Työntekijöiden vapaa liikkuvuus
TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:
Asetus (EU) N:o 492/2011 työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella
ASETUKSEN TARKOITUS
- Asetuksella päivitetään (ja kodifioidaan) Euroopan unionin kansalaisten mahdollisuudesta liikkua ja työskennellä toisessa EU-maassa annettua aikaisempaa lainsäädäntöä.
- Sillä pyritään myös varmistamaan, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45 artiklassa säädettyä periaatetta kunnioitetaan käytännössä.
TÄRKEIMMÄT KOHDAT
- Työvoiman vapaasta liikkuvuudesta on hyötyä henkilöille, jotka haluavat työskennellä muualla Euroopan unionissa, sekä heidät vastaanottaville yhteisöille. Sen avulla työntekijä voi hyödyntää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen ja parantaa henkilökohtaista ja ammatillista tilannettaan ja työnantaja pystyy täyttämään vapaita työpaikkoja silloinkin, kun omasta maasta ei löydy sopivia työntekijöitä.
- Aivan kuten yhdessä EU-jäsenvaltiossa asuvalla henkilöllä on oikeus ottaa vastaan palkkatyötä toisesta maasta, myös työnantajat voivat ilmoittaa vapaista työpaikoista ja tehdä sopimuksia mahdollisten työntekijöiden kanssa kaikkialla EU:n alueella.
- Tällä lainsäädännöllä kodifioidaan ja korvataan asetus (ETY) N:o 1612/68, jota oli muutettu merkittävästi useita kertoja. Lainsäädännöllä varmistetaan järjestelmän sujuva toiminta kieltämällä kaikenlainen kansalaisuuteen perustuva syrjintä EU:n työntekijöiden kesken.
- Se kieltää erityisesti seuraavat:
- erilliset menettelyt ulkomaisen työvoiman työhönotossa sekä
- avoimista työpaikoista ilmoittamisen rajoittamisen tai tekemisen riippuvaiseksi erityisistä edellytyksistä, kuten määrääminen ehdoksi muista EU-valtioista tuleville henkilöille, että henkilö on otettava työnvälitysviranomaisen pitämään luetteloon.
- Vastaavasti on laitonta syrjiä muita EU:n työntekijöitä kotimaisiin työntekijöihin verrattuna työ- ja palvelussuhteen ehdoissa, jotka liittyvät
- työllistymiseen, kuten työnvälitysviranomaisen apu työnhakijoille
- työehtoihin, kuten palkkaukseen, irtisanomiseen, saman alan työhön paluuseen tai uudelleen työllistämiseen
- koulutustarjontaan, mukaan lukien ammatillinen koulutus ja uudelleen- ja jatkokoulutuskeskukset.
- Sama periaate koskee henkilön, joka on tai on ollut työssä toisen jäsenvaltion alueella, lasten pääsyä peruskoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen.
- Lainsäädäntö kattaa tietyt sosiaaliset oikeudet. Toisessa EU-maassa työskentelevällä työntekijällä on oikeus samoihin sosiaalisiin ja verotukseen liittyviin etuihin kuin vastaanottavan EU-maan kansalaisilla. Hänellä on myös oikeus asumistukeen samoin edellytyksin kuin maan kansalaisilla sillä alueella, jolla he ovat työssä, ja he voivat ilmoittautua asunnonhakijoiden luetteloon, jos sellainen on.
- Lainsäädäntö kattaa myös yhtäläisen oikeuden ammattiyhdistysten jäsenyyteen ja siihen kuuluvien oikeuksien käyttämiseen, mukaan lukien äänioikeus sekä kelpoisuus tulla valituksi ammattiyhdistysten hallinto- ja johtotehtäviin.
- Työntekijältä voidaan vaatia riittävän tasoista kielitaitoa, mutta kielitaitovaatimuksen on oltava kohtuullinen ja työn kannalta välttämätön.
- Lainsäädännöllä perustetaan neuvoa-antava komitea, johon kuuluu kuusi jäsentä kustakin EU-maasta: kaksi heistä edustaa hallitusta, kaksi työntekijäjärjestöjä ja kaksi työnantajajärjestöjä. Kyseinen komitea avustaa Euroopan komissiota työntekijöiden vapaata liikkuvuutta liittyvissä kysymyksissä. Asetuksella (EU) 2019/1149 perustettu Euroopan työviranomainen osallistuu komitean kokouksiin tarkkailijana ja tarjoaa teknistä tukea ja asiantuntemusta.
Yksi poikkeus
Yksi poikkeus syrjinnän vastaiseen periaatteeseen koskee pääsyä työpaikkoihin, joihin kuuluu julkisena viranomaisena toimimista ja tehtäviä, joiden tarkoituksena on suojella valtion yleisiä etuja. EU-maat voivat rajoittaa tällaisiin työpaikkoihin pääsyn ainoastaan omille kansalaisilleen.
EURES-asetus
MISTÄ ALKAEN ASETUSTA SOVELLETAAN?
Asetusta on sovellettu 16. kesäkuuta 2011 alkaen. Asetuksella (EU) 492/2011 kodifioitiin ja korvattiin asetus (ETY) N:o 1612/68 ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset.
TAUSTAA
Lisätietoja:
ASIAKIRJA
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 492/2011, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2011, työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella (kodifiointi) (EUVL L 141, 27.5.2011, s. 1–12)
Asetukseen (EU) N:o 492/2011 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.
MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1149, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 21–56)
Erityiskertomus nro 6/2018 – ”Työntekijöiden vapaa liikkuvuus – perusvapaus on varmistettu, mutta EU varojen parempi kohdentaminen helpottaisi työvoiman liikkuvuutta” (EUVL L 79, 2.3.2018, s. 17)
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/54/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, työntekijöiden vapaan liikkuvuuden puitteissa työntekijöille myönnettyjen oikeuksien käyttämistä helpottavista toimenpiteistä (EUVL L 128, 30.4.2014, s. 8–14)
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen konsolidoitu toisinto – Kolmas osa: Unionin sisäiset politiikat ja toimet – IV osasto: Henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus – 1 luku: Työntekijät – 45 artikla (aiempi EY-sopimuksen 39 artikla) (EUVL C 202, 7.6.2016, s. 65–66)
Viimeisin päivitys: 21.04.2020