6.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 51/23

1.1

pitää tervetulleena vihreää kirjaa, jossa luodaan osuva katsaus energia-alan nykytilanteeseen ja näytetään tietä Euroopan kestävän, kilpailukykyisen ja varman energiahuollon turvaavalle strategialle.

1.2

toteaa, että energiakysymyksissä Euroopalla on edessään lukuisia haasteita, joista esimerkkeinä mainittakoon korkeat ja hyvin epävakaat energian hinnat, maailmanlaajuisesti kasvava energiankysyntä, tuottaja- ja kauttakulkumaiden sekä kuljetusreittien turvallisuusriskit, lisääntyvä tuontiriippuvuus, energia- ja saantilähteiden toistaiseksi varsin suppea valikoima, lisääntyvä ympäristön kuormitus, kansallisten energiamarkkinoiden yhdentymisen ja verkottumisen vahvistamista koskeva vaatimus sekä energiainfrastruktuuria koskevat suuret investointitarpeet.

1.3

pitää myönteisenä, että vihreän kirjan avulla pyritään näiden haasteiden johdosta virittämään Euroopassa intensiivistä keskustelua energiapolitiikasta, ja korostaa pitkäkestoisen EU:n energiastrategian merkitystä.

1.4

painottaa, että toimitusvarmuutta, kilpailukykyä ja ympäristömyönteisyyttä koskevan kolmitahoisen tavoitteen saavuttamiseksi huomioon on otettava kaikki energiapolitiikkaan nivoutuvat politiikanalat ja siis etenkin liikenne-, ympäristö-, alue-, tutkimus- ja kehittämispolitiikka sekä ulkopolitiikka.

1.5

suhtautuu myönteisesti pyrkimyksiin luoda yhteinen eurooppalainen energiapolitiikka, jossa kehitetään unioni-, valtio- sekä alue- ja paikallistason hallinnon välistä kumppanuutta ja otetaan toissijaisuusperiaatetta noudattaen asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden erityispiirteet. Eurooppa voi ratkaista kestävästi energian toimitusvarmuuteen ja -ehtoihin liittyvän ongelman vain toimimalla koordinoidusti.

1.6

huomauttaa, että vakaa ja kohtuuhintainen energiahuolto on erittäin tärkeää myös alueiden ja kuntien kestävälle kehitykselle.

1.7

korostaa, että alue- ja paikallisyhteisöt tarvitsevat energiantuottajina (esim. energiayritysten osakkaina) tasapuolisia kilpailuedellytyksiä.

1.8

on tyytyväinen 23. ja 24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiin, joiden mukaan ”Euroopan talouksien kilpailukyvyn ja energian kohtuuhintaisuuden” varmistamiseksi tulee kehittää alueellista energiayhteistyötä EU:ssa ja helpottaa alueellisten markkinoiden integroimista EU:n sisämarkkinoihin.

1.9

tähdentää, että ulkoisia ja sisäisiä energiansaantilähteitä tulee monipuolistaa, jotta EU:n riippuvuus energiantuonnista ja yksittäisten tuottajien toimituksista vähenisi ja varmistettaisiin energian kestävä saanti.

1.10

korostaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden tulee voida tulevaisuudessakin päättää, millaista energialähteiden yhdistelmää ne käyttävät.

1.11

katsoo, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi jäsenvaltioiden tulisi kasvattaa energialähteiden yhdistelmissä sellaisten uusiutuvien energiamuotojen osuutta, jotka aiheuttavat vain vähän tai ei lainkaan kasvihuonekaasupäästöjä.

1.12

katsoo, että energialähteiden yhdistelmää monipuolistettaessa tulisi ottaa huomioon myös vesivoima ja maalämpö, jotka ovat tehokkaita ja joita alueelliset ja kunnalliset energiantuottajat ja -toimittajat usein käyttävät.

1.13

pahoittelee, että kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden vapauttamisesta annettujen direktiivien täytäntöönpano on lukuisissa jäsenvaltioissa puutteellista.

1.14

katsoo, että ennen lisäsääntelytoimia on pantava kaikin osin täytäntöön toinen sisämarkkinapaketti ja arvioitava sen vaikutuksia.

1.15

korostaa Euroopan energiaverkon yhtenäistämisen tarvetta ja katsoo, että jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten yhteistyötä on kiireesti parannettava tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

1.16

vastustaa uuden hallintorakenteen, esim. eurooppalaisen energiasääntelyviranomaisen, perustamista, sillä jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset pystyvät saavuttamaan komission ehdottamat ja Eurooppa-neuvoston vahvistamat tavoitteet.

1.17

ei toistaiseksi pidä tarpeellisena maakaasuvarastoja koskevaa uutta säädösehdotusta, sillä ensin tulee panna täytäntöön toukokuussa 2006 voimaan tullut kaasun toimitusvarmuutta koskeva direktiivi.

1.18

pitää tervetulleena strategiasuunnitelmaa, joka vahvistaa uuden energiatekniikan kehittämistä unionin tasolla, edistää tekniikan nopeaa markkinoille saattamista ja mahdollistaa unionin ja jäsenvaltioiden tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien koordinoinnin.

1.19

pitää energiatehokkuuden lisäämistä tärkeänä tavoitteena erityisesti tuontiriippuvuuden kasvun torjumiseksi.

1.20

huomauttaa, että jo nyt on käytössä tai valmisteluvaiheessa lukuisia energiatehokkuuteen tähtääviä EU:n toimenpiteitä, joiden vaikutukset vasta alkavat tulla näkyviin tai joiden täytäntöönpanoa ei ole vielä aloitettu. Esimerkkeinä voidaan mainita rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi, lämmön ja sähkön yhteistuotantoa koskeva direktiivi ja energian loppukäytön tehokkuutta koskeva direktiivi.

1.21

on tyytyväinen komission aikeisiin laatia vuodesta 2007 alkaen vuosittain EU:n strateginen energiakatsaus, jossa käsitellään keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita ja niiden saavuttamisen edellyttämiä toimia.

1.22

pitää biomassaa koskevaa toimintasuunnitelmaa tervetulleena. Sen toteuttaminen on omiaan edistämään merkittävällä tavalla energiahuoltoa käsittelevässä vihreässä kirjassa esitettyjen kolmen tavoitteen saavuttamista.

1.23

on tyytyväinen komission aikomukseen edistää aiempaa tarmokkaammin biomassan osuuden kasvattamista uusiutuvien energialähteiden joukossa ja pitää komission hahmottelemaa toimenpidepakettia hyvänä perustana biomassan energiakäytön laajentamiselle.

1.24

on tyytyväinen, että komissio korostaa alueiden merkitystä biopolttoaineiden ja muun bioenergian edistämiselle koheesiopolitiikan ja maaseudun kehittämispolitiikan yhteydessä.

1.25

toteaa, että biomassan hyödyntäminen voi edistää ratkaisevalla tavalla sen tavoitteen saavuttamista, että uusiutuvien energialähteiden osuus nousee 12 prosenttiin EU:n kokonaisenergiankulutuksesta vuoteen 2010 mennessä. Komitea korostaakin biomassan merkitystä tärkeänä vaihtoehtona fossiilisille energialähteille.

1.26

korostaa, että toimintasuunnitelmassa näytetään ensi kertaa, miten EU:n vuonna 1997 julkaisemassa valkoisessa kirjassa tavoitteeksi asetettu biomassan primäärienergiakäytön kolminkertaistaminen noin 150 miljoonaan öljyekvivalenttitonniin (Mtoe) on tarkoitus jakaa lämmön- ja sähköntuotannon ja polttoaineiden kesken (lämpö: 75 Mtoe, sähkö: 55 Mtoe, polttoaineet: 19 Mtoe).

1.27

painottaa, että toimintasuunnitelmassa esitetty skenaario merkitsisi biomassan primäärienergiakäytön osuuden kasvattamista nykyisestä noin 4 prosentista 8 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä Euroopan unionissa ja huomauttaa, että tavoitteen saavuttamiseksi eri toimivaltaisten viranomaisten on ryhdyttävä toissijaisuusperiaatetta noudattaen toimiin erityisesti biomassan tarjonnan turvaamiseksi; tällaisia toimia ovat esimerkiksi pakollinen varastointi ja tuotantoketjun tehostaminen.

1.28

suhtautuu myönteisesti neuvoston 14. helmikuuta 2006 tekemään päätökseen kaukolämmön lisäämisestä niiden tavaroiden ja palvelujen luetteloon, joihin jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa, ja pitää tärkeänä, että sitä myös sovelletaan.

1.29

muistuttaa, että monet alue- ja paikallisyhteisöt toteuttavat ja ovat jo toteuttaneet menestyksekkäästi konkreettisia hankkeita, joiden avulla tuotetaan sähköä ja lämpöä biomassasta. Ne ovat siis kyseisen alan edelläkävijöitä. Komitea pitää tärkeänä tällaisten hankkeiden edistämistä.

1.30

korostaa, että biomassan energiakäytöllä on merkitystä maaseudulle: se voi tarjota uuden tulonlähteen etenkin maataloustuottajille (viljelijä energiantuottajana) ja metsätalouden harjoittajille ja edistää uusien työpaikkojen syntymistä.

1.31

pitää tervetulleena komission tiedonantoa EU:n biopolttoainestrategiasta. Biopolttoaineilla voidaan ainakin osittain korvata liikenteen fossiilisia polttoaineita, ja ne voidaan ottaa mukaan polttoaineiden jakelujärjestelmiin.

1.32

korostaa sitä tosiseikkaa, että alue- ja paikallisyhteisöissä on jo julkisessa käytössä biopolttoaineilla toimivia ajoneuvoja.

1.33

korostaa sen merkitystä, että biopolttoaineita tuotetaan kestävällä tavalla, jottei vaaranneta biologista monimuotoisuutta. Tulisi välttää tilannetta, jossa energiakasvien yksipuolinen viljely laajoilla aloilla (monokulttuuri) häiritsee liiaksi paikallisia ekosysteemejä.

1.34

kehottaa komissiota lisäämään biopolttoaineiden tutkimusta, jonka on katettava sekä raaka-aineet (viljelyn tuotantotason ja energiaominaisuuksien tehostamiseksi tai pyrolyyttisten öljyjen hyödyntämiseksi petrokemian teollisuuden raaka-aineena) että valmistusprosessit (biomassan muuntaminen energiaksi esimerkiksi kaasuttamalla tai pyrolyysin avulla).

2.1

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita panemaan kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden vapauttamisesta annetut direktiivit pikaisesti kaikin osin täytäntöön tasapuolisen kilpailun turvaamiseksi.

2.2

katsoo, että komission uusien säädösehdotusten kustannukset ja hyödyt tulee analysoida.

2.3

kehottaa päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelun yhteydessä laajentamaan ja kehittämään järjestelmää vihreän kirjan mukaisesti ja edistämään vakaita ilmasto-olosuhteita, joissa yrityksillä on edellytykset tehdä tarvittavat pitkän aikavälin investointipäätökset. Lisäksi komitea kehottaa poistamaan päästökauppajärjestelmän uudelleentarkastelun yhteydessä järjestelmästä talouselämälle aiheutuvan tarpeettoman taakan. Kuormitus johtuu etenkin sähkön hintaan kohdistuvista vaikutuksista sekä kilpailunvääristymistä, joita jäsenvaltioiden kansallisten jakosuunnitelmien puutteellinen yhteensovittaminen aiheuttaa.

2.4

toteaa, että EU:n tason koordinointi osoittautui hyväksi keinoksi tammikuun 2006 kaasuntoimituskriisin yhteydessä. Komitea kehottaa huolehtimaan, että toimituskriisin varalta on tulevaisuudessakin käytettävissä tehokkaat, yhteisvastuu- ja toissijaisuusperiaatteisiin pohjautuvat koordinointimekanismit. Tässä yhteydessä tulee kuitenkin noudattaa periaatetta, jonka mukaan jäsenvaltiot vastaavat ensisijaisesti itse oman energiansaantinsa varmistamisesta.

2.5

kehottaa painottamaan tutkimus- ja kehittämistyössä kestäviä energialähteitä ja energiatehokkuutta sekä osoittamaan niille riittävän osuuden yhteisön tukimäärärahoista.

2.6

ehdottaa, että EU kannustaisi kestävien energialähteiden käyttöä kaikilla asiaan liittyvillä politiikanaloilla toimivaltuuksiensa asettamissa rajoissa.

2.7

on tyytyväinen komission aikomukseen osallistua energiatehokkuustoimien kehittämiseen ja katsoo, että piakkoin tulisi laatia laaja-alainen energiatehokkuutta koskeva toimintasuunnitelma.

2.8

kehottaa sisällyttämään toimintasuunnitelmaan esim. tiedotukseen, neuvontaan, edistämiseen ja vapaaehtoisiin sopimuksiin liittyviä markkinalähtöisiä ja kustannustehokkaita välineitä sekä ottamaan huomioon julkistalouksien, yritysten ja kuluttajien kestokyvyn rajat.

2.9

vastustaa tehokkuuden lisäämistä koskevien absoluuttisten tavoitteiden määrittelyä. Jäsenvaltioissa, joissa on jo aiemmin ryhdytty säästötoimiin tai joissa sovelletaan erityisen tehokkaita teknologioita, on tehokkuutta vaikeampi lisätä entisestään. Absoluuttisten tavoitteiden täytäntöönpano asettaisi nämä jäsenvaltiot muita huonompaan kilpailuasemaan.

2.10

kannattaa ehdotusta energiatehokkuutta koskevasta kansainvälisestä sopimuksesta sekä energiatehokkuutta ja energiansäästöä koskevan vuoropuhelun vauhdittamista EU:n sekä paljon energiaa kuluttavien ja taloudeltaan nopeasti kehittyvien maiden kanssa.

2.11

suhtautuu myönteisesti yhteisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen näkemyksen muodostamiseen energiahuollon turvaamiseksi ja saantilähteiden monipuolistamiseksi sekä energiakumppanuuksien solmimiseen tärkeiden tuottaja-, kauttakulku- ja kuluttajamaiden kanssa ja niiden kanssa käytävän vuoropuhelun tiivistämiseen. Tällainen toiminta olisi järkevää ulottaa myös muihin kuin EU:n naapurimaihin.

2.12

kehottaa komissiota ottamaan huomioon alue- ja paikallisyhteisöjen merkityksen toimintasuunnitelman toteuttamiselle ja kehittämiselle, kiinnittämään selkeästi huomiota alue- ja paikallisulottuvuuteen ja edistämään tällä tavoin maaseudun aseman laaja-alaista lujittamista.

2.13

on biomassan tarjontaa koskevassa kysymyksessä komission kanssa samaa mieltä siitä, että päätökset energiakasvien viljelystä ”voidaan tehdä parhaiten alue- tai paikallistasolla”.

2.14

katsoo, että energian toimitusvarmuuden lisäämiseksi, luonnonvarojen säästämiseksi, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä maaseudun ja uusiutuviin lähteisiin perustuvan energiatalouden vahvistamiseksi on energiansäästön ja energiatehokkuuden edistämisen rinnalla myös kehitettävä edelleen uusiutuvien energiamuotojen hyödyntämistä. Tässä yhteydessä tulee vauhdittaa kestävällä tavalla biomassan energia- ja materiaalikäyttöä.

2.15

katsoo, että biopolttoaineisiin liittyvät tekniset esteet on poistettava ja EN 14214 -normia on muutettava, jotta biodieselin valmistuksessa voidaan käyttää useampaa kasviöljyä siinä määrin kuin se on kannattavaa eikä sillä ole huomattavia kielteisiä vaikutuksia polttoaineiden tehoon. Näin ollen komitea kannattaa komission aikomusta selvittää ensin tällaisten esteiden taustalla olevat syyt, määritellä, mitkä normin osat voidaan muuttaa, ja varmistaa, ettei biopolttoaineita syrjitä tällä perusteella.

2.16

kehottaa komissiota ottamaan alue- ja paikallisulottuvuuden asianmukaisesti huomioon myös biopolttoainestrategian myöhemmässä kehittämisessä.

2.17

on tyytyväinen siihen, että komission tavoitteena on kasvattaa biopolttoaineiden osuutta polttoaineiden kulutuksesta ja että se aikoo lisäksi tarkistaa biopolttoaineiden edistämiseen tähtääviä toimia.