61997J0077

Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Kosmeettiset valmisteet - Pakkaukset ja merkinnät - Direktiivi 76/768/ETY - Toimenpiteet sellaista mainontaa vastaan, jolla yhdistetään kosmeettisiin valmisteisiin ominaisuuksia, joita niillä ei ole - Suhteellisuusperiaatteen soveltaminen - Lainsäädäntöä, jossa kielletään kaikki sellaisten aineiden mainonta, joita ei ole nimenomaisesti lueteltu, ei voida hyväksyä

(Neuvoston direktiivin 76/768/ETY 6 artiklan 3 kohta)

Vaikka kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 76/768/ETY 6 artiklan 3 kohdassa on asetettu velvollisuus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kosmeettisten valmisteiden selosteissa, esillepanossa ja mainostamisessa ei käytetä tekstiä, nimiä, tavaramerkkejä, kuvia ja figuratiivisia tai muita merkkejä, jotka yhdistäisivät näihin valmisteisiin ominaisuuksia, joita niillä ei ole, toimenpiteiden, joita jäsenvaltioiden on toteutettava tätä säännöstä noudattaakseen, on kuitenkin oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia.

Kyseinen säännös estää tästä syystä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen, jossa kielletään limakalvojen kanssa kosketuksiin tarkoitetun kosmeettisen valmisteen mainonta, jonka mukaan kyseinen tuote ehkäisee hammaskiven muodostumista ja kiinnityskatoa, kun se ei sisällä yhtäkään tässä lainsäädännössä luetelluista sellaisista vaikuttavista aineista, jotka voivat johtaa tällaiseen lopputulokseen, ja kun asianomainen ei ole saanut lupaa muiden aineiden käyttämiseen.

Mikäli tällaiseen lainsäädäntöön ei sisälly kaikkia vaikuttavia aineita, jotka voivat ehkäistä hammaskiven muodostumista tai kiinnityskatoa, sillä voidaan kieltää tiettyjen hammastahnojen mainonta, vaikka tämä ei olisikaan omiaan johtamaan kuluttajia harhaan, ja se, että tästä kiellosta poikkeamiseen täytyy saada lupa, merkitsee kyseisen tuotteen vapaan liikkuvuuden estettä, joka ei ole mitenkään perusteltavissa.

Asiassa C-77/97,

jonka Handelsgericht Wien (Itävalta) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

sterreichische Unilever GmbH

vastaan

Smithkline Beecham Markenartikel GmbH

ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan ja kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY (EYVL L 262, s. 169) tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-P. Puissochet sekä tuomarit J. C. Moitinho de Almeida (esittelevä tuomari), C. Gulmann, D. A. O. Edward ja M. Wathelet,

julkisasiamies: G. Cosmas,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Österreichische Unilever GmbH, edustajanaan asianajaja Ernst Ploil, Wien,

- Smithkline Beecham Markenartikel GmbH, edustajanaan asianajaja Gottfried Korn, Wien,

- Itävallan hallitus, asiamiehenään liittovaltion ulkoasiainministeriön lähetystöneuvos Christine Stix-Hackl,

- Ranskan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston jaostopäällikkö Kareen Rispal-Bellanger ja saman osaston tehtävään määrätty Régine Loosli-Surrans,

- Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään Treasury Solicitor's Departmentin virkamies Lindsey Nicoll, avustajanaan barrister Mark Hoskins,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet Pieter van Nuffel ja Claudia Schmidt,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Österreichische Unilever GmbH:n, edustajinaan asianajajat Ernst Ploil ja Markus Boesch, Wien, Smithkline Beecham Markenartikel GmbH:n, edustajinaan asianajajat Gottfried Korn ja Andreas Frauenberger, Wien, Ranskan hallituksen, asiamiehenään Régine Loosli-Surrans, ja komission, asiamiehenään Claudia Schmidt, 7.5.1998 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 2.7.1998 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Handelsgericht Wien on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 20.12.1996 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 21.2.1997, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan ja kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY (EYVL L 262, s. 169) tulkinnasta.

2 Tämä kysymys on esitetty oikeudenkäynnissä, jonka asianosaisina ovat Österreichische Unilever GmbH (jäljempänä Unilever) ja Smithkline Beecham Markenartikel GmbH (jäljempänä Smithkline) ja joka koskee sekä Smithklinen Itävallassa markkinoimissa hammastahnatuubeissa että sen tässä valtiossa lähettämissä televisiomainoksissa ilmoitettuja tietoja.

Yhteisön lainsäädäntö

3 Direktiivin 76/768/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna muun muassa 21.12.1988 annetulla neuvoston direktiivillä 88/667/ETY (EYVL L 382, s. 46) ja 14.6.1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/35/ETY (EYVL L 151, s. 32), 1 artiklassa säädetään seuraavaa:$

"1. 'Kosmeettisella valmisteella' tarkoitetaan ainetta tai valmistetta, joka on tarkoitettu olemaan kosketuksissa ihmiskehon eri ulkoisten osien kanssa (iho, hiukset ja ihokarvat, kynnet, huulet ja ulkoiset sukupuolielimet) tai hampaiden ja suuontelon limakalvojen kanssa, tarkoituksena yksinomaan tai pääasiassa näiden osien puhdistaminen, tuoksun muuttaminen, niiden ulkonäön muuttaminen ja/tai hajujen poistaminen ja/tai niiden suojaaminen tai pitäminen hyvässä kunnossa.

2. Tämän määritelmän mukaisina kosmeettisina valmisteina pidetään erityisesti liitteessä I lueteltuja valmisteita.

3. Tätä direktiiviä ei sovelleta kosmeettisiin valmisteisiin, jotka sisältävät jotakin liitteessä V mainittua ainetta. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarpeelliseksi katsomansa toimenpiteet tällaisten valmisteiden osalta."

4 Direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Yhteisössä markkinoille saatetut kosmeettiset valmisteet eivät saa tavanomaisissa tai kohtuudella ennakoitavissa käyttöolosuhteissa aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle, ottaen erityisesti huomioon valmisteen esittelyn, merkinnät, mahdolliset käyttö- tai hävittämisohjeet tai muut valmistajan, valmistajan edustajan tai valmisteen yhteisössä markkinoille saattaneen henkilön antamat ohjeet tai tiedot.

Edellä tarkoitetut varoitukset eivät kuitenkaan missään tapauksessa vapauta ketään henkilöä velvollisuudesta noudattaa muita tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia."

5 Direktiivin 76/768/ETY 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on kiellettävä kosmeettisten valmisteiden saattaminen markkinoille, jos niissä on muun muassa liitteessä II mainittuja aineita ja liitteessä III olevassa 1 osassa mainittuja aineita säädetyt rajoitukset ylittäviä määriä eivätkä säädetyt edellytykset toteudu.

6 Direktiivin 76/768/ETY 6 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kosmeettisten valmisteiden selosteissa, esillepanossa ja mainostamisessa ei käytetä tekstiä, nimiä, tavaramerkkejä, kuvia ja figuratiivisia tai muita merkkejä, jotka yhdistäisivät näihin valmisteisiin ominaisuuksia, joita niillä ei ole.

Lisäksi kaikissa viittauksissa eläinkokeisiin on selvästi ilmoitettava, koskevatko kokeet valmista tuotetta ja/tai sen ainesosia."

7 Direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jäsenvaltiot eivät saa tässä direktiivissä ja sen liitteissä esitettyjen vaatimusten perusteella estää, kieltää tai rajoittaa minkään tämän direktiivin ja sen liitteiden mukaisen kosmeettisen valmisteen saattamista markkinoille."

8 Direktiivin 76/768/ETY 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

"1. Jos jäsenvaltio toteaa perustellusti, että jokin kosmeettinen valmiste, vaikka se on direktiivin vaatimusten mukainen, aiheuttaa vaaraa terveydelle, jäsenvaltio voi väliaikaisesti kieltää valmisteen saattamisen markkinoille alueellaan tai asettaa sille erityisehtoja. Jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle toimenpiteestään ja sen perusteluista.

2. Komissio kuulee mahdollisimman pian jäsenvaltioita, joita asia koskee, minkä jälkeen se antaa viipymättä lausuntonsa ja toteuttaa aiheelliset toimenpiteet.

3. Jos komission mielestä on tarpeen mukauttaa tätä direktiiviä teknisesti, mukauttamisesta päättää joko komissio tai neuvosto 10 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tässä tapauksessa jäsenvaltio, joka on toteuttanut suojatoimenpiteet, voi jatkaa niitä, kunnes mukauttaminen tulee voimaan."

Itävallan lainsäädäntö

9 Lebensmittelgesetzin (Bundesgesetz 23.1.1975, BGBl 86 über den Verkehr mit Lebensmitteln, Verzehrprodukten, Zusatzstoffen, kosmetischen Mitteln und Gebrauchsgegenständen; Lebensmittelgesetz 1975 - LMG 1975; liittotasavallan laki elintarvikkeiden, ihmisravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden, lisäaineiden, kosmeettisten valmisteiden ja päivittäistavaroiden markkinoille saattamisesta; jäljempänä LMG) 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

"Kosmeettisilla valmisteilla tarkoitetaan aineita, jotka on tarkoitettu ihmiskehon puhdistamiseen, hoitamiseen tai tuoksun muuttamiseen, ulkonäköön vaikuttamiseen, ihon suojaamiseen taikka proteesien puhdistamiseen, hoitamiseen tai käytön parantamiseen."

10 LMG:n 9 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

"Saatettaessa elintarvikkeita, ihmisravinnoksi tarkoitettuja tuotteita tai lisäaineita markkinoille on kiellettyä:

a) viitata sairauksien tai niiden oireiden ennaltaehkäisyyn, lievitykseen tai parantamiseen, taikka fysiologisiin tai lääkinnällisiin vaikutuksiin, kuten erityisesti vaikutuksiin, jotka auttavat pysymään nuorena, hidastavat vanhenemisen oireita, laihduttavat tai pitävät terveenä, taikka antaa mielikuva tällaisesta vaikutuksesta;

b) viitata sairauskertomuksiin, lääkärien suosituksiin tai lääkärien asiantuntijalausuntoihin;

c) käyttää terveyteen liittyviä figuratiivisia tai tyyliteltyjä kuvauksia ihmiskehon osista, terveydenhoitoalan tai kylpyhoitoloiden ammattilaisten kuvia tai muita kuvia, jotka viittaavat terveyteen liittyviin hoitotoimiin."

11 LMG:n 26 §:n 1 momentin mukaan on kiellettyä saattaa markkinoille kosmeettisia valmisteita, jotka

"a) ovat tavanomaisissa tai ennakoitavissa käyttöolosuhteissa terveydelle haitallisia;

b) sisältävät lääkinnällisesti vaikuttavia aineita tai sellaisia väriaineita, jotka eivät ole sallittuja, jotka eivät täytä lupaedellytyksiä tai joita on kiellettyjä määriä;

c) ovat pilaantuneita;

d) ovat virheellisesti merkittyjä;

e) eivät ole 27 §:n nojalla vahvistettujen sääntöjen mukaisia."

12 LMG:n 26 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

"Tämän lain 8 §:n a, b ja f momenttia sovelletaan vastaavasti muissa tapauksissa ja 9 §:ää sovelletaan edellyttäen, että fysiologisia tai lääkinnällisiä vaikutuksia koskevat tiedot, jotka eivät ole harhaanjohtavia, sekä figuratiiviset kuvaukset tuotteen käyttötarkoituksesta ovat sallittuja. Jos tällaisia vaikutuksia väitetään olevan, viranomaiselle on vaadittaessa esitettävä vaikuttavat ainesosat."

13 LMG:n 27 §:ssä säädetään seuraavaa:

"1. Jos kuluttajien terveyden suojelemiseksi tai petosten estämiseksi on tarpeen, ottaen huomioon tieteen ja teknologian kehityksen, liittovaltion terveys- ja ympäristönsuojeluministeri säätää asetuksella Codex-komiteaa kuultuaan, että kosmeettisia valmisteita markkinoille saatettaessa ei tiettyjä aineita ole käytettävä tai että tällöin on niiden käyttöä rajoitettava, ja se tekee päätöksiä soveltaen vastaavasti 10 §:n 1 momentin 1-3 kohtaa. Kuluttajien terveyden suojelemiseksi liittovaltion terveys- ja ympäristönsuojeluministeri tekee myös päätöksiä soveltaen vastaavasti 10 §:n 1 momentin muita säännöksiä. Tältä osin sovelletaan vastaavasti 10 §:n 2 momenttia.

2. Liittovaltion terveys- ja ympäristönsuojeluministerin on silloin, kun se on kuluttajien terveyden suojelemisen ja petosten estämisen kanssa yhteensopivaa, ottaen huomioon tieteen ja teknologian kehityksen ja Codex-komiteaa kuultuaan, sallittava asetuksella tietyt lääkinnällisesti vaikuttavat aineet ja väriaineet, ilmoitettava niiden käyttöedellytykset, määritettävä välttämätön puhtausaste ja vahvistettava kosmeettisissa valmisteissa sallitut enimmäismäärät.

3. Liittovaltion terveys- ja ympäristönsuojeluministerin on tekemällään päätöksellä silloin, kun se on kuluttajien terveyden suojelemisen ja petosten estämisen kanssa yhteensopivaa, ottaen huomioon tieteen ja teknologian kehityksen, hakemuksesta sallittava lääkinnällisesti vaikuttavia aineita ja kiellettyjä väriaineita, ilmoitettava niiden käyttöedellytykset, määritettävä välttämätön puhtausaste ja vahvistettava kosmeettisissa valmisteissa sallitut enimmäismäärät. Päätös on rajattava ajallisesti, eikä luvan voimassaoloaika saa ylittää kolmea vuotta. Päätös on peruutettava, jos luvan myöntämisedellytykset eivät enää täyty. Hakijan on liitettävä lupahakemukseensa kaikki asiakirjat, joiden perusteella ainetta on mahdollista arvioida."

14 LMG:n 27 §:n 2 momentin nojalla annettiin Verordnung des Bundesministers für Gesundheit und Konsumentenschutz über die Zulassung von pharmakologisch wirksamen Stoffen für kosmetische Mittel (BGBl 166/1996, liittovaltion terveys- ja kuluttajansuojaministerin asetus lääkinnällisesti vaikuttavien aineiden sallimisesta kosmeettisissa valmisteissa; jäljempänä Kosmetikverordnung), jonka 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

"Vuoden 1975 elintarvikelain 5 §:ssä tarkoitettujen kosmeettisten valmisteiden osalta liitteessä 1 luetelluista vaikuttavista aineista ovat sallittuja ainoastaan liitteessä 2 olevat lääkinnällisesti vaikuttavat aineet."

15 Kosmetikverordnungin liitteessä 1 luetellaan vaikuttavien aineiden luokat, jotka koskevat kolmea käyttötarkoitusta, joista käyttötarkoitus A käsittää aineet, jotka on tarkoitettu olemaan kosketuksissa limakalvojen kanssa. Nämä aineet on luokiteltu seitsemään alaluokkaan, joihin kuuluvat muun muassa sarveisainetta synnyttävät aineet (1.1 kohta), hammasmädän ehkäisyyn tarkoitetut aineet (1.4 kohta) ja hammaskiven muodostusta ehkäisevät aineet (1.5 kohta). Liitteessä 2 (osat 1, 4 ja 5, jotka vastaavat kohtia 1.1, 1.4 ja 1.5) on tyhjentävä luettelo lääkinnällisesti vaikuttavista aineista, joita voidaan käyttää eri alaluokkien osalta, sekä enimmäismäärät ja käyttöedellytykset.$

Pääasia

16 Smithkline markkinoi Itävallassa hammastahnoja "Odol-Med 3 (Samtweiß)", joita Lingner & Fischer -yhtiö valmistaa Saksassa ja joita markkinoidaan siellä. Smithkline ilmoittaa hammastahnatuubeissa ja televisiomainoksissa, että Odol-Med 3 (Samtweiß) ehkäisee hampaan kiinnityskatoa, sisältää tai muodostaa kolmitehoisen suojan, ehkäisee kolmitehoisesti hammasmätää, hammaskiveä ja kiinnityskatoa ja poistaa hammaskiveä tai estää sen muodostumisen.

17 Pääasian oikeudenkäynnissä Unilever vaatii lopettamaan tällaisten tietojen ilmoittamisen, joita se pitää Kosmetikverordnungin ja LMG:n 9 §:n vastaisina. Se täsmentää tältä osin, että hammastahna "Odol-Med 3 (Samtweiß)" sisältää yhden ainoan Kosmetikverordnungin liitteessä 2 mainitun lääkinnällisesti vaikuttavan aineen, joka ehkäisee hammasmädän syntymistä (natriummonofluorofosfaatti), mutta se ei sitä vastoin sisällä yhtään tässä samassa luettelossa tyhjentävästi luetelluista aineista, jotka ehkäisevät hammaskiven muodostumista tai kiinnityskatoa. Unilever katsoo näin ollen, että tiedot, joiden mukaan tämän hammastahnan vaikutuksena olisi hammaskiven muodostumisen ja kiinnityskadon ehkäiseminen, ovat virheellisiä ja harhaanjohtavia, eivätkä ne siten ole Itävallan lainsäädännön mukaisia.

18 Unilever toteaa lisäksi, että Smithkline ei voi perustamissopimuksen 30 artiklan nojalla vedota siihen, että hammastahnaa "Odol-Med 3 (Samtweiß)" myydään Saksassa, koska perustamissopimuksen 30 artiklaan kirjattuun tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteeseen liittyy saman perustamissopimuksen 36 artiklassa mainittu poikkeus, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat antaa säännöksiä, joilla rajoitetaan tätä vapautta, jos niillä pyritään suojelemaan kuluttajien terveyttä - mikä on juuri Kosmetikverordnungin säätämisen perusteena - ja estämään petoksia. Toisaalta kosmeettisten valmisteiden tarpeellisista ainesosista ja sisällöstä ei ole olemassa yhteisön lainsäädäntöä, eikä Kosmetikverordnungin voida siten katsoa olevan yhteisön oikeuden vastainen.

19 Smithklinen mukaan LMG:n 9 ja 26 §:n säännökset, jotka sisältävät tuotteeseen liittyviä sääntöjä, ovat omiaan rajoittamaan yhteisön sisäistä kauppaa ja ovat pääsääntöisesti perustamissopimuksen 30 artiklan vastaisia. Pakottavista vaatimuksista, joilla voidaan perustella tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteet perustamissopimuksen 30 ja 36 artiklan mukaisesti, Smithkline väittää, että ala on täysin yhdenmukaistettu direktiivillä 76/768/ETY. Jos kosmeettinen valmiste täyttää tämän direktiivin ja sen liitteiden vaatimukset, jäsenvaltiot eivät voi estää, kieltää tai rajoittaa sen markkinoille saattamista.

20 Handelsgericht Wien tuo esille, että Unileverin vaatima kielto, joka voidaan määrätä ainoastaan Gesetz gegen den unlauteren Wettbewerbin (vilpillisestä kilpailusta annettu laki) 1 §:n sekä LMG:n 9 ja 26 §:n nojalla, vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että niiden kansallisten säännösten pätevyys, joihin asiassa on vedottu, on ratkaistava ennen kuin se tekee päätöksen käsiteltäväkseen saatetussa asiassa.

21 Tässä tilanteessa Handelsgericht Wien on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Onko EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan ja kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY kanssa ristiriidassa sellainen kansallinen säännös, jolla tiukennetaan niitä rajoituksia, jotka direktiivissä on asetettu kosmeettisten valmisteiden kaupassa sallituista myyntiväittämistä?"

22 Ranskan hallitus tuo kirjallisissa huomautuksissaan esille kysymyksen siitä, voidaanko pääasiassa kyseessä olevaa hammastahnaa pitää lääkevalmisteita koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 26 päivänä tammikuuta 1965 annetussa neuvoston direktiivissä 65/65/ETY (EYVL 1965, 22, s. 369) tarkoitettuna lääkevalmisteena, ja komissio sekä muut huomautuksiaan esittäneet osapuolet ovat vastanneet tästä esitettyyn kirjalliseen kysymykseen. Kansallinen tuomioistuin ei kuitenkaan ole tuonut tätä kysymyksenasettelua esille, ja sen tehtävänä on arvioida kysymyksen merkitystä asian ratkaisun kannalta, eikä yhteisöjen tuomioistuin katso, että sen olisi tarpeen ottaa tältä osin kantaa.

Ennakkoratkaisukysymys

23 Kansallinen tuomioistuin kysyy lähinnä, estävätkö perustamissopimuksen 30 artikla ja direktiivi 76/768/ETY yhdessä sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen, jossa kielletään limakalvojen kanssa kosketuksiin tarkoitetun kosmeettisen valmisteen mainonta, jonka mukaan kyseinen tuote ehkäisee hammaskiven muodostumista ja kiinnityskatoa, kun se ei sisällä yhtäkään tässä lainsäädännössä luetelluista sellaisista vaikuttavista aineista, jotka voivat johtaa tällaiseen lopputulokseen, ja kun asianomainen ei ole saanut lupaa muiden aineiden käyttämiseen.

24 On todettava, että direktiivissä 76/768/ETY on tyhjentävästi yhdenmukaistettu kosmeettisten valmisteiden pakkausta ja merkintöjä koskevat kansalliset säännökset (asia C-150/88, Parfümerie-Fabrik 4711, tuomio 23.11.1989, Kok. 1989, s. 3891, 28 kohta ja asia C-315/92, Verband Sozialer Wettbewerb, tuomio 2.2.1994, Kok. 1994, s. I-317, 11 kohta, ns. Clinique-tapaus).

25 Direktiivissä 76/768/ETY vahvistettuihin sääntöihin kuuluu sen 6 artiklan 3 kohdassa asetettu velvollisuus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kosmeettisten valmisteiden selosteissa, esillepanossa ja mainostamisessa ei käytetä tekstiä, nimiä, tavaramerkkejä, kuvia ja figuratiivisia tai muita merkkejä, jotka yhdistäisivät näihin valmisteisiin ominaisuuksia, joita niillä ei ole.

26 Tässä säännöksessä, joka sisältyy sellaiseen direktiiviin, jolla erityisesti sen toisen ja kolmannen perustelukappaleen mukaan pyritään varmistamaan kosmeettisten valmisteiden vapaa kauppa, määritellään siten toimenpiteet, jotka on toteutettava perustamissopimuksen 30 artiklan soveltamista koskevassa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä täsmennettyihin pakottaviin vaatimuksiin kuuluvien kuluttajansuojan ja hyvän kauppatavan vuoksi. Säännöksellä pyritään myös perustamissopimuksen 36 artiklassa tarkoitettuun ihmisten terveyden suojelua koskevaan tavoitteeseen, koska harhaanjohtava tieto näiden tuotteiden ominaisuuksista voi vaikuttaa kansanterveyteen.

27 Toimenpiteiden, joita jäsenvaltioiden on toteutettava tätä säännöstä noudattaakseen, on kuitenkin oltava suhteellisuusperiaatteen mukaisia (ks. mm. em. Clinique-tapaus, tuomion 16 kohta).

28 On siis tutkittava, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen lainsäädäntö välttämätön kuluttajansuojan, hyvän kauppatavan tai kansanterveyden suojelun varmistamiseksi.

29 Tältä osin Unilever toteaa, että Itävallan lainsäädännössä oleva luettelo vaikuttavista aineista perustuu tieteellisiin ja teknisiin tutkimuksiin, jotka kohdistuvat useisiin vuosiin ja joissa kootaan näiden aineiden vaikutuksia koskevat tähänastiset tutkimustiedot. Niiden kosmeettisten valmisteiden tuottajat, joihin sisältyy vaikuttavia aineita, joita ei ole lueteltu Kosmetikverordnungissa, voivat pyytää erityistä lupaa näiden aineiden käyttöä varten.

30 Unilever katsoo, että Itävallan lainsäädäntö on suhteellisuusperiaatteen mukainen, kun otetaan huomioon kyseessä olevan yleisen edun eli terveyden suojelun tärkeys. Vähemmän pakottava toimenpide ei sen mukaan olisi ajateltavissa.

31 Unilever ja Ranskan hallitus muistuttavat tältä osin, että jäsenvaltioille on kyseisellä alalla annettava laaja harkintavalta.

32 On todettava, kuten Smithkline ja komissio ovat huomauttaneet, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen lainsäädäntö olisi direktiivin 76/768/ETY 6 artiklan 3 kohdan mukainen, jos Kosmetikverordnungin liitteessä 2 olevaan luetteloon sisältyisivät kaikki vaikuttavat aineet, jotka voivat ehkäistä hammaskiven muodostumista tai kiinnityskatoa. Kuten Smithklinen tältä osin istunnossa esittämistä täsmennyksistä - joita ei ole kiistetty - ilmenee, näin ei kuitenkaan ole, vaikka rajoituttaisiin vain tällä hetkellä olemassa oleviin aineisiin.

33 Tiettyjen hammastahnojen mainonta voidaan siten kieltää, vaikka se ei olisikaan omiaan johtamaan kuluttajia harhaan.

34 Luvan myöntäminen on tosin mahdollista. Kuitenkin se, että tällainen lisäksi ajallisesti rajoitettu lupa täytyy saada, merkitsee kyseisen tuotteen vapaan liikkuvuuden estettä, joka ei ole mitenkään perusteltavissa.

35 Kuluttajien ja kansanterveyden suojelu ja hyvä kauppatapa voidaan nimittäin taata toimenpiteillä, jotka rajoittavat vähemmän tavaroiden vapaata liikkuvuutta kuin se, että mainonta estetään automaattisesti järjestelmällä, jossa kielletään sellaisten aineiden mainonta, joita ei ole nimenomaisesti lueteltu Kosmetikverordnungissa. Siten kansallinen valvonta voisi merkitä muun muassa sitä, että kyseisen tuotteen valmistajan tai jälleenmyyjän pitäisi epäselvissä tapauksissa näyttää toteen mainonnassa esitettyjen väittämien paikkansapitävyys, kuten harhaanjohtavaa mainontaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 10 päivänä syyskuuta 1984 annetun neuvoston direktiivin 84/450/ETY (EYVL L 250, s. 17) 6 artiklassa säädetään.

36 Lisäksi säännöksissä, jotka jäsenvaltioiden on annettava direktiivin 76/768/ETY 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti välttääkseen sellaisen mainonnan, jossa kosmeettisiin valmisteisiin liitetään ominaisuuksia, joita niillä ei ole, on säädettävä, että tällainen mainonta merkitsee erityisesti rikosoikeudellisesti rangaistavaa tekoa, johon liittyy seuraamuksia, joilla on ennaltaehkäisevä ja repressiivinen vaikutus.

37 Ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 76/768/ETY 6 artiklan 3 kohdan säännökset estävät sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen, jossa kielletään limakalvojen kanssa kosketuksiin tarkoitetun kosmeettisen valmisteen mainonta, jonka mukaan kyseinen tuote ehkäisee hammaskiven muodostumista ja kiinnityskatoa, kun se ei sisällä yhtäkään tässä lainsäädännössä luetelluista sellaisista vaikuttavista aineista, jotka voivat johtaa tällaiseen lopputulokseen, ja kun asianomainen ei ole saanut lupaa muiden aineiden käyttämiseen.

Oikeudenkäyntikulut

38 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Itävallan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(viides jaosto)

on ratkaissut Handelsgericht Wienin 20.12.1996 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

Kosmeettisia valmisteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/768/ETY 6 artiklan 3 kohdan säännökset estävät sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltamisen, jossa kielletään limakalvojen kanssa kosketuksiin tarkoitetun kosmeettisen valmisteen mainonta, jonka mukaan kyseinen tuote ehkäisee hammaskiven muodostumista ja kiinnityskatoa, kun se ei sisällä yhtäkään tässä lainsäädännössä luetelluista sellaisista vaikuttavista aineista, jotka voivat johtaa tällaiseen lopputulokseen, ja kun asianomainen ei ole saanut lupaa muiden aineiden käyttämiseen.