–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vláčil,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään E. Rousseva ja M. Wasmeier,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 22.5.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/13/EU (EUVL 2012, L 142, s. 1) 6 artiklan 3 ja 4 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan toisen kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosoikeudellisessa menettelyssä, joka on pantu vireille BK:ta vastaan teoista, jotka on syyttäjäviranomaisen laatimassa syytekirjelmässä alun perin luokiteltu korruptioksi mutta jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin aikoo luokitella petokseksi tai vaikutusvallan väärinkäytöksi.

3

Direktiivin 2012/13 johdanto-osan 3, 9, 14 ja 27–29 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

4

Direktiivin 2012/13 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat epäiltyjen ja syytettyjen oikeutta saada tietoja heidän oikeuksistaan rikosoikeudellisissa menettelyissä ja heitä koskevasta syytteestä. Tässä direktiivissä vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat niiden henkilöiden, joita koskee eurooppalainen pidätysmääräys, oikeutta saada tietoja oikeuksistaan.”

5

Direktiivin 3 artiklan otsikko on ”Oikeus saada tietoja oikeuksista”, ja sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille ja syytetyille annetaan viipymättä tietoja vähintään seuraavista prosessuaalisista oikeuksista, sellaisina kuin näitä oikeuksia sovelletaan niiden kansallisen oikeuden mukaan niiden tehokkaan käytön mahdollistamiseksi:

6

Direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus saada tietoja syytteestä”, säädetään seuraavaa:

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillylle tai syytetylle annetaan tiedot rikoksesta, josta häntä epäillään tai syytetään. Nämä tiedot on annettava viipymättä ja niin yksityiskohtaisina kuin on tarpeen menettelyn oikeudenmukaisuuden ja henkilön puolustautumisoikeuden tehokkaan käytön takaamiseksi.

– –

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viimeistään sen jälkeen, kun syytteen tosiseikat on saatettu tuomioistuimen arvioitaviksi, syytteestä annetaan yksityiskohtaiset tiedot, mukaan luettuna rikoksen luonne ja oikeudellinen luokittelu sekä syytetyn osallisuuden luonne.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillylle tai syytetylle ilmoitetaan viipymättä tämän artiklan mukaisesti annettujen tietojen muutoksista, kun tämä on tarpeen menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi.”

7

Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 (EUVL 2016, L 65, s. 1) tarkoituksena on sen 1 artiklan a alakohdan mukaan muun muassa säätää ”yhteisistä vähimmäissäännöistä”, jotka koskevat ”tiettyjä syyttömyysolettamaan liittyviä näkökohtia rikosoikeudellisissa menettelyissä”.

8

Kyseisen direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Syyttömyysolettama”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäiltyä tai syytettyä kohdellaan syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti näytetty toteen.”

9

Mainitun direktiivin 7 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus vaieta ja oikeus olla todistamatta itseään vastaan”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla todistamatta itseään vastaan.”

10

Rikosprosessikoodeksin (Nakazatelno-protsesualen kodeks), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 287 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Syyttäjän on nostettava uusi syyte, jos hän toteaa tuomioistuinkäsittelyn aikana, että syytteen tosiseikkoja on syytä muuttaa olennaisesti tai että on syytä soveltaa lakia, joka koskee ankarammin rangaistavaa rikosta.”

11

Rikosprosessikoodeksin 301 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan toimivaltaisen tuomioistuimen on tuomiota antaessaan tutkittava ja ratkaistava kysymys siitä, onko teko rikos ja miten se on oikeudellisesti luokiteltava.

12

Spetsializirana prokuratura (erikoissyyttäjänvirasto, Bulgaria) nosti 26.2.2021 ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa syytteen BK:ta vastaan korruptiosta, johon hänen väitetään syyllistyneen tutkintaviranomaisen tehtäviä hoitaessaan.

13

Syytteessä esitettyjen toteamusten mukaan BK on vaatinut kahdelta epäillyltä rahasummaa suorittaakseen seuraavat kaksi tehtävää viranhoitonsa yhteydessä. Yhtäältä BK:n väitetään ehdottaneen, että hän antaisi myönteisen lausunnon epäiltyjen pyynnöistä palauttaa ajoneuvot, joita on mahdollisesti käytetty rikoksen tekemiseen, ja että hän palauttaisi nämä ajoneuvot heille syyttäjänviraston antaman luvan jälkeen. Toisaalta BK:n väitetään myös ehdottaneen kahdelle epäillylle, ettei hän syyttäisi heitä siitä rikoksesta, josta heitä epäillään.

14

Spetsializirana prokuratura (erikoissyyttäjänvirasto) luokitteli nämä teot tutkintaviranomaisen tekemäksi lahjusten vaatimiseksi harjoittamalla kiristystä virka-asemaa väärinkäyttäen. Rangaistukset tästä rikoksesta ovat 3–15 vuoden vankeusrangaistus, enintään 25000 Bulgarian levin (BGN) (n. 12500 euroa) sakko, se, että enintään puolet tuomitun omaisuudesta konfiskoidaan, ja oikeuksien menettäminen.

15

BK vastusti tätä luokittelua. Hän väitti tältä osin, että kyseisten kriminalisoitujen tekojen ei voida katsoa tapahtuneen hänen virkatehtäviensä yhteydessä, koska mainitut teot eivät kuulu esitutkintaa suorittavan poliisin vaan syyttäjän toimivaltaan. BK:n mukaan tällaisten tekojen asianmukainen luokittelu on näin ollen petos.

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi tältä osin, että väitetystä petoksesta, jossa tekijä saa taloudellista etua uhrin vahingoksi käyttämällä hyväkseen tämän virhettä, kokemattomuutta tai tietämättömyyttä, voidaan tuomita enintään viiden vuoden vankeusrangaistus.

17

Spetsializirana prokuratura (erikoissyyttäjänvirasto) säilytti kuitenkin luokittelun korruptioksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmensi, että kansallisten menettelysääntöjen mukaan vain syyttäjä voi määritellä syytteen ilman, että toimivaltainen tuomioistuin voi antaa hänelle tätä koskevia ohjeita.

18

Näin ollen sekä asianosaiset että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin keskittyivät pääasian oikeudenkäynnissä todisteluun tai korruptiota koskevin väitteiden kumoamiseen. Kyseisen tuomioistuimen on lausuttava syytteestä sellaisena kuin syyttäjä on sen muotoillut eli korruptiosta. Se voisi kuitenkin siinä tapauksessa, että se antaisi vapauttavan tuomion korruptiosyytteestä, harkita tekojen uudelleenluokittelua.

19

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selitysten mukaan kansallisessa oikeuskäytännössä tulkitaan rikosprosessikoodeksin 301 §:n 1 momentin 2 kohtaa, luettuna yhdessä sen 287 §:n 1 momentin kanssa, siten, että toimivaltaisen tuomioistuimen oikeus tuomita syytetty syylliseksi syytteessä alun perin esitetystä luokittelusta poikkeavan luokittelun perusteella edellyttää yhtäältä, että tämä uusi luokittelu ei aiheuta olennaista muutosta syytteen tosiseikkoihin, ja toisaalta, että se ei johda ankarampaan rangaistukseen kuin syyttäjän alun perin tekemän luokittelun mukainen rikos.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa näin ollen, että tätä oikeuskäytäntöä soveltaen se voisi luokitella pääasian teot petokseksi, kuten BK ehdottaa, koska tästä rikoksesta on säädetty lievempi rangaistus kuin lahjonnasta.

21

Kyseinen tuomioistuin lisää, että se voisi myös harkita kriminalisoitujen tekojen luokittelemista uudelleen vaikutusvallan väärinkäytöksi. Voitaisiin nimittäin katsoa, että BK oli pyytänyt epäiltyjä maksamaan rahasumman vaikuttaakseen syyttäjän päätöksiin hänen viranhoidossaan sillä tavoin, että tämä hyväksyisi heidän ajoneuvojensa palauttamisen ja jättäisi syytteen nostamatta. Vaikutusvallan väärinkäyttöä koskevasta rikoksesta säädetty rangaistus on myös lievempi kuin korruptiorikoksesta eli enintään kuuden vuoden vankeusrangaistus tai enintään 5000 BGN:n (n. 2500 euron) sakko.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, että puolustautumisoikeuksien suojaa ei voida taata silloin, kun toimivaltainen tuomioistuin päättää tuomita syytetyn sellaisen tekojen luokittelun perusteella, joka poikkeaa syyttäjän alun perin syytteessä tekemästä luokittelusta. Tuomioistuimen ei erityisesti tarvitse ilmoittaa asiasta etukäteen syytetylle eikä antaa hänelle mahdollisuutta esittää väitteitään aiotusta uudesta luokittelusta. Käytännössä syytetty saisi tietää uudesta luokittelusta tuomion antamisen yhteydessä.

23

Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa epäilevänsä tällaisen käytännön yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa. Tarkemmin sanottuna kyseinen tuomioistuin pohtii ensimmäisessä kysymyksessään, onko direktiivin 2012/13 6 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaista, että langettava tuomio annetaan sellaisen kriminalisoitujen tekojen luokittelun perusteella, josta syytetylle ei ole ilmoitettu etukäteen.

24

Toinen kysymys koskee perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan vaatimuksia.

25

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan sille ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen perusteella mahdollisesti kuuluva velvollisuus ilmoittaa syytetylle mahdollisuudesta poiketa syyttäjän alun perin esittämästä tekojen luokittelusta voisi kyseenalaistaa tuomioistuimen puolueettomuuden ja menettelyn oikeudenmukaisuuden. Tältä osin kyseinen tuomioistuin tarkastelee kahta tilannetta.

26

Yhtäältä jos toimivaltainen tuomioistuin ilmoittaa syytetylle tuomioistuimen mahdollisuudesta tehdä oma-aloitteisesti jokin muu luokittelu, kuten pääasiassa luokittelu vaikutusvallan väärinkäytöksi, kyseinen tuomioistuin ottaisi tosiasiallisesti syyttäjän tehtävän. Sen mukaan on kuitenkin syytä epäillä sellaisen tuomioistuimen puolueettomuutta, joka omasta aloitteestaan ehdottaa uutta oikeudellista luokittelua ja tämän jälkeen antaa langettavan tuomion tämän luokittelun perusteella, vaikka kyseinen tuomioistuin olisikin etukäteen antanut syytetylle mahdollisuuden puolustautua siltä osin.

27

Toisaalta jos toimivaltainen tuomioistuin ilmoittaa syytetylle mahdollisuudesta valita syytetyn itsensä ehdottama tekojen luokittelu, kuten pääasiassa luokittelu petokseksi, voi tämä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan johtaa oikeuden olla todistamatta itseään vastaan ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien sääntöjen loukkaamiseen.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kuitenkin huomautti, että BK ei ole pääasiassa myöntänyt syyllisyyttään petokseen vaan ainoastaan todennut, että syyttäjän esittämät teot pitäisi luokitella petokseksi eikä korruptioksi.

29

Spetsializiran nakazatelen sad päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

30

Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin tuomioistuin, Bulgaria) ilmoitti unionin tuomioistuimelle 5.8.2022 päivätyllä kirjeellä, että 27.7.2022 voimaan tulleen lainsäädäntömuutoksen vuoksi Spetsializiran nakazatelen sad on lakkautettu ja sen käsiteltäväksi saatetut tietyt rikosasiat, mukaan luettuna pääasia, on tuosta päivästä lukien siirretty Sofiyski gradski sadin käsiteltäväksi.

31

Ensimmäisessä kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy olennaisilta osin, onko direktiivin 2012/13 6 artiklan 3 ja 4 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jonka mukaan rikosasian aineellisesti ratkaiseva tuomioistuin voi luokitella kriminalisoidut teot syyttäjäviranomainen alun perin tekemästä luokittelusta poikkeavasti, kun uusi luokittelu ei voi johtaa ankaramman rangaistuksen määräämiseen, ilmoittamatta syytetylle etukäteen aiotusta uudesta luokittelusta ja näin ollen antamatta hänelle mahdollisuutta käyttää puolustautumisoikeuksia konkreettisesti ja tehokkaasti näin luokitellun uuden rikoksen osalta.

32

Kuten direktiivin 2012/13 1 artiklasta ilmenee, tässä SEUT 82 artiklan 2 kohdan perusteella annetussa direktiivissä vahvistetaan yhteiset vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat rikoksesta epäillyille tai syytetyille tiedottamista heidän oikeuksistaan ja heitä vastaan nostetusta syytteestä.

33

Kuten direktiivin 2012/13 3 ja 6 artiklasta yhdessä seuraa, direktiivin 1 artiklassa mainittu oikeus kattaa ainakin kaksi erillistä oikeutta. Yhtäältä epäillyille ja syytetyille henkilöille on tämän direktiivin 3 artiklan mukaan annettava tietoja vähintään tässä artiklassa mainituista erilaisista prosessuaalisista oikeuksista, joihin kuuluvat oikeus oikeudelliseen avustajaan, oikeus maksuttomaan oikeudelliseen neuvontaan ja edellytykset sen saamiseksi, oikeus saada syytettä koskevat tiedot, oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin sekä oikeus vaieta. Toisaalta mainitun direktiivin 6 artiklassa määritellään säännöt, jotka koskevat oikeutta saada tietoja syytteestä (ks. vastaavasti tuomio 13.6.2019, Moro, C‑646/17, EU:C:2019:489, 43 kohta).

34

Kuten direktiivin 2012/13 johdanto-osan 27–29 perustelukappaleessa vahvistetaan, näillä säännöillä pyritään takaamaan menettelyn oikeudenmukaisuus ja mahdollistamaan puolustautumisoikeuksien tehokas käyttö (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2018, Kolev ym., C‑612/15, EU:C:2018:392, 89 kohta).

35

Tämä päämäärä edellyttää muun muassa, että syytetty saa yksityiskohtaiset tiedot syytteestä, mukaan lukien rikoksen luonne ja oikeudellinen luokittelu, riittävän ajoissa siten, että hän voi tehokkaasti valmistella puolustuksensa, kuten tämän direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa säädetään (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2018, Kolev ym., C‑612/15, EU:C:2018:392, 90 kohta).

36

Mainittu päämäärä ja menettelyn moitteeton kulku edellyttävät, että syytetylle tai hänen asianajajalleen annetaan täsmällinen tieto teoista, joihin syytetyn väitetään syyllistyneen, ja niiden oikeudellisesta luokittelusta, jotta hän voi osallistua tehokkaasti syytteen perusteltavuutta koskevaan keskusteluun kontradiktorisen periaatteen ja prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen mukaisesti siten, että hän voi esittää näkemyksensä tehokkaasti (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2018, Kolev ym., C‑612/15, EU:C:2018:392, 92 ja 93 kohta).

37

Käsiteltävässä asiassa ensimmäisen kysymyksen sanamuodosta ja ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvistä tiedoista käy ilmi, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sitä, miten laaja on rikosasian aineellisesti ratkaisevalla tuomioistuimella oleva velvollisuus ilmoittaa syytetylle kriminalisoitujen tekojen oikeudellisen luokittelun muuttamisesta.

38

Unionin tuomioistuin on tältä osin pitänyt mahdollisena, että puolustukselle toimitettuja syytettä koskevia tietoja muutetaan myöhemmin erityisesti siltä osin kuin kyse on syytteenalaisten tekojen oikeudellisesta luokittelusta. Näistä muutoksista on kuitenkin annettava tieto syytetylle tai hänen oikeudelliselle avustajalleen ajankohtana, jolloin heillä on vielä mahdollisuus reagoida tehokkaasti, ja ennen päätösneuvotteluja. Tämä mahdollisuus on otettu huomioon direktiivin 2022/13 6 artiklan 4 kohdassa, jonka mukaan syytetylle on ilmoitettava viipymättä tämän artiklan mukaisesti annettujen tietojen muutoksista rikosoikeudellisen menettelyn kuluessa, kun tämä on tarpeen menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi (tuomio 21.10.2021, ZX (Syyteasiakirjan oikaiseminen), C‑282/20, EU:C:2021:874, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Tämän direktiivin johdanto-osan 29 perustelukappaleessa täsmennetään vielä, että kun syytteen yksityiskohdat rikosoikeudellisen menettelyn aikana muuttuvat siinä määrin, että sillä on merkittävä vaikutus syytetyn tai epäillyn asemaan, tästä olisi ilmoitettava hänelle tarvittaessa menettelyn oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi ja riittävän ajoissa puolustautumisoikeuden tehokkaan käytön mahdollistamiseksi.

40

Tässä yhteydessä on korostettava rikoksen oikeudellisen luokittelun ilmoittamisen ratkaisevaa merkitystä puolustautumisoikeuksien tehokkaalle käytölle. Ilmoittaminen syytetylle tai hänen asianajajalleen on nimittäin välttämätöntä, jotta syytetty voi ymmärtää, mistä häntä syytetään, järjestää puolustuksensa sen mukaisesti ja tarvittaessa kiistää syyllisyytensä pyrkimällä osoittamaan, ettei yksi tai useampi kyseisen rikoksen tunnusmerkistö täyty.

41

Näin ollen kaikki muutokset, jotka rikosasian aineellisesti ratkaiseva tuomioistuin tekee tekojen oikeudelliseen luokitteluun, voivat vaikuttaa ratkaisevasti puolustautumisoikeuksien käyttämiseen ja direktiivin 2012/13 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun menettelyn oikeudenmukaisuuteen.

42

Yhtäältä näin on silloin, kun aiottu uusi rikoksen luokittelu sisältää uusia tunnusmerkistöjä, joista syytetyllä ei ole vielä ollut tilaisuuttaa esittää väitteitä.

43

Tällaisessa tilanteessa on ilmeisen välttämätöntä, että direktiivin 2012/13 6 artiklan 4 kohdassa edellytetyn menettelyn oikeudenmukaisuuden takaamiseksi rikosasian aineellisesti ratkaiseva rikostuomioistuin ilmoittaa syytetylle tai hänen asianajajalleen suunnitellusta uudesta luokittelusta riittävän ajoissa, jotta syytetty voi valmistella tehokkaasti puolustuksensa ja jotta hänelle annetaan mahdollisuus käyttää puolustautumisoikeuksiaan konkreettisesti ja tehokkaasti tältä osin.

44

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin aikoo olla hyväksymättä Spetsializirana prokuraturan (erikoissyyttäjä) alun perin esittämän luokittelun korruptioksi, johon on syyllistynyt esitutkintaa suorittava poliisi kiristämällä virka-asemaansa väärinkäyttäen, ja korvata sen luokittelemalla teot petokseksi tai vaikutusvallan väärinkäytöksi. Näihin kahteen viimeksi mainittuun rikokseen sisältyy tunnusmerkistöjä, joista BK:lla ei ole vielä ollut tilaisuutta esittää väitteitä.

45

Vaikka toisaalta mahdollinen uusi rikos ei sisältäisi mitään uutta tunnusmerkistöä aiemmin syytteen kohteena olleeseen rikokseen nähden ja vaikka syytetyllä olisi ollut oikeudenkäynnin aikana tilaisuus esittää väitteensä kaikista uuden rikoksen tunnusmerkistöistä, rikosasian aineellisesti ratkaisevan tuomioistuimen tekemällä rikoksen uudelleenluokittelulla voi kuitenkin olla merkittävä vaikutus puolustautumisoikeuksien käyttämiseen. Ei nimittäin voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että syytetty, jolle ilmoitetaan mahdollisesta uudesta luokittelusta, järjestää puolustuksensa eri tavalla.

46

On myös korostettava, että tässä yhteydessä ei ole mitenkään merkityksellistä, että uusi luokittelu ei voi johtaa ankaramman seuraamuksen määräämiseen. Menettelyn oikeudenmukaisuus nimittäin edellyttää, että syytetty voi käyttää täysimääräisesti puolustautumisoikeuksiaan. Mahdollisen seuraamuksen ankaruudella ei kuitenkaan ole merkitystä sen kannalta, onko näitä oikeuksia voitu käyttää.

47

Tästä seuraa, että rikosasian aineellisesti ratkaiseva tuomioistuin on velvollinen, kun se aikoo luokitella rikoksen uudelleen, ilmoittamaan syytetylle tai hänen asianajajalleen riittävän ajoissa mahdollisesta uudesta luokittelusta sellaisena hetkenä ja sellaisissa olosuhteissa, että syytetty voi tehokkaasti valmistella puolustuksensa, ja antamaan hänelle mahdollisuuden käyttää puolustautumisoikeuksiaan konkreettisti ja tehokkaasti tämän luokittelun osalta, jotta varmistetaan direktiivin 2012/13 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu menettelyn oikeudenmukaisuus. Tarve antaa syytetylle aikaa valmistella tai muuttaa puolustustaan tällaisessa tilanteessa ja tämän määräajan kesto ovat seikkoja, jotka kyseisen tuomioistuimen on määriteltävä kaikkien asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella.

48

Direktiivin 2012/13 tavoitteet vahvistavat edellisessä kohdassa esitetyn tulkinnan. Kuten nimittäin tämän direktiivin johdanto-osan 3, 9 ja 14 perustelukappaleesta ilmenee, sen tarkoituksena on vahvistamalla rikoksesta epäillyille tai syytetyille annettavia oikeuksia ja syytettä koskevien tietojen yhteiset vähimmäisvaatimukset lisätä jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta ja näin ollen helpottaa tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroista tunnustamista rikosasioissa.

49

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 59–71 kohdassa pääosin todennut, edellä 47 kohdassa omaksuttu tulkinta, joka on selkeä ja yksinkertainen soveltamissääntö siltä osin kuin on kyse rikosasian aineellisesti ratkaisevan tuomioistuimen velvollisuudesta ilmoittaa syytetylle riittävän ajoissa tuomioistuimen harkitsemasta rikoksen uudelleenluokittelusta, edistää puolustautumisoikeuksien kunnioittamista ja rikosoikeudellisten menettelyjen oikeudenmukaisuutta jäsenvaltioissa. Tällä tavoin tämä tulkinta vahvistaa jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta ja helpottaa näin ollen tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroista tunnustamista rikosoikeuden alalla kyseisen direktiivin tavoitteiden mukaisesti.

50

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2012/13 6 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeuskäytännölle, jonka mukaan rikosasian aineellisesti ratkaiseva tuomioistuin voi tehdä syyttäjän alun perin tekemästä luokittelusta poikkeavan kriminalisoitujen tekojen oikeudellisen luokittelun ilmoittamatta riittävän ajoissa syytetylle aiotusta uudesta luokittelusta sellaisena ajankohtana ja sellaisissa olosuhteissa, että hän voi valmistella tehokkaasti puolustuksensa, ja siten antamatta hänelle mahdollisuutta käyttää puolustautumisoikeuksiaan konkreettisesti ja tehokkaasti uuden luokittelun osalta. Tässä yhteydessä ei ole mitenkään merkityksellistä, että kyseinen luokittelu ei voi johtaa ankaramman rangaistuksen määräämiseen kuin se rikos, josta henkilöä alun perin syytettiin.

51

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuin saattaa myös joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeussääntöjä, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisukysymyksessään viitannut. Se, että kansallinen tuomioistuin on muodollisesti esittänyt ennakkoratkaisukysymyksen viittaamalla tiettyyn unionin oikeuden määräykseen tai säännökseen, ei estä unionin tuomioistuinta esittämästä kansalliselle tuomioistuimelle kaikkia unionin oikeuden tulkintaan liittyviä seikkoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa käsiteltävänään olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin kysymyksiään esittäessään viitannut niihin (tuomio 22.12.2022, Ministre de la Transition écologique ja Premier ministre (Valtion vastuu ilman pilaantumisesta), C‑61/21, EU:C:2022:1015, 34 kohta).

52

Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista selvityksistä ilmenee, että sillä on epäilyksiä, jos rikosasian aineellisesti ratkaiseva tuomioistuin luokittelee rikoksen uudelleen, tämän tuomioistuimen puolueettomuudesta, kun uusi luokittelu on tehty sen omasta aloitteesta, ja oikeuden olla todistamatta itseään vastaan noudattamisesta, kun syytetty on ehdottanut uutta luokittelua.

53

Tältä osin on muistutettava, että direktiivin 2016/343 3 artiklassa taataan syyttömyysolettama ja 7 artiklan 2 kohdassa oikeus olla todistamatta itseään vastaan.

54

Edellä 51 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen on näin ollen todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy toisella kysymyksellään pääosin, onko direktiivin 2016/343 3 ja 7 artiklaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toista kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla rikosasian aineellisesti ratkaiseva tuomioistuin voi omasta aloitteestaan tai syytetyn ehdotuksesta tehdä kriminalisoitujen tekojen oikeudellisen luokittelun, joka poikkeaa syyttäjäviranomaisen alun perin tekemästä luokittelusta, myös siinä tapauksessa, että kyseinen tuomioistuin on ilmoittanut riittävän ajoissa syytetylle valitusta uudesta luokittelusta sellaisena ajankohtana ja sellaisissa olosuhteissa, että tämä henkilö voi valmistella tehokkaasti puolustukseensa, ja antanut siten tälle henkilölle mahdollisuuden käyttää puolustautumisoikeuksiaan konkreettisesti ja tehokkaasti näin valitun uuden luokittelun osalta.

55

Ensinnäkin on korostettava, että kansallisella säännöllä, jonka mukaan rikosasian aineellisesti ratkaiseva tuomioistuin voi luokitella rikoksen uudelleen, ei sellaisenaan voida kyseenalaistaa direktiivin 2016/343 3 artiklassa taattua syyttömyysolettamaa tai perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua kyseisen tuomioistuimen puolueettomuutta siinäkään tapauksessa, kun uusi luokittelu perustuu sen aloitteeseen.

56

Tältä osin unionin tuomioistuin on jo todennut, että jäsenvaltion oikeudessa voidaan antaa rikosasian aineellisesti ratkaiseville tuomioistuimille toimivalta luokitella uudelleen teot, jotka on sääntöjenmukaisesti saatettu niiden käsiteltäväksi, edellyttäen, että ne varmistavat, että syytetyillä on ollut mahdollisuus käyttää puolustautumisoikeuksiaan tältä osin konkreettisesti ja tehokkaasti siten, että heille on annettu oikea-aikaisesti tieto syytteen perusteesta eli teoista, joista heitä syytetään ja joihin syyte perustuu, mutta myös näille teoille annetusta oikeudellisesta luokittelusta yksityiskohtaisesti (ks. vastaavasti tuomio 13.6.2019, Moro, C‑646/17, EU:C:2019:489, 55 kohta).

57

Se, että rikosasian aineellisesti ratkaiseva tuomioistuin päättää luokitella rikoksen uudelleen ilman, että syyttäjäviranomainen puuttuu asiaan, osoittaa sen, että kyseisen tuomioistuimen mukaan kriminalisoidut teot voivat – jos ne näytetään toteen – vastata tätä uutta luokittelua, eikä sitä, että kyseinen tuomioistuin on jo ottanut kantaa syytetyn syyllisyyteen.

58

Toiseksi direktiivin 2016/343 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta oikeudesta olla todistamatta itseään vastaan on todettava, että syytetyn ehdotus niiden tekojen, joista häntä syytetään, uudesta luokittelusta ei sellaisenaan merkitse sitä, että tämä henkilö tunnustaa syyllisyytensä uuden luokittelun osalta.

59

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomautti lisäksi pääasiassa, että vaikka BK on ilmoittanut, että Spetsializirana prokuraturan esittämät teot pitäisi luokitella petokseksi eikä korruptioksi, hän ei kuitenkaan ole myöntänyt syyllistyneensä petokseen.

60

Joka tapauksessa unionin oikeudessa ei ole sääntöä, joka kieltää syytettyä myöntämästä, että hän on tehnyt rikoksen.

61

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2016/343 3 ja 7 artiklaa sekä perusoikeuskirjan 47 artiklan toista kohtaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan rikosasiassa aineellisen ratkaisun antava tuomioistuin voi omasta aloitteestaan tai syytetyn ehdotuksesta valita syyttäjän alun perin tekemästä kriminalisoitujen tekojen oikeudellisesta luokittelusta poikkeavan luokittelun, jos kyseinen tuomioistuin on ilmoittanut syytetylle riittävän ajoissa aiotusta uudesta luokittelusta sellaisena ajankohtana ja sellaisissa olosuhteissa, että syytetty voi tehokkaasti valmistella puolustuksensa, ja antanut siten hänelle mahdollisuuden käyttää puolustautumisoikeuksiaan konkreettisesti ja tehokkaasti näin valitun uuden luokittelun osalta.

62

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: