Sopimus Euroopan unionin toiminnasta

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

JOHDANTO

Lissabonin sopimuksen tuloksena syntynyt sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) kehitettiin Maastrichtin sopimuksella vahvistetun Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimus tai EY-sopimus) pohjalta. EY-sopimus puolestaan perustui Roomassa 25. maaliskuuta 1957 allekirjoitettuun Euroopan talousyhteisön perustamissopimukseen (ETY:n perustamissopimus, ETY-sopimus). Maastrichtin sopimuksella (7. helmikuuta 1992) luotu Euroopan unioni merkitsi uutta askelta kohti Euroopan poliittista yhdentymistä.

Euroopan unioni ei kuitenkaan korvannut Euroopan yhteisöjä. Sen sijaan Euroopan yhteisöt siirrettiin yhdeksi osaksi ”kolmen pilarin” rakennetta:

Ensimmäisen pilarin muodostivat Euroopan yhteisöt (EY, vuoteen 2002 saakka Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY), ja Euratom).
Toisen pilarin muodosti EU-maiden välinen yhteistyö yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan aloilla.
Kolmas pilari kattoi EU-maiden välisen yhteistyön oikeus- ja sisäasioissa.

Jokaisen uuden perussopimuksen myötä artiklojen numerointia muutetaan. Lissabonin sopimuksella, joka allekirjoitettiin 13.12.2007 ja tuli voimaan 1.12.2009, EY-sopimus nimettiin uudelleen sopimukseksi Euroopan unionin toiminnasta. SEUT sulautti kolme pilaria uudelleen järjestettyyn Euroopan unioniin, ja artiklat nimettiin jälleen uudelleen.

Sopimus Euroopan unionin toiminnasta ja sopimus Euroopan unionista (SEU) ovat kaksi Euroopan unionin tärkeintä sopimusta. SEUT muodostaa EU:n lainsäädännön yksityiskohtaisen oikeudellisen perustan. Sopimuksessa määritellään EU:n periaatteet ja tavoitteet sekä EU:n toiminta-alueen rajat kullakin politiikan alalla. Lisäksi sopimuksessa annetaan EU:n toimielimien rakennetta ja toimintaa koskevat yksityiskohdat.

SOPIMUKSEN TARKOITUS

Kuten jo EY-sopimuksen entisessä johdanto-osassa todetaan, sopimuksen tavoitteena oli luoda perusta ”Euroopan kansojen yhä läheisemmälle liitolle”. Tavoitteen sanamuoto on säilytetty, ja se on yhä sekä nykyisen SEUT:n että SEU:n johdanto-osassa. Perussopimukset ovat kuitenkin tuoneet Euroopan yhdentymiseen alkuperäistä, yhtenäismarkkinoihin tähtäävää taloudellista tavoitetta syvemmän poliittisen ja demokraattisen ulottuvuuden.

KONSOLIDOIDUN SOPIMUKSEN TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Ensimmäinen osa – Periaatteet. Osassa
- kuvataan sopimuksen soveltamisala ja suhde SEU-sopimukseen (1 artikla);
- määritetään EU:n toimivallan taso kullakin alalla (2, 3, 4, 5 ja 6 artikla);
- määritetään EU:n toimia ohjaavat yleiset periaatteet (7–17 artiklat).
Toinen osa – Syrjintäkielto ja unionin kansalaisuus. Osassa
- kielletään kansalaisuuteen perustuva syrjintä (18 artikla);
- vahvistetaan, että EU toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä ”sukupuoleen, rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiseksi” (19 artikla);
- otetaan käyttöön ja määritetään unionin kansalaisuus sekä siihen liittyvät oikeudet (20–24 artiklat).
Kolmas osa – laajin osa (26–197 artiklat), jossa vahvistetaan oikeusperusta unionin sisäisille politiikoille ja toimille seuraavilla aloilla:
- sisämarkkinat (I osasto);
- tavaroiden vapaa liikkuvuus (II osasto), mukaan luettuna tulliliitto;
- yhteinen maatalouspolitiikka ja yhteinen kalastuspolitiikka (III osasto);
- työntekijöiden (ja yleisesti henkilöiden), palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus (IV osasto);
- vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alue (V osasto), mukaan lukien poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö;
- liikenne (VI osasto);
- kilpailu, verotus ja lainsäädännön lähentäminen (VII osasto);
- talous- ja rahapolitiikka (VIII osasto), mukaan lukien euroa koskevat artiklat;
- työllisyys (IX osasto);
- sosiaalipolitiikka (X osasto), jonka yhteydessä viitataan Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan (1961) ja työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevaan yhteisön peruskirjaan (1989) – XI osastossa perustetaan Euroopan sosiaalirahasto;
- koulutus, ammatillinen koulutus, nuoriso ja urheilu (XII osasto);
- kulttuuri (XIII osasto);
- kansanterveys (XIV osasto)
- kuluttajansuoja (XV osasto);
- Euroopan laajuiset verkot (XVI osasto);
- teollisuus (XVII osasto);
- taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus eli alueiden välisten kehityserojen vähentäminen (XVIII osasto);
- tutkimus ja kehitys sekä avaruusala (XIX osasto);
- ympäristö (XX osasto);
- energia (XXI osasto);
- matkailu (XXII);
- pelastuspalvelu (XXIII);
- hallinnollinen yhteistyö (XXIV osasto).
Neljäs osa – Merentakaisten maiden ja alueiden assosiointi (198–204 artiklat). Osassa kuvataan EU:n ja joidenkin EU-maiden merentakaisten alueiden välisiä erityisiä suhteita. Nämä alueet, toisin kuin unionin syrjäisimmät alueet, eivät kuuluu EU:hun.
Viides osa – Unionin ulkoinen toiminta (205–222 artiklat). Tähän osaan kuuluvat
- yhteinen kauppapolitiikka (ulkomaankauppa);
- EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtävä kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu;
- suhteet EU:n ulkopuolisiin maihin (kansainväliset sopimukset, seuraamukset ja EU-maiden keskinäinen yhteisvastuu) ja kansainvälisiin elimiin;
- unionin edustustojen perustaminen;
- lisäksi vahvistetaan, että unionin ulkoinen toiminta on toteutettava niiden yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevien periaatteiden mukaisesti, jotka esitetään EUT:n V osaston 1 luvussa (205 artikla).
Kuudes osa – Toimielinjärjestelmää ja varainhoitoa koskevat määräykset. Osassa käsitellään seuraavia kohtia:
- EU:n toimielimet (223–227 artiklat);
- neuvoa-antavat elimet (300–307 artiklat);
- Euroopan investointipankki (308 ja 309 artikla);
- lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyt EU:n säädökset (asetukset, direktiivit jne.) ja menettelyt (288–299 artiklat);
- EU:n talousarvio (310–325 artiklat);
- tiiviimpi yhteistyö EU-maiden välillä (326–334 artiklat).
Seitsemäs osa – Yleiset määräykset ja loppumääräykset (335–358 artiklat). Osassa käsitellään oikeudellisia asioita, kuten EU:n oikeuskelpoisuutta, perussopimusten alueellista ja ajallista soveltamista, toimielimien sijaintia sekä ennen vuotta 1958 tai liittymispäivää allekirjoitetuista sopimuksista johtuvia vapauksia ja vaikutuksia.

MISTÄ ALKAEN SOPIMUSTA SOVELLETAAN?

Kaikki 27 EU-maata (Kroatia liittyi EU:hun vuonna 2013) allekirjoittivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13. joulukuuta 2007, ja se astui voimaan 1. joulukuuta 2009.