25.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 124/1

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/92/EU (4) yhdenmukaistetaan hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin periaatteet ottamalla käyttöön vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat arvioinnin piiriin kuuluvia hanketyyppejä, hankkeen toteuttajien pääasiallisia velvoitteita, arvioinnin sisältöä sekä toimivaltaisten viranomaisten ja yleisön osallistumista arviointimenettelyyn, ja sillä edistetään osaltaan ympäristön ja ihmisten terveyden korkeatasoista suojelua. Jäsenvaltiot voivat säätää tiukempia suojelutoimenpiteitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti.

(2)

Komission 30 päivänä huhtikuuta 2007 antamassa tiedonannossa ”Kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman väliarviointi” ja komission 23 päivänä heinäkuuta 2009 antamassa kertomuksessa direktiiviä 2011/92/EU edeltävän neuvoston direktiivin 85/337/ETY (5) soveltamisesta ja tehokkuudesta korostetaan, että on tarpeen parantaa hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin periaatteita ja mukauttaa direktiivi 85/337/ETY poliittiseen, oikeudelliseen ja tekniseen toimintaympäristöön, joka on kehittynyt huomattavasti.

(3)

Direktiiviä 2011/92/EU on muutettava, jotta voidaan parantaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn laatua, yhdenmukaistaa kyseinen menettely järkevän sääntelyn periaatteiden kanssa sekä vahvistaa johdonmukaisuutta ja luoda synergioita unionin muiden säädösten ja toimintalinjojen kanssa sekä niiden strategioiden ja toimintalinjojen kanssa, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kansalliseen toimivaltaansa kuuluvilla aloilla.

(4)

Rajat ylittävien hankkeiden arviointimenettelyjen koordinoimiseksi ja helpottamiseksi ja erityisesti neuvottelujen käymiseksi valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista 25 päivänä helmikuuta 1991 tehdyn yleissopimuksen (Espoon yleissopimus) mukaisesti asianomaiset jäsenvaltiot voivat perustaa yhteisen elimen, jossa kaikilla on yhtä suuri edustus.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) N:o 347/2013 (6), (EU) N:o 1315/2013 (7) ja (EU) N:o 1316/2013 (8) vahvistetuilla mekanismeilla, jotka koskevat unionin osarahoittamia infrastruktuurihankkeita, voidaan myös helpottaa direktiivin 2011/92/EU vaatimusten täytäntöönpanoa.

(6)

Direktiiviä 2011/92/EU olisi myös tarkistettava siten, että varmistetaan, että ympäristönsuojelu paranee, resurssitehokkuus lisääntyy ja kestävää kasvua tuetaan unionissa. Tätä varten olisi yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava siinä säädettyjä menettelyjä.

(7)

Ympäristökysymyksistä, kuten resurssitehokkuudesta ja resurssien kestävästä käytöstä, luonnon monimuotoisuuden suojelusta, ilmastonmuutoksesta sekä onnettomuus- ja katastrofiriskeistä, on viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana tullut entistä tärkeämpiä poliittisen päätöksenteon kannalta. Tästä syystä niiden olisi oltava tärkeitä tekijöitä myös arviointi- ja päätöksentekomenettelyissä.

(8)

Komissio sitoutui 20 päivänä syyskuuta 2011 antamassaan tiedonannossa ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” ottamaan resurssitehokkuutta ja resurssien kestävää käyttöä koskevat näkökohdat laajemmin huomioon direktiivin 2011/92/EU tarkistamisen yhteydessä.

(9)

Komission 22 päivänä syyskuuta 2006 antamassa tiedonannossa ”Maaperän suojelua koskeva teemakohtainen strategia” sekä etenemissuunnitelmassa kohti resurssitehokasta Eurooppaa korostetaan maaperän kestävän käytön merkitystä ja sitä, että on puututtava sellaiseen asutusalueiden laajentamiseen, joka on ajan mittaan kestämätöntä (maan ottaminen infrastruktuurikäyttöön). Lisäksi Rio de Janeirossa 20–22 päivänä kesäkuuta 2012 pidetyn Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen kokouksen päätösasiakirjassa tunnustetaan hyvän maanhoidon, myös maaperän hoidon, taloudellinen ja sosiaalinen merkitys sekä tarve ryhtyä pikaisiin toimiin maaperän huonontumisen pysäyttämiseksi. Julkisissa ja yksityisissä hankkeissa olisi siksi tarkasteltava hankkeen vaikutuksia maahan, erityisesti maan ottamiseen infrastruktuurikäyttöön, ja maaperään, mukaan luettuina orgaaninen aines, maaperän eroosio sekä maaperän tiivistyminen ja sulkeminen rakentamisella, ja rajoitettava näitä vaikutuksia; asianmukaiset maankäyttösuunnitelmat ja -toimintalinjat kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla ovat myös tältä osin merkityksellisiä.

(10)

Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa biologisesta monimuotoisuudesta, jäljempänä ’yleissopimus’, jossa unioni on osapuolena neuvoston päätöksen 93/626/ETY (9) nojalla, määrätään, että merkittäviä haittavaikutuksia, joita hankkeilla on biologiseen monimuotoisuuteen, joka määritellään yleissopimuksen 2 artiklassa, on mahdollisuuksien mukaan ja tapauksen mukaan arvioitava niiden välttämiseksi tai minimoimiseksi. Tällaisen näitä vaikutuksia koskevan ennakkoarvioinnin olisi osaltaan edistettävä Eurooppa-neuvoston 25 ja 26 päivänä maaliskuuta 2010 antamissaan päätelmissä hyväksymää unionin yleistavoitetta, joka on luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja ekosysteemipalvelujen heikentymisen pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä sekä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen palauttaminen ennalleen mahdollisuuksien mukaan.

(11)

Toimenpiteillä, joita toteutetaan merkittävien haitallisten ympäristövaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi, vähentämiseksi ja mikäli mahdollista poistamiseksi erityisesti niiden lajien ja luontotyyppien osalta, joita suojellaan neuvoston direktiivin 92/43/ETY (10) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (11) nojalla, olisi osaltaan voitava välttää kaikenlainen ympäristön laadun huonontuminen ja luonnon monimuotoisuuden yleinen köyhtyminen unionin yleissopimuksen yhteydessä antamien sitoumusten sekä niiden tavoitteiden ja toimien mukaisesti, jotka mainitaan komission 3 päivänä toukokuuta 2011 antamassa tiedonannossa ”Luonnonpääoma elämämme turvaajana: luonnon monimuotoisuutta koskeva EU:n strategia vuoteen 2020” vahvistetussa vuoteen 2020 ulottuvassa luonnon monimuotoisuutta koskevassa unionin strategiassa.

(12)

Meriympäristön ja erityisesti lajien ja luontotyyppien korkeatasoisen suojelun takaamiseksi meriympäristössä toteutettavien hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa ja arviointimenettelyjen tarpeellisuusselvityksissä olisi otettava huomioon hankkeiden ominaisuudet ja erityisesti käytettävät tekniikat (esimerkiksi seismiset tutkimukset ääniluotaimella). Tätä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/30/EU (12) vaatimuksilla voitaisiin myös helpottaa tämän direktiivin vaatimusten täytäntöönpanoa.

(13)

Ilmastonmuutos aiheuttaa myös jatkossa vahinkoa ympäristölle ja haittaa talouden kehitystä. Tältä osin on aiheellista arvioida hankkeiden vaikutus ilmastoon (esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöihin) ja niiden alttius ilmastonmuutokselle.

(14)

Komission 23 päivänä helmikuuta 2009 antaman tiedonannon ”Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa” johdosta neuvosto pyysi 30 päivänä marraskuuta 2009 antamissaan päätelmissä komissiota varmistamaan, että unionin aloitteiden täytäntöönpanossa, uudelleentarkastelussa ja lisäkehittämisessä otetaan huomioon katastrofiriskien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan liittyvät näkökohdat sekä Yhdistyneiden kansakuntien 22 päivänä tammikuuta 2005 hyväksymä Hyogon toimintaohjelma (2005–2015), jossa korostetaan, että on otettava käyttöön menettelyjä suuriin infrastruktuurihankkeisiin liittyvien katastrofiriskien arvioimiseksi.

(15)

Ympäristön korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi on toteuttava varotoimenpiteitä sellaisten hankkeiden osalta, joilla sen takia, että ne ovat alttiita suuronnettomuuksille ja/tai luonnonkatastrofeille (kuten tulville, merenpinnan kohoamiselle ja maanjäristyksille), on todennäköisesti merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Näissä hankkeissa on tärkeää tarkastella niiden alttiutta (altistuminen ja sietokyky) suuronnettomuuksille ja/tai katastrofeille, näiden onnettomuuksien ja/tai katastrofien esiintymisriskiä ja vaikutusta merkittävien haitallisten ympäristövaikutusten todennäköisyyteen. Päällekkäisyyksien välttämiseksi olisi oltava mahdollista käyttää unionin lainsäädännön, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/18/EU (13) ja neuvoston direktiivin 2009/71/Euratom (14), mukaisesti toteutettujen riskienarviointien avulla tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti toteutettujen asiaankuuluvien arviointien avulla saatuja käytettävissä olevia asiaa koskevia tietoja, edellyttäen että tämän direktiivin vaatimukset täyttyvät.

(16)

Suojeltaessa ja edistettäessä kulttuuriperintöä ja -maisemaa, historialliset kaupunkikohteet mukaan luettuna, jotka ovat erottamaton osa kulttuurista moninaisuutta, jota unioni on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan 4 kohdan mukaisesti sitoutunut kunnioittamaan ja edistämään, voi olla hyödyllistä käyttää määritelmiä ja periaatteita, jotka sisältyvät asiaa koskeviin Euroopan neuvoston yleissopimuksiin, erityisesti 6 päivänä toukokuuta 1969 tehtyyn Euroopan arkeologisen perinnön suojelua koskevaan yleissopimukseen, 3 päivänä lokakuuta 1985 tehtyyn Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskevaan yleissopimukseen, 20 päivänä lokakuuta 2000 tehtyyn eurooppalaiseen maisemayleissopimukseen ja 27 päivänä lokakuuta 2005 tehtyyn Euroopan neuvoston kulttuuriperinnön puitesopimukseen. Jotta voidaan paremmin säilyttää historiallinen perintö ja kulttuuriperintö sekä maisema, ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on tärkeää käsitellä hankkeiden maisemavaikutusta eli rakennetun maiseman tai luonnonmaiseman sekä kaupunkialueiden ulkoista tai maisemallista muutosta.

(17)

Sovellettaessa direktiiviä 2011/92/EU on tärkeää taata älykäs, kestävä ja osallistuva kasvu niiden tavoitteiden mukaisesti, jotka mainitaan komission 3 päivänä maaliskuuta 2010 antamassa tiedonannossa ”Eurooppa 2020 — Älykkään, kestävän ja osallistuvan kasvun strategia”.

(18)

Tietojen yleisen saatavuuden ja avoimuuden lisäämiseksi ajan tasalla olevaa ympäristötietoa tämän direktiivin täytäntöönpanosta olisi oltava saatavissa myös sähköisesti. Jäsenvaltioiden olisi siksi luotava vähintään keskusportaali tai yhteyspisteitä asianmukaisella hallintotasolla, jotta mahdollistetaan se, että yleisö saa nämä tiedot käyttöönsä helposti ja tehokkaasti.

(19)

Kokemus on osoittanut, että kun on kyse puolustustarkoituksia palvelevista hankkeista tai hankkeiden osista, mukaan luettuna hankkeet, jotka liittyvät kansainvälisten velvoitteiden mukaiseen liittoutuneiden toimintaan jäsenvaltioiden alueella, direktiivin 2001/92/EU soveltaminen voisi johtaa asiaa koskevien luottamuksellisten tietojen paljastumiseen, mikä olisi puolustustarkoitusten kannalta vahingollista. Tästä syystä olisi säädettävä, että jäsenvaltiot voivat tapauksen mukaan olla soveltamatta kyseistä direktiiviä tällaisissa tapauksissa.

(20)

Kokemus on osoittanut, että direktiivin 2011/92/EU noudattamisesta hankkeissa, jotka koskevat pelkästään siviilivalmiutta, voisi aiheutua haitallisia vaikutuksia muun muassa ympäristölle, mistä syystä olisi säädettävä, että jäsenvaltiot voivat tapauksen mukaan olla soveltamatta mainittua direktiiviä tällaisissa tapauksissa.

(21)

Jäsenvaltioilla on useita vaihtoehtoja direktiivin 2011/92/EU täytäntöön panemiseksi siltä osin kuin kyse on ympäristövaikutusten arviointien sisällyttämisestä kansallisiin menettelyihin. Vastaavasti näihin kansallisiin menettelyihin liittyvät tekijät voivat vaihdella. Tämän vuoksi perusteltu päätelmä, jonka toimivaltainen viranomainen antaa hankkeen ympäristövaikutuksia koskevan tarkastelunsa päätteeksi, voi olla yhdennetyn lupamenettelyn osa tai se voidaan sisällyttää muuhun sitovaan päätökseen, jota vaaditaan tämän direktiivin tavoitteiden noudattamiseksi.

(22)

Ympäristön ja ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi arviointimenettelyn tarpeellisuusselvityksissä ja ympäristövaikutusten arvioinnissa olisi otettava huomioon kyseessä olevan koko hankkeen vaikutus, tarvittaessa myös hankkeen maanalaiset ja maanpinnan alaiset osat, rakennus-, toiminta- ja tarvittaessa purkuvaiheessa.

(23)

Jotta hankkeen välittömät ja välilliset vaikutukset ympäristöön saataisiin arvioitua perusteellisesti, toimivaltaisen viranomaisen olisi toteutettava analyysi, jossa se tarkastelee hankkeen toteuttajan antamien ja kuulemisten avulla saatujen tietojen sisältöä, sekä otettava tapauksen mukaan huomioon mahdolliset lisätiedot.

(24)

Kun on kyse hankkeista, joista on säädetty erityisellä kansalliseen lainsäädäntöön kuuluvalla säädöksellä, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että julkiseen kuulemiseen liittyvät tämän direktiivin tavoitteet saavutetaan lainsäädäntömenettelyssä.

(25)

Toimivaltaisten viranomaisten puolueettomuus olisi varmistettava. Eturistiriitoja voitaisiin ehkäistä muun muassa eriyttämällä toimivaltaisen viranomaisen ja hankkeen toteuttajan tehtävät. Jos toimivaltainen viranomainen on myös hankkeen toteuttaja, jäsenvaltioiden olisi hallinnollisen toimivallan järjestelmässään vähintään eriytettävä asianmukaisesti direktiivistä 2011/92/EU johtuvia velvoitteita toteuttavien viranomaisten ne tehtävät, jotka aiheuttavat eturistiriitoja.

(26)

Jotta toimivaltainen viranomainen kykenee määrittämään, onko direktiivin 2011/92/EU liitteessä II luetelluille hankkeille, niitä koskeville muutoksille tai niiden laajennuksille tehtävä ympäristövaikutusten arviointi (arviointimenettelyn tarpeellisuusselvitys), ne tiedot, jotka hankkeen toteuttajan on annettava, olisi täsmennettävä keskittyen keskeisiin näkökohtiin, joiden perusteella toimivaltainen viranomainen voi määrittää asian. Määritys olisi julkistettava.

(27)

Arviointimenettelyn tarpeellisuusselvityksessä olisi varmistettava, että ympäristövaikutusten arviointia vaaditaan vain niiltä hankkeilta, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia.

(28)

Direktiivin 2011/92/EU liitteessä III vahvistettuja arviointiperusteita, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon sen määrittämiseksi, mistä hankkeista on tehtävä ympäristövaikutusten arviointi sen johdosta, että niillä on merkittäviä ympäristövaikutuksia, olisi mukautettava ja selvennettävä. Kokemus on esimerkiksi osoittanut, että arvokkaita resursseja käyttävillä tai niihin kohdistuvilla hankkeilla, ekologisesti herkkiin sijaintipaikkoihin ehdotetuilla hankkeilla ja sellaisilla hankkeilla, joilla voi olla vaarallisia tai peruuttamattomia vaikutuksia, on usein todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.

(29)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi yksilöitävä kaikkein tärkeimmät huomioon otettavat arviointiperusteet määrittäessään sitä, aiheutuuko hankkeesta todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia, ja otettava huomioon tiedot, joita voi olla saatavilla unionin lainsäädännön edellyttämien muiden arviointien johdosta, jotta arviointimenettelyn tarpeellisuusselvitystä voidaan soveltaa tehokkaasti ja avoimesti. Tämän vuoksi on aiheellista täsmentää arviointimenettelyn tarpeellisuusselvitystä koskevan määrityksen sisältö, erityisesti niissä tapauksissa, joissa ympäristövaikutusten arviointia ei vaadita. Lisäksi hyvään hallintotapaan kuuluu, että otetaan huomioon muista lähteistä, kuten yleisöltä tai viranomaisilta, mahdollisesti saadut oma-aloitteiset kommentit, vaikka virallista kuulemista ei edellytetä tarpeellisuusselvitysvaiheessa.

(30)

Jotta voidaan parantaa ympäristövaikutusten arvioinnin laatua ja yksinkertaistaa menettelyjä ja päätöksentekoa, toimivaltaisen viranomaisen olisi siinä tapauksessa, että hankkeen toteuttaja sitä pyytää, annettava lausunto, jossa määritetään, missä laajuudessa ja miten yksityiskohtaisesti ympäristötiedot olisi annettava ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (arvioinnin sisällön rajaaminen).

(31)

Hankkeen toteuttajan laatiman ympäristövaikutusten arviointiselostuksen olisi sisällettävä kuvaus hankkeen toteuttajan selvittämistä kohtuullisista vaihtoehdoista, jotka ovat varteenotettavia hankkeen kannalta, mukaan luettuna tapauksen mukaan hahmotelma ympäristön nykytilan todennäköisestä kehityksestä siinä tapauksessa, että hanketta ei toteuteta (perusskenaario); näin voidaan parantaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn laatua ja sisällyttää ympäristönäkökohdat osaksi hankkeen suunnitelmaa jo varhaisessa vaiheessa.

(32)

Hankkeen toteuttajan ympäristövaikutusten arviointiselostuksiin direktiivin 2011/92/EU liitteen IV mukaisesti sisällyttämien tietojen olisi oltava perusteelliset ja riittävän korkealaatuiset. Päällekkäisten arviointien välttämiseksi olisi soveltuvissa tapauksissa otettava huomioon unionin lainsäädännön, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY (15) tai direktiivin 2009/71/Euratom, tai kansallisen lainsäädännön nojalla tehtyjen muiden arviointien tulokset, jos ne ovat saatavilla.

(33)

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen laatimiseen osallistuvien asiantuntijoiden olisi oltava ammattitaitoisia ja päteviä. Riittävä asiantuntemus asianomaisen hankkeen alalta on tarpeen toimivaltaisten viranomaisten käsitellessä hanketta, jotta varmistetaan hankkeen toteuttajan antamien tietojen perusteellisuus ja korkea laatu.

(34)

Avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden takaamiseksi toimivaltaista viranomaista olisi vaadittava perustelemaan myönteinen lupapäätöksensä ja osoittamaan, että se on ottanut huomioon käytyjen kuulemisten ja neuvottelujen tulokset sekä kerätyt asiaa koskevat olennaiset tiedot.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hankkeen rakentamisesta ja toiminnasta aiheutuvien haitallisten ympäristövaikutusten seuraamiseksi toteutetaan rajoittamis- ja korvaamistoimenpiteitä ja määritetään asianmukaisia menettelyjä, jotta voidaan muun muassa kartoittaa ennakoimattomat merkittävät haittavaikutukset ja ryhtyä asianmukaisiin korjaaviin toimiin. Tällainen seuranta ei saisi olla päällekkäistä eikä rinnakkaista unionin muusta lainsäädännöstä kuin tästä direktiivistä johtuvien seurantavaatimusten tai kansallisesta lainsäädännöstä johtuvien seurantavaatimusten kanssa.

(36)

Päätöksenteon tehostamiseksi ja oikeusvarmuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnin eri vaiheet toteutetaan kohtuullisessa ajassa hankkeen laadusta, monitahoisuudesta, sijainnista ja koosta riippuen. Tällaisten määräaikojen ei missään olosuhteissa pitäisi vaarantaa ympäristönsuojelun korkeiden standardien saavuttamista, varsinkaan niiden, jotka johtuvat unionin muusta ympäristölainsäädännöstä kuin tästä direktiivistä, eikä yleisön tehokasta osallistumista päätöksentekoon ja oikeussuojan saatavuutta.

(37)

Jotta voidaan parantaa arviointien tehokkuutta, vähentää hallinnollista rasitetta ja lisätä taloudellista tehokkuutta, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun velvollisuus tehdä ympäristöasioihin liittyviä arviointeja johtuu yhtäaikaisesti sekä tästä direktiivistä että direktiivistä 92/43/ETY ja/tai direktiivistä 2009/147/EY, otetaan tapauksen mukaan käyttöön yhteen sovitettuja ja/tai yhteisiä menettelyjä, jotka täyttävät näissä direktiiveissä asetetut vaatimukset, niiden organisatoriset erityisominaisuudet huomioon ottaen. Kun velvollisuus tehdä ympäristöasioihin liittyviä arviointeja johtuu yhtäaikaisesti sekä tästä direktiivistä että unionin muusta lainsäädännöstä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2000/60/EY (16), direktiivistä 2001/42/EY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2008/98/EY (17), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2010/75/EU (18) sekä direktiivistä 2012/18/EU, jäsenvaltiot olisi voitava ottaa käyttöön yhteen sovitettuja ja/tai yhteisiä menettelyjä, jotka täyttävät asiaa koskevan unionin lainsäädännön vaatimukset. Otettaessa käyttöön yhteen sovitettuja tai yhteisiä menettelyjä jäsenvaltioiden olisi nimettävä vastaavien velvoitteiden toteuttamisesta vastaava viranomainen. Jäsenvaltioiden olisi voitava institutionaaliset rakenteet huomioon ottaen nimetä useampi kuin yksi viranomainen mikäli ne katsovat sen tarpeelliseksi.

(38)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Jäsenvaltioiden olisi saatava vapaasti päättää näistä seuraamuksista ja niiden muodosta. Säädettyjen seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(39)

Jotta varmistetaan mahdollisimman sujuva siirtyminen direktiivissä 2011/92/EU säädetystä nykyisestä järjestelmästä tässä direktiivissä olevien muutosten tuloksena syntyvään uuteen järjestelmään, on aiheellista säätää siirtymätoimenpiteistä oikeusvarmuuden periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Näillä toimenpiteillä olisi varmistettava, että ympäristövaikutusten arviointiin liittyvä sääntely-ympäristö ei muutu tietyn hankkeen toteuttajan kannalta, jos menettelyvaiheita on jo aloitettu nykyisen järjestelmän voimassa ollessa ja hanketta koskevaa lupaa ei ole vielä annettu tai muuta sitovaa, tämän direktiivin tavoitteiden noudattamiseksi vaadittavaa päätöstä ei ole vielä tehty. Vastaavasti direktiivin 2011/92/EU, sellaisena kuin se on ennen sen muuttamista tällä direktiivillä, asianomaisia säännöksiä olisi sovellettava hankkeisiin, joiden osalta arviointimenettelyn tarpeellisuusselvitys on aloitettu, sisällön rajaamismenettely on aloitettu (jos hankkeen toteuttaja on pyytänyt tai toimivaltainen viranomainen vaatinut sisällön rajaamista) tai ympäristövaikutusten arviointiselostus on toimitettu ennen määräaikaa, johon mennessä säädös on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(40)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (19) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde, ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä katsoo tällaisten asiakirjojen toimittamisen olevan perusteltua.

(41)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on vähimmäisvaatimusten vahvistaminen hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnille ympäristön ja ihmisten terveyden korkeatasoisen suojelun varmistamiseksi, vaan se voidaan tarkasteltavien ympäristökysymysten laajuuden, vakavuuden ja rajat ylittävän luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(42)

Sen vuoksi direktiivi 2011/92/EU olisi muutettava,

1)

Muutetaan 1 artikla seuraavasti:

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

1.   Ympäristövaikutusten arvioinnilla tunnistetaan, kuvataan ja arvioidaan tarkoituksenmukaisella tavalla kussakin yksittäistapauksessa hankkeen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset

2.   Edellä 1 kohdassa vahvistettuihin tekijöihin kohdistuviin, kyseisessä kohdassa tarkoitettuihin vaikutuksiin kuuluvat myös odotetut vaikutukset, jotka johtuvat hankkeen alttiudesta suuronnettomuus- ja/tai katastrofiriskeille, jotka ovat varteenotettavia hankkeen kannalta.”

4)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

5)

Korvataan 5 artiklan 1–3 kohta seuraavasti:

”1.   Kun ympäristövaikutusten arviointia vaaditaan, hankkeen toteuttajan on laadittava ja toimitettava ympäristövaikutusten arviointiselostus. Hankkeen toteuttajan toimittamissa tiedoissa on oltava ainakin:

Kun on annettu lausunto 2 kohdan nojalla, ympäristövaikutusten arviointiselostuksen on perustuttava mainittuun lausuntoon ja sisällettävä tiedot, joita voidaan kohtuudella vaatia, jotta voidaan tehdä perusteltu päätelmä hankkeen merkittävistä ympäristövaikutuksista, ottaen huomioon nykytietämys ja arviointimenetelmät. Hankkeen toteuttajan on päällekkäisten arviointien välttämiseksi otettava ympäristövaikutusten arviointiselostusta laatiessaan huomioon muista asiaa koskevista unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla tehdyistä arvioinneista saatavilla olevat tulokset.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on annettava hankkeen toteuttajan pyynnöstä lausunto, jossa määritetään niiden tietojen laajuus ja tarkkuus, jotka hankkeen toteuttajan on sisällytettävä ympäristövaikutusten arviointiselostukseen tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja otettava lausuntoa antaessaan huomioon hankkeen toteuttajan antamat tiedot erityisesti hankkeen erityisominaisuuksista, mukaan lukien sijainti ja tekniset valmiudet, ja sen todennäköisistä ympäristövaikutuksista. Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia ennen kuin se antaa lausuntonsa.

Jäsenvaltiot voivat myös vaatia toimivaltaisia viranomaisia antamaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun lausunnon riippumatta siitä, pyytääkö hankkeen toteuttaja sitä.

3.   Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen perusteellisuuden ja laadun takaamiseksi

6)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

7)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

8)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Kuulemisten ja käytyjen neuvottelujen tulokset sekä 5–7 artiklan mukaisesti saadut tiedot on otettava asianmukaisesti huomioon lupamenettelyssä.”

9)

Lisätään artikla seuraavasti:

”8 a artikla

1.   Luvan myöntämispäätöksen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

2.   Kielteisessä lupapäätöksessä on ilmoitettava pääasialliset syyt luvan myöntämättä jättämiselle.

3.   Jos jäsenvaltiot käyttävät 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja muita menettelyjä kuin lupamenettelyjä, tapauksen mukaan tämän artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimusten katsotaan täyttyvän, kun näiden menettelyjen yhteydessä mahdollisesti tehty päätös sisältää kyseisissä kohdissa tarkoitetut tiedot ja käytössä on mekanismit, jotka mahdollistavat tämän artiklan 6 kohdan vaatimusten täyttymisen.

4.   Jäsenvaltioiden on 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisesti varmistettava, että hankkeen toteuttaja toteuttaa hankkeen ominaisuudet ja/tai toimenpiteet, joilla pyritään välttämään, ehkäisemään tai vähentämään ja, jos mahdollista, poistamaan merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, sekä määritettävä merkittävien haitallisten ympäristövaikutusten seurantamenettelyt.

Seurattavien muuttujien ja seurannan keston on oltava oikeassa suhteessa hankkeen laatuun, sijaintiin ja kokoon sekä sen ympäristövaikutusten merkittävyyteen.

Tarvittaessa voidaan käyttää unionin muuhun lainsäädäntöön kuin tähän direktiiviin ja jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvia voimassa olevia seurantajärjestelyjä päällekkäisen seurannan välttämiseksi.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen tekee 1–3 kohdassa tarkoitetut päätökset kohtuullisessa ajassa.

6.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistuttava siitä, että 1 artiklan 2 kohdan g alakohdan iv alakohdassa tarkoitettu perusteltu päätelmä tai mikä tahansa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettu päätös on edelleen ajan tasalla, kun päätös luvan myöntämisestä tehdään. Jäsenvaltiot voivat tätä tarkoitusta varten asettaa aikarajat 1 artiklan 2 kohdan g alakohdan iv alakohdassa tarkoitetun perustellun päätelmän tai minkä tahansa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen voimassaololle.”

10)

Korvataan 9 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kun päätös luvan myöntämisestä tai myöntämättä jättämisestä on tehty, toimivaltaisen viranomaisen tai toimivaltaisten viranomaisten on tiedotettava asiasta viipymättä yleisölle ja 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille kansallisten menettelyjen mukaisesti ja varmistettava, että seuraavat tiedot ovat yleisön ja 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten saatavilla, sekä otettava tapauksen mukaan huomioon 8 a artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tapaukset:

11)

Lisätään artikla seuraavasti:

”9 a artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat tästä direktiivistä johtuvat velvoitteet puolueettomasti eivätkä joudu eturistiriitatilanteeseen.

Jos toimivaltainen viranomainen on myös hankkeen toteuttaja, jäsenvaltioiden on hallinnollisen toimivallan järjestelmässään vähintään eriytettävä asianmukaisesti tästä direktiivistä johtuvia velvoitteita toteuttavien viranomaisten ne tehtävät, jotka aiheuttavat eturistiriitoja.”

12)

Korvataan 10 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Tämän direktiivin säännöksillä ei vaikuteta toimivaltaisten viranomaisten velvollisuuteen noudattaa kansallisissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä sekä vakiintuneessa oikeuskäytännössä olevia rajoituksia, jotka koskevat liikesalaisuutta, henkinen omaisuus mukaan lukien, ja yleisen edun turvaamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2003/4/EY soveltamista.”

13)

Lisätään artikla seuraavasti:

”10 a artikla

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.”

14)

Korvataan 12 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on joka kuudes vuosi 16 päivästä toukokuuta 2017 lähtien ilmoitettava komissiolle erityisesti seuraavat tiedot, jos ne ovat saatavissa:

15)

Muutetaan direktiivin 2011/92/EU liitteet tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

a)

aloitettiin direktiivin 2011/92/EU 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua lausuntoa koskeva menettely; tai

b)

annettiin direktiivin 2011/92/EU 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.