91999E2060

KIRJALLINEN KYSYMYS E-2060/99

esittäjä(t): Ioannis Marínos (PPE-DE) komissiolle

(12. marraskuuta 1999)

Aihe: Turkin ehdokkuus EU:n jäseneksi

Komissio suositteli ministerineuvostolle ja Euroopan parlamentille Turkin hyväksymistä Euroopan unionin jäsenehdokkaaksi katsoen siten, että valtion kyseenalainen maantieteellinen sijainti (valtio sijaitsee pääosin Aasiassa) tai Kööpenhaminan kriteerien toteutumattomuus (ihmisoikeudet, demokraattiset instituutiot, vähemmistöjen kohtelu, jne.) eivät ole esteenä ehdokkuudelle.

Mikä on peruste siihen, että kun Kroatia, Bosnia, Serbia tai Fyrom, jotka ovat epäilemättä eurooppalaisia valtioita, jättävät hakemuksen päästäkseen jäsenehdokkaiksi, komissio hyväksyy ne ehdokkaiksi vasta Kööpenhaminan kriteerien täyttymisen jälkeen, kuten komission puheenjohtaja Prodi totesi? Miksi toteutetaan tällaista syrjintää ja mihin periaatteisiin ja oikeusperustaan tämä kahden lähestymistavan ja kahden aseman politiikka nojautuu? Mistä lähtien ja kenen toimesta on päätetty syrjäyttää ne periaatteet, joita on noudatettu Euroopan unionia perustettaessa ja sitä kehitettäessä, kun tällainen päätös palvelee tiettyjen jäsenvaltioiden taloudellisia ja sotilaallisia etuja, mutta on muiden jäsenvaltioiden etujen vastainen?

Günter Verheugenin komission puolesta antama vastaus

(3. joulukuuta 1999)

Komission kantana on todellakin, että Turkkia olisi pidettävä unionin ehdokasmaana. Haettuaan unionin jäsenyyttä vuonna 1987 Turkki on jo kauan aikaa ilmaissut halunsa liittyä unioniin. Lisäksi Ankaran sopimuksessa (erityisesti sen 28 artiklassa) ja useissa unionin julkilausumissa ilmaistaan selvästi Turkin mahdollisuus liittyä unioniin.

Komissio soveltaa Kööpenhaminassa unioniin liittymiselle vahvistettuja arviointiperusteita yhdenmukaisesti kaikkiin ehdokasmaihin. Nämä perusteet on täytettävä, ennen kuin ehdokasmaasta tulee unionin jäsen. Tämä koskee myös Turkkia. Sen kanssa ei voida aloittaa neuvotteluja, ennen kuin se täyttää Kööpenhaminassa vahvistetut poliittiset arviointiperusteet.

Kuten muillekin Euroopan maille, komissio on suositellut 13. lokakuuta 1999, että unionin olisi varmistettava, että entisen Jugoslavian seuraajatasavalloilla ja Albanialla on perimmäinen halu tulla unionin jäseniksi. Komissio on lisäksi suositellut liittymiselle vahvistettujen arviointiperusteiden kehittämistä edelleen Kööpenhaminassa vahvistettujen perusteiden pohjalta. Näissä perusteissa unionin jäsenyydeltä edellytettäisiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan periaatteiden noudattamisen lisäksi kunkin rajojen vastavuoroista tunnustamista, kansallisten vähemmistöjen kohtelua koskevien, avoinna olevien kysymysten ratkaisemista sekä vapaakaupan ja taloudellisen yhteistyön alueellisen järjestöjen perustamista entistä tiiviimmän unioniin yhdentymisen perustaksi.