–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, A. Edelmannová ja J. Vláčil,

–

Kreikan hallitus, asiamiehinään G. Karipsiadis ja T. Papadopoulou,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Azéma, A. Katsimerou ja M. Salyková,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi 20.7.2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/55/EY (EYVL 2001, L 212, s. 12) 8 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat A.N., joka on Ukrainan kansalainen, ja Ministerstvo vnitra (sisäministeriö, Tšekki) ja joka koskee oleskeluluvan myöntämistä direktiivissä 2001/55 säädetyn tilapäisen suojelun yhteydessä.

3

Direktiivin 2001/55 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tämän direktiivin tavoitteena on vahvistaa vähimmäisvaatimukset tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden, jotka eivät voi palata kotimaahansa, joukottaisen, kolmansista maista tapahtuvan maahantulon tilanteissa, ja edistää näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolista jakamista.”

4

Direktiivin 5 artiklan 1–3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanne todetaan [Euroopan unionin] neuvoston määräenemmistöllä [Euroopan] komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä, ja komissio myös tutkii jäsenvaltioiden pyynnöt ehdotuksen tekemisestä neuvostolle.

2.   Komission ehdotuksen on sisällettävä vähintään seuraavaa:

3.   Neuvoston päätöksen perusteella annetaan siinä tarkoitetuille siirtymään joutuneille henkilöille kaikissa jäsenvaltioissa tilapäistä suojelua tämän direktiivin säännösten mukaisesti. Päätöksen on sisällettävä vähintään seuraavaa:

5

Direktiivin 8 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet oleskelulupien myöntämiseksi tilapäistä suojelua saaville henkilöille koko tilapäisen suojelun ajaksi. Tästä on annettava asiakirjat tai muut vastaavat todisteet.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen oleskelulupien kestosta riippumatta jäsenvaltioiden on kohdeltava tilapäistä suojelua saavia henkilöitä vähintään yhtä suotuisasti kuin 9–16 artiklassa säädetään.

3.   Jäsenvaltioiden on tarvittaessa tarjottava niiden alueelle tilapäistä suojelua varten päästettäville henkilöille kaikki apu tarvittavien viisumien, myös kauttakulkuviisumien, saamiseksi. Hätätilanteen vuoksi viisumimuodollisuuksien on oltava mahdollisimman vähäiset. Viisumien olisi oltava maksuttomia tai niiden hinnan olisi oltava mahdollisimman pieni.”

6

Direktiivin 11 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltion on otettava takaisin alueellaan tilapäistä suojelua saava henkilö, jos kyseinen henkilö oleskelee toisen jäsenvaltion alueella tai pyrkii sinne luvatta 5 artiklan nojalla tehdyssä neuvoston päätöksessä tarkoitettuna aikana. Jäsenvaltiot voivat kahdenvälisen sopimuksen perusteella päättää, että tätä säännöstä ei sovelleta.”

7

Direktiivin 2001/55 28 artiklassa säädetään tapauksista, joissa jäsenvaltiot voivat evätä direktiivissä tarkoitetun tilapäisen suojelun siinä tarkoitetuilta henkilöiltä.

8

Direktiivin 29 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Henkilöillä, joilta jokin jäsenvaltio on evännyt väliaikaisen suojelun tai perheenyhdistämisen, on oltava oikeus hakea päätökseen muutosta oikeusteitse kyseisessä jäsenvaltiossa.”

9

Ukrainasta siirtymään joutuneiden henkilöiden joukoittaisen maahantulon tilanteen toteamisesta direktiivin 2001/55/EY 5 artiklan nojalla ja sen seurauksena tilapäisen suojelun antamisesta 4.3.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2022/382 (EUVL 2022, L 71, s. 1) johdanto-osan 15 ja 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

10

Täytäntöönpanopäätöksen 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Todetaan Ukrainasta aseellisen konfliktin seurauksena siirtymään joutuneiden henkilöiden unioniin kohdistuvan joukoittaisen maahantulon tilanne.”

11

Täytäntöönpanopäätöksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tätä päätöstä sovelletaan seuraaviin ryhmiin kuuluviin henkilöihin, jotka ovat joutuneet siirtymään Ukrainasta 24 päivänä helmikuuta 2022 tai sen jälkeen kyseisenä päivänä alkaneen Venäjän asevoimien sotilaallisen hyökkäyksen vuoksi:

12

Direktiivi 2001/55 on saatettu osaksi Tšekin oikeutta ulkomaalaisten tilapäisestä suojelusta annetulla lailla nro 221/2003 (zákon č. 221/2003 Sb., o dočasné ochraně cizinců).

13

Kyseisen lain 1 §:ssä, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:

”1.   ”Tässä laissa säädetään

– –”

14

Pääasiaan sovellettavassa versiossaan eräistä Ukrainan alueelle kohdistuvan Venäjän federaation sotilaallisen hyökkäyksen aiheuttaman aseellisen selkkauksen johdosta toteutetuista toimenpiteistä annetun lain nro 65/2022 (zákon č. 65/2022 Sb., o některých opatřeních v souvislosti s ozbrojeným konfliktem na území Ukrajiny vyvolaným invazi vojsk Ruské federace) (jäljempänä Ukraina-laki) 2 §:ssä säädetään, että ”’tilapäisellä suojelulla’ tarkoitetaan oikeutta oleskella Tšekin alueella ulkomaalaisten tilapäisestä suojelusta annetun lain [nro 221/2003] – – nojalla”.

15

Ukraina-lain 4 §:n, jonka otsikko on ”Tilapäistä suojelua koskeva menettely”, 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jollei tässä laissa toisin säädetä, tilapäisen suojelun antamiseen tämän lain nojalla sovelletaan ulkomaalaisten tilapäisestä suojelusta annettua lakia [nro 221/2003].”

16

Ukraina-lain 5 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Tilapäistä suojelua koskeva hakemus jätetään tutkimatta, jos

2.   Jos ulkomaalaisen tekemää hakemusta ei voida ottaa tutkittavaksi, Tšekin sisäministeriö tai poliisi jättää sen tutkimatta ja ilmoittaa hakijalle tutkimatta jättämisen syyt, eikä mahdollisuutta asiaa koskevaan tuomioistuinvalvontaan ole.”

17

A.N., joka on Ukrainan kansalainen, saapui 15.7.2022 unionin alueelle. Hän teki 19.7.2022 tilapäistä suojelua koskevan hakemuksen Saksassa. Kaksi kuukautta myöhemmin eli 20.9.2022 hän teki vastaavan hakemuksen Tšekissä. Sisäministeri katsoi, ettei viimeksi mainittua hakemusta voitu ottaa tutkittavaksi muun muassa siksi, että A.N. oli tehnyt hakemuksen tilapäisen suojelun saamiseksi tai saanut tilapäistä suojelua toisessa jäsenvaltiossa.

18

A.N. nosti kyseisestä hylkäävästä päätöksestä kanteen Městský soud v Prazessa (Prahan kaupunkioikeus, Tšekki). Viimeksi mainittu katsoi ensinnäkin, että se oli toimivaltainen käsittelemään kanteen siitä riippumatta, että asian kannalta merkityksellisen kansallisen lainsäädännön mukaan tuomioistuin ei voi valvoa päätöstä, joka koskee tilapäistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta jättämistä. Se katsoi, että oikeus tällaisen oikeussuojakeinoon perustuu direktiivin 2001/55 29 artiklaan, tarkasteltuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa.

19

Se totesi toiseksi yhtäältä, että vaikka A.N. oli tehnyt tilapäistä suojelua koskevan hakemuksen Saksassa, hänelle ei kyseiseen päivään mennessä ollut myönnetty tilapäistä suojelua, ja toisaalta, että direktiivissä 2001/55 ei säädetä, että tällainen hakemus voitiin sillä perusteella jättää tutkimatta, että toisessa jäsenvaltiossa oli aiemmin tehnyt tilapäisen suojelun antamista koskeva hakemus. Sen mukaan on nimittäin niin, että direktiivin 2001/55 28 artiklassa säädetään tyhjentävästi perusteista, joilla henkilöltä evätään tilapäinen suojelu, joten pääasiassa kyseessä oleva kansallinen lainsäädäntö ei ole unionin oikeuden mukainen. Näillä perusteilla Městský soud v Praze hyväksyi A.N.:n nostaman kanteen, kumosi sisäministeriön päätöksen ja palautti asian sisäministeriöön.

20

Sisäministeriö teki kassaatiovalituksen kyseisestä tuomiosta Nejvyšší správní soudissa (ylin hallintotuomioistuin, Tšekki), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Se väitti, että tilanteessa, jossa henkilö on hakenut tilapäisen suojelun antamista jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion on lausuttava hakemuksesta. Sen mukaan kyseistä suojelua on mahdotonta saada useissa jäsenvaltioissa. Sisäministeriön mukaan pääasiassa kyseessä oleva tilanne ei kuulu direktiivin 2001/55 28 artiklan soveltamisalaan. Se katsoo, että kansallisen oikeuden säännöstä, jossa säädetään A.N.:n tekemän kaltaisen hakemuksen tutkimatta jättämisestä, sovelletaan tilanteisiin, joista ei säädetä direktiivissä.

21

Tässä tilanteessa Nejvyšší správní soud on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2001/55 8 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla täytäntöönpanopäätöksessä 2022/382 tarkoitetulta tilapäistä suojelua saavalta henkilöltä evätään 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oleskelulupa, kun kyseinen henkilö on jo hakenut tällaista oleskelulupaa toisessa jäsenvaltiossa. Se pohtii tässä asiayhteydessä lisäksi jäsenvaltioiden täytäntöönpanopäätöksen 2022/382 antamisen yhteydessä tekemän sopimuksen olla soveltamatta direktiivin 2001/55 11 artiklaa ulottuvuutta.

23

Direktiivin 2001/55 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet oleskelulupien myöntämiseksi tilapäistä suojelua saaville henkilöille koko tilapäisen suojelun ajaksi. Kyseisessä säännöksessä säädetään lisäksi, että tästä on annettava asiakirjat tai muut vastaavat todisteet.

24

Kuten direktiivin 2001/55 1 artiklassa todetaan, direktiivin tavoitteena on vahvistaa vähimmäisvaatimukset tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden, jotka eivät voi palata kotimaahansa, joukottaisen, kolmansista maista tapahtuvan maahantulon tilanteissa, ja edistää näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolista jakamista (tuomio 19.12.2024, Kaduna, C‑244/24 ja C‑290/24, EU:C:2024:1038, 81 kohta).

25

Direktiivin 2001/55 5 artiklan mukaan siirtymään joutuneiden henkilöiden joukoittaisen maahantulon tilanne todetaan neuvoston määräenemmistöllä komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä. Tämän päätöksen perustana ovat muun muassa tilanteen ja siirtymään joutuneiden henkilöiden liikkeiden laajuuden arviointi sekä tilapäisen suojelun tarpeellisuuden arviointi, kun otetaan huomioon mahdollisuudet antaa hätäapua ja toteuttaa toimia paikan päällä tai näiden toimien riittämättömyys. Kyseisen päätöksen perusteella kaikissa jäsenvaltioissa annetaan tilapäistä suojelua päätöksessä kuvatuille erityisille henkilöryhmille päätöksessä vahvistetusta ajankohdasta alkaen (tuomio 19.12.2024, Kaduna, C‑244/24 ja C‑290/24, EU:C:2024:1038, 83 kohta).

26

Direktiivin 2001/55 5 artiklan perusteella neuvosto antoi 4.3.2022 täytäntöönpanopäätöksen 2022/382 Ukrainasta siirtymään joutuneiden henkilöiden joukoittaisen maahantulon tilanteen toteamisesta. Kyseisen täytäntöönpanopäätöksen voimaantulon, joka tapahtui samana päivänä, vaikutuksena siis on se, että kyseisestä päivämäärästä alkaen täytäntöönpanopäätöksen 2 artiklassa määriteltyjen henkilöryhmien ja muun muassa Ukrainassa ennen 24.2.2022 asuneiden Ukrainan kansalaisten on saatava tilapäistä suojelua (ks. vastaavasti tuomio 19.12.2024, Kaduna, C‑244/24 ja C‑290/24, EU:C:2024:1038, 84 kohta).

27

Täytäntöönpanopäätöksen 2022/382 johdanto-osan 16 perustelukappaleesta ilmenee myös, että koska Ukrainan kansalaiset matkustavat viisumivapaasti, heillä on oikeus liikkua vapaasti unionin alueella sen jälkeen, kun heidät on päästetty alueelle 90 päivän ajaksi, ja he voivat valitan jäsenvaltion, jossa he haluavat nauttia tilapäiseen suojeluun liittyvistä oikeuksista.

28

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että täytäntöönpanopäätöksen 2022/382 2 artiklassa tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvilla henkilöillä on oikeus kääntyä valitsemansa jäsenvalion viranomaisten puoleen saadakseen direktiivin 2001/55 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun oleskeluluvan.

29

Tästä seuraa, että kun tilapäistä suojelua saava henkilö on hakenut ensimmäisessä jäsenvaltiossa oleskelulupaa direktiivin 2001/55 8 artiklan 1 kohdan perusteella sitä vielä saamatta ja siirtynyt tämän jälkeen toiseen jäsenvaltioon ja esittänyt siellä vastaavan hakemuksen, viimeksi mainittu jäsenvaltio ei voi jättää jälkimmäistä hakemusta tutkimatta yksinomaan sillä perusteella, että ensimmäisessä jäsenvaltiossa on jo tehty hakemus. Viimeksi mainitun jäsenvaltion on siis tutkittava, onko kyseisessä jäsenvaltiossa tehty hakemus perusteltu.

30

Jäsenvaltion viranomaiset voivat kuitenkin vapaasti selvittää tällaista hakemusta tutkiessaan, kuuluvatko direktiivin 2001/55 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oleskelulupaa pyytävät henkilöt täytäntöönpanopäätöksen 2022/382 2 artiklassa tarkoitettuihin henkilöryhmiin ja saavatko he tilapäistä suojelua ja ovatko he jo saaneet oleskeluluvan toisessa jäsenvaltiossa.

31

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii myös täytäntöönpanopäätöksen 2022/382 johdanto-osan 15 perustelukappaleessa mieleen palautetun jäsenvaltion lausuman olla soveltamatta direktiivin 2001/55 11 artiklaa merkitystä ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta, on todettava, että kyseisen artiklan nojalla jäsenvaltio ottaa takasin alueelleen tilapäistä suojelua saavan henkilön, joka oleskelee toisen jäsenvaltion alueella tai pyrkii sinne luvatta tilapäisen suojelun kattamana aikana.

32

Kuten edellisessä kohdassa tarkoitetusta jäsenvaltioiden lausumasta ilmenee, kyseistä artiklaa ei kuitenkaan sovelleta tilapäistä suojelua saaviin, jotka kuuluvat täytäntöönpanopäätöksen 2022/382 soveltamisalaan. Täytäntöönpanopäätöksen 2022/382 johdanto-osan 16 perustelukappaleesta ilmenee myös, että koska Ukrainan kansalaiset matkustavat viisumivapaasti, heillä on oikeus liikkua vapaasti unionin alueella sen jälkeen, kun heidät on päästetty alueelle 90 päivän ajaksi, muun muassa valitakseen jäsenvaltion, jossa he haluavat nauttia tilapäiseen suojeluun liittyvistä oikeuksista. Kyseisellä artiklalla ei siis ole merkitystä ensimmäiseen kysymykseen vastaamisen kannalta.

33

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/55 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla täytäntöönpanopäätöksessä 2022/382 tarkoitetulta tilapäistä suojelua saavalta henkilöltä evätään oleskelulupa, kun kyseinen henkilö on jo hakenut tällaista oleskelulupaa toisessa jäsenvaltiossa sitä kuitenkaan vielä saamatta.

34

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii lähinnä selvittämään, onko direktiivin 2001/55 8 artiklan 1 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että kyseisen direktiivin nojalla tilapäistä suojelua saavalla henkilöllä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa, kun on kyse päätöksestä jättää tutkimatta 8 artiklassa tarkoitettua oleskelulupaa koskeva hakemus.

35

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrätyn tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden tunnustaminen tietyssä yksittäistapauksessa edellyttää, että henkilö, joka vetoaa siihen, vetoaa unionin oikeudessa taattuihin oikeuksiin tai vapauksiin (ks. vastaavasti tuomio 29.7.2024, protectus, C‑185/23, EU:C:2024:657, 71 kohta).

36

Tämän osalta on todettava, kuten tämän tuomion 23–26 kohdasta lähinnä ilmenee, että direktiivin 2001/55 5 artiklan nojalla annetun neuvoston päätöksen vaikutuksena on tilapäisen suojelun soveltaminen kyseisessä päätöksessä määriteltyihin erityisiin henkilöryhmiin kaikissa jäsenvaltioissa. Direktiivin 8 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet oleskelulupien myöntämiseksi kyseisille henkilöille koko tilapäisen suojelun ajaksi ja annettava heille tästä asiakirjat tai muut vastaavat todisteet. Kyseisten henkilöiden oikeus oleskelulupaan ja tätä koskeviin todisteisiin on siis unionin oikeusjärjestyksessä taattu oikeus.

37

Näin ollen perusoikeuskirjan 47 artiklassa edellytetään, että päätöksen, jolla jätetään tutkimatta direktiivissä 2001/55 tarkoitetun tilapäisen suojelun saajan direktiivin 8 artiklan 1 kohdan nojalla tekemä oleskelulupahakemus, osalta on olemassa tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.

38

Tässä asiayhteydessä on muistutettava, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa toistetaan tehokasta oikeussuojaa koskeva periaate. Kyseinen artikla riittää itsessään, eikä sitä tarvitse täsmentää unionin oikeuden tai kansallisen oikeuden säännöksillä, jotta yksityiset saisivat oikeuden, johon he voivat vedota sellaisenaan. Direktiivin 2001/55 8 artiklan 1 kohdan osalta ei siis voi olla toisin (ks. analogisesti tuomio 4.10.2024, Ministerstvo vnitra České republiky, Odbor azylové a migrační politiky, C‑406/22, EU:C:2024:841, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Tätä tulkintaa ei myöskään mitenkään aseteta kyseenalaiseksi sillä, että direktiivin 2001/55 29 artiklassa säädetään nimenomaisesti yksinomaan niiden henkilöiden oikeudesta oikeussuojakeinoihin asianomaisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, joilta tilapäinen suojelu tai perheenyhdistäminen on evätty jäsenvaltiossa. Kuten tämän tuomion 35–38 kohdassa esitetyistä näkökohdista ilmenee, vastakohtaispäätelmänä kyseisessä artiklassa esitetystä ei voida katsoa, että yksinomaan edellä manituilla henkilöillä olisi oltava käytettävissään tällaiset oikeussuojakeinot.

40

Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/55 8 artiklan 1 kohtaa, tarkasteltuna yhdessä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että kyseisen direktiivin nojalla tilapäistä suojelua saavalla henkilöllä on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa, kun on kyse päätöksestä jättää tutkimatta 8 artiklassa tarkoitettua oleskelulupaa koskeva hakemus.

41

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: