Amsterdamin Eurooppa-neuvoston päätöslauselma vakaus- ja kasvusopimuksesta

Päätöslauselmassa annetaan jäsenvaltioille, neuvostolle ja komissiolle selkeät poliittiset ohjeet, jotta ne panisivat vakaus- ja kasvusopimuksen määräykset täytäntöön tiukasti ja ajallaan. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita pitämään finanssipolitiikkansa terveinä, kun ne ovat siirtyneet talous- ja rahaliiton (EMU) kolmanteen vaiheeseen.

SÄÄDÖS

Eurooppa-neuvoston päätöslauselma vakaus- ja kasvusopimuksesta - Amsterdam, 17. kesäkuuta 1997 [EYVL C 236, 2.8.1997].

TIIVISTELMÄ

Päätöslauselmalla luodaan poliittinen perusta vakaus- ja kasvusopimukselle. Siinä annetaan tiukat poliittiset suuntaviivat jäsenvaltioille, komissiolle ja neuvostolle vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanoa varten.

Jäsenvaltioiden on sitouduttava noudattamaan keskipitkän aikavälin tavoitteita pitää julkisyhteisöjen rahoitusasema lähellä tasapainoa tai ylijäämäisenä. Lisäksi jäsenvaltioiden

• pitäisi omasta aloitteestaan julkistaa neuvoston niille antamat suositukset
• on sitouduttava toteuttamaan tarvittavia julkisen talouden rahoitusasemaa korjaavia toimia vakaus- tai lähentymisohjelmiensa tavoitteiden saavuttamiseksi
• on toteutettava viipymättä tarpeellisiksi katsomansa julkisen talouden rahoitusasemaa korjaavat sopeutustoimet saatuaan tiedon, että on olemassa liiallisen alijäämän vaara
• on oikaistava liialliset alijäämät mahdollisimman nopeasti
• on sitouduttava olemaan vetoamatta poikkeukselliseen alijäämään, johon liittyy BKT:n alle 2 prosentin suuruinen vuotuinen lasku, paitsi silloin, kun ne ovat vakavassa taantumassa (BKT:n vähintään 0,75 prosentin suuruinen vuotuinen lasku).

Komissio puolestaan

• käyttää perustamissopimuksen mukaista aloiteoikeuttaan siten, että se edistää vakaus- ja kasvusopimuksen tiukkaa, oikein ajoitettua ja tehokasta toteuttamista
• esittää viipymättä tarvittavat kertomukset, lausunnot ja suositukset, jotta neuvosto voi tehdä päätöksiä nopeasti
• sitoutuu laatimaan kertomuksen, jos on olemassa liiallisen alijäämän vaara tai jos ennakoitu tai todellinen julkisen talouden alijäämä ylittää 3 prosentin viitearvon suhteessa bruttokansantuotteeseen
• sitoutuu esittämään neuvostolle kirjallisena perustelut kantaansa silloin, kun komissio katsoo, että yli 3 prosentin alijäämä ei ole liiallinen ja jos kyseinen kanta poikkeaa talous- ja rahoituskomitean lausunnosta
• sitoutuu neuvoston pyynnöstä periaatteessa antamaan suosituksen, jonka perusteella neuvosto tekee päätöksen siitä, onko kyseessä liiallinen alijäämä.

Neuvosto sitoutuu kaikkien toimivaltaansa kuuluvien vakaus- ja kasvusopimuksen osatekijöiden tiukkaan ja oikea-aikaiseen täytäntöönpanoon. Lisäksi neuvoston

• olisi pidettävä liiallista alijäämää koskevan menettelyn soveltamisesta annettuja määräaikoja enimmäismääräaikoina
• olisi aina määrättävä seuraamukset, jos osallistuva jäsenvaltio ei toteuta tarpeellisia toimia liiallisen alijäämätilanteen oikaisemiseksi ja pantava tarkoin täytäntöön kaikki säädetyt rangaistukset
• olisi aina ilmoitettava kirjallisesti syyt, jotka ovat johtaneet päätökseen olla toimimatta.

Näiden huomioiden johdosta ja vakaus- ja kasvusopimuksesta käydyn keskustelun vuoksi komissio antoi syyskuussa 2004 tiedonannon talouspolitiikan ohjausjärjestelmän vahvistamisesta ja vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpanon selkeyttämisestä. Tiedonannossa esitetään useita parannusehdotuksia sopimukseen. Komissio kiinnittää huomiota etenkin jäsenvaltioiden taloudelliseen kehitykseen ja julkisen talouden kestävyyteen pitkällä aikavälillä.

Maaliskuun 22. ja 23. päivänä 2005 järjestetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa valtiovarainministerit tekivät poliittisen sopimuksen vakaus- ja kasvusopimuksen paremmasta hallinnoinnista.

ASIAAN LIITTYVÄT SÄÄDÖKSET

Neuvoston asetus (EY) N:o 1467/97, annettu 7 päivänä heinäkuuta 1997, liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä [EYVL L 209, 2.8.1997]

Tällä asetuksella selkeytetään ja nopeutetaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä siten, että sillä olisi tehokas ennalta ehkäisevä vaikutus.

Neuvoston asetus (EY) N:o 1466/97, annettu 7 päivänä heinäkuuta 1997, julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta (EYVL L 209, 2.8.1997).

Asetuksen tavoitteena on valvoa jäsenvaltioiden julkisyhteisöjen rahoitusasemaa sekä sovittaa yhteen jäsenvaltioiden talouspolitiikkoja.

See also

Lisätietoja saa seuraavilta verkkosivuilta:

• Euroopan komissio, talouden ja rahoituksen pääosasto: vakaus- ja kasvusopimus

Viimeisin päivitys 04.11.2005