Direktiivin 2011/83/EU tavoitteena on
- parantaa kuluttajansuojaa yhdenmukaistamalla asiakkaiden ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia koskevien kansallisten säädösten monia keskeisiä seikkoja
- edistää Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden välistä kauppaa etenkin kannustamalla kuluttajia verkkokauppaostoksiin.
Direktiivi korvaa etämyyntidirektiivin (97/7/EY) ja kotimyyntidirektiivin (85/577/ETY).
EU:n kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon valvonnan parantamisesta ja nykyaikaistamisesta annetulla direktiivillä (EU) 2019/2161 muutetaan direktiiviä 2011/83/EU ja muita direktiivejä. Muutoksilla parannetaan kuluttajansuojaa EU:ssa monilla aloilla, jotka koskevat muun muassa verkossa toimivien markkinapaikkojen* kautta tehtyjä ostoja, hintojen yksilöimisen* avoimuutta ja verkkotarjousten asettamista paremmuusjärjestykseen sekä kuluttajien oikeuksia ”ilmaisia” verkkopalveluja käytettäessä.
Kun otetaan huomioon etänä (verkossa tai puhelimitse) tehtyjen rahoituspalvelujen nopea kasvu, muutosdirektiivillä (EU) 2023/2673 lisätään luku, jossa esitetään tällaisia sopimuksia koskevat säännöt. Sillä kumotaan direktiivi 2002/65/EY (ks. tiivistelmä), voimassa oleva lainsäädäntö, joka koskee rahoituspalvelujen etämyynnin kuluttajansuojaan liittyviä näkökohtia, 18. kesäkuuta 2026 alkaen.
Vuonna 2024 otettiin käyttöön lisäsääntöjä muutosdirektiivillä (EU) 2024/825 direktiivin 2011/83/EU mukauttamiseksi vihreään siirtymään ja kiertotalouteen.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Soveltamisala

Lukuun ottamatta joitakin poikkeuksia, kuten terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluja (ja rahoituspalveluja kesäkuuhun 2026 asti), direktiivi 2011/83/EU kattaa laajan valikoiman elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisiä sopimuksia, kuten kauppasopimukset *, palvelusopimukset *, digitaalista verkkosisältöä tai digitaalisia palveluja koskevat sopimukset ja veden, kaasun, sähkön tai kaukolämmön toimittamista koskevat sopimukset.
Direktiiviä sovelletaan kaupoissa tehtäviin sopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa (esim. kuluttajan kotona) tehtäviin sopimuksiin tai etäsopimuksiin (esim. verkossa) sekä sopimuksiin, joiden nojalla elinkeinonharjoittaja toimittaa tai sitoutuu toimittamaan digitaalista palvelua * tai digitaalista sisältöä * kuluttajalle ja kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan henkilötietoja *.
Direktiivissä vahvistetaan myös verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajille lisätiedotusvelvoitteita, jotka koskevat sopimuksia, joita kuluttajat tekevät eri toimittajien kanssa verkossa toimivan markkinapaikan välityksellä. Lisäksi siinä vahvistetaan säännöt, joilla säännellään hintojen yksilöinnin avoimuutta ja verkkotarjousten asettamista paremmuusjärjestykseen sekä kuluttajien oikeuksia ”ilmaisia” verkkopalveluja käytettäessä.

Tiedonantovelvollisuus

Ennen sopimuksen tekemistä elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla esimerkiksi seuraavat tiedot:
- elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys ja yhteystiedot
- tuotteen pääominaisuudet ja
- sovellettavat ehdot, kuten maksuehdot, toimitusaika, sopimuksen täyttäminen ja kesto sekä sopimuksen purkamista koskevat ehdot.
Myymälöissä on annettava sellaiset tiedot, jotka eivät ole muuten ilmeisiä.
Tiedonantovaatimukset, erityisesti peruuttamisoikeutta koskevat, ovat yksityiskohtaisemmat etäsopimuksissa (kuten verkossa, puhelimitse tai postitse tehdyissä sopimuksissa) ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyissä sopimuksissa (esimerkiksi kun elinkeinonharjoittaja käy kuluttajan kodissa).
Verkossa toimivilla markkinapaikoilla tehtyihin sopimuksiin sovelletaan erityisiä tiedonantovaatimuksia. Verkossa toimivien markkinapaikkojen on
- ilmoitettava kuluttajille, onko ulkopuolinen toimittaja elinkeinonharjoittaja vai jokin muu taho (eli toinen kuluttaja)
- varoitettava kuluttajia siitä, että EU:n kuluttajansuojasääntöjä ei sovelleta muiden kuin elinkeinonharjoittajien kanssa tehtyihin sopimuksiin ja
- kerrottava, kuka on vastuussa sopimuksen täytäntöönpanosta: elinkeinonharjoittaja vai verkossa toimiva markkinapaikka.
Elinkeinonharjoittajia vaaditaan ilmoittamaan kuluttajille siitä, jos tarjottu hinta on yksilöity automaattisen päätöksenteon perusteella.

Direktiivillä (EU) 2024/825 muutetaan direktiiviä 2011/83/EU ja otetaan käyttöön uusia sääntöjä sen varmistamiseksi, että kuluttajille tiedotetaan myyntipisteessä niiden tuotteiden kestävyydestä ja korjattavuudesta, joita he aikovat ostaa. Tällaisen tiedotuksen tarkoituksena on auttaa heitä tekemään kestävämpiä ostovalintoja. Elinkeinonharjoittajien on annettava kuluttajille seuraavat tiedot ennen ostoksen tekemistä:
- muistutus tavaroiden lakisääteisestä vaatimustenmukaisuustakuusta ja sen tärkeimmistä näkökohdista, mukaan lukien se, että takuun vähimmäiskesto on kaksi vuotta ja että se esitetään selkeästi yhdenmukaistetulla ilmoituksella,
- jos tuottaja tarjoaa ilman lisäkustannuksia kaupallisen kestävyystakuun, joka kattaa koko tavaran ja kestää vähintään kaksi vuotta, ja ilmoittaa tästä elinkeinonharjoittajalle, elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava asiasta kuluttajalle yhdenmukaistetulla merkinnällä,
- digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen osalta muistutus lakisääteisen vaatimustenmukaisuustakuun olemassaolosta,
- muistutus myynnin jälkeisten palvelujen ja kaupallisten takuiden olemassaolosta ja ehdoista,
- digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden tai digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen osalta vähimmäisaika, jonka kuluessa tuottaja tai tarjoaja toimittaa ohjelmistopäivityksiä.
Etäsopimusten osalta muutosdirektiivissä (EU) 2024/825 edellytetään, että elinkeinonharjoittajat ilmoittavat kuluttajille maksu- ja toimitusehdoista, mukaan lukien ympäristöystävälliset toimitusvaihtoehdot, ja tarvittaessa siitä, miten valitukset käsitellään.
Euroopan komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään niiden yhdenmukaistettujen ilmoitusten ja merkintöjen ulkoasu ja sisältö, joilla kuluttajille tiedotetaan heidän oikeuksistaan.

Kuluttajille tarkoitetut rahoituspalvelut

Muutosdirektiivillä (EU) 2023/2673 otetaan käyttöön kuluttajille tarkoitettuja rahoituspalveluja koskevia sääntöjä, kuten seuraavat:

Ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot, jotka elinkeinonharjoittajien on annettava kuluttajille ennen sopimuksen allekirjoittamista. Kuluttajilla on oltava riittävästi aikaa käsitellä ja ymmärtää nämä tiedot sekä tehdä vertailuja muihin tuotteisiin tietoon perustuvan päätöksen tekemiseksi. Jäsenvaltiot voivat päättää asettaa tältä osin tiukempia kansallisia sääntöjä.
Kuluttajien oikeus pyytää ihmisen toimia, jotta voidaan ymmärtää paremmin tietyn sopimuksen vaikutukset heidän taloudelliseen tilanteeseensa, kun elinkeinonharjoittaja käyttää verkkovälineitä, kuten chattibotteja.
Vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltiot ottavat käyttöön toimenpiteitä, joilla rajoitetaan harhauttavien (dark pattern) markkinointitekniikoiden (rajapintoja, jotka huijaavat käyttäjiä tekemään asioita, joita heidän ei ole tarkoitus tehdä) käyttöä kuluttajien valintoihin vaikuttamiseksi.
Direktiiviin 2011/83/EU lisätty ”turvaverkkojärjestelmä” rahoituspalveluille, jotka on jätetty muun alakohtaisen lainsäädännön ulkopuolelle tai jotka kuuluvat sen soveltamisalaan vain osittain.

Peruuttamisoikeus

Kuluttajat voivat tietyin poikkeuksin peruuttaa etäsopimukset ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehdyt sopimukset 14 päivän kuluessa tavaroiden * toimittamisesta tai palvelusopimuksen tekemisestä ilman selityksiä tai kustannuksia. Myyjän antama vakioperuuttamislomake riittää. Jos kuluttajille ei ole annettu tietoa heidän oikeuksistaan, peruuttamisen määräaika pidentyy 12 kuukaudella.
Peruuttamisoikeuden antamista koskevia vapautuksia sovelletaan monissa tapauksissa, esimerkiksi pilaantuviin tuotteisiin, sellaisiin sinetöityihin tavaroihin, joita ei voida palauttaa terveydensuojelu- tai hygieniasyistä ja joiden sinetin kuluttaja on avannut, sekä tiettyihin päiviin sidottuihin hotellivarauksiin tai autonvuokraukseen. Vapautuksia sovelletaan tietyissä olosuhteissa myös sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, jos sopimuksen täyttäminen on alkanut. Peruuttaessaan sopimuksen kuluttajien on pidättäydyttävä käyttämästä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ja saattamasta sitä kolmansien osapuolten saataville.
Muutosdirektiivi (EU) 2023/2673 antaa kuluttajille mahdollisuuden käyttää peruuttamisoikeuttaan kaikissa etäsopimuksissa vaatimalla palveluntarjoajiaan varmistamaan, että niiden rajapinnat tarjoavat helppopääsyisen peruuttamistoiminnon.

Ei perusteettomia maksukuluja tai lisämaksuja

Elinkeinonharjoittajat eivät saa laskuttaa kuluttajilta maksuvälineiden käytöstä palkkioita, jotka ylittävät elinkeinonharjoittajalle kyseisen maksuvälineen käyttämisestä aiheutuvat kustannukset. Monissa tapauksissa tällaisten maksujen periminen on kokonaan kielletty maksupalveludirektiivin (direktiivi (EU) 2015/2366 – ks. tiivistelmä) mukaisesti.
Kun kuluttaja soittaa elinkeinonharjoittajalle tiedustellakseen tai valittaakseen sopimuksesta, hänen on jouduttava maksamaan vain peruspuheluhinta.
Elinkeinonharjoittajalla on oltava kuluttajan nimenomainen suostumus maksullisten lisäpalveluiden tarjoamiseen. Tilauslomakkeelle ennalta rastitettuja ruutuja ei voi käyttää tällaisten maksujen oikeuttamiseen.

Seuraamukset

Direktiivissä 2011/83/EU vaaditaan EU:n jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia sellaisten kansallisten säännösten rikkomisesta, joilla tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Se sisältää myös luettelon perusteista, joita sovelletaan näiden seuraamusten määräämiseen.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun asetuksen (EU) 2017/2394 (ks. tiivistelmä) mukaisesti määrätään seuraamuksia merkittäviin rajatylittäviin rikkomuksiin liittyvien koordinoitujen toimien yhteydessä, niihin sisältyy mahdollisuus määrätä sakkoja hallinnollisin menettelyin tai aloittaa sakkojen määräämistä koskeva oikeusmenettely tai molemmat, ja tällaisten sakkojen enimmäismäärä on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisissa jäsenvaltioissa. Tapauksissa, joissa sakko määrätään asetuksen (EU) 2017/2394 mukaisesti mutta elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta ei ole saatavilla tietoja, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mahdollisuus määrätä sakkoja, joiden enimmäismäärän on oltava vähintään kaksi miljoonaa euroa.

MISTÄ ALKAEN SÄÄNTÖJÄ SOVELLETAAN?

Direktiivi 2011/83/ETY oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 13. joulukuuta 2013 mennessä. Direktiiviä sovelletaan sopimuksiin, jotka on tehty 13. kesäkuuta 2014 jälkeen.
Muutosdirektiivi (EU) 2019/2161 oli saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 28. marraskuuta 2021 mennessä, ja sitä on sovellettu 28. toukokuuta 2022 alkaen.
Muutosdirektiivi (EU) 2023/2673 on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 19. joulukuuta 2025 mennessä, ja sitä sovelletaan 19. kesäkuuta 2026 alkaen.
Muutosdirektiivi (EU) 2024/825 on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä 27. maaliskuuta 2026 mennessä, ja sitä sovelletaan 27. syyskuuta 2026 alkaen.

TAUSTAA

Ks. lisätietoja:

Kuluttajaoikeus ja valitukset (Euroopan komissio)
Ohjeet direktiivin 2011/83/EU tulkinnasta ja soveltamisesta
Tiedote – Kuluttajat vahvempaan asemaan: Mitä etuja saan kuluttajana? (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

Verkossa toimiva markkinapaikka. Palvelu, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia muiden elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien kanssa hyödyntäen elinkeinonharjoittajan käyttämää tai hänen puolestaan käytettyä ohjelmaa, mukaan lukien verkkosivustot tai niiden osat tai sovellukset.

Hintojen yksilöiminen. Käytäntö, jossa elinkeinonharjoittaja asettaa eri hintoja yksittäisille kuluttajille tai kuluttajaryhmille kyseisten kuluttajien mieltymyksiä ja maksuhalukkutta koskevan automaattisen analyysin perusteella.

Kauppasopimus. Sopimus, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan kuluttajalle tavaran omistusoikeuden, mukaan lukien sopimukset, jotka koskevat sekä tavaroita että palveluja.

Palvelusopimus. Mikä tahansa muu sopimus kuin kauppasopimus, jonka nojalla elinkeinonharjoittaja suorittaa tai sitoutuu suorittamaan kuluttajalle palvelun, myös digitaalisen palvelun.

Digitaalinen palvelu. On

palvelu, jonka avulla kuluttaja voi luoda, käsitellä, tallentaa tai saada käyttöönsä digitaalisessa muodossa olevia tietoja, tai
palvelu, joka mahdollistaa kuluttajan tai muiden kyseisen palvelun käyttäjien lataamien tai luomien, digitaalisessa muodossa olevien tietojen jakamisen tai muun niihin liittyvän vuorovaikutuksen.

Digitaalinen sisältö. Digitaalisessa muodossa tuotettu ja toimitettu data.

Henkilötiedot. Kaikki tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyvät tiedot.

Tavarat. Niitä ovat:

irtain esine, mukaan lukien vesi, kaasu ja sähkö, jos sitä myydään tietty tilavuus tai määrätty määrä,
irtain esine, johon sisältyy digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu tai joka on liitetty digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun siten, että kyseisen digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun puuttuminen estäisi tavaran toimintojen suorittamisen (”digitaalisia elementtejä sisältävät tavarat”).

ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64–88).

Direktiiviin 2011/83/EU tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen tekstiin. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2161, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/6/EY, 2005/29/EY sekä 2011/83/EU muuttamisesta unionin kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon valvonnan parantamisen ja nykyaikaistamisen osalta (EUVL L 328, 18.12.2019, s. 7–28).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/2673, annettu 22 päivänä marraskuuta 2023, direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta rahoituspalveluja koskevien etäsopimusten osalta ja direktiivin 2002/65/EY kumoamisesta (EUVL L, 2023/2673, 28.11.2023).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/825, annettu 28 päivänä helmikuuta 2024, direktiivien 2005/29/EY ja 2011/83/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä vihreässä siirtymässä parantamalla suojaa sopimattomilta menettelyiltä ja parantamalla tiedottamista (EUVL L, 2024/825, 6.3.2024).

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto – Ohjeet kuluttajan oikeuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU tulkinnasta ja soveltamisesta (EUVL C 525, 29.12.2021, s. 1–85).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/771, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, asetuksen (EU) 2017/2394 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta (EUVL L 136, 22.5.2019, s. 28–50).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/770, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (EUVL L 136, 22.5.2019, s. 1–27).

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle – Kuluttajat vahvempaan asemaan (COM(2018) 183 final, 11.4.2018).

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1–26).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2302, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, matkapaketeista ja yhdistetyistä matkajärjestelyistä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 90/314/ETY kumoamisesta (EUVL L 326, 11.12.2015, s. 1–33).

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337,23.12.2015, s. 35–127).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta (EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66–92).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/65/EY, annettu 23 päivänä syyskuuta 2002, kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä ja neuvoston direktiivin 90/619/ETY sekä direktiivien 97/7/EY ja 98/27/EY muuttamisesta (EYVL L 271, 9.10.2002, s. 16–24).

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 07.08.2024

Top