1)

Onko sellainen kansallinen oikeuskäytäntö, jossa ”tutkintavankeudesta” muodostuvan pakkokeinon jatkamisen (kun rikoksesta epäillyn pidätyksestä on kulunut neljä kuukautta) edellytykseksi asetetaan ”todennäköiset syyt”, joilla tarkoitetaan ainoastaan ”ensivaikutelmaan” perustuvaa toteamusta siitä, että epäilty on saattanut tehdä kyseessä olevan rikoksen, yhdenmukainen direktiivin 2016/343 ( 1 ) 3 artiklan, 4 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen, 10 artiklan, johdanto-osan 16 perustelukappaleen neljännen ja viidennen virkkeen, johdanto-osan 48 perustelukappaleen sekä [Euroopan unionin] perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklan kanssa?

Jos vastaus on kieltävä, kysytään, onko kansallinen oikeuskäytäntö, jossa ”todennäköisillä syillä” tarkoitetaan suurta todennäköisyyttä siitä, että rikoksesta epäilty on tehnyt rikoksen, yhdenmukainen edellä mainittujen oikeussääntöjen kanssa.

2)

Onko sellainen kansallinen oikeuskäytäntö, jossa tuomioistuinta, joka ottaa kantaa jo aiemmin määrätyn ”tutkintavankeudesta” muodostuvan pakkokeinon muuttamista koskevaan vaatimukseen, vaaditaan perustelemaan päätöksensä vertailematta toisiinsa syyllisyyden puolesta ja sitä vastaan puhuvaa näyttöä, vaikka rikoksesta epäillyn asianajaja on esittänyt tällaisia argumentteja, kun tämän rajoituksen ainoana perusteena on, että tuomioistuimen on säilytettävä puolueettomuutensa siltä varalta, että asia annetaan sille asiakysymyksen tutkimista varten, yhdenmukainen direktiivin 2016/343 4 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen, 10 artiklan, johdanto-osan 16 perustelukappaleen neljännen ja viidennen virkkeen, johdanto-osan 48 perustelukappaleen sekä [Euroopan unionin] perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa?

Jos näin ei ole, onko sellainen kansallinen oikeuskäytäntö yhdenmukainen edellä mainittujen oikeussääntöjen kanssa, jonka mukaan tuomioistuimen on tutkittava näyttö yksityiskohtaisesti ja tarkasti sekä annettava selkeä vastaus rikoksesta epäiltyä edustavan asianajajan esittämiin argumentteihin, vaikka tällöin on vaarana, ettei sama tuomioistuin voisi käsitellä asiaa eikä antaa lopullista päätöstä syyllisyydestä, jos asia annetaan sille asiakysymyksen tutkimista varten, mikä tarkoittaisi, että jokin toinen tuomioistuin tutkii asiakysymyksen?