61990J0179

1. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Käsite - Saman yrityksen työntekijöiden välisen yhtiöoikeudellisen suhteen olemassaolo - Ei vaikuta

(ETY:n perustamissopimuksen 48 artikla)

2. Kilpailu - Julkiset yritykset ja yritykset, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia - Satamapalvelutoiminnan harjoittamisen monopoli - Määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön johtava monopoli - Ei voida hyväksyä

(ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla ja 90 artiklan 1 kohta)

3. Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Määrälliset rajoitukset - Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet - Kansallinen lainsäädäntö, joka helpottaa määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä vaikeuttamalla muista jäsenvaltioista lähtöisin olevien tavaroiden tuontia

(ETY:n perustamissopimuksen 30 artikla)

4. Kilpailu - Julkiset yritykset ja yritykset, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia - Perustamissopimuksen säännöt - Välitön oikeusvaikutus

(ETY:n perustamissopimuksen 30, 48, 86 ja 90 artikla)

5. Kilpailu - Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottavat yritykset - Määrittäminen harjoitetun toiminnan erityisluonteen perusteella - Perustamissopimuksen sääntöjen alainen - Poikkeus - Edellytykset

(ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohta)

1. Perustamissopimuksen 48 artiklassa tarkoitettu työntekijän käsite edellyttää sitä, että henkilö tekee toiselle tämän johdon alaisena tie-tyn ajan työtä, josta hän saa vas-tikkeena palkkaa. Tähän määritelmään ei vaikuta se, että työntekijällä, joka on kyseiseen yritykseen nähden alisteisessa asemassa, on yhtiöoikeudellinen suhde yrityksen muihin työntekijöihin.

2. Vaikka pelkkä määräävän markkina-aseman luominen myöntämällä perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yksinoikeuksia ei sellaisenaan ole vastoin perustamissopimuksen 86 artiklaa, jäsenvaltio rikkoo näihin kahteen määräykseen sisältyviä kieltoja, jos yritys syyllistyy määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön pelkästään käyttämällä sille myönnettyjä yksinoikeuksia tai jos nämä oikeudet ovat omiaan johtamaan tilanteeseen, jossa yritys käyttää väärin määräävää markkina-asemaansa.

Näin on silloin, kun yritykselle satamatoiminnan alalla myönnetty monopoliasema johtaa siihen, että se vaatii maksua palveluista, joita ei ole pyydetty, käyttää kohtuuttomia hintoja, ei käytä nykyaikaista teknologiaa tai myöntää tietyille käyttäjille alennuksia soveltamalla toisten käyttäjien laskutuksessa vastaavasti korkeampia hintoja.

3. Kansallinen lainsäädäntö, jonka vaikutuksesta sellainen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, joka voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, helpottuu, on yleensä 30 artiklan vastainen, jossa kielletään tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki niitä vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet, koska tällainen lainsäädäntö lisää muista jäsenvaltioista tulevan tuonnin kustannuksia ja on näin ollen tuontia rajoittava.

4. Myös sovellettaessa perustamissopimuksen 90 artiklaa perustamissopimuksen 30, 48 ja 86 artiklan määräyksillä on välitön oikeusvaikutus, ja niistä seuraa yksityisille oikeussubjekteille oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava.

5. Verrattuna muuhun talouselämään liittyvään toimintaan satamatoiminta ei periaatteessa ole sellaista yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää toimintaa, johon liittyisi erityispiirteitä ja minkä vuoksi se olisi katsottava kuuluvaksi perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan. Missään tapauksessa se, että viranomainen on uskonut yrityksen hoidettaviksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, ei edellä mainitun määräyksen nojalla oikeuta yritystä olemaan noudat-tamatta perustamissopimuksen sääntöjä, ellei kyseisten sääntöjen noudattaminen estä yritystä toteuttamasta sille uskottuja erityistehtäviä, ja edellyttäen, ettei yhteisön etua loukata.

Asiassa C-179/90,

jonka Tribunale di Genova (Italia) on saattanut ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Merci convenzionali porto di Genova SpA

vastaan

Siderurgica Gabrielli SpA

ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen 7, 30, 85, 86 ja 90 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti O. Due, jaostojen puheenjohtajat Sir Gordon Slynn, R. Joliet, F. A. Schockweiler, F. Grévisse ja P. J. G. Kapteyn sekä tuomarit G. F. Mancini, C. N. Kakouris, J. C. Moitinho de Almeida, G. C. Rodríguez Iglesias ja M. Díez de Velasco,

julkisasiamies: W. Van Gerven,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- Merci convenzionali porto di Genova SpA, edustajinaan Sergio Medina, asianajaja, Genova, ja Giuseppe Ferraris, asianajaja, Genova,

- Siderurgica Gabrielli SpA, edustajinaan Giuseppe Conte, asianajaja, Genova, ja Giuseppe Michele Giacomini, asianajaja, Genova,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään komission oikeudellisen yksikön virkamies Enrico Traversa, avustajanaan Renzo Maria Morresi, asianajaja, Bologna,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Merci convenzionali porto di Genova SpA:n, Siderurgica Gabrielli SpA:n ja komission 30.5.1991 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 19.9.1991 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Tribunale di Genova on esittänyt 6.4.1990 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 7.6.1990, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla useita ennakkoratkaisukysymyksiä, jotka koskevat perustamissopimuksen 7, 30, 85, 86 ja 90 artiklan tulkintaa.

2 Kysymykset on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Merci convenzionali porto di Genova SpA -yritys (jäljempänä Merci) ja Siderurgica Gabrielli SpA -yritys (jäljempänä Siderurgica) ja joka koskee tavaroiden purkamista Genovan satamassa.

3 Yhteisöjen tuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista käy ilmi, että lastaus, purku, uudelleen lastaaminen, varastointi ja kaikenlaisten tavaroiden käsittely yleensä satamassa kuuluu Codice della Navigazione (laivaliikennettä koskevan) -säädöksen 110 pykälän mukaan satamapalveluyhtiöille (compagnie portuali), joiden työntekijöiden, jotka ovat myös kyseisten yhtiöiden osakkaita, on Regolamento per la Navigazione Marittima (merenkulku) -asetuksen 152 ja 156 pykälän mukaisesti oltava Italian kansalaisia. Satama-alan yhtiöille kuuluvien yksinoikeuksien loukkaamisesta seuraa Codice della Navigazione -säädöksen 1172 pykälässä säädetty rangaistus.

4 Satamapalvelujen suorittaminen kolmannen lukuun on Codice della Navigazione -säädöksen 111 pykälän mukaisesti uskottu satamapalveluyrityksille (imprese portuali). Näiden yritysten, jotka ovat pääasiallisesti yksityisoikeudellisia yhtiöitä, on satamatoimintaa suorittaessaan käytettävä apunaan yksinomaan satamapalveluyhtiöitä.

5 Erään Saksan liittotasavallasta tuodun teräserän purkamiseksi Siderurgica kääntyi Italian lainsäädännön mukaisesti Merci-yrityksen puoleen, jolla on tavanomaisten tavaroiden purkamista Genovan satamassa koskeva yksinoikeus, vaikka aluksen henkilökunta olisi voinut suorittaa purkamisen suoraan. Merci puolestaan turvautui purkamisessa Genovan satamapalveluyhtiöön.

6 Tavaroiden purkamisen viivästyminen, joka johtui erityisesti kyseisen satamayhtiön työntekijöiden lakosta, johti Siderurgican ja Mercin väliseen riitaan, jonka yhteydessä Siderurgica vaati vahingonkorvausta viivästymisestä aiheutuneista vahingoista ja maksamiensa rahamäärien palauttamista, jotka olivat sen mielestä suoritettuihin palveluihin nähden suhteettoman suuria. Tribunale di Genova, jonka käsiteltäväksi asia saatettiin, on päättänyt lykätä asian käsittelyä siihen asti, kun yhteisöjen tuomioistuin on ratkaissut seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Onko yhteisön oikeuden tämänhetkisessä kehitysvaiheessa oikeushenkilöillä, joihin sovelletaan yhteisön oikeutta, ETY:n jäsenvaltion alueelle yhteisön toisesta jäsenvaltiosta meritse suoritettavan tuonnin ollessa kysymyksessä ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan määräysten ja kyseisen sopimuksen 7, 30, 85 ja 86 artiklassa asetettujen kieltojen perusteella oikeuksia, joita jäsenvaltioiden on kunnioitettava, jos tavaroiden lastaus ja purku kansallisissa satamissa on, myös silloin kun kyseinen toiminta on mahdollista suorittaa aluksen välineitä ja henkilökuntaa käyttäen, varattu yksinomaan ja määrätyillä hinnoilla satama-alan yritykselle ja/tai yhtiölle, jonka henkilökunta koostuu yksinomaan kotimaan kansalaisista, vai

2) onko sellainen satamapalveluyritys ja/tai -yhtiö, jonka henkilökunta koostuu ainoastaan kotimaan kansalaisista, jolle yksinomaan on varattu tavaroiden lastaus ja purku kansallisissa satamissa ja joka on velvoitettu noudattamaan määrättyjä hintoja, sellainen ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottava yritys, jolle annetun erityistehtävän hoitaminen voi vaarantua perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdan määräysten ja sen 7, 30, 85 ja 86 artiklassa esitettyjen kieltojen soveltamisen vuoksi?"

7 Pääasiaa koskevia tosiseikkoja, menettelyn kulkua ja yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä ainoastaan, jos se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

Ensimmäinen kysymys

8 Ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, ovatko perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohta ja kyseisen sopimuksen 7, 30 ja 86 artikla esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle yritykselle myönnetään yksinoikeus satamapalvelutoiminnan järjestämiseen ja velvoitetaan se kyseisen toiminnan järjestämiseksi käyttämään apunaan ainoastaan sellaisia satamapalveluyhtiöitä, joissa työskentelee yksinomaan kyseisen valtion kansalaisia, ja seuraako kyseisistä määräyksistä yksityisille oikeussubjekteille sellaisia oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava.

9 Vastattaessa tähän kysymykseen, sellaisena kuin se on uudelleen muotoiltuna, on ensin huomautettava, että satamapalveluyritystä, jolla on satamapalvelutoiminnan kolmannen lukuun järjestämisen yksinoikeus, samoin kuin satamapalveluyhtiötä, jolla on satamatoiminnan järjestämisen yksinoikeus, on pidettävä sellaisina perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina yrityksinä, joille valtio on myöntänyt yksinoikeuksia.

10 Kyseisessä kohdassa määrätään, että jäsenvaltiot eivät saa säätää eivätkä pitää voimassa mitään perustamissopimuksen ja erityisesti sen 7 artiklan ja kilpailusääntöjen vastaisia kyseisiin yrityksiin sovellettavia toimia.

11 Siltä osin kuin on kysymys ensinnäkin satamapalveluyhtiön henkilökunnan kansalaisuutta koskevasta edellytyksestä, on syytä muistuttaa, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 7 artiklaa, joka sisältää sen yleisen periaatteen, jonka mukaan kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä, sovelletaan itsenäisesti ainoastaan sellaisiin yhteisön oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin, joita varten perustamissopimuksessa ei ole erityisiä syrjinnän kieltäviä määräyksiä; ks. esimerkiksi asia 305/87, komissio vastaan Kreikka, tuomio 30.3.1989 (Kok. 1989, s. 1461, 12 ja 13 kohta) ja asia C-10/90, Masgio, tuomio 7.3.1991 (Kok. 1991, s. I-1119, 12 kohta).

12 Palkansaajien osalta tämä periaate on vahvistettu perustamissopimuksen 48 artiklaan sisältyvässä erityismääräyksessä.

13 Tässä yhteydessä on huomautettava, että perustamissopimuksen 48 artiklassa kielletään ennen kaikkea sellainen kansallinen lainsäädäntö, jossa pelkästään oman maan kansalaisille annetaan oikeus työskennellä kotimaisissa yrityksissä, kuten Genovan satamayhtiössä, josta on kysymys ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on aiemmin esittänyt esimerkiksi asiassa 66/85, Lawrie-Blum, tuomio 3.7.1986 (Kok. 1986, s. 2121, 17 kohta), perustamissopimuksen 48 artiklassa tarkoitettu työntekijän käsite edellyttää sitä, että henkilö tekee toiselle tämän johdon alaisena tietyn ajan työtä, josta hän saa vastikkeena palkkaa. Tähän määritelmään ei vaikuta se, että työntekijällä, joka on kyseiseen yritykseen nähden alisteisessa asemassa, on yhtiöoikeudellinen suhde yrityksen muihin työntekijöihin.

14 Lisäksi yksinoikeuksien osalta on todettava ensin, että siltä osin kuin on kysymys perustamissopimuksen 86 artiklan tulkinnasta, vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yrityksen, jolla on lakisääteinen monopoli yhteismarkkinoiden merkittävällä osalla, voidaan katsoa olevan perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitetussa määräävässä markkina-asemassa; ks. asia C-41/90, Höfner, tuomio 23.4.1991 (Kok. 1991, s. I-1979, 28 kohta) ja asia C-260/89, ERT, tuomio 18.6.1991 (Kok. 1991, s. I-2925, 31 kohta).

15 Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi relevanttien markkinoiden rajaamisen osalta, että kyse on markkinoista, jotka koskevat Genovan satamassa tavanomaiseen rahtiin liittyvän satamapalvelutoiminnan järjestämistä kolmannen lukuun ja näiden palvelujen suorittamista. Kun otetaan huomioon liikenteen määrä kyseisessä satamassa ja sen merkitys kyseisen jäsenvaltion koko meritse tapahtuvalle tuonnille ja viennille, kyseiset markkinat voidaan katsoa yhteismarkkinoiden merkittäväksi osaksi.

16 On syytä lisäksi täsmentää, että pelkkä määräävän markkina-aseman luominen myöntämällä perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yksinoikeuksia ei sinänsä ole perustamissopimuksen 86 artiklan vastaista.

17 Yhteisöjen tuomioistuimella on silti ollut aihetta todeta tässä yhteydessä, että jäsenvaltio rikkoo näihin kahteen määräykseen sisältyviä kieltoja, jos yritys syyllistyy määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön pelkästään käyttämällä sille myönnettyjä yksinoikeuksia (ks. em. asia Höfner, tuomio 23.4.1991, 29 kohta) tai jos nämä oikeudet ovat omiaan johtamaan tilanteeseen, jossa yritys käyttää väärin määräävää markkina-asemaansa (ks. em. asia ERT, tuomio 18.6.1991, 37 kohta).

18 Perustamissopimuksen 86 artiklan toisen kohdan a, b ja c alakohdan mukaisesti tällaista väärinkäyttöä voi olla erityisesti kohtuuttomien ostohintojen taikka muiden kohtuuttomien kauppaehtojen määrääminen, teknisen kehityksen rajoittaminen kuluttajien vahingoksi ja erilaisten ehtojen soveltaminen eri kauppakumppaneiden samankaltaisiin suorituksiin.

19 Tässä yhteydessä kansallisen tuomioistuimen kuvaamien olosuhteiden, joita asianosaiset ovat käsitelleet yhteisöjen tuomioistuimessa, perusteella voidaan päätellä, että se, että yrityksillä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti yksinoikeuksia, johtaa ne vaatimaan maksua palveluista, joita ei ole pyydetty, käyttämään kohtuuttomia hintoja, olemaan käyttämättä nykyaikaista teknologiaa - mikä lisää toiminnan kustannuksia ja pidentää palvelujen suoritusaikoja - tai myöntämään tietyille käyttäjille alennuksia ja soveltamaan toisten käyttäjien osalta vastaavasti korkeampia hintoja.

20 Näissä olosuhteissa on todettava, että jäsenvaltio luo perustamissopimuksen 86 artiklan vastaisen tilanteen sisällyttäessään lainsäädäntöönsä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen käsiteltävinä olevien kaltaisia sääntöjä, jotka voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kuten tilanne on pääasiassa, ottaen huomioon tämän tuomion 15 kohdassa mainitut Genovan sataman merkitystä koskevat tekijät.

21 Perustamissopimuksen 30 artiklan tulkinnan osalta, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, on riittävää muistuttaa, että kansallinen lainsäädäntö, jonka vaikutuksesta sellainen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö, joka voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, helpottuu, on yleensä 30 artiklan vastainen, jossa kielletään tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki niitä vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet (ks. asia 13/77, Inno, tuomio 16.11.1977, Kok. 1977, s. 2115, 35 kohta), koska tällainen lainsäädäntö lisää muista jäsenvaltioista tulevan tuonnin kustannuksia ja on näin ollen tuontia rajoittava.

22 Kansallisen tuomioistuimen toteamuksista käy ilmi, että tavaroiden purkaminen olisi kyseisessä tapauksessa voitu suorittaa alhaisemmilla kustannuksilla aluksen omaa miehistöä käyttäen; kahden yksinoikeuksia omistavan yrityksen käyttäminen aiheutti lisäkustannuksia ja saattoi siten, koska se vaikutti tavaroiden hintaan, vaikuttaa tuontiin.

23 Kolmantena seikkana on korostettava sitä, että myös perustamissopimuksen 90 artiklaa sovellettaessa kyseisen sopimuksen 30, 48 ja 86 artiklan määräyksillä on välitön oikeusvaikutus ja yksityisillä oikeussubjekteilla on niiden perusteella oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava (perustamissopimuksen 86 artiklan osalta katso erityisesti asia 155/73, Sacchi, tuomio 30.4.1974, Kok. 1974, s. 409, 18 kohta).

24 Ensimmäiseen kysymykseen, sellaisena kuin se on uudestaan muotoiltuna, on näin ollen vastattava, että

- ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdan sekä 30, 48 ja 86 artiklan vastaista on se, että jäsenvaltion lainsäädännössä kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle yritykselle myönnetään yksinoikeus satamapalvelutoiminnan järjestämiseen ja se velvoitetaan käyttämään kyseisen toiminnan suorittamisessa ainoastaan sellaisia satamapalveluyhtiöitä, joissa työskentelee yksinomaan kyseisen jäsenvaltion kansalaisia,

- perustamissopimuksen 30, 48 ja 86 artiklasta ja kyseisen sopimuksen 90 artiklasta seuraa yksityisille oikeussubjekteille oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava.

Toinen kysymys

25 Toisella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii pääasiallisesti selvittämään, onko perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että sellaisen satamapalveluyrityksen ja/tai -yhtiön, joka on kuvatun kaltaisessa tilanteessa, on katsottava olevan kyseisessä määräyksessä tarkoitettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottava yritys tai yhtiö.

26 Vastattaessa tähän kysymykseen on syytä muistuttaa, että jotta perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa määrätty kyseisen sopimuksen määräysten soveltamista koskeva poikkeus olisi mahdollinen, ei riitä, että julkinen valta on uskonut kyseisen yrityksen hoidettaviksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, vaan perustamissopimuksen sääntöjen soveltamisen on lisäksi estettävä yritystä hoitamasta sille uskottuja erityistehtäviä, eikä poikkeuksen soveltaminen saa loukata yhteisön etua; ks. asia 311/84, CBEM, tuomio 3.10.1985 (Kok. 1985, s. 3261, 17 kohta) ja em. asia Höfner, tuomio 23.4.1991 (24 kohta).

27 Tässä yhteydessä on todettava, ettei kansallisen tuomioistuimen esittämistä oikeudenkäyntiasiakirjoista eikä yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä huomautuksista käy ilmi, että satamatoiminta verrattuna muuhun talouselämään liittyvään toimintaan olisi sellaista yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää toimintaa, johon liittyy erityispiirteitä, ja että, vaikka niin olisikin, erityisesti kilpailua ja vapaata liikkuvuutta koskevien perustamissopimuksen määräysten soveltaminen estäisi sellaisten erityistehtävien hoitamisen.

28 Näin ollen toiseen kysymykseen on vastattava, että perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei satamapalveluyritystä ja/tai -yhtiötä, joka on ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun kaltaisessa tilanteessa, voida ainoastaan kyseisen kuvauksen sisältämien tietojen perusteella pitää kyseisessä määräyksessä tarkoitettuna yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottavana yrityksenä.

Oikeudenkäyntikulut

29 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneelle Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Tribunale di Genovan 6.4.1990 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan 1 kohdan sekä 30, 48 ja 86 artiklan vastaista on se, että jäsenvaltion lainsäädännössä kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle yritykselle myönnetään yksinoikeus satamapalvelutoiminnan järjestämiseen ja se velvoitetaan käyttämään kyseisen toiminnan suorittamisessa ainoastaan sellaisia satamapalveluyhtiöitä, joissa työskentelee yksinomaan kyseisen jäsenvaltion kansalaisia.

2) Perustamissopimuksen 30, 48 ja 86 artiklasta ja sen 90 artiklasta seuraa yksityisille oikeussubjekteille oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava.

3) Perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei satamapalveluyritystä ja/tai -yhtiötä, joka on ensimmäisessä kysymyksessä kuvatun kaltaisessa tilanteessa, voida ainoastaan kyseisen kuvauksen sisältämien tietojen perusteella pitää kyseisessä määräyksessä tarkoitettuna yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottavana yrityksenä.