—

X BV, edustajanaan advocaat G. Th. K. Meussen,

—

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään Y. de Vries ja M. de Grave,

—

Italian hallitus, asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato F. Arena,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään A. Bouquet ja W. Wils,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan tulkintaa (EYVL 2003, L 1, s. 1).

2

Pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Inspecteur van de Belastingdiest (verotuksen tarkastusta suorittava viranomainen, jäljempänä verotarkastaja) ja X BV, Alankomaiden oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jonka kotipaikka on P:ssä, ja joka koskee yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen vuoksi Euroopan yhteisöjen komission päätöksellä määrättyjen sakkojen verovähennyskelpoisuutta.

3

Asetuksen N:o 1/2003 21 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Kilpailusääntöjen johdonmukainen soveltaminen edellyttää myös jäsenvaltioiden tuomioistuinten ja komission välisten yhteistyöjärjestelyjen luomista. Tämä koskee kaikkia jäsenvaltioiden tuomioistuimia, jotka soveltavat [EY:n] perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa, riippumatta siitä, soveltavatko ne niitä yksityisten asianosaisten välisissä oikeudenkäynneissä julkisina täytäntöönpanoviranomaisina vai muutoksenhakutuomioistuimina. Kansallisille tuomioistuimille olisi annettava mahdollisuus pyytää komissiolta tietoja tai lausuntoja yhteisön kilpailuoikeuden soveltamisesta. Toisaalta on tarpeen antaa komissiolle ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille mahdollisuus esittää kirjallisia tai suullisia huomautuksia tuomioistuimissa asioissa, joissa sovelletaan perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan määräyksiä. Nämä huomautukset olisi annettava kansallisten menettelysääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti, joihin kuuluvat myös osapuolten oikeudet turvaavat säännöt. On syytä varmistaa, että komissiolla ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla on mahdollisuus saada riittävät tiedot kansallisissa tuomioistuimissa aloitetuista menettelyistä.”

4

Asetuksen N:o 1/2003 15 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Yhteistyö kansallisten tuomioistuinten kanssa

1.   Jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan soveltamismenettelyjen yhteydessä pyytää komissiota toimittamaan niille sen hallussa olevia tietoja tai sen lausuntoa yhteisön kilpailusääntöjen soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä.

2.   Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle jäljennöksen kaikista kansallisten tuomioistuinten kirjallisista tuomioista, joissa päätetään perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan soveltamisesta. Jäljennös toimitetaan viipymättä sen jälkeen, kun koko tuomio on annettu osapuolille tiedoksi kirjallisesti.

3.   Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset voivat esittää omasta aloitteestaan kansallisille tuomioistuimilleen kirjallisia huomautuksia perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä. Kyseessä olevan tuomioistuimen luvalla ne voivat esittää jäsenvaltioidensa kansallisille tuomioistuimille myös suullisia huomautuksia. Mikäli perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklan johdonmukainen soveltaminen sitä edellyttää, komissio voi omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia jäsenvaltioiden tuomioistuimille. Kyseessä olevan tuomioistuimen luvalla se voi esittää myös suullisia huomautuksia.

Ainoastaan huomautustensa laatimista varten jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset ja komissio voivat pyytää jäsenvaltion asianomaista tuomioistuinta toimittamaan niille kaikki asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat tai varmistamaan niiden toimitus.

4.   Tämä artikla ei rajoita jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille niiden oman jäsenvaltion lainsäädännössä annettuja laajempia valtuuksia esittää tuomioistuimille huomautuksia.”

5

EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä annetun komission tiedonannon (EUVL 2004, C 101, s. 54) 31–35 kohdassa todetaan seuraavaa:

6

Taloudellisen kilpailun alalla sovellettavista uusista säännöistä 22.5.1997 annetun lain (wet houdende nieuwe regels omtrent de economische mededinging, Mededingingswet, Stb. 1997, nro 242), sellaisena kuin se on muutettuna annetulla lailla (Stb. 2005, nro 172; jäljempänä kilpailulaki), 89 h §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Silloin kun ne eivät ole asianosaisia pääasiassa, [Nederlandse Mededingingsautoriteitin (Alankomaiden kilpailuviranomainen, jäljempänä NMa)] hallitus tai Euroopan yhteisöjen komissio voivat esittää hallintotuomioistuimeen saatetun asian käsittelyä varten kirjallisia huomautuksia asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla, jos [NMa:n] hallitus tai Euroopan yhteisöjen komissio sitä pyytää. Tuomioistuin voi asettaa tätä tarkoitusta varten määräajan. Euroopan yhteisöjen komissio ja NMa:n hallitus voivat tuomioistuimen luvalla myös esittää suullisia huomautuksia istunnossa.

2.   Tuomioistuin toimittaa asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisen pyynnön johdosta [NMa:n] hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle kaikki tässä säännöksessä tarkoitetut asiakirjat. Asianosaiset voivat tuomioistuimen asettamassa määräajassa esittää näkemyksensä toimitettavista asiakirjoista.

3.   Asianosaiset voivat vastata [NMa:n] hallituksen tai Euroopan yhteisöjen komission huomautuksiin tuomioistuimen asettamassa määräajassa. Tuomioistuin voi antaa asianosaiselle luvan vastata toisen asianosaisen esittämiin huomautuksiin.”

7

Edellä mainittu 89 h § lisättiin kilpailulain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta asetusten (EY) N:o 1/2003 ja (EY) N:o 139/2004 täytäntöönpanemiseksi 30.6.2004 annetulla lailla (wet tot wijziging van de Mededigingswet en van enige andere wetten in verband met de implementatie van EG-verordeningen 1/2003 en 139/2004, Stb. 2004, nro 345). Ennakkoratkaisupyynnön mukaan tämän lain perusteluissa (Kamerstukken II, istuntokausi 2003–2004, 29276, nro 3) todetaan seuraavaa:

”2.5. Yhteistyö kansallisten tuomioistuinten kanssa

Komission ja kansallisten tuomioistuinten välistä yhteistyötä käsitellään [asetuksen N:o 1/2003] 15 artiklassa ja 21 perustelukappaleessa.

– –

Tämän artiklan 3 kohdassa säädetään lisäksi, että komissio ja kansalliset kilpailuviranomaiset voivat esittää kirjallisia ja suullisia huomautuksia tuomioistuimen käsitellessä asiaa (amicus curiae). Näillä huomautuksilla on lausunnon asema, ja niiden tarkoituksena on edistää kilpailusääntöjen johdonmukaista soveltamista.

Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten on noudatettava tässä Alankomaiden prosessioikeudellisia sääntöjä. Kahden asianosaisen välisessä menettelyssä tuomioistuimen rooli on passiivinen, ja se päättää menettelyn tahdista. Komission lausunto ei sido tuomioistuinta (21 perustelukappale). Tuomioistuimen riippumattomuus ei näin ollen vaarannu. Komission ja kansallisten kilpailuviranomaisten on kunnioitettava asianosaisten oikeuksia ja varmistettava, että luottamuksellisina käsiteltävissä asioissa kyseessä olevat tiedot pysyvät luottamuksellisina. Asetuksen [N:o 1/2003] 15 artiklan 1 kohdan mukaan kansallinen tuomioistuin voi pyytää komissiota toimittamaan tietoja tai antamaan lausunnon.

– –

3.4 NMa:n pääjohtajan, komission ja tuomioistuinten välinen yhteistyö

Asetuksen [N:o 1/2003] 15 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kilpailuoikeuden soveltamisesta vastaavat kansalliset viranomaiset ja komissio voivat omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä sekä tuomioistuimen luvalla myös suullisia huomautuksia.

Asetuksen [N:o 1/2003] 15 artiklan 1 kohdassa säädetään lisäksi tuomioistuimelle kuuluvasta mahdollisuudesta pyytää komissiolta tietoja tai lausuntoja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä – –

– – Asetuksen [N:o 1/2003] 15 artiklan täytäntöönpano toteutetaan hallintotuomioistuinten osalta kilpailulain muutoksella (kilpailulain muuttamisesta annetun lain 1 §:n G kohta ja kilpailulain 89 h, 89 i ja 89 j §) ja siviilituomioistuinten osalta siviiliprosessilain (Wetboek van Burgerlijke Rechtsvordering) muutoksella (III §).”

8

Vuoden 2001 tuloverolain (Wet Inkomstenbelasting 2001) 3.14 §:ssä, jonka otsikkona on ”Vähennyskelvottomat yleiset kulut”, säädettiin vuonna 2002 saatujen tulojen osalta seuraavaa:

– –”

9

EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan mukaisesta menettelystä seuraavien yritysten osalta: BPB PLC, Gebrüder Knauf Westdeutsche Gipswerke KG, Société Lafarge SA ja Gyproc Benelux NV (Asia COMP/E-1/37.152 – kipsilevyt) 27.11.2002 tehdyllä komission päätöksellä 2005/471/EY (EUVL L 166, s. 8) määrättiin BPB -nimiselle yhtiölle 138,6 miljoonan euron, Knauf-nimiselle yhtiölle 85,8 miljoonan euron, Lafarge-nimiselle yhtiölle 249,6 miljoonan euron ja Gyproc-nimiselle yhtiölle 4,32 miljoonan euron suuruinen sakko. Sakoista on suoritettu väliaikainen maksu tai annettu pankkitakaus.

10

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on vahvistanut nämä komission määräämät seuraamukset asiassa T-50/03, Saint-Gobain Gyproc Belgium vastaan komissio, asiassa T-52/03, Knauf Gips vastaan komissio, asiassa T-53/03, BPB vastaan komissio (Kok., s. II-1333) ja asiassa T-54/03, Lafarge vastaan komissio 8.7.2008 antamillaan tuomioilla. Knauf ja Lafarge-nimiset yhtiöt ovat valittaneet yhteisöjen tuomioistuimeen ensimmäisen oikeusasteen hylättyä tuomioillaan niiden kanteet (asiat C-407/08 P ja C-413/08 P).

11

Ennen edellä mainittujen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioiden antamista yksi kyseessä olevista yrityksistä, josta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin käyttää nimitystä X KG ja joka on oikeudenkäyntiaineiston mukaan sijoittautunut Saksaan, siirsi konsernissa, jonka emoyhtiö se on, osittain sille määrätyn sakon yhdelle Alankomaihin sijoittautuneista tytäryhtiöistään, X BV:lle.

12

Alankomaiden veroviranomainen antoi X BV:lle vuoden 2002 yhtiöveroa koskevan verotuspäätöksen. Yhtiö vaati 8.4.2002 päiväämällään kirjeellä verotuspäätöksen oikaisua verotarkastajalta kiistäen sen, että komission määräämä sakko, jonka emoyhtiö oli osittain siirtänyt sille, on katsottava vuoden 2001 tuloverolain 3.14 §:n alussa ja sen 1 momentin c kohdassa, joissa ei sallita yhteisön toimielinten määräämien sakkojen vähentämistä yhtiön verotettavaa voittoa laskettaessa, tarkoitetuksi sakoksi. Verotarkastaja hylkäsi oikaisuvaatimuksen tekemällään päätöksellä.

13

X BV nosti 19.4.2005 kanteen Rechtbank Haarlemissa (Haarlemin alioikeus).

14

Rechtbank Haarlem hyväksyi 22.5.2006 antamallaan tuomiolla tämän sakon osittaisen vähennyskelpoisuuden.

15

Verotarkastaja valitti tästä tuomiosta Gerechtshof te Amsterdamiin (Amsterdamin muutoksenhakutuomioistuin) 30.6.2006 toimittamallaan valituskirjelmällä.

16

Komissio, joka oli saanut tiedon tästä lehdistön ja kansallisten kilpailuviranomaisten välityksellä, ilmoitti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle 15.3.2007 päiväämällään kirjeellä haluavansa osallistua asian käsittelyyn ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae) asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan nojalla ja kilpailulain 89 h §:n mukaisesti. Komissio pyysi myös, että tätä varten asetetaan määräaika ja että sille toimitetaan kaikki riita-asian arvioinnissa tarvittavat asiakirjat.

17

Gerchtshof te Amsterdamissa 22.8.2007 pidetyssä istunnossa pääasian asianosaisia ja komissiota kehotettiin esittämään näkemyksensä siitä, onko komissiolla asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan mukaan oikeus omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä.

18

Gerchtshof te Amsterdam päätti tässä vaiheessa lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko komissiolla asetuksen – – N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan mukaan toimivalta esittää omasta aloitteestaan kirjallisia huomautuksia menettelyssä, joka liittyy sakon, jonka komissio on määrännyt X KG:lle yhteisön kilpailulainsäädännön rikkomisen vuoksi ja joka on siirretty (osittain) asianosaisen maksettavaksi, vähennyskelpoisuuteen asianosaisen vuoden 2002 (verotuksellisesta) voitosta?”

19

Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymys koskee asiallisesti sitä, annetaanko asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdassa komissiolle oikeus esittää omasta aloitteestaan kirjallisia huomautuksia kansallisessa tuomioistuimessa menettelyssä, joka koskee mahdollisuutta vähentää verotettavasta voitosta sakko tai osa sakosta, jonka komissio on määrännyt EY 81 tai EY 82 artiklan rikkomisen vuoksi.

20

Kilpailusääntöjen johdonmukaisen soveltamisen takaamiseksi asetuksen N:o 1/2003 IV lukuun on otettu säännökset komission, kansallisten kilpailuvirnanomaisten ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöjärjestelystä.

21

Tämä yhteistyö on osa yleistä lojaalin yhteistyön periaatetta, joka mainitaan jäsenvaltioiden ja yhteisön toimielinten välisiä suhteita sääntelevässä EY 10 artiklassa. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, yhteisön toimielimille asetettu lojaalin yhteistyön velvoite on erityisen tärkeä suhteessa jäsenvaltioiden lainkäyttöviranomaisiin, joiden tehtävänä on huolehtia yhteisön oikeuden soveltamisesta ja noudattamisesta kansallisessa oikeusjärjestyksessä (ks. asia C-2/88 IMM, Zwartveld ym., määräys 13.7.1990, Kok., s. I-3365, Kok. Ep. X, s. 509, 18 kohta).

22

Tämän yhteistyön puitteissa sekä kansalliset tuomioistuimet että komissio ja yhteisöjen tuomioistuimet toimivat perustamissopimuksessa niille määrättyjen roolien mukaisesti (ks. vastaavasti asia C-344/98, Masterfoods ja HB, tuomio 14.12.2000, Kok., s. I-11369, 56 kohta).

23

Asetuksen N:o 1/2003 11–14 artiklassa säädetään eri muodoista komission ja kansallisten kilpailuviranomaisen väliselle yhteistyölle.

24

Tämän asetuksen 15 artiklassa, jonka otsikkona on ”Yhteistyö kansallisten tuomioistuinten kanssa”, otetaan käyttöön vastavuoroinen tietojenvaihtojärjestelmä komission ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä ja säädetään komissiolle ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille määrätyissä olosuhteissa kuuluvasta mahdollisuudesta osallistua kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevien asioiden käsittelyyn.

25

Kuten asetuksen N:o 1/2003 21 perustelukappaleessa todetaan, komission ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten välinen yhteistyöjärjestely koskee kaikkia jäsenvaltioiden tuomioistuimia, jotka soveltavat EY 81 ja EY 82 artiklaa yksityisten asianosaisten välisissä oikeudenkäynneissä sekä julkisina täytäntöönpanoviranomaisina että muutoksenhakutuomioistuimina.

26

Asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 1 kohdassa säädetään yhtäältä, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat pyytää komissiota toimittamaan niille sen hallussa olevia tietoja tai sen lausuntoa yhteisön kilpailusääntöjen soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä. Sen 2 kohdassa säädetään toisaalta, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle jäljennöksen kaikista kansallisten tuomioistuinten kirjallisista tuomioista, joissa päätetään EY 81 tai EY 82 artiklan soveltamisesta.

27

Asetuksen 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisessä ja toisessa virkkeessä jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille annetaan mahdollisuus omasta aloitteestaan esittää kansallisille tuomioistuimilleen kirjallisia huomautuksia ja kyseisen tuomioistuimen luvalla suullisia huomautuksia EY 81 tai EY 82 artiklan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä. Säännöksen kolmannessa ja neljännessä virkkeessä myös komissiolle annetaan mahdollisuus omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia ja kyseisen tuomioistuimen luvalla suullisia huomautuksia jäsenvaltioiden kansallisille tuomioistuimille, mikäli EY 81 tai EY 82 artiklan johdonmukainen soveltaminen sitä edellyttää.

28

Näin asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa on säädetty kahdesta soveltamisalaltaan erilaisesta tavasta osallistua asian käsittelyyn: kansallisen kilpailuviranomaisen mahdollisuus osallistua jäsenvaltionsa tuomioistuimessa käytävään oikeudenkäyntiin, joka koskee EY 81 ja EY 82 artiklan soveltamista, ja komission mahdollisuus osallistua jäsenvaltioiden tuomioistuimissa käytävään oikeudenkäyntiin silloin, kun EY 81 ja EY 82 artiklan johdonmukaisen soveltaminen sitä edellyttää.

29

Tämän alakohdan neljä virkettä ja etenkin se, että sen toinen ja neljäs virke ovat lähes täysin identtiset, osoittavat sen, että yhteisön lainsäätäjän tarkoituksena oli erottaa toisistaan nämä kaksi tilannetta siitä huolimatta, että ne on otettu samaan alakohtaan.

30

Näin ollen asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodonmukaisen tulkinnan perusteella on katsottava, että edellytykseksi sille, että komissio voi omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia jäsenvaltioiden tuomioistuimille, on asetettu ainoastaan se, että EY 81 ja EY 82 artiklan johdonmukainen soveltaminen tätä edellyttää. Tämä edellytys voi täyttyä myös tilanteessa, jossa kyseessä olevaa oikeudenkäyntiä ei käydä EY 81 tai EY 82 artiklan soveltamisesta.

31

Tätä tulkintaa ei horjuta se, että asetuksen N:o 1/2003 21 perustelukappaleen neljännessä virkkeessä, jonka mukaan on tarpeen antaa komissiolle ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille mahdollisuus esittää kirjallisia tai suullisia huomautuksia tuomioistuimissa asioissa, joissa sovelletaan EY 81 tai EY 82 artiklan määräyksiä. Tässä perustelukappaleessa tarkoitetaan yksinkertaisesti vain tiettyä tyypillistä tilannetta, eikä sillä suljeta pois muita tapauksia, joissa komissio voi osallistua asian käsittelyyn. Lisäksi todettakoon, että vaikka asetuksen perustelukappaleella voidaan valottaa tietystä oikeussäännöstä omaksuttavaa tulkintaa, perustelukappale ei voi itse olla tällainen oikeussääntö (asia 215/88, Casa Fleischhandels, tuomio 13.7.1989, Kok., s. 2789, 31 kohta ja asia C-136/04, Deutsches Milch-Kontor, tuomio , Kok., s. I-10095, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Lisäksi todettakoon, että toisin kuin X BV ja Alankomaiden hallitus ovat esittäneet, tulkintaa, joka on omaksuttu tämän tuomion 30 kohdassa asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisestä alakohdasta, ei kiistetä EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä komission ja EU:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välillä annetun komission tiedonannon 31–35 kohdassa, joissa todetaan, että komissio voi esittää huomautuksia EY 81 tai EY 82 artiklan soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä, koska tässä tiedonannossa omaksuttu ”[EY] 81 ja [EY] 82 artiklan soveltamiseen liittyviä kysymyksiä” koskeva yleiskäsite sisältää komissiolle kuuluvan mahdollisuuden toimittaa kirjallisia huomautuksia kansallisille tuomioistuimille silloin, kun EY 81 ja EY 82 artiklan johdonmukainen soveltaminen tätä edellyttää. Komission tiedonannon sisältö ei kuitenkaan missään tilanteessa voi asettua asetuksen säännösten edelle.

33

Yhteisön oikeudessa on perustettu kattava kartellien ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön valvontajärjestelmä, jolla on määritelty EY 81 ja EY 82 artiklan sisältämä periaatteellinen kielto ja tämän kiellon rikkomisesta EY 83 artiklan perusteella määrättävä seuraamus. Nämä artiklat on ymmärrettävä siten, että ne ovat osa sellaisten määräysten kokonaisuutta, joilla kielletään kilpailunvastaiset menettelyt ja määrätään seuraamukset niiden rikkomisesta.

34

EY 83 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaan niiden sakkojen ja uhkasakkojen, joita voidaan määrätä yrityksille yhteisön kilpailuoikeutta sovellettaessa, tarkoituksena on ”varmistaa, että [EY] 81 artiklan 1 kohdassa ja [EY] 82 artiklassa tarkoitettuja kieltoja noudatetaan”. EY 83 artiklan tavoitteena on siis muun muassa kartellien ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön tehokkaan valvonnan takaaminen.

35

Komission toimivalta määrätä sakkoja yrityksille, jotka tahallaan tai tuottamuksellisesti rikkovat EY 81 artiklan 1 kohtaa tai EY 82 artiklaa, on yksi niistä komissiolle annetuista keinoista, joiden avulla sen on mahdollista täyttää sille yhteisön oikeudessa annettu valvontatehtävä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 100/80–103/80, Musique diffusion française ym. v. komissio, tuomio 7.6.1983, Kok., s. 1825, Kok. Ep. VII, s. 133, 105 kohta ja asia C-76/06 P, Britannia Alloys & Chemicals v. komissio, tuomio , Kok., s. I-4405, 22 kohta).

36

Kilpailunvastaisten menettelyjen kiellon periaatteen erottaminen seuraamuksista, jotka on tarkoitettu määrättäväksi kiellon rikkomisen perusteella, merkitsisi sitä, että kiellon noudattamista valvovien ja tällaisista menettelyistä seuraamuksia määräävien viranomaisten toiminta tehtäisiin tehottomaksi. Näin EY 81 ja EY 82 artikla olisivat tehottomia, ellei niiden rinnalla sovellettaisi EY 83 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja pakotteita. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 38 kohdassa todennut, sakot ja EY 81 ja EY 82 artiklan soveltaminen ovat olennaisella tavalla sidoksissa toisiinsa.

37

Kansallisten tai yhteisön kilpailuviranomaisten EY 83 artiklan 2 kohdan a alakohdan perusteella määräämien sakkojen tehokkuus on näin ollen edellytys EY 81 ja EY 82 artiklan johdonmukaiselle soveltamiselle.

38

EY 83 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kilpailunvastaisten menettelyjen seuraamusten määräämismenettelyssä päätös, jonka asiaa käsittelevä tuomioistuin antaa, saattaa vaikuttaa kielteisesti näiden seuraamusten tehokkuuteen ja vaarantaa näin EY 81 ja EY 82 artiklan johdonmukaisen soveltamisen.

39

Pääasiassa vallitsevissa olosuhteissa on ilmeistä, että ratkaisu, johon päädytään komission määräämän sakon osan verovähennyskelpoisuutta koskevassa riita-asiassa, voi vaarantaa yhteisön kilpailuviranomaisen määräämän seuraamuksen tehokkuuden. Komission sellaisen päätöksen tehokkuus, jolla se on määrännyt sakon jollekin yhtiölle, saattaisi heikentyä huomattavasti, jos kyseessä oleva yhtiö tai tähän yhtiöön sidoksissa oleva yhtiö saisi vähentää määrätyn sakon kokonaan tai osittain verotettavista voitoistaan, koska tällaisella mahdollisuudella sakosta aiheutuva rasitus korvautuisi osittain verorasituksen kevenemisellä.

40

Kaikista edellä esitetyistä seikoista seuraa, että asetuksen N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmatta virkettä on tulkittava siten, että komissio voi sen nojalla omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia jäsenvaltion tuomioistuimessa menettelyssä, joka koskee mahdollisuutta vähentää verotettavasta voitosta sakko tai osa sakosta, jonka komissio on määrännyt EY 81 tai EY 82 artiklan rikkomisen vuoksi.

41

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 15 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kolmatta virkettä on tulkittava siten, että komissio voi sen nojalla omasta aloitteestaan esittää kirjallisia huomautuksia jäsenvaltion tuomioistuimessa menettelyssä, joka koskee mahdollisuutta vähentää verotettavasta voitosta sakko tai osa sakosta, jonka komissio on määrännyt EY 81 tai EY 82 artiklan rikkomisen vuoksi.