseen perustaan vaan samanaikaisesti myös yhteen tai useampaan muuhun oikeudelliseen perustaan, sama toimivalta kuin sillä olisi, jos kyseessä olisi sisäinen toimi, joka perustuisi niin ikään muihin oikeudellisiin perustoihin kuin YUTP:aa koskevaan oikeudelliseen perustaan. ( 7 )

34.

Koska toimenpiteen painopisteen arvioinnin perusteella voidaan todeta, että sopimus perustuu oikeutetusti SEU 37 artiklaan, joka on sen yksinomainen oikeudellinen perusta, tästä voidaan päätellä, että menettelyllisestä näkökulmasta sopimus koskee SEUT 218 artiklan 6 kohdan valossa ainoastaan YUTP:aa.

35.

Tästä analyysista, jossa SEUT 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan tulkinta liitetään aineellisoikeudellisen perustan valintaan, seuraa, että on välttämätöntä tutkia, onko riidanalaisen päätöksen asianmukainen aineellisoikeudellinen perusta todella – ja yksinomaan – SEU 37 artikla, jotta voidaan varmistaa, onko riidanalainen päätös tehty sopimuksesta, joka koskee SEUT 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti yksinomaan YUTP:aa, jolloin päätös on oikeutetusti tehty ilman parlamentin kuulemista tai hyväksyntää.

36.

Unionin toimen asianmukaisen oikeudellisen perustan valinnalla on perustuslaillinen merkitys. ( 8 ) Tämä valinta perustuu kyseisen toimen hyväksymismenettelyyn riippumatta siitä, onko unionin toimi sisäinen tai ulkoinen.

37.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat toimen tarkoitus ja sisältö. ( 9 ) Jos kyseisestä toimesta ilmenee, että sillä on kaksi eri tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, ja jos toinen näistä on yksilöitävissä toimen pääasialliseksi tai määrääväksi tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen tekijä, on käytettävä yhtä oikeudellista perustaa, toisin sanoen sitä, jota toimen tarkoitus taikka pääasiallinen tai määräävä tekijä edellyttää. ( 10 ) Toimen painopisteen määrittämisessä on otettava huomioon myös toimen asiayhteys.

38.

Koska riidanalaisen päätöksen tavoitteena on allekirjoittaa ja tehdä sopimus unionin nimissä, päätöstä on tarkasteltava yhdessä sopimuksen kanssa.

39.

Käsiteltävässä asiassa on riidanalaisen päätöksen painopisteen arvioinnissa selvitettävä, koskevatko riidanalainen päätös ja sopimus yksinomaan YUTP:aa vai koskevatko ne erottamattomasti ja vastaavasti myös yhtäältä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta ja/tai toisaalta kehitysyhteistyötä siten, että kyseisellä päätöksellä olisi pitänyt olla eri unionin politiikkoja koskevia useita oikeudellisia perustoja.

40.

Parlamentti totesi istunnossa unionin tuomioistuimen pyynnöstä, että sen näkemyksen mukaan riidanalaisen päätöksen aineellisoikeudellisina perustoina olisi pitänyt olla SEU 37 artiklan lisäksi SEUT 82, SEUT 87 ja SEUT 209 artikla.

41.

Sekä sopimuksen asiayhteyden että sopimuksen tavoitteen ja sisällön perusteella voidaan mielestäni katsoa, että siitä tehdyn riidanalaisen päätöksen aineellisoikeudellisena perustana on oltava yksinomaan SEU 37 artikla.

42.

Arvioinnissa, jossa on tarkoitus osoittaa riidanalaisen päätöksen aineellisoikeudellisen perustan asianmukaisuus, päätöksen sekä sopimuksen tavoitetta ja sisältöä ei pidä tarkastella irrallisesti, vaan tarkastelussa on otettava huomioon toimet, joihin niissä viitataan ja joihin niillä on yhteys.

43.

Tästä on huomattava, että sekä riidanalaisessa päätöksessä että sopimuksessa viitataan Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston ( 11 ) päätöslauselmiin ja 10.11.2008 hyväksyttyyn neuvoston yhteiseen toimintaan 2008/851/YUTP Euroopan unionin sotilasoperaatiosta, jolla osallistutaan merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen ehkäisemiseen, torjuntaan ja tukahduttamiseen Somalian rannikkovesillä. ( 12 )

44.

Turvallisuusneuvosto antoi useita päätöslauselmia, joissa käsiteltiin merirosvouden lisääntymistä Somalian rannikkovesillä ja sen kansainväliselle turvallisuudelle aiheuttamaa uhkaa ja joista mainittakoon erityisesti päätöslauselmat 1814 (2008), 1816 (2008), 1838 (2008), 1846 (2008) ja 1851 (2008).

45.

Päätöslauselmassaan 1814 (2008) se totesi, että ”Somalian tilanne uhkaa edelleen alueen kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta”. ( 13 ) Saman päätöslauselman 11 kohdassa turvallisuusneuvosto kehotti ”valtioita ja kansainvälisiä järjestöjä ryhtymään toimiin, joilla suojellaan Somaliaan tarkoitetun humanitaarisen avun kuljetukseen ja siirtoihin sekä [Yhdistyneiden Kansakuntien (YK:n)] hyväksymiin toimiin osallistuvia aluksia, ja koordinoimaan nämä toimet tehokkaasti keskenään”.

46.

Päätöslauselmassaan 1816 (2008) turvallisuusneuvosto ilmaisi olevansa huolestunut ”uhasta, jonka aluksiin kohdistuvat merirosvous ja aseelliset ryöstöt aiheuttavat Somaliaan vietävään humanitaariseen apuun liittyvien kuljetusten toteutumiselle, kestolle ja turvallisuudelle, kaupallisten merireittien turvallisuudelle ja kansainväliselle merenkululle”. ( 14 ) Päätöslauselmassa todettiin lisäksi, että ”merirosvous ja aseelliset ryöstöt, jotka kohdistuvat Somalian aluevesillä tai sen rannikolla aavalla merellä liikkuviin aluksiin, pahentavat maan tilannetta, joka uhkaa edelleen kansainvälistä rauhaa ja alueen turvallisuutta”. ( 15 )

47.

Näiden toteamusten perusteella turvallisuusneuvosto kehotti valtioita tekemään yhteistyötä merirosvouden torjunnassa. Turvallisuusneuvosto kehotti erityisesti ”Somalian rannikkovesien kaupallisia merireittejä käyttäviä valtioita lisäämään ja yhteensovittamaan yhteistyössä väliaikaishallituksen kanssa toimia, joilla torjutaan merirosvoutta ja merellä tapahtuvia aseellisia ryöstöjä”. ( 16 ) Turvallisuusneuvosto kehotti niin ikään ”kaikkia valtioita tekemään yhteistyötä keskenään, [Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO)] kanssa ja tarvittaessa toimivaltaisten alueellisten järjestöjen kanssa toimissa, jotka liittyvät Somalian aluevesillä ja sen rannikolla aavalla merellä tapahtuviin merirosvoukseen ja aseellisiin ryöstöihin, sekä vaihtamaan niitä koskevia tietoja ja tarjoamaan apua merirosvojen tai aseellisten ryöstäjien uhkaamille aluksille asiaan sovellettavan kansainvälisen oikeuden mukaisesti”. ( 17 )

48.

Päätöslauselmassaan 1838 (2008) turvallisuusneuvosto kehotti myös ”kaikkia merenkulun turvallisuudesta kiinnostuneita valtioita olemaan aktiivisesti mukana torjumassa merirosvoutta, joka kohdistuu Somalian rannikolla aavalla merellä liikkuviin aluksiin, ja tässä yhteydessä käyttämään erityisesti sota-aluksia tai armeijan ilma-aluksia ja noudattamaan kansainvälistä oikeutta, sellaisena kuin se on vahvistettu [10.12.1982 Montego Bayssa (Jamaika) allekirjoitetussa Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa ( 18 )]”. ( 19 )

49.

Sotilaallisen yhteistyön lisäksi tämä kansainvälinen yhteistyö käsittää merirosvouden tukahduttamiseen tähtäävät toimet. Turvallisuusneuvosto kehottikin päätöslauselmassaan 1816 (2008) ”kaikkia valtioita ja erityisesti lippu-, satama- ja rannikkovaltioita sekä valtioita, joiden kansalaiset ovat joutuneet merirosvouden tai aseellisten hyökkäysten uhreiksi tai syyllistyneet niihin, ja kansainvälisen tai kansallisen oikeuden perusteella toimivaltaisia valtioita määrittämään yhteistyössä, mitkä valtiot ovat toimivaltaisia ja tutkimaan Somalian rannikkovesillä merirosvouteen ja aseellisiin ryöstöihin syyllistyneiden teot ja kohdistamaan heihin syytetoimia sovellettavan kansainvälisen oikeuden mukaisesti, mukaan lukien ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen oikeus, sekä avustamaan näissä toimissa tarjoamalla erityisesti logistista apua ja lainkäyttövaltaansa ja valvontaansa kuuluvien henkilöiden, kuten uhrien, todistajien ja tämän päätöslauselman mukaisten toimien yhteydessä pidätettyjen henkilöiden, oikeussuojakeinojen käyttöön liittyvää apua”. ( 20 )

50.

Turvallisuusneuvosto kehotti näin ollen tiivistämään kansainvälistä yhteistyötä, jotta merirosvoutta voitaisiin torjua entistä tehokkaammin, ja pani huolestuneena merkille, ”että keinojen ja kansallisen lainsäädännön puuttuminen ja epävarmuus, joka liittyy merirosvojen kohtaloon heidän kiinniottonsa jälkeen, ovat estäneet laajemman kansainvälisen toiminnan Somalian rannikkovesien merirosvoutta vastaan ja johtaneet joissakin tapauksissa siihen, että merirosvot on jouduttu vapauttamaan ennen kuin heidät on saatu oikeuden eteen.” ( 21 )

51.

Unioni hyväksyi yhteisen toiminnan pannakseen täytäntöön turvallisuusneuvoston päätöslauselmat ja osallistuakseen kansainväliseen merirosvouden torjuntaa koskevaan yhteistyöhön. Yhteinen toiminta perustui EU 14 artiklaan, EU 25 artiklan viimeiseen alakohtaan ja EU 28 artiklan 3 kohtaan.

52.

Yhteisen toiminnan 1 artiklan otsikkona on ”Tehtävänkuvaus”, ja sen 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”– – Unioni – – toteuttaa – – turvallisuusneuvoston – – päätöslauselmien 1814 (2008), 1816 (2008) ja 1838 (2008) tukemiseksi sotilasoperaation, jäljempänä ’Atalanta’, toteuttaen – – Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 100 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaisesti sallittua toimintaa merirosvouksen osalta sekä erityisesti kolmansien valtioiden kanssa tehtyjä sitoumuksia, osallistuakseen:

53.

Yhteisen toiminnan 2 artiklan otsikkona on ”Toimeksianto”, ja siinä määrätään seuraavaa:

”Sovellettavan kansainvälisen oikeuden, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, ja turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1814 (2008), 1816 (2008) ja 1838 (2008) mukaisin edellytyksin sekä käytössään olevien voimavarojen rajoissa Atalanta:

– –

– –”

54.

Yhteisen toiminnan 10 artiklan otsikkona on ”Kolmansien valtioiden osallistuminen”, ja sen sanamuoto on seuraava:

”1.   Eurooppa-neuvoston hyväksymiä asiaan liittyviä suuntaviivoja noudattaen kolmansia valtioita voidaan kutsua osallistumaan operaatioon, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta [unionin] päätöksenteon riippumattomuuteen tai yhteiseen toimielinjärjestelmään.

– –

3.   Kolmansien valtioiden osallistumista koskevat yksityiskohtaiset menettelyt vahvistetaan sopimuksissa, jotka tehdään perussopimuksen 37 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Jos [unioni] ja kolmas valtio ovat tehneet sopimuksen viimeksi mainitun osallistumista [unionin] kriisinhallintaoperaatioihin koskevista puitteista, kyseisen sopimuksen määräyksiä sovelletaan tämän operaation yhteydessä.

– –

6.   Ehdot, jotka koskevat operaatioon osallistuvan kolmannen valtion lainkäyttövallan käyttämiseksi kiinni otettujen ja säilöön otettujen henkilöiden siirtoa tähän kolmanteen valtioon, vahvistetaan 3 kohdassa tarkoitettujen osallistumista koskevien sopimusten tekemisen tai täytäntöönpanon yhteydessä.”

55.

Lopuksi on hyvä vielä lainata yhteisen toiminnan 12 artiklaa, jonka otsikkona on ”Kiinniotettujen ja säilöön otettujen henkilöiden siirtäminen lainkäyttövallan käyttämiseksi” ja jonka nojalla:

”1.   Somalian antaman jäsenvaltioiden tai kolmansien valtioiden lainkäyttövallan käyttöä koskevan suostumuksen perusteella sekä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 105 artiklan mukaisesti syytetoimia varten kiinniotetut ja säilöön otetut henkilöt, joiden epäillään Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 101 ja 103 artiklassa tarkoitetusti aikovan syyllistyä, syyllistyvän tai syyllistyneen merirosvoukseen tai aseellisiin ryöstöihin Somalian aluevesillä tai aavalla merellä, sekä tällaisten tekojen suorittamiseen käytetty omaisuus siirretään

2.   Ketään 1 kohdassa mainituista henkilöistä ei voida siirtää kolmanteen valtioon, jos EU:n toimivaltaiset viranomaiset eivät ole sopineet siirron ehdoista kyseisen kolmannen valtion kanssa sovellettavan kansainvälisen oikeuden mukaisesti, mukaan lukien ihmisoikeuksia koskeva kansainvälinen oikeus, taatakseen erityisesti, että keneenkään ei kohdisteta kuolemanrangaistusta, kidutusta tai muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua.”

56.

Kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta käy ilmi, sopimus tehtiin yhteisen toiminnan 12 artiklan täytäntöönpanemiseksi. Sopimuksessa määrätään myös menettelyistä, joita sovelletaan kolmansien valtioiden osallistumiseen yhteisen toiminnan 10 artiklan 3 ja 6 kohdan nojalla.

57.

Tässä oikeudenkäyntimenettelyssä kukaan ei ole kiistänyt sitä, että yhteinen toiminta koskee tavoitteensa ja sisältönsä perusteella YUTP:aa. Sama pätee mielestäni myös sopimukseen ja riidanalaiseen päätökseen, jotka ovat jatkoa yhteiselle toiminnalle. On erityisen vaikea ymmärtää, miksi YUTP:aan kuuluisivat varsinainen periaate, joka koskee kolmansien valtioiden osallistumista unionin toimintaan merirosvouden torjumiseksi, estämiseksi ja tukahduttamiseksi Somalian rannikkovesillä, ja sääntö, jonka mukaan pidätettyjen siirtäminen kolmansiin maihin edellyttää, että kyseinen valtio noudattaa kansainvälistä oikeutta, erityisesti ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta, mutta samalla YUTP:n ulkopuolelle jäisi niiden menettelyjen yksityiskohtaisempi määrittely, jota sovelletaan näiden henkilöiden siirtämiseen ja kohteluun.

58.

Seuraavaksi tarkastelen lähemmin, mitä riidanalaiseen päätökseen liittyvä sopimus sisältää.

59.

Sopimus sisältää menettelyt, joiden mukaisesti merirosvouksesta epäillyt ja sen johdosta takavarikoitu omaisuus siirretään Euroopan unionin johtamilta merivoimilta (Eunavfor) Mauritiuksen tasavallan huostaan, edellytykset, joita sovelletaan näiden henkilöiden kohteluun ja heihin kohdistuviin syytetoimiin, sekä Eunavforin tässä yhteydessä Mauritiuksen tasavallalle antaman avun.

60.

Sopimuksen 1 artiklan otsikkona on ”Tarkoitus”, ja siinä määrätään seuraavaa:

”Tässä sopimuksessa määritellään edellytykset ja menettelyt, jotka koskevat

61.

Sopimuksen 3 artiklassa määrätään yleisistä periaatteista, jotka koskevat Eunavforin merirosvouksen yhteydessä pidättämien henkilöiden ja Eunavforin sen johdosta takavarikoiman omaisuuden Mauritiuksen tasavaltaan siirtämiseen sovellettavia menettelyjä ja edellytyksiä. Siinä määrätään erityisesti, että tällaiset henkilöt voidaan siirtää Mauritiuksen toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten huostaan ainoastaan näiden viranomaisten päätöksestä. Sopimuksen 3 artiklan 5 kohdan sanamuodossa todetaan lisäksi, että ”jokaista siirrettyä henkilöä on kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen ja Mauritiuksen [tasavallan] perustuslakiin sisältyvien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti, mihin kuuluvat kidutuksen ja julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kielto sekä mielivaltaisen vangitsemisen ja pidättämisen kielto, ja noudattaen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa vaatimusta”.

62.

Sopimuksen 4 artikla sisältää siirrettyjen henkilöiden kohteluun, syytteeseen asettamiseen ja oikeudenkäyntiin sovellettavat säännöt. Niihin kuuluvat muun muassa oikeus oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja syyttömyysolettamaa koskeva takuu. Lisäksi sopimuksen 5 artiklassa määrätään, ettei siirrettyjä henkilöjä voida tuomita kuolemanrangaistukseen.

63.

Sopimuksen 6 artikla koskee aineistoja ja tiedoksiantoja. Siinä määrätään muun muassa, että Eunavforin on toimitettava Mauritiuksen tasavallalle jokaisen siirretyn henkilön pidätykseen liittyvä aineisto, että Mauritiuksen tasavalta vastaa siitä, että se pitää asianmukaisesti kirjaa kaikista siirretyistä henkilöistä, ja että unionilla ja Eunavforilla on oikeus tutustua kirjattuun aineistoon.

64.

Lisäksi sopimuksen 7 artiklassa määritellään tarkemmin, millaista apua Eunavfor antaa Mauritiuksen tasavallalle siirrettyjen henkilöiden tutkinnassa ja heihin kohdistuvissa syytetoimissa. Eunavfor auttaa Mauritiuksen tasavaltaa erityisesti luovuttamalla sille tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditun pidätystä koskevan aineiston, käsittelee mahdollisia todisteita ja toimittaa sille todistajanlausunnot tai kirjalliset valaehtoiset todistukset.

65.

Sopimuksen 7 artiklan 3 kohdassa määrätään, että ”siltä osin kuin muut rahoittajat eivät tarjoa näitä voimavaroja, osapuolet laativat sovellettavia menettelyjä noudattaen taloudellisen, teknisen ja muun avun antamista koskevat täytäntöönpanojärjestelyt, joilla mahdollistetaan siirrettyjen henkilöiden siirtäminen, pidättäminen, tutkinta, heihin kohdistettavat syytetoimet ja oikeudenkäynti. Näiden täytäntöönpanojärjestelyjen tarkoituksena on myös käsittää Mauritiuksen [tasavallalle] annettava tekninen ja logistinen apu lainsäädännön tarkistamisen, tutkijoiden ja syyttäjien koulutuksen, tutkinta- ja oikeudenkäyntimenettelyn sekä erityisesti todistusaineiston säilyttämistä ja luovuttamista koskevien järjestelyjen sekä muutoksenhakumenettelyn alalla. Lisäksi täytäntöönpanojärjestelyjen tarkoituksena on järjestää siirrettyjen henkilöiden palauttaminen, jos he saavat vapauttavan tuomion tai heitä ei panna syytteeseen, heidän siirtämisensä toiseen valtioon tuomion loppuun suorittamiseksi tai heidän palauttamisensa sen jälkeen, kun he ovat suorittaneet vankilatuomionsa Mauritiuksella.”

66.

Lisäksi sopimuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaan ”tämän sopimuksen soveltamisen edellyttämistä operatiivisista, hallinnollisista ja teknisistä kysymyksistä voidaan laatia täytäntöönpanojärjestelyjä, jotka Mauritiuksen [tasavallan] toimivaltaiset viranomaiset sekä [unionin] toimivaltaiset viranomaiset ja lähettäjävaltiot hyväksyvät”. Saman artiklan 2 kohdan f alakohdan nojalla täytäntöönpanojärjestelyihin voi kuulua muun muassa ”edellä 7 artiklassa tarkoitetun teknisen avun, asiantuntija-avun, koulutuksen ja muun avun antaminen Mauritiuksen [tasavallan] pyynnöstä tämän sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi”.

67.

Lisäksi sopimuksen 11 artiklan 2 kohdassa määrätään, että sopimus ”on voimassa siihen asti, kun [Eunavfor] ilmoittaa [Atalanta-]operaation päättyneen”.

68.

Edellä esitetyistä yhteisen toiminnan ja sopimuksen kuvauksista käy ilmi, että yhteisessä toiminnassa vahvistetun sotilaallisen toiminnan sekä merirosvouksesta epäiltyjen kohtelua ja siirtoa koskevien sopimuksen määräysten välillä on läheinen yhteys.

69.

Sopimukset, joita unioni tekee yhteisen toiminnan 10 artiklan 3 kohdan ja 12 artiklan 2 kohdan nojalla, ovat jatkoa turvallisuusneuvoston päätöslauselmille, jotka käsittelevät merirosvouden torjumista Somalian rannikkovesillä, ja siten osa tämän alan kansainvälistä yhteistyötä. Yhteinen toiminta ja sopimus muodostavat siis kokonaisuuden, jolla vastataan asianmukaisesti ja johdonmukaisesti turvallisuusneuvoston esittämiin vaatimuksiin.

70.

Kuten Italian tasavalta huomauttaa, yhteisessä toiminnassa vahvistetaan, että merirosvouden torjunta- ja tukahduttamistoimien onnistuminen edellyttää, että alueen valtiot tekevät tarvittavat sopimukset, joilla ne osallistuvat toimiin ja jotka käsittävät myös lainkäyttövallan käytön epäiltyihin. Sopimusta voidaan näin ollen pitää yhteisen toiminnan soveltamisvälineenä, joka on erottamaton osa yhteistä toimintaa. Tästä on todettava, että SEU 28 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”kun kansainvälinen tilanne edellyttää unionin operatiivista toimintaa, neuvosto tekee tarvittavat päätökset[, joissa] vahvistetaan – – edellytykset niiden panemiseksi täytäntöön.” Jo se, että sopimus on erottamaton osa yhteisen toiminnan täytäntöönpanon edellytyksiä, on painava osoitus sen liittymästä YUTP:aan.

71.

Lisäksi on korostettava, että henkilöiden siirtämistä koskevia sopimuksia tarvitaan, jotta yhteisellä toiminnalla vahvistettu sotilasoperaatio voidaan toteuttaa asianmukaisesti ja tehokkaasti.

72.

Kuten Ranskan tasavalta huomauttaa, merirosvouden torjunta ei nimittäin ole pelkästään epäiltyjen merirosvoalusten tutkimista, vaan se käsittää myös merirosvouksesta epäiltyjen siirrot ja syytetoimet. Vaikka sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat epäiltyjen siirtämis- ja syytetoimet eivät siten ole varsinaisia sotilastoimia, ne liittyvät olennaisesti Atalanta-sotilasoperaatioon.

73.

Atalanta-sotilasoperaation tavoitteena on merirosvouden ja aseellisten ryöstöjen ehkäiseminen, torjuminen ja tukahduttaminen. Tässä tehtävässä on tarpeen paitsi suojella aluksia myös tarvittaessa pidättää merirosvoudesta epäiltyjä ja saattaa heidät tämän jälkeen toimivaltaisten viranomaisten haltuun. Tehtävän tavoitetta olisi vaikea saavuttaa, jos merirosvouteen syyllistyneisiin ei voitaisi kohdistaa syytetoimia ja jos he voisivat siten aloittaa rikollisen toimintansa välittömästi uudelleen.

74.

Kuten Italian tasavalta korostaa, yhteiseltä toiminnalta vietäisiin sen tehokas vaikutus, jos merirosvouksesta epäiltyjen tunnistaminen ja kiinniottaminen eivät tapahtuisi nopeasti, tehokkaasti ja ihmisoikeuksia noudattaen. Tällöin sillä ei olisi ehkäisevää vaikutusta, eikä sen avulla voitaisi ratkaista lopullisesti Somalian rannikkovesien merirosvouden ongelmaa.

75.

Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaiset sopimukset ovat olennaisia unionin sotilasoperaatioiden toteuttamiselle. Kyseessä olevan sotilasoperaation painopisteeksi asetettiin hyvin varhaisessa vaiheessa operatiivisten ja oikeudellisten toimien jatkuvuus. Jos jatkuvuutta ei olisi, merirosvoudesta epäiltyihin olisi vaikeaa tai mahdotonta kohdistaa syytetoimia. Tämä heikentäisi toimien tehokkuutta, ja unionin toimilla tavoiteltu ehkäisevä vaikutus olisi lopulta lähes olematon. ( 22 )

76.

Merirosvouden torjunnassa tärkeitä ovat paitsi turvallisuusulottuvuus ja sotilaallinen ulottuvuus, myös lainvalvonta- ja oikeusnäkökohdat, jotka on niin ikään otettava huomioon. ( 23 ) Kansainvälinen yhteisö on tämän vuoksi allekirjoittanut kyseisen alueen valtioiden kanssa sopimuksia epäiltyjen siirtämisestä syytetoimia varten, jotta tämä taakka voitaisiin jakaa yhteisesti ja jotta epäillyt voidaan toiminnallisin perustein siirtää niitä alueita lähellä oleville alueille, joilla rikokset ovat tapahtuneet. ( 24 )

77.

Parlamentti totesi lisäksi 10.5.2012 merirosvoudesta antamassaan päätöslauselmassa, ( 25 ) että ”merirosvouden jatkuva rankaisematta jääminen on esteenä sen ehkäisemiselle”. ( 26 )

78.

Edellä esitetystä seuraa, että sopimus on jatkoa turvallisuusneuvoston päätöslauselmille ja yhteiselle toiminnalle ja että se liittyy olennaisesti Atalanta-sotilasoperaation toteuttamiseen. Seuraavaksi selvitän, että sopimuksen tavoite, kuten yhteisen toiminnan tavoitekin, liittyy YUTP:aan.

79.

Tavoitteidensa perusteella tarkasteltuina yhteinen toiminta ja sopimus ovat välineitä, joilla unioni on pannut täytäntöön turvallisuusneuvoston päättämiä toimia ja joiden tarkoituksena on säilyttää kansainvälinen rauha ja turvallisuus. Turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja yhteisen toiminnan 12 artiklan 2 kohdan sisällöstä käy ilmi, että sopimuksen erityisenä tavoitteena on sovittaa yhteen merirosvouden torjuntatoimia Somalian rannikkovesillä ja varmistaa perusoikeuksien kunnioittaminen.

80.

Merirosvous Somalian rannikkovesillä on uhka kansainväliselle turvallisuudelle ja alueen vakaudelle. Unionin toimilla torjutaan tätä kansainvälisen rikollisuuden muotoa, joka on lisääntynyt Intian valtamerellä ja erityisesti Somalian rannikkovesillä ja Afrikan sarvessa. Kuten parlamentti totesi 10.5.2012 merirosvoudesta antamassaan päätöslauselmassa, tämä ”uhkaa yhä vakavammin ihmishenkiä ja merenkulkijoiden ja muiden henkilöiden turvallisuutta sekä alueellista kehitystä ja vakautta, meriympäristöä, maailmankauppaa sekä merenkulkua ja merikuljetuksia kaikissa muodoissaan, myös kalastusaluksia sekä humanitaarisen avun jakamista”. ( 27 )

81.

Unionin toimilla pyritään näin ollen varmistamaan merenkulun turvallisuus tällä alueella, jolla kansainvälinen kauttakulkuliikenne on vilkasta. Tässä suhteessa toimien tavoitteena on tarjota kansainvälistä suojelua Somalian rannikkovesillä. Lisäksi niillä edistetään alueen vakautta ja rauhaa.

82.

Unionin näkökulmasta merenkulun estyminen Punaisellamerellä ja Adeninlahdella tekisi merirosvousongelmasta strategisen ongelman. Tätä merireittiä pidetään ratkaisevan tärkeänä Euroopan huoltokuljetuksille. Kansainväliset toimet merirosvoutta vastaan osoittavat laajemmin, että merirosvous voi kohdistua mihin tahansa eri puolilta maailmaa peräisin oleviin kauppa-aluksiin, ja uhata siten kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.

83.

YUTP:n alaan kuuluu mielestäni tavoite, jonka mukaisesti pyritään säilyttämään kansainvälinen rauha ja turvallisuus torjumalla ihmisoikeudet huomioon ottaen turvallisuusneuvoston käynnistämän kansainvälisen yhteistyön puitteissa merirosvoutta Somalian rannikkovesillä.

84.

Huomattakoon, että tämä tavoite vastaa SEU 21 artiklan 2 kohdan a–c ja h alakohdassa lueteltuja unionin ulkoisen toiminnan tavoitteita. Siinä määrätään seuraavaa:

”Unioni määrittelee ja toteuttaa yhteistä politiikkaa ja toimintaa sekä pyrkii saamaan aikaan pitkälle menevää yhteistyötä kaikilla kansainvälisten suhteiden aloilla tavoitteenaan:

– –

85.

Pitää paikkansa, että SEU 21 artiklan 2 kohdassa luetellut tavoitteet ovat unionin ulkoisen toiminnan horisontaalisia tavoitteita, eikä niistä mitään ole kohdistettu nimenomaisesti YUTP:aan. YUTP:n tavoitteiden määrittämistä hankaloittaa etenkin yhtäältä se, että SEU 23 artiklassa, joka sisältyy YUTP:n erityismääräykset sisältävään 2 lukuun, viitataan SEU 21 artiklan 2 kohdassa mainittuihin unionin ulkoisen toiminnan horisontaalisiin tavoitteisiin, ja toisaalta se, että YUTP:n ala määritellään SEU 24 artiklan 1 kohdassa erityisen laajasti ja yleisesti. Viimeksi mainitussa määräyksessä todetaan nimittäin, että ”unionin toimivalta [YUTP:n] alalla käsittää kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset, muun muassa asteittain määriteltävän yhteisen puolustuspolitiikan, joka voi johtaa yhteiseen puolustukseen”.

86.

Tästä huolimatta YUTP:n ja unionin muiden politiikkojen väliset rajat on määritettävä. Tämä vaatimus johtuu SEU 40 artiklasta, jonka mukaan unionin toimivalta YUTP:n alalla ja toimivalta muiden unionin politiikkojen alalla eivät vaikuta toisiinsa.

87.

Aivan aluksi on näin ollen pantava merkille, että edellä mainittujen unionin ulkoisen toiminnan tavoitteiden, jotka on siis lueteltu SEU 21 artiklan 2 kohdan a–c ja h alakohdassa, on perinteisesti katsottu kuuluvan YUTP:n alaan. Tästä on huomautettava, että tässä määräyksessä mainitut tavoitteet vastaavat keskeisiltä osin tavoitteita, jotka oli ennen Lissabonin sopimusta asetettu YUTP:lle unionisopimuksen 11 artiklan 1 kohdassa.

88.

Koska SEU 21 artiklan 2 kohdassa määrätään unionin ulkoisen toiminnan yhteisistä tavoitteista, sitä on seuraavaksi tarkasteltava yhdessä kuhunkin politiikkaan sovellettavien tarkempien määräysten kanssa, jotta voidaan määrittää tarkemmin, mihin unionin politiikkaan mikäkin tavoite tarkemmin liittyy.

89.

Edellä mainittu asiassa parlamentti vastaan neuvosto annettu tuomio tukee erityisesti rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden ylläpitämistä koskevan tavoitteen kuulumista YUTP:aan.

90.

Unionin tuomioistuin yhdisti kyseisessä tuomiossa YUTP:aan kansainvälisen terrorismin ja sen rahoittamisen torjuntaa koskevan tavoitteen, jonka tarkoituksena on säilyttää kansainvälinen rauha ja turvallisuus, ja perusti tämän näkemyksensä SEU 21 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja SEU 24 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan lisäksi SEU 43 artiklan 1 kohtaan.

91.

Kuten oli asiassa, jossa kyseinen tuomio annettiin, se seikka, että sopimus kuuluu välineisiin, joilla unioni on pannut täytäntöön turvallisuusneuvostossa päätetyn kansainvälisen toimen, jolla pyritään kiistatta kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseen, on tärkeä näkökohta sen kannalta, että sopimus voidaan katsoa kuuluvaksi YUTP:n alaan. ( 29 )

92.

On syytä pitää mielessä, että riidanalaisen päätöksen oikeudellisena perustana on SEU 37 artikla, jonka mukaan unioni voi tehdä kansainvälisiä sopimuksia YUTP:n kaikilla aloilla eli myös yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla (jäljempänä YTPP), joka on erottamaton osa YUTP:aa, kuten SEU 42 artiklan 1 kohdassa todetaan.

93.

Katson kuitenkin, että sopimus kuuluu YTPP:n alaan, koska se on väistämätöntä jatkoa Atalanta-sotilasoperaatiolle, jonka kanssa sillä on sama kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitoa koskeva tavoite.

94.

SEU 42 artiklan 1 kohdan nojalla YTPP ”turvaa unionin operatiivisen toimintakyvyn, joka perustuu siviili- ja sotilasvoimavaroihin. Unioni voi käyttää niitä unionin ulkopuolella toteutettaviin tehtäviin huolehtiakseen rauhanturvaamisesta, konfliktinestosta ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden mukaisesti”.

95.

YTPP:n tehtävien sisältö täsmennetään SEU 43 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan ”42 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tehtäviin, joiden yhteydessä unioni voi käyttää siviili- ja sotilasvoimavaroja, kuuluvat yhteiset toimet aseidenriisunnan alalla, humanitaariset ja pelastustehtävät, neuvonta ja tuki sotilasasioissa, konfliktinesto- ja rauhanturvaamistehtävät, taistelujoukkojen tehtävät kriisinhallinnassa, rauhanpalauttaminen ja konfliktin jälkeinen vakauttaminen mukaan luettuina. Kaikilla näillä tehtävillä voidaan edistää terrorismin torjumista, myös antamalla tukea kolmansille maille terrorismin torjumiseksi niiden alueella”.

96.

Parlamentti väittää, ettei se ymmärrä, miten unionin ja Eunavforin edustajille sopimuksen nojalla annetut tehtävät, kuten epäiltyjen ja omaisuuden siirtäminen, todisteiden toimittaminen, syytetoimien ja oikeudenkäyntien edistäminen, lainsäädännön tarkistaminen, tutkijoiden kouluttaminen sekä rahoituksellisen, teknisen, logistisen ja muun avun toimittaminen Mauritiuksen tasavallalle, voisivat olla SEU 42 ja SEU 43 artiklassa tarkoitettuja YTPP:n erityistehtäviä. Vaikka parlamentti myöntää, että nämä tehtävät voivat edistää kansainvälisen turvallisuuden lujittamista koskevaa yleistavoitetta ja liittyvät Atalanta-sotilasoperaatioon, se katsoo, että ne ylittävät luonteensa ja erityistavoitteidensa vuoksi sen, mitä varten Atalanta-operaatio on käynnistetty.

97.

Katson päinvastoin, että SEU 43 artiklan 1 kohdan luettelo YTPP:n tehtävistä on riittävän laaja, jotta sen voidaan katsoa kattavan kaikki sopimuksen määräykset ja olevan siten erottamaton osa YUTP:n tehtävää.

98.

Vaikka katsottaisiin, että epäiltyjen siirtäminen ja heihin kohdistuvat syytetoimet eivät olisi luonteeltaan sotilastoimia, on syytä huomauttaa, että, kuten SEU 42 artiklan 1 kohdasta ja SEU 43 artiklan 1 kohdasta käy selvästi ilmi, yksi YTPP:n keskeisistä erityispiirteistä on se, ettei sen alalla käytetä ainoastaan sotilasvoimavaroja vaan erityisesti kriisinhallintatehtävissä myös siviilivoimavaroja. ( 30 )

99.

Parlamentti katsoo, että sopimuksella pyritään torjumaan EUT-sopimuksen kolmanteen osaan sisältyvän YUTP:aa koskevan V osaston puitteissa tietynlaista rikollisuutta välineillä, jotka muistuttavat poliisiyhteistyössä ja oikeudellisessa yhteistyössä rikosasioissa käytettyjä välineitä, minkä vuoksi myös riidanalaisen päätöksen olisi perustuttava tässä osastossa mainittuihin oikeudellisiin perustoihin eli SEUT 82 ja SEUT 87 artiklaan.

100.

Komissio puolestaan väittää, että sopimuksen päätavoitteena on estää se, että kyseiset jäsenvaltiot toteuttaisivat rikosprosessit itse. Sen mukaan sopimuksella helpotetaan jäsenvaltioiden ja Mauritiuksen tasavallan viranomaisten välistä yhteistyötä luomalla oikeudellisten ja käytännön toimien kehys, jonka mukaisesti epäillyt luovutetaan kolmansille rannikkovaltioille tutkintaa ja syytetoimia varten. Tästä seuraa, että sopimuksen tavoitteen ja sisällön perusteella olisi ollut perusteltua ottaa SEUT 82 artikla sen tekemisen oikeudelliseksi perustaksi, kun otetaan huomioon, että sopimus keskittyy olennaisilta osin oikeudelliseen yhteistyöhön. Komission tekemiin päätelmiin ei vaikuta mitenkään se, että armeijan henkilöstö osallistuu sopimuksen soveltamiseen. Asianmukaisen oikeudellisen perustan määrittämisessä ei nimittäin ole merkitystä toimijan luonteella tai laadulla, vaan ratkaisevaa on suunniteltu toiminta.

101.

Parlamentin ja komission väitteet ovat mielestäni virheellisiä.

102.

Parlamentti esittää väitteensä ensimmäisen osan tueksi, että rikollisuuden torjunta ei ole unionin YUTP:n tai YTPP:n alan tavoite tai erityistehtävä, vaan se kuuluu vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen alaan. Lisäksi se väittää, että SEU 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan ainoastaan terrorismin torjuntaa.

103.

Tähän määräykseen sisältyvä huomautus, jonka mukaan YTPP:n tehtävillä voidaan torjua terrorismia, ei mielestäni missään tapauksessa kuitenkaan sulje pois sitä, että tällaisilla tehtävillä voidaan torjua myös muita rikollisuuden muotoja.

104.

Lisäksi kuten neuvosto perustellusti huomauttaa, unionin alueen ulkopuolella esiintyvien kansainvälistä turvallisuutta uhkaavien muiden rikollisuuden muotojen torjunta voi kuulua mahdollisten kriisinhallintatoimien kautta YUTP:aan, myös sen erottamattomana osana olevaan YTPP:aan.

105.

Tästä on huomattava, että unioni on toteuttanut YTPP:n alalla useita turvallisuusalan uudistustehtäviä, erityisesti siviilioperaatioita, joilla on ollut tarkoitus vastata turvallisuusuhkiin, myös rikollisen toiminnan aiheuttamiin uhkiin, ja toteuttanut joitakin poliisioperaatioita ja ”oikeusvaltio-operaatioita”. ( 31 ) Näiden operaatioiden ei kuitenkaan ole perustellusti katsottu koskevan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta. Niissä toteutettavien toimien tavoitteena voi olla yleisen järjestyksen ylläpito tai palauttaminen. Operaatioiden suunnitellut tehtävät voivat käsittää muun muassa turvallisuushenkilöstön kouluttamisen ja ohjaamisen sekä lainlaadinnassa avustamisen. ( 32 )

106.

Parlamentin ja komission väitteet osoittavat käytännössä, että YUTP:n sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen välistä eroa on täsmennettävä.

107.

Näiden kahden unionin politiikan välistä erottelua vaikeuttaa se, että niillä kummallakin on liittymä turvallisuuden vaatimukseen. ( 33 ) Unionin turvallisuuden varmistamista ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamista koskevat tavoitteet on asetettu SEU 21 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa unionin ulkoisen toiminnan tavoitteiksi. Myös vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen tavoitteena on SEUT 67 artiklan 3 kohdan nojalla korkean turvallisuustason varmistaminen.

108.

YUTP:n ja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ulkoisen ulottuvuuden sekä YTPP:n soveltamisalat on kuitenkin erotettava toisistaan.

109.

Kuten neuvosto toteaa, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevat toimet on toteutettava siten, että niillä edistetään vapautta, turvallisuutta ja oikeutta unionissa riippumatta siitä, onko toimenpiteiden ulottuvuus sisäinen vai ulkoinen. SEUT 67 artiklan 1 kohdassa määrätään nimittäin, että ”unioni muodostaa vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen”, mihin viitataan myös SEU 3 artiklan 2 kohdassa. Tämän määräyksen nojalla ”unioni tarjoaa kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla ei ole sisärajoja ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, toteuttaen samalla ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia, turvapaikkaa, maahanmuuttoa sekä rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevat aiheelliset toimenpiteet”.

110.

Unionin kansalaisia hyödyttävän vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen rakentaminen edellyttää unionin ulkoisen toimivallan käyttöä. ( 34 ) SEUT 79 artiklan 3 kohdassa esimerkiksi annetaan unionille nimenomainen ulkoinen toimivalta tehdä takaisinottosopimuksia. Lisäksi unioni voi SEUT 216 artiklan nojalla tehdä kansainvälisiä sopimuksia vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla erityisesti, kun sopimuksen tekeminen on välttämätöntä jonkin tämän alan tavoitteen saavuttamiseksi.

111.

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ulkoinen ulottuvuus voidaan näin ollen määrittää SEU 3 artiklan 2 kohdassa ja SEUT 67 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden pohjalta. Näiden määräysten tavoitteet toisin sanoen määrittävät vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toiminnallisen ja välineellisen ulottuvuuden. ( 35 ) Alueen sisäiset ja ulkoiset toimet liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Määriteltäessä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ulkoista ulottuvuutta, on otettava huomioon ensisijaisesti tämän alueen sisäisten toimien tehtävät. ( 36 )

112.

Tästä seuraa, että jos tämän alueen rakentaminen saattaa edellyttää unionin ulkoisia toimia, sopimuksella on oltava läheinen liittymä unionin vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen, jotta sen voidaan katsoa kuuluvan tämän alueen alaan. Liittymä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen on toisin sanoen perusteltu, jos unionin sisäistä turvallisuutta koskevan tavoitteen ja unionin ulkopuolella tehtävän poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön välillä on suora yhteys. Unionin toimilla on katsottava olevan sitä vastoin liittymä YUTP:aan, jos sen ensisijaisena tavoitteena on rauhan, vakauden ja demokraattisen kehityksen edistäminen unionin ulkopuolisella alueella. ( 37 )

113.

Vaikka ero ei luonnollisesti ole aina ilmeinen, tosiasia on, että tietynlaisen rikollisuuden kehittyminen jollakin alueella saattaa muodostaa uhan sekä unionin sisäiselle turvallisuudelle että kyseisen alueen vakaudelle. ( 38 ) Kuten erityisesti Eurooppa-neuvoston vuonna 2010 hyväksymästä Tukholman ohjelmasta ( 39 ) käy ilmi, sisäistä ja ulkoista turvallisuutta ei voida erottaa toisistaan. Uhkien käsitteleminen jopa kaukana maanosamme ulkopuolella on olennaisen tärkeää Euroopan ja sen kansalaisten suojelemiseksi. ( 40 )

114.

On joka tapauksessa niin, että unionin toimi, joka liittyy turvallisuusneuvoston käynnistämään kansainväliseen yhteistyöhön ja jolla pyritään ennen kaikkea torjumaan kansainväliseen rauhaan ja turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa, on hyväksyttävä YUTP:n yhteydessä.

115.

Käsiteltävässä asiassa sopimus, jonka olemme todenneet kuuluvan kansainvälisellä tasolla päätettyihin toimiin ja jolla pyritään torjumaan merirosvoutta Somalian aluevesillä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden varmistamiseksi, ei mielestäni kuitenkaan koske tilannetta, jolla olisi riittävä yhteys vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen muodostamiseen.

116.

Toisin kuin parlamentti väittää, riittävää liittymää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen ei muodosta se, että sopimuksessa määrätään Eunavforin ja Mauritiuksen tasavallan lainvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön muodosta ja että sopimus käsittää poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön alaan kuuluvia toimia.

117.

Mielestäni on virheellistä väittää, että unionin toimi kuuluu vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen politiikkaan ja tässä tapauksessa sen ulkoiseen ulottuvuuteen heti, kun toimi koskee henkilöiden oikeudellista kohtelua. YUTP:n tavoitteiden saavuttamiseksi voidaan nimittäin käyttää poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön välineitä. Näiden välineiden käyttö ei sinänsä ole ratkaisevaa, kunhan niillä tavoitellaan kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämistä koskevaa tavoitetta, joka, kuten edellä todettiin, kuuluu kiistatta YUTP:aan ja joka ei ole vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle ominainen tavoite.

118.

Unionin YTPP:n alalla käynnistämät operaatiot osoittavat, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perinteisiä välineitä voidaan käyttää YUTP:n tavoitteiden saavuttamiseen. Siviilivoimavarojen, kuten kyseisten kolmansien maiden oikeusjärjestelmän ja poliisivoimien lujittamistoimien, käyttömahdollisuus tukee kansainvälisiä operaatioita, joita unioni päättää toteuttaa rauhan säilyttämiseksi, konfliktien estämiseksi ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamiseksi. ( 41 ) Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ulkoinen ulottuvuus sisältyy siten unionin ulkopoliittisen toimivallan käyttöön YUTP:n tavoitteiden saavuttamisen alalla. ( 42 )

119.

Korostettakoon, ettei sopimus voi kuulua vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen alaan pelkästään sen perusteella, että sopimuksella on tarkoitus suojella merirosvoudesta epäiltyjen oikeuksia ja että se liittyy tulevaan osapuolten väliseen sopimukseen, jossa määritellään yksityiskohtaisesti, millaista teknistä ja logistista apua unioni toimittaa Mauritiuksen tasavallalle erityisesti lainsäädännön tarkistamiseksi, tutkijoiden ja syyttäjien kouluttamiseksi sekä tutkinta- ja oikeudenkäyntimenettelyn toteuttamiseksi. Näillä sopimukseen sisältyvillä tekijöillä on tarkoitus varmistaa ihmisoikeuksien suojelu ja oikeusvaltion vakiintuminen, jotka ovat YUTP:n tavoitteita. Tämän vuoksi olisi ristiriitaista, jos sopimuksen osapuolten halu varmistaa merirosvouden tehokas tukahduttaminen heikentämättä tekoihin syyllistyneiden ihmisoikeuksia johtaisi siihen, ettei sopimus kuuluisi enää YUTP:aan, jossa, kuten kaikissa muissakin unionin politiikoissa, on noudatettava ihmisoikeuksia.

120.

Unionin toteuttamat sotilasoperaatiot johtavat väistämättä merirosvouteen syyllistyneiden pidätyksiin. Operaatioon kuuluu luonnollisesti sen määritteleminen, miten näitä henkilöitä kohdellaan pidätyksen jälkeen ja mikä on heidän kohtalonsa. Kuitenkin ainoa lainmukainen tapa kohdella pidätettyjä on asettaa heidät syytteeseen. Tästä näkökulmasta YUTP:n alalla toteutetun sotilasoperaation viimeisessä mutta välttämättömässä vaiheessa autetaan maita, joihin merirosvot on palautettu, saattamaan menettelynsä ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden mukaiseksi.

121.

Edellä esitetystä seuraa, että neuvosto katsoi perustellusti riidanalaisen päätöksen tehdessään, ettei se kuulunut vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen ulkoiseen ulottuvuuteen, eikä sen siten ollut tarpeen turvautua unionin tätä politiikkaa koskevaan oikeudelliseen perustaan.

122.

Sopimukseen ei mielestäni sisälly myöskään kehitysyhteistyöhön liittyvää tekijää, jonka vuoksi olisi ollut perusteltua käyttää EUT-sopimuksen viidennen osan III osaston 1 lukuun sisältyvää oikeudellista perustaa.

123.

Asiassa komissio vastaan neuvosto 20.5.2008 annetussa tuomiossa ( 43 ) todettiin, että ”jotta yhteisö voisi kehitysyhteistyöpolitiikassaan toteuttaa konkreettisen toimenpiteen, jolla pyritään torjumaan käsiaseiden ja kevyiden aseiden leviämistä, tuon toimenpiteen on niin tavoitteensa kuin sisältönsäkin puolesta kuuluttava sille EY:n perustamissopimuksessa tällä alalla annettujen toimivaltuuksien soveltamisalaan”. ( 44 ) Tuomiossa jatkettiin, että ”näin ei ole silloin, kun tällaisen toimenpiteen pääasiallisena tavoitteena on YUTP:n toimeenpano, vaikka toimenpiteellä edistetäänkin kehitysmaiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä”. ( 45 )

124.

Kuten olemme huomanneet, sopimuksen ja riidanalaisen päätöksen painopisteessä on YUTP.

125.

SEUT 208 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla ”unionin politiikan päätavoite tällä [kehitysyhteistyön] alalla on köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen”.

126.

Kuten neuvosto huomauttaa, SEUT 208 artiklan 1 kohdassa määriteltiin uudelleen kehitysyhteistyön soveltamisala siten, että unionin kehitystyhteistyöpolitiikan päätavoitteeksi asetettiin köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen. Lisäksi SEUT 208 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa täsmennetään, että ”unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin”. Unionin muissa politiikoissa, kuten YUTP:ssa, on siis otettava huomioon kehitysyhteistyön tavoitteet, ja ne voivat siten edistää näiden tavoitteiden saavuttamista unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuusvaatimuksen mukaisesti. YUTP:n toimenpide ei voi tästä syystä kuulua SEUT 208 artiklassa tarkoitetun kehitysyhteistyön soveltamisalaan pelkästään sillä perusteella, että sillä saattaa olla myönteisiä vaikutuksia kolmannen valtion kehitykseen.

127.

Lissabonin sopimusta edeltäneiden sopimusten soveltamisen aikaan unionin tuomioistuin tulkitsi kehitysyhteistyön alaa melko laajasti. ( 46 ) Laajallakin käsitteellä on kuitenkin rajansa. On erityisesti erotettava toisistaan kehitystä tukevat toimet ja toimet, joilla pyritään unionin muihin tavoitteisiin, kuten YUTP:n tavoitteisiin. Tästä näkökulmasta syytetoimien toteuttamista koskevien Mauritiuksen tasavallan valmiuksien lujittaminen ei ole varsinainen päämäärä, vaan sen avulla pyritään tukahduttamaan tehokkaasti merirosvous, joka uhkaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, samalla, kun merirosvouteen syyllistyneiden perusoikeuksia noudatetaan.

128.

Kaikki sopimuksen mukaisesti toimitettava apu ja erityisesti sen 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu apu kohdistuu merirosvoudesta epäiltyjen siirtämiseen merirosvouden tehokasta tukahduttamista silmällä pitäen sekä Mauritiuksen tasavallan valmiuksiin soveltaa sopimusta ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Merkille pantavaa on, että sopimuksen 10 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaan 7 artiklassa tarkoitettua teknistä apua, asiantuntija-apua, koulutusta ja muuta apua annetaan ainoastaan ”tämän sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi”. Sopimuksessa tarkoitettu apu ei näin ollen ylitä Atalanta-operaatiolle asetettuja tavoitteita. Sen tavoitteena ei siis missään tapauksessa ole Mauritiuksen tasavallan kehittäminen eikä se siten ole SEUT 208 ja SEUT 209 artiklaan perustuva kehitysyhteistyötoimi.

129.

Ratkaisevaa ei ole avun tyyppi eikä minkäänlainen apu kuulu luontaisesti kehitysyhteistyöhön. ( 47 ) Kuten edellä on havaittu, ”Mauritiuksen [tasavallalle] annettava tekninen ja logistinen apu lainsäädännön tarkistamisen, tutkijoiden ja syyttäjien koulutuksen, tutkinta- ja oikeudenkäyntimenettelyn – – alalla” ( 48 ) voidaan tältä osin hyvinkin toimittaa YUTP:n ja erityisesti YTPP:n yhteydessä, jolloin tavoitteena on varmistaa turvallisuus ja edistää ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion muodostumista.

130.

Näistä toteamuksista seuraa, että jos sopimuksessa ei havaita olevan kehitysyhteistyöhön liittyvää tekijää, riidanalaisen päätöksen perustana on aivan oikein käytetty pelkkää SEU 37 artiklaa eikä sen ohella kehitysyhteistyötä koskevaa oikeudellista perustaa.

131.

Koska riidanalainen päätös perustuu perustellusti ainoastaan YUTP:aa koskevaan oikeudelliseen perustaan, siihen liittyvän sopimuksen on katsottava koskevan yksinomaan YUTP:aa SEUT 218 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Päätöksen tekeminen kyseisen sopimuksen tekemisestä ei näin ollen edellyttänyt parlamentin hyväksyntää eikä kuulemista.

132.

Toisessa kumoamisperusteessaan parlamentti väittää neuvoston rikkoneen SEUT 218 artiklan 10 kohtaa, jossa vaaditaan, että parlamentille ”tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa”, mitä neuvosto ei parlamentin mukaan ole tehnyt.

133.

Neuvosto väittää ensisijaisesti, ettei kannetta voi voida ottaa tutkittavaksi, koska kun otetaan huomioon, ettei sopimus koske yksinomaan YUTP:aa, unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan, onko neuvosto noudattanut mainittuun määräykseen sisältyvää tiedottamisvelvollisuutta. Siltä varalta, että unionin tuomioistuin katsoo olevansa toimivaltainen tutkimaan, onko neuvosto noudattanut kyseistä määräystä, neuvosto väittää toissijaisesti, ettei sitä voida moittia SEUT 218 artiklan 10 kohdan rikkomisesta.

134.

SEU 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla unionin tuomioistuimella ”ei ole näitä [YUTP:aa koskevia] määräyksiä koskevaa toimivaltaa, lukuun ottamatta sen toimivaltaa valvoa tämän sopimuksen 40 artiklan noudattamista ja tutkia eräiden [SEUT] 275 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen päätösten laillisuus”.

135.

Lisäksi SEUT 275 artiklan ensimmäisessä kohdassa täsmennetään, ettei unionin tuomioistuimella ole toimivaltaa ”[YUTP:n] määräysten nojalla hyväksyttyjen säädösten osalta”. SEUT 275 artiklan toisen alakohdan nojalla ”unionin tuomioistuimella on kuitenkin toimivalta valvoa [SEU] 40 artiklan noudattamista ja ratkaista [SEUT] sopimuksen 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin vireille pannut kanteet, jotka koskevat luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle osoitetun, neuvoston [EU-sopimuksen] V osaston 2 luvun nojalla tekemän, rajoittavia toimenpiteitä sisältävän päätöksen laillisuuden tutkimista”.

136.

Näistä määräyksistä johtuu, että vaikka unionin tuomioistuin ei säännönmukaisesti ole toimivaltainen YUTP:n alalla, YUTP ei ole täysin sen tuomioistuinvalvonnan ulottumattomissa.

137.

SEUT 218 artiklassa vahvistetaan kiistattomasti kansainvälisten sopimusten neuvottelua ja tekemistä koskevat säännöt. Erityisesti SEUT 218 artiklan 10 kohtaan sisältyvää sääntöä, jonka mukaan ”parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti menettelyn kaikissa vaiheissa”, sovelletaan kaikilla unionin oikeuden aloilla. Vaikka tätä määräystä on tarkoitus soveltaa erityisesti kansainvälisiin sopimuksiin, joita unioni tekee YUTP:n alalla, se ei ole SEU 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja SEUT 275 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu YUTP:aa koskeva määräys. Tämä toimivallan puuttumista koskeva ensimmäinen peruste on siten jätettävä huomiotta.

138.

Vaikka riidanalainen päätös varmasti on aineellisoikeudelliselta kannalta SEUT 275 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu YUTP:aa koskevien määräysten nojalla hyväksytty säädös, kuten edellä todettiin, siitä ei mielestäni seuraa, että unionin tuomioistuimen olisi todettava, ettei sillä ole toimivaltaa valvoa, että neuvosto noudattaa SEUT 218 artiklan 10 kohdassa olevan kaltaista menettelysääntöä, jota sovelletaan kaikkiin kansainvälisiin sopimuksiin ja jonka soveltamista YUTP:n alalla tehtäviin kansainvälisiin sopimuksiin ei ole nimenomaisesti suljettu pois.

139.

Jos siis unionin tuomioistuimella on lähtökohtaisesti toimivalta valvoa sitä, että neuvosto noudattaa SEUT 218 artiklan 10 kohtaa, on kuitenkin niin, että harjoittaessaan tätä toimivaltaansa käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaiseen sopimukseen, joka koskee yksinomaan YUTP:aa, unionin tuomioistuimen on otettava huomioon YUTP:aan sovellettavien määräysten ja menettelyjen erityisluonne sellaisina kuin se ilmenee SEU 24 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta.

140.

Kuten unionin tuomioistuin muistutti edellä mainitussa asiassa parlamentti vastaan neuvosto antamassaan tuomiossa, ”parlamentin osallistuminen lainsäädäntömenettelyyn tosin ilmentää unionissa perustavanlaatuista demokratian periaatetta, jonka mukaan kansalaiset osallistuvat vallankäyttöön kansanedustuslaitoksen välityksellä”. ( 49 ) Unionin tuomioistuimen oli samalla kuitenkin todettava, että Lissabonin sopimuksen laatijat olivat tehneet valinnan antaa ”parlamentille rajallisempi rooli YUTP:hen kuuluvassa unionin toiminnassa”. ( 50 )

141.

YUTP:n erityisiin määräyksiin ja menettelyihin kuuluu nimittäin se, että SEUT 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan nojalla parlamentin kuulemista tai hyväksyntää ei vaadita, jos sopimus koskee yksinomaan YUTP:aa.

142.

Tästä seuraa mielestäni, että SEUT 218 artiklan 10 kohtaan perustuvat parlamentille tiedottamisen tapa ja yksityiskohtaisuus eivät voi olla samat siitä huolimatta, koskeeko kyseinen sopimus yksinomaan YUTP:aa. Katson toisin sanoen, että neuvostolta voidaan lain mukaisesti vaatia, että se toimittaa parlamentille viipymättä yksityiskohtaiset tiedot kansainvälisestä sopimuksesta, jos parlamentilta pyydetään sille hyväksyntä tai jos parlamenttia kuullaan siitä SEUT 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, mutta ei kuitenkaan silloin, kun parlamentin hyväksyntää tai kuulemista ei vaadita. Voidakseen antaa asiantuntevan lausunnon, parlamentilla on oltava käytettävissään riittävän ajoissa riittävän yksityiskohtaiset tiedot, ja jos sillä ei ole tällaisia tietoja käytettävissään, se voi perustellusti kieltäytyä hyväksymästä päätöstä sopimuksen tekemisestä.

143.

Valvoessaan, onko neuvosto noudattanut SEUT 218 artiklan 10 kohdan mukaista tiedottamisvelvollisuuttaan, unionin tuomioistuimen on joka tapauksessa otettava huomioon kyseessä olevan sopimuksen luonne ja SEUT 218 artiklan 6 kohdan toiseen alakohtaan perustuva parlamentin toimivalta, jonka perusteella se voi vaikuttaa sopimuksen sisältöön.

144.

Tästä huolimatta ei pidä kuitenkaan hyväksyä sitä, ettei parlamentille annettaisi riittäviä tietoja tilanteessa, jossa sopimus koskee yksinomaan YUTP:aa, vaikka SEUT 218 artiklan 10 kohdan mukaisen tiedottamisvelvollisuuden intensiteetti saattaa hyväksyttävästi vaihdella sen mukaan, millä tavoin parlamentti on mukana kansainvälisten sopimusten tekemismenettelyssä. Muistutan, että velvollisuuden intensiteetin tapauskohtaisesta vaihtelusta huolimatta SEUT 218 artiklan 10 kohdan mukaista tiedottamisvelvollisuutta sovelletaan yleisesti, myös YUTP:n alalla.

145.

Lisäksi ei pidä jättää ottamatta huomioon sitä, että parlamentilla on oikeus arvioida YUTP:aa, kuten SEU 36 artiklasta käy ilmi, vaikka sen rooli tämän politiikan alalla onkin suppea etenkin, jos sopimus koskee yksinomaan YUTP:aa. ( 51 )

146.

Selvitän seuraavaksi, milloin parlamenttia on käsiteltävässä asiassa tiedotettu sopimuksen neuvottelemisesta ja tekemisestä.

147.

Neuvosto valtuutti 22.3.2010 unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan aloittamaan neuvottelut siirtämistä koskevien sopimusten tekemisestä useiden kolmansien valtioiden kanssa, myös Mauritiuksen tasavallan kanssa.

148.

Samana päivänä päivätyllä kirjeellä neuvosto tiedotti tästä päätöksestä parlamentin puhemiehelle ja totesi ilmoittavansa tälle, kun kyseiset sopimuksen tehtäisiin.

149.

Neuvottelut päättyivät neuvoston 12.7.2011 tekemään riidanalaiseen päätökseen, jolla se hyväksyi sopimuksen allekirjoittamisen.

150.

Sopimus allekirjoitettiin 14.7.2011.

151.

Riidanalainen päätös ja sopimus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä 30.9.2011.

152.

Neuvosto ilmoitti 17.10.2011 päivätyllä kirjeellä parlamentin puhemiehelle riidanalaisen päätöksen tekemisestä ja sopimuksen allekirjoittamisesta.

153.

Parlamentti moittii neuvostoa yhtäältä siitä, ettei se ole tiedottanut sille sopimuksen neuvotteluvaiheessa, ja toisaalta siitä, että neuvosto toimitti riidanalaisen päätöksen ja sopimuksen parlamentille vasta kolme kuukautta niiden tekemisen jälkeen.

154.

Nämä väitteet eivät ole mielestäni luonteeltaan sellaisia, että riidanalainen päätös voitaisiin niiden perusteella kumota.

155.

Katson ensinnäkin, että SEUT 218 artiklan 10 kohdassa edellytetään neuvostolta tosiasiallista tiedottamista parlamentille. Tämän vuoksi kyseisen määräyksen mukaista tiedottamisvelvollisuutta ei voida katsoa täytetyn pelkästään sillä, että neuvoston päätös on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Neuvosto on kuitenkin tiedottanut suoraan ja henkilökohtaisesti parlamentin puhemiehelle ensin neuvottelujen aloittamisesta ja myöhemmin riidanalaisen päätöksen tekemisestä ja sopimuksen allekirjoittamisesta.

156.

Toiseksi kuten edellä on todettu, neuvostolla ei ole velvollisuutta tiedottaa yksinomaan YUTP:aa koskevasta sopimuksesta parlamenttia yhtä yksityiskohtaisesti kuin silloin, kun sopimus edellyttää parlamentin hyväksyntää tai kuulemista. Tarkemmin sanoen parlamenttia ei ollut tarpeen tiedottaa neuvottelujen kehityksestä, koska siltä ei pyydetty lausuntoa sopimuksen sisällöstä.

157.

Totean kolmanneksi kolmen kuukauden ajanjaksosta, joka kului riidanalaisen päätöksen ja sopimuksen tekemisestä siihen, kun neuvosto tiedotti niistä parlamentille, että olisi ollut enemmän SEUT 218 artiklan 10 kohdan hengen mukaista tiedottaa parlamentille ennen riidanalaisen päätöksen ja sopimuksen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Koska tämä viive ei kuitenkaan ole edellä esitetyistä syistä, jotka perustuvat siihen, että sopimus koskee yksinomaan YUTP:aa, loukannut parlamentin oikeuksia tai voinut vaikuttaa sopimuksen sisältöön, katson, ettei SEUT 218 artiklan 10 kohtaa ole rikottu.

158.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: