Asia C-515/03

Eichsfelder Schlachtbetrieb GmbH

vastaan

Hauptzollamt Hamburg-Jonas

(Finanzgericht Hamburgin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituet – Myöntämisen edellytykset – Tuotteen tuonti kolmanteen määrämaahan – Käsite – Kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttäminen kolmannessa maassa – Merkittävä valmistus tai käsitteleminen – Tuonti takaisin yhteisöön – Oikeuden väärinkäyttö

Julkisasiamies D. Ruiz-Jarabo Colomerin ratkaisuehdotus 25.5.2005 

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.7.2005 

Tuomion tiivistelmä

Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituet – Vaihteleva vientituki – Sen jälkeen, kun kulutukseen saattamista koskevat tullimuodollisuudet on täytetty kolmannessa maassa, yhteisöön takaisin viedyt tuotteet – Oikeus vaihtelevan vientituen saamiseen – Edellytys – Tuotteen merkittävä valmistus tai käsitteleminen – Poikkeus – Vilpillisen menettelyn muodostavien tekijöiden olemassaolo – Kansallisen tuomioistuimen tutkintavelvollisuus

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 24 artikla; komission asetuksen N:o 3665/87 17 artiklan 3 kohta ja komission asetus N:o 1384/95)

Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 3665/87 17 artiklan 3 kohdassa, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna Uruguayn kierroksen sopimuksen maataloudesta täytäntöönpanemiseksi tarvittavien mukautusten osalta annetulla asetuksella N:o 1384/95, tarkoitetun vaihtelevan vientituen saamisen edellytys eli kyseisen tuotteen kulutukseen saattamiseksi kolmannessa määrävaltiossa tarpeellisten tullimuodollisuuksien suorittaminen, on täyttynyt, kun tätä tuotetta on sen jälkeen, kun siitä on maksettu tuontitullit tässä maassa, valmistettu tai käsitelty merkittävästi yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla, vaikka tämän valmistuksen tai käsittelyn tuloksena saatu tuote vietäisiin takaisin yhteisöön siten, että kolmannessa maassa kannetut tullimaksut saadaan takaisin ja yhteisössä maksetaan tuontitullit.

Jos kannettujen tullimaksujen myöhemmän palauttamisen muulle talouden toimijalle kuin viejälle vaikutuksena olisi lakiperusteisten vientitukien epääminen takautuvasti, viejä olisi oikeusvarmuuden periaatteen huomioon ottaen oikeudellisesti epävarmassa tilanteessa ja hänen oikeutensa vientitukeen riippuisi sellaisista kaupallisista tapahtumista tai menettelyistä, joihin hän ei pysty vaikuttamaan.

Tämä tilanne on kuitenkin pidettävä erillään tilanteesta, jossa viejä itse on osallistunut vilpilliseen menettelyyn; siinä tapauksessa vientituen palautusta voidaan kuitenkin vaatia, jos kansallinen tuomioistuin katsoo, että kansallisessa lainsäädännössä säädetyllä tavalla on näytetty toteen vilpillinen menettely.

(ks. 36 ja 41 kohta sekä tuomiolauselma)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

21 päivänä heinäkuuta 2005 (*)

Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituet – Myöntämisen edellytykset – Tuotteen tuonti kolmanteen määrämaahan – Käsite – Kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttäminen kolmannessa maassa – Merkittävä valmistus tai käsitteleminen – Tuonti takaisin yhteisöön – Oikeuden väärinkäyttö

Asiassa C-515/03,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Finanzgericht Hamburg (Saksa) on esittänyt 12.11.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 9.12.2003, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Eichsfelder Schlachtbetrieb GmbH

vastaan

Hauptzollamt Hamburg-Jonas,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Rosas sekä tuomarit J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari), S. von Bahr, J. Malenovský ja U. Lõhmus,

julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer,

kirjaaja: hallintovirkamies K. Sztranc,

ottaen huomioon kirjallisen menettelyn ja 17.3.2005 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–       Eichsfelder Schlachtbetrieb GmbH, edustajinaan Rechtsanwalt U. Schrömbges ja Rechtsanwalt O.Wenzlaff,

–       Hauptzollamt Hamburg-Jonas, edustajanaan M. Blaesing,

–       Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään G. Braun,

kuultuaan julkisasiamiehen 25.5.2005 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1       Ennakkoratkaisupyyntö koskee maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27 päivänä marraskuuta 1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 (EYVL L 351, s. 1) 17 artiklan 3 kohdan tulkintaa, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna Uruguayn kierroksen sopimuksen maataloudesta täytäntöönpanemiseksi tarvittavien mukautusten osalta 19 päivänä kesäkuuta 1995 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1384/95 (EYVL L 134, s. 14; jäljempänä asetus N:o 3665/87).

2       Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Eichsfelder Schlachtbetrieb GmbH (jäljempänä Eichsfelder) ja Hauptzollamt Hamburg-Jonas (Hamburg-Jonasin tulliviranomainen, jäljempänä Hauptzollamt) ja joka koskee Eichsfelderin Saksasta Puolaan viemälle naudanlihalle maksettuja vientitukia.

 Asiaan sovellettava lainsäädäntö

3       Asetuksen N:o 3665/87 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tuen maksaminen edellyttää todistetta siitä, että tuotteet, joiden vienti-ilmoitus on hyväksytty, on viimeistään 60 päivän kuluessa kyseisestä hyväksynnästä viety sellaisenaan yhteisön tullialueelta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 ja 16 artiklan säännösten soveltamista.”

4       Saman asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Vaihtelevan tai vaihtelemattoman tuen maksaminen edellyttää tuotteen yhteisön tullialueelta viennin lisäksi sitä, että tuote, jollei se ole tuhoutunut kuljetuksen aikana ylivoimaisen esteen vuoksi, on tuotu kolmanteen maahan tai tarvittaessa tiettyyn kolmanteen maahan 12 kuukauden kuluessa vienti-ilmoituksen hyväksymispäivästä:

a)      kun tuotteen tosiasiallisesta määräpaikasta on vakavia epäilyksiä

tai

b)      kun tuote voidaan jälleen tuoda yhteisöön, koska vietyyn tuotteeseen sovellettava tuki ja vastaavaan tuotteeseen sovellettavat tuontitullit ovat erisuuruisia vienti-ilmoituksen hyväksymispäivänä.

– –

Jäljempänä 17 artiklan 3 kohdan ja 18 artiklan säännöksiä sovelletaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi vaatia lisätodisteita, jotka vakuuttavat toimivaltaiset viranomaiset, että tuote on tosiasiallisesti saatettu markkinoille sellaisenaan tuontimaana olevassa kolmannessa maassa.”

5       Saman asetuksen 16–18 artiklassa säädetään määräpaikan mukaan vaihtelevaan tukeen oikeuttavia tuotteita koskevista lisäedellytyksistä erityisesti kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttymisen todistamisen osalta.

6       Kyseisen asetuksen 17 artiklassa säädetään tuen maksamisesta seuraavaa:

”1. Tuotteen on oltava tuotu sellaisenaan kolmanteen maahan tai johonkin kolmansista maista, jolle tuki on säädetty, 12 kuukauden kuluessa vienti-ilmoituksen hyväksymispäivästä; lisäaikaa voidaan kuitenkin myöntää 47 artiklassa säädetyin edellytyksin.

– –

3.      Tuotetta pidetään tuotuna, kun kulutukseen saattamista koskevat tullimuodollisuudet kolmannessa maassa on täytetty.”

7       Asetuksen N:o 3665/87 11 artiklan 3 kohdan nojalla silloin, kun tukea on maksettu perusteettomasti, tuen saajan on palautettava perusteettomasti saamansa tuki ja 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti sovellettava seuraamus maksun ja takaisinmaksun välisen ajan perusteella lasketuilla koroilla korotettuna.

8       Yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi) 24 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tavara, jonka tuottamiseen on osallistunut kaksi tai useampia maita, on peräisin siitä maasta, jossa sille on suoritettu tähän tarkoitukseen varustetussa yrityksessä viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu valmistus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta.”

9       Asetuksen (ETY) N:o 3665/87 muuttamisesta 20 päivänä helmikuuta 1997 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 313/97 (EYVL L 51, s. 31) asetukseen N:o 3665/87 lisätyssä 15 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

” Kun todetaan, että viedyt tuotteet tuodaan takaisin yhteisöön:

–       sen jälkeen, kun niille on kolmannessa maassa suoritettu valmistus tai käsittely, joka on tasoltaan alhaisempi kuin asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklassa säädetty käsittelyaste, ja

–       vietyihin tuotteisiin sovelletaan alennettuja tuontitulleja tai tuontitulleista vapauttamista tavanomaisten tullien sijasta,

tukea ei myönnetä, tai jos tukea on maksettu, viejän on maksavan jäsenvaltion pyynnöstä maksettava se takaisin.

Tämän kohdan säännöksiä sovelletaan ainoastaan liitteessä V tarkoitettuihin sellaisenaan vietyihin tuotteisiin [joihin naudanliha kuuluu]. Jos jäsenvaltiot toteavat, että muut kuin liitteessä V luetellut tuotteet ovat vaarassa vääristää kauppaa, niiden on ilmoitettava siitä viipymättä komissiolle.

– –”

10     Maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 15 päivänä huhtikuuta 1999 annetun komission asetuksen (EY) N:o 800/1999 (EYVL L 102, s. 11) 20 artiklan 4 kohta kuuluu seuraavasti:

”Tuki katsotaan kuitenkin perusteettomaksi ja se on maksettava takaisin, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat myös tuen maksamisen jälkeen:

– –

d)      että liitteessä V tarkoitetut tuotteet tuodaan takaisin yhteisöön:

–       sen jälkeen, kun niille on kolmannessa maassa suoritettu valmistus tai käsittely, joka on tasoltaan alempi kuin asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklassa säädetty käsittelyaste, ja

–       niihin sovelletaan etuuskohteluun oikeuttamatonta tullia alempaa tuontitullia tai tullittomuutta.

– –”

11     Tämän tuomion kahdessa edeltävässä kohdassa mainitut säännökset eivät vielä olleet voimassa pääasiaa koskevan riidan aikaan.

12     Tullikoodeksin 146 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Ulkoiseen jalostusmenettelyyn ei voida asettaa yhteisötavaroita:

– –

–       joiden vienti oikeuttaa vientitukeen tai joiden viennin perusteella myönnetään yhteisessä maatalouspolitiikassa muu rahallinen etuus kuin vientituki.”

13     Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (EYVL L 312, s. 1) 4 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Toimet, joiden suhteen todetaan, että niiden tarkoituksena on saada asiassa sovellettavan yhteisön oikeuden tavoitteiden vastainen etuus luomalla keinotekoisesti vaadittavat edellytykset tämän etuuden saamiseksi, johtavat tapauskohtaisesti joko tämän etuuden epäämiseen tai sen takaisinperimiseen.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys

14     Eichsfelder vei Puolaan 20 134 kiloa luutonta naudanlihaa. Appelt GmbH -nimiselle yhtiölle myydyn tavaran tuonnista Puolaan oli maksettava tullimaksut. Eichsfelder anoi Hauptzollamtilta vientitukea tälle tavaralle ja esitti todisteena tavaran saattamisesta vapaaseen liikkeeseen Puolassa kopion 30.12.1995 päivätystä tulliasiakirjasta. Hauptzollamt myönsi 1.2.1996 tekemällään päätöksellä Eichsfelderille vaihtelevaa vientitukea 36 653,23 Saksan markkaa (DEM).

15     Puolassa tavara valmistettiin lihakääryleiksi, minkä jälkeen näiden kääryleiden valmistajan ja Appelt GmbH -yhtiön 3.10.1995 tekemän sopimuksen perusteella kääryleet vietiin Saksaan. Yhteisöön tuonnista maksettiin normaalit tullimaksut. Tämän jälkeen Puolan tulliviranomaiset palauttivat aikaisemmin Puolaan tuotuun lihaan liittyvät tullimaksut kääryleiden valmistajan pyynnöstä.

16     Hauptzollamt totesi 27.10.1999 tekemällään oikaisuilmoituksella, että Puolan viranomaisten tekemissä huolellisissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että tavarat, joille oli maksettu vientitukea, oli viety Saksaan 3.10.1995 tehdyssä sopimuksessa sovitun valmistuksen jälkeen. Hauptzollamt katsoi, että tavaraa ei tosiasiallisesti ollut tuotu Puolaan, minkä vuoksi se vaati Eichsfelderiä palauttamaan sille myönnetyn vientituen 18 740,50 euron suuruisena.

17     Eichsfelder teki tästä päätöksestä valituksen, jonka Hauptzollamt hylkäsi 21.10.2002 tekemällään päätöksellä. Eichsfelder nosti 26.11.2002 Hauptzollamtia vastaan kanteen Finanzgericht Hamburgissa.

18     Eichsfelder väitti tässä tuomioistuimessa muun muassa, että tavaraa, josta oli maksettu vientitukea, oli tullikoodeksin 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla käsitelty merkittävällä tavalla Puolassa, ja että näin ollen oikeus tähän vientitukeen oli syntynyt tähän käsittelyyn sovellettavasta tullijärjestelmästä riippumatta. Tätä oikeutta ei sen mukaan voida kyseenalaistaa silloinkaan, jos tavaraa olisi valmistettu jalostusjärjestelmän puitteissa ja olisi sitten viety takaisin Saksaan.

19     Hauptzollamt sitä vastoin väitti Finanzgericht Hamburgissa, että kyseessä olevan tavaran vapaaseen liikkeeseen saattamisen eri vaiheita, eli sen vientiä Puolaan, valmistamista kääryleiksi, ja sen jälkeen vientiä Saksaan maksamalla puolalaiset tullimaksut, olisi analysoitava jalostusmenettelynä, josta oli sovittu 3.10.1995 päivätyn sopimuksen tekemisestä lähtien. Jalostettavana olevia tavaroita ei kuitenkaan voida pitää vapaassa liikkeessä olevina tavaroina. Viennille ominainen elementti siis puuttuu, eikä Eichsfelderillä ole oikeutta sille myönnettyyn vientitukeen.

20     Finanzgericht Hamburg katsoo, että kun otetaan huomioon tavaran vienti takaisin yhteisöön vähän sen jälkeen, kun se on tuotu Puolaan, ja puolalaisten tullimaksujen maksaminen, pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa ei ole varmaa, että voitaisiin katsoa, että tavara on tuotu Puolaan saatettavaksi siellä vapaasti liikkeeseen. Vientituen tavoite on saattanut jäädä saavuttamatta.

21     Erilainen arvio saattaisi johtua siitä seikasta, että vientituen kohteena ollutta tavaraa on kolmannessa maassa valmistettu tai käsitelty tullikoodeksin 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla peruuttamattomasti ja merkittävästi. Jos näin olisi, voitaisiin katsoa, että tavara on tämän valmistuksen tai käsittelyn vuoksi kadonnut sellaisenaan, jolloin sen vilpillinen vienti takaisin yhteisöön on mahdotonta. Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-114/99, Roquette Frères, 17.10.2000 antamassa tuomiossa (Kok. 2000, s. I-8823) omaksumaa tällaista vaihtelemattomia vientitukia koskevaa tulkintaa voitaisiin soveltaa nyt esillä olevassa asiassa, koska kyseessä on vaihtelevia vientitukia koskeva riita-asia.

22     Tällaista tulkintaa tukee se, että pääasiassa kyseessä olevan riidan jälkeen on hyväksytty säännöksiä, joissa säädetään nimenomaisesti, että vientitukea ei ole maksettava, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat yhtäältä, että viedyt tuotteet on tuotu takaisin yhteisöön ilman, että niitä olisi valmistettu tai käsitelty merkittävästi tullikoodeksin 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ja toisaalta, että tuotteisiin sovelletaan normaaliin tulliin verrattuna vähennettyä tullia tai nollatullia.

23     Tällainen olisi asetuksen N:o 3665/87 15 artiklan 2 kohdan tavoite, sellaisena kuin tämä säännös on asetuksella N:o 313/97 muutettuna, ja asetuksen N:o 800/1999 20 artiklan 4 kohdan d alakohdan tavoite. Koska näiden säännösten tavoitteena on ollut yhteisön taloudellisten intressien suojelun vahvistaminen, olisi vaikeaa olla ottamatta niitä huomioon riita-asian tosiseikkojen tapahtuma-aikana voimassa olleen lainsäädännön tulkinnan yhteydessä. Jos kyseisiä säännöksiä olisi sovellettu tässä riita-asiassa, vientitukea ei olisi vaadittu takaisin, koska kyseessä olevaa tavaraa on merkittävällä tavalla valmistettu Puolassa ja se on tuotu takaisin yhteisöön tavallisten tuontitullien kantamisen jälkeen.

24     Tässä yhteydessä Finanzgericht Hamburg on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

25     ”Onko asetuksen N:o 3665/87, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1384/95, 17 artiklan 3 kohtaa tulkittava niin, että tuotetta on pidettävä tuotuna, kun sen kolmannessa maassa tapahtuneen vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen jälkeen sille on suoritettu kolmannessa maassa merkittävä valmistus tai käsittely asetuksen N:o 2913/92 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja se on sen jälkeen tuotu takaisin yhteisöön niin, että kolmannen maan tullit on palautettu ja tavalliset yhteisöön tuontiin liittyvät tullit on maksettu?”

 Ennakkoratkaisukysymys

26     Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin haluaa selvittää, täyttyykö vaihtelevan vientituen saamiseksi asetuksen N:o 3665/87 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu edellytys, toisin sanoen kyseessä olevan tuotteen kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttäminen kolmannessa maassa, kun tätä tuotetta on sen jälkeen, kun tässä maassa on maksettu tuontitullit, valmistettu tai käsitelty merkittävällä tavalla tullikoodeksin 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ja se on sen jälkeen viety takaisin yhteisöön niin, että tässä maassa kannetut tullimaksut on palautettu ja yhteisössä on maksettu tuontitullit.

27     Vaihtelevien vientitukien järjestelmän tarkoituksena on avata kyseisten kolmansien maiden markkinat yhteisön viennille tai pitää ne sille avoinna, ja vaihtelevien vientitukien järjestelmässä on haluttu ottaa huomioon kaikkien sellaisten vientimarkkinoiden erityispiirteet, joilla yhteisö haluaa toimia (ks. asia 125/75, Milch-, Fett- und Eier-Kontor, tuomio 2.6.1976, Kok. 1976, s. 771, 5 kohta; asia 89/83, Dimex, tuomio 11.7.1984, Kok. 1984, s. 2815, 8 kohta ja asia C-347/93, Boterlux, tuomio 9.8.1994, Kok. 1994, s. I-3933, 18 kohta).

28     Vaihtelevien vientitukien järjestelmän olemassaolon oikeutus jäisi ottamatta huomioon, jos suuremman vientituen maksamiseksi riittäisi, että tavara on vain purettu ilman, että se on saapunut määränpääalueelle. Tämän vuoksi asetuksen N:o 3665/87 17 artiklan 3 kohdassa asetetaan vaihtelevan vientituen maksamisen edellytykseksi tuotteen kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttäminen kolmannessa maassa, koska näiden muodollisuuksien täyttäminen varmistaa periaatteessa tavaran tosiasiallisen pääsyn määränpääalueen markkinoille (ks. vastaavasti em. asia Dimex, tuomion 9 ja 10 kohta).

29     Kyseessä olevan tuotteen tuontitullimuodollisuuksien täyttäminen muodostuu erityisesti sovellettavien tuontitullien maksamisesta, joka takaa tuotteen saapumisen määränpäähän, jos siitä on todisteena tuontitulliasiakirjat. Tämä ilmenee asetuksen N:o 800/1999 17 perustelukappaleesta; kyseinen asetus ei ollut voimassa pääasiassa kyseessä olevana ajankohtana, mutta se vain vahvistaa tältä osin asetuksen N:o 3665/87 17 artiklan 3 kohdassa säädetyn kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttämisen vaatimuksen ulottuvuuden (ks. vastaavasti asetuksen N:o 800/1999 tiettyjen säännösten vahvistavasta ulottuvuudesta em. asiassa Roquette Frères annetun tuomion 20 kohta).

30     Asetuksessa N:o 3665/87 säädetään, että sen 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua erityistä vaatimusta voidaan tietyissä tapauksissa soveltaa myös vaihtelemattomiin tukiin. Sen neljännessä perustelukappaleessa todetaan, että ”tietyt vientitoimet voivat johtaa väärinkäytöksiin; tällaisten väärinkäytösten välttämiseksi tuen maksamisen edellytyksenä olisi oltava se, että tuote on viety yhteisön tullialueelta ja tuotu kolmanteen maahan ja tarvittaessa tosiasiallisesti saatettu kolmannen maan markkinoille”.

31     Mainitun asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään näin kahdesta tapauksesta, joissa vaihtelevan tai vaihtelemattoman tuen maksaminen edellyttää kyseessä olevan tuotteen kulutukseen saattamista koskevien tullimuodollisuuksien täyttämistä määränpaikkana olevassa kolmannessa maassa; näin on silloin,

–       kun tuotteen tosiasiallisesta määräpaikasta on vakavia epäilyksiä

–       kun tuote voidaan jälleen tuoda yhteisöön, koska vietyyn tuotteeseen sovellettava tuki ja vastaavaan tuotteeseen sovellettavat tuontitullit ovat erisuuruisia vienti-ilmoituksen hyväksymispäivänä.

32     Yhteisöjen tuomioistuin on lausunut asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskevan ennakkoratkaisukysymyksen osalta, että silloin, kun yhteisöön tuodaan takaisin tuote, joka on aikaisemmin sieltä viety, ei kuitenkaan voi olla kyseessä väärinkäytös, jos tuotetta on tullikoodeksin 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla valmistettu merkittävästi ja peruuttamattomasti siten, että tuotetta ei enää sellaisenaan ole olemassa vaan on luotu uusi tuote, joka kuuluu toiseen tullinimikkeeseen. Tällaisessa tilanteessa vientituen maksamisen edellytyksenä ei voi olla se, että jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi esitettävä sellaisia lisätodisteita, joiden avulla voidaan osoittaa, että tuote, jota on tällä tavoin valmistettu, on tosiasiallisesti saatettu sellaisenaan vientimaana olevan kolmannen maan markkinoille (ks. vastaavasti em. asia Roquette Frères, tuomion 18–21 kohta).

33     Tässä tulkinnassaan yhteisöjen tuomioistuin on ottanut huomioon asetuksen N:o 800/1999 20 artiklan, vaikka se olikin tullut voimaan vasta riita-asian tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen. Kyseisen artiklan 4 kohdassa säädetään, että tuki katsotaan perusteettomaksi, jos tuote tuodaan takaisin yhteisöön ilman, että sitä on merkittävästi käsitelty tai valmistettu tullikoodeksin 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Yhteisön tuomioistuin katsoi, että tämän säännöksen nojalla on mahdollista osoittaa vääräksi epäilys tuonnista takaisin yhteisöön sen tosiseikan avulla, että vaihtelematonta tukea saavaa tuotetta on tällä tavoin käsitelty tai valmistettu sen poistuttua yhteisön tullialueelta (em. asia Froquette Frères, tuomion 20 kohta).

34     Edellä esitetyistä näkökohdista johtuu, että

–       tavara, josta on toimivaltaisten tulliviranomaisten antaman todisteen mukaisesti maksettu tuontitulleja kolmannessa määrämaassa, katsotaan tuoduksi kyseiseen maahan

–       tullikoodeksin 24 kohdassa tarkoitettu tavaran valmistaminen tai käsitteleminen merkittävällä tavalla kolmannessa maassa osoittaa, että tätä tavaraa on käytetty kolmannessa maassa ja että se näin ollen on tosiasiallisesti päässyt määrämaan markkinoille ja saatettu siellä kulutukseen

–       tällainen käsittely tai valmistus, jonka tuloksena luodaan uusi tuote, poistaa asetuksen N:o 3665/87 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun riskin, ja että saman asetuksen 17 artiklan 3 kohdan tarkoituksena on estää alkuperäisen tavaran vilpillinen tuonti takaisin yhteisöön vientitukijärjestelmän tavoitteiden vastaisesti riippumatta siitä, ovatko nämä tuet vaihtelevia vai eivät.

35     Komissio ja Hauptzollamt väittävät kuitenkin, että riita-asiassa Puolaan vietyä naudanlihaa oli valmistettu ja sitten tuotu takaisin yhteisöön toimivaltaisten puolalaisten viranomaisten takaisin maksamien tuontitullien avulla. Tämä tullien takaisin maksaminen osoittaa niiden mukaan, että tavaran vienti ei loppujen lopuksi ole johtanut tullimuodollisuuksien täyttämiseen ja että tavaraa ei tosiasiallisesti ole saatettu kulutukseen Puolassa. Edellä mainitun 3.10.1995 tehdyn sopimuksen osapuolet ovat tosiasiallisesti tuotteen Puolassa kulutukseen saattamisen varjolla peitelleet sitä tosiseikkaa, että tuote oli ulkoiseen jalostusmenettelyn kohteena välttyäkseen tullikoodeksin 146 artiklan 1 kohdan soveltamiselta, jonka nojalla tavaroita, joista on maksettu vientitukea, ei voida saattaa ulkoiseen jalostusmenettelyyn.

36     Tätä väitettä ei voida hyväksyä siltä osin kuin sillä pyritään osoittamaan, että tuontitullien takaisin maksaminen poistaa oikeuden vientitukeen.

37     Kuten Eichsfelder perustellusti toteaa, mikään asetuksen N:o 3665/87 säännöksistä ei tue tällaista analyysiä. Koska on täytetty tavaran kulutukseen saattamiseksi kolmannessa maassa vaaditut tullimuodollisuudet, joihin kuuluu muun muassa tuontitullien maksaminen, ei voida kiistää sitä, että tavara on päässyt kolmannen maan markkinoille näiden markkinoiden hintaehdoilla, jotka on otettu huomioon vientituen määrää vahvistettaessa. Jos näiden tullimaksujen myöhemmän palauttamisen muulle talouden toimijalle kuin viejälle vaikutuksena olisi lakiperusteisten vientitukien epääminen takautuvasti, viejä olisi oikeusvarmuuden periaatteen huomioon ottaen oikeudellisesti epävarmassa tilanteessa ja hänen oikeutensa vientitukeen riippuisi sellaisista kaupallisista tapahtumista tai menettelyistä, joihin hän ei pysty vaikuttamaan.

38     Tällainen tilanne on kuitenkin pidettävä erillään tilanteesta, jossa viejä itse on osallistunut vilpilliseen menettelyyn.

39     Tältä osin asetuksen N:o 2988/95 4 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Toimet, joiden suhteen todetaan, että niiden tarkoituksena on saada asiassa sovellettavan yhteisön oikeuden tavoitteiden vastainen etuus luomalla keinotekoisesti vaadittavat edellytykset tämän etuuden saamiseksi, johtavat tapauskohtaisesti joko tämän etuuden epäämiseen tai sen takaisinperimiseen.”

40     Yhteisöjen tuomioistuin on jo lausunut, että sen toteaminen, että kysymyksessä on väärinkäyttö, edellyttää yhtäältä joukkoa objektiivisesti arvioitavia seikkoja, joista ilmenee, että yhteisön säännöstön tavoitetta ei ole saavutettu huolimatta siitä, että tämän säännöstön edellytyksiä on muodollisesti noudatettu. j ja toisaalta se edellyttää subjektiivista tekijää, joka muodostuu tahdosta saada yhteisön säännöstöstä johtuva etuus luomalla keinotekoisesti sen saamiseksi vaadittavat edellytykset (ks. asia C-110/99, Emsland-Stärke, tuomio 14.12.2000, Kok. 2000, s. I-11569, 52 ja 53 kohta).

41     On kansallisen tuomioistuimen tehtävänä tarkistaa kansallisten todistelusäännösten mukaisesti, ovatko tällaisen vilpillisen menettelyn muodostavat tekijät olemassa pääasiassa, kuitenkaan rajoittamatta yhteisön oikeuden tehokkuutta.

42     Esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen on siis vastattava, että asetuksen N:o 3665/87 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vaihtelevan vientituen saamisen edellytys eli kyseisen tuotteen kulutukseen saattamiseksi kolmannessa määrävaltiossa tarpeellisten tullimuodollisuuksien suorittaminen, on täyttynyt, kun tätä tuotetta on sen jälkeen, kun siitä on maksettu tuontitullit tässä maassa, valmistettu tai käsitelty merkittävästi tullikoodeksin 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla, vaikka tämän valmistuksen tai käsittelyn tuloksena saatu tuote vietäisiin takaisin yhteisöön siten, että kolmannessa maassa kannetut tullimaksut saadaan takaisin ja yhteisössä maksetaan tuontitullit.

Vientitukien palautusta voidaan tällöin kuitenkin vaatia, jos kansallinen tuomioistuin katsoo, että kansallisessa lainsäädännössä säädetyllä tavalla on näytetty toteen viejän vilpillinen menettely.

 Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27 päivänä marraskuuta 1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 17 artiklan 3 kohdassa, sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna Uruguayn kierroksen sopimuksen maataloudesta täytäntöönpanemiseksi tarvittavien mukautusten osalta 19 päivänä kesäkuuta 1995 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1384/95, tarkoitetun vaihtelevan vientituen saamisen edellytys eli kyseisen tuotteen kulutukseen saattamiseksi kolmannessa määrävaltiossa tarpeellisten tullimuodollisuuksien suorittaminen, on täyttynyt, kun tätä tuotetta on sen jälkeen, kun siitä on maksettu tuontitullit tässä maassa, valmistettu tai käsitelty merkittävästi yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklassa tarkoitetulla tavalla, vaikka tämän valmistuksen tai käsittelyn tuloksena saatu tuote vietäisiin takaisin yhteisöön siten, että kolmannessa maassa kannetut tullimaksut saadaan takaisin ja yhteisössä maksetaan tuontitullit.

Vientitukien palautusta voidaan tällöin kuitenkin vaatia, jos kansallinen tuomioistuin katsoo, että kansallisessa lainsäädännössä säädetyllä tavalla on näytetty toteen viejän vilpillinen menettely.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.