61985J0089

1. Kilpailu - Yhteisön säännöt - Alueellinen soveltamisala - Yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneiden tuottajien hintakartelli - Yhteisöön sijoittautuneet ostajat -Kartellin tai muun yhteisjärjestelyn toimeenpano yhteisön sisällä - Yhteisön oikeuden soveltaminen - Hyväksyttävyys kansainvälisen oikeuden kannalta - Yhteisön alueella toimivien tytäryhtiöiden, kauppaedustajien tai sivuliikkeiden toimenpiteet - Merkityksettömyys

(ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla)

2. Kansainvälinen oikeus - Puuttumattomuusperiaate - Soveltamisedellytykset

3. Kansainväliset sopimukset - ETY:n ja Suomen välinen sopimus - Kilpailusäännöt - Ei estettä perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamiselle

(ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla, ETY:n ja Suomen välisen sopimuksen 23 ja 27 artikla)

1. Silloin kun yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneet tuottajat myyvät suoraan yhteisöön sijoittautuneille ostajille ja ryhtyvät hintakilpailuun saadakseen asiakkaiden tilauksia, kyseessä on kilpailu yhteismarkkinoilla.

Tästä seuraa, että kun tuottajat ovat keskenään yhteistoiminnassa siltä osin, mitä hintoja ne perivät yhteisössä sijaitsevilta asiakkailtaan, ja kun ne toteuttavat tätä yhteistoimintaa myymällä tosiasiallisesti yhteensovitetuilla hinnoilla, ne osallistuvat yhteistoimintaan, jonka tarkoituksena on rajoittaa kilpailua yhteismarkkinoilla perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

Yhteisön toimivalta soveltaa kilpailusääntöjään kyseisen kaltaiseen käyttäytymiseen perustuu kansainvälisessä oikeudessa yleisesti tunnustettuun territoriaali- eli alueperiaatteeseen. Kartellien estämisen kannalta ratkaiseva tekijä on paikka, jossa kartelli on pantu toimeen, ei paikka, jossa se on muodostettu. Sillä ei ole merkitystä, ovatko tuottajat turvautuneet yhteisöön sijoittuneisiin tytäryhtiöihin, kauppaedustajiin, asiamiehiin tai sivuliikkeisiin luodakseen yhteyksiä toisiinsa ja yhteisöön sijoittautuneisiin ostajiin.

2. Koska yhteismarkkinoilla toimiville kolmannen valtion yrityksille toisaalta yhteisön kilpailusäännöissä, toisaalta kyseisen kolmannen valtion lainsäädännössä - jossa sallitaan vientikartellit, mutta ei edellytetä niiden muodostamista - säädetyn käyttäytymisen välillä ei ole ristiriitaa, ei kansainvälisen oikeuden kannalta ole olemassa sellaista eri valtioiden toimivaltuuksien käytöstä johtuvaa ristiriitaa, johon olisi etsittävä ratkaisua puuttumattomuusperiaatteen soveltamisesta.

3. Yhteisön ja Suomen välisen vapaakauppasopimuksen 23 ja 27 artikla eivät sulje pois ETY:n perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamista.

Yhdistetyissä "sellua" koskevissa asioissa,

89/85,

1) A. Ahlström Osakeyhtiö, Helsinki,

2) Joutseno-Pulp Osakeyhtiö, Joutseno,

3) Kymmene Oy, Helsinki, Oy Kaukas AB:n, Lappeenranta, sijaan tulleena asianosaisena,

4) Kemi Oy, Kemi,

5) Oy Metsä-Botnia AB, Kaskinen,

6) Metsäliiton Teollisuus Oy, Espoo,

7) Veitsiluoto Oy, Oulu Oy:n, Oulu, sijaan tulleena asianosaisena,

8) Oy Wilh. Schaumann AB, Helsinki,

9) Sunila Osakeyhtiö, Sunila,

10) Veitsiluoto Oy, Kemi,

11) Finncell, Helsinki,

12) Enso-Gutzeit Oy, Helsinki,

kaikki suomalaisia yrityksiä, edustajanaan asianajaja A. von Winterfeld, Köln, prosessiosoite Luxemburgissa c/o asianajaja E. Arendt, 4 avenue Marie-Thérèse,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudelliset neuvonantajat A. McClellan ja G. zur Hausen sekä oikeudellisen yksikön virkamies P. J. Kuyper, avustajanaan asianajaja S. Böse, Belmont European Community Law Office, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies G. Kremlis, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

vastaajana,

104/85,

Bowater Incorporated, Darien (Connecticut, Yhdysvallat), edustajinaan D. Vaughan, QC, ja solicitor D. F. Hall, Linklaters & Paines, Lontoo, prosessiosoite Luxemburgissa c/o asianajajat Elvinger ja Hoss, 15 Côte d'Eich,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja A. McClellan sekä oikeudellisen yksikön virkamiehet B. Clarke-Smith ja P. J. Kuyper, avustajanaan barrister N. Forwood, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies G. Kremlis, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

vastaajana,

114/85,

The Pulp, Paper and Paperboard Export Association, Bethlehem (Pennsylvania, Yhdysvallat), johon kuuluvat yhdysvaltalaiset yritykset:

- The Chesapeake Corporation,

- Crown Zellerbach Corporation,

- Federal Paper Board Company Inc.,

- Georgia-pacific Corporation,

- The Mead Corporation,

- Scott Paper Company ja

- Weyerhaeuser Company,

edustajinaan asianajajat M. Waelbroeck ja A. Vandencasteele, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa c/o asianajaja E. Arendt, 4 avenue Marie-Thérèse,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja A. McClellan sekä oikeudellisen yksikön virkamiehet B. Clarke-Smith ja P. J. Kuyper, avustajanaan barrister N. Forwood, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies G. Kremlis, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

vastaajana,

jota tukee

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään Principal Assistant Treasury Solicitor T. J. G. Pratt, avustajinaan Sir Nicholas Lyell, QC, MP (the Solicitor General), ja professori R. Higgins, QC,

väliintulijana,

116/85,

St. Anne-Nackawic Pulp and Paper Company Ltd., Nackawic (N. B., Kanada), edustajanaan Cour d'appel de Paris'n asianajaja D. Voillemot, prosessiosoite Luxemburgissa c/o asianajaja J. Loesch, 8 rue Zithe,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja A. McClellan sekä oikeudellisen yksikön virkamiehet B. Clarke-Smith ja P. J. Kuyper, avustajanaan barrister N. Forwood, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies G. Kremlis, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

vastaajana,

117/85,

International Pulp Sales Company, New York, edustajinaan asianajajat I. Van Bael ja J. F. Bellis, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa c/o asianajajat Elvinger ja Hoss, 15 Côte d'Eich,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja A. McClellan sekä oikeudellisen yksikön virkamiehet B. Clarke-Smith ja P. J. Kuyper, avustajanaan barrister N. Forwood, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies G. Kremlis, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

vastaajana,

125/85,

Westar Timber Ltd, Kanada, edustajinaan asianajaja C. Stanbrook (Lontoo), Stanbrook & Hooper, Bryssel, ja asianajaja Siragusa (Rooma), Cleary Gottlieb Steen & Hamilton, rue de la Loi 23, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa c/o asianajajat Elvinger ja Hoss, 15 Côte d'Eich,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja A. McClellan sekä oikeudellisen yksikön virkamiehet K. Banks ja P. J. Kuyper, avustajanaan barrister N. Forwood, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies G. Kremlis, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

vastaajana,

jota tukee

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään Principal Assistant Treasury Solicitor T. J. G. Pratt, avustajinaan Sir Nicholas Lyell, QC, MP (the Solicitor General), ja professori R. Higgins, QC,

väliintulijana,

126/85,

Weldwood of Canada Ltd, Kanada, edustajinaan barrister-at-law Christopher Prout, Middle Temple, ja barrister-at-law Alice Robinson, Gray's Inn, joita avustaa J. M. Cochran III, Wilkie Farr & Gallagher, Pariisi, prosessiosoite Luxemburgissa c/o asianajajat Elvinger ja Hoss, 15 Côte d'Eich,

kantajana,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja A. McClellan sekä oikeudellisen yksikön virkamiehet P. J. Kuyper ja K. Banks, avustajanaan barrister N. Forwood, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies G. Kremlis, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

vastaajana,

jota tukee

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään Principal Assistant Treasury Solicitor T. J. G. Pratt, avustajinaan Sir Nicholas Lyell, QC, MP (the Solicitor General), ja professori R. Higgins, QC,

väliintulijana,

127/85,

MacMillan Bloedel Ltd, Kanada, edustajinaan asianajaja C. Stanbrook (Lontoo), Stanbrook & Hooper, Bryssel, asianajaja P. Sambuc, Boden, Oppenhoff & Schneider, ja asianajajat Cleary Gottlieb Steen & Hamilton, prosessiosoite Luxemburgissa c/o asianajajat Elvinger ja Hoss, 15 Côte d'Eich,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja A. McClellan sekä oikeudellisen yksikön virkamiehet P. J. Kuyper ja K. Banks, avustajanaan barrister N. Forwood, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies G. Kremlis, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

vastaajana,

jota tukee

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään Principal Assistant Treasury Solicitor T. J. G. Pratt, avustajinaan Sir Nicholas Lyell, QC, MP (the Solicitor General), ja professori R. Higgins, QC,

väliintulijana,

128/85,

Canadian Forest Products Ltd, Kanada, edustajinaan asianajaja C. Stanbrook (Lontoo), Stanbrook & Hooper, Bryssel, ja asianajaja Siragusa (Rooma), Cleary Gottlieb Steen & Hamilton, prosessiosoite Luxemburgissa c/o asianajajat Elvinger ja Hoss, 15 Côte d'Eich,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja A. McClellan sekä oikeudellisen yksikön virkamiehet P. J. Kuyper ja K. Banks, avustajanaan barrister N. Forwood, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies G. Kremlis, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

vastaajana,

jota tukee

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään Principal Assistant Treasury Solicitor T. J. G. Pratt, avustajinaan Sir Nicholas Lyell, QC, MP (the Solicitor General), ja professori R. Higgins, QC,

väliintulijana,

129/85,

British Columbia Forest Products Ltd, Kanada, edustajinaan asianajaja C. Stanbrook (Lontoo), Stanbrook & Hooper, Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa c/o asianajajat Elvinger ja Hoss, 15 Côte d'Eich,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja A. McClellan sekä oikeudellisen yksikön virkamiehet P. J. Kuyper ja K. Banks, avustajanaan barrister N. Forwood, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies G. Kremlis, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

vastaajana,

jota tukee

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään Principal Assistant Treasury Solicitor T. J. G. Pratt, avustajinaan Sir Nicholas Lyell, QC, MP (the Solicitor General), ja professori R. Higgins, QC,

väliintulijana,

jossa vaaditaan ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 19 päivänä joulukuuta 1984 tehdyn komission päätöksen (IV/29.725 - Sellu) (EYVL 1985, L 85, s. 1) kumoamista,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti A. J. Mackenzie Stuart, jaostojen puheenjohtajat G. Bosco, O. Due, J. C. Moitinho de Almeida ja G. C. Rodríguez Iglesias sekä tuomarit T. Koopmans, U. Everling, K. Bahlmann, Y. Galmot, C. N. Kakouris, R. Joliet, T. F. O'Higgins ja F. A. Schockweiler,

julkisasiamies: M. Darmon,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen sellaisena kuin se on täydennettynä 12.1.1988 pidetyn suullisen käsittelyn jälkeen,

kuultuaan julkisasiamiehen 25.5.1988 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 4.-30.4.1985 jättämillään kannekirjelmillä tietyt sellun tuottajat ja kaksi niiden yhteenliittymää, joiden kaikkien kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, ovat nostaneet ETY:n perustamissopimuksen 173 artiklan toisen kohdan nojalla kanteen, jossa vaaditaan yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan 19.12.1984 tehty päätös IV/29.725 (EYVL 1985, L 85, s. 1), jossa komissio totesi niiden rikkoneen usein tavoin perustamissopimuksen 85 artiklaa ja määräsi niille sakkoa.

2 Kilpailusääntöjen rikkomiset koostuivat kyseisten tuottajien välisestä järjestelystä, joka koski yhteisöön sijoittautuneille asiakkaille neljännesvuosittain ilmoitettavia hintoja ja niihin tosiasiallisesti sovellettuja kauppahintoja (päätöksen 1 artiklan 1 ja 2 kohta); Pulp Paper and Paperboard Export Association of the United Statesin (jäljempänä KEA) (entinen Kraft Export Association), johon kuuluu useita Yhdysvaltoihin sijoittautuneita tuottajia, jäsenilleen antamia hintasuosituksia (1 artiklan 3 kohta) sekä noin kymmenen Suomeen sijoittautuneen tuottajan yhteisen myyntiorganisaation Fincellin tapauksessa yksilöityjen hintoja koskevien tietojen vaihtoa muiden selluntuottajien kanssa Centre de Recherche et d'information de l'industrie européenne de la pâte et du papier'ssa (Euroopan sellu- ja paperiteollisuuden tutkimus- ja tiedotuskeskuksessa), jonka hallinnosta vastaa sveitsiläinen rahoitusyhtiö Fides (1 artiklan 4 kohta).

3 Komissio on esittänyt riidanalaisen päätöksen 79 kohdassa ne syyt, joiden perusteella se katsoo yhteisöllä olevan toimivalta soveltaa perustamissopimuksen 85 artiklaa kyseiseen yhteistoimintaan. Komissio totesi, että kaikki ne yritykset, joille päätös on osoitettu, joko harjoittivat suoraa vientiä yhteisössä sijaitsevien ostajille tai kävivät kauppaa yhteisön sisällä tytäryhtiöidensä, sivuliikkeidensä, kauppaedustajiensa tai muiden yhteisössä sijaitsevien toimipaikkojensa välityksellä. Komissio korosti, että huomattava enemmistö näiden yritysten myynnistä yhteisöön tai yhteisössä kuului kyseisen yhteistoiminnan piiriin. Lisäksi se huomautti, että yhteistoiminta oli vaikuttanut kahteen kolmasosaan kyseisen tuotteen toimituksista ja 60 prosenttiin sen kulutuksesta yhteisössä. Lopuksi komissio totesi: "Sopimusten ja menettelytapojen vaikutukset asiakkaille ilmoitettuihin hintoihin ja/tai asiakkailta laskutettuihin hintoihin sekä sellun jälleenmyyntiin yhteisössä ovat olleet paitsi huomattavia, myös tarkoituksellisia, ja ne ovat seuranneet ensisijaisesti ja välittömästi sopimuksista ja menettelytavoista."

4 Erityisesti Suomeen sijoittautuneiden yritysten ja niiden yhteenliittymän Fincellin osalta komissio täsmensi päätöksen 80 kohdassa, että yhteisön ja Suomen välisessä vapaakauppasopimuksessa (EYVL 1973, L 328, s. 1) ei ole "mitään sellaisia määräyksiä, joilla estettäisiin perustamissopimuksen 85 artiklan välitön soveltaminen silloin kun vaikutetaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan".

5 Useat kantajat ovat esittäneet kanneperusteita, jotka liittyvät yhteisön toimivaltaan soveltaa kilpailusääntöjään kantajiin. Yhteisöjen tuomioistuin päätti 8.7.1987 kuulla asianosaisia ensimmäisen kerran näiden kanneperusteiden osalta. Yhteisöjen tuomioistuin päätti 16.12.1987 antamallaan määräyksellä yhdistää asiat suullista käsittelyä ja tuomiota varten.

6 Kaikki kantajat, jotka ovat esittäneet toimivaltaa koskevia kanneperusteita, väittävät ensinnäkin, että soveltaessaan kantajiin perustamissopimuksen kilpailusääntöjä komissio on tulkinnut virheellisesti 85 artiklan alueellisen soveltamisalan. Ne muistuttavat, ettei yhteisöjen tuomioistuin 14.7.1972 antamassaan tuomiossa (asia 48/69, ICI v. komissio, Kok. 1972, s. 619) hyväksynyt oikeusvaikutusteoriaa ja että se korosti sitä, että yhteismarkkinoilla oli esiintynyt kilpailua rajoittavaa käyttäytymistä sellaisen tytäryhtiöiden toiminnan vuoksi, josta emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa. Kantajat lisäävät, että vaikka oletettaisiin, että 85 artiklan soveltamiselle kantajiin olisi perusta yhteisön oikeudessa, näin tulkitun säännön soveltamisesta tehty päätös olisi kansainvälisen oikeuden vastainen, koska kansainvälisessä oikeudessa estetään yhteisön pyrkimykset säännellä alueensa ulkopuolella toteutettua kilpailua rajoittavaa käyttäytymistä ainoastaan siitä yhteisön alueelle koituneiden taloudellisten vaikutusten vuoksi.

7 KEA:han kuuluvat kantajat väittävät lisäksi, että tällainen soveltaminen on kansainvälisen oikeuden vastaista, koska sillä rikotaan puuttumattomuusperiaatetta. Ne katsovat, että 85 artiklan soveltaminen käsiteltävänä olevassa tapauksessa on vahingoittanut Yhdysvaltojen etua sen edistäessä yritystensä vientitoimintaa. Tämä etu on vahvistettu Yhdysvaltain vuoden 1918 Webb-Pomerene-laissa, jonka mukaan KEA:n kaltaiset vientiyhdistykset on vapautettu Yhdysvaltain antitrustilakien soveltamisesta.

8 Tietyt kanadalaiset kantajat väittävät myös, että määrätessään niille sakon ja asettaessaan sakon pienentämisen edellytykseksi niiden tulevaa käyttäytymistä koskevien sitoumusten tekemisen yhteisö on loukannut Kanadan itsemääräämisoikeutta ja näin jättänyt noudattamatta kansainvälistä kohteliaisuutta (comitas gentium).

9 Suomalaiset kantajat katsovat, että niiden käyttäytymiseen voidaan joka tapauksessa soveltaa ainoastaan yhteisön ja Suomen väliseen vapaakauppasopimukseen sisältyviä kilpailusääntöjä - ei perustamissopimuksen 85 artiklaa - ja että tämän vuoksi yhteisön olisi pitänyt sopimuksen 27 artiklassa määrätyn menettelyn mukaan neuvotella Suomen kanssa toimenpiteistä, joita se aikoi toteuttaa kyseisen kartellin suhteen.

10 Asiaa koskevia tosiseikkoja, menettelyn kulkua sekä asianosaisten esittämiä perusteluja koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

Perustamissopimuksen 85 artiklan alueellisen soveltamisalan virheellinen tulkinta ja päätöksen ristiriitaisuus kansainvälisen oikeuden kanssa

a) Yksittäiset yritykset

11 Perustamissopimuksen 85 artiklan rikkomista koskevan kanneperusteen osalta on otettava huomioon, että kyseisen määräyksen mukaan kiellettyjä ovat sellaiset yritysten väliset sopimukset ja yritysten yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua yhteismarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu rajoittuu yhteismarkkinoilla.

12 Pääasialliset sellun hankintalähteet sijaitsevat yhteisön ulkopuolella eli Kanadassa, Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja Suomessa, joten markkinat ovat maailmanlaajuiset. Silloin kun edellä mainittuihin maihin sijoittautuneet selluntuottajat myyvät suoraan yhteisöön sijoittautuneille ostajille ja ryhtyvät hintakilpailuun saadakseen asiakkaiden tilauksia, kyseessä on kilpailu yhteismarkkinoilla.

13 Tästä seuraa, että kun tuottajat ovat keskenään yhteistoiminnassa siltä osin, mitä hintoja ne perivät yhteisössä sijaitsevilta asiakkailtaan, ja kun ne toteuttavat tätä yhteistoimintaa myymällä tosiasiallisesti yhteensovitetuilla hinnoilla, ne osallistuvat yhteistoimintaan, jonka tarkoituksena on rajoittaa kilpailua yhteismarkkinoilla perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

14 Näin ollen on todettava, ettei komissio soveltaessaan käsiteltävänä olevassa asiassa vallitsevassa tilanteessa perustamissopimuksen kilpailusääntöjä yrityksiin, joiden kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, ole arvioinut 85 artiklan alueellista soveltamisalaa virheellisesti.

15 Päätöksen ristiriitaisuutta kansainvälisen oikeuden kanssa koskevan kanneperusteensa tueksi kantajat väittävät, että kilpailusääntöjen soveltaminen käsiteltävänä olevaan asiaan on perustunut ainoastaan niihin taloudellisiin vaikutuksiin yhteismarkkinoilla, joita yhteisön ulkopuolella toteutettu kilpailua rajoittava käyttäytyminen on aiheuttanut.

16 Tässä yhteydessä on korostettava, että 85 artiklan rikkominen, kuten sellaisen sopimuksen tekeminen, jonka vaikutuksesta kilpailu yhteismarkkinoilla rajoittuu, koostuu kahdesta osatekijästä eli yritysten välisen järjestelyn tekemisestä ja sen toimeenpanosta. Jos kilpailuoikeudessa säädettyjen kieltojen soveltaminen riippuisi paikasta, jossa kartelli tai muu järjestely on luotu, se johtaisi väistämättä siihen, että yrityksille annettaisiin yksinkertainen keino kiertää kyseiset kiellot. Ratkaiseva tekijä on näin ollen paikka, jossa järjestely pannaan toimeen.

17 Käsiteltävänä olevassa tapauksessa tuottajat ovat panneet hintakartellinsa toimeen yhteismarkkinoilla. Tässä suhteessa ei ole merkitystä sillä, ovatko ne turvautuneet yhteisön alueella sijaitseviin tytäryhtiöihin, kauppaedustajiin, asiamiehiin tai sivuliikkeisiin luodakseen yhteyksiä toisiinsa ja yhteisön alueella sijaitseviin ostajiin.

18 Yhteisön toimivalta soveltaa kilpailusääntöjään kyseisen kaltaiseen käyttäytymiseen perustuu kansainvälisessä oikeudessa yleisesti tunnustettuun territoriaali- eli alueperiaatteeseen.

19 Puuttumattomuusperiaatteen rikkomista koskevan väitteen osalta on täsmennettävä, että KEA:n jäseninä olevat kantajat viittaavat sääntöön, jonka mukaan silloin, kun kahdella valtiolla on toimivalta säätää ja panna täytäntöön normeja ja kun nämä normit johtavat siihen, että samaa henkilöä voivat koskea ristiriitaiset ohjeet siitä, miten hänen tulisi toimia, kummankin valtion on käytettävä toimivaltaansa kohtuudella. Kantajat ovat tehneet tästä sellaisen päätelmän, että soveltaessaan kilpailuoikeuttaan kyseistä sääntöä noudattamatta yhteisö on rikkonut puuttumattomuusperiaatetta.

20 Ei ole tarpeen tutkia, onko kansainvälisessä oikeudessa esitetyn kaltaista sääntöä. Riittää kun todetaan, etteivät sen soveltamisedellytykset missään tapauksessa täyty. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei Yhdysvaltain ja yhteisön edellyttämän toiminnan välillä ole tosiasiallisesti ristiriitaa, sillä Webb-Pomerene-laissa ainoastaan vapautetaan vientikartellien tekeminen Yhdysvaltain antitrustilakien soveltamisesta eikä velvoiteta tällaisten sopimusten tekoon.

21 Lisäksi on korostettava, etteivät Yhdysvaltain viranomaiset ole esittäneet mahdollista toimivaltaristiriitaa koskevia väitteitä komission neuvotellessa niiden kanssa kansainväliseen kauppaan vaikuttavia kauppaa rajoittavia menettelytapoja koskevasta jäsenvaltioiden yhteistyöstä 25.10.1979 annetun OECD:n neuvoston suosituksen mukaisesti (Actes de l'Organisation, osa 19, s. 376).

22 Mitä tulee kansainvälisen kohteliaisuuden noudattamatta jättämistä koskevaan väitteeseen, riittää kun todetaan, että myös tällä väitteellä kyseenalaistetaan yhteisön toimivalta soveltaa kilpailusääntöjään käsiteltävänä olevassa tapauksessa todetun kaltaiseen käyttäytymiseen ja että väite on näin ollen jo todettu perusteettomaksi.

23 Näin ollen on todettava, ettei komission päätös ole perustamissopimuksen 85 artiklan eikä niiden kansainvälisen oikeuden sääntöjen ja periaatteiden vastainen, joihin kantajat ovat vedonneet.

b) KEA-yhdistys

24 KEA:n perussäännöstä ilmenee, että KEA on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tavoitteena on edistää jäsentensä kaupallisia etuja näiden viedessä tuotteitaan, ja että KEA toimii ensisijaisesti jäsentensä vientimarkkinoita koskevien tietojen vaihtokeskuksena. KEA ei itse harjoita valmistus-, myynti- tai jakelutoimintaa.

25 KEA:ssa toimii useita ryhmiä, muun muassa selluryhmä, jotka on perustettu sellu- ja paperiteollisuuden eri alojen tarpeiden kattamiseksi. KEA:n työjärjestyksen 1 pykälän mukaan yritykset voivat liittyä yhdistykseen ainoastaan liittymällä jäseniksi johonkin sen ryhmistä. Työjärjestyksen 2 pykälässä todetaan, että ryhmät voivat hoitaa asioitaan täysin itsenäisesti.

26 Kyseisen selluryhmän tekemän periaatejulistuksen mukaan, johon päätöksen 23 kohdassa viitataan, ryhmän jäsenet voivat tehdä hintasopimuksia säännöllisesti pidettävien kokousten aikana edellyttäen, että hinnoista keskustelemisesta ilmoitetaan jokaiselle jäsenelle etukäteen ja että kyseinen kokous on päätösvaltainen. Läsnäolevien jäsenten yksimielinen päätös sitoo myös päätöksentekohetkellä poissa olevia jäseniä.

27 Edellä esitetystä seuraa, ettei KEA:n hintasuosituksia voida erottaa selluryhmän jäsenyritysten tekemistä hintasopimuksista ja ettei KEA:lla ole ollut itsenäistä asemaa sopimusten täytäntöönpanossa.

28 Näin ollen päätös on kumottava siltä osin kun se koskee KEA:ta.

Kysymys, sovelletaanko yksinomaan yhteisön ja Suomen väliseen vapaakauppasopimukseen sisältyviä kilpailuehtoja

29 On tutkittava, estävätkö vapaakauppasopimuksen 23 ja 27 artiklan määräykset perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisen yhteisön ja Suomen välisiin suhteisiin, kuten kantajat väittävät.

30 Vapaakauppasopimuksen 23 artiklan 1 kohdan mukaan sopimuksen moitteettoman toiminnan kannalta ovat erityisesti soveltumattomia sellaiset sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena on rajoittaa kilpailua tai joista seuraa, että kilpailu rajoittuu, siltä osin kun ne ovat omiaan vaikuttamaan yhteisön ja Suomen väliseen kauppaan. Sopimuksen 23 artiklan 2 kohdan nojalla sopimuspuoli, joka katsoo, että tietty menettelytapa on edellä mainitun määräyksen kanssa ristiriidassa, voi toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet 27 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti. Menettelyn yhteydessä sopimuspuoli neuvottelee toisen sopimuspuolen kanssa sekakomiteassa, jotta päästäisiin yksimielisyyteen toimenpiteistä, jotka ensin mainittu sopimuspuoli aikoo toteuttaa moititun menettelytavan lopettamiseksi. Jollei yksimielisyyteen päästä, kyseinen sopimuspuoli voi toteuttaa suojatoimia.

31 Vapaakauppasopimuksen 23 ja 27 artiklan määräyksissä edellytetään, että sopimuspuolet säätävät säännöt, joiden avulla ne voivat määrätä seuraamuksia sellaisista kartelleista, joiden ne katsovat olevan ristiriidassa sopimuksen kanssa. Yhteisön osalta nämä säännöt voivat olla ainoastaan perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan sääntöjä. Vapaakauppasopimus ei näin ollen sulje pois niiden soveltamista.

32 Käsiteltävänä olevassa tapauksessa yhteisö ei ole soveltanut kilpailusääntöjään suomalaisiin kantajiin siksi, että ne ovat olleet yhteistoiminnassa keskenään, vaan siksi, että ne ovat osallistuneet sellaiseen laajempaan yhteistoimintaan amerikkalaisten, kanadalaisten ja ruotsalaisten yritysten kanssa, joka on rajoittanut kilpailua yhteisössä. Kauppa Suomen kanssa ei näin ollen ole ainoa, johon on vaikutettu. Tällaisessa tilanteessa asian saattaminen sekakomitean käsiteltäväksi ei olisi voinut johtaa asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamiseen.

33 Edellä kerrotusta seuraa, että yhteisön ja Suomen väliseen vapaakauppasopimukseen sisältyvien kilpailusääntöjen yksinomaista soveltamista koskeva kanneperuste on hylättävä.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ennen ratkaisun antamista kaikista kantajien esittämistä kanneperusteista antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Kanneperuste, joka koskee perustamissopimuksen 85 artiklan alueellisen soveltamisalan virheellistä tulkintaa ja 19.12.1984 tehdyn neuvoston päätöksen IV/29.725 ristiriitaisuutta kansainvälisen oikeuden kanssa, hylätään.

2) Komission 19.12.1984 tekemä päätös IV/29.725 kumotaan siltä osin kun se koskee Pulp Paper and Paperboard Export Association of the United Statesia.

3) Yhteisön ja Suomen väliseen vapaakauppasopimukseen sisältyvien kilpailusääntöjen yksinomaista soveltamista koskeva kanneperuste hylätään.

4) Asia siirretään viidenteen jaostoon muiden kanneperusteiden tutkimista varten.

5) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.